Pasi Hujasen lähettikirje 7/2016, 19.09.2016 Kesää ei oikeastaan ollutkaan Moloskovitsan kirkon rauniot Kun lähden käymään Hatsinassa, Skuoritsassa tai Puškinin eteläisillä kylillä, ajan Tuutarin mäellä olevan suuren kaalipellon ohi. Kaalia on korjattu jo kuukauden verran, eikä loppua näy. Lisäksi tien toisella puolella on toinen pelto. Vaikka ensimmäinen pelto on rinteessä, siinä on monin paikoin seisonut vesi vaoissa. Alavimmassa kohdassa on lähes koko kesän ollut pieni lampi. Otin valokuvan lammen seudusta. Traktorikuskilla on ollut melkoinen luottamus Belarusin etenemiskykyyn pelto on täynnä puoli metriä syviä traktorinrenkaan uria. Huomaa, kuinka lammen äärellä kaalit ovat jääneet pieniksi. Huomaa myös etualalla oleva muta. Pellot ovat monin paikoin niin märkiä, että syysviljojen kylväminen ei onnistu. Etelä-Venäjällä ja Siperiassa oli hyvä kesä; Venäjällä saatiin kaikkien aikojen suurin viljasato. Moni seurakuntalainen on sanonut, että perunoita ei tule ollenkaan. Kaikki ovat mädäntyneet, kun vesi on seisonut perunamaalla. Sen sijaan puuomenia osassa Inkeriä perunoita sanotaan maaomeniksi tulee todella paljon. Mutta niitä vaivaavat madot. Eräs seurakuntalainen sanoi, ettei hän ole vielä löytänyt yhtään omenaa, jossa ei olisi matoa. Ruoan hinta on noussut paljon keskimääräistä inflaatiota enemmän yleensä arvioidaan, että ruoka on kallistunut viimeisen vuoden aikana noin 30 %. Samaan aikaan eläkkeet ovat pysyneet ennallaan aikaisemmin tehtiin kaksi indeksikorotusta eläkkeeseen joka vuosi, nyt pääministeri Dmitri Medvedevin sanoin: Rahaa ei ole. Koettakaa kärsiä! Vaalien alla hallitus lupasi eläkeläisille 5000 ruplaa (noin 70 euroa) ensi vuoden tammikuussa korvauksena siitä, että eläkkeitä ei tänä vuonna nostettu. Eräs seurakuntalainen sanoi minulle: Pitävätkö meitä pilkkanaan? Minulla on autossani Webasto-lisälämmitin, jossa on myös mahdollisuus kesällä kytkeä pelkkä tuuletus päälle se viilentää auringossa kuumenneen auton sisätiloja. Turha varuste kertaakaan ei tarvinnut käyttää koko kesänä! Syyskuun puolivälissä pieni talkooryhmä Tuutarin ystävyysseurakunnasta Kouvolasta kävi asentamassa salaojaputken ja sadevesiviemärin kirkon takapihalle. Tontti on savista maata ja kesällä monta kertaa vesi seisoi sekä kirkon taka- että etupihalla. Toivottavasti remontti onnistui ainakin Sley, PL 184, 00181 Helsinki Käyntiosoite Malminkatu 12 A, 00100 Helsinki Vaihde (09) 251 390 Pankki Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Y-tunnus 0242525-6 Internet www.sley.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@sley.fi sley@sley.fi
saimme muutamien sadevesikaivojen putket esiin ja puhdistetuksi nyt vesi menee ojaan eikä jää seisomaan seinän viereen. Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Moloskovitsan kirkon rauniot Moloskovitsan seurakunta oli lounaisin Inkerin seurakunnista, lähellä Viron rajaa. Sen kirkko oli suuri kivikirkko, joka kommunismin aikana otettiin seurakunnalta pois. Neuvostoliiton aikana sitä käytettiin mm. viljavarastona. Jossain vaiheessa kirkon katto sortui ja se jätettiin raunioitumaan. Muutamia muitakin kirkonraunioita Inkerissä on, mutta monesta kirkosta ei ole jäänyt kiveä kiven päälle. 2. Saavutetut linjat on pidettävä Syyskuun alussa loppuivat mummoilta saadut suolakurkut. Seuraavana sunnuntaina eräs Tuutarin seurakuntalainen tuli jumalanpalveluksen jälkeen luokseni ja sanoi: Kuulin, että te pidätte kurkuista. Tässä on purkki suolakurkkuja. Tuonko myös maustekurkkuja? Mies ei jaksa syödä kaikkia kurkkuja, tuon teille! Onneksi suolakurkuissa ei ole paljon kaloreita. 3. Kun sais selvää Skuoritsassa seurakunnan sihteeri kirjoittaa kuolleiden jälkimuistot ja esirukouspyynnöt. Puškinissa seurakuntalaiset kirjoittavat ne itse. Välillä tekstistä ei tahdo saada selvää. Pyydänkin seurakunnan sihteeriä selventämään nimet sihteeri osaa suomea ja kirjoittaa nimet varmuuden vuoksi suomeksi. Viime kerralla katsoin, kuinka hän saarnan aikana joutui konsultoimaan yhden inkeriläismummon kanssa, kun hänkään ei saanut käsialasta selvää. Saarnan jälkeen hän toi minulle oikoluetut listat.
Tuutarissa kirkkoherra Viktor Vorontsov joutuu välillä toteamaan, ettei saa nimestä selvää ja sanoo: Jumala tietää! 4. Kutsu kuultiin Hatsinan seurakunnan diakoniatyöntekijä Mira kertoi minulle, että syyskuussa kirkkoon oli tullut äiti ja tytär talosta, jossa äskettäin oli ollut hautajaisten jälkeinen muistotilaisuus. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka tärkeää hautajaisten hoitaminen kunnolla on! 5. Outo kysymys Erään kotikäynnin lopuksi paikalle sattunut seurakuntalaisen tytär kysyi: Voinko mennä kirkkoon? Sanoin, että totta kai. Mutta kun viime kerralla minut ajettiin ulos! Sanoin, että sano, että minä olen luvannut, jos joku uudelleen yrittää samaa. Ikävä kyllä inkeriläisissä on ollut niitä, jotka ovat halunneet ajaa venäjää puhuneet pois kirkosta. Onneksi sellaista nykyään tapahtuu ani harvoin. Alle puolet äänesti Eilen eli syyskuun 18. päivä Venäjällä olivat parlamenttivaalit. Sen lisäksi valittiin kaupunginjohtajia ym. korkeita virkamiehiä. Vaalien piti aluksi olla vasta joulukuussa, mutta niitä aikaistettiin. Syynä epäiltiin olevan sen, että vuoden loppua kohti taloustilanne menisi vain huonommaksi nyt ennustetaan toisen öljytuloista kerätyn rahaston loppuvan jo tämän vuoden puolella, koska siitä on otettu miljardeja valtion menoihin. Toisena syynä arveltiin olevan sen, että jos vaalit ovat syyskuussa, vähemmän äänestäjiä vaivautuu vaaliuurnille ja oppositiopuolueiden vaalikampanjointi vaikeutuu, kun elokuussa ihmiset ovat paljon lomalla. Valtapuolue sen sijaan saa äänestäjiään paremmin liikkeelle; on kerrottu tapauksista, joissa virkamiehiä on vaadittu ottamaan äänestyskopissa valokuva äänestyslipusta ja näyttämään se esimiehelleen, tai Toki virkamiehet muutenkin ymmärtävät, että valtapuolue on heidän kannaltaan luontevin vaihtoehto, koska valtio maksaa heidän palkkansa. Vaaleja kutsuttiin Venäjän historian mielenkiinnottomimmiksi vaaleiksi. Neuvostoliiton aikana vaaleja ei käytännössä ollut, kun ehdokkaita oli vain yhtä monta kuin valittiin. Äänestysaktiivisuus jäi todella alhaiseksi eli noin 48 %:iin. Moskovassa se oli kaksi tuntia ennen vaalihuoneistojen sulkemista vain 30 % ja Pietarissa vain 19 %. Illalla koko maan äänestysaste oli 39 %, mutta yön aikana se nousi lähes 10 %. Venäjällä kaikilla äänestyspaikoilla pitäisi olla reaaliaikainen video, mutta osasta ne puuttuivat; ei ollut rahaa hankkia niitä. Internetissä on videoita, joissa näkyy, kuinka vaalivirkailijat laittavat äänestyslippuja nipussa vaaliuurnaan. Tämän kertaisia vaaleja pidetään kuitenkin rehellisempinä kuin aikaisempia. Tällä kertaa oli uudelleen käytössä ns. sekajärjestelmä eli puolet parlamentista valittiin kuten Suomessa ja toinen puoli ns. yhden miehen vaalipiiristä eli eniten ääniä saanut sai tavallaan kaikki äänet samanlainen systeemi on Englannissa: kaikista vaalipiireistä läpi pääsee vain eniten ääniä saanut. Valtapuolue Yhtenäinen Venäjä sai 140 yhden miehen vaalipiirien edustajista, joita kaikkiaan on 225. Kaikkiaan Yhtenäinen Venäjä jota vaalimainoksissa usein kutsuttiin presidentin puolueeksi sai 343 paikkaa parlamentin 450 paikasta eli ehdottoman enemmistön, 76.2 %. Tämä tarkoittaa sitä, että puolue voi yksinään muuttaa Venäjän perustuslakia. Kommunistit säilyivät toiseksi suurimpana puolueena ja saivat 13,5 % äänistä. Liberaali-demokraatit eli Vladimir Žirinovskin puolue sai 13,2 % ja neljäntenä parlamenttiin päässyt Oikeudenmukainen Venäjä 6,2 %. Näitä kolmea kutsutaan järjestelmän oppositioksi yleensä ne äänestävät samoin kuin valtapuolue. Kaikki varsinaiset oppositiopuolueet jäivät alle 5 % äänikynnyksen, eivätkä ilmeisesti saa yhtään
edustajaa parlamenttiin (yhden hengen vaalipiireistä joku voi päästä läpi) ja jopa alle 3%:n - sen saavuttaneet puolueet saavat valtiolta vaalitukea seuraavissa vaaleissa. Jabloko sai 1,7 % ja Parnas 0,7%. Oppositiolla ei Venäjällä ole oikeastaan mitään käytännön merkitystä. Osin oppositio saa kiittää tilanteesta itseään. Luin Valeri Panjuškin kirjan Erimieliset, jossa kerrotaan 12 Venäjän opposition merkittävästä hahmosta. Kirjan suomalainen nimi on osuva, mutta hieman humoristinen: opposition ongelma on juuri se, että se on käytännössä kaikesta erimielinen. Venäläinen nimi nousee hieman toisenlaisesta tulkinnasta: sen voisi kääntää vapaasti 12, jotka ovat erimieltä hallituksen kanssa. Sana, jota käytetään, on kieltomuoto sanasta, joka voidaan kääntää hyväksyn esimerkiksi, kun aikanaan hyväksyin kansliapäällikkönä työntekijöiden loma-anomuksia, kirjoitettiin tuo sana. Vaikea opposition on saavuttaa yksimielisyyttä, kun sen marsseille on välillä osallistunut koko kirjo uusnatseista (tietysti eri nimellä, kun natsismi on Venäjällä kielletty) äärilaidan kommunisteihin. Vaalitulos oli odotettu. Lähinnä pohdittiin, miten eläkeläisten huonontunut asema vaikuttaisi vaalitulokseen eläkeläisten äänestyskäyttäytymisestä ei vielä ole näkynyt mitään arvioita. Aikaisemmin suurin osa heistä on ollut valtapuolueen kannattajia. Alhainen äänestysaktiivisuus on merkki siitä, että ihmiset eivät usko vaalituloksen muuttavan mitään miksi vaivautua, jos mikään ei muutu. Onko Venäjä uhka? Elokuussa julkaistiin Ulkopoliittisen instituutin tutkimus Venäjän viimeaikojen politiikan vaikutuksesta Suomeen. En aikonut lukea raporttia, mutta kun edellinen ulkoministeri Erkki Tuomioja haukkui sen pelotteluksi, muutin mieleni. Löytyy internetistä: http://www.fiia.fi/fi/publication/607/venajan_muuttuva_rooli_suomen_lahialueilla/ Minusta raportissa ei ollut mitään ihmeellistä. Aika synkkää luettavaahan teksti oli. Toki siinä moititaan Suomen ulkopolitiikkaa joka voisi selittää edellisen ulkoministerin ärtymyksen. Mutta tärkeämpää olisi osoittaa, missä raportti on väärässä missä kohden siinä on Tuomiojan mainitsemia iltalehtimäisyyksiä. Jopa Ruotsi on lisännyt armeijansa läsnäoloa Itämerellä Gotlannin saarelle palautettiin sotilaita. Ovatko ruåtsalaisetkin ylireagoineet? Tuomioja ja muutamat muut ovat vaatineet raportilta positiivisempaa otetta. Kirjoittajat kuitenkin toteavat alkupuolella, että he sitä yrittivätkin, mutta eivät onnistuneet löytämään mitään positiivista Venäjän politiikan viime vuosien kehityksestä. Jos unohdetaan Krim, Ukraina ja sotilaspolitiikka, raportin hurjimmat luvut löytyvät Venäjän väestökehityksestä. Vuonna 2008 työikäinen väestö oli reilut 95 miljoonaa, vuonna 2050 sen arvioidaan olevan noin 65 miljoonaa. Nopein lääke ongelmaan olisi eläkeiän nosto nyt naisilla 55 vuotta ja miehillä 60 vuotta mutta siihen hallitus ei halua mennä; se olisi liian epäsuosittua. Toki täytyy muistaa, että jo nyt valtaosa eläkeläisistä käy töissä eläkkeellä ei useinkaan tule toimeen. Vielä synkempi oli tilasto maasta muuttaneista. Vuonna 1999 heitä oli noin 220000, mutta koko 2000- luvun määrä laski ja oli pienimmillään vuonna 2009, noin 35000. 2010 ja 2011 maasta muutti noin 40000 henkeä. Sitten alkoi jyrkkä nousu: 2012 120000, 2013 180000 ja 2014 310000. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2015 maasta muutti 350000 henkeä. Eli maastamuutto on kasvanut kymmenkertaiseksi vajaassa kymmenessä vuodessa. Osasyy kasvuun on tilastoinnin muutos: vuoteen 2011 maastamuuttaneeksi katsottiin yli 12 kuukautta maasta pois olleet, vuodesta 2012 lähtien 9 kuukautta maasta pois olleet. Uuden tilastointitavan mukaan neljänä viime vuonna Venäjältä on muuttanut yli miljoona ihmistä ja he ovat olleet keskivertoa koulutetumpia.
Jos viime tippaa ei olisi, mitään ei tulisi tehtyä Lukion fysiikan tunnilla opimme, että lepokitka on suurempi kuin liikekitka. Tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi auton pitäminen liikkeellä (=liikekitka) vaatii vähemmän energiaa kuin sen saaminen liikkeelle (=lepokitkan voittaminen). Minulla on taipumus tehdä töitä täysillä tai sitten ei lainkaan. Elokuun lopulla varasin viikon aikaa siivotakseni Tuutarin kirkolle kertyneet tavarat ja paperit. Kun ei ollut mitään selkeää päivää, jolloin työ piti saada loppuun, aloitus lykkääntyi ja lykkääntyi. Lopulta sain tavarat selviteltyä löytyi monta kadoksissa ollutta tavaraa. Mutta paperit ovat edelleen selvittämättä. Ehkä joskus löydän aikaa niiden selvittelyyn, nyt se meni lähinnä mielenkiintoisia kirjoja lukiessa; vertaa alla. Olen usein sanonut, että stressiä ei aiheuta töiden suuri määrä vaan se, että on tuntu, että niitä on liikaa, että niistä ei selviä. Minulla pitää olla pieni pakko päällä, muuten ei tahdo saada aikaan oikein mitään aikaiseksi. Tässäkin kohden me olemme kovin erilaisia. Venäläinen kulttuuria sanotaan joskus segodnjakulttuuriksi (huomenna-kulttuuriksi, vertaa espanjan manjana). Osittain allekirjoitan ajatuksen; yhden ystäväni mielilause on: Kyllä, kyllä mutta ei tänään! Uusi laki Venäjän parlamentille tehtiin lakiesitys, joka tekisi Suuren isänmaallisen sodan (= Neuvostoliiton sota Saksaa ja Suomea vastaan vuosina 1941-1944) arvostelemisen kielletyksi. Rangaistus on sakkoa aina 300000 ruplaan (noin 4100 euroa) tai passitus työleirille. Jos turmelee Suuren isänmaallisen sodan muistomerkkejä, sakkoa voi tulla miljoona (noin 14000 euroa) tai vuosi pakkotyöleirillä. Jos rikos tapahtuu 9.5. eli Voiton päivänä, sakko voi olla 3 miljoonaa (noin 42000 euroa) tai kolme vuotta pakkotyöleiriä. Olen aina ihmetellyt, että talvisodan uhrit unohdetaan. Kun ajaa Karjalan kannaksella, siellä on muistomerkkejä vain 1941-1944 sodan kaatuneille. Talvisodassa kaatui 26662 suomalaissotilasta ja noin tuhat siviiliä menetti henkenä. Venäläisten tappioiden määrä on epäselvä. Heti sodan jälkeen Neuvostoliitto ilmoitti tappioiksi noin 49000 sotilasta. Marsalkka Mannerheim arvioi mm. tuhottujen divisioonien perusteella vihollisen tappioiksi noin 200000 sotilasta. Myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu, että eri yksiköiden tappioilmoitusten yhteismäärä on noin 95000 sotilasta. Myös venäläisissä arvioissa puhutaan usein 200000 kuolleesta. Miksi nämä sotilaat unohdetaan? Hehän pelastivat Neuvostoliiton jos Stalin olisi lähtenyt Saksaa vastaan yhtä ylimielisenä kuin talvisotaan, huonosti olisi käynyt tai oikeastaan vielä huonommin kuin kävi. Historiankirjoitus on aina valikoivaa, mutta talvisodan unohtaminen venäläisessä historiankirjoituksessa on ristiriidassa Suuren isänmaallisen sodan valtavan arvostuksen kanssa. Mitähän talvisodassa kuolleiden omaiset ajattelevat? Viisas navigaattori? Päätin kokeilla navigaattoria Helsingin ja Tuutarin välillä. Jo Suomen puolella tuli risteyksissä kummallisia ohjeita: Pysy vasemmalla! Tarkoitus oli sanoa: Aja suoraan. Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne, tieliikennelaki vaatii ajamaan mahdollisimman
oikealla. Rajaa lähestyttäessä navigaattori alkoi vaatia kääntymistä takaisin. Jos mahdollista, käänny takaisin! Syy oli siinä, että navigaattori olisi halunnut minun ajavan rajan yli rekkojen käyttämää reittiä, mihin henkilöautoilla ei ole mitään asiaa. Voisihan ohjeen toki ymmärtää neuvona olla menemättä Venäjälle Mutta sama tilanne toistui, kun tulin Tuutarista rajalle: Jos mahdollista, käänny takaisin! Taas olisi pitänyt ajaa kiellettyä rekkatietä. Kannattaa lukea Ostin Virtojen Evankeliumijuhlilta Matti Tainan kirjan Hyvästi Inkeri. Kirjaan liittyy itselläni kolme tapausta historiasta: 1. Kirjoittajan sukulainen Eeva Taina oli ahkera Luther-salilla kävijä. Kerran Helvi Vuoristo kysyi häneltä: Eikö sinulla Eeva koskaan ole asiat huonosti, kun aina olet niin iloinen? Eeva vastasi: Kun Stalinan alta pääsin, sen jälkeen asiat on ollu hyvin! Vasta hautajaisissa monelle läheisellekin ihmiselle paljastui, että Eeva oli jo vuosia ollut parantumattomasti sairas. 2. Eevan sisko Liisa Suomalainen asui Hatsinan eräällä kylällä osa perheestä jäi Suomeen, osa palasi Stalinin vallan alle. Ensimmäisen kerran kävin tapaamassa häntä, kun sain Suomesta rahalahjan toimitettavaksi hänelle. Myöhemmin kävin katsomassa häntä aina hänen kuolemaansa asti. Hänessä oli samaa positiivisuutta kuin Eevassakin, vaikka kotitalo oli suoraan sanoen surkeassa kunnossa. 3. Yhdellä noista käynneistä tapasin kirjan kirjoittajan Liisan kodissa, taisi olla vuonna 2007. Tietysti kirjassa oli paljon minulle tuttua: kylät, joista puhutaan, ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan inkeriläisten historiaan olen tutustunut sekä käytännössä että kirjojen avulla.. On suorastaan vaikea uskoa, että kirja on esikoisteos. Se on hyvin kirjoitettu ja siinä käydään läpi myös ajan muuta historiaa se ei ole pelkkä perhekronikka. Sivuja on 576. Toivoisi, että kirja saisi jatkoa, nyt se loppuu pian sodan jälkeen. Kirjasta saa erittäin hyvän kuvan inkeriläisten elämästä ikäviäkin puolia kaihtamatta, mm. sukulaisten kateus tulee kirjassa näkyviin. Eivät inkeriläisetkään olleet enkeleitä. Jos luet vain yhden inkeriläisistä kertovan kirjan, kannattaa valita tämä. Kirja on omakustanne, mutta internetistä näkyi löytyvän myyjiä. Venäläisiä erikoisuuksia Kuuntelen yleensä Venäjällä Avtoradiota, koska siellä tulee kaksi kertaa tunnissa tietoja Pietarin ruuhkista. Niin osaa välttää ajamasta ruuhkaan. Kanavalla on myös ohjelma, jossa kuulijat saavat kysyä tieliikennelaista asiantuntijalta. Eräs soittaja kysyi: Sain kerralla kaksi ylinopeussakkoa: autosta ja peräkärristä. Onko se oikein? Asiantuntija kertoi, että yksi sakko olisi riittänyt. Pietarin ympäristöön asennetaan nyt valtavasti nopeuskameroita luulisi valtion rikastuvan, kun niistä saatua sakkoa ei voi maksaa kuin pankkiin. Monilla näkyy olevan navigaattori: vähän ennen kameraa auton nopeus laskee ja heti kameran jälkeen kova kiihdytys.
Inkerin historiaa, osa 10 Edellistä edeltävällä kerralla pääsimme Inkerin seurakunnissa Siestarjokeen. Jatkamme seurakuntien läpikäyntiä toivottavasti seuraavassa kirjeessä josko lokakuussa tapahtuisi vähemmän. Viivytin tämän kirjeen kirjoitusta, että Venäjän parlamenttivaalien tulokset olisivat tiedossa, kun kirjoitan. Huumori on välttämätöntä Linjataksin takaovessa oli autoliikkeen mainos. Jäi tuntu, että myyjäkään ei usko tuotteeseensa, kun mainos päättyi: Ilmainen hinauspalvelu vuodeksi uuden auton ostajalle! Luterilaisittain ymmärrämme tietysti, että puhe oli kolarin jälkeisesti hinauksesta, ei uuden auton hajoamisesta tien päälle. Tavaraa kaivataan Tällä hetkellä ei ole mitään erityisiä toiveita. Syksyn aikaan selviää, mihin uusi Helsingin välivarasto tulee. Kovin suurta määrää tavaraa en jatkossa voi varastoida vuokrat ovat korkeat eli jokainen neliö maksaa. Nykyvarasto on käytössäni näillä näkymin lokakuun lopulle, mutta yritän tyhjentää sitä mahdollisimman paljon, että muutettavaa olisi mahdollisimman vähän. Korjaus Viime kirjeeseen oli päässyt kirjoitusvirhe. Uuden antiterrorismilain tekijä on Irina Jarovaja ei Jerovaja, kuten kirjeessä oli. Pieni opetuksen sana Saulin ja Daavidin sukujen välinen sota jatkui pitkään. Daavidin asema vahvistui koko ajan, mutta Saulin suvun valta heikkeni. (2 Sam 3:1) Aloitin syksyn raamattuluentosarjan Helsingin Luther-kirkolla. Paitsi paikka, myös aika on muuttunut; illalla ei löytynyt tilaa, joten nyt kokoonnumme jo päivällä, kello 13. Nyt alkoi Toisen Samuelin kirjan luentosarja. Se on 50. Raamatun kirja, josta teen jae-jakeelta luentosarjan. Ylläoleva jae Toisen Samuelin kirjan kolmannen luvun alusta muistuttaa meitä siitä, että herkästi muistamme Raamatun kertomukset väärin. Jos kysyisi vaikkapa jumalanpalveluksessa, miten Daavidista tuli Israelin kuningas, moni muistaisi Daavidin pakomatkat Saulin etsiessä häntä, mutta epäilen, että vain harva muistaisi sisällissodan, jota jakeen mukaan käytiin pitkään.
Aluksi Daavidista tuli vain Juudan kuningas ja vasta seitsemän ja puolen vuoden kuluttua hänestä tuli myös Israelin kuningas. Raamattua on syytä lukea ajatuksella. On hyvä lukea myös eri kielillä vieras kieli usein paljastaa yksityiskohtia, jotka suomeksi lukiessa ovat jääneet huomaamatta. Syksyn loput kolme luentoa ovat Helsingin Luther-kirkolla torstaisin kello 13: 13.10. VALTATAISTELU JATKUU Toisen Samuelin kirjan luvut 3-4 10.11. DAAVIDISTA TULEE MYÖS ISRAELIN KUNINGAS Toisen Samuelin kirjan luvut 5-6 8.12. PYSYVÄ DAAVIDILAINEN KUNINKUUS Toisen Samuelin kirjan luvut 7-8 Kiitos- ja rukousaiheita Kiitosaihe: Tuutarin kirkon remontti. Toivottavasti se auttaa kosteusongelmiin. Sateiden loppumista. Ehkä vielä jotain satoa saadaan, jos säät paranevat. Eläkeläisten tilanne. Osa sanoo, että ei ole varaa ostaa lääkkeitä, kun kaikki raha menee ruokaan. Terveyttä. Oikea jalka välillä vihoittelee. Lokakuun alussa on Venäjän-lähettien skype-kokous emme siis mene yhteen, vaan kokous on internet-puhelun kautta. Mietimme mm. sitä, miten uskonpuhdistuksen juhlavuosi voisi näkyä meidän työssämme. Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Mikäli ystäväsi/tuttavasi/naapurisi haluaa renkaan jäseneksi, ilmoitathan siitä Pasi Hujaselle, Sley, PL 184, 00181 Helsinki tai pasi.hujanen@sley.fi Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH henkilökohtaisella viitenumerollasi, jolloin kannatus näkyy automaattisesti myös kotiseurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleystä Anna Poukalta puh. 09 251 390 tai anna.poukka@sley.fi tai kirjoittamalla viestikenttään Pasi Hujasen rengas + oma kotiseurakuntasi tai Pasi Hujasen renkaan yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 Mikäli haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2016:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn keskustoimistolla. Keräyslupa 2015-2016: Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.