Mika Junnilan maidontuotantotilan laajentamista koskeva ympäristölupahakemus,

Etelä-Suomi Päätös Nro 45/2010/3 Dnro ESAVI/511/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 10.9.2010 ASIA HAKIJA HAKEMUS Mika Junnilan maidontuotantotilan laajentamista koskeva ympäristölupahakemus, Hämeenlinna Mika Junnila Yli-Porsoontie 8, 14770 Eteläinen Puh.nro: 050 560 6601 Y-tunnus: 1116885-3 Hakemus koskee maidontuotantotilan laajentamista. Tilalla on tällä hetkellä 34 lypsylehmää, 25 hiehoa ja 15 alle 6 kk ikäistä nuorkarjaa. Laajennuksen jälkeen tilalla on tarkoitus pitää 64 lypsylehmää, 41 hiehoa ja 36 alle 6 kk ikäistä nuorkarjaa. Laajennus on suunniteltu toteutettavaksi vuosien 2011 ja 2012 aikana. Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 27.5.2010. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Eläinsuoja on ympäristölupavelvollinen ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 11 a) perusteella. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on asiassa toimivaltainen lupaviranomainen ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 5 :n 1 momentin kohdan 11 a) perusteella ja YSL 31 :n 4 momentin perusteella. Ympäristönsuojelulain mukaisena valvontaviranomaisena toimii Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toiminnanharjoittaja on liittynyt ympäristötukijärjestelmään. Nykyinen sopimuskausi on voimassa vuodet 2007 2013. Eläinsuojan alue on kaavoitettu Kanta-Hämeen maakuntakaavassa maatalousalueeksi (MT). Lisäksi 100 metrin päässä eläinsuojasta on kaavoitettu maisema-alueen raja (ma), joka tarkoittaa kulttuurimaiseman, rakennetun ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Asemapäällikönkatu 14 PL 115, 00231 Helsinki fax 09 726 0233 ymparistoluvat.etela@avi.fi

ELÄINSUOJAN SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ ELÄINSUOJAN TOIMINTA kulttuuriympäristön tai kulttuurihistorian kannalta tärkeää aluetta. Noin 2 km:n päässä eläinsuojasta länteen on lähin kaavoitettu luonnonsuojelualue (SL 87). Kanta-Hämeen maakuntakaava on saanut lainvoiman 28.12.2007. Eläinsuojan alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa eikä asemakaavaa. Eläinsuoja sijaitsee Hämeenlinnan kaupungissa Porsoon kylässä Hakkolan tilalla, kiinteistörekisteritunnus 109-463-1-11. Alue on Vuolujoen valumaaluetta (35.775) ja Kokemäenjoen vesistöaluetta. Vuolujoki virtaa noin 500 metrin päässä suunnitellusta navettarakennuksesta itään. Eläinsuoja ei sijaitse tärkeäksi luokitellulla pohjavesialueella. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet ovat yli 4 km:n päässä eläinsuojasta länteen (Ruskeanmullanhaju) ja koilliseen (Linnokangas). Lähin luonnonsuojelualue sijaitsee noin 2 km:n etäisyydellä eläinsuojasta länteen. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat Hakkolan tilan välittömässä läheisyydessä, 30 ja 80 metrin päässä nykyisestä navettarakennuksesta. Etäisyydet suunniteltuun uuteen eläinsuojaan olisivat noin 90 ja 170 metriä. Hakkolan tilan päätuotantosuunta on maidontuotanto ja ympäristölupaa haetaan nykyisen toiminnan laajentamiselle. Olemassa olevassa navetassa on tilat 40 lypsylehmälle nuorkarjoineen ja 16 alle 6 kk vanhalle vasikalle. Navetta poistetaan käytöstä kun tilalle rakennetaan uusi parsinavetta. Uudessa navetassa tulee olemaan tilat 64 lehmälle nuorkarjoineen. Lehmille tulee käyttöön putkilypsy 8 lypsy-yksiköllä. Laajennuksen jälkeen tilan maidontuotanto tulee olemaan noin 600 000 litraa vuodessa. Tilalla on ollut käytössä myös vuokranavetta 1,3 km:n päässä tilakeskuksesta, mutta navetta jää pois käytöstä laajennuksen myötä. Lehmien ruokintana on seosrehuruokinta. Säilörehua korjataan noin 1 000 tonnia vuodessa ja rehu varastoidaan kolmeen laakasiiloon. Rehun puristeneste johdetaan umpisäiliöön ja levitetään kasvustoon. Säilörehu tehdään esikuivattuna ja tilalla on käytössä biohajoava säilöntäaine. Kaikki yli 6 kk:n ikäiset lehmät laiduntavat kesäaikaan noin 4 kk:n ajan navetan läheisyydessä. Öisin lehmät pidetään sisällä. Laidunala on 13 hehtaaria. 2

3 Lannan varastointi Lannan levitys Tällä hetkellä navetan lannankäsittelymenetelmänä on kuivalanta, mutta uuteen parsinavettaan rakennetaan lietelantajärjestelmä ja navetan yhteyteen uusi 2 800 m 3 :n betoninen lietesäilö. Lietekuilut valutetaan lantaraapalla kokoomakouruun. Lietesäiliö täytetään altapäin. Myös maitohuoneen jätevedet johdetaan lietesäiliöön. Tilalla olevat kuivalantala ja virtsasäiliö sekä vuokranavetan yhteydessä oleva lietelantasäiliö poistetaan käytöstä. Lannan levitysalaa on käytettävissä yhteensä noin 80 hehtaaria, josta omaa peltoa on 28 hehtaaria ja vuokrapeltoa 52 hehtaaria. Lietelanta levitetään pääosin nurmelle multaamalla. Lantaa ei levitetä pohjavesialueille. Ensimmäinen lannanlevitys tehdään kevätkylvöjen yhteydessä huhtikuun lopun ja toukokuun alkupuoliskon aikana (vk 17 19) sääolosuhteista riippuen. Tällöin levitetään noin 70 % kaikesta lannasta. Toinen levitysajankohta on ensimmäisen säilörehunteon jälkeen (vk 24 25). Öljysäiliöt ja kemikaalien varastointi Vedenhankinta Tilalla on kaksi polttoainesäiliötä, joiden tilavuudet ovat 3 000 ja 5 000 litraa. Säiliöt on varustettu ylitäytönestimellä ja laponestolla. Säiliöiden paikka on konehallin luona betonilaatalla, mutta säiliöitä on säilytetty rakennustöiden ajan myös maapohjalla. Muita öljytuotteita säilytetään konehallin betonilattialla enintään noin 400 litraa. Tilalla käytettävät kasvinsuojeluaineet säilytetään lukitussa tilassa ja säilöntäaineet pakastimessa. Navetan pesuaineet säilytetään karjakeittiössä. Tilalla käytettävä vesi saadaan omasta rengaskaivosta. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Navetta tullaan varustamaan uusinta tekniikkaa soveltaen. Navetan poistokaasut poistuvat verhoseinien ja luonnollisen ilmanvaihdon avulla. Maatilan käyttämä lämpö tuotetaan hakkeella. Kotieläintalouden BAT-tekniikoita on esitelty kahdessa Suomen kansallisessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan asiakirjassa: AA ja BB (toim.). 2004. Kotieläintalouden ympäristökuormituksen vähentäminen. Toimenpiteiden kustannukset ja toimivuus. Suo-

men ympäristökeskus, Suomen ympäristö 708, ympäristönsuojelu. 4 CC ym. 2002. Paras käytettävissä oleva tekniikka kotieläintaloudessa. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 564, ympäristönsuojelu. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Hajuja ja ammoniakkipäästöjä syntyy itse eläinsuojasta sekä lisäksi lannan varastoinnista ja levityksestä. Lietesäiliöstä aiheutuvaa hajua ehkäistään täyttämällä säiliö alakautta. Maitohuoneen jätevedet ja muut pesuvedet johdetaan jatkossa lietesäiliöön. Jätevesiä syntyy vuodessa arviolta noin 100 m 3. Uusi laidunalue tulee sijaitsemaan kauempana Vuolujoesta kuin nykyinen laidun. Laitumella ei ole ruokintapaikkaa ja juomavesi viedään laitumelle traktorilla. Melua syntyy lähinnä maitotilan tavanomaisesta liikenteestä. Maito noudetaan joka toinen päivä. Lisäksi ostorehuja toimitetaan tilalle kaksi kertaa kuukaudessa ja teuras- ja välityseläimiä kuljetetaan noin kerran kuukaudessa. Traktoriliikenne lisääntyy sekä rehunteon että lannankuljetuksen aikaan. Rehun kuljetuksessa eläimille etäisyydet kuitenkin lyhenevät ja traktoriliikenne vähenee. Toiminnassa muodostuu ja käsitellään muuta kuin kaatopaikkajätettä seuraavasti: Jätelaji Määrä/vuosi Käsittelytapa, toimituspaikka Kuolleet eläimet 2 eläintä Keräily, destruktiolaitos Honkajoki Muovit Järjestetty jätehuolto, 4H-yhdistys Jäteöljyt 300 litraa Kiertokapula, Ekokem Oy Ongelmajätteet Keräys, Kiertokapula Akut 4 kpl Keräyslava, Hämeen Autohähkö Oy Rehujäte 5 000 kg Kynnetään maahan POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Tilalla on saatavilla liete- ja öljyvuotojen varalle turvetta. Mahdolliseen tulipaloon on varauduttu käsisammuttimien avulla. Tilalla on myös aggregaatti sähkökatkojen varalle.

5 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Hämeenlinnan kaupungin ilmoitustauluilla 8.6. 8.7.2010. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Hämeen Sanomissa 9.6.2010. Hakemusasiakirjat ovat olleet kuulutuksien aikana nähtävillä Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Hämeenlinnan kaupungin kirjaamoissa. Hakemuksesta on tiedotettu asianosaisille 2.6.2010 päivätyllä kirjeellä. Tarkastukset ja neuvottelut Lausunnot Hakemuksesta on neuvoteltu hakijan kanssa puhelimitse 10.8.2010. Kaupungin ympäristönsuojelusihteeri on tehnyt tilalla tarkastuksen 29.9.2009. Tarkastusmuistio on liitetty hakemusasiakirjoihin, ja se on otettu huomioon lupakäsittelyssä. Ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt lausunnon lupahakemuksesta Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja Hämeenlinnan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 21.6.2010 saapunut lausunto Toiminta sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella, Vuolujoen valumaalueella (35.775). Vuolujokeen on eläinsuojista matkaa noin 450 m. Osa levityspelloista rajoittuu jokeen. Vesienhoitosuunnitelman laatimisen yhteydessä varsinaista ekologista luokittelua Vuolujoelle ei ole tehty. Joen fysikaalis-kemiallinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Veden kemiallinen tila on hyvä. Joen tilaa heikentävät maataloudesta ja haja-asutuksesta peräisin oleva hajakuormitus sekä uoman muokkaaminen. Vuolujoki laskee Hauhonselkään, jonka ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi ja veden kemiallinen tila hyväksi. Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat vastuualue katsoo, että ympäristölupahakemuksessa esitetyn suuruiselle laajennukselle voidaan myöntää ympäristölupa. Toiminta ei ole voimassa olevien kaavojen vastaista ja kotieläintalouden harjoittaminen voidaan katsoa alueella tavanomaiseksi toiminnaksi. Eläinsuojat eivät sijaitse tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella tai muulla erityisalueella eikä toiminta vaaranna luonnonsuojelualueitten luontoarvoja. Lupahakemuksessa esitetyillä enimmäiseläinmäärilläkin lupamääräyksin ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa käyttäen voidaan riittävästi ehkäistä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :ssä tarkoitettuja haittoja. Toiminnassa

tulee noudattaa sellaisia lannankäsittely- ja viljelymenetelmiä, jotka minimoivat toiminnasta aiheutuvan ravinnekuormituksen ja edistävät vesiensuojelua. Hämeenlinnan ympäristönsuojeluviranomaisen 15.6.2010 saapuneessa lausunnossa todetaan muun muassa seuraavaa: Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntijan suorittaman valvontasuunnitelman mukaisessa ennalta suunnitellussa tarkastuksessa 29.9.2009 muistutettiin nitraattiasetuksen määräyksien noudattamisesta sekä suositeltiin toimia, jotka nyt toistamme ympäristölupalausunnossamme ja toivomme huomioitavan lupamääräyksissä. 1. Jätetään Vuolujoen varrelle ja muuallekin vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille (nitraattiasetuksen suosituksen mukainen) vähintään 10 m:n suojavyöhyke, jota ei lannoiteta (levitetä lantaa tai apulantaa) (Nitraattiasetus liite 3.) 2. Jätetään talousvesikaivojen ympärille vähintään 30 100 m vyöhyke käsittelemättä kotieläinten lannalla (Nitraattiasetus liite 3) 3. Edellytetään toiminnanharjoittajan selvittävän mahdollisuuksia vesiensuojelurakenteiden kuten laskeutusaltaiden ja kosteikoiden perustamiseen pelto-ojiin. 4. Lantaa kasvukaudella levitettäessä on pyrittävä sijoituslannoittamaan (Nitraattiasetus liite 3.) 5. Turvemaiden lannan syyslevityksestä luovutaan (Nitraattiasetus liite 3.) 6. Aloitetaan ympäristökirjanpito. Kyseessä olevia määräyksiä perustellaan vesiensuojeluvaikutuksilla. Vuolujoen vedet kulkevat tyydyttäväksi luokiteltuun Hauhonselkään. Vesienhoitosuunnitelman toteuttaminen ja Vuolujoen sekä Hauhonselän tilan parantaminen edellyttävät lupamääräyksissä toimia. YSL 52 : Lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat on otettu huomioon (24.6.2010/622). Lisäksi lupaa ja lähialueella sijoittuvia muita lupia harkittaessa tulee ottaa huomioon, että alueella on jo nykyisellään kohtalaisesti lietelantaa tuottavaa toimintaa. Lannan levitysalan riittävyys ja maiden fosforipitoisuuden kohoaminen on otettava huomioon myös pitkällä aikavälillä. Luvassa tulee edellyttää levityspeltojen ravinneanalyysiä kolmen vuoden välein ja fosforija typpitaseen vuosittaista laskentaa, joiden pohjalta päätökset lannan levityksestä tehdään. Todettakoon, että lietelannan vesipitoisuus rajaa lannan levityssäteen suhteellisen alhaiseksi. Koska virtsan ja lannan sekoittaminen lietelannaksi ei moninaisten ympäristöllisten haittavaikutustensa vuoksi ole parasta tekniikkaa, tulisi lupamääräyksissä alkaa ohjata erotteleviin käsittelytekniikoihin. 6

7 Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksen johdosta ei ole jätetty muistutuksia eikä mielipiteitä. Hakijan kuuleminen ja vastine Annettujen lausuntojen johdosta hakijalle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Hakija toteaa 30.7.2010 saapuneessa vastineessaan seuraavaa: Hämeen ELY-keskuksen lausuntoon ei ole huomautettavaa. Hämeenlinnan ympäristönsuojeluviranomainen esittää, että tilalla pitäisi ottaa ravinneanalyysit maaperästä kolmen vuoden välein koskien lohkoja, joille lantaa levitetään. Lisäksi tilalla pitäisi tehdä typpi- ja fosforitaseen laskentaa vuosittain, joiden perusteella lannanlevityspäätökset tehdään. Tila on sitoutunut ympäristötukeen, jossa on määritetty tietyt vähimmäisvaatimukset, joita pitää noudattaa, jotta ympäristötukea voi saada. Näitä vähimmäisvaatimuksia ovat muun muassa maanäytteiden otto viiden vuoden välein kaikilta viljelyssä olevilta lohkoilta. Näiden maanäytteiden mukaan tilalle tehdään vuosittain lannoitesuunnitelma, jossa otetaan huomioon käytössä oleva karjanlanta. Lannoitesuunnitelman ravinnetasot perustuvat ympäristötuen ehtoihin, joissa lannoitesuunnitelmassa on määritetty lannoitelajit, joita käytetään karjanlannan lisäksi. Karjanlannan levitystä pyritään jakamaan vuosittain niin, että lannan levitykseen käytettäviä lohkoja kierrätetään, jolloin samoille lohkoille ei joka vuosi lantaa levitetä. Lohkot sijaitsevat tilan ympärillä niin, että kaikkia lohkoja on mahdollista käyttää lannan levitykseen. Tila käyttää lannoituksen suunnittelussa apuna neuvontajärjestön asiantuntijaa, jonka kanssa pyritään selvittämään paras vaihtoehto muun muassa karjanlannan levitykselle sekä mietitään, mitkä lannoitteet sopivat parhaiten lannoitukseen karjanlannan lisäksi. Lannoitesuunnitelman toteutumista seurataan lohkoittaisen kirjanpidon avulla, johon kasvukaudella tehdyt toimenpiteet on kirjattu. Kirjanpidosta on selvittävä muun muassa kylvö-, lannoitus-, kasvinsuojelutapahtumat sekä sadonkorjuu. Tämän vuoksi toivomme, että lohkoilla ei jouduttaisi ottamaan näytteitä ympäristötuen vaatimuksia tiheämmin, koska se aiheuttaa pahimmassa tapauksessa sekaannuksia, koska se on päällekkäinen järjestelmä ympäristötuen kanssa. Lisäksi sen tuottama hyöty on mielestämme minimaalinen, koska maan ravinnepitoisuudet muuttuvat hitaasti. Ravinnelaskelmien osalta toivomme, että tilalla pidettävä lohkokirjanpito on riittävä, koska siitä selviävät käytetyt ravinteet sekä lohkoilta korjatut sadot. Kaupungin ympäristöviranomainen myös tulkitsee lausunnossaan nitraattiasetusta mielestämme väärin suositellessaan valtaojien ja vesistöjen rantaan vähintään 10 m:n suojavyöhykettä. Asetuksessa todetaan, että "typpilannoitus on kielletty viisi metriä lähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrin leveydellä typpilannoitteiden pintalevitys on kielletty, jos pellon kal-

ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU tevuus ylittää kaksi prosenttia (Nitraattiasetus 5 )." Asetuksessa puhutaan vesistöstä eikä valtaojasta. Tämänlainen tulkinta aiheuttaa samanlaisen päällekkäisyyden kuin maanäytteiden otto ympäristötuen kanssa, joten tässäkin tapauksessa se saattaa aiheuttaa sekaannuksia. Nitraattiasetus on osa täydentäviä ehtoja, joita täytyy noudattaa haettaessa valtaosaa tuista (muun muassa tilatuki, luonnonhaittakorvaus sekä ympäristötuki). Tilalla toimitaan näiden ehtojen mukaan, jotta tukien hakeminen ja saaminen on mahdollista. Nämä ehdot ovat vain yksi osa monia muita ehtoja, joiden noudattaminen aiheuttaa runsaasti toimenpiteitä tiloilla. Tämän vuoksi toivomme, että ympäristölupaan ei sisällytettäisi sellaisia määräyksiä, jotka ovat päällekkäisiä muiden, varsinkaan tukiehtojen kanssa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää Mika Junnilalle ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen luvan eläinsuojan laajentamiseen 64 lypsylehmän, 41 hiehon ja 36 nuorkarjan eläinsuojaksi Hämeenlinnan kaupungin Porsoon kylässä kiinteistöllä Hakkola RN:o 1:11. Toimintaa on harjoitettava hakemuksessa esitetyllä tavalla, ellei lupamääräyksissä toisin määrätä. Ikäjakaumakohtaisia eläinmääriä voidaan muuttaa edellyttäen, että lannantuotanto tai muut ympäristövaikutukset eivät ylitä edellä mainittujen eläinmäärien yhteistä lannantuotantoa ja ympäristövaikutuksia. Päätöstä on soveltuvin osin noudatettava nykyisen eläinsuojan toiminnassa ennen uuden eläinsuojan käyttöönottoa. Eläinten pito, rehujen kuljetus ja varastointi sekä lannan käsittely, varastointi ja kuljetus on hoidettava ja järjestettävä siten, ettei toiminnoista aiheudu kohtuuttomia melu-, haju- tai pölyhaittoja eikä haitallisia vaikutuksia pinta- tai pohjavesille tai haittoja vahinkoeläimistä. Eläinsuojan sijoittaminen 1. Uudet eläinsuojan toimintaan liittyvät rakennukset on sijoitettava hakemuksen mukaisesti tilalle 109-463-1-11 Porsoontien luoteispuolelle siten, että karjarakennus jää lietesäiliön ja maantien väliin ja etäisyys karjarakennuksesta lähimpään tilan ulkopuoliseen asuinrakennukseen on vähintään 100 metriä. Nykyinen karjarakennus ja lantala on poistettava käytöstä tarpeellisen siirtymäajan puitteissa. Lannan, jätevesien ja tuorerehun varastointi ja käsittely 2. Toiminnassa muodostuva lanta on varastoitava vesitiiviissä lantavarastoissa. Lannan varastotilaa tulee olla käytettävissä niin paljon, että siihen voidaan varastoida 12 kuukauden aikana kertyvä lanta lukuun ottamatta samana laidunkautena eläinten laidunnuksen yhteydessä laitumelle jäävää lantaa. Luvanmukaiselle eläinmäärälle tarvitaan ilman laidunnusta vähintään 2 664 m 3 lietelantatilavuutta. Jos lietesäiliötä ei kateta siten, että sa- 8

devesien pääsy säilöön estyy, on säiliön tilavuuteen lisättävä säiliökorkeutta 300 mm. Uuden parsinavetan ja lietesäiliön lopulliset pääpiirustukset ja rakennepiirustukset on toimitettava Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle viimeistään kuukautta ennen rakentamisen aloittamista. 3. Lanta ja pesuvedet on varastoitava, käsiteltävä ja hyödynnettävä siten, ettei niitä joudu peltolevityksen lisäksi muuhun ympäristöön eikä naapureille aiheuteta kohtuutonta rasitusta. Eläinsuojien ja lietesäiliöiden rakenteiden tulee estää lannan, virtsan ja muiden jätevesien joutuminen pinta- ja pohjavesiin. Eläinsuojien ja lietesäiliöiden salaojitus on järjestettävä siten, että vesinäytteiden ottaminen kuivatusvesistä on mahdollista. Salaojat on voitava tarvittaessa sulkea esimerkiksi tulppaamalla. Vahingon tai onnettomuuden seurauksena ympäristöön joutunut lanta on välittömästi korjattava talteen. 4. Lannan kuormaaminen ajoneuvoon on tehtävä tiivispohjaisella alustalla. Rakenteiden ja laitteiden on lisäksi oltava sellaisia, ettei tyhjennysten, siirtojen ja kuljetusten aikana pääse tapahtumaan vuotoja. Lannan kuljetukseen käytettävät tiet on pidettävä siisteinä ja kunnossa. 5. Lantavarastot on tyhjennettävä perusteellisesti vuosittain. Tyhjennyksen yhteydessä on tarkastettava lantavarastojen kunto ja havaitut puutteet on korjattava välittömästi. 6. Säilörehusiilot on oltava tiiviitä ja syntyvä puristeneste on kerättävä vesitiiviiseen säiliöön. Mahdollisesti pilaantumaan päässyt säilörehu tulee varastoida ja kompostoida niin, että puristenesteistä ja haitallisista suotovesistä ei aiheudu haittaa ja ne ovat tarvittaessa kerättävissä talteen. Siilojen ja puristenestekaivojen kuntoa on tarkkailtava säännöllisesti. 7. Eläinsuojan WC:n jätevedet tulee käsitellä vastaavalla tavalla kuin määrätään talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (542/2003). WC:n jätevesiä ei saa johtaa lietelantasäiliöön. Lannan hyödyntäminen 8. Lannanlevityksessä tulee noudattaa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) määräyksiä. Lanta ja pesuvedet on ensisijaisesti hyödynnettävä lannoitteena pellolla. Niitä voidaan tämän lisäksi myös toimittaa käsiteltäväksi ympäristöluvan omaavaan laitokseen. Toiminnanharjoittajalla on oltava jatkuvasti käytettävissä lannanlevitykseen soveltuvaa peltoalaa eläinmäärään nähden riittävästi siten, että lantaa ei levitetä fosforiluvultaan korkeille pelloille. 9

Luvan mukaiselle enimmäiseläinmäärälle on oltava käytettävissä lannan levitykseen soveltuvaa peltoa vähintään 64 hehtaaria. Lannan levitykseen käytettävän peltolohkon viljavuustutkimus ei saa olla 5 vuotta vanhempi. Luvan haltijan on tiedotettava lannan vastaanottajille lannan varastointia, käsittelyä, kuljetusta ja levitystä koskevista lupamääräyksistä. 9. Toiminnanharjoittajan on tehtävä lanta-analyysi lannan ravinnesisällön selvittämiseksi. Lannan ravinnesisältö on selvitettävä vähintään 5 vuoden välein. 10. Lantaa ei saa levittää luokitelluille pohjavesialueille. Lantaa levitettäessä on vesistöjen sekä lasku- ja valtaojien varsille jätettävä riittävän leveät vähintään nitraattiasetuksen määräämät suoja-alueet, joille ei levitetä lantaa. Talousvesikaivojen ympärille on jätettävä olosuhteista riippuen 30 100 metrin suojavyöhyke. Tulvaherkille pelloille lantaa saa levittää vasta kevättulvien kuivuttua. Lannan syyslevitys tulvaherkille pelloille on kielletty. Laiduntaminen 11. Uuteen rakennettavaan eläinsuojaan johtavien karjan kulkuväylien on oltava päällysteeltään sellaisia, että kulkuväylät eivät liety ja väylille kertyvä lanta voidaan poistaa. Laitumella, sisäänkäyntien edessä, tulee olla tiivispohjaista aluetta vähintään 10 m 2 laidunta käyttävää täysikasvuista nautaeläintä kohti. Tiivispohjaisen alustan kokonaispinta-alaksi riittää 300 m 2. Tiivispohjaiselle alustalle kertyvä lanta on poistettava säännöllisesti ja se on varastoitava asianmukaisessa lantavarastossa. Tiivispohjainen alue tulee muotoilla siten, että alueelle kertyvä virtsa sekä sade- ja sulamisvesi voidaan kerätä ja johtaa vesitiiviiseen säiliöön. Rakennuksen katolta ja tiivispohjaisten alueiden ulkopuolelta tulevien puhtaiden sade- ja sulamisvesien pääsy tiivispohjaisille alueille tulee estää. 12. Laiduntaminen on toteutettava siten, että pintavesien pilaantumisen vaara on mahdollisimman vähäinen eikä pohjavesien pilaantumisvaaraa synny. Laiduntavien eläinten tiheys ei saa ylittää laitumena käytetyn alueen maaperän ja kasvillisuuden kestävyyttä. Laidunnettaessa vesistöön rajoittuvia peltolohkoja tulee eläinten pääsy vesirajaan saakka tarvittaessa estää aitauksella. Laitumella juotto- tai ruokintapaikka on perustettava siten, että ympäristön liettyminen ja maaperän eroosio ovat mahdollisimman vähäisiä. Haju- ja meluhaittojen vähentäminen 13. Lietesäiliössä on oltava säiliön altapäin täyttöä varten tarpeelliset rakennelmat ja laitteet. Uusi lietesäiliö on suunniteltava ja rakennettava siten, että se voidaan tarvittaessa kattaa kiinteällä katteella. Lietesäiliö on katettava vähintään kelluvalla katteella, jos säiliöstä todetaan aiheutuvan merkit- 10

tävää pysyvää hajuhaittaa. Lietesäiliö on varustettava riittävän tiheällä ja vähintään 1,5 m korkealla suoja-aidalla. 14. Eläinsuojan toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä (kello 7.00 22.00) ekvivalenttimelutasoa 55 db (L Aeq ), eikä yöllä (kello 22.00 7.00) ekvivalenttimelutasoa 50 db (L Aeq ). Meluavien laitteiden melupäästöt on mahdollisuuksin mukaan suunnattava asutuksesta poispäin. 15. Lannan käsittely- ja levitysajankohtaa sekä levityspellon sijaintia valittaessa tulee ottaa huomioon ympäristöviihtyisyystekijät ja naapureille aiheutuva hajuhaitta. Lannan käsittelyä ja levitystä on vältettävä asutuksen läheisyydessä yleisinä juhlapäivinä ja juhlatilaisuuksien aikana. Jätteiden käsittely ja kemikaalien varastointi 16. Eläinsuojassa syntyvä eläinjäte on toimitettava mahdollisimman nopeasti käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä tällaisen jätteen vastaanotto ja käsittely on hyväksytty. Keräilyä odottava eläinjäte tulee säilyttää asianmukaisesti peitettynä ja haittaeläimiltä suojattuna tiivispohjaisella alustalla, josta valumavedet voidaan kerätä. Jos eläinjätettä varastoidaan tilalla normaalia keräilyauton odotusaikaa kauemmin, tulee varastoinnin tapahtua tarkoitukseen soveltuvassa kylmävarastossa. 17. Toiminnassa muodostuvat ongelmajätteet, kuten jäteöljy, akut ja loisteputket on toimitettava ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Hyötykelpoiset jätteet, kuten paperi-, pahvi- ja muovijäte sekä metalliromu on toimitettava hyödynnettäväksi asianmukaiseen käsittelyyn. Rehuraaka-aineet, polttonesteet, kemikaalit ja jätteet on varastoitava ja käsiteltävä tilalla niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa, epäsiisteyttä tai päästöjä maaperään, vesistöön tai ilmaan. Polttonestevarastojen on sovelluttava käyttötarkoitukseensa ja niiden kunto tulee tarkistuttaa säännöllisesti. Polttonestesäiliöissä on oltava ylitäytönestin ja laponesto ja säiliöt on sijoitettava katokseen tiiviille allastetulle alustalle tai varustettava kaksoisvaipalla. Kemikaalien, kuten torjunta- ja pesuaineiden varastoinnissa ja käytössä on noudatettava kunkin valmisteen käyttöturvallisuusohjeita. 18. Haittaeläimiä, kuten rottia, hiiriä ja kärpäsiä tulee tarvittaessa torjua rehuhygieniaan, yleiseen viihtyisyyteen ja eläinsuojan rakenteisiin aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Paras käytettävissä oleva tekniikka 19. Toiminnanharjoittajan on seurattava toimialaansa liittyvän parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä, kuten ruokinta-, ilmanvaihto- ja lannankäsittelytekniikkaan liittyen, ja varauduttava tilan oloihin soveltuvan tällaisen tekniikan käyttöönottoon. 11

12 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet 20. Eläinsuojan toiminnassa on etukäteen suunniteltava tarpeelliset toimenpiteet ennakoitavien onnettomuus- tai häiriötilanteiden varalta. Muun muassa tulipalojen varalta on sammutusvesien ohjaaminen ja käsittely suunniteltava niin, ettei ympäristölle aiheudu vaaraa tai vahinkoa. Mahdollisista häiriötilanteista, jotka saattavat aiheuttaa merkittävää haittaa, on ilmoitettava välittömästi valvontaviranomaiselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kemikaalivahingoista tulee tehdä ilmoitus myös alueelliselle palo- ja pelastusviranomaiselle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävästi ympäristövahinkojen torjuntalaitteita ja -tarvikkeita aina saatavilla. Raportointi 21. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa eläinsuojan toiminnasta. Edellistä vuotta koskeva raportti on toimitettava Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vuosittain viimeistään seuraavan helmikuun loppuun mennessä. Raportissa on esitettävä: tiedot eläinmääristä ja vuotuisista tuotantomääristä (kpl/a, kg/a, l/a) tiedot lantamääristä tiedot lannan levitysaloista ja niiden ravinnetasoista, lannanlevityssuunnitelmassa tapahtuneista muutoksista ja mahdollisista uusista vastaanottosopimuksista tiedot kuolleiden eläinten määristä, käsittelytavoista ja toimituspaikoista tiedot jätelajeista ja määristä ja niiden toimituspaikoista tiedot lantavarastojen tyhjennysten yhteydessä tehdyistä rakenteiden kunnon tarkkailusta tiedot toiminnassa havaituista häiriötilanteista tai muista poikkeuksellisista tilanteista. Toiminnan muutokset ja muut määräykset 22. Toiminnanharjoittajan vaihtumisesta, tuotannon muuttamisesta, pitkäaikaisesta keskeyttämisestä tai lopettamisesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tuotannon loppuessa tai keskeytyessä on varastoitu lanta ja muut jätteet toimitettava asianmukaiseen hyötykäyttöön tai keräykseen. Eläinsuojan laajennuksen valmistuttua ja ennen sen käyttöönottoa voidaan paikalla pitää käyttöönottotarkastus, jos valvontaviranomaiset pitävät sitä tarpeellisena. Tarkastuksen mahdollisesta ajankohdasta tulee ilmoittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyvissä ajoin ennen sen toteuttamista. Toiminnanharjoittajan on viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan lopettamista esitettävä yksityiskohtainen suunnitelma vesiensuojelua, maa-

RATKAISUN PERUSTELUT peränsuojelua ja jätehuoltoa koskevista toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. Lupaharkinnan perustelut ja luvan myöntämisen edellytykset Hakemusasiakirjojen ja tämän päätöksen mukaisesti harjoitettu toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Toimittaessa tämän päätöksen mukaisesti eläinsuojan toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski. Hakemusasiakirjojen perusteella toiminnan voidaan arvioida täyttävän riittävästi parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen. Asiassa on otettu soveltuvin osin huomioon myös Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015, joka perustuu lakiin vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Eläinsuojan sijoittuminen täyttää luvan myöntämiseltä vaadittavat edellytykset, kun on otettu huomioon, että karjan pito tilalla ei ole uutta toimintaa ja uusi eläinsuoja sijoittuu naapuriasutuksesta aiempaa kauemmas eikä eläinten määrä lisäänny niin suureksi, että sen katsottaisiin oikeuskäytännön perusteella vastaavan kokonaan uuden eläinsuojan rakentamista. Lupamääräysten perustelut Lupamääräys 1 Eläinsuojalle on annettu määräys vähimmäisetäisyydestä naapuriasetukseen, joka perustuu ympäristöministeriön ohjeeseen kotieläintalouden ympäristönsuojelusta. Vanhan karjarakennuksen ja lantalan toiminta tulee lopettaa uuden eläinsuojan toiminnan käynnistyessä, sillä se sijaitsee nykyisten haitta-arvioiden mukaan liian lähellä naapuriasutusta. Lupamääräys 2 on annettu sen varmistamiseksi, että lannan käsittelystä tilalla ei aiheudu haittaa ympäristölle ja että lannan käsittely tapahtuu maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) mukaisesti (lietelannan varastotilaa vähintään 24 m 3 /lypsylehmä, 24 m 3 /hieho ja 4 m 3 /alle 6 kk). 13

Tilavaatimus sisältää eläinsuojien normaalit pesuvedet. Lietesäiliötilavuuteen voidaan laskea mukaan lietekuilujen ja pumppukaivojen varastotilavuus soveltuvin osin. Hakemuksessa on esitetty riittävästi lannan varastotilavuutta 12 kuukauden varastotarpeeseen nähden. (YSL 45, VNA 931/2000) Lupamääräykset 3 ja 4 Määräykset on annettu sen varmistamiseksi, että lantavarastojen käyttö ei aiheuta terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista. Lannan varastointi sekä lantavarastojen täyttö ja tyhjennys ovat toimintoja, joista saattaa aiheutua päästöjä vesiin, mikäli toimintaa ei harjoiteta riittävällä huolellisuudella ja varovaisuudella. Mikäli epäillään vuotoja rakenteissa, salaojavesistä otettavalla vesinäytteellä voidaan asia tutkia. Kiinteistön kuivatusjärjestelyillä voidaan minimoida onnettomuustilanteissa lannan pääsy vesiuomiin. (YSL 4, 7, NaapL 17 ) Lupamääräys 5 Lantavarastojen vuosittaisella perusteellisella tyhjentämisellä varmistetaan varastojen hyötytilavuuden säilyminen ja samalla niiden rakenteet voidaan tarkastaa silmämääräisesti mahdollisten vaurioiden havaitsemiseksi. (YSL 4, 5, 7, 46 ) Lupamääräys 6 Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn estämistä koskevassa valtioneuvoston asetuksessa edellytetään puristenesteiden talteenottoa. Pilaantuneen säilörehun puristeneste on yhtä voimakkaasti vesiä kuormittavaa kuin tuoreen säilörehun, joten pilaantunut rehu on varastoitava samoin kuin tuore säilörehu. (YSL 7, 45, VNA 931/2000) Lupamääräys 7 Määräyksellä varmistetaan, ettei jätevesien johtamisesta aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Eläinsuojan WC-jätevesiä ei saa johtaa muun muassa hygieniasyistä lietelantasäiliöön. WC-vedet on tarpeen käsitellä vastaavasti kuin on määrätty asetuksessa 542/2003 talousvesien käsittelystä. (YSL 7, 45, VNA 542/2003) Lupamääräys 8 Lannan hyödyntämisellä lannoitteena pelloilla tarkoitetaan lannan käyttöä siten, että ei tapahdu peltojen ylilannoitusta eikä aiheudu siitä tai virheellisenä ajankohtana suoritetusta levityksestä johtuvaa ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Lannan levitysala perustuu lannan keskimääräiseen fosforisisältöön sekä peltoviljelykasvien keskimääräiseen fosforilannoitustarpeeseen siten, että levitettävä lantamäärä mitoitetaan todellisen tarpeen mukaan ottaen huomioon viljeltävä kasvi, maaperä ja saavutettu keskimääräinen satotaso. Lannan vastaanottajille, sopimuspeltojen omistajille tai haltijoille ei voida asettaa ympäristöluvassa heitä sitovia määräyksiä. Luvan haltija on kuitenkin vastuussa tuottamastaan lannasta ja lannan asianmukaisesta sijoittamisesta silloin, kun lantaa ei toimiteta ympäristöluvan omaavaan laitokseen. Tähän perustuu luvan haltijan velvollisuus tiedottaa lannan vastaan- 14

ottajille lannan varastointia, käsittelyä, kuljetusta ja levitystä koskevista lupamääräyksistä. (YSL 45, YSA 4, VNA 931/2000) Lupamääräys 9 Lannan ravinnesisältö on tunnettava, jotta vastaanottavat tilat voivat ottaa huomioon lannan sisältämät ravinteet lannoitussuunnitelmissaan ja siten ehkäistä myös vesien pilaantumista. (YSL 5, VNA 931/2000) Lupamääräys 10 Toiminnanharjoittaja on aina vastuussa siitä, ettei YSL 8 :n tarkoittamaa pohjaveden pilaantumista tapahdu. Lannan käyttö lannoitteena luokitelluilla pohjavesialueilla aiheuttaa riskin pohjavesien pilaantumisesta. Siksi lannan käyttö luokitellulla pohjavesialueella olevilla pelloilla on kielletty. Levittämällä lanta pääsääntöisesti keväällä ennen kylvöä ja kesantopellolle vasta välittömästi ennen kylvöä tai nurmen perustamista ja jättämällä peltojen viereisten vesistöjen rannoille, lasku- ja valtaojien varsille sekä talousvesikaivojen ympärille suoja-alueet voidaan ravinteiden pääsyä pinta- ja pohjavesiin ehkäistä. Suoja-alueen leveys määräytyy käytetyn lannan levitystekniikan ja monivuotisen kasvillisuuden peittämän suojakaistan leveyden perusteella. (YSL 8, VNA 931/2000) Lupamääräys 11 Kulkuväylät ja sisäänkäyntien edustat tallautuvat ja liettyvät, jolloin ravinteita kulkeutuu maaperään ja vesistöihin huomattavia määriä. Tiivispohjaisilta alueilta niille kertyvän lannan poistaminen on mahdollista ja alueen muotoilulla voidaan estää likaisten vesien kulkeutuminen maastoon. (YSL 7, 8, 45 ) Lupamääräys 12 Laitumen kasvipeitteisyyden säilyttämisellä ja juoma- ja ruokintapaikkojen oikealla sijoittamisella voidaan oleellisesti vähentää eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöön tai pohjavesiin. (YSL 7, 8 ) Lupamääräykset 13 15 Lietesäiliön täyttämisellä altapäin sekä sen kattamisella voidaan merkittävästi pienentää ammoniakin ja muiden hajuyhdisteiden haihtumista ilmaan lannan varastoinnin aikana. Lietealtaan käytössä ei ole vaadittu ehdottomana kelluvaa katetta, koska päätöksen lähtöoletuksena on, että pelkästään nautaeläinten pitämisestä kertyvä lietelanta muodostaa säiliöiden pintaan luonnollisen katteen, joka vähentää hajuaineiden haihtumista varsinaisen varastoinnin aikana väliaikaisia säiliön tyhjennystilanteita lukuun ottamatta. Melutason raja-arvot perustuvat valtioneuvoston päätökseen melutason ohjearvoista 993/1992. Melurajat voivat asutuksen läheisyydestä johtuen aiheuttaa rajoituksia meluisille toiminnoille. Ennen erityisen meluavan toiminnan pysyvää aloittamista tulisikin mittauksilla varmistaa, että raja-arvot alitetaan. 15

Jos luvan haltijan suorittamista toimenpiteistä huolimatta ilmenee kohtuutonta haju-, pöly-, melu- tai kärpäshaittaa, on haitta pyrittävä arvioimaan valvontaviranomaisten ohjeiden mukaan. Haitan torjuntaa on tehostettava valvontaviranomaisen ohjeiden tai määräysten mukaan. Lannan levityksestä aiheutuva hajuhaitta on kestoltaan lyhytaikaista ja sitä voidaan vähentää suorittamalla multaus mahdollisimman nopeasti. Lannan käsittelystä ja levityksestä aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää välttämällä levitystä sellaisina ajankohtina, jolloin siitä aiheutuisi ilmeistä haittaa. (YSL 4, NaapL 17 ) Lupamääräykset 16 18 Määräykset on annettu estämään jätteiden aiheuttamat haitat. Jätelain mukaisen roskaamiskiellon perusteella ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa, käytöstä poistettua konetta tms. siten, että siitä voi aiheutua mm. vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista tai viihtyisyyden vähentymistä. Jätteiden asianmukaisella käsittelyllä ja varastoinnilla sekä niiden toimittamisella asianmukaiseen käsittelyyn voidaan estää ennakolta haitallisten vaikutusten syntyminen. Ongelmajätteiden toimittaminen asianmukaiseen käsittelyyn vähentää niiden aiheuttamia terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia riskejä. Jätelain 6 :n mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Jätelain 12 :n mukaan jätteen haltijan on huolehdittava jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä. (YSL 7, 8, 45, JäteL 4, 6, 12, 15, MMA 850/2005) Lupamääräys 19 Ympäristönsuojelulaki velvoittaa ennaltaehkäisemään ja minimoimaan haitat ja käyttämään parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudattamaan ympäristön kannalta parhaimpia työmenetelmiä. Toiminnanharjoittajan on otettava uutta käyttökelpoista tekniikkaa soveltuvin osin käyttöön jatkossa, mikäli siten voidaan päästöjä olennaisesti vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia. (YSL 4, 5, YSA 37 ) Lupamääräys 20 Lupamääräyksellä varmistetaan tiedonkulku viranomaiselle tilanteissa, joissa ympäristölle on aiheutunut tai on vaarassa aiheutua poikkeuksellisen suurta haittaa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi lantavarastojen rikkoontuminen ja öljyvahingot. Vahinkotilanteessa voidaan haittoja vähentää asianmukaisella torjuntakalustolla sekä etukäteen suunnitelluilla varautumistoimenpiteillä. (YSL 62, YSA 30 ) Lupamääräys 21 Kirjanpito- ja raportointivelvollisuus on annettu viranomaisten toimintaa koskevan tiedonsaannin turvaamiseksi ja valvonnan järjestämiseksi. Toiminnasta saamiensa tietojen avulla viranomainen voi seurata toiminnan lainmukaisuutta ja luvassa annettujen määräysten noudattamista. Lannanlevitysalojen kirjaamisella ja raportoimisella varmistetaan, että käytössä olevien lannan levitysalojen määrä on aina riittävä suhteessa toiminnassa syntyvään lannan määrään. (YSL 46, YSA 30, JäteL 6, 51, 52 ) 16

17 Lupamääräys 22 Toiminnan olennainen muuttaminen tai lisääminen edellyttää uutta ympäristölupaa. Luvanhaltijan vaihtuessa on luvan uuden haltijan ilmoitettava vaihtumisesta. Toiminnanharjoittajan on varauduttava pitämään uuden eläinsuojan valmistuttua paikalla käyttöönottotarkastus, jossa voidaan muun muassa varmistua, että rakenteet on tehty lupamääräysten ja muiden asiaan liittyvien ohjeiden (MMM:n rakentamisohjeet, MMM- RMO C4) mukaisesti. Toiminnan lopettaminen tilalla edellyttää muun muassa sitä, että toimintaan liittyneet ympäristöriskit ja varastoidut jätteet on poistettu. (YSL 28, 46, 83, YSA 30 ) Vastaus yksilöityihin vaatimuksiin ja lausuntoihin Ympäristöluvassa ei ole voitu ottaa huomioon kaikkia Hämeenlinnan ympäristönsuojeluviranomaisen vaatimuksia. Lannanlevityksestä ei oikeuskäytännön mukaan voida antaa yksityiskohtaisia määräyksiä kuin eläinsuojan läheisyydessä oleville toimintakokonaisuuteen liittyville pelloille. Nitraattiasetus antaa omalta osaltaan minimivaatimukset lannan levitykselle. Vapaaehtoinen ympäristötukijärjestelmä asettaa tietyt vähimmäisvaatimukset toiminnalle mutta lähtökohtaisesti näitä vaatimuksia ei ole tarkoitettu määrättäväksi lakisääteisessä lupamenettelyssä. Parhaaseen tekniikkaan liittyviä selvityksiä on määrätty annettavaksi lupamääräysten tarkistamisvaiheessa. LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupapäätös on voimassa toistaiseksi. Toiminnan olennaiseen laajentamiseen tai muuttamiseen on oltava lainvoimainen ympäristölupa. Lupaviranomainen voi määrätä, että lupa raukeaa, jos toimintaa tai sen aloittamisen kannalta olennaisia toimia ei ole aloitettu viiden vuoden kuluessa luvan lainvoimaiseksi tulosta. Lupamääräysten tarkistaminen Luvan saajan on toimitettava aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi viimeistään 31.12.2020 (YSL 55 ). Hakemukseen on liitettävä ympäristönsuojeluasetuksen 8 12 :ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin. Lupahakemuksessa hakijan on esitettävä asiantuntijaselvitys siitä, miten ympäristönsuojelulain 4 :n mukaista parasta käyttökelpoista tekniikkaa on sovellettu ja voidaan soveltaa eläinsuojassa sen ympäristöhaittojen edelleen vähentämiseksi. Erityisesti asiassa on otettava huomioon lietelannan ja virtsan käsittelyyn, kuten erotteleviin käsittelytekniikoihin liittyvät ratkaisut.

18 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen SOVELLETUT OIKEUSOHJEET KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Jos asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla tämän lupapäätöksen määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. Ympäristönsuojelulaki 4 8, 28, 31, 36 38, 43, 45, 46, 51 57, 62, 83, 96, 97, 105 Ympäristönsuojeluasetus 1, 4, 5, 16 19, 23, 30, 37 Terveydensuojelulaki 22 Jätelaki 4, 6, 12, 15, 51, 52 Laki eräistä naapuruussuhteista 17 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta Valtion maksuperustelaki Laki aluehallintovirastoista (896/2009) 4 Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009) Päätöksessä on myös otettu huomioon ympäristöministeriön 29.6.2009 antama ohje kotieläintalouden ympäristönsuojelusta, valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) sekä maa- ja metsätalousministeriön asetus eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä (850/2005) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston (EY) antama asetus (1774/2002) muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä. Käsittelymaksu on 1 740 euroa. Lasku lähetetään erikseen myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta Joensuusta. Käsittelymaksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston asetuksen (1145/2009) mukaisesti. Asetuksen maksutaulukon mukaan eläinsuojan, joka on tarkoitettu alle 150 lypsylehmälle, ympäristölupahakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on 1 740.

19 LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Mika ja Saila Tuiskunen Jäljennös päätöksestä Ilmoitus päätöksestä Hämeenlinnan kaupunginhallitus Hämeenlinnan ympäristönsuojeluviranomainen Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus, sähköisesti Suomen ympäristökeskus, sähköisesti Asianosaisille listan dpoesavi-511-04-08-2010 mukaan. Ilmoittaminen kunnan ilmoitustaululla ja lehdessä Päätöksestä kuulutetaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ja Hämeenlinnan kaupungin ilmoitustauluilla. Kuulutuksesta ilmoitetaan Hämeen Sanomissa.

20 MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Liitteet 1) Kartta 2) Valitusosoitus Harri Majander Hanna Pohjakallio Asian on ratkaissut yli-insinööri Harri Majander ja esitellyt ylitarkastaja Hanna Pohjakallio. HPo/sl