RETKIKERTOMUS: UGANDA 8.-21.11.2014 Lauantai 8.11. Varasimme jo aikaisin keväällä matkan Ugandaan ja aikaisin aamulla matka viimein alkoi. Muutaman tunnin tauko Amsterdamissa ja edelleen reilun 8 tunnin lennon jälkeen olimme Entebbessä myöhään illalla. Kuskimme ja oppaamme Gerald oli lentokentällä vastassa. Hän vei meidän lähellä sijaitsevaan Boma Guest Houseen, johon saavuimme noin tunnin kuluttua koneen laskeuduttua. Sunnuntai 9.11. Heräsimme sateiseen ukkosen jyrinään, Entebbessä satoi hetken rankasti. Aamiaisen aikana saimme ihailla puutarhan medestäjiä, kutojia, hiiroja sekä suomusarvinokka pariskuntaa. Liikkeelle lähdimme seitsemältä. Sunnuntai aamunakin lähistöltä löytyi avoinna oleva rahanvaihtopiste ja kauppa. Kaikki tarpeellinen oli mukana, suuntasimme kohti Murchison Falls kansallispuistoa. Heti alkumatkasta piti pysähtyä kuvaaman aivan tien vieressä ruokailevia Keisariturakoja. Kampalan läpi pääsimme sujuvasti. Rakenteilla on uusi Kampalan kiertävä kehätie, jonka valmistumisen jälkeen matka nopeutuu entisestään. Hyvää asfalttitietä edeten saavuimme Masindiin 11.20, lounas syötiin paikallisessa Lodgessa. Reilun tunnin jälkeen jatkoimme kohti kansallispuiston porttia ja sieltä edelleen putousten niskalle. Vaikuttava paikka. Niilin rannalle tultiin ainoana autona odottamaan kello viiden lauttaa, mutta lautta pysyi tiukasti toisella rannalla. They are building capasity, tuumasi Gerald. Pitkän päivän jälkeen olisimme jo halunneet vastarannalla näkyvään Lodgeen. Tunnin päästä pääsimme yli, virtahevot järjestivät juuri ennen lautalla ajoa pienen näytöksen. Paraa Safari Lodgeen ehdimme vielä ihailemaan auringonlaskua. Suomusarvinokka Keisariturako Murchinson Falls Niilin ylitys Näkymä Paraa Safari Lodgen huoneen parvekkeelta
Maanantai 10.11. Aurinkoinen päivä. Safarikierrokselle Niilin pohjoispuolen ruohosavannille lähdimme seitsemältä. Paljon Kobeja, Oribeja, Lehmäantilooppeja, Puhveleita, Elefantteja, Kirahveja ja sokerina pohjalla Leopardi. Myös lintuja oli paljon, kauneimmat ehkä Punaperäpiispa ja Punasavannisieppo (Silverbird). Petolintuja näkyi paljon, aurinkoa ottava kotka oli jännän näköinen ilmestys. Puisto ei tietenkään ollut Serengetin veroinen mutta omat odotukseni ylittänyt kyllä. Kafferipuhveli Leopardi Kobi Lehmäantiloopit (Jackson s hartebeests ) Pikkukiljukotka ottaa aurinkoa Iltapäivällä oli ohjelmassa veneretki Victorian Niilille. Matkalla putousten alle oli valtavasti nähtävää. Luonnollisesti Virtahepoja sekä Krokotiilejä, mutta myös pari isoa Elefantti urosta, Vesiantilooppeja, Niilinvaraaneja ja Pahkasikoja. Afrikanmerikotkat huutelivat rannalla, kauniita Rotkomehiläissyöjiä näkyi tulomatkalla koko jyrkänteen täydeltä, Goljathaikara ruokaili rantamatalassa, Käärmekaulat kuivattelivat itseään ranta puissa ja putouksen alla rannalla oli kaksi näyttävää Afrikansatulahaikaraa. Vain Kenkänokka puuttui. Putous itsessään oli tosi vaikuttava myös alapuolelta, ehkä veden voima näkyi putouksen alla vielä selvemmin kuin ylhäällä.
Rotkomehiläissyöjät Afrikansatulahaikara Elefantti Virtahepo Murchinson Falls Tiistai 11.11. Aamu aukeni aurinkoisena, aurinko paistoikin koko päivän. Halusimme ylittää Niilin klo 7 lautalla, seuraava olisi lähtenyt kaksi tuntia myöhemmin. Putousten kuoha kulkeutui viileässä ilmassa kohti Albert järveä, rannassa lauloi Punaperäpiispa. Poistuimme puistosta läntisen Burungo portin kautta ja ajoimme pikkuteitä Hoimaan, josta jatkoimme upouutta leveää öljy-yhtiön rakentamaa leveää asfalttitietä Lake Albert Lodgeen. Perillä olimme yhdeltä. Matkalla pysähdyimme paitsi retkilounaalle myös kuvaamaan lukuisia sähkötolppien päissä istuvia haukkoja ja kotkia, näyttävimpänä tuiman oloinen töyhtökotka. Vähän ennen Lodgea tien ylitti suuri Kobi lauma ja tien vierellä kulki joukko vahvasarvisia Ankole nautoja. Aivan Albert järven rannalla olevan lodgen alueella näkyi Kobeja, Pahkasikoja mustavalkoisia Gueretsoja. Värikkäimmistä linnuista maininnan arvoisia ovat Kauno- ja Ruusurintamedestäjä sekä Punalepinkäinen.
Punaperäpiispa Töyhtökotka Ankole -karjaa Lake Albert Lodgen panda Keskiviikko 12.11. Jälleen aurinkoinen aamu, iltapäivällä tuli lyhyt sadekuuro. Matka kohti Kibalea / Ndali Lodgea alkoi 8.50. Oikaisimme pikkutietä suojellun metsän läpi - neliveto oli paikoin todella tarpeen- ja edelleen laajojen teeplantaaseiden ohi. Retkilounas nautittiin vanhaa metsää kasvavassa laaksossa, jossa kameran muistikortille tallentui paitsi oppaamme Gerald myös Gueretsoja, Punahäntämarakatti ja kaunis Punamyssykutoja. Kraaterijärven reunalla sijaitsevaan Ndali Lodgeen saavuimme 15.30. Ndali Lodgessa valaistukseen tarvittava sähkö tuotetaan aurinkokennoilla, vesi lämmitetään puilla. Lodge on omalla tavallaan ainutlaatuinen hieno paikka, jonka henkilökuntaa tulee ikävä. Ndali Lodge
Gerald Gueretsat Punamyssykutoja Torstai 13.11. Pilvinen aamu. Tänään oli vuorossa retki noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Kibalen simpanssimetsään. Siellä meitä odotti lyhyt briiffaus, jako kuuden hengen ryhmiin ja kuljetus simpanssien etsinnän lähtöpaikkaan. Simpanssit löytyivät melko nopeasti ruokailemasta valtavassa viikunapuussa. Puun ympärille kerääntyi lopulta koko metsään lähteneiden jahtaajien joukko oppaidensa johdolla. Seuraavan tunnin aikana kamerat raksuivat tiuhaan. Retkeltä palasimme takaisin sopivasti lounaalla ja iltapäivä kului Lodgessa ja sen ympäristössä, sääkin oli muuttunut aamupäivän kuluessa aurinkoiseksi. Lodgen henkilökunnasta saa halutessaan oppaan vaikka kraaterijärven kierrokselle, mutta yksin liikkuminenkin oli ongelmatonta. Paikalliset asukkaat jopa vinkkasivat linnuista, kun huomasivat minun kävelevän kiikareiden ja kameran kanssa. Silmiin asti ulottuva hymy oli herkässä. Yksi koulupoika kysyi ujosti kynää. Lodgen alueella ja lähiympäristössä on paljon lintuja, mm. turakoja ja ainakin viisi medestäjälajia. Teehuoneen / baarin sohvalla virvokkeita nauttiessani sain upeita kuvia medestäjistä, lintukuvaaminen ei voi olla helpompaa. Täysikasvuinen ja nuori Simpanssi sekä Ruusurintamedestäjä
Perjantai 14.11. Kaunis aurinkoinen aamu. Aamuhämärissä Lodgen puissa konsertoi piilotteleva Bulbulilepinkäinen. Aamiaisen keskeytti rinteen puuhun laskeutunut Kongonviolettiturako pariskunta, kamera oli melkein liian kaukana. Toinen keskeytys tuli nopeasti päälle vyöryvien mustien pilvien muodossa, alkanut sade peruutti henkilökunnan lintumiehen Georgen kanssa sopimani retken. Sade päättyi klo 11 ja ennen lounasta aamupäivää ilahdutti lähipuuhun lepäämään lentänyt Keisariturako. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Queen Elisabeth Parkia (QEP), jossa teimme parin tunnin kierroksen ennen kuin suuntasimme Mweya Safari Lodgelle. Saaliina oli näyttävä mustaharjainen leijona ja matkan ensimmäinen Kirjoantilooppi. Yöllä satoi. Kongonviolettiturako Sadepilvet vyöryvät päälle, taustalla Rwenzori vuoret Leijona QEP:ssä Lauantai 15.11. Aurinkoinen päivä. Puistoajolle lähdettiin 6.30, kolmen tunnin kierroksella nähtiin lisää leijonia, matkan ensimmäinen hyeena, Kobit lisääntymispuuhissa, savikuopassa rypevä Puhveli sekä luonnollisesti paljon lintuja, mm. kaunis Tulikauluspiispa ja Suohaukkoja. Kunnon aamiainen nautittiin klo 10 Kaitanokkakutojien ja Lampimedestäjien seurassa, Afrikanmetsäkalastajakin kävi katsomassa. Tauolla levättiin ja kierrettiin Lodgen alueella. Päivällä siellä liikkuu ainakin Mangusteja ja Pahkasikoja, yöllä myös Virtahepoja. Linnuista paras havainto oli matkan ensimmäinen Ugandantöyhtömonarkki, joita näkyi Bwindissä enemmänkin. Lounaan jälkeen oli ohjelmassa kahden tunnin veneretki Kazingan kanavalle. Lodgen nuori ja tarkkanäköinen tarjoilijatyttö toimi veneellä oppaana. Hän huomasi ja tunnisti kiitettävästi niin nisäkkäät, liskot kuin linnutkin. Nähtävää oli paljon, mutta aivan Murchinsonin veneretken veroinen tämä ei ollut. Illalla salamoi Rwenzori vuorilla, Lodgellakin satoi kevyesti.
Näkymä huoneen terassilta Pahkasika, selvästi vaaraton kaveri Haukotteleva Virtahepo Lampimedestäjä Tulikauluspiispa Sunnuntai 16.11. Taas aurinkoinen päivä loppuiltapäivään asti. Kahdeksalta lähdettiin kohti Bwindiä. Ensimmäiset neljä tuntia ja noin 120 km ajettiin QEP puiston alueella. Alkumatkasta nähtiin Elefanttikulkue. Ishasassa Gerald alkoi etsiä puihin kiipeäviä leijonia. Luulin jo, että sunnuntain näytös on peruttu, mutta lopulta löytyi yksi vastuuntuntoinen yksilö aivan tien vierestä. Hetkeä aikaisemmin löytyi matkan toinen Leopardi. QEP:n jälkeen matkan jatkui vielä reilun tunnin, Siverback Lodgeen saavuimme klo 13.15, retkilounas nautittiin ennen vuorille nousua. Ylös vuorelle vievän tien kunto yllätti positiivisesti. Loppupäivä kului Bwindin kylässä ja lodgen lähellä kierrellessä. Klo 17 iski reipas ukkoskuuro.
Leopardi Kongon ja Ugandan välinen raja melkein näkyy (kuuden kilometrin päässä) Gorillavuoret Valkokurkkumarakatti Maanantai 17.11. Heräsin aamuyöllä sateen ropinaan, huolestutti. Aamu aukeni pilvisenä, mutta jo yhdeksältä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Gorillapäivä, Gerald nouti meidät 7.30 lähtöpisteelle. Brieffaukseen ja kahdeksan hengen ryhmiin jaon jälkeen pääsimme liikkeelle. Meidän ryhmässämme oli neljä jenkkiä ja kaksi brittiä. Polku 700 metriä korkeammalle olevalle vuoren ylätasanteelle oli sateen jäljiltä liukas, mutta yllättävän hyväkuntoinen. Tukevat kengät ja Lodgen lainaama vaellussauva olivat todella tarpeen. Matkalla kuului paljon lintujen ääniä latvustosta, Punalakkikutojat ja Valkonaamasäihkyjät olivat hyvin esillä yhdessä puussa. Ylös päästyämme tuntia aikaisemmin liikkeelle lähteneiltä tiedustelijoilta tuli tieto, että Gorillat on paikannettu, eikä edes kovin kaukaa. Klo 10.50 saimme kontaktin. Ensin Gorillat haistoi ja seuraavassa hetkessä ne olivat aivan edessämme painanteessa. Siitä ne poistuivat nopeasti vihreään tiheikköön, mutta oppaat olivat tilanteen tasalla. Heidän viidakkoveitsillä aukaisemaa väylää pitkin koukkasimme 12 yksilön lauman eteen. Gorillat olivat asettuneet hetkeksi päivälevolle. Nuoret yksilöt eivät malttaneet levätä ja jotkin vanhemmatkin tulivat poseeraamaan aivan eteemme. Meitä oli ohjeistettu väistämään rauhallisesti liikkuvien Gorillojen tieltä ja puhumaan hiljaisella äänellä. Seuraavan tunnin ajan olimmekin tosi läheisessä kontaktissa Gorillojen kanssa. Gorillat liikkuivat arvokkaasti yhtä nuorta hulttiota lukuun ottamatta ja niiden tieltä ehti hyvin väistyä. Hieno kokemus. Gorilloista irtautumisen jälkeen söimme retkilounaan ja palasimme alas laaksoon juhlalliseen kunniakirjojen jakoon. Lähes kaikki meistä olivat palkanneet kantajan ja se paitsi helpotti liikkumista, myös auttoi paikallisia asukkaita. Kantajiksi on rekisteröitynyt lähialueelta niin paljon nuoria, että vuoro tulee vain kerran kuukaudessa. 15 $ + tippi ei ole paljoa meille, mutta ilmeisesti merkittävä tulo paikallisille. Lodgelle
palasimme kahden maissa ja loppupäivä kului levätessä ja lähialueella kierrellessä. Auringonlaskun aikoihin satoi puoli tuntia.
Tiistai 18.11. Lähtö kohti Lake Mburoa oli 8.30. Aamulla ehdin vielä kuvata Ugandantyöhtömonarkin, Valkoniskakorpin ja pari medestäjälajia. Valkokurkkumarakattikin oli paikalla. Aurinko paistoi pilvien lomasta puoleen päivään asti, sitten vuoroin satoi ja vuoroin paistoi. Päivä oli koko retken sateisin. Ensimmäiset kolme tuntia ajettiin pikkuteitä kauniissa maisemissa, sitten asfalttitietä Lake Mburon risteykseen asti. Puiston portilla olimme klo 15 ja perillä Lodgella puolta tuntia myöhemmin. Puistossa näimme matkan ensimmäiset Seeprat, Impalat ja Sukeltaja-antilooppi. Topeja oli myös, niitä näkyi jo Ishashan alueella. Naapuriteltan väki näki illan puistoajolla myös Leopardin. Keskiviikko 19.11. Olin tilannut suihkun puoli seitsemäksi. Täsmälleen sovittuun aikaan Moses saapui teltalle mukanaan 20 litran kanisteri lämmintä vettä, toivotti hyvää huomenta, kaatoi veden suihkun säiliöön ja hinasi säiliön teltan harjan korkeudelle. Suihku oli valmis käytettäväksi. Lähtiessään hän kysyi, tuleeko pojalle myös suihku? Lodgessa on kannettava vesi, 20 litraa / hlö. / päivä saa käyttää. Sen lisäksi tulee kannullinen kylmää ja lämmintä vettä käsien ja kasvojen pesuun. Valaistus toimii aurinkosähköllä. Seitsemältä lähdimme puistoon aamuajolle. Saaliina jo eilen nähtyjä seeproja ja antilooppeja sekä runsaasti lintuja, mm. Afrikankaija ja Kongonviolettiturakoja. Naapuriteltan väki kävi kävelysafarilla aseistetun vartijan kanssa. Kehuivat kovasti. Kävelysafarin hinta on 30 $ / hlö. Yhdeksän jälkeen palasimme aamiaiselle. Lähtö kohti Entebbeä oli lounaan jälkeen puoli kahdelta. Matka hyvää asfalttitietä eteni vauhdikkaasti. Päiväntasaajalla pidettiin lyhyt pakollinen tauko. Perillä Bomassa olimme varttia yli kuuden. Hyvästelimme Geraldin, olimme häneen tosi tyytyväisiä. Lake Mburossa kysyin naapuriteltan pitkään Ugandassa
asuneelta britiltä kuskin/oppaan sopivaa tippiä. Hän mainitsi ohjeeksi noin 10 $ / päivä. Kysyin tipistä suoraan Geraldiltakin, mutta hän ei ottanut kantaa vaan sanoi olevansa tyytyväinen saadessaan edes jotain. Torstai 20.11. Halusimme ottaa päivän Entebbessä rauhallisesti. Aamiaisen jälkeen kävelimme puolen tunnin matkan päässä olevaan Botanical Gardeniin, pääsymaksu oli noin 3 ja kamerasta vielä reilu 50 senttiä lisää. Hieno paikka sekin, yllättävän paljon erilaista kasvillisuutta oli saatu mahtumaan pienelle alueelle. Suomusarvinokkia oli paljon ja rannassa oli yllättäen myös Satulahaikara. Lounaan jälkeen oli iltapäivänokosten aika ja niiden jälkeen oleilua pihaalueella. Puutarhassa oli paljon lintuja. Kongonviolettiturako käväisi pihalla, Idänharmaaturakot olivat lähes jatkuvasti näkyvissä, Lampimedestäjä, joukko Hehkuseppiä, Puistopunatasku ja tietysti Kutojia. Saimme pitää huoneen ilta yhdeksään asti, silloin hotellin autonkuljettaja lähti viemään meitä lentokentälle. Hänellä on muuten suomalainen pomo. Ehkä kilometri ennen kenttää auto tarkastettiin ja me jouduimme kävelemään metallinpaljastimen kautta. Autolla ei myöskään päässyt ylös lähtevien lentojen tasanteelle, turvatoimet vaikuttivat tehokkailta. Silti missään ei joutunut jonottamaan paria minuuttia pitempään. Lentokentällä oli runsaasti myymälöitä, mm. hyvä kirjakauppa. Lento lähti ajallaan ja kotona Suomessa olimme perjantaina yhden jälkeen iltapäivällä. Boma Guest House Ei hätää, vaikka aurinkovoide olisi unohtunut kotiin Miksi Ugandaan? Ugandan erikoisuus ovat tietysti Vuorigorillat. Ruandassa ja Kongossakin niitä voi nähdä, mutta Kongo ei ole vakaa ja Ruanda on ranskankielinen. Vuorigorillat ja Simpanssit eivät ole ainoa syy. Ugandassa kaikki puhuvat enemmän tai vähemmän hyvää englantia ja ainakin oman käsitykseni mukaan safarikierroksen alueet ovat hyvin turvallisia, paikallisen väestön seassa voi hyvin liikkua yksikseen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja silmiin asti ulottuva hymy on herkässä. Liikenneonnettomuuksiakaan emme nähneet ainuttakaan. Ugandan maasto on kumpuilevaa ja vihreää. Safarimatkalla liikutaan paljon pikkuteillä, jolloin sekä nähdään paikallisia kyliä että auton pysäyttäminen melkein missä tahansa onnistuu nopeasti. Esimerkiksi Tansaniassa ollaan pääosin suojelualueilla puskassa ja suojelualueiden välit ajetaan pääteitä. Toki sekä Tansanian että Kenian villieläinlaumat ovat suurempia ja lajeja tavataan enemmän. Vähänkään linnuista kiinnostuneille Uganda on hyvä kohde. Jos käy niin kuin meille, että muita lähtijöitä ei ole, niin rohkeasti vaan matkaan, jos englannin kieli on kohtuullisesti hallussa. Ainakin Gerald hoiti kaiken mallikelpoisesti. Kaikki safarit ovat erilaisia. Matka-ajat voivat vaihdella sekä teiden kunnon mukaan ja kuvaamaan tai maisemia ihailemaan voi pysähtyä vielä meitä useammin. Eläinten tai lintujen tietyillä paikoilla oloista kukaan ei voi mennä takuuseen, mutta nähtävää on aina paljon. Hintataso: Iso olut Lodgessa noin 2, neljä ananasta tai muovikassillinen banaaneja tien varrella 1,2. Matti ja Jarno