Dar al-ifta al Misriyyah Fatwa; Numero: 2806 Aihe Paastoaminen maissa, joissa yö on lyhyt. Päiväys 8/8/2010 Kysymys: Olemme käyneet läpi pyynnön no. 1256 vuodelta 2009, joka sisältää seuraavaa: Mikä on paastoamisen sääntö pohjois (Skandinavia) maissa, joissa maiden eteläisissä osissa auringonlaskun ja aamun välissä on vain kaksi tuntia ja joissa pohjoisissa osissa päivänvalon tunnit lisääntyy 24 tuntiin, jolloin aurinko ei laske? Fatwa Neuvoston vastaus: Maissa, joissa päivänvalo tunneissa ja yössä on äärimmäisiä vaihteluita ja joissa on vaikea paastota pitää arvioida aika paaston alkamiselle ja rikkomiselle. Heidän pitää olla välittämättä merkeistä, joihin rukouksen ja paaston lain säännöt on perustunut, kuten esimerkiksi sarastus, auringon nousu, keskipäivä, auringonlasku, hämärän katoaminen ja vastaavat. Näin on koska Jumalalliset käskyt sopii yleisiin olosuhteisiin ja tilanteisiin perustamatta sääntöä siihen mikä on epätavallista. Tästä, Muslimi lain teoreetikot ja lainoppineet totesivat, että Lainlaatijan aikomus koskee tekstin yleistä merkitystä koskien yleisiä olosuhteita, jotka ovat ihmisten elämässä esillä. Oppineiden lausuntoja: Hadith oppinut, Ibn Hajar al- Asqalani, mainittu Fath al-bari (2/62): [alkuperäiset] tekstit koskee yleisiä ja normaaleja olosuhteita ja ei sitä mikä on epätavallista. Samassa kirjassa (2/199), hän siteerasi Imaami Abu al-fath ibn Sayed al-nas al-ya mari, Säännöt ovat ehdollisia sille mikä on yleistä ja ei sille mikä on epätavallista. Kuuluisa ja Hanafi oppinut, Ibn Abdin, kirjoitti Rad al-muhtar ala al-dur al- Mukhtar (2/123): yleiset kirjoitukset ovat tulkittu viittaamaan siihen mikä on vallitseva ja yleinen ja ei viittaamaan siihen mikä on epätavallista ja tuntematonta. Edellä mainitusta, useat oikeustieteen periaate oppineet ovat vahvistaneet, että epätavalliset ja poikkeukselliset olosuhteet eivät kuulu [alkuperäisten] tekstien yleiseen merkitykseen. Oppineet, jotka kannattavat toisin, eivät ole epätavallisten olosuhteiden erityisyyden todisteen olemassaoloa vastaan. Ristiriita johtuu tästä: Ovatko nämä lausuntoja, jotka ilmaisevat erityistä yleistä vai näkyvää yleistä, mutta ovat aikomukseltaan [ainoastaan] erityisiä? Myöhemmin oppineet hyväksyivät, että yleinen teksti ei koske erityisolosuhteita, tämä on merkitsevä, mutta on tulokseton leksikaalinen väittely asian lopulliseen päätökseen.
Sheikh Ibn Taymiyah, Hanbali oppinut, määritteli, että Islamin laissa kerrotut ajat koskevat normaali päiviä. Hän mainitsi Mukhtasar al-fatawa al-misriyyah (1/38): [rukous] Ajat, jotka Jibril (rauha hänelle) opetti Profeetalle (rauha hänelle) ja mitkä Profeetta (rauha hänelle) opetti hänen yhteisölle ovat ne mitkä oppineet ovat maininneet heidän kirjoissaan ja jotka viittavat normaaleihin päiviin. Päivään, jonka Profeetta sanoi pitenevän vuoden pituiseksi on eri sääntö. Tätä koskien, hän sanoi, Arvioi [rukousajat]. Soveltamalla tätä arvioinnin periaatetta rukous ja paasto aikojen ongelmaan maissa, joissa päivänvalon tunnit ja yöt eivät ole tasaisia, Imaami Mohammed Abdou Aikaisempi Egyptin Suur Mufti (kuten viittasi hänen oppilas Sheikh Mohammed Rashid Reda Tafseer Al-Manar:ssa [2/163]) sanoi: Allah Joka paljasti Koraanin, näkymättömän Tietäjä ja taivaiden Luoja antoi säännöksiä, joita jokainen voi seurata samalla tavalla. Käsky suorittaa rukoukset on yleinen; Profeetta (rauha hänelle) määritteli rukous ajat perustuen tunteihin, jotka sopii maihin, joissa on tasaiset tunnit ja jotka kattavat suurimman osan maasta. Tämä oli normi, kunnes Islam saavutti ne maat, joissa päivä ja yö on pidempiä, kuin tavallisesti. Muslimit, jotka asuvat näissä maissa voivat arvioida rukousajat heidän itsenäisen päättelyn ja Profeetan (rauha hänelle) määrittelemän analogian hadith al-dajjal mukaan. Sama koskee paastoa. Ramadan paasto on pakollista vain niille, jotka todistavat Ramadan kuukauden ts. ovat läsnä. Siksi, arvioinnin periaate helpottaa tilannetta niille, jotka asuvat alueilla, joissa on vaikea havaita kuukauden alkua ja loppua. Oppineet mainitsivat arvioinnin periaatteen sen jälkeen, kun he tulivat tietoisiksi, että joissakin maissa on pitkät yön ja lyhyet päivän tunnit, kun taas toisilla on pitkät päivän tunnit ja lyhyet yön. Miten tahansa, he erosivat siinä, että mihin maahan perustua Ramadan paasto tunneissa. Yksi näkemys on todettu, että paaston tunnit pitäisi arvioida perustuen kaupunkien aikoihin, jossa on tasaiset tunnit ja joissa uskonnolliset säännökset on säädetty, kuten Mecca ja Medina. Toinen näkemys on todettu, että paaston ajat pitäisi olla arvioitu lähimmän maan aikojen mukaan, jossa on tasaiset tunnit. Molemmat näkemykset ovat sallittuja; aihe on avoin itsenäiselle päättelylle, koska sitä ei ole käsitelty alkuperäisissä teksteissä. Sheikh Mahmud Shaltut, aikaisempi al-azhar Suur Imaami (olkoon Allah hänelle armollinen) totesi Fatawa (s.125): Ei ole epäilystäkään, että rukous aikojen määrittely päivien ja yön mukaan ja vuoden kuukaudet tavalla, jonka ihmiset on tiennyt ja seurannut sukupolvelta toiselle oli perustunut tasaisten tuntien aikojen maihin, joissa erityiset ajat ovat havaittavissa päivän ja yön aikana ja joissa vuoden Ramadan kuukausi on havaittavissa; Nämä maat kattavat suurimman osan maapallosta. Aikana, jolloin uskonnolliset säännökset on säädetty, ihmiset eivät tienneet niistä maan osista, joissa vuosi on jakautunut yhteen yöhön ja päivään tai joissa päivänvalon tunnit ovat pidempiä, kuin yön siinä määrin, että yön pituus kattaa vain pienen osan päivästä tai joissa yö on pidempi, kuin päivänvalon tunnit siinä määrin, että päivä on hyvin lyhyt.
Sheikh Gad al-haq Ali Gad al-hag arvioi, että säännös paastota sarastuksesta auringonlaskuun on sovellettavissa suurimpaan osaan maista, jotka ovat ne, joissa on tasaiset tunnit ja ei epätavallisiin olosuhteisiin tai napa-alueilla oleviin maihin ja muihin läheisiin maihin, kuten on selvinnyt lainsäädännön ajan jälkeen. Rukousaikojen ja paasto tuntien arvioimisen periaatteen hyväksyminen ja välittämättömyys merkeistä, jotka määrittelevät nämä ajat perustuu lailliseen lähteeseen hadith koskien Dajjal:n [antikristus] aikaa maassa. 1 Hadith:ssä kumppanit kysyivät Profeetalta [rauha hänelle], Oi Allahin Sanansaattaja! Kuinka kauan hän tulee olemaan maassa? Profeetta [rauha hänelle] vastasi, Neljäkymmentä päivää: yksi päivä, tulee olemaan, kuin vuosi, yksi päivä tulee olemaan, kuin kuukausi, yksi päivä tulee olemaan, kuin viikko ja loput päivät tulee olemaan, kuin teidän päivät. Me [kumppanit] kysyimme, Oi Allahin Sanansaattaja! Riittääkö yhden päivän päivittäiset rukoukset päivänä, joka tulee olemaan, kuin yksi vuosi? Sen jälkeen, Profeetta sanoi, Ei, teidän pitää arvioida ajat (rukouksille). Olosuhteet al-dajjal aikana koskien aikojen katoamista ovat samat, kuin Napaalueilla, joissa päivä ja yö pitenevät molemmat kuuteen kuukauteen. Oppineet sisällyttivät napa-alueiden läheiset maat, joissa päivät ovat pitkiä ja yöt lyhyitä rukousaikojen arvioimisen periaatteeseen al-dajjal aikana molempien järjellisen syyn vuoksi, jotka ovat aikojen äärimmäiset vaihtelut, joihin palvonnan teot ovat ehdollisia. Sen vuoksi säännösten soveltamista merkkien katoamiseen on myös sovellettavissa niiden vaihteluihin. Ibn Abdin mainitsi hänen meta-kommentaarissa Rad al-muhtar ala al-dur al- Mukhtar (1/366): En tiedä meidän oikeustieteen koulusta ketään, jotka keskustelivat paastoamisen ongelmasta maissa, joissa sarastus koittaa heti kun aurinko laskee tai vähän aikaa sen jälkeen niin, että siinä ei ole riittävästi aikaa paastoavalle henkilölle syödä riittävästi ruokaa ravitakseen itseään. Se ei voi olla kannatettavaa, että he ovat velvoitettu paastoamaan siten jatkuvalla tavalla, koska se on haitallista. Sen vuoksi, jos me kannatamme paaston velvoitusta heitä koskien, niin se on välttämätöntä arvioida aika [aloitukseen ja paaston rikkomiseen]. Miten tahansa, arvioivatko he ajan perustuen lähimpään maahan, kuten Shafi kannattaa, arvioida aika, joka riittää syömiselle ja juomiselle tai luopuvatko he vain paastosta ja korvaavat paaston [myöhemmin]? Kaikki nämä vaihtoehdot ovat mahdollisia. Me emme kannata, että paasto ei ole velvoitettu näissä olosuhteissa paaston syyn olemassaolon vuoksi kuukauden [Ramadan] osan todistaminen ja sarastaminen joka päivä. Tämä on, mikä on selvää minulle ja Allah Kaikkivaltias tietää parhaiten. Paaston, joka pitenee yli normaalien tuntien arvioimisen periaate on johdettu todellisista olosuhteista. Ihmiset asuvat maissa päivänvalon ja yön kohtaaman 18 tunnin tai useamman äärimmäisessä vaihtelussa (yli kolme neljäsosaa koko päivästä), joka on varmasti vaikea saavuttaa. Asiantuntija lausunnot määrittelevät ihmiskehon kyvyttömäksi kestää tällaisia pidennettyjä paaston
jaksoja, jotka varmasti aiheuttavat vahinkoa. Sen vuoksi, me emme kannata, että vahingoittaminen on Islamin lain tavoite. Lisäksi, me emme kannata, että se olisi sallittua, että kuka tahansa ei pysty äärimmäisillä leveysasteilla paastoamaan rikkoisi paaston ja korvaisi sen myöhemmin suotuisammissa olosuhteissa. Säännös tälle henkilölle on sama, kuin toiselle tekosyy [olla paastoamatta]. Silti käsky paastota sarastuksesta auringonlaskuun on yleinen, se ei erittele tiettyä maata tai yhteisöä. Paaston rikkomisen ja myöhemmin korvaamisen erivapaus on sovellettavissa velvollisuuksiin, joita enemmistö ihmisistä voi kestää, mutta jotkut ovat keskeyttäneet, koska poikkeuksellisen olosuhde aiheuttaa heidän pystymättömyyden suorittaa uskonnollisia velvollisuuksia. Kun se tulee tietoiseksi, tosiasioihin perustuvaksi, että se on vaikea ihmiskeholle kestää paastoa pidennetyissä jaksoissa ja asiantuntijat vahvistavat, että tämä on vahingollista yksilön terveydelle; oppineet määrittelevät, että vahingon aiheuttaminen ei ole Lainlaatijan tarkoitus. Miten tahansa, se ei ole kannatettua, että se olisi sallittua henkilölle, joka ei pysty paastoamaan pidättäytyisi noudattamasta tätä velvollisuutta ja korvaisi sen myöhemmin. Tämä johtuu siitä, koska se johtaa kokonaan pakollisesta paastosta luopumiseen, vahingoittaa henkilön paastoa keskeyttämällä hänen työt ja edut ja häiritsee hänen elämää (jos poikkeukselliset olosuhteet jatkuu koko vuoden) tai paastoaa toisen kuukauden, kuin Ramadan aikana, kun tunnit ovat tasaisemmat (jos siellä on kuukausia, jolloin äärimmäiset päivien tuntien vaihtelut ovat poissa). Kaikki edellä mainitut ovat sopimattomia paaston velvollisuuden takana olevan Jumalallisen viisauden kanssa. Tästä syystä, Imaami Mahmud Shaltut (olkoon Allah armollinen hänelle) totesi Fatawa:ssa: Ei ole epäilystäkään, että hyväksymällä tiedetyt rukous ajat ja paaston tunnit [Ramadan] alueille [äärimmäisille leveysasteille] johtaa Muslimeita suorittamaan vain viisi rukousta päivän ja yön aikana (joka kattaa tässä paikassa koko vuoden) jaettuna koko vuodelle. Lisäksi, se johtaa Muslimeita joillakin alueilla suorittamaan vain neljä pakollista rukousta tai vähemmän, riippuen päivän pituudesta, velvoittaa Muslimeita, jotka asuu näillä alueilla paastoamaan Ramadan, kun he eivät todista sitä yhdessä paikassa, kun joissakin paikoissa se johtaa 23 tunnin paastoon 24:stä tunnista. Kaikki edellä mainitut ovat epäjohdonmukaisia Allahin viisauden ja Kaikkein Armollisimman armon kanssa. Sen vuoksi, heidät pitää olla säännelty erikseen. Kuuluisa Mustafa al-zarqa totesi kirjassaan Al- Aql wa al-figh fi Fihm al-hadith al-nabawi (s.124): Yleistävä [normaali rukous aikojen periaatteen hyväksyminen äärimmäisen leveysasteen maissa] perustaminen yön ja päivän erottamisen pystymiseen riippumatta niiden pituuksien suurista eroista on täysin vastoin Islamin lain tavoitteita ja vahinkojen lieventämisen laillisia periaatteita. Se on kohtuutonta jakaa rukoukset suoritetuksi päivänvalon
tuntien ja yön ajaksi puolen tunnin jaksolle kuten se on myös kohtuutonta rikkoa paasto yhdeksi tunniksi ja paastota kaksikymmentäkolme. Me ehdotamme äärimmäisten leveysasteiden maissa asuville paastoa Mecca ajan mukaan, koska Allah nimitti sitä, kuin Kylien Äiti ; Äiti on olemassaolon lähde. Lisäksi, Mecca on kaupunki, johon kääntyä, ei ainoastaan Qibla [rukous suunta] mutta myös, kun arvioidaan rukousaikoja, kun on äärimmäiset päivän ja yön vaihtelut. Paaston alun ja lopun aikojen arvioiminen perustuen lähimpään maahan, jossa on tasaiset tunnit on äärimmäisen hämmentävä aihe. Ne jotka suosivat tätä menetelmää, edellyttävät tietoa paaston alun ja lopun tarkoista laskelmista lähimmästä maasta tasaisilla tunneilla ilman vaikeutta tai sekaannusta. Kokemuksesta ja käytännöstä, molemmat näistä vaatimuksista puuttuvat edellä mainitussa arvioimisen menetelmässä, aiheuttaen lisää sekaannusta. Tästä syystä, Sheikh Gad al-haq aikaisempi Al-Azhar Suur Imaami, sulki pois tämä menetelmän mainittuaan toisen vaihtoehdon. Hän kehotti pitkän päivänvalon maiden asukkaita noudattamaan Mecca tai Medina aikoja. Hän sanoi: Se voi olla vaikea laskea tarkasti [paaston tunnit] Norjalle lähimmän maan tasaiset tunnit. Sen vuoksi, Kehotan Norjassa asuvia Muslimeita ja muita maita samankaltaisissa olosuhteissa paastoamaan saman määrän tunteja, kuin Muslimit Mecca:ssa tai Medina:ssa. He voivat aloittaa heidän paaston todellisen sarastuksen mukaan heidän maassa ja olla välinpitämättä päivän ja yön tuntien määrästä, kuten myös auringonlaskusta (paaston rikkomiseen), auringonvalon häviämisestä ja yön tulemisesta. Tämä perustuu oppineiden näkemykseen, joka on johdettu aikaisemmin mainitusta Hadith al-dajjal:sta ja noudattaa Allahin käskyä ja Hänen ohjeita Koraanista, joka on armo Hänen palvelijoille. Nykyiset oppineet, jotka kannattavat, että se on sallittua Muslimeille, jotka asuvat maissa, joissa päivänvalo tunnit ovat pitkiä ja yöt lyhyitä paastota Mecca tunnit, sisältää: Sheikh Mohammed Abdou, ensimmäinen, joka piti Egyptin Suur Muftin toimistoa. Hän suosi tätä näkemystä, jonka hän johti tämän aiheen lainopillisista näkemyksistä, kuten mainittiin aikaisemmin. Egyptin ensimmäinen Mufti Muhammad ʻAbduh, joka mainitsi tämän mielipiteen aivan ensimmäisenä muita kantoja ennen ja sanoi sen olevan yksi Islamin juristien mielipiteistä. Egyptin fatwakomitea teki siitä sen jälkeen virallisen kantansa. Tämä on samoin näkemys, jonka oli myöhemmin toteuttanut Dar-al-Ifta al-misriyyah. Sheikh Gad al-haq Ali Gad al-haq (fatwa no.214 vuodelta 1981 jkr). Sheikh Abdul Latif Hamza (fatwa no.160 vuodelta 1984 jkr). Sheikh Muhammed Sayed Tantawi (fatwa no.171 vuodelta 1993 jkr ja fatwa no.579 vuodelta 1995 jkr).
Dr. Nasr Farid Wasil (fatwa no.438 vuodelta 1998). Dr. Ali Goma Mohammed, nykyinen Egyptin Suur Mufti. Dr. Muhammed al-ahmadi Abu al-nur, entinen Lahjavarasto Ministeri ja Islamilaisen Tutkimusakatemian jäsen, fatwa annettu 24 Huhtikuu 1983 jkr al-azhar Fatwa Komitea hänen ollessa Komitean puheenjohtaja. Kuuluisa Mustafa al-zarka. Dr. Mohammed Hamidullah kirjassaan al-islam. Sheikh Mahmud Ashur, entinen al-azhar Suur Imaamin sijainen ja Islamilaisen Tutkimusakatemian jäsen. Tätä näkemystä on kannattanut muita nykyajan oppineita, samoin kuin näkemyksestä oppineet eri uskonnollisista ryhmistä on toteuttanut Fatwaa maan laajuisesti, kuten Amman Fatawa neuvosto, Jordan, Jordaniassa fatwan allekirjoittanut Sheikh Mohammed Abdou Hashem, Jordanian Suur Mufti, 19 syyskuuta 1399 H. Tämä on näkemys, joka parhaiten palvelee Islamin lain tavoitteita ja on suvaitsevin ymmärtäen ihmisen hyvinvoinnin maanpäällä. Allah Kaikkivaltias tietää parhaiten. -------------------------------------------- 1 Hadithin sisältää Sahih Muslim ja toisaalla al-nawas ibn Sam an (olkoon Allah häneen tyytyväinen) Alkuperäinen Lähde: Ar: http://www.dar-alifta.org/viewfatwa.aspx?id=2806 En: http://www.dar-alifta.org/viewfatwa.aspx?id=2806&home=1&langid=2 Fr: http://www.dar-alifta.org/viewfatwa.aspx?id=2806&home=1&home=1&langid=3