Hyvä sisärengaslainen Tällä kertaa vuorossa Johanneksen evankeliumin 3. luku, joka sisältää tärkeää ja keskeistä asiaa taivaaseen pääsemisestä. Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." (Joh.3:1-2) Fariseukset olivat aikansa juutalainen ryhmittymä. Heidät tunnettiin erityisen hurskaina ihmisinä. He pyrkivät noudattamaan Jumalan lakia viimeistä piirtoa myöten, ja kansa kunnioitti heitä suuresti. Tähän joukkoon kuului myös Nikodemos, suuren neuvoston jäsen - siis eräänlainen kansanedustaja -, joka tuli yöllä keskustelemaan Jeesuksen kanssa. Syy siihen, että Nikodemos tuli nimenomaan yöllä, saattoi olla se, että Nikodemos ymmärsi Jeesuksen kanssa keskustelemisen olevan arkaluontoinen asia. Toinen syy oli ehkä siinä, että juutalaiset oppineet keskustelivat hengellisistä asioista mielellään juuri yöllä. Nikodemos oli jo saanut kuulla Jeesuksen tunnusteoista, ja ne olivat tehneet häneen suuren vaikutuksen. Hän ymmärsi Jeesuksen olevan Jumalan mies, ja halusi nyt oppia lisää. Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi. Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? (Joh.3:3-10) Jeesus alkaa opettaa Nikodemokselle kaikkein tärkeintä: miten päästään Jumalan valtakuntaan? Ihmisen pitää syntyä uudesti, ylhäältä. Jumalan täytyy synnyttää hänet hengelliseen elämään omaksi lapsekseen. Muuten ei voi päästä taivaaseen, sillä luonnostaan ihminen ei ole Jumala lapsi. Uudestisyntyminen tapahtuu vedestä ja Hengestä. Tässä Jeesus viittaa kasteeseen. Kasteessa meidät puetaan Kristukseen ja hänen anteeksiantamukseensa. Siinä me synnymme Pyhän Hengen voimasta Jumalan lapsiksi. Sitten on tärkeää, että elämme kastettamme todeksi uskomalla Jeesukseen. Tuulen puhaltaminen viittaa Jumalan Hengen toimintaan. Sekä heprean että kreikan kielessä sama sana tarkoittaa henkeä ja tuulta. Samoin kuin me näemme tuulen vaikutukset, mutta emme itse tuulta, samoin näemme Hengen
vaikutukset, mutta emme itse Henkeä. Siellä, missä uskotaan Jeesukseen ja iloitaan syntien anteeksiantamuksesta, me näemme Jumalan Hengen työn. Jeesus opettaa, mutta Nikodemos ei ymmärrä. Oikeastaan hänen pitäisi ymmärtää. Jeesus nimittää Nikodemosta Israelin opettajaksi. Hän oli siis kansan hengellinen opettaja, joka varmasti tunsi Raamattunsa, mutta kuitenkaan hän ei nyt ymmärrä, kun puhutaan uskonelämän kaikkein keskeisimmästä asiasta. Ehkä on sittenkin luonnollista, että Nikodemos ei ymmärrä, sillä vain Jumalan Pyhä Henki voi avata meidän sydämemme ymmärtämään. Nikodemos yritti käsittää asiat omalla järjellään, ja siksi joutui vain pyörittelemään päätään. "Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. (Joh.3:11-13) Taas Jeesus puhuu oman todistuksensa luotettavuudesta (vertaa Joh.1:18). Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan ainoastaan sitä, minkä on nähnyt ja minkä siksi tietää varmaksi. Siitä huolimatta monet hylkäsivät Jeesuksen ja hänen opetuksensa, eivätkä suostuneet uskomaan totuuteen, ja niin tekevät kovin monet nykyäänkin. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. (Joh.3:14-15)
Nyt Jeesus viittaa mielenkiintoiseen Vanhan testamentin tapaukseen. Kun Israelin kansa oli erämaassa, joutui se kerran myrkkykäärmeiden hyökkäyksen kohteeksi. Hädissään kansa huusi Jumalalta apua, ja Jumala antoi kansan johtajalle Moosekselle tehtävän valmistaa pronssinen käärme, asettaa se tangon päähän ja pystyttää tanko keskelle kansaa. Jokainen pureman saanut, joka katsoi pronssiseen käärmeeseen, parani ja pelastui (lue 4.Moos 21:4-9). Samalla tavoin kuin pronssikäärme korotettiin tangon päähän, samoin Jeesus korotettiin ristille koko maailman nähtäväksi, jotta jokainen, joka katsoo ja uskoo häneen voisi parantua synnin myrkytykseltä ja pelastua. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh.3:16) Nyt ymmärtämätön Nikodemos saa Jeesukselta varsinaista rautalankaopetusta. Pienoisevankeliumissa, joksi tätä jaetta kutsutaan, on mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi kerrottu, miten ja miksi taivaaseen pääsee. Oikeastaan jakeen alku pitäisi kääntää: Jumala on rakastanut maailma niin, että.... Varmasti on totta, että Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että antoi meille Jeesuksen, mutta samalla pienoisevankeliumi kertoo meille, millä tavalla Jumala on meitä rakastanut. Jumala on rakastanut meitä niin paljon ja sillä tavalla, että antoi ainoan Poikansa. Jumalan rakkaus on veristä rakkautta. Ristiinnaulitussa Jeesuksessa me näemme Jumalan rakkauden. Jumala antoi Poikansa ristille ja sovitti siten meidän syntimme. Nyt me saamme uskoa Jeesukseen, uskoa sen, että saamme syntimme anteeksi hänen ristinkuolemansa perusteella. Tällaisen uskon kautta me pelastumme iankaikkiseen elämään. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa
valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta." (Joh.3:17-21) Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan meitä syntisiä ihmisiä. Jumalan tahto on, että jokainen ihminen pelastuisi ja pääsisi taivaaseen. Ongelma on vain siinä, että kaikki eivät tahdo uskoa Jeesukseen, vaan kääntävät selkänsä hänen kutsulleen. Jeesuksessa tähän maailmaan on tullut Jumalan valo. Valossa on sellainen kiusallinen piirre, että se paljastaa sellaisia asioita, joita ei tahtoisi nähdä. Jeesuksen läheisyys merkitsee oman syntisyyden paljastumista, ja se tuntuu kovin kiusalliselta. Siksi moni valitsee valon sijasta pimeyden, ei halua uskoa. Johanneksen 1. kirjeessä on kuitenkin rohkaiseva lupaus: Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1.Joh.1:7). Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa. Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan. Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta. Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen." Johannes vastasi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.' Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." (Joh.3:22-30) Vielä kerran Johannes Kastaja astuu esiin. Johannes ja Jeesus toimivat samanaikaisesti pienen aikaa, mutta Johannes ymmärsi, että hänen tehtävänsä alkoi olla lopussa. Hän oli valmistanut tietä Jeesukselle, ja kun Jeesus oli nyt alkanut julkisen toimintansa, oli Johanneksen aika väistyä. Johannes oli uskollinen Jumalalta saamalleen tehtävälle loppuun asti. Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta, sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu julki Jumalan sanat. Ei Jumala anna Henkeään määrämitalla. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. (Joh.3:31-36)
Vielä luvun lopussa palataan koko luvun ja samalla koko Johanneksen evankeliumin keskeisiin teemoihin. Jeesus on tullut taivaasta, Isän luota, ja siksi voi opettaa meidät tuntemaan Isän. Isän Jumalan tunteminen merkitsee Jeesukseen uskomista, ja se, miten me Jeesukseen suhtaudumme uskomme vai käännämme hänelle selkämme ratkaisee sen, miten meidän käy iankaikkisuudessa. www.sley.fi/staff/villea/sisarengas.