MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite Neuvotteleva virkamies 11.12.2014 Sami Niemi MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS SUOMEN RIISTAKESKUKSEN JA RIISTANHOITOYHDISTYSTEN JULKISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN MAKSUISTA VUOSINA 2015 2016 1. Nykytila Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksien julkisten hallintotehtävien suoritteista perimät maksut perustuvat maa- ja metsätalousministeriön asetukseen Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksien julkisten hallintotehtävien maksuista (1023/2013). Asetus on voimassa 31. joulukuuta 2014 asti. Asetus on annettu riistahallintolain (158/2011) 33 :n ja maksuperustelain (150/1992) 8 :n nojalla. Asetuksessa säädetyt maksut perustuvat Suomen riistakeskuksen toimittamiin laskelmiin. Maksujen määräytymisessä on noudatettu maksuperustelain 6 :ssä säädettyä kustannusvastaavuutta lukuun ottamatta vahinkoperusteisia poikkeuslupia. 2. Esityksen ehdotukset ja tavoitteet Suomen riistakeskuksen julkisista hallintotehtävistä säädetään riistahallintolaissa ja metsästyslaissa (615/1993). Julkisten hallintotehtävien pääosa on metsästyslaissa säädetyistä luvista annettavat päätökset. Esityksessä ehdotetaan, että Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien suoritteista perittävissä maksuissa noudatettaisiin edelleen kustannusvastaavuutta siten kuin valtion maksuperustelaki edellyttää. Suomen riistakeskus on toimittanut maa- ja metsätalousministeriölle selvityksen kustannusten muodostumisesta aikavälillä 1 tammikuuta 31. lokakuuta 2014. Selvityksen perusteella maa- ja metsätalousministeriö on uudelleen arvioinut Suomen riistakeskuksen julkisina hallintotehtävinä annettavista lupapäätöksistä perittäviä maksuja. Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY, luontodirektiivi, mukaiset erityisen tiukat suojeluvaatimukset on osittain pantu täytäntöön metsästyslain 41 :ssä säädetyllä poikkeuslupajärjestelmällä ja myöntämisperusteista eri eläinlajien osalta säädetään 41 a c :ssä. Lisäksi 41 a :n 2 momentissa säädetään, että 41 a :n 1 momentin nojalla saaliiksi saatu ahma, ilves, karhu, saukko ja susi kuuluvat valtiolle. Nämä eläimet ovat täysin rauhoitettuja metsästyslain 37 :n 3 momentin nojalla. Muut 41 a :n riistaeläinlajit kuuluvat luontodirektiivin V liitteeseen, jolloin osaa niistä koskee metsästyslain 10 :n mukainen pyyntilupajärjestelmä rauhoitusajan ulkopuolella, joka on usein muu tyydyttävä ratkaisu poikkeusluvan sijasta. Tämän lisäksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (452/2013) säädetään, että 41 :n nojalla annettu poikkeuslupa on määräaikainen, lyhyimmillään 21 päivää.
2 Lupatyyppi Maksu 2014 loppuun Toteutuneet kustannukset 10/2014 Maksu 2015 alkaen ML 10 pyyntilupa 55 85,93 85 ML 26 hirvieläimen pyyntilupa ML 40 lupa eräisiin riistanhoidollisiin toimenpiteisiin 65 60,87 65 85 81,81 80 ML 42 maahantuontilupa 185 159,37 160 ML 52 koiran irtipito 100 72,94 75 ML 41 a 1, 41 b 1, 41 c ja 41 d poikkeuslupa turvallisuus, vahinko, tutkimus ynnä muilla perusteilla ML 41 :n 3 momentin ja 49 a :n nojalla annettujen poikkeuslupa kiellettyjen pyyntivälineiden ja menetelmien käyttämiseksi ML 41 a 3 momentin ja 41 b :n 2 momentin kannanhoidollinen poikkeuslupa ML 41 3 liikuntarajoitteiset 30 176,69 120 150 162,64 165 80 59,39 60 70 132,22 130 Tiukkojen lupamääräysten ja poikkeusluvan saajan taloudellisen hyödyn vähäisyys huomioon ottaen on maksuperustelain 6 :n 3 momentin mukaisesti perusteltua, että lähinnä vahinkojen estämiseen annetusta päätöksestä ei peritä kustannuksia vastaavaa maksua. On sosiaalisesti ja oikeudenhoidon kannalta kestämätöntä, jos vahingonkärsijä joutuu maksamaan täyden lupakäsittelyn kustannuksia vastaavan maksun estääkseen perustuslain nojalla suojatun omaisuutensa suojelemisen. Lisäksi muutamiin lupiin saattaa liittyä myös ympäristönsuojelullinen intressi, jos poikkeusluvalla pyritään suojaamaan tiettyjen riistaeläinten kantoja. Joidenkin eläinten kantojen, ja
3 3. Esityksen vaikutukset myös vahinkojen säänteleminen, on mahdotonta poikkeusluvanhakijan tavanomaisella metsästyksellä. Näin ollen näistä 41 a :n 1 momentin, 41 b :n 1 momentin, 41 c :n ja 41 d :n nojalla annetuista päätöksistä peritään hieman kustannuksia (176,69 ) alempi maksu. Maksu olisi 120 eli samansuuruinen maksu kuin mitä ELYkeskukset käyttävät vastaavissa lintu- ja luontodirektiivin mukaisissa poikkeusluvissa. Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien kustannukset muodostuvat siten, että osa hakemuksista ratkaistaan esittelystä ja osa ilman esittelyä. Suomen riistakeskuksen osalta kustannusten laskennassa on otettu huomioon, että hakemuskäsittelijän tuntipalkka sivukuluineen on 27,1 euroa sekä esittelijän ja päättäjän tuntipalkka sivukuluineen 26,8 euroa (riistasuunnittelija) tai 35,7 euroa (riistapäällikkö). Riistanhoitoyhdistysten julkisista hallintotehtävistä perittävin suoritemaksuihin ei esitetä muutoksia. Asetus olisi voimassa vuoden 2016 loppuun. 3.1. Taloudelliset vaikutukset Suomen riistakeskus Esityksen mukaisista suoritteista perittävistä maksuista kertyy Suomen riistakeskukselle noin 200 000 euron tulo. Tämä tulo kattaa julkisten hallintotehtävien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset lukuun ottamatta metsästyslain ns. vahinkoperusteisia poikkeuslupia (41 a :n 1 momentin, 41 b :n 1 momentin, 41 c :n ja 41 d :n nojalla annettavia päätöksiä). Suomen riistakeskuksen toiminnan seurantajärjestelmät ovat tuottaneet aiempia vuosia tarkemmat selvitykset käytetyistä työajoista eri lupakategorioihin. Eräiltä osin Suomen riistakeskuksen toiminnan tuottavuus ja tuloksellisuus on parantunut, mikä näkyy eri lupien osalta siinä, että työaikaa ei ole tarvinnut käyttää tiettyihin lupakategorioihin yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Asetusluonnoksen mukaisilla maksuilla Suomen riistakeskukselle kertyisi noin 200 000 euron tulo. Maksullisen toiminnan kustannusvastaavuuslaskelma osoittaa, että julkisten hallintotehtävien suoritteista perittävät maksut eivät kata kaikki niitä kustannuksia, jotka julkisten hallintotehtävien hoitamisesta syntyy. Alijäämä on noin 55 425 euroa. Tulot 202 850 Henkilöstö + postituskustannukset 234 850 Lupahallinto-ohjelmisto ja sen kehittäminen 23 425 Kustannukset yhteensä 258 275 Kustannusvastaavuusprosentti 79 %
4 Kustannusvastaavuudesta poikkeamista aiheuttaa myös se, että Suomen riistakeskus nimittää riistanhoitoyhdistysten henkilöitä tiettyihin julkisiin hallintotehtäviin. Jos näistä tehtävistä perittäisiin maksu, se taas vähentäisi riistanhoitoyhdistysten osuutta riistanhoitomaksuvaroista. Päätöksiä tehdään noin 100 vuodessa ja joka viides vuosi noin 300. Postikulut yhdestä annetusta päätöksestä vaihtelevat 5 11 euron välillä. Postitukseen menee vähintään 20 000 euroa lupatuloista. Edellä olevat laskelmat perustuvat siihen, että lupahakemusten määrä ei olennaisesti muutu. Lisäksi riistaeläinkantojen taso on osittain suoraan verrannollinen lupamääriin. Myös pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevat lainsäädäntömuutokset vaikuttavat poikkeuslupien lupahakemusmääriin. Riistanhoitoyhdistykset Riistanhoitoyhdistyksissä oli 68 494 ampumakoeyritystä ja 16 287 metsästäjätutkinto-yritystä vuonna 2013. Ampuma-aselain mukaisia harrastustodistuksia annettiin 359 kpl ja ulkomaalaisen ampumakoetodistuksia 777 kpl. Tulot, euroa Menot, euroa Metsästäjätutkinto 253 416,16 87 264,30 Ampumakokeet 1 297 447,64 391 373,35 Ulkomaalaisten ampumakoetodistukset 9 153,00 1 428,83 Harrastustodistukset 6 528,00 248,74 Hirvirata 89 911,68 487 824,56 Julkisiin hallintotehtäviin liittyvät toiminnot on hoidettu riistanhoitoyhdistyksissä yleisesti edelleen vuoden 2013 aikana talkooperiaatteella ilman laskutettuja työtuntija matkakorvauksia ja siksi tehty talkootyön osuus ei näy suoraan kirjanpidossa syntyneenä menona. Vuonna 2013 riistanhoitoyhdistykset ovat kirjanneet hirviratatuloihin mm. radan vuokratulot. Hirviratamenoihin on puolestaan kirjattu ratalaitteiden hankkimisesta ja kunnossapidosta aiheutuvat menot, joita ovat esimerkiksi vakuutusmaksut, sähkömaksut sekä maalitaulujen (isot taulut, paikkaustaulut, paikat ja liidut) hankkimisesta aiheutuvat menot. Myös vuokramenot, jos hirvirata on ollut muun tahon omistuksessa, kirjataan hirvi-ratamenoihin. Lisäksi hirviratamenoja ovat olleet hirviradan osalta ympäristölupamenettelystä aiheutuneet menot. Näin ollen hirviratojen osalta menoja on jäänyt riistanhoitoyhdistysten kustannettavaksi 397 912,88 euroa (= 487 824,56 euroa 89 911,68 euroa). Lisäksi ampumakokeiden toteutuneiksi menoiksi pitäisi lisätä kopio-, postitus-, puhelin-, ym. vastaavia kuluja eli laskennallisesti 3131 ampumakoetilaisuutta x 66 euroa = 206 646,00 euroa (66 euroa on otettu riistanhoitoyhdistyksille vuonna 2009 tehdystä kyselystä, jossa ao. ampumakoetilaisuuskohtainen kulu oli 66 euroa). Tämän lisäksi menoiksi tulisi lisätä toiminnanohjaajan työaikaa vähintään ½ tuntia/ampumakoetilaisuus (minimiaika saatu toiminnanohjaajan työaikaseurannasta,
5 Kari Sankala, ns. Ala-Hämeen hanke) eli 1566 tuntia x 15,60 euroa/tunti (Tilastokeskuksen ilmoittama yksityisen sektorin tuntipalkkaisten palkansaajien säännöllisen työajan ansio vuoden 2013 viimeisellä neljänneksellä) = 24 429,60 euroa. Edellä olevan perusteella riistanhoitoyhdistysten todelliset kokonaiskustannukset ampumakokeiden järjestämisestä olivat: tilikartan kohtaan ampumakoemenot kirjattu 391 373,35 hirviratamenot tulojen jälkeen 397 912,88 yleiskustannukset (kopio-, postitus-, puhelin- ym.) 206 646,00 toiminnanohjaajien työaika 24 429,00 yhteensä: 1 020 036,23 Näin ollen kustannusvastaavuus jää ylijäämäiseksi 277 086,41 euroa (1 297 447,64 euroa 1 020 036,23 euroa). Tosin tässä jää edelleen huomioon ottamatta riistanhoitoyhdistysten hallitusten ja ampumakokeiden vastaanottajien talkootyön määrä, joka oli vuonna 2008 RKTL:n selvityksen mukaan 17 tuntia/ampumakoetilaisuus. Lisäksi tässä yhteydessä on otettava myös huomioon se, että riistanhoitoyhdistykset ovat tehneet edellä mainitusta ylijäämästä tilivuoden 2013 tilinpäätöksissä varauksia ns. hirviratarahastoon 144 957,71 euroa, jota on tarkoitus käyttää hirviratojen tuleviin ylläpitokustannuksiin (esim. ratalaitteistojen uusiminen, meluvallien parantaminen ja ampumarata-alueen puhdistamistyöt). Metsästäjätutkintojen toteutuneiksi menoiksi pitäisi lisätä kopio-, postitus-, puhelin-, ym. vastaavia kuluja eli laskennallisesti 1283 ampumakoetilaisuutta x 66 euroa = 84 678,00 euroa (66 euroa per metsästäjätutkintotilaisuus vastaavasti kuin ampumakokeissa). Lisäksi metsästäjätutkintomenoiksi tulisi lisätä toiminnanohjaajan työaikaa vähintään 0,75 tuntia/metsästäjätutkintotilaisuus (aika saatu toiminnanohjaajan työaikaseurannasta, Kari Sankala, ns. Ala-Hämeen hanke) eli 1283 metsästäjätutkintotilaisuutta x 0,75 tuntia x 15,60 euroa/tunti (Tilastokeskuksen ilmoittama yksityisen sektorin tuntipalkkaisten palkansaajien säännöllisen työajan ansio vuoden 2013 viimeisellä neljänneksellä) = 15 011,10 euroa. Edellä olevan perusteella riistanhoitoyhdistysten todelliset kokonaiskustannukset metsästäjätutkintojen järjestämisestä olivat: tilikartan kohtaan metsästäjätutkintomenot kirjattu 87 264,30 euroa yleiskustannukset (kopio-, postitus-, puhelin- ym.) 84 678,00 euroa toiminnanohjaajien työaika 15 011,10 euroa yht. 186 953,40 euroa Näin ollen kustannusvastaavuus jää ylijäämäiseksi 66 462,76 euroa (253 416,16 euroa 186 953,40 euroa). Tosin tässä jää edelleen huomioon ottamatta riistanhoitoyhdistysten hallitusten ja metsästäjätutkinnon vastaanottajien talkootyön määrä, joka oli vuonna 2008 RKTL:n selvityksen mukaan 7,5 tuntia/ampumakoetilaisuus. Metsästäjätutkintojen ylijäämää edelleenkin merkittävän talkootyön lisäksi osittain selittää myös metsästäjätutkintojen pitopaikkojen saaminen useasti maksutta käyttöön. Yleisenä käytäntönä onkin ollut, että metsästysseurat antavat metsästysmajansa
6 3.2. Muut vaikutukset 4. Asian valmistelu oman riistanhoitoyhdistyksen käyttöön ilman korvausta. Lisäksi paikalliset pankit tai kunnat antavat kokoustiloja riistanhoitoyhdistysten käyttöön maksutta, koska riistanhoitoyhdistys on pankin asiakas tai riistanhoitoyhdistys on kunnan kannalta merkittävä toimija. Aiemmissa asetuksissa säädetyt maksut eivät ole aiheuttaneet merkittävää lupahakemusten määrien laskua. Esityksellä saattaa olla vaikutusta Suomen riistakeskuksen suoritemääriin siten, että yhdellä myönnettävällä luvalla haetaan suurempia eläinmääriä ja laajemmalle alueelle. Tämä kuitenkin tehostaa Suomen riistakeskuksen toimintaa, koska jokaista lupaa käsiteltäessä on hankittava tietyt lisäselvitykset ja lisäselvitysten kokonaismäärä vähenisi. Vahinko- ja turvallisuusperusteisten poikkeuslupien kustannusvastaavuudesta poikkeaminen antaa mahdollisuuden hakea näillä perusteilla lupaa ilman, että poikkeusluvanhakijalle saattaisi koitua kohtuuton kustannus luvan hakemisesta. Poikkeusluvan kustannus ei näin ollen olisi lain noudattamisen esteenä, kun poikkeusluvalla on kuitenkin tarkoitus turvata perusoikeuksien toteutumista erityisesti henkilön koskemattomuuden, omaisuuden suojan ja elinkeinonharjoittamisen osalta. Maa- ja metsätalousministeriö tulee pyytämään Suomen riistakeskukselta selvityksen vuosittain aikana maksujen suuruuden vaikutuksista sekä uuden kustannusten muodostumisarvioinnin. Tarvittaessa maksuasetusta päivitetään, mikäli kustannuksissa on merkittäviä muutoksia. Muussa tapauksessa asetus olisi voimassa vuoden 2017 loppuun. Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Suomen riistakeskukselta selvityksen sen julkisten hallintotehtävien kustannuksista. Esitys on valmisteltu tämän selvityksen perusteella. Suomen riistakeskus on esittänyt, että asetus annettaisiin kolmeksi vuodeksi. Maa- ja metsätalousministeriö pitää tätä perusteltuna, sillä Suomen riistakeskuksen toiminta on vakiintunut siten, että on perusteltua olettaa, että suuria muutoksia päätösten kustannuksissa ei kahden vuoden aikana synny. Esityksestä on pyydetty valtiovarainministeriön ja Suomen riistakeskuksen lausunto. Kummatkin lausunnonantajat puolsivat ehdotusta. Valtiovarainministeriön lausunnon nojalla asetuksen voimassaolo aikaa lyhennettiin vuodella. 5. Yksityiskohtaiset perustelut 1 Suomen riistakeskuksen maksulliset julkisoikeudelliset suoritteet Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 10 :n nojalla annetusta päätöksestä, pyyntilupa, 85 euroa. Metsästyslain 10 :n nojalla myönnetyissä luvissa euroopanmajavan ja peltopyyn pyyntilupa vaativat selvästi enemmän aikaa kuin itämeren norpan pyyntilupa. Kuitenkin luvat ovat samantyyppisiä, joten niiden kustannusten muodostumisen tulisi olla yhdenmukainen. Pyyntilupia myönnetään noin 70 vuodessa. Maksu nousisi kustannuksia vastaavaksi.
7 Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 26 :n nojalla annetusta päätöksestä, hirvieläimen pyyntilupa, 65 euroa. Metsästyslain 26 :n nojalla myönnettävistä luvista peurojen lupapäätökset ovat jonkin verran hirvien lupapäätöksiä kustannuksiltaan alhaisempia. Osaltaan hirven pyyntiluvan suuriin kustannuksiin vaikuttaa metsästyslain 8 :n mukainen alue, jossa luvanhakijoita on paljon ja luvan perusteita joudutaan selvittämään enemmän. Lisäksi samalla lupapäätöksellä voidaan myöntää sekä peuroja että hirviä koskevia pyyntilupia. Hirvieläimiä koskevia päätöksiä annetaan noin 2 000 vuodessa. Hirvieläinten pyyntilupia koskeva maksu olisi 65 euroa (pyöristettynä se olisi 60 euroa), jolloin lupatyypissä tulisi otetuksi huomioon lupahallinto-ohjelmiston ylläpitokulut. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 40 :n nojalla annetusta päätöksestä, lupa eräisiin riistanhoidollisiin toimenpiteisiin, 80 euroa. Päätöksiä annetaan noin 10 vuodessa. Kustannuksia syntyy selvästi enemmän kuin 1 ja 2 kohdassa mainituista luvista. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti luvan maksu laskisi aiemmasta vastaamaan toiminnasta syntyneitä kustannuksia. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 42 :n nojalla myönnettävistä luvista, lupa vierasperäisen eläimen maahantuontiin ja luontoon laskemiseen, 160 euroa. Lupaan liittyvien biologisten selvitysten hankkiminen vie huomattavasti työaikaa. Luvat yleensä koskevat erityistä eläinyksilöä tai huomattavaa määrää tietyn eläinlajin yksilöitä. Päätöksiä annetaan noin 20 vuodessa. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti luvan maksu laskisi aiemmasta vastaamaan toiminnasta syntyneitä kustannuksia. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 52 :n nojalla myönnettävistä luvista, lupa koiran kouluttamiseen ja koirakokeeseen, 75 euroa. Päätöksiä annetaan noin 70 vuodessa. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti luvan maksu laskisi aiemmasta vastaamaan toiminnasta syntyneitä kustannuksia. Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 41 a :n 1 momentin, 41 b :n 1 momentin, 41 c :n ja 41 d :n nojalla myönnettävistä poikkeusluvista 120 euroa. Metsästyslain 41 a :n 1 momentin nojalla päätöksiä annetaan noin 120 vuosittain. Metsästyslain 41 b :n 1 momentin nojalla Suomen riistakeskus myöntää lupia lintujen pyydystämiseen. Päätöksiä annetaan vuosittain noin 700 kappaletta. Metsästyslain 41 c :n nojalla Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan muiden riistanisäkkäiden pyydystämiseen. Päätöksiä annetaan noin 50 vuodessa. Maksu olisi hieman alhaisempi kuin siitä syntyvät kustannukset, mutta nousisi edellisvuodesta merkittävästi. Maksu ei vastaa toiminnasta syntyneitä kustannuksia, mutta tämä on perusteltua muistiossa muualla esitetyistä syistä. Pykälän 1 momentin 7 kohdan nojalla Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 41 3 momentin ja 49 a :n nojalla kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttöön annetusta päätöksestä 165 euroa. Maksu vastaisi toiminnasta syntyneitä kustannuksia. Pykälän 1 momentin 8 kohdan nojalla Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 41 a :n 3 momentin ja 41 b :n 2 momentin nojalla annetusta päätöksestä 60 euroa. Suomen riistakeskus antaa 41 a :n 3 momentin ja 41 b :n 2 momentin nojalla pää-
8 töksiä, jotka koskevat niin sanottuja kannanhoidollisia lupia ilvekselle, karhulle ja allille. Päätöksiä annetaan noin 320 vuodessa. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti luvan maksu laskisi aiemmasta vastaamaan toiminnasta syntyneitä kustannuksia. Pykälän 1 momentin 9 kohdassa säädettäisiin maksusta, jonka Suomen riistakeskus perisi 41 :n 3 momentin mukaisen liikuntarajoitteisuuden nojalla annetusta päätöksestä. Päätöksiä annetaan noin 20 vuodessa. Maksun suuruus olisi 130 euroa ja vastaa nyt toiminnasta syntyneitä kustannuksia aiemmasta käytännöstä poiketen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 1 momentin 4 kohdassa säädettyjä maksuja ei yhdistetä, vaan jos samalla päätöksellä haetaan lupaa eläimen tappamiseen tai pyydystämiseen, eläintä koskevasta päätöksestä perittävä maksu sisältää myös maksun päätöksestä kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttämiseen. Tämä on välttämätöntä, koska erityisesti 41 a :n 1 momentin nojalla myönnettävät luvat ovat sellaisia, joihin kiellettyjä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä yhdistetään. 2 Suomen riistakeskuksen maksuttomat julkisoikeudelliset suoritteet Suomen riistakeskuksen seuraavat suoritteet olisivat maksuttomia: Metsästyslain 10 a ja 41 d :n nojalla annetut päätökset, metsästyslain 78 a :n nojalla metsästäjärekisteriin tehtävä merkintä, riistahallintolain (158/2011) 2 :n 1 momentin 3 5 kohdan nojalla tehty nimittäminen sekä riistahallintolain 11, 12 ja 30 :n nojalla annetut päätökset. Näistä päätöksistä ei ole tarkoituksenmukaista periä maksua, koska ne liittyvät valtaosin Suomen riistakeskuksen riistanhoitoyhdistyksille suunnattuihin tukitehtäviin. Maksuttomia suoritteita ei muutettaisi siitä, mitä ne ovat vuonna 2014. 3 Riistanhoitoyhdistyksen julkisoikeudelliset suoritteet Riistanhoitoyhdistys perii suorittamistaan tehtävistä maksuja seuraavasti: Riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/1993) 2 :ssä tarkoitetusta metsästäjätutkinnon vastaanottamisesta 20 euroa koekerralta, metsästyslain 21 :ssä tarkoitetusta ampumakokeesta 20 euroa koekerralta, metsästyslain 21 :ssä tarkoitetusta ulkomaalaiselle annetusta ampumakoetodistuksesta 15 euroa sekä ampuma-aselain (1/1998) 45 ja 53 a :ssä tarkoitetusta harrastuksen aktiivisuudesta annettavasta todistuksesta 27 euroa. 4 Muut julkisoikeudelliset suoritteet Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 34 :n 2 momentissa tarkoitetusta tiedon antamisesta jäljennöksenä tai tulosteena perittävistä maksuista päättäisi Suomen riistakeskus noudattaen, mitä mainitussa pykälässä säädetään. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että metsästyskortista tai ampumakokeesta annettavasta jäljennöksestä tai uudesta asiakirjasta perittäisiin 12 euron suuruinen maksu. Maksu on tarpeen säätää, koska alkuperäinen annettu todistus saattaa turmeltua tai hävitä. Tällöin syntyy kustannuksia asiakirjan tietojen hakemisesta, uuden asiakir-
9 6. Voimaantulo jan kirjoittamisesta tai jäljennöksen ottamisesta sekä postituksesta. Maksun perii asiakirjan antava taho. Tämä asetus tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015 ja olisi voimassa 31 päivään joulukuuta 2016.