3/2008
S I S Ä L L Y S 3 Talkoohenkeä tarvitaan taas, Lasse Viinikka 4 Vanha hyvä ja uusi parempi sauna, Väinö Linna 8 Monimuotoinen venäjänsauna-nizhnij, Kirsti Toppari 10 Jäämeren saunassa, Kati Bergman 12 Suomalainen sauna Puolassa, Matti Kivinen 14 Temazcal, mesoamerikkalainen sauna, Emmi Lappalainen 16 Vaasan asuntomessut, Raili Vihavainen 18 Messusaunoja aavan meren tällä puolen, Lisa Mäkelä 22 Kelosta saunoja vaativille vientiasiakkaille, Risto Elomaa 24 Perustietoja saunan rakentajille -kirja, Marjo Vepsä 26 Vexin sauna polkupyörän tarakalla, Raili Vihavainen 28 Samulin sai Sauna-totuus saunasta, totuus suomalaisista TV-dokumentti, Raili Vihavainen 30 Kipolliset, toim. Raili Vihavainen 34 Kesä ja remontit, Marketta Forsell 35 Syystalkookutsu 36 Hieronta ja sauna, Tuomas Kaario 36 Uudet jäsenet 38 Kv-saunaliiton kuulumisia, Marketta Forsell 39 Terveisiä toiminnanjohtajalta, Merja Hedman 40 Syyskokokouskutsu 62. vuosikerta tilaushinta 25 /vsk Julkaisija: Suomen Saunaseura ry Vaskiniementie 10 00200 Helsinki puh. 09-686 05 60 fax 09-679 180 www.sauna.fi Toimituskunta Pekka Laaksonen, pj Mikko Meronen,vpj Aki Arjola Tuomas M.S. Lehtonen Lisa Mäkelä Seppo Pukkila Raili Vihavainen Merja Hedman, siht. Päätoimittaja ja toimitus Raili Vihavainen Ilmoitukset Pekka Alhojärvi Mesenaatinkuja 9 D 00350 Helsinki 040 517 8286 Etukansi Eikan (Eino Grönin) terasseilta näkyy kauas Kuva Esko Mäkelä Takakansi Vilvoittelua Lieksan Puuruunjärven rantasaunasta Kuva Pirjo Lindfors Sauna-lehti 4/2008 aineistopäivä 10.11.2008 ilmestyy viikolla 50 Painopaikka: Priimus Paino Oy ISSN0357-6566 41 Aukioloajat 42 Yhteystiedot 43 Mediakortti Sauna 3/2008 2
Talkoohenkeä tarvitaan taas Kun Vaskiniemen saunoja aikoinaan rakennettiin, paljon töitä tehtiin talkoilla. Perimätiedon mukaan jokaisella jäsenellä oli mm. velvollisuus kaivaa pätkä viemäriojaa. Jos lapio ei pysynyt omassa kädessä, joutui hankkimaan sijaisen. Seuran toiminta on edelleen suuressa määrin jäsenten tekemän ilmaisen työn varassa. Huipputason asiantuntijat antavat toimielimissämme palkatta panoksensa Seuran hyväksi ja monet käytännön asiat, kuten pikkuremontit, kiuaskivien vaihto sekä pihojen syys- ja kevätsiivoukset, hoituvat vapaaehtoisin porukoin. Koko jäsenistöä ei kuitenkaan voida enää perinteisiin talkoisiin kuuluttaa. Vaikka Vaskiniemen saunat rakennettiin erittäin hyvin, ovat kuluneet vuodet ja kova käyttö jättäneet jälkensä. Seuraavien vuosien aikana eteen tulee isoja korjauksia. Pesuhuoneen lattia- ja seinärakenteet on uusittava, viemäriverkosto kunnostettava ja kattoa korjattava. Vaikka taloudellinen tilanteemme on vakaa, näin suuriin remontteihin rahat eivät riitä ilman erikoistoimenpiteitä. Tämän vuoksi johtokunta esittää syyskokoukselle, että vuonna 2009 maksettaisiin ylimääräinen jäsenmaksu, toisin sanoen vuosimaksu tulisi maksettavaksi kahteen kertaan. Kertyvät varat käytetään edessä olevan remonttikustannuspiikin rahoittamiseen. Toinen rahoitusmahdollisuus olisi tietysti ollut ottaa laina. On kuitenkin parempi maksaa remontit heti, eikä jättää niitä tulevien saunojapolvien huoleksi. Ylimääräinen jäsenmaksu on nykyaikainen tapa kaivaa pätkä ojaa yhteiseksi hyväksi. Saunamaksun on voinut kylpykertakohtaisen suorituksen sijasta maksaa myös määräajaksi. Tuon määräajan on saanut sitten saunoa niin usein kuin haluaa. Käytäntöä on kutsuttu kausikorttijärjestelmäksi, vaikka mitään varsinaista korttia ei ole tähän asti ollutkaan. Tämä toimintapa on syntynyt silloin, kun Seuramme oli paljon nykyistä pienempi, ja perustui paljolti siihen, että kassalla muistettiin, miksi ajaksi kukin oli saunomisensa maksanut. Jäsenmäärän lisäännyttyä järjestely ei enää toiminut ja menettelyä on ollut pakko muuttaa. Nyt jokainen kausikorttilainen saa oikean kortin, jota näyttämällä voi sitten saunoa entiseen tapaan. Uudituksen tavoitteena on varmistaa, että kaikki saunamaksut saadaan asianmukaisesti kerätyksi. LASSE VIINIKKA Sauna 3/2008 3
VÄINÖ LINNA Vanha hyvä ja uusi parempi sauna Väinö Linnan esseitä, puheita ja kirjoituksia sisältävä laaja kokoelma Murroksia ilmestyi 1990 kirjailijamestarin täyttäessä 70 vuotta. Eri tahoilla julkaistut esseet valaisevat kiinnostavalla tavalla hänen kirjailijanuraansa. Ne osoittavat, miten moniin keskeisiin aiheisiin Linna ehti perusteellisesti paneutua suurten romaaniensa ohessa. Esseetuotannon alkupäähän sijoittuu oheinen kertomus uudesta ja vanhasta saunasta. Se julkaistiin Yhdyslanka-nimisessä Finlaysonin jäsenlehdessä keväällä 1948. Kertomuksen perusteella Linna näyttää suhtautuneen hyvin tervehenkisesti saunaperinteisiin ja savusaunaromantiikkaan. Hämäläisesti piruillen hän panee suurpiirteisesti henkilökohtaiseen hygieniaansa suhtautuvan vanhan navettamiehen lausahtamaan: "Meinaan. Toi sauna-asia on semmonen asia, ettei sen päälle tahdota nykymaailmassa enää oikein mitään ymmärtää. Ja noi korsteinisaunat on vallan olemattomia." Kysyin Väinö Linnan ystävältä kirjailija Jaakko Syrjältä, millainen saunamies Linna aikanaan oli. Syrjä kertoi, ettei Linna suuremmin intoillut saunaaatteen puolesta - siitähän on osoituksena oheinen kertomuskin. Mutta saunan vakaa käyttäjä hän oli koko ikänsä. Linna kävi ahkerasti aikanaan Amurin yhteissaunassa. Syrjän näkemys oli se, että noiden saunaretkien jutut ja tunnelmat tarjosivat aloittelevalle kirjailijalle paljon käyttökelpoista aineistoa. Myöhemmin hankittuaan Käkisaaren tilan Linna kunnosti sen saunan ensitöikseen. Muiden mukana Urho Kekkonenkin vieraili siellä saunavieraana. Muutettuaan takaisin Tampereelle Linnasta tuli vakituinen kerrostalosaunoja. Saunapäivä oli torstai, jolloin mitkään kokoukset tai kekkerit eivät voineet tulla kysymykseenkään: "Mulla on silloin sauna." Pekka Laaksonen Kaikki asiat olivat ennen paljon paremmin kuin nyt, tai sitten ne tulevat tulevaisuudessa sitä olemaan. Nykyään ne ovat aivan rempallaan, sen tietävät kaikki aivan hyvin. Mikä heidät on sellaiseen jamaan saanutkin, siitä ei paholainenkaan saa selkoa, niin viisas mies kuin onkin, mutta päin sellaista ne vain ovat. Ihmisillä on eräs onnellinen kyky, nimittäin kyky runoilla. On aivan väärä käsitys jos luullaan, että se on vain valittujen etuoikeus. Tätä runoilua suorittaa jokainen ihminen, ja ominaista tälle runoilulle on se, että se näkee asiat hieman toisessa valossa kuin ne ovat, ja melkein aina vähän todellisuutta parempina. Tuosta runoilusta sekin johtuu että asiat olivat ennen paremmin kuin nyt. Etäisyys luo kauniin autereen näkökenttään ja niin on runo valmis. Eräs tällainen runoilun kohde on vanha suomalainen sauna. Haikein mielin nähdään saunan modernisoituvan ja kadottavan vanhan runollisen sävynsä. Sauna ei enää ole se sauna, joka se oli ennen, silloin kun siellä keitettiin viinaa, tehtiin maltaita ja talkkunoita sekä synnytettiin lapsia maailmaan. Ja löyly siellä oli vallan jotakin erinomaista, niin ettei tähän maailman aikaan oikein enää tiedetäkään mitä sauna on. Mutta on sillä mitalilla toinenkin puoli, ja hyvin nokinen ja musta puoli onkin. Voidaan kokemuksesta kertoilla jos tahdotaan. Vähän siitäkin kuinka landeella saunassa käytiin, oikein historiallisessa saunassa, joka kaupunkilaiselle saattaa olla outo, mutta senpä vuoksi, senpä vuoksi juuri, vähän kansatieteellistä valistusta. Ei ollut töllin väellä saunaa. Oli kyllä joskus ollut, mutta sattuneesta syystä siitä oli tehty navetta. Tuo sattunut syy oli katkeamaisillaan oleva navetan välikaton niska, eikä siihen tarvittu paljoakaan ajattelemista, kun oivallettiin että sen katkeamista seuraa automaattisesti lehmän selkärangan katkeaminen. Hyvähän löyly on, mut- Sauna 3/2008 4
Väinö Linna lapsuusmaisemissa. Kuva Pekka Kinnari, Väinö Linnan seura ry. ta maito oli olevinaan jotenkin tärkeämpää, joten kiuas pihalle ja lehmä saunaan. Kyllähän sitä laittamistakin töllin omistajalle puhuttiin, mutta hänpä sen saunaidean keksikin, hänellä kun oli sitä rakennusta vähän enemmänkin, niin ettei sen yhden röttelön korjaaminen mitään edustanut. Ja kun hänellä oli useampia saunoja, yksi yhteinenkin ison talon väelle, ja sinne sitä sitten sopi mennä myös mainitun töllin väen. Tästä syystä tähän saunajuttuun tuli vähän sitä polkuakin, tie kun oli kaita ja hieman pitkä, ja varsinkin syksyisin kaiken lisäksi pimeä. Poikanuijatkin kävivät "miesten aikaan" ja se aika oli tuossa "ehtoon esillä", kun joesta nouseva sumu jo alkoi sekaantua alkavaan pimeyteen. Maisemakuvaus tähän ei kuulu, mutta sanottakoon vain että hämärtyvä myöhäissyksyn maisema se oli, hiljainen, kostea ja harmaa. Polkua pitkin mentiin. Ruohopaikoissa tirisi maa jalkojen alla kosteutensa yltäkylläisyyttä, ja välillä litisi kura. Jonkun matkaa saunan edessä oli polulle aseteltu vanhoja tiilikiviä, jotka hiljalleen rapautuivat loan sekaan ja niitä myöten hyppimällä selvitettiin viimeinen taival ja saunassa oltiin. Pukuhuoneena oli ha ta rasei näinen pränni. Muuta valoa ei ollut kuin se mikä hohteli padan alta, ja sen sekä tuntoaistin yhteisin edellytyksin pukeutumishommat sitten suoritettiin, samoin kuin riisuutuminenkin. Itse saunan puolella oli valo, vanha öljytuiju, jonka ponnistelut ulottuivat noin metrin säteelle, ja siihen ne nukahtivat. Kaikenikäistä miehenpuolta siellä sitten oli ja mukaan mentiin. Lavoa ympäröivien penkkien lisäksi oli jakkaroita, useimmat tietenkin sopivasti halkeimessa, joten varomaton istuja sai ensi töikseen kiljaista, mikäli ei ollut niin varttunut että uskalsi kirota. Tässä saunassa ei kylvetty, siellä vihrottiin tai vihlottiin. Kylpemistä siellä oli yritellyt eräs kauppapuksun arvoon kiivennyt alustalaisen vesa, mutta tällä seurakunnalla oli sentään sen verran sisäistä ryhtiä, että se ivallaan nujersi mokoman yrittelyn. Pois makua loukkaavat hienostelut, vain aidossa sävyssä on kulttuuria, olkoon taso mikä tahansa. Löylykilpailuakin tässä saunassa oli aikaisemmin harrasteltu, mutta sen oli lopettanut eräs toinen tämän joukon piiristä lähtenyt vesa. Ei hän ollut muuta kuin souvari, maailmanmies, ei oikeastaan siinä mielessä kuin gentlemanni, vaan Sauna 3/2008 5
pikemminkin siinä mielessä kuin reissumies on maailmanmies. Poikkesi kotimökille ja tuli saunaan. Vieraalle vakuuteltiin kiukaasta miehen tarve löytyvän, mutta kamppailu päättyi siihen että muut tulivat alas ja souvari kiipesi kuivausparveen pyytäen pari kipollista lisää. Olihan niitä puolustusmutinoita. Pojalla oli jo lapsena ollut pirultariivattu luonto ja iho anturanahkaa. Se tiedettiin siitä, ettei siihen vaikuttanut vyöhihnakaan yhtään mitään. Mutta ei tämän jälkeen oikein kukaan kehdannut löylynotossa isotella. Kyllähän siellä vihdoilla huidottiin ja johonkin osattiinkin, enimmäkseen naapuriin, mutta kun naapuri osasi takaisin, niin ei siinä mitään hävinnyt. Lavolla myös pestiin, sillä lattialla palelsi veto jalkoja. Haparoitiin saippuaa joka liukkaasti pakeni sormien edellä ja putosi lavon alle, mätänevien vihtojen ja mullan sekaan. Likavesikylvyn hinnalla se sieltä pelastettiin ja pesu jatkui. Kuinka puhtaaksi siinä tultiin, sitä ei muista, mutta eihän se peseminen muutenkaan kuulu sen ikäkauden harrastuksiin. Prännissä sitten puettiin. Hytistiin vilusta ja vedettiin paitaa märkään ihoon. Kuinka päin se tuli ylle, se asia selvisi vasta kotona paremmassa valaistuksessa, mutta hyvä kunhan tuli jotenkin. Pesänloisteen tarvitsi vanha navettamies yksinään, sillä hänen pukeutumisensa oli vähän monimutkaisempaa kuin toisten. Nauramaankin sille pyrittiin, vaikka hän todellisuudessa oli rationalisoinut pukujuttunsa loistavasti. Koska hänelläkin oli arki ja pyhähousut erikseen, vaihtoi hänkin sunnuntaiksi paremmat ylleen. Mutta talvisaikaan hän kylmän tähden piti niitä molempia yhtä aikaa yllään. Pyhähousut olivat arkipäivinä arkihousujen alla ja sunnuntaisin päinvastoin. Vaihtamisen hän suoritti saunassa siten, että tunki puukepakolla arkihousut pyhähousujen sisään, ja siinä sivussa hän saattoi haastella saunasta, joka hänenkin mielestään oli ennen paljon parempi: - Meinaan. Toi sauna-asia on semmonen asia, ettei sen päälle tahdota nykymaailmassa enää oikein mitään ymmärtää. Ja noi korsteinisaunat on vallan olemattomia. Ei väitetty vastaan. Kokoiltiin nyytit kasaan ja lähdettiin haparoimaan pimeätä polkua, kotiin päin. Liukasteltiin, kiroiltiinkin kun yksin ollessa uskallettiin, ja jälkihartaudesta ei ollut tietoakaan. Pudottiin vielä kapealta laudalta Isoonojaan, ja kun viimein seistiin kodin kynttilöiden loisteessa, kiinnittyi saunamieheen ankara silmäpari: - Mutta herranjestas poika. Missäs sinä olet rypönyt. Yltympäri noessa ja kurassa. Missä sinä olet itses tahrinut? Ja siihen vastattiin että: - Saunassa. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, sinne iankaikkisuuteen, taikka mihin ne menevät. Kai se vanha saunakin on jo hajotettu, ja joutaa kyllä. Ei siinä mitään romantiikkaa ollut. Viinaa siellä ei ollut keitetty koskaan, ei myöskään tehty maltaita eikä talkkunoita. Ei ollut synnytetty lapsiakaan, mutta sen sijaan siellä oli kyllä valaehtoisten todistusten mukaan sellainen hankittu. Se on kihlakunnanoikeudessa näytetty toteen, joten semmoinen romattinen yrtti sen noen keskellä on kukkinut. Sitä vastoin on rakennettu paljon uusia saunoja. Eräs sellainen muun muassa Amurinlinnaan. Ja noin ikään vastakohtien vuoksi kerrottakoon hieman siitäkin. Ei sinne pimeässä menty. Nöyrästi kumartuivat kaarilamput valonnäyttöön, ja kun perille päästiin, niin mattoa pitkin loppua matkaa käveltiin. Avain annettiin ja valkea liina. Avain oli pukukaappia varten, ja liinan sai panna saunassa takapuolensa alle. Onhan sitä herrat syöneet ryysyt rinnoilla tai polvillaan, mutta nyt pistää työmieskin sellaisen saunassa alleen. Ja jalopuisilla lauteilla sitä otettiin se niin sanottu kuiva löyly. Mittarikin oli seinällä, niin että kukin sai tarkkailla minkäasteinen nahka hänellä oli. Täällä sopi hiljetä siihen äänettömyyteen joka oikeaan löylynottoon kuuluu. Siinä vaiheessa ihminen voi saunasta löytää sen runollisenkin puolen. Yleensä sitä kaikki tulevatkin vähän niin kuin sielukkaiksi. Silmiin ilmestyy tuollainen sisäänpäin kääntynyt katse, joka aina kertoo, että ihmisellä on itsessäänkin jotakin jonka kanssa voi seurustella. Vietetään sen seurassa pieni ajatukseton hartaushetki ja hyvä on olla. Sanotaanhan, että ihminen tulee saunassa noin niin kuin paremmaksi mieleltäänkin. Kenties hiki tuo tullessaan piruja pois sisältä. Sietäisi tutkia asiaa. Sauna 3/2008 6
Ei tässä Amurinlinnan saunassa sirkkoja eikä haltioita ole, joiden kai siihen hyvään saunaan pitäisi kuulua, mutta riittää kun on hyvä löyly. Ja sen kuivan löylyn jälkeen mentiin siihen märkään löylyyn, jossa tulee ruumiin vuoro saada osansa. Sitä liinaa ja avainta kuljetettiin läpi kaikkien vaiheiden. Kun sitä saunaa rakennettiin, niin monet sanoivat toisilleen näin ikään: - Sinne tulee erikseen kuiva löyly ja märkä löyly ja pesusuihkut ja kaikki. Ja kaikki siellä oli. Oli pesusuihkutkin, jotka merkitsevät saunakulttuurissa sellaista parannusta, ettei enää tarvitse pestä toista ruumiinosaa siinä vedessä jossa toista on pesty. Hajamieliselle saattaa sattua ikävyyksiä, ellei muista tarkkaan mistä päästä on aloittanut. Ja kun sitten pukuhuoneessa istuskeltiin, niin ajatus tapaili pitkiä perspektiivejä noissa saunaasioissa. Hyvä mies se oli joka ensimmäiseksi keksi kuumentaa kiven ja heittää vettä sen päälle. Sieltä se on tullut kaukaa saunakin, muuttunut on sekin, mutta paremmaksi. - Tarkoitus oli... Jaa niin. Mikäs se nyt olikaan? Aivan niin, piti mustata vanhaa saunaa ja valaista uutta. Tarpeetonta tietysti, koska vanha sauna on ilman muuta musta noesta ja uusi valkea puhtauttaan, mutta kun tulin kirjoittaneeksi... niin. Mutta kyllä uusi parempi on, ja mitä erikseen fi nlaysonilaisiin tulee, niin heillä on tilaisuus se itse todeta, joten jättäkäämme tämä, sillä mitäs sanoista, sauna se on joka itse puhuu. Vuonna 1900 rakennettu Takalon sauna Kittilästä. Yksiosainen, veistetystä hirrestä pitkillä nurkilla, jotka sahaamalla tasattu. Maaperusta. Alkuperäinen katto on ollut turvekatto. Nykyinen katto lautaa.(saunaseuran kuvakokoelmat.) Sauna 3/2008 7
KIRSTI TOPPARI Monimuotoinen venäjänsauna Venäläiset tuntuvat pitävän laajaa maataan saunan kotimaana siinä kuin suomalaiset Suomea. Totta onkin, että Venäjällä matkustellut kohtaa usein saunan ja mitä erilaisimpia saunatapoja -vettä ei ehkä ole käytössä, lauteilla voi vain kävellä, löylyn lyöminen on ehdottomasti kielletty, päässä on parasta pitää villamyssyä. Sitä mukavammalta tuntuu löytää hienon hotellin kätköistä sauna, jonka sydän eli löylyhuone vastaa kaikessa suomalaista perinnettä. Sellaine piili Nizhnij Novgorodissa, tosin epäsuomalaisen ylellisten kulissien keskellä. Nizhnij Novgorod Volgan ja Oka-joen risteyksessä upeine vanhoine kirkkoineen, Kremllinnoituksineen ja leveine kävelykatuineen on maan kolmanneksi suurin kaupunki, vähintään kahden Helsingin kokoinen. Suomalaisen silmään pistävät erityisesti punaa ja kultaa hehkuvat kukkaistutukset, joita on kaikkialla, niin yksityistalojen ympärillä kuin katujen varsilla. Tosin saattaa kukkaloiston vierellä komeilla mullin mallin jäänyt katukiveys tai keskellä risteystä vaaniva avoin, merkitsemätön viemärinaukko... Kaupunki perustettiin l200- luvun alkupuolella suojaksi bolgaarien ja mordvalaisten uhkaa vastaan. Suomensukuista väestöä ei siellä nykyään ollut turistien tavattavissa - ellei nyt sukulaisiksi lasketa tataareja, joita tsaarinvallan aikana siirtyi lukuisasti Suomeen juuri tältä alueelta. Neljä saunahuonetta Mutta nyt saunaan! Se löytyy komeasta Okahotellista. Paikalle kuljetaan hotellin ala-aulasta pitkää sisäistä käytävää myöten, portaita alas ja portaita ylös välillä kadullakin pistäytyen. Saunavuoron saa tilata miksi vuorokauden ajaksi tahansa, tilat ovat koko vuorokauden avoinna. Neljältä suomalaisturistilta tunnin saunominen maksoi 440 ruplaa eli kultakin noin kolme euroa. Saunahuoneistoon kuuluu peräti neljä huonetta. Ensin on vuorossa laattalattiainen pukeutumishuone pitkine sohvineen, naulakoineen ja peileineen. Sen viereinen tilava oleskelu- tai seurusteluhuone tarjoaa sekin ison sohvan, pöydän, useita muovipäällysteisiä tuoleja, seinäkellon sekä pitkälti hyllyä, jolla näkyy mm. te- Porealtaassa on hyvin tilaa kahdelle. Sauna 3/2008 8
levisiovastaanotin. Tiloissa kuulemma tarjotaan myös hierontaa ja järjestetään karaokea. Pesuhuoneesta vie suurimman osan muhkea poreallas, jonne kaksikin kylpijää mahtuu yhtaikaa polskuttelemaan. Siihen on saunojien ensimmäiseksi laskettava vettä. Suihku kuuluu tietysti ilman muuta asiaan, mutta yllättävää kyllä myös sen vierellä odottaa saunojia muovipeitteinen lepotuoli. Ja sitten on vuorossa löylyhuone puulattioineen, puuseinineen ja ihan oikeine lauteineen, joille tosin on melkoinen kiipeäminen, sawomerkkisine kiukaineen ja vesisaaveineen. Vain löylykauha puuttuu, joten löyly on paljain käsin kahmittava kiukaalle. Oi sitä ihanaa lämpoä ja kodikkuutta - ylellisyyden keskellä! Nizhnij Novgorodilla on oma saunatarinansakin. Kaupungin taidemuseosta löytyy Boris Kustodievin hellyttävä maalaus nimeltä Venäläinen Venus, jonka mallina oli ollut hänen oma tyttärensä. Taiteilija oli sen maalannut kotonaan vaikeasti sairaana hän ei voinut työskennellä muuten kuin selällään maaten, joten hänen yläpuolelleen oli pingotettu kangas maalauspohjaksi. Pelkkä käsien kohottaminenkin tuotti tuskaa, mutta kaikesta huolimatta valmistui vuosina 1925-26 ainutlaatuinen saunataulu. Venäläinen Venus (ylävas). Saunarakennuksen nurkkaus (vas). Saunan vaatimaton pääovi (yllä). Sauna 3/2008 9
KATI BERGMAN Jäämeren saunassa Olin saanut huhtikuulle tilaisuuden lähteä viikon konserttikiertueelle Lapin kouluihin. Koska matka vei Utsjoelle asti, halusin samantien viettää pohjoisessa myös muutaman keväisen lomapäivän. Etsiskelin netistä kiinnostavia kohteita, myös Norjan puolelta, ja jossain vaiheessa silmään osui pieni Bugøynesin kylä Varangin vuonon rannalla. Kun kylässä vielä mainittiin olevan tilauksesta lämpiävä Jäämeren sauna, oli lomaretken kohde sillä päätetty. Kirjoitin sähköpostia Elsalle Bugøynesiin eli Pykeijaan suomeksi, sillä kylän asukkaista suurin osa on sukujuuriltaan suomea puhuvia kveenejä. Tiedustelin, olisiko mahdollista päästä perjantai-iltana saunomaan. Onnistuin samalla osoittamaan myös täydellisen tietämättömyyteni arktisista olosuhteista kysymällä, josko myös avantoon pulahtaminen onnistuisi. Elsan ystävällinen tervetulotoivotus ja vastaus Niin, meillä on tämä Jäämeri sula koko vuoden... sai toivomaan että olisin pitänyt korvani auki kun koulussa kerrottiin suolaisten valtamerien ominaisuuksista... Huhtikuun kevätsää tuona perjantaina ei olisi voinut olla kauniimpi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, pakkasta n. 5, ja kesäajan pitkät valoisat tunnit puolellamme. Matka Utsjoelta Nuorgamin kautta Norjan puolelle Pykeijaan on alle 150 km ja maisemissa totisesti riittää ihastelemista. Valtakunnanrajalla Pulmankissa ei rajamuodollisuuksilla vaivattu, joten matka jatkui pysähtymättä kohti Kirkkoniemeä. Lapin lempeät tunturimaisemat lienevät ainakin valokuvista tuttuja kaikille suomalaisille, mutta kun tuohon tuttuun kuvaan yhtäkkiä ilmestyy sinisenä kimmeltävä avomeri, on näky ainakin minun silmissäni kerrassaan ihmeellinen. Ja Varangin vuonon etelärantaa kulkevalla tieosuudella tuota näkyä kelpaa ihastella. Viimeiset 20 km Pykeijaan ajetaan Kirkkoniementieltä erkanevaa sivutietä, joka päättyy itse kylään. Vahingossa sinne ei siis joudu. Tie valmistui vasta v. 1962 ja sitä ennen kylään oli vain laivayhteys. Laajojen lumisten maisemien jälkeen värikkäät ja sievät Pykeijan talot ovat kuin karamellirasiasta. Heti ensimmäinen talo rannalla vasemmalla, kauniissa lahdenpoukamassa, on Elsan koti. Sen pihalla on ruskea mökki, jonka katolla ajopuinen kyltti - Jäämeren sauna. Sauna on malliltaan tyypillinen, pieni suomalainen valmismökkisauna pukuhuone ja löylyhuone, jossa myös peseydytään. Tilaa on noin viidelle kylpijälle kerrallaan. Kiuas on jatkuvalämmitteinen ja siinä säiliö, jossa pesuvesi lämpiää. Kylmä hanavesi on laskettu saaviin, alalauteella on siistissä rivissä emalivateja. Kun noin puolentoista tunnin lämmityksen jälkeen Elsa tulee sanomaan että kylpy olisi valmis, on lämpöä saunassa vajaat 80 astetta. Löylyveteen on taidettu laittaa pisara jotain virkistävää eukalyptuksen tuoksua, jonka huomaan vasta löylyä lyödessäni. Löylyhuoneen pienestä ikkunasta ei maisemia juuri näe, mutta terassille astuessa on näky sanalla sanoen henkeäsalpaava: luminen hiekkaranta, johon hiljakseen lainehtiva nousuvesi on huuhtonut simpukoita ja jäähelmiä, kaukana Varanginvuonon vastarannalla himmeästi tuikkivat Vesisaaren valot, ja kaiken yllä kaartuva oranssien ja sinisten sävyjen kultaama pohjoisen iltataivas. Hiljaisuus. Veteen pulahtaminen vaatii täällä hieman enemmän työtä kuin Vaskiniemessä. Matkaa vesirajaan on satakunta metriä. Ja senkin jälkeen on kahlattava kirkkaassa, noin kolmiasteisessa vedessä aika matka ennen kuin on tarpeeksi syvää edes kyykistymiseen. Saan toisenkin muistutuksen Jäämeren luonteesta: kun vanhasta tottumuksesta otan vettä käsikopraan huuhtoakseni kasvoni, saankin kipittää kiireesti saunalle huuhtomaan kirvelevät silmäni. Vesi on todella suolaista. Toisella uintireissulla muistan jo varoa. Sauna 3/2008 10
Avantouintia ilman avantoa. Pykeijassa ei meri jäädy talvellakaan. (yllä) Varanginvuonon rannalla Norjassa, n.100 km Nuorgamista itään, odottaa Jäämeren sauna (oik). Pakkanen, luminen hiekkaranta, jäätyneet simpukat ja avomeri ovat jotenkin epätodellinen yhdistelmä. Elsa tosin nauraa, että paljon kummallisempaa oli, kun hän Etelä-Suomessa käydessään näki merellä miehen pilkkivän yhdestä reiästä ja vaimon pulahtavan uimaan viereisestä! Tasoissa siis kai ollaan. Vaikkei Pykeijan Jäämeren sauna ehkä ulkoisilta mitoiltaan ole suuren suuri, paikan puitteet nostavat sen ainakin omalla listallani ehdottomasti suurten saunakokemusten joukkoon. Suosittelen lämpimästi kaikille. Sauna 3/2008 11
MATTI KIVINEN Suomalainen Sauna Puolassa pelastus maaseudun autioitumiseen? Sauna on löydetty pelastukseksi maaseudun autioitumiseen Puolassa. Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen yhteiskunnan kehitys on ollut rajua. Kaikki haluavat elää uudessa maailmassa, niin kuin uskovat vanhojen EU maiden ihmisten elävän. Tilanteesta on otettava kaikki hyöty. Nuoret katsovat ympärilleen ja koulun jälkeen jättävät kotikylänsä, hankkivat ammatin ja muuttavat Varsovaan tai ulkomaille. Maaseudun elinkelpoisuuden säilyttämiseksi etsitään uusia keinoja. Maaseudun matkailupalvelujen kehittäminen on todettu yhdeksi mahdollisuudeksi. Hotelleja, maalaiskylämajoitusta ja ruokapaikkoja on raken nettava. Nähtävyydet ja luonto ovat olemassa, joten tavoitteen saavuttaminen tuntuu helpolta. Lead-projektin kautta on keksitty suomalainen sauna, joka antaisi ohjelmaa matkailijoille. Sauna-seminaariin Biskupiec issa oli saanut neljä kymmentä innostunutta kuulijaa. Miten rakennetaan ja minkälainen sauna. Puolalainen arkkitehti kertoi suomalaisen saunan arkkitehtuurista ja oli löytänyt hyvän ja laajan materiaalin esitykseensä. Grazyna Grejner seminaarin vetäjänä välitti tiedon paikallisille yrittäjille saunasta mahdollisuutena ja Matti Kivinen puhui: Saunan näkymättömät salaisuudet. Matkustin Puolaan 30. toukokuuta Gdanskiin. Vuokraautolla kokouspaikalle ajoin Veikselin yli itään Biskupiec Pomorskin kylään. Osin tuttuja kaupunkeja ja nähtävyyksiä, kun sain vaihto-opiskelijana toukokuussa 1959 asua Sopotissa ja nahdä elämää Puolassa 50 vuotta sitten. Nyt monissa kylissä tuulivoiman siivet olivat uutta maisemassa. Tiet ovat jo kohtuukunnossa, mutta ajokulttuuri on vasta etsimässä eurooppalaisia uria. Sauna 3/2008 12 Aika oli kesäinen, valoisa ja lämmin. Biskupiecin kylässä seminaari oli ratsastuskeskuksen hotellissa. Paikallinen maanomistaja oli vuosia sitten perustanut mailleen hotellin ja rakennuttanut ison tallin ja katetun maneesin ratsastajille. Vakioasukkeina tallissa on hevosia, joiden omistajat ovat muualla. Tänne omistajat tulevat sitten ratsastamaan, hoitamaan hevostaan ja ihailemaan kumpuilevaa vehmasta maisemaa. Yhteen varmaan asiakasryhmään keskittyminen on mahdollistanut tuon ryhmän tarpeiden hyvän huomioimisen. Paikka on hyvä ja kaikille suositeltava. Esitykseni Saunan näkymättömät salaisuudet halusin näyttää saunassa. Puhumalla ja kuvin siinä edettiin koska lähin sauna löytyi 50 kilometrin päästä. Kävimme siellä seuraavana päivänä pienellä ryhmällä saunomassa ja kaikki oli paikallaan niin kuin suomalaisen saunan rakentajat haluavat. Saunalaitoksissa on hankaluuksia miellyttävän lämpötilan, ilman säädeltävän kosteuden ja erityisesti raikkaan ilman kanssa. Tuli, vesi ja ilma, nuo saunan salaisuudet vaativat rakentajilta hiomista ja saunojilta saunanautintoja ja kokemusta, jotta jokainen voisi löytää juuri minulle oikean saunan. Suomalaisten saunatietämystä janotaan maailmalla. Sain olla taas kerran viemässä sauna-aatetta muille.
Ratsutilan hotelli "Kolme hevosenkenkää" Biskupiec Pomorski. Seminaarin järjestäjät Grazyna Greijer ja Jarzek Struzynski (alavas). Kurssilaiset hotellin pihassa (alla). Sauna 3/2008 13
EMMI LAPPALAINEN Temazcal mesoamerikkalainen sauna Mesoamerikkalaiset kulttuurit kukoistivat Meksikon keskiosan laaksoista aina Costa Rican pohjoisosaan 3000 vuoden ajan ennen espanjalaisten valloittajien saapumista uudelle mantereelle vuonna 1519. Tälle maantieteellisesti hyvin vaihtelevalle alueelle syntyi erilaisia kansoja kielineen, vaatetuksineen ja tapoineen. Näillä kansoilla oli kuitenkin kaikilla jotakin yhteistä pienistä eroista huolimatta; heidän arkkitehtuurinsa, taiteensa, teknologiansa, uskomuksensa, rituaalinsa ja tapansa muistuttivat toisiaan niin paljon, että kulttuurinen yhteys on väistämättä havaittavissa. Mesoamerikan rajat määrittyvätkin juuri näiden kulttuuristen piirteiden levinneisyyden mukaan. Temazcal-sana tulee Keski-Meksikossa puhuttavasta nahuatlin kielen sanasta temazcalli, joka tarkoittaa kuumaa taloa. Nahuatlia, asteekkien kieltä, puhuu vielä nykypäivänäkin arviolta 1.5 miljoonaa ihmistä. Keski-Meksikon luonto vaihtelee karusta autiomaasta paahtavine päivineen ja jäätävine öineen viimaisiin itäisen vuorijonon Sierra Madren huippuihin ja leutoihin laaksoihin, joissa vallitsee ikuinen kevät. Tällaisten ilmasto-olosuhteiden vallitessa temazcal oli luonteva kylpemismuoto mesoamerikkalaisille kansoille. Siitä muodostui myös tärkeä osa uskonnollisia rituaaleja. Naiset synnyttivät usein temazcaleissa, kuten suomalaisissa saunoissakin oli ennen vanhaan tapana tehdä. Ulkomuodoltaan temazcal muistuttaa eskimoiden iglua. Matala, puoliympyrän muotoinen rakennelma on tehty usein symmetrisistä kiven järkäleistä. Maalattian keskelle kaivetaan kuoppa kuumia kiviä varten, ja rakennelman ainoaksi ilma-aukoksi jää matala oviaukko, josta on kontattava sisään. Rituaalin ja kylvyn aikana tämä ovi peitetään mm. suurilla banaaninlehdillä tai kankailla. Kiviä ei kuumenneta temazcalin sisällä, vaan viereisellä nuotiopaikalla, josta ne kannetaan maakuoppaan hohtavan kuumina ja valkoisina. Mieltä painavat asiat kaikkoavat temazcal-rituaalissa Minulla oli kunnia osallistua varsinaiseen temazcal-rituaaliin Méxicon osavaltiossa Boyeros-nimisessä kylässä Texcocon lieppeillä. Osallistujia oli lisäkseni kahdeksan. Aloitimme valmistelut rituaalia varten kokoamalla temazcalin. Kyllä, kokoamalla, sillä tämä ei ollutkaan perinteinen kivistä rakennettu kylpy, vaan puun oksista kyhätty puoliympyrän muotoinen kehikko. Miesten hakatessa halkoja nuotiota varten, naiset peittelivät tämän noin viisi metriä halkaisijaltaan olevan kehikon kauttaaltaan paksuilla vilteillä. Nuotio rakennettiin kymmenien kivien päälle, joiden kuumenemista oli odotettava koko yö. Monet ihmiset pitävät kuunkiertoa ja aamuyön ajankohtaa tärkeinä rituaalin onnistumiseksi. Aamun sarastaessa, kivien hehkuessa punaisina aloitimme varsinaisen rituaalin. Muodostimme ympyrän nuotion ympärille ja tervehdimme kädet ojossa jumalia eri ilmansuunnissa. Tervehdimme Quetzalcoatlia, sulkakäärmettä, joka on mesoamerikkalaisissa uskonnoissa tärkein jumalolento. Quetzalcoatlia pidetään maan ja feminiinisyyden symbolina. Tervehdimme myös eri mantereita; Afrikkaa ja Tulimaata Etelä-Amerikassa. Välillä temazcalin johtaja lauloi nahuatlin kielellä lauluja, jotka kuuluivat osana rituaaliin. Johtajalla oli rinnassaan nännien yläpuolella kaksi suurta arpea. Sauna 3/2008 14
Hylätty temazcal Huatlatlaucan intiaaniyhteisössä Pueblan eteläisessä vuoristossa. Hän kertoi myöhemmin uhranneensa ihoaan jumalille eräässä toisessa uskonnollisessa rituaalissa. Alkuvirsien ja jumaltervehdysten jälkeen oli sisäänkonttauksen vuoro. Naisten ja miesten oli mentävä sisään vuorotellen, toivottava jotain temazcalilta ja kiertää tyhjä maakuoppa vastapäivään. Johtaja ja toiseksi viimeinen henkilö kantoivat lapioilla hehkuvia kiviä maakuoppaan. Meille muille annettiin suuria pihkamöykkyjä, joita meidän oli valeltava jokaiseen kiveen. Pihkan sulaessa kirpeän makea metsäntuoksu täytti tilan. Neljä ovea Temazcal-rituaali koostuu yleensä neljästä ovesta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen löylynheittokerran välillä ovi avataan hetkeksi raittiin ilman haukkaamista varten. Maakuoppaan kannetaan myös joka ovellisella lisää kiviä, jotta löylyt paranisivat. Ennen ensimmäistä ovea temazcalin johtaja lauloi taas nahuatliksi. Hän kehotti meitä muita päästämään kaikki patoutumat valloilleen huutamalla. Osa osallistujista ulvoi kuin sudet täydenkuun aikaan. Vettä heitettiin kiville yrttikimpulla, joka oli kasteltu vesiämpärissä vihdan tavoin. Ensimmäiset löylyt olivat lempeät. Jo ennen toista ovea, maa alkoi sulaa mudaksi. Hieroimme mutaa kaikkialle Sauna 3/2008 15
shortsien tai topin peittämättä jättämälle iholle. Kun toinen ovi avautui, johtaja kävi hakemassa temazcaliin kannullisen vettä sekä pulquea, joka on kaktuksen mehusta käynyt mieto juoma. Kannut tyhjenivät nopeasti ringissä. Pihkan sekä yrttikimpun huumaava tuoksu leijui kaikkialla. Seuraavaksi oli vuoro kiittää temazcalia ja heittää lisää löylyä. Ennen neljättä ovea kuumuus kävi niin sietämättömäksi, että jopa minun suomalaisena oli käytävä pitkäkseni vilpoiselle mutalattialle. Temazcalista jäi saunan tavoin raukea, rentoutunut ja puhdistunut olo. Useille osallistujille se oli voimakas henkinen kokemus. Itse suhtauduin temazcaliin enemmän uudenlaisena saunakokemuksena kuin uskonnollisena rituaalina. Suudeltuani maata ovesta ulos kontatessani ja esittäessäni mielessäni toiveen, oli aika peseytyä. Heitimme useita sangollisia jääkylmää kaivovettä toistemme päälle. Avanto a la mexicana. Paikallisten kulttuuriperintö vai turistien vetonaula? Temazcaleista kuulee puhuttavan paljon Meksikossa, mutta niiden näkeminen on harvinaista ja niissä kylpeminen vielä harvinaisempaa. Suurimmalla todennäköisyydellä voit nähdä temazcalin maaseudulla pienissä intiaaniyhteisöissä esimerkiksi Pueblan, Veracruzin, Hidalgon, Oaxacan tai Méxicon osavaltioissa. Usein nämäkin temazcalit ovat hylättyjä intiaaneihin ja heidän tapoihinsa kohdistuvan sorron sekä siirtolaisuuden seurauksena. Joillakin turistialueilla temazcaleista on tullut matkailijoiden vetonauloja, ja matkatoimistot mainostavat meksikolaista spa-hoitoa hemmottelulomaa kaipaaville. Onneksi monet meksikolaiset pitävät kulttuuriperintöään suuressa arvossa, ja tästä syystä temazcaleja on kaikesta huolimatta vielä runsaasti jäljellä. Nykypäivänä yhä useammalle temazcal merkitsee puhdistautumista ja hyvää kyl pyä. Harvemmin se on enää rituaalien kotosija. Vaasan asuntomessut Vaasan asuntomessujen lähes kaikkiin kohteisiin sisältyy sauna, myös useimpiin kerrostaloasuntoihin. Tässä muutama esimerkki saunoista, joita leimaa designlauteet ja kuituvalaistus. Saunat: Ylävasemmalla: katto- ja seinäverhous sekä lauteet tervaleppää, kiukaana Iki-kiuas. Keskellä: katto- ja seinäverhous kuusta, lauteet lämpökäsiteltyä mäntyä, Mondex-vuolukivikiuas. Yläoikealla: katto- ja seinäverhous mänty-sormipaneelia, lauteet haapaa, kiukaana Helo Pikkutonttu. Viereisellä sivulla: televisiokatsojien äänestystulosten perusteella rakennettu talo. Saunassa katto- ja seinäverhous lämpökäsiteltyä leppää, lauteet lämpökäsiteltyä haapaa. Erikoinen Cava-kiuas ratkaisu. Sauna 3/2008 16
RAILI VIHAVAINEN Vaasan asuntomessut Vaasan Asuntomessuilla muotia olivat teemat ja klinikat: Teemoina olivat koteja kaikille ja ekologisuus. Teemat oli otettu huomioon aina messualueen kaavoittamisesta ja tonttien jaosta alkaen. Vaasan asuntomessualueelta jokaisen kävijän luvattiin voivan löytää unelmakotinsa: modernin tai perinteisen, loisteliaan tai edullisemman, omakotitalon, yhtiömuotoisen pientalon tai kerrostaloasunnon taikka vaikkapa hauskan saaristolaiskodin. Oli mahdollista tutustua moderniin hirsirakentamiseen, funkistyyliin tai perinteiseen talopakettiin. Muotitermi ekologisuus oli tietenkin vahvasti asuntomessuilla mukana, luontoarvot alueen kaavoittamisesta ja suunnittelusta aina talojen rakentamiseen asti. Invalidiliiton esteettömyysklinikalla asiantuntijat tarjosivat henkilökohtaista neuvontaa esteettömästä rakentamisesta. Rakennusklinikalla rakennusasiantuntijat antoivat neuvoja pientalohankkeen pääsuunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan kanssa tehtävien sopimusten laadinnasta, tietopalveluista sekä kaikista omakotitalon rakentamiseen liittyvistä asioista. Energiaklinikalla messukävijät voivat kysyä kotien energiankäytön tehostamisesta sekä uudisrakentamisen energiatehokkaista ja matalaenergiaratkaisuista. (Kuvat asuntomessujen nettisivuilta: www.asuntomessut.fi /vaasa) Sauna 3/2008 17
LISA MÄKELÄ, TEKSTI ESKO MÄKELÄ, KUVAT messusaunoja aavan meren tällä puolen Yli 65 000 maksanutta vierasta kävi Porin Reposaaren loma-asuntomessuilla. Heti perään matkasi Vaasaan saakka asuntomessuille 140 675 kiinnostunutta kävijää. Oliko houkutuksena meri, rakennus- ja sisustusratkaisut, pihaja puutarhasuunnittelut vai viidakkorummuista kuuluneet kehut? Reposaaren rantamille oli rakennettu 17 ranta/pihasaunaa. Ne kuuluivat rantatonttien huviloille ja mökeille sekä kadun puiston puolella sijaitsevalle omakotitalolle. Tässä oli ansiokkaasti noudatettu vanhaa erillisen pihasaunan perinnettä. Kahdella huvilalla oli toisena saunanaan sisäsauna ja yhdellä mökillä pelkästään sisäsauna. Sisäsaunoja oli lisäksi pienkerrostalon jokaisessa huoneistossa, joista nähtävillä 4, yhdessä alueelle valmiina tuodussa mummonmökissä, kahdessa kelluvassa huvilassa ja vielä messujen oheiskohteessa, kolmessa vuokrattavassa Yyterin Villassa. Yhteensä siis 30 saunaa odotti katsojaa. Yhteistä kaikille saunoille oli, että niiden ikkunoista ja terasseilta näkyi aava meri ja korkea taivas. Ulkoapäin saunat ja muut pihapiirien rakennukset olivat selkeitä ja vähäeleisiä, ilman torneja ja krumeluureja, värityksiltäänkin maltillisia. Mereltä katsottuna näkymä oli kuin matalaa kalastajakylää, jonka yli merituuli saa vapaasti pyyhkiä. Aurinkoiset puiset, tai muovipuisetkin, terassit peittivät suuret osat pihoja ja jatkuivat käytävinä laitureille. Niillä on varmasti mukava lekotella saunomisen välissä, etenkin kun rakennukset oli kellosepän tarkkuudella sijoitettu antamaan näkö- ja tuulensuojaa. Liian kylmän meriveden varalta muutaman saunan terassilla oli pieni uima-allas ja joillakin lämmitettävä kylpytynnyri. Löylyhuoneita oli pieniä kaksineliöisiä, keskisuuria 3-4-neliöisiä ja suurempia, jopa 7- ja 8,5- neliöisiä. Tilantuntua lisäsivät monissa saunoissa löyly- ja suihkuhuoneen väliset lasiset ovet ja seinät sekä yleensä korkealle sijoitetut leveät, runsaslukuiset ikkunat. Vuosi sitten Hämeenlinnan asuntomessuilla herätti huomiota savusaunanmustaksi käsitelty Kaakelikeskuksen Villa Allan löylyhuone. Tänä kesänä mustia sisäverhouksia oli enemmän. Joissakin saunoissa myös lauteet oli värjätty mustiksi, esim. Kontiotuotteen Nalle Duossa. Lattiat olivat usein harmaata laattaa, mutta poikkeuksiakin mustaverhoilluista saunoista löytyi: K-Raudan Fiksussa lattialaatoitus oli aitoa mustaa kiveä ja Nalle Duossa mustaa mäntyä. Tiilerin Lomaparatiisin puolihirsiseinäisen tumman saunan lattia oli tiililaattaa, sävy Rooma MTL- 85, ja Kastellitalojen Tummuvan Yön tervaleppäpaneloidun saunan lattia Pukkilan koboltinsinistä lasitettua mosaiikkia. Sauna 3/2008 18
Villa Luvatan pihasaunan ovi auki terassille, jossa lämmitettävä kylpytynnyri ja kummelin kaltainen pihapatsas. Luvata Pori Oy:n talossa on käytetty runsaasti kuparia, mm. katon katteena, räystäskouruina ja syöksytorvina (oik). K-raudan Fiksu-talon pihasaunassa on mustakäsitellyt kuusipaneelit ja Harvian sähkökiuas. Etuseinä ovineen on lasia (alla). Honkarakenteen rantasaunassa on puulämmitteinen IKI-kiuas. Katto on koivua, lauteet jättiläistuijaa, seinät piilutettua hirttä, kiviverhoilu sävyltään mustaa timanttia (alla). Sauna 3/2008 19
Tervaleppä oli suosittu materiaali sisäverhouksissa ja lauteissa. Sen kanssa kilpailivat tasavertaisina haapa ja kuusi, kaikki kolme lämpökäsiteltyinä tai ei. Koivu ja tuija olivat harvinaisuuksia. Harvinaisia olivat myös puulämmitteiset kiukaat; yksi IKI, yksi Aito, kolme Harviaa joista yksi myös sähköllä lämmitettävä ja yksi Kastorin ns takkakiuas jonka tulipesän luukku oli saunatuvan puolella. Saunoihin saattoi liittyä melko ylellisesti kalustettu saunatupa, jollainen esiteltiin yöpymisiin soveltuvana vierastupana. Tosiaan, ollakseen myös pukuhuone sieltä näytti usein unohtuneen paikka riisutuille vaatteille ja märille pyyhkeille. Messujen yhtenä vetonaulana oli laulaja Eino Grönin, syntyperäisen reposaarelaisen Eikka-mökki rantasaunoineen. Messujen erikoisuutena oli Marina Housing Oy:n kaksi ponttooneille rakennettua kelluvaa taloa. Molemmissa oli sauna, josta pääsi pesuhuoneen kautta pihalle eli taloa ympäröivälle ponttooniterassille ja siitä uimaan. Terassi toimii myös venelaiturina. Kuvassa Kalastajavilla, pienempi taloista. Päädyssä näkyy parven ikkuna. Hirsisauna rantakalliolla, näytteille asettajana Honkarakenne. Kau nista katseltavaa olikin ul kona ja sisällä. Tonttia rajasi kadulle valkoinen matala säleaita, pihalla oli nurmikkoa ja piharakenteissa Nilsiästä louhittua moniväristä kiveä. Mökki oli ihmisen mittainen, 61 neliötä, ja tunnelmaltaan ystävällinen. Meri näkyi parvelle saakka olohuoneen ikkunoista, jotka ulottuivat katonrajaan asti, ja myös makuuhuoneen erkkeri-ikkunasta sitä saattoi ihailla. Ulkona Eikka-mökin isännällä riitti jututtajia. Näköjään myös kärsivällisyyttä, joten kysytäänpä. - Voitko tulla saunalle kuvattavaksi Sauna-lehteen? Tulihan hän, kuten kuvasta näkyy, ja kertoili - Sauna oli Kastellitalojen alkuperäisissä runkopiirustuksissa sijoitettu taloon sisälle, mutta Sauna 3/2008 20