Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 45 (1235) Kolmaspäivy Serota 26.11.2014 ÔÔ Kanzalliskieline media ozutti iččiedäh Suomen piälinnas s. 2 Helsingis 14. kylmykuudu oli valmistettu suuri mediapido, kuduas paginal oli suomenkielizen Carelia-lehten da karjalankielizen Oman Muan nygytila da tulii aigu. Oma Mua lehtes saneltes sen piätoimittai Natalja Sinitskaja otti aihiekse Karjalankieline media häviemäs olijan kielen tuvennu. ÔÔ Kielipuu Vieljärveh s. 7 Karjalan Kielen Koissa Vieljärven kyläššä ta paikallisešša koulušša kohta kašvetah karjalankieliset puut. Kielipuu on uuši muoto kielien oppimisešša: puušša on kakšipuolisie omenie, toisešša puolešša on karjalankielini šana, toisešša šen venäjänkielini kiännöš. ÔÔ Runo: arbuamatoi s. 8-9 arbaitus Karjalazien kirjaimikkuo puaksuh otetah paginale. Jälgimästy kerdua sih nähte paistih, konzu ližättih sinne uuzi c-kirjain, kudai pidi lyydiläzil. Silloi-toiči kuuluu paginua, ku pidäs muuttua kirjaimikko da tuaste ruveta kirjuttamah kirillitsal. Ga oli aigu, konzu karjalazet maltettih kirjuttua runoloin vuoh. ÔÔ Oma šeutu s. 11 ta kotimua Pimiekuun enšimmäisenä päivänä Jevdokija Gromova, kumpaista lehen lukijat tiijetäh Tyyne Rugojevan nimellä, juhli merkkipäivyäh. Pedagogityön veteraani, Kalevalan keškikoulun entini venäjän kielen ta kirjallisuuvven opaštaja täytti 80 vuotta. Pienet Jessoilan päivykoin kazvatit hyväl mielel kižattih omamualazienke. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Jessoilas kižattih»»mennyt piätteniččän, 21. kylmykuudu, omamualazet käydih Jessoilah, kus vastavuttih pienien da aiguzien lugijoinke Jessoilan etnokul tuurukeskukses. Sivu 4.-5.
2 «Oma Mua» 26. kylmykuudu 2014»» oma kieli, oma mieli Kanzalliskieline media ozutti iččedäh Suomen piälinnas»»helsingis 14. kylmykuudu oli valmistettu suuri mediapido, kuduas paginal oli suomenkielizen Carelia-lehten da karjalankielizen Oman Muan nygytila da tulii aigu. valentina mironova Suomalaisuuden Liiton piämies Sampo Terho (toine hurualpäi) pidi varmuttu, ku sugukanzuruado on ylen tärgei liiton toimindu. Suomalaisuuden Liitto, kudai valmisti tädä piduo ylbieh pani sen nimekse Kalevalazen median tila Karjalan tazavallas. Vastavus piettih Euroupan komiisien Suomen edustuston Eurouppasalis. Pivon allus Suomalaisuuden Liiton piämies Sampo Terho pidi varmuttu, ku sugukanzuruado on ylen tärgei liiton toimindu da tämän pivon piätarkoituksennu oli luadie Karjalan kanzalliskieline media tutumbakse da lähembäkse Suomen puolel. Karjalan tazavallan medias suomelazien ies pagizemah oli kučutti kolme petroskoilastu. Carelia-lehten piätoimittai Armas Mašin šeikkuperäzesti saneli lehten nygözes tilandehes da tuliekse kačotus ruavos. Oma Mua -lehtes saneltes sen piätoimittai Natalja Sinitskaja otti aihiekse Karjalankieline media häviemäs olijan kielen tuvennu. Periodikan julgavoruavos da sen pohjal huaveiltavas Suomelas-ugrilazien kielien resursukeskukses, kerdoi Aleksei Tsikarev. Kanzalliskielizien lehtien tila da tulii aigu oli otettu paginale sen hyvyös, ku Suomi Euroupan Liittoh yhtyhyy allekirjutti Euroupan vähembistökielien Peruskirjan. Sen dokumentan 14. artiklu miäriäy, mittumas yhtehizes ruavos voijah olla muat, kudamis käytetäh samua libo samantabastu kieldy. Dokumentan allekirjutannuot valdivot sidovutah kebjendämäh da eistämäh yhtehisty ruaduo vähembistökielien hyväkse. Sih nähte pagizi Ari Burtsoff, Tverinkarjalazien ystävät -liiton piämiehen sijahine. Ezityksien jälles vastavuksele tulluzil oli mahto kyzyö da kuulta vastavukset. Sanommo, pidoh tulluzil suomelazil da karjalazil oli mieleh tiijustua, mittuine tila on karjalan kielel Tverin Karjalas, min vuoh harjaitetah lapsii karjalan kieleh, midä mieldykiinnittäjiä keksitäh sih niškoi. Lyhyön ruadomatkan aigah petroskoilazet toimittajat ehtittih kävvä 125 vuottu täyttänyön Helsingin Sanomat -lehten toimitukseh, kus heidy vastai livvin karjalakse pagizii Jussi Konttinen. Paiči sidä petroskoilazet yhtyttih Karjalan talos piettyh Karjalazeh kirjujarmankah. Periodika-julguamon, Karjalan Rahvahan Liiton da Nuoren Karjalan painettuloi kirjoi da tevoksii sežo sai nähtä myödävänny. Igä elä, igä opastua Suomelas-ugrilaine škola täytti 20 vuottu. Školan vuozipäivynedälile pani allun jogavuodehine piirilöinväline Karjalan jalokivet -teatrufestivuali. Hyvittelemäh vuozipäivyniekkoi tuli artistua Petroskoin školis da päivykodilois, Louhen da Priäžän piirispäi. Lavalpäi tavan mugah kuului Karjalan kolme kanzallistu kieldy. Kuvas ollah Sohjanankošken školan opastujat. Školan opastujat vastavuttih Karjalan Rahvahan Liiton da Vepsän kul tursebran rahvahienke. Karjalan Rahvahan Liittoh nähte školaniekoile saneltih Natalja Vorobei, Tatjana Klejerova da Tamara Ščerbakova (kuvas). Suomelas-ugrilazen školan Muumilaakso tervehti festivualin rahvastu suomen kielel. Vuozipäivyniekan seinii opastujat čomendettih iččeh luajittuloil hyvittelykortiloil da opastajile iččeh kirjutettuloil kirjazil. Kuvat: Ol ga Smotrova, Oma Mua
»»tašavalta «Oma Mua» 26. pimiekuuta 2014 3 Turismi Pohjosen kehittäjänä»»federaalisen Turistinetälin puittehissa Karjalašša pietäh Kokovenäjän foorumi Maikki Spicina Pimiekuun 21. päivänä Petroskoin Kanšallisešša teatterissa avautu Turismin rooli Pohjois- Venäjän vakavašša kehitykšeššä -foorumi. Šitä pietäh federaalisen Turistinetälin puittehissa, kumpasen järještäjänä on Venäjän kulttuuriministerijö. Turismifoorumin piäteemana oli Venäjän pohjoisalovehien turismimahollisuukšien aukaisu, šekä valtijon ta bisnessin yhteistyö Pohjois-Venäjän kehittämistä varoin. Karjala ei šattumalta oli valittu Venäjän foorumin pitopaikakši. Še näyttäy, jotta meijän tašavallalla on hyvä ašento Venäjän turismimarkkinoilla. Viime kahen vuuvven aikana Karjala piäsi enšimmäisillä paikoilla talvi- ta aktiivisien turismilajijen reitingissä. Venäjän Zvezda Travel.ru -turistipalkinnon iäntämisen mukah Karjalan tašavalta voitti Paraš paikka aktiivista lepuo varoin- ta Paraš paikka talvilepuo varoin -nominaatijoissa. Kokovenäjän iäntämisen mukah Kižin šuari piäsi Venäjän kymmenen visuaalisimvolin luvetteloh. Turismifoorumin avajaisih ošallissuttih Venäjän varakulttuuriministeri Alla Manilova, kumpani vaštuau turismialan kehitykšeštä valtijošša, Venäjän presidentin varavaltuutettu etuštaja Luoteis-Venäjällä L ubov Soveršajeva, Valtijon Näyttelyššä Venäjän varakulttuuriministeri Alla Manilova tuttavuštu Tuomi-keškukšen toimintah. Kuva: Andrei Rajev Duuman deputaatti Valentina Pivnenko, Karjalan piämiehen šijahini sosiaalikyšymykšissä Valentina Ulič, Venäjän monen alovehen valtijovallan etuštajat, šekä turismibisnessin ekspertit. Ennein yleiskokoušta Alla Manilova, L ubov Soveršajeva ta toiset korkiet vierahat tuttavuššuttih Karjalan aikahšuantiloih turismi- ta kulttuurialalla Kanšallisen teatterin aulašša toimi erikoisnäyttely. Karjalan tašavallalla on brendit, istorija, kulttuuriperintö še hyvin kiinnoštau venäläistä ta ulkomualaista turistie, korošti foorumin avajaisissa Alla Manilova. Turismialan mäneššykšellistä kehityštä varoin tärkietä on ainutluatuisuuš ta omaluatuisuuš. Teilä še on, niin jotta alottakkua vetämäh šitä turismih. Lisäkši Alla Jurjevna kerto, jotta Turisminetäli, kumpasen puittehissa on järješšetty foorumi, alottau valmistautumista Karjalan šatavuotispäiväh. Varakulttuuriministeri lupasi, jotta Venäjän kulttuuriministerijö aktiivisešti ošallistuu šiih työh. Kaččomatta šiih, jotta viime kahen vuuvven aikana Karjala näyttäy hyvie tulokšie turismialan kehitykšeššä, tašavallalla on propleemojaki. Alla Manilovan mieleštä yksi niistä on šiinä, jotta Luoteis-Venäjän alovehilla ei kehity alovehienvälini yhteistyö. Venäjän presidentin varavaltuutetun etuštajan Luoteis- Venäjällä L ubov Soveršajevan šanojen mukah, alovehienvälisen yhteistyön hyvänä esimerkkinä voit tulla Severnoje ožerelje -projekti. Šiih ošallissutah Pskov, Novgorod, Vanha Ladoga. Šamoin ošallistuo projektih kučutah Luoteis-Venäjän toisieki kaupunkija. Šitä varoin valtijovallan ta turismibisnessin etuštajien pitäy esittyä omie ehotukšie. Pioneeri-iskuvirkehien aika jo mäni, myö vuotamma teiltä konkreettisie ehotukšie, ilmotti varakulttuuriministeri Alla Manilova. Turismifoorumissa oli käsitelty ei ainuoštah Karjalan kokemuš turismialan kehity k- šeššä. Omašta kokemukšešta kerrottih vierahat Pskovista, Arhankelista, Nenetsien avtonomisešta piirikunnašta ta Venäjän toisilta alovehilta. Turismin rooli Pohjois-Venäjän vakavašša kehitykšeššä -foorumin ruato jatku 22. pimiekuuta Priäžäššä. Šielä oli järješšetty Kyläturismi-seminaari ta vierahat tutuššuttih Karjala Park -kompleksin toimintah. Foorumin ruato loppuu 29. pimiekuuta Aunukšešša Tapahtumaturismin merkityš -konferenššilla ta perintehellisillä Pakkaisukkojen kisoilla. Kanšalaisjärještöt kerrottih toiminnaštah Olga Melentjeva Yli kolmekymmentä Karjalan järještyö ilmotettih tahtoh ošallistumah Petroskoissa piettyh ei-kaupallisien kanšalaisjärještöjen näyttelyh. Pivon järještäjänä oltih Karjalan kanšallisuuš politiikan ministerijö ta Euroforum-näyttelytoimisto. Näyttelyn piätarkotukšena on kiäntyä ihmisien huomijo sosiaalialalla toimijien Karjalan kanšalaisjärještöjen puoleh. Monissa maissa sosiaalialalla toimijie järještöjä šanotah vielä yhtehisen hyövyn järještöiksi. Viime vuosikymmenien aikana nämä järještöt on toimittu tiiveheššä yhteistyöššä valtijoelimien ta paikallisen ičehallinnon kera. Karjalan kanšallisuušpolitiikan ministerin virkua toimittavan Viktor Krasnožonin mieleštä tämä yhteistyö on ylen tärkie. Še ei vuaji valtavan šuurie rahamiärie. Järještöissä ruatajat ihmiset ollah hyvin aktiiviset. Kehittämällä ta toteuttamalla erilaisie projektija ne autetah ratkaissa monie yhteiskunnallisie propleemoja. Näyttelyn ošallistujien joukošša oli kuin Petroskoissa šamoin tašavallan piirilöissä toimijie kanšalaisjärještöjä. Joka järještöllä oli mitä näyttyä ta oli mistä kertuo. Šiinä oli šivissyš-, tervehyšalalla toimijie järještöjä šekä kanšallisie järještöjä. Näyttelyn puittehissa Kalevalan piirin nuorisoliikkehen hallinnon johtaja Julija Kononova pitäy tärkienä näyttelyh ošallistumista. Kuva: Olga Smotrova, Oma Mua oli järješšetty erilaisie muasterioppija ta kanšallisien yhtyvehien esitykšie. Nuorissa huomisen turva Kalevalan piirissä vuotena 2007 peruššettu Kalevalan piirin nuorisoliikeh -järještö on toimin hyvin aktiivisešti. Viime vuosina järještö on toteuttan monta projektie. Niijen luvušša Nuoret parlamentarikot -šivissyšleiri (2013) ta Nuorisoneuvošto toiminnašša (2014). Näijen projektijen tarkotukšena on kouluttua nuorie ta kehottua heitä ošallistumah piirin nuorisopolitiikan toteuttamiseh, šekä ottamah aktiivista ošua omien kylien elämäh. Tahtosima, jotta meijän piirin nuoret oltais rohkiemmat ta aktiivisemmat, opaššuttais ta jo nyt šuatais niitä tietoja, kumpaset tullah jatkošša heilä hyövykši, šekä ymmärrettäis, jotta piirin ta heijän kotikylien tulevaisuuš šuurešti riippuu heistäki, nuorisojärještön hallinnon johtaja Julija Kononova šelitti. Järještö pitäy yhteyttä ta yrittäy tukie niitä nuorie, kumpaset ollah armeijanpalvelukšešša tahi on lähetty opaštumah. Tietyšti oša niistä, kumpaset on lähetty opaštumah löytäy työpaikkoja muuvvalta, kuitenki monet opaššukšen jälkeh tahotah tulla jälelläh omih kotikylih, Julija Kononova kerto. Näyttelyn ošallistumista Julija Kononova pitäy ylen tärkienä: Tiälä vois löytyä uušie yhteistyömahollisuukšie ta partn orija. Esimerkiksi huomasin, jotta ošallistujien joukošša on ečintäjärještöjä. Kalevalan šeuvut ollah šiinä mieleššä aivan tutkimatointa alovehta vaikka aikoinah nämä šeuvut oltihki taistelukenttänä ta varmašti Kalevalan mečiköissä oli kuatun ta oli hauvattu monta tuntomatointa šotilašta. Omii mielii kirjutakkua
4 «Oma Mua» 26. kylmykuudu 2014»» Jessoilu Midä enämbi nuordu rubieu opastumah karjalan kieleh, sidä enämbi mahtuo valdivolgi pidäy tarita heile. Meile ičele karjalan kieli on elaijan taba da myö tahtozimmo, gu enämbi nuordu tulis karjalazien aktivistoin joukkoh. Nuorii kehoitettih opastumah Petroskoin valdivonyliopiston filolougizen tiedokunnan itämerensuomelazen filolougien laitoksele. Kuva: Irina Novak Vastavus Jessoilan karjalazienke»»karjalan Rahvahan Liitto pidäy tärgienny yhtehisty ruaduo tazavallan piirilöis eläjien karjalazienke. Järjestön aktivistat kävvah eri kylih da vastavutah sen aktivistoinke.»»krl Ol ga Kuzmina Täl kerdua matku oli karjalazeh kyläh Jessoilah. Kylän školaniekoile Karjalan Rahvahan Liiton johtai Natalja Vorobei da johtokundah kuului Irina Novak saneltih järjestön tärgevimis ruadolois, projektois, kilvois sego rahvahallizis pidolois. Vastavuksele tuldih 10.-11. kluasoin opastujat. Lähiaigua heile pidäy piättiä, kunne mennä opastumah školan jälles. Sendäh paginan aigah suurdu huomivuo oli kiinnitetty Petroskoin valdivonyliopiston filolougizen tiedokunnan itämerensuomelazen filolougien laitokseh. Natalja da Irina saneltih, mittumis tutkindolois läbi pidäy piästä, midä sie opastetah sego mittumii mahtoloi andau nuorile karjalan kielen malto da kus hyö voijah ruadua yliopiston loppiettuu. Vastavuksen lopus Natalja da Irina vastattih opastujien kyzymyksih, sen jälles kaikin yhtes kačottih kyykkäkižan mainosvideodu, jälgiaigua tämä kiža nuorien keskes rodih kuulužakse, sih kižatah Jessoilasgi. - Meile ičele karjalan kieli on elaijan taba da myö tahtozimmo, gu enämbi nuordu tulis karjalazien aktivistoin joukkoh. Karjalas on äijy ruaduo karjalazile, minä tiijän, gu pidäy rahvastu, kuduat hyvin tiettäs karjalan kieldy. Midä enämbi nuordu rubieu opastumah karjalan kieleh, sidä enämbi mahtuo valdivolgi pidäy tarita heile, sanelou Natalja Vorobei. Aktiivistu ruaduo karjalan kielen hyväkse ruadau Karjalan Rahvahan Liiton Jessoilan alaozasto. Sen varajohtai Galina Vasiljeva saneli ruavos, kuduan järjestö ruadoi jälgimäzes kolmes vuvves. Täs pagin oli yhtymizes tiedokonferensieloih, literatuurutapahtumih, ruavos lapsienke, turistumatkois, karjalan kielen kursilois da master-kluasois. Mennytvuon kyläs todevutettih Pienen Jessoilan elävy histourii -projektua. Sen hantuzis školaniekat tutkittih oman kylän histouriedu, ečittih materjualua repressielois, voinuvuozis sego eläjis. Jessoilan školan karjalan kielen opastai Ol ga Kivel ova keräi materjualua Kegri-pruazniekas, kirjutti käzikirjutuksen da työndi oman projektan kilbah, kuduas piäzi voittajakse. Kegril omistettu ozutelmu nähtih Jessoilas da Veškelykses. - Kižat, pajot, runot, bes odat... Lapset ozutettih kaikkie, mi kuului Kegri-pruazniekkah. Jessoilas tädä pruazniekkua ei pietty, ga minä tiijän, gu Karjalan toizis kylis oli moine pruazniekku, sidä piettih sygyzyl, konzu kai peldoruavot oldih loppiettu, sellittäy projektan johtai Ol ga Kivel ova. Natalja Vorobei kiitti jessoil čoi aktiivizes ruavos sego toivotti heile hyviä jatkuo iellehgi. Sil aigua Jessoilan školas oldih gost at: viizi opastujua da kaksi opastajua Suomen Vehmersalmen školaspäi. Gu hyö voidas tuttavuo karjalazih perindölöih školas piettih Gostis karjalazien luo-nimine kiža. Sen aigah gost at Suomespäi, Jessoilan školaniekat sego paikallizet karjalazet opittih iččie mečästäjänny da kalastajinnu, lad d attih halgoloi pinoh, soitettih pualikal sego kižattih kyykkäh. Kiža toi kaikile hyviä mieldy sego andoi vägie tulieloih ruadoloih. Jessoilas kiža»»mennyt piätteniččän, 21. kylmykuudu, omamualazet käydih da aiguzien lugijoinke Jessoilan etnokul tuurukeskukses.»»toimitus Jelena Filippova Oman Muan da Kipinän toimittajat ainos kävväh kylih vastavumah omien lugijoinke. Konzugo iče šuoritah matkah, konzugo rahvas kučutah. Täl kerdua kučuttih kučuttih Jessoilah. Omamualazien programmu algavui puolenpäivän aigah, konzu kylän etnokeskukseh tuldih školaniekat yheksänden kluasan opastujat. Heih niškoi lehten ruadajat luajittih kiža, kudamas kačottih kui nuoret maltetah karjalan kieldy. Nuorii, ku vallita paras karjalan kielen tiedäi, juattih kahteh joukkoh. Kieldy nuoret opastutah školas. Kižuajien joukos oli niidygi, ket opastutah vaiku suomen kieldy, ga sendäh ei hyö jällele karjalan kielen opastujis jiädy. Kai kilbu meni kižoin vuoh opastujil pidi arvata eri sanaristikkölöi, kerätä pazloi. Kilvan jälles Piäle sai taluo karjalazii ruuttiigi da čomenduksii. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua nuoret suadih tiediä, mittumat oldih karjalazien keskiaijan ruutat, mittumua čomendustu da vehkehty kuului sih. Margarita Kemppainen tarkah sellitti sidä. Školaniekoin jälles etnokeskukseh tuldih pienet päivykoin kazvatit, heidy oli kaksi suurdu joukkuo. Kylän päivykois lapsii harjaitetah karjalan kieleh da päivykoin kazvatit lugietah yhtes kazvattajienke livvinkielisty Kipiniä da työtäh sih omii materjualoi. Lapset vie ei malte
»»Jessoilu «Oma Mua» 26. kylmykuudu 2014 5 Školas opastujat lapset ylen terväh arvattih sanaristiköt. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Ruavos on oza da tervehys»»jessoilan kylän bol ničan ruadotaibaleh on suan vuvven pitky. Et tiijä luguu rahvahale, kudamii liäkärit piästettih hengih. A min verran hyviä ristikanzua ruadoi bol ničan seinis nämmien vuozien aloh! Oldih hyö vračat, hoidajat da tiettäväine, bol ničan talovuon hommuajat, erähäs heis rodieugi pagin. ttih Jessoilah, kus vastavuttih pienien ta kirjuttua karjalakse, ga piirustua kehtatah da maltetah ylen hyvin. Kipinän toimittajat kižattih yhtes lapsienke. Hyvin nägyy, kui lapset tietäh karjalan kielen sanoi, maltetah eroittua sidä, midä suau syvvä, midä ei. Hyviä mieldy kižates oli kaikil, kižuajil da kižan vedäjil, moine hyvämieline vastavus rodih. Jo ehtypuoleh etnokeskukseh tuldih aiguzet, kudamat opastutah karjalan kieldy kursiloil. Opastajannu heil on Tamara Pet rova, kudai äijän luadi, ku nämä vastavukset roittas da mendäs hyvin. Yhtes aiguzienke omamualazet kižattih kuulužah Midä? Konzu? Kus? -kižah. Kai kyzymykset koskiettih karjalan kieldy, karjalazien kul tuurua, vahnua dai nygösty. Kižan jälles rahvas kirjutettih omii mielii lehtes, kehoitettih sidä, midä hyö tahtottas lugie Oman Muan sivuloil. Ket tahtottih, voidih tilata lehti tuliekse vuottu da suaha lahju arbajazis. Karjalankielisty kirjua da Rahvas mielihyväl ostettih karjalankielisty lugemistu. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua poštukartočkuagi sai ostua vastavuksel. Kai vastavukset roittih hyvät da tottu sanuo pädöy nygöi vastavuo Jessoilan kul tuurutaloin tilois, net on kohendettu da niilöis on kai, midä pidäy moizien vastavuksien piendäh laittehisto da vie rahvahan tahtuo vastavuo da ruadua kielen hyväkse. Omii mielii kirjutakkua Ivan Saveljeval (hurual) joga ruado käis lähtöy. Kuva on otettu perehal boumas.»»rahvas Galina Vasiljeva Se on piälimäine heboloinkaččoi, vahnin vienvedäi, vastuonalaine päččilöin lämmittäi, heinien luadii da nerokas seppy Ivan Petrovič Saveljev. Nygöi hänel on 83 vuottu igiä, joga päiviä hänen suuren koin luo lämbiey kyly. Ga ei vaiku luuloi lämmitä mies, hänellyö ainos kävyy kylän rahvastu: kellego kuatančoi pidäy paikata, kellego muut jallačit kohendua. Ivan Petrovič on avvonaine ristikanzu, suvaiččou vastavuo rahvahanke, kaččou televiizorua, kui toizetgi, vaiku iče eigo ni kuule, eigo ni pagize lapsusaijas. Miehel on kiitändykirjaine Kanzallizen poliitiekan ministerstvan puoles rahvahienvälizien yhtevyksien kehittämizes. Dielo on sit, konzu käydih Jessoilah Biblien kiändäjät, mies ylen äijäl avvutti heidy: lämmitti päččilöi, keitti syömisty, gostitti ulgomualazii vaste suavul kalal, kävyi heih niškoi muarjah. Vuvves 1963 Ivan Petrovič eläy Nikolai-vellen da hänen Zoja-akkah luo. Vellen perehes miesty suvaijah da pietäh omannu, Ivan Petrovičgi pidäy kunnivos omua perehty. Vellekset ollah hyvänny tuvennu toine toizele, ollah yhtes kartohkupellol, kalas da muarjas. Heih niškoi ruado on ristikanzan oza da tervehys. Viitehkielen avul mies pagizou loitton eläjien omahizienke Skype:n kauti. Ruadajes häi kai ellendäy: mustau, kenen se libo tämä tilavus on (pagin on jallaččilois) da konzu sidä tullah ottamah. Ivan Saveljev rodivui Kukoinvuaras Jelena Grigorjevnan da P otr Mihailovičan perehes. Perehen oza ei olluh hyvä: miehen tuatto da vellet viäryöttäh ammuttih Sandarmohas. Voinuvuozinnu muamo piästi händy suomelazis, hyö tahtottih ottua briha Suomeh. Frontalpäi tulluh diädö, merimies Andrei Grigorjevič opasti brihua sepän da kengänombelijan ruadoh. Nämä tiijotgi annettih Ivan Saveljevale leivän kogo ijäkse. Kirzovoloi suappualoi taluttih kuvih, kudamat luajittih žiivatoin nahkas, matkustajat tuodih Kinelahteh hromua, dai kengyruado oli pandu rattahile: rahvas käydih nuoren kengänombelijan luo. Ombelijalehäi sit on leibypala perehel da hyvä mieli, ku auttau rahvahile. Saveljevien talois tässähgi ollah Ivanan luajitut lukittu kamodu da hyväluaduine škuappu.
6 «Oma Mua» 26. kylmykuudu 2014»»ECHO Tuomietnokeškuš vieraili Kalevalatalošša»»Čalnan Tuomi-etnokeškuš alotti valmistelut Kanšainvälisih tanššijaisih karjalaini Bes odainejoukko kävi Kalevalatalon etnokeškukšešša esiintymäššä ta eččimäššä partn orija. Jessoilan etnokeškukšen ruataja Tamara Sergejeva järješti Karjalaiset pelit -työpajan, ta Hete-joukon jäšenet näytettih Kontie-muusikko -näytelmän karjalan kielellä. Tapuamiseh ošallissuttih paikallisen kanšanperintehellisen lapšien Hete-ryhmän jäšenet, karjalan kielen kurššien opaštujat, šekä Šuomen Kuopion kaupunkin opaštujat ta opaštajat. Tapuamisen aikana Arto Rinne ta ošallistujat opaššuttih karjalankielisie lauluja, tutuššuttih perintehellisih šoittimih kanteleheh ta jouhikkoh. Kuvat: Kielen kirju -etnokeškukšen arhiivašta»»yhteistyo Alina Čuburova Vuuvven piäštä, 2015 vuuvven pimiekuušša Priäžän piirin Čalnan kyläššä pietäh kanšaiväliset tanššijaiset, kumpasih tulou karjalaisie, udmurttilaisie, šuomelaisie ta muita tanšširyhmijä. Tapahtuman järještäjä, Čalnan Tuomi-etnokeškuš jo alotti valmistelut šiih karjalaini Bes odaine-joukko kävi Kalevalan Kalevalatalon etnokeškukšešša esiintymäššä ta eččimäššä partn orija. Vierailun tarkotukšena oli kahen etnokeškukšen ruatajien kokemukšen esittämini, šamalla Čalnan muasterit esitettih käsitöijä, šekä karjalaisie pelijä ta tanššija. Meilä on ollun monivuotini yštävyyš Kalevalatalon kera, Tuomi-keškukšen johtaja Galina Hanenko kerto. Myö jo kolmatta kertua vierailima Kalevalašša. Vuotena 2012 olima tiälä Petrin ta Puavilan päivän pruasniekan puittehissa, šiitä pitimä karjalaisien käsitöijen muasterikurššija ta nyt alamma yhtehiset valmistelut uuteh projektih. Meilä kaikičči on mitä näyttyä, ta Kalevalašša on kaikičči mitä kaččuo. Tämmöset tapuamiset annetah hyvän kokemukšen tapuamisen molommilla puolella. Vierailun aikana, kumpani šanakši oli järješšetty ECHO-projektin puittehissa, Tuomietnokeškukšen ruatajat käytih šamoin Haikol an kyläššä, kumpasešša niise toimiu etnokulttuurini keškuš. Jessoilan lapšien musiikkiryhmien kouluttamini načči jelagina ECHO-projektin puittehissa Jessoilan etnokeškukšen Kanšallisešša olohuonehešša 13. pimiekuuta piettih tapuamini Karjalan kuulusan muu- sikon Arto Rinnen kera. Tapuamiseh ošallissuttih paikallisen kanšanperintehellisen lapšien Heteryhmän jäšenet, karjalan kielen kurššien opaštujat, šekä Šuomen Kuopion kaupunkin opaštujat ta opaštajat. Tapuamisen aikana Arto Rinne ta ošallistujat opaššuttih karjalankielisie lauluja, tutuššuttih perintehellisih šoittimih kanteleheh ta jouhikkoh; Jessoilan etnokeškukšen ruataja Tamara Sergejeva järješti Karjalaiset pelit Uušie toimintamuotoja käyttöh -työpajan, ta Hete-joukon jäšenet näytettih Kontie-muusikko -näytelmän karjalan kielellä (ohjuaja Tamara Sergejeva). Omii mielii kirjutakkua Tuomi-etnokeškuš vierailemašša Kalevalatalošša. Kuva: Tuomi-etnokeškukšen arhiivašta Vuuvven piäštä, 2015 vuuvven pimiekuušša Priäžän piirin Čalnan kyläššä pietäh Kanšainväliset tanššijaiset, kumpasih tulou karjalaisie, udmurttilaisie, šuomelaisie ta muita tanšširyhmijä. Alina Čuburova Priäžän piirin Jessoilan kylän Kielen kirju -etnokeškuš on ollun ECHOprojektin ošallistujana kakši vuotta. Šen puittehissa rakennukšešša oli luajittu remontti, oli oššettu uuvvet kaluštehet ta uuši laittehisto. Tuanoin Jessoilan etnokulttuurisešša keškukšešša oli esitelty uušie multimedijan tuottehie. Niijen kešen oli Rakennamma karjalaisen talon -fleš-animaatijo, karjalankielini interaktiivini koulutušohjelma. Esittelyn piettih iče luatijat Animaatijo-studijon ošallistujat (ohjuaja Oleg Obnosov). Tahtosima šanuo šuuret passipot ECHOprojektilla, kumpani autto meijän järještön uuvven multimedija-toimintašuunnan kehittämiseššä, vet juuri tämän projektin puittehissa meilä oli oššettu uuši laittehisto karjalankielisen multimedijan kehittämistä varoin, kerto etnokulttuurisen keškukšen johtaja Svetlana Vsevolodova. Projektin puittehissa rakennukšešša oli luajittu remontti, oli oššettu uuvvet kaluštehet ta uuši laittehisto. Jessoilan etnokulttuurisešša keškukšešša oli esitelty uušie multimedijan tuottehie. Niijen kešen oli Rakennamma karjalaisen talon -fleš-animaatijo, karjalankielini interaktiivini koulutušohjelma. Kuvat: Kielen kirju -etnokeškukšen arhiivašta
»»kantarahvaš «Oma Mua» 26. pimiekuuta 2014 7 Kielipuu Vieljärveh»»Elävät kylät načči jelagina Karjalan Kielen Koissa Vieljärven kyläššä ta paikallisešša koulušša kohta kašvetah karjalankieliset puut. Enšimmäiset kielipuut luajittih Udmurtijašša. Udmurtijankieliset aktivistit ollah šitä mieltä, jotta kielen opaštumini pitäis olla mukava kaikilla nuorilla ta aikuhisilla. Kielipuu on uuši muoto kielien oppimisešša: puušša on kakšipuolisie omenie, toisešša puolešša on karjalankielini šana, toisešša šen venäjänkielini kiännöš. Vieljärven kielipuut on luajittu Elävät kylät -projektin puittehissa, niijen luatijana on paikallini puumuasteri Pavel Pritup, idejan anto šuomelais-ugrilaini aktivisti Svetlana Kol čurina. Vieljärven kielipuut on luajittu Elävät kylät -projektin puittehissa, niijen luatijana on paikallini puumuasteri Pavel Pritup, idejan anto šuomelais-ugrilaini aktivisti Svetlana Kol čurina. Kuva: Alina Čuburova»»ECHO:n uutiset ECHO:n viimeni tilaisuuš»»petroskoissa ta Šoutjärvellä pietäh kahenvuotisen ECHOprojektin viimeni tilaisuuš. Alina Čuburova Onego Palace -hotellin tiloissa 5. talvikuuta pietäh projektin tulokšien esittely eri muotoloissa: järješšetäh etnokulttuurisien keškukšien näyttely, pyörie stola, kumpasen aikana paissah verkošton kehittämiseštä, lopukši ECHO:n johtajat ta koordinaattorit kerrotah projektin tulokšista ta šen toteuttamisešta. Šamalla tilaisuuvven puittehissa näytetäh Kielapierval-filmi šiitä, mitein Šuomešša toimitah kielipešät. Šeuruavana päivänä, 6. talvikuuta, ECHOprojektin ošallistujat käyväh vepšäläiseššä Šoutjärven kyläššä, kumpasešša tutuššutah Šoutjärven etnografisen musejon toimintah, nähäh näyttelyn ta vepšäläisen aitan, kumpaset oli luajittu ECHO-projektin puittehissa. Šamalla ošallistujat paissah projektin tulokšista ta omašta kokemukšešta. Šeuruavakši, 07. talvikuuta, etnokulttuurisien keškukšien ruatajat tullah opaštumah älytaulujen käyttämistä. ECHO-projektin puittehissa joka etnokeškukšeh oli oššettu älytaulut, kumpasie vois käyttyä omien järještöjen toiminnan kehittämiseššä, esimerkiksi, karjalan tahi vepšän kielen kurššien aikana. ECHOassossiatijo»»ECHO-projektin jälkeh pitäy järještyä kanšalaisjärještö. Alina Čuburova ECHO-projekti on loppumašša, lähiaikoina šen ošallistujat paissah šen tulokšista. Šajekuun seminaarissa, kumpani piettih projektin puittehissa Kormilašša, etnokulttuurisien keškukšien ruatajat paistih šiitä, mitä tulou ECHO-projektin jälkeh ta oli piätetty, jotta pitäy järještyä kanšalaisjärještö. ECHO:n johtoryhmä kannatti tätä idejua, seminaarin jälkeh ruvettih rekisteröimäh järještyö. Etnokulttuurisien keškukšien assossiatijo eli ECHO-assossiatijo oli rekisteröity 15. pimiekuuta 2014. Šen piälikökši tuli Svetlana Kol čurina, kumpani muutti Karjalah Permin alovehelta ta tuli ECHO-projektin asientuntijakši. Svetlanašta, hänen ruavošta ta ECHO-assossiatijošta lukekkua šeuruavašša Oma Mua -lehen numerošša. Šilmänlipahuš: Čičiliušku auttau Karjalan Kielen Kotie Čičiliušku-kuklateatteri kävi esiintymäššä Vieljärven kyläššä 16. pimiekuuta. Yli 120 lašta ta aikuhista tultih kaččomah teatterin uutta Šie olet tipa, mie olen tipa -näytelmyä. Rahat, kumpaset teatteri šai lippujen myynnistä (yli 5000 rupl ua), annettih Karjalan Kielen Kodi -järještön aktivistoilla. Ta ne rahat käytetäh kielen kojin rakentamiseh. Kuva: Alina Čuburova ECHO-projektin puittehissa joka etnokeškukšeh oli oššettu älytaulut, kumpasie vois käyttyä omien järještöjen toiminnan kehittämiseššä, esimerkiksi, karjalan tahi vepšän kielen kurššien aikana.
8 «Oma Mua» 26. kylmykuudu 2014»» mennytty aigua Runo: arbuamatoi arbai»»karjalazien kirjaimikkuo puaksuh otetah paginale. Jälgimästy kerdua sih nähte paistih, konzu ližättih sinne uuzi muuttua kirjaimikko da tuaste ruveta kirjuttamah kirillitsal. Tänäpäi rodieu pagin ammuzis aijois, konzu karjalazet Natalja Sinitskaja Ku rahvas voidas olla yhtevykses keskenäh, ku voidas sanuo toine toizele omii mielii, pidäy olla mitahto kaikile ellendettävy merkilöin sistiemu, kudamii yhtet käytetäh, toizet ellendetäh. Yhtelläh voibi sanuo toine toizele midätahto ei vaigu sanoin da merkilöin vuoh. Toiči voibi käzii huarottua, rožua keimistellä, poltua tulirobl uo, fonarii viuhkuttua. Puututahhäi keskenäh pon ah kuurnehet dai sogiet. Yhtelläh konzu myö suun vuoh sellitämmö da sanommo omii mielii, pidäy ku paginkanzu olis lähäl. Ku se on loitton da ei ole nägevis, se taba ei päi. Kirjutandan keksittyy ristikanzu opastui siirdämäh elaijan aigah suitettuloi neroloi da mielii tulieloile polviloile. Net konzulienne keksityt gruaffizet, piirretyt sistiemat eriluaduzet merkit, simvolat, tiähtet ollahgi nygözien kirjaimikkoloin ezi-ižät. Runo mi se on? Vuvvennu 1887 Frantsien Pirinejois, mezolitan aigazes luolas Mas-d Azil löyttih lačut kivyzet, kudamien piäle oli ruskiel ohral risuittu geometrizet kirjat. Lačču kivi, kuduah on piirretty monimutkaine geometrine kirju, on löytty mezolitan aigazes eländykohtas Karjalasgi. Se kivi nygöi on Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan Arheolougizes muzeis. Nenne vahnanaigazet merkit vikse ollahgi kirjutetun kielen algu. Ennevahnas rahvas piettih kirjah maltandua tiedovuonnu, maagiennu. Vavilonan eläjät kunnivoittih Nab-jumalua, kudai kannatti tieduo da kirjanmaltuo. Jegiptas uskottih, ku kirjutandan keksi Tot-jumal. Kitaitsat uskotah, ku kirjah heidy opasti Torrun Jumal. Musul manat väitetäh, ku kirjutandan keksi Allah. Skandinaavien ammuzet eläjät uskottih, ku runot-kirjat luadi Odinjumal, karjal-suomelazet heimot kiitettih sit omua Jumalua. Muinahistu runokirjaimikkuo, kuduah kuuluu 24 kirjaindu, sanotah Futark, enzimäzen kuvven kirjaimen mugah f, u, ƥ, a, r, k. Runo kirju, merki, lugu Vahnanaigazet Skandinaavien runot-kirjat voibi nähtä veiččien varzis, čomenduksis, venehien airolois, lapsien elostuksis, kodikalulois da net ei olla vahnembat III vuozisadua. Hristianskoin uskon levittäjes runoloin kirjutandua ruvettih sanomah paganallizekse da kiellettih. Kymmenendel vuozisual se säilyi vaigu Skandinaavies. Enimät tutkijat ollah sidä mieldy, ku konzulienne runot oldih tavallizinnu omažuon merkilöinny, heimoloin da roduloin merkilöinny da luguloinnu. Runoloi käytettih tiedovuosgi, niilöin vuoh ennustettih tuliedu elaigua da luajittih tiedovuo. On löytty karjalaine talismuanu, tiedovus, kuduah on kirjutettu sana Laukaz. Se on vahnu islandien sana da merkiččöy meččylaukkua. Karjalaksegi se on laukku. Voinumiehien runo Turisaz on omistettu Tor-jumalale. Karjalazet uskottih Turisas-jumalua, kudai uskaldi voittuo toras. Karjalan sana tora on sidä periä vikse. Urus-runon nimel on yhtehisty karjalankielizen urai-sanan kel. Hagalaz-runon merkičysty voibi sellittiä karjalan kielen hagosanal. Se runo toivottau muutoksii elaijas, se, mih on harjavunnuh ristikanzu, happanou, muuttuu. Karjalazet käzineromiehet pandih merkit-runot omih luajilmuksih. Se oli perindönny. Iče runon merkičys oli unohtettu, kavotettu, ga perindö kirjuttua juuri moizii runoloi, merkilöi jäi. Moizii karjalazien runoloi voibi nähtä Piiterin Ven an muzeis. Kirjas Materiali po etnografii Rossii on ozutettu karjalazet runot-kleimat. Eräs niilöis on runo Dagaz, kudai merkiččöy iluo, eluo, hyvytty, lykkyy. Runot elettih hätken Ven an etnograffu David Zolotarev vuvvennu 1923 Vienanmeren rannal löydi äijän mostu kleimua, kuduat mustoitettih runoloi. Kai XX vuozisuan allusgi niidy käytettih dokumentoi kirjuttajes: valdivollizii dokumentoi, verokirjoi nevvostovallan aigah. Silloi vie kirjutettih velgahotandukirjazii piirdäjen da leikaten puuhizil laudazil. Runoloin vuoh kirjutettih ei vaigu velgah andajan da velgah ottajan nimet (sidä vie vois sanuo kleimakse), ga velgah otettavu summugi da toizet sih šeikkah kuulujat ližävöt. Sit nägyy, silloi sie eläjih rahvahih niškoi runoloin kirjutandu oli ihan tavalline tietty da ellendettävy dielo, niidy kebjieh sai lugie, hos pagin oli finansois annetus sanas da valdivon dielolois. Ičehäi Zolotarev tottutoven pidi karjalazii kirjahmaltamattominnu sendäh hyö käytetähgi nämmii ellendämättömii merkilöi. Enne Zolotarevua karjalazii runoloi nägi da kirjutti toine ven alaine tutkii P otr Jefimenko. Zolotarev kirjutti, ku Jefimenko keräi enämbän da moniluadustu runuo häneh verraten. Hänen mieles se oli vikse sendäh, ku karjalazien runoloin kirjutandu vähitellen unohtui da hävii viijeskymmenes vuvves, kuduat mendih Jefimenkon da Zolotarevan matkoin välis. Nellitahkoine puuhine keppikalenduaru, kudai on juattu kolmekse kogonah rodieu 12 kuudu. Ogalazil on merkitty päivät, kumman merkilöil pravoslavnoit da muanruadajien pruazniekat. Vie eräs runokalenduaru kuvves puuhizes laudazes luajittu.
»»mennytty aigua «Oma Mua» 26. kylmykuudu 2014 9 tus c-ki rjain, kudai pidi lyydiläzil. Silloi-toiči kuuluu paginua, ku pidäs maltettih kirjuttua runoloin vuoh. Kolkakkahat da pyörähköt runot Karjalastu runuo voibi nähtä kodivehkehis, tiedovolois, fibulois, veičis. Ei ole tietois, konzu karjalazet ruvettih kirjuttamah runoloin avul, ga hyö ruattih sidä XX vuozisuan enzimäzinny vuozikymmeninnygi. Hos silloi vikse rahvas jo muite vai mustajen da tiedäjen kirjutettih runoloi, hyö jo ei ellendetty niilöin merkičysty. Äijil toizil karjalazil sih aigah net vikse oldih jo tiedämättömät. Karjalazien runoloin graafiekan mugah net rodivuttih vikse ei myöhembä meijän aijan I vuozisadua. Karjalastu runuo löydyy kahtu luaduu kolkakkahat (perindöllizet, klaassizet) da pyörähköt. Kolkakkahii runoloi käytettih, ku niilöin avul kebjiembi oli piirdiä, kaiverdua midätahto puuh. Erähis kivis oli löytty toizenmoizii pyörähkölöi runoloi, kuduat enämbäl mustoitetah muinaisaigastu Jegiptan kirmieh kirjutandua. Ilmanigäine arbaitus Tässäh vie karjalazii runoloi niken ei voinnuh arvata da kiändiä. Ei sua ni sanuo, ollahgo net kolkakkahat da pyörähköt runot kaksi eriluadustu kirjai mikkuo, vai yhten saman kirjaimikon kaksi luaduu. Myöhembäh karjalazet runot, kudamii suau nähtä kalenduaran savakkolois, ozutetah runoloin da kirillitsan kirjaimien keskenästy vaikutustu. Sih aigah jo niilöin kirjuttajat vikse piettih runoloi kirjaiminnu, ei merkilöinny. Karjalas ennevahnas ennustettihgi tuliedu elaigua runoloin vuoh. Samah luaduh kui Jevroupan pohjasmualois. Sih niškoi otettih natodielo luajitut leppylaudazet (leppy oli karjalazil pyhä puu toim.), kudamih oldih kirjutettu runot, kumattih net valgiele kangahale da otettih sit tukuspäi kolme lau dastu. Niilöih kirjutettuloin runoloin vuoh sit ennustettih tu liedu. Ruattih vie toizingi lastuloi azetettih runoloikse. Mostu tiedovuo mainitah äijäs kalevalanmittazes runos-pajos. Glinkan kivet Karjalazien runoloin kirjutandan mustomerkilöinny ollah muga sanotut Glinkan kivet. Net oldih nelli kivie runokirjutuksien kel, kuduat löydi Tverin Karjalas F odor Glinka (runoilii, dekabristu, kudai oli karkoitettu Petroskoile toim.). Äijät opittih kiändiä nenil kivilöil kirjutettuloi runoloi, ga ole jo. Vikse sendäh, ku nikelle ei tulluh mieleh, net ollah luajittu karjalakse. Nelläl kivel löydyy kui klassistu goottistu runuo, pyörähkyö runuo dai kirillitsan kirjaindu. Glinka opastunnuonnu risti-»»vahnu karjalaine kirjaimikko Karjalazes Tiveran Aberis, kuduan kirjutti vuvvenu 1887 opastai Anastasija Tolmačevskaja (ei sua tiediä, ongo se sugunimi vai nimitys) on mainittu, ku enne kirillitsua karjalazil oli oma vahnu kirjaimikko. Ga ei olluh kirjutettu, mittumat oldih net kirjaimet. Omas Aberis inehmine kirjutti, ku on olemas vahnu painettu karjalankieline Aberi. Yhtelläh pahakse mielekse tässäh sen jälgie ei ole löytty.»»runot avavuttih Odinale Skandinaavien mifolougies on sellitetty, ku runot avavuttih piälimäzele Jumalale Odinale, konzu häi pysti iččiedäh keihäksel da yheksä päiviä da yödy ripui Muailman Iggrasil -puus syömättäh da juomattah. Sen jälles häi joi pyhiä tiedoiniekan metty omas died ois Böltornas, kuuli runot da piirdi net omal verel Muailman Puuh.»»Eri vehkehty Kaikenmostu vehkehty da kivie, kudamis on runuo, löyttih muailman eri kohtis. Enimät runolois mustoitettih toine tostu da oldih tuttuu germuanistu pohjua. Yhtelläh Vahnas Luadogas da Novgorodas oli löytty kaksi tässäh lugemata olijua runokirjutustu. Net kirjutustavat ollah tässäh tundemattomat da erotah toine toizes.»»runokalenduarat Oli olemas runokalenduaruagi. Net mustoitetah ilmanigäzii kalenduaroi. Daanies niidy sanottih Rimstok rim-kalenduaru da stok-savakko. Norjas niidy sanottih Proistav, sanas prim kuldaine lugu. Net tavan mugah oldih savakon libo kepin moizet. Moizii kalenduaroi löyttih enimite Skandinaavies. Kaikis vahnimat löyttylöis ollah XIV luguu. Erähäs kirjas Computus Runicus vuvvennu 1328 sen kirjuttai Ole Vorma sellittäy, mittuine oli runokalenduaru. Yhtes puoles sidä oldih päivät 14. sulakuudu -13. ligakuudu (muga sanotut yöttömät päivät, Skandinaavien mualoin kezä). Toizes puoles oldih kai päivät 14. ligakuudu 13. sulakuudu välis ( lyhyöt päivät, Skandinaavien talvi). Päivät runokalenduaruas merkittih seiččemel vuoroh seizojal runol, merkittih vie yheksätostu kuldastu luguu, kudamien vuoh löyttih Täyzi Kuu. Pruazniekat merkittih erikseh, sanommo, 9. kezäkuudu, Pyhän Kolumban päiviä merkittih lohi-kalal, sendäh ku sih aigah algavui lohen kudu. Oli mostu puuhistu kalenduarusavakkuo, kudamis oli runokirjutustu, karjalazilgi. kanzannu olles kerras ellendi, ku net kivet ollah ylen tärgiet da kallehet histourieh niškoi. Glinkan aigah niken ei ruvennuh kiändämäh nennii runoloi, ga hyväkse mielekse mies luadi niilöis piirustukset. Myöhembä net kivet puututtih Tverin Kodirannan muzeih, voinan aigah se bombitettih da kivis ei jiännyh jälgie. Yhtelläh jiädih piirustukset, kudamis nävytäh runot da kiännändän ruaduo voibi jatkua. Golii-suarel olii kivi, kuduah on kaiverdettu runuo. Futark on kirjaimikko Futarkakse sanotah germuanien da skandinaavien runokirjaimikkoloi. Sana se on muga sellitettävy: runokirjaimikon enzimäzet kirjaimet ollah f, u, ƥ, a, r, k. Yhteh lugietunnu net annetah futark. Vie eräs runoloin käytändytaba on viestitys-aberi. Moizii viestitys-aberiloi on, sanommo, merimiehil. Karjalazet käytettih mostu viestitys-aberii muga: hyö muuteltih rungan, käzien, jalloin tilua, toiči käytettih avukse savakkuo, keppii libo airuo. Mostu viestitystabua käytettih, konzu sanoil ei suannuh sanuo, hol oitus sežo ei täydynyh. Puaksuh sidä käytettih kalastajat, ga ei viestin suatandakse. Heil se oli peittokielenny, sen vuoh hyö kyzyttih peittosanua da vastattih sih. Sen vuoh suadih luba kalastua sit libo täs kohtas, kalastajien artelit vikse sežo käytettih sidä. Voibi arvata, ku moizen sistieman algu oli pandu vie silloi, konzu karjalazet käydih suurih matkoih merele, konzu yhtel aigua viel oli suuri arteli venehty da heil pidi olla sobuh.
10 «Oma Mua» 26. pimiekuuta 2014»» merkkipäivä Oma šeutu ta kotimua Nadežda Vasiljeva Pimiekuun enšimmäisenä päivänä Jevdokija Gromova, kumpaista lehen lukijat tiijetäh Tyyne Rugojevan nimellä, juhli merkkipäivyäh. Pedagogityön veteraani, Kalevalan keškikoulun entini venäjän kielen ta kirjallisuuvven opaštaja täytti 80 vuotta. Jevdokija Nikolajevna on hyväntahtoni ta hyväšieluni ihmini. Pitän elämän aikana tämä naini šai äijän nähä ta kokie. Kaikki meijän veteraanit, kumpasilla nyt on yli 80 vuotta, elettih vaikieta elämyä. Tämän ikäpolven ihmiset jouvuttih käršimäh Šuuren Isänmuallisen šovan kauheita vuosie, a šiitä likvitoimah šen jälkijä. Šovanjälkini lapšuuš Tyyne Rugojevalla oli kuuši vuotta, konša alko šota. Rajanlähiseštä Akonlahešta tytön pereh yheššä toisien kyläläisien kera läksi pitkäh evakkomatkah. Arhankelin alovehen kylä, nälkä, kylmä. Šovan alušša tuatto juštih oli Moskovašša opaššukšella, mistä läksiki rintamalla. Pitän aikua häneštä ei ollun mitänä tietuo. Pereh ei tietän, jotta šovan enšimmäisinä päivinä mieš oli vaikiešti huavotettu Smolenskin lähellä ta pitälti veny eri šotilaššairaloissa. Huavotukšen takie tuatto tuli invalidiksi. Myöhemmin hiän kuiteski löysi oman perehen Arhankelin korpikyläššä. Jevdokija Nikolajevnan muistih koko elämäkši jäi še päivä, konša heijän talon kynnykšellä ilmešty laiha, tuntematoin mieš Jevdokija ta Aleksandr Gromovit ollah yheššä jo enämpi puoltašatua vuotta. Kuva: Nadežda Vasiljeva, Oma Mua vanhat šuappahat jalašša ta vualie šineli piällä. Muamo šanou meilä: še vet on teijän tuatto, mänkyä ta šepäkkyä hänet, muistelou Jevdokija Nikolajevna. A myö Viljo-veikon kera šeisomma ta varajamma tuntematointa mieštä Hiän näytti niin vaipunehelta, suali oli kaččuo. Ka mimmoni oli meijän onni, konša tuatto otti omašta repalehešta repušta muutoman ruissuuhkarin ta nellä šokeripalaista. Lapšien pienet ilot. Ne jiätih muistih kirkkahina ta unohtumattomina hetkinä. Vuotena 1944 lapšet tuattoh kera myöššyttih Uhtuoh, muamo kuoli evakošša. Kerran Tyynen täti, kumpani ruato leipomošša, toi lapšilla vähäsen taikinua ta hyö paissettih šiitä taikinašta rieškasie. Jevdokija Nikolajevna nytki muistelou, jotta muajilmašša ei ollun mitänä niijen rieškasien makiempua. Eikä ollun mitänä niijen kahen mekon kaunehempua, kumpaset tytöllä ommeltih vanhoista šotilašpušeroista. Ta vielä yksi muisselma šovanjälkiseštä lapšuuvvešta. Šilloin Tyyne miärättih Uhtuon lapšienkotih. Lapšienkojissa tyttö lämmitettih, šuoritettih, šyötettih. Hiän piäsi hoitoh ta huomijon ilmapiirih. Tyttö opaštu hyvin ahkerašti, opaštajat nähtih, jotta hänellä on tietojano. Koululaiset kunnivoitettih opaštajieh, otettih heistä esimerkkie ta joka asiešša staraitih olla kuin heijän vanhemmat tovarissat. Šentäh, konša Tyyne lopetti koulun ta nousi kyšymyš, mitä hiän rupieu ruatamah ielläh, hiän valičči pedagogikan alan eikä konšana ole saleinun omašta valinnašta. Opaštajan ammatti Tyyne Rugojeva kaikki työvuuvvet omisti pedagogikalla. Hiän alko ruatua Oneganiemen Lambasručei-kylän koulušša. Ka oma ta niin loittoni Uhtuo, nykyni Kalevala aina kučču nuorta opaštajua jälelläh. Joka kešäloman Tyyne vietti Kalevalašša ta oli varma, jotta parempua ta kaunehempua paikkua ei ole muajilmašša. Eryähänä kešänä Jevdokija Nikolajevna mäni miehellä. Hänen miehekši tuli nuori uhtuolaini, myöntyväini ta luotettava Aleksandr Gromov. Rauhašša ta šovušša pariskunta eli monta vuotta, a viime vuotena juhli kultahäitä. Tavan mukah, nuori naini muutti elämäh miehen luokše. Niin Tyynen toiveh elyä ta ruatua Uhtuošša toteutu. Jevdokija Nikolajevna 26 vuotta opašti kalevalalaisilla lapšilla venäjän kieltä ta kirjallisuutta. Opaštajan paraš tunnuš ta tovissuš on hänen opaštujissa. Jevdokija Gromovan opaštujat muissetah häntä, šoitetah, käyväh gostih. Hiän niise muistau entisie koululaisie ta on ylpie monista heistä. Nyt, kaččoen omah elämäh, Jevdokija Nikolajevna ei voi kuvitellakana iččie toisešša ammatissa. Muutoma vuosi takaperin Jevdokija Gromova enšimmäistä kertua kuotteli voimieh luomistyöššä työnsi pienen kertomukšen omašta elämäštä Vienan Karjala -lehteh. Toimitukšešta vaššattih hänellä: Kirjuttakkua vielä, kirjuttakkua rikenempäh Nyt Jevdokija Nikolajevna kirjuttau tašavallan moneh kanšalliseh lehteh. Kirjuttau hyvin mukavašti, vet hänellä on mitä kertuo lukijilla oman šeuvun istorijašta, šen tapahtumista ta ihmisistä. Anni Vlasova Olen jo aijemmin kirjuttan Piäjärven kulttuuritalon tiloissa toimijašta kuvontatuvašta. Ta nyt tahtosin kertuo yheštä naisešta, kumpani ihan alušta šuahen miun kera on šielä kuton ta opaštun kaikkie kuvontamenetelmie. Lidija Logutova harraštau muitaki käsitöitä, šen takie hiän šamašša tarttu tämmöseh kiinnoštavah käsityöh. Naini on venäläini, kotosin Br anskin alovehelta, šielä oli šäilytty kankašpuut, ka vanha käsityötaito ei enyä ollun muotissa. Nyt miula on vähän aikua kutomiseh eikä ole tervehyttä, niin Lidija on vaihtan miut kokonah. Hiän vielä ruatau, ka aikua löytäy kaikkeh. Lankat kutomiseh lähettäy hänen tytär Piiteristä, še tulou halvemmakši. Paičči lankojen ašettamista kankašpuih pitäy vielä löytyä kutojat. No nyt niitä kešän jälkeh rittäy. Näin šuamma makšua vuokramakšut. Kutoja šuau tuloja työštäh myömällä mattoja. Lidijan järještämät mattojen myönti-näyttelyt on aina oltu meijän ta muijen kyläpruasniekkojen koristehena, Kaunehet kiät kutojalla naini ottau vaštah pruasniekkarahvašta karjalaini kanšanpuku piällä, kumpasen hiän iče on ommellun. Lidija jo monie vuosie on elän meijän kyläššä ta kyläläiset hyvin tiijetäh häntä. Hiän on aktiivini ihmini Lidijan šuurešta panokšešta hänen omašša kyläošašša on kunnoššettu piha korjattu ta mualattu lapšien leikkitilat, rakennettu penkit ruavahilla, issutettu äijän kukkie ta penšahie. Toisetki kyläläiset on otettu esimerkkie heistä. Tuanoin naini juhli merkkipäivyäh, myö kaikki, kutojat šekä Piäjärven karjalaisien šeuran jäšenet (Lidijaki on šeuran jäšen) onnittelemma häntä, toivotamma hänellä tervehyttä ta mäneššyštä elämäššä!»»käsityön harraštajien toivot Meilä Piäjärveh käytih virkamiehet Petroskoista ta Moskovašta, tarkistamah, mitä on laitettu kevyäštä šuahen, Karjalan 100 vuotispäiväkši valmistamisšuunnitelman mukah. Muutokšie ei vielä nävy. Pakasima kulttuuriministerin Jelena Bogdanovan kera meijän kuvontatuvašta. Himottais löytyä šuuremmat tilat, ka kulttuuritalolla ei ole šemmosie, ainaški nyt, kuni ei šuaha remonttie šali. Jelena Bogdanovan mieleštä meijän pitäis jiähä kulttuuritaloh. Ka meilä on tarjottu tyhjä šuuri huonehisto vanhašša rakennukšešša, koulun entini käsityöluokka. Nuo tilat tarvitah remonttie, kumpasen myö ičeki voisima luatie. Kyšymyš on kuitenki šuurešša makšušša lämmöšta. Još meilä olis alennukšie, šiirtysimä ta voisima vielä muitaki käsitöitä šielä harraštua. Elämmä toivošša.
»»šanašuari «Oma Mua» 26. pimiekuuta 2014 11»»Uuttu runuo LAPALIVO»»Kertomuš Pekka Perttu Nyt šulakuušša, kun šillä oli kaveri, harakka niin kuin kehahteli ta leuhki rohkeuttah šillä. «Niätkö, näin mie.» Še lenteli ihan lähellä mökkie, käveli mahtavoijen pihamualla muutoman metrin piäššä ikkunoista. Šiitä še viuhahti ikkunan ieššä olovalla lintulauvalla ta šieppasi šuuren kappalehen tijasilla viemyäni margariinie. Tämä hävittömyyš alko milma jo šiännyttyä. Vain toisualta tuli mieleh, jotta eiköhän pitäis luatie vähän loitommakši mökistä toini lintulauta vartavaššen harakalla ta kantua šinne kaikki ruuvvanjättiet. Kun šen poikaset kašvetah, ta nehän ollah tunnetušti šuurišyömärijä, jouvutah vanhemmat niitä ruokkies s a melkosen urakan eteh. No šitä alko tapahtumašarja, mi viivyššytti ta myöhemmin pani luopumah kokonah tuošta ajatukšešta. Lintulauvalla še tottu käymäh kuin omašša ruokalašša, vaikka yritin ajua šitä pois. Rašvan levitin lauvan piällä niinkuin voin leivällä hienosekši kerrokšekši. Vain joka kerta harakan käynnin jälkeh lauta oli puhaš, kuin pešty. Kun še ei šuanun n okkimalla kaikkie rašvua, alko še kruapie n okkah reunalla ta hankasi niin pitälti, kuni rašva oli kuin veičellä pois kavissettu. Kun elin järven rannalla, miula oli tietenki aina kalan totkuja. Kalua puhatešša keräsin ne tarkkah mihnih aštieh hauvattavakši ne myöhemmin muah. Harakka näki kaikki ta pani merkillä. Još en kerinnyn peittyä totkuja, še oli heti atrivolla, ahmi ta veteli niitä pitin pihamuata. Šiinä puuhaššah še unohti kaiken kuulusan varovaisuuteh. Še šuatto riehuo totkuaštiella kolmen nellän metrin piäššä ovešta kešellä kirkašta päivyä. Näytti, jotta kelpasi šillä šemmoniki ruoka, mitä tietokirjoissa ei šillä oltu miärätty. Ušein šillä onnistu maimasien varaštamini, vaikka minne olisin ne peittän. Še yritti varaštua šuurempieki kaloja kalavakašta, još hetkekšikänä šilmät vältty. Kerran še viänti vakašta šuurimman, melkein kilon painosen ahvenen, vain eihän še jakšan kuitenki šitä viijä, vain šilmät še kerkisi n okkie. Onkimatopurkin šäilyttämiseštä tuli šama peli: ušein še vei kaikki mavot. Šemmosekši kačo heittäyty nuapurini. Ta šen hävittömyyš aina vain lisäyty. Pienen kuistini oven piällä oli ikkunan tapani reikä, min piällä oli viritetty rautalankoja. Še oli ainut valon piäšypaikka kuistih, missä šäilytin ruokatavarojani, kun huonehissa oli liijan lämmin. Erähänä šyyškešänä, kun harakka oli tuaš yksin, še huomasi kuistin ikkunan ta tunkeutu rautalankojen läpi šinne. Kun tulin järveltä ta šain ulko-oven auki, hämmäššyin kokonah: keškilattiella oli rikottu kananmuna lätäköššä. Eikä miun tarvinnun pitälti aprikoija šyypiätä, kun še räčeyty nakramah kotikoivušša piäni piällä. Tämä oli šelväšti šen töitä. Lasipurkin kanšiki oli šamoin lattiella. Harakka oli yrittän varaštua munan, vain ei šuanun šitä kunnollah n okkahaš ta oli kirvottan lattiella. Šen šeuruavan käynnin jälet oli vielä hurjemmat. Škuapin stolalauvalla oli kilon pušši maitopulverie. Kun avasin oven kotih tultuo, kuisti oli kokonah maitopulverissa. Harakka oli repin puššin, šortan šen ta huiskin pulverin ympäri huonehta. Ta nakru šillä tuaš maitto. En kerinnyn šuaha kuistieni šiivoh, kun še ruato uuvven ilkityön. Polčalla katon rajašša oli luuvvalla jauhuo ta muutoma hauvin kappaleh, mit ei oltu šovittu paissinpannulla. Kun tulin liiteristä halkovakka kiäššä, huomasin, jotta «yštäväni» oli tuaš käynyn vierahina: kirvottan ta rikkon luuvvan ta vienyn kalan. Ilmainkoše šitä šanotahki lapalivokši. Kanšan kieleššä še tarkottau ilkimyštä, mi «pirulta piän leikkuau ta toisella liittäy». Ei, ei! Ei tuommosen nuapurin kera enämpi pärjyä. Viepihän tuo šilmät piäštä, hermošteliuvuin mie. Vain ikkunua en voinun lauvottua, kun tarvičen valuo. Ei auttan muu, kun piti ruveta kekšimäh mimmoistanih ristikköaitua ikkunah. Rautalankašta šitä ei šua. Kun olis mimmoistanih metallinauhua, mimmosella lujitetah luatikkojen laitoja. Ka mistä šitä tänne meččäh olis tullun. Läksin kuitenki kiertelömäh hylätyn kylän entisien talojen paikkoja. Löysin vanhan šinkkišankon ta yritin leikata šiitä peltišakšilla nauhoja. Loppujen lopukši šain häkin valmehekši, vain valuo tuli nyt vähemmän. Joka tapahukšešša ryöštöretket loputtih. Mitähän še nyt kekšiy šiännykšissäh? Še oli niin tottun elämäh varaššukšella, jotta oli piällä tulla. Kyllä še käsitti mainijošti, jotta mie še olin šyyllini, kun še ei enyä piäššyn kuistih. Še vahtasi miun joka aškeleni, eikä še šitä ujoššellun eikä peitellyn. Jatkuu. Alku n:šša 44 Kiänti Valentina Karakina Omii mielii kirjutakkua Valentina Libertsova Muamanpäiväkse Muamanpäivän pruazniekku Valdivon vallal annettu Kylmykuul azetettu, Naizien oza arvostettu. Muaman syväin hengen andau, Muaman armo lapsii kandau, Muaman vägi huolii kiändäy, Muaman ruado juottau-syöttäy. Hänetä ei rauhah elä Eigo linnu, eigo kylä. Häi on kaikes kaikis paras Joga ilmas, joga kanzas. Muamanpäivän sanat sulavat Enimyöt ristittyöt muamoile sanotah. Hyvä gu, konzu muamo on rinnal, Libo voit hänenke paista skaipal Konzu joudui häi loittozeh kyläh, Konzu on muuttunuh yläzeh muailmah, Ei ole kelle soittua da toivottua, Ei sua nimittumua lahjua korvendua. Pidiät vai muamoloi suurembas arvos, Kuni vai ihalmo vastavuo ollou, Puaksumbi kävvä da tiijustua ehtikkiä. Hos pari minuuttua paginah eččikkiä. Angelin silmät Muamo, sinä angelikse muutuit. Kusbo hygöi sinun hengi eläy? Korgies ilmas Jumalanke yhtyit Igäžyksen lendo, vikse, jatkau Tunnustan, kui armastandan huolenke Taivahaspäi kačot meijän mual. Kuuluu, konzu jovvun myöhä ruavonke; Voingo avvuttua mil? ihan rinnal. Jygielöil da valgiezezil aijoil Muaman silmät meijän jälgeh kačotah. Ebäilimis, tuskis, hommis jalloil Muaman silmät vaigu nostetah.