Suomen Friisiläishevosyhdistys ry

Suomen Friisiläishevosyhdistys ry 2003-2015 www.friisilainen.fi

Rodun tausta ja historia Friisiläinen hevonen on kotoisin Frieslandista, Alankomaiden pohjoisesta provinssista. Se on ainoa hollantilainen alkuperäisrotu, ja siitä on kirjallisia merkintöjä rotuna jo varhaiskeskiajalta. Friisiläishevosen tyyppisistä hevosista on mainintoja Rooman valtakunnan historiankirjoissa ratsuväen hevosena ensimmäisellä vuosisadalla. Keskiaikaisissa maalauksissa ja kuvissa on usein kuvattu mustaa uljasta hevosta ritarien ratsuna, ja näissä kuvissa uskotaan olevan silloisia friisiläisiä hevosia. Keskiaikaiset rodun esi-isät muistuttivat paljon nykyistä friisiä. Friisiläishevosen tiedetään siis olleen hevosrotu jo Rooman valtakunnan ajoilta asti, mutta ensimmäisen kerran rodun nimi muodossa friisiläishevonen on mainittu kirjoitetussa tekstissä vuonna 1544, kun saksalainen valtionpäämies ratsasti mustalla friisinmaalta hankitulla hevosella. Tällä samalla oriilla ratsasti kuulu sotapäällikkö kolme vuotta myöhemmin, ja ori herätti suurta kunnioitusta muissa sotilaissa. Erityisen kuuluisana on jäänyt historiaan ori Phryso, joka on ensimmäinen friisiläishevonen joka mainitaan nimeltä maalauksessa vuodelta 1568. Friisiläishevosia käytettiin 1600-luvulla ratsastuskouluissa, joissa harjoiteltiin korkeaa kouluratsastusta eli Haut Écolea. Ratsukko Saana Sarmela & Maurus van de Zonschate ovat kisanneet menestyksekkäästi ja ovat mm SFHY:n vuoden 2012 koulumestarit.

Friisiläishevonen on perinteisesti ollut valjakko- ja vaunuhevosrotu. 1800- luvulla friisiläishevosia omistivat varakkaat maanviljelijät, jotka käyttivät arkena hevosiaan peltotöissä, ja valjastivat sunnuntaisin työhevosensa upeiden Gig-vaunujen eteen kirkkomatkalle. Rotua käytettiin satunnaiseen hupiajeluun, mutta friisiläishevonen ei varsinaisesti jalona, tanssivana rotuna soveltunut peltotöihinkään, koska raskaampia peltojuhtia oli tarjolla. Sanottiin että friisiläishevonen tanssii liian korkein askelin, ja tuhlaa tällöin hyödyllistä energiaa turhanpäiväisyyksiin. Huolimatta uljaasta historiastaan, oli rotu häviämässä 1900-luvulle tultaessa, jolloin kantakirjassa ei ollut kuin muutamia tuhansia hevosia. Tähän oli syynä paremman työhevosrodun (Bovelander) ylivalta. Kun rodun tilanne oli todella hälyttävä, ja näytti siltä että rotua ei pelasta sukupuutolta enää mikään, yhdisti satakunta kasvattajaa voimansa- He tapasivat Leeuwaardenissa vuonna 1913 ja perustivat elvytysohjelman. Tällöin tosin friisiläishevosen tyypillistä ilmiasua muutettiin jalostuksella muistuttamaan enemmän työhevosta - pienemmäksi, paljon raskaammaksi ja pienemmin liikkein liikkuvaksi, jotta se voisi kilpailla Bovelanderin kanssa. Tässä friisiläishevonen menetti osan rodun perinteisestä tyypistä, joka oli kevyt, suuriliikkeinen, moderni ja linjakas, eli muistutti kovin nykyistä ratsuhevostyyppistä friisiä. Häviämisen uhka uusiutui 1900-luvun puolivälissä ja silloin se johtui maatalouskoneiden kehittymisestä ja piittaamattomasta risteyttämisestä johtuvasta rodun heikkenemisestä. Friisit jäivät myös myös muodikkaampien ratsuhevosrotujen jalkoihin. 1960-luvun kriisivuosina kasvattajat kehittivät uudestaan pelastusohjelman, ja onneksi yhteiskunnan taloudellinen tilanne oli friisiläishevosrodun elvyttämisen kannalta suotuisa ihmisillä alkoi olla varaa pitää hevosia vain harrastuksen ja hyvin vuoksi. Ohjelma oli jalostuksen kannalta hyvin tarkka, jotta voitiin välttää pienen populaation sisäsiittoisuus mahdollisimman tehokkaasti. Edelleenkin tamman astuttamista suunnitellessa lasketaan yhdistelmän sisäsiittoisuusprosentti jonka tulisi olla alle 5%. Friisistä tuli suosittu hevonen sirkuksissa ja erilaisissa näytöksissä, älykkäänä rotuna se oppi vaikeitakin temppuja. Muutamassa vuosikymmenessä friisiläishevosen kanta elpyi, tähän suurin syy on varmasti friisiläishevonen itse - sen poikkeuksellisen ystävällinen olemus, älykkyys ja rehellinen luonne.

Friisiläinen on monikäyttöinen rotu Friisiläisten ystävällinen luonne tekee siitä hyvän ja monikäyttöisen harrastehevosen. Hyvä työmotivaatio ja oppivaisuus tekevät tämän päivän friisiläisestä myös halutun kouluhevosen. Muinaisina aikoina näitä hevosia käytettiin sodassa, ravihevosina, ajohevosina ja maatiloilla työhevosina. Hollannissa friisiläisillä ajetaan edelleen yhtenä lajina showajoa perinteisillä gig:llä joka on isopyöräinen kahdenistuttava kaksipyöräinen vaunu. Friisiläisen tyypillinen korkea ja näyttävä askel pääsee hyvin esille vaunujen edessä yksin tai valjakossa. Rotu selviää valjakkokilpailujen rankasta maraton-osuudesta hyvin - friisiläiset ovat myös nopeita ja ketteriä. Friisiläishevosnelikko on voittanutkin esimerkiksi Hollannin mestaruuksia valjakkoajossa nopeita ja ketteriä puoliveris- ja lämminverisrotuja vastaan. Monet parit sekä nelikot pärjäävät erinomaisesti myös kansainvälisellä tasolla. Hollannissa friiseillä on myös omat ravilähtönsä samaan tapaan kuin Suomessa suomenhevosilla. Marko Särmäharju & Coen D ovat vuoden 2014 hevosyksiköiden Suomenmestarit.

Kun muistellaan ennen katovuosia eläneitä friisiläishevosia, on rotu tavallaan palannut juurilleen. Tyypillinen, alkuperäinen friisiläishevonen on ollut jalo ja erittäin näyttävä, korkearyhtinen, tanssivin liikkein etenevä kevyehkön tyypin lämminverihevonen. Nykypäivän friisiläiset hevoset vetävät kouluratsastuksessa vertoja muille ratsuhevosroduille tasavertaisena kilpakumppanina, ja suurin osa jalostukseen hyväksytyistä oriista kilpailee vaikealla tasolla kouluratsastuksessa. Sillä puolella varmasti tunnetuin friisi on jalostusori Andries 451 joka on kilpaillut Peter Spahnin kanssa GP- tasolla Friisiläishevonen ei ole varsinaisesti mikään esteratsu, mutta monet hevoset pitävät esteiden hyppäämisestä paljon, ja pystyvät suoriutumaan keskikokoisista esteistä kunnialla. Kuva Jonnariina Pulli

Ulkomuoto ja tunnuspiirteet Friisiläisten jalostuspyrkimyksenä on taata, että rodun edustajat ovat kauniita hevosia, jotka ilmentävät hyvin tyypillisiä friisiläishevosen piirteitä, ja jotka ovat kilpailukykyisiä ajohevosina, kouluratsuina sekä harrastehevosina. Friisiläishevosen koko olemusta on vaikea kuvailla lyhyin sanakääntein, mutta tärkeimpiä kuvaavia sanoja voisivat olla uteliaisuus, rohkeus, ystävällisyys, sekä jalo, aristokraattisen ylpeä olemus. Hevosen tulee kantaa itsensä uljaasti ja ryhdikkäästi, ja sen ilmeen tulee olla ystävällinen ja utelias. Ulkoisena ihanteena on harmoninen ja sopusuhtainen rakenne ja näyttävä etuosa. Harjan tulee olla hyvä ja tuuhea, hännän pitkä ja kaunis. Myös runsaat vuohiskarvat eli nk tupsut kuuluvat friisiläisen jalkoihin. Ilmeikäs, jalo pää kaareutuvan kaulan päässä ilmentävät hyvin tätä eleganttia ja ylpeää rotua. Friisiläishevosen kaula on kaareva, riittävän pitkä ja ylväs, mutta ei liian alas kiinnittynyt niin ettei se anna vaikutelmaa joutsenkaulasta. Pää on pieni, ilmeikäs ja jalo, korvat ovat pienet ja valppaat sekä korvien kärjet osoittavat hieman toisiaan. Silmien tulisi olla kirkkaat ja älykkäät. Tuomarityöskentelyä näyttelyssä Savijärvellä 2013. kuva Petteri Pulli

Rungossa tavoitteena on sopusuhtainen ja lihaksikas vartalo. Vahva selkä, ei liian jyrkkä lautanen, vahva ja loiva lapa, syvä runko ja laaja rintakehä. Jalat ovat vahvat ja sääret hyvin kehittyneet. Liikeessä ihantena on sulavat, korkeat, elegantit ja ilmavat askellajit, joita korostaa jalkojen ja vuohisten runsas karvoitus. Yleisvaikutelmana tulisi olla ylellinen, rehellinen, ryhdikäs ja vaikuttava hevonen joka on innokas työskentelemään. Hevosen ideaali korkeus kolmevuotiaana on noin 160 cm,mutta variaatiota löytyy sekä ylös että alaspäin. Tavoiteväri on erittäin syvä musta mutta usein hevosissa näkyy varsinkin laidunkauden jälkeen auringon haalistamaa ruskeaa karvoitusta. Myös vesi ja hevosen hiki yhdessä auringon kanssa polttavat karvaa ruskeaksi, joten friisiläinen kannattaa kuivattaa sisällä tai loimitettuna. Jalostusoriit tutkitaan värigeenien osalta, kantavatko ne chestnut -geeniä, eli pähkinän sävyä. Friisiläishevosen askellajeista ravia ja käyntiä on pidetty aiemmin laukkaa tärkeämpänä. Nykyään myös laukkaa jalostetaan sekä arvioidaan tarkemmin. Ravin tulisi olla hyvin korkealle ja pitkälle eteen ulottuvaa sekä hyvin ilmavaa, jossa hevosen lavat liikkuvat vapautuneesti ja joustavasti. Friisiläishevonen onkin aina ollut tunnettu erityisesti suuresta ravistaan. Friisiläishevosen luonne on ystävällinen, ihmisläheinen ja utelias. Se on nopea oppimaan ja sillä on hyvä työmotivaatio. Iloista menoa shettis- friisikatrillissa. Kuva Petteri Pulli

Puheenjohtajan tervehdys Tervetuloa vuoden 2015 kantakirjausnäyttelyyn, IBOP testiin ja mestaruuskilpailuihin kouluratsastuksessa! Kyseessä onkin jo yhdistyksen historian viides kantakirjausnäyttely ja toinen IBOP testi. Tänä vuonna tapahtuma kehittyy edelleen, IBOP testissä arvostellaan hevosia sekä ajaen että ratsain. IBOP testissä arvostellaan viisi hevosta ajaen ja yhdeksän ratsain. Kantakirjausnäyttelyssä arvostellaan 24 hevosta, tämän kevään varsoista aikuisiin hevosiin asti. Vuonna 2003 Suomessa oli alle kymmenen FPS rekisteröityä friisiläistä hevosta ja oma näyttely oli pelkkä kaukainen haave. SFHY on tullut tästä pitkän matkan nykytilanteeseen emokantakirja FPS:n täysivaltaiseksi jäseneksi ja edustajaksi Suomessa jonka toimintasuunnitelmaan kuuluvat säännölliset tapahtumat, kilpailut, valmennukset ja näyttelyt. Vahva hevoskanta ja aktiiviset jäsenet takaavat elinvoimaisen ja vahvan yhdistyksen, joka pystyy toimimaan aktiivisesti. Hevosmäärän kasvun näkee parhaiten toiminnan kehittymisessä. Alkuvuosina hevoskanta oli pääosin hyvin nuorta, joten yhteisten valmennusten järjestämistä jouduttiin odottamaan vuoteen 2009. Samoin kouluratsastuskilpailuissa alkuvuosina ainoana luokkana oli K.N. Special, koska vaikeampiin ohjelmiin pystyviä hevosia ei yksinkertaisesti ollut. Tänä päivänä tilanne on toinen. Vuonna 2014 SFHY:n mestaruudesta kouluratsastuksessa miteltiin friisiläisten omassa Sport predikatohjelmassa ja valmennusviikonlopuissa nähdään vuosittain hyvin eritasoisia hevosia. Myös SRL hyväksyi Sport predikat- ohjelman omaan valikoimaansa SFHY:n anomuksesta. Vuoden 2014 kouluratsastusviikonloppuihin saimme opettajaksi Alfons van Proosdij n Hollannista. Osallistujat olivat hyvin innostuneita työskentelemään hänen kanssaan, ja oli hyvin valitettavaa ettei keväälle 2015 suunniteltua viikonloppua saatu aikataulusyistä onnistumaan. Vuonna 2014 friisiläinen rotu sai myös hienoa valtakunnallista näkyvyyttä, kun Marko Särmäharju & Coen D (Karel x Melle) voittivat hevosyksiköiden kultaa SM- kisoissa, ja kävivät Unkarin MM- kisoissa edustamassa Suomea. Sama valjakko on SM kultamitalisti vuodelta 2009 ja pronssimitalisti vuodelta 2010.

Kouluratsastuksen puolella friisinäkyvyyttä toi ratsukko Saana Sarmela & Maurus van de Zonschate (Beart x Teunis) jotka debytoivat kouluratsastuksen SM kisoissa hienosti sijoittumalla kokonaiskilpailuissa sijalle 8. Erinomainen suoritus, erityisesti ottaen huomioon että kyseessä oli ratsukon ensimmäinen kerta SM- kisoissa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta Suomessa kun kouluratsastuksen SM - kisoihin osallistuu friisi, joten tuloksesta on syytä olla erityisen iloinen! Loistavaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa mukaan toimintaan! Laura Fabritius puheenjohtaja Suomen Friisiläishevosyhdistys ry Koninklijke Vereniging Het Friesch Paarden-Stamboek (KFPS) Friisiläishevosten kantakirja FPS on perustettu Hollannissa vuonna 1879, joten se on yksi maailman vanhimmista rotujärjestöistä. Maailmanlaajuisesti FPS:llä on jäseniä noin 14 000 ja rekisteröityjä hevosia yli 40 000. Lisätietoja netistä www.kfps.nl. Kantakirjausnäyttely Huittisissa 2011 Kuva Petteri Pulli

Friisiläishevosen kasvatus ja jalostus Kuten kaikissa roduissa, rodun kantakirjan paperit takaavat sen, että hevonen todella on friisiläinen, puhdasrotuinen sellainen, ja sen suku on kokonaan tunnettu, mikä on tärkeä seikka hevosta ostettaessa. Friisiläisten jalostus on tarkkaan valvottua, ja siihen voi käyttää vain kantakirjan hyväksymää oria. Joka vuosi tammikuussa Hollannissa järjestetään oripäivät jonne tarjotaan vuosittain noin 700 hevosta - näistä vain 4-6 oria saavuttaa lopullisen hyväksynnän. Eli todennäköisyys että saa oman orin jalostusoriksi on suunnilleen sama kuin lottovoitolla. Aikaisemmin FPS myönti maakohtaisia jalostuslupia oreille jotka täyttivät heidän vaatimuksena esim suvun ja näyttelytulosten osalta, ja Suomessa on ollut kaksi tällaista oria joilla on yhteensä parikymmenta jälkekäistä. Nämä maakohtaisilla jalostusluvilla kasvatetut varsat rekisteröitiin veulenboek:n rinnalla ylläpidettävään bijboek- rekisteriin. Maitovarsa näyttelyssä kuva Petteri Pulli

Nykyään FPS antaa maakohtaisia jalostuslupia vain Australiaan, Uuteen- Seelantiin ja muihin kaukaisiin maihin joihin ei ole mahdollista toimittaa jäähdyttyä siementä. Suomessa voi jäähdytetyn tai pakastetun siemenen käytön sijaan voi tietysti myös pakata tammansa autoon ja viedä sen Hollantiin siemennettäväksi tuoreella siemenellä. Vuosittain tammikuussa lähes kymmenentuhatta kävijää kokoontuu friisien oripäiville "friisinmaan pääkaupunkiin Leeuwaardeniin Hollannin pohjoisosaan. Tuolloin satojen orien kandidaateista parhaimmat yksilöt esiintyvät katsojille, ja niistä valitaan vuosittain uudet jalostusoriit. Myös jo jalostukseen hyväksytyt orit esitetään ja arvioidana oripäivillä, ja tämän arvioinnin sekä jälkeläisnäyttöjen perusteella päätetään jalostusluvan jatko. Tapahtuma ylipäätään ja sen iltashow erityisesti on vaikuttava spektaakkeli joka herättää suuria tunteita paikalle saapuneissa rotuharrastajissa. Kasvatustyö on laajentunut Hollannista ja friisinmaalta ympäri maailman, ja kasvattajien sekä FPS:n huolellisen jalostuaohjelman ansiosta meillä on olemassa uniikki rotu, jonka juuret ulottuvat kauas historiaan. Fiisiläishevosia on rekisteröity maailmanlaajuisesti FPS:n jo yli 40 000 yksilöä, varsoja syntyy vuosittain noin 6000. Vuonna 2009 FPS rekisteröityjä friisiläisiä oli ensimmäisen kerran historiassa enemmän Hollannin ulkopuolella kuin rodun kotimaassa. Friisiläishevonen onkis lukuisien hyvien ominaisuuksiensa ansiosta muuttunut lähes sukupuuttoon kuolevasta rodusta kasvattajien vaalimaksi ja harrastajien arvostamaksi elivoimaiseksi roduksi. Kuva Petteri Pulli

Kantakirjausnäyttely eli keuring Keuring on tilaisuus, jossa FPS rekisteröityjä friisiläishevosia voidaan tarjota kantakirjaan. Näyttelyissä arvioidaan tammoja ja oreja, mutta monista muista roduista poiketen myös ruunia voidaan tarjota kantakirjaan eli stamboekiin. Friisiläishevosten kasvattajat tähtäävät näyttelyyn varsan ensimmäisistä hetkistä lähtien, ja tätä tilaisuutta varten hevosia valmennetaan ahkerasti. Suomen ensimmäinen friisiläishevosten kantakirjanäyttely eli keuging pidettiin Ypäjän hevosopistolla 25.8.2007 ja siihen osallistui 23 hevosta. Championiksi eli näyttelyn parhaaksi hevoseksi valittiin tamma Janke van Diphoorn. Järjestyksessään toinen Keuring pidettiin myöskin Ypäjällä 30.08.2009 jolloin esitettiin 25 hevosta, championina tamma Willy fan Feanwalden. Kolmas näyttely järjestettiin Huittisissa elokuussa 2011, jolloin arvosteltiin jo Suomen oloissa huimat 42 hevosta! Huittisissa valittiin myös Championiksi ensimmäisen kerran Suomessa kasvatettu hevonen joka oli kuvassa oleva nuori tamma Anke van Vitikkala. Vuonna 2013 näyttely järjestettiin Savijärvellä Sipoossa, ja Championiksi valittiin nuori tamma Melanie van Vitikkala (Tjalbert x Andries) ja reserve Championiksi ster tamma Swaan v.h. Houkumhuis (Beart x Anton). Paras ruuna oli Freark van Molkwar (Andries x Fabe). Savijärvellä paitsi juhlistettiin yhdistyksen kymmenvuotista taivalta, myös arvosteltiin yli 30 hevosta. Siellä myös järjestettiin IBOP testi ensimmäistä kertaa Suomessa, sen suoritti 17 hevosta. Kuva Petteri Pulli

Varsakirja, kantakirja, premie, ster, model ja preferent? Kaikki syntyvät friisivarsat, joiden isä on FPS:n jalostukseen hyväksymä kantakirjaori ja emä FPS rekisteröity tamma, rekisteröidään perusrekisteri veulenboekiin eli varsakirjaan. Tästä perusrekisteristä tammoja ja ruunia on mahdollista tarjota kantakirjaan eli stamboekiin hevosen ollessa vähintään kolmivuotias. Jalostukseen pyrkivien orien vaatimukset ovat tiukat. Oriin, jota halutaan tarjota jalostukseen, tulee olla täysisukuinen, eli sen emälinjasta vähintään neljä sukupolvea tammoja tulee olla stamboekissa ja palkittu vähintään sterarvonimellä. Nämä oriit arvioidaan Hollannissa oripäivillä eli Hengstenkeuringissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomesta on ainakin kaksi oria lähetetty näyttelystä oripäiville arvioitavaksi, mutta ne ovat valitettavasti karsiutuneet.toinen näistä oreista oli myös Suomessa kasvatettu. Oreja voidaan kuitenkin myös Suomen näyttelyssä arvioida, sillä FPS rekisteröidylle varsakirjassa olevalle orille voidaan myöntää veulenboek Ster-arvonimi. Näyttelyssä arvioidaan paitsi kantakirjaan eli stamboek:iin pääsy, myös sterrekisteriin pääsy. Ster on arvonimi, joka myönnetään noin kahdellekymmenelle prosentille arvioituja friisiläishevosia, ikään kuin "muotovalio". Varsa kantakirjausnäyttelyssä 2011 kuva Petteri Pulli

Ster:n saadakseen hevosen tulee käytännössä olla lähes virheetön rotunsa edustaja ja se tulee esittää hyvässä kunnossa, eli siis ei esimerksiksi liian lihavana tai laihana. Jotta tamma tai ruuna hyväksytään kantakirjaan, tulee sen olla vähintään 150 cm korkea ja väriltään musta mahdollisimman vähäisin päässä olevin valkoisin merkein. Hevoset mitataan virallisesti näyttelyssä Hevosen tulee olla puhdas liikkeiltään sekä perimältään terve eli ei perinnöllisiä sairauksia. On tärkeä huomata, että kantakirjausnäyttely on kantakirjaamattomien eli veulenboek-tammojen omistajille arvokas tilaisuus. Suurin osa puhtaasti liikkuvista ja rakenteellisesti sopusuhtaisista veulenboek-tammoista kantakirjataan eli se pääsee stamboekiin, jolloin tamman arvo nousee. Eväämisen syitä voivat olla esimerkiksi hevosen riittämätön koko tai suuret valkoiset merkit. Näyttelyssä hevoset arvioidaan joko 1, 2, 3- premien arvoiseksi tai sitten se hyväksytään kantakirjaan ilman premie:tä. Jos tuomareiden antamien arvosanojen keskiarvo on yli 7,5, hevonen saa 1. premien, keskiarvo 7-2. premien, 6-7 - 3.premien. Jos keskiarvo on 6, hevonen kantakirjataan ilman premietä ja alle 6 hevosta ei hyväksytä kantakirjaan. Tammojen ja ruunien kannalta on hyvin oleellista minkä premien se saa, koska ster - rekisteriin voidaan hyväksytään vain 1 ja 2 premien hevoset jotka ovat vähintään 158cm korkeita. Tamma ja varsa näyttelyssä Savijärvellä 2013 Kuva Petteri Pulli

Myös bijboek- rekisteröityjä eli maakohtaisella jalostusluvalla jalostettuja hevosia voidaan esittää kantakirjausnäyttelyssä ja nämä hevoset voivat saavuttaa bijboek ster-arvon tai saada varsapremien (alle kaksivuotiaat tammat, maitovarsaoriit). bijboek ster hevosille on täysin samat hyväksyntäkriteerit kuin stamboek ster hevosille. Model on arvonimi jota voi hakea todella hienolle ja lupaavalle stertammalle. Tamman tulee olla vähintään 160 cm korkea, ja sen tulee saada vähintään 77 pistettä käyttötaipumuksia mittaavista testeistä, joko IBOP tai ABFP testistä joissa on hieman eri painotusalueet. Sen tulee myös olla varsonut vähintään kerran ja saada näyttelyssä vuoden sisään 1. premie. Päästäkseen model:ksi tamman täytyy vakuuttaa tuomaristo siitä että se todellakin on helmi muiden stertammojen joukossa, ja se edustaa friisiläistä hevosta parhaimmillaan sekä ulkomuodon että liikkeen oslta. Model-tamma on rotunsa parhaimpia edustajia, ja harva hevonen saaviuttaa tämän arvonimen. Preferent arvonimi määräytyy orin tai tamman jälkeläisnäyttöjen perusteella. Tamman täytyy tuottaa vähintään neljä ster, model ja jalostusori jälkeläistä tai orijälkeläistä joka on päässyt oripäivien toiselle kierrokselle. Ori voi saada preferent arvonimen kun se on osoittanut jättävänsä jatkuvasti tasaisen hyvää laatua jälkeläisissään. Oriin vanhimman jälkeläisluokan täytyy olla väihintään 10 vuotias ja jälkeäisiä tulee olla riittävästi jotta arviointi voidaan suorittaa. Vähintään yhden jälkeläisen tulee olla hyväksytty jalostusori. Oriin ster, model, preferent jne jälkeläisten määrää verrataan kaikkien jalostusorien keskiarvoon. Hedelmällisyyden tulee olla vähintään 50% koko jalostusaikana. Myös jälkeläisten koko, sairaudet, valkoiset merkit sekä luonne vaikuttavat arviointiin. Kuva Petteri Pulli

Suomen Friisiläishevosyhdistys ry SFHY Suomen Friisiläishevosyhdistys on perustettu 1.7.2003. Yhdistystä perustettaessa jäseniä oli kolme, ja hevosia Suomessa alle kymmenen. Tällä hetkellä SFHY:llä on noin 150 jäsentä jotka omistavat noin 200 rekisteröityä friisiläistä hevosta. Suomen friisiläiset ovat enimmäkseen kouluratsastukseen painottuvia harrastehevosia, joukossa kuitenkin muutama kouluratsastuksessa vakavasti kilpaileva ratsukko. Myös valjakkoja on nähty SM kisojen palkintopallilla sekä yksiköissä että parivaljakoissa. SFHY edustaa Suomessa rodun Hollantilaista emokantakirjaa Koninklijke Vereniging Het Friesch Paarden-Stamboek (KFPS) ja huolehtii Suomeen tuotavien ja Suomessa syntyvien friisien rekisteröinnistä. SFHY järjestää myös friisiläisiin liittyviä koulutuksia, valmennustapahtumia ja luentoja sekä tiedottaa jäseniään pääasiassa nettisivujensa sekä Facebook:n kautta. SFHY on myös Suomen Ratsastajainliiton jäsen, joten SFHY:n kautta voi liittyä SRL:n. Liiton jäsenenä ratsastaja saa paljon alaan liittyviä etuja. Edelleen jos haluaa kilpailla ratsastuksessa tai muissa lajeissa, tulee kuulua johonkin ratsastusseuraan ja tätä kautta ratsastajainliittoon. SFHY maksaa aluetasolta ylöspäin kilpaileville seuraa edustaville friisiratsukoille kilpailutukea. Lisätietoja kilpailutuesta, rodusta ja yhdistyksen toiminnasta löytyy yhdistyksen nettisivuilta www.friisilainen.fi. Yhdistyksen yhteystiedot www.friisilainen.fi puheenjohtaja jäsensihteeri rekisteröinti- ja jalostusasiat pj@friisilainen.fi sihteeri@friisilainen.fi rekisteri@friisilainen.fi Tekstin toimittaminen Suomen Friisiläishevosyhdistys ry 2015