TUNTUREILLA KUKKII muisteluksia Oulun Jyty ry:n juhlamatkasta Kilpisjärvelle ja Norjaan 10. 13.6.2011 Aurinkoisessa ja helteisessä säässä perjantaina 10.6.2011 lähdimme klo 13.00 Oulun linja autoasemalta Koskilinjojen bussilla kohti pohjoista, Oulun Jyty ry:n 90 vuotis juhlavaellukselle. Iistä tuli vielä mukaan haukiputaalaisia jytyläisiä ja niin koko 45 hengen ryhmä oli koossa. Aluksi kävimme läpi infopakettia, jossa oli mm. kartta Kilpisjärven alueelta, osanottajaluettelo, palautelomake ja pari sivua tehtäviä (aivojumppaa) ajankuluksi sekä maantiekartta, josta oli mukava seurata matkan kulkua Kilpisjärvelle. Jotta etenkin tuttu alkumatka menisi nopeammin, pidettiin matkan aikana arpajaiset. Arpajaisvoittoja oli saatu eri hallintokunnista ja niitä oli niin runsaasti, että taisi jokaista onnetar ainakin yhden kerran suosia, useamman arvan ostajia hyvinkin monta kertaa. Arpajaisten tuottoon pääsi osalliseksi jokainen, olipa ostanut arvan tai ei, sillä tuottoa alettiin nauttia Kolariin tehdyn pysähdyksen jälkeen. Seuraava pysähdys tulikin jo Muoniossa, koska linja auto sanoi jostain syystä irti yhteistyön ja alkoi päästää nesteitään ulos. Vaihdoimme Koskilinjojen auton Kultiman autoon. Laukkujen siirto autosta toiseen kävikin pienestä taukojumpasta. Matka jatkui edelleen rattoisasti, iloisen puheensorinan ja naurun säestyksellä. Ennen Kilpisjärvelle saapumista pysähdyimme vielä Karesuvannossa ja tästä maisemat muuttuivat yhä upeammiksi. Vähän ennen Kilpisjärveä ohitimme Suomen maanteiden korkeimman kohdan (Muotkatakka 565,5 m), josta laskeutuessa avautui huikeat näkymät Kilpisjärvelle ja Saanalle sekä lumisille Ruotsin ja Norjan tuntureille. Paraksen teräväkärkinen huippu erottui kaukana horisontissa. Lähestyimme kylää ja Saana tuli jykevänä yhä lähemmäksi, sen huipun tulemme valloittamaan! (Kuva PirkkoK)
Perille saavuimme illalla noin kymmenen maissa ja aurinko paistoi vielä korkealla. Majoituspaikkana oli perinteikäs Kilpis hotelli, jossa jopa presidenttipari Koivisto sekä Ruotsin ja Norjan kuninkaalliset ovat yöpyneet. Yllätykset jatkuivat! Hotellilla oli jotain ongelmia lämpimän veden saannin kanssa, joten kaikki eivät voineet majoittua alkuperäisen suunnitelman mukaisesti hotellihuoneisiin vaan osa majoittui lähistöllä oleviin huoneistoihin. Jako oli tehty sattumanvaraisesti. Laskevan ilta auringon loisteessa nautittiin maittava illallinen. Mukavana yllätyksenä hotelli tarjosi vielä mahdollisuuden saunomiseen rantasaunassa. Osa kävikin saunassa, joku jopa hyisessä Kilpisjärvessä uimassa, ja ihasteli saunan terassilta järveä ilta tai paremminkin yöauringon loisteessa. Matkustamisen, ruokailun ja saunomisen jälkeen porukat olivat väsyneitä ja painuivat pehkuihinsa, joten hotellin alabaarissa oli hiljaista sinä iltana. Lauantaiaamu oli pilvinen. Ilma alkoi vähitellen kirkastua ja lämmetä, kun lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan Jäämerta kohti hotellista saadut eväät mukana. Maisemat muuttuivat jylhemmiksi, tuntureilla oli vielä lunta ja puroja virtasi tuntureiden rinteillä kuin helminauhoja. Kuului vain näkemisestä ihastuneita huudahduksia! Mutkaista alamäkeä Jäämerta kohti Ensimmäinen pysähdys oli Skibotnissa, Lyngenfjorden vuonon rannalla olevassa pienessä kalastajakylässä. Se ei kuitenkaan ollut niin pieni, etteikö sieltä olisi ostettavaa löytynyt, tarttuipa jonkun mukaan mm. persoonallinen pulloteline.
Lyngenfjorden, Skibotn (Kuva PirkkoK)
Täältäköhän ne Norjan lohet tuodaan meidän ruokapöytäämme? Vuonon rantaa seuraten ajettiin ihan vuonon pohjukassa sijaitsevaan Oterenin kylään, jossa pysähdyksemme aikana pieni kauppa tuli tupaten täyteen retkeläisistä. Takaisin palasimme samaa reittiä ja eräällä vuonon rannalla olevalla taukopaikalla pidimme lounastauon. Tuulisessa ja vähän vilpoisessa säässä söimme eväät. Jotkut kävivät keräämässä ilmaisia matkamuistoja Jäämeren rannalta, kauniita kiviä ja simpukankuoria.
Lounastauko Jäämeren rannalla Tällaisia ei löydykään Perämeren rannalta!
Lyngenvuonoa linja auton ikkunasta kuvattuna
Rovijokforsen 25 m putous
Pysähdyimme vielä ennen rajaa ihastelemaan Rovijokforsenin kuohuja
Kilpisjärvelle palasimme noin kolmen aikoihin. Joukossa oli vielä niin reippaita retkeläisiä, että osa heistä lähti Saanaa valloittamaan tai ihailemaan Salmivaaralta Kilpisjärven maisemia. Toisille riitti nautiskelu ja maisemien ihailu hotellin terassilta. Rantasauna oli taas lämpimänä klo 16.00 alkaen aina klo 20.00 saakka ja päivällinen oli katettuna klo 18.00 alkaen. Illalla hotellin baarissa oli puheensorinaa ihan eri tavalla kuin edellisenä iltana. Valoisa, yötön yö saa päiväjärjestyksenkin ihan sekaisin, unen tulosta ei ole tietoakaan ja voi valvoa vaikka kuinka myöhään tai aikaiseen aamuun Sunnuntaiaamuna oli taas pilvisestä, mutta vähitellen sää selkeni ja aurinko alkoi paistaa. Tänään oli tarkoitus huiputtaa Saana (1029 m). Kilpisjärvi on 479 metriä m.y.p., joten nousua on lähes puoli kilometriä neljän kilometrin matkalla! Linja auto vei meidät viiden kilometrin päässä olevaan Retkeilykeskukseen, josta polku Saanalle lähtee. Ehdotin, että jos vain kunto jotenkin sallii, niin kannattaisi nousta ainakin puurajalle saakka (n. 600 m.y.p.), sieltä avautuisi jo todella hienot näkymät Pikku ja Iso Mallalle sekä Ruotsin ja Norjan tuntureille. Osa kävikin puurajan tuntumassa ja osa jatkoi matkaa ylös huipulle, itse kukin oman kuntonsa mukaan. Puuttomalta alueelta lähti portaat ylös, askelmia silmän kantamattomiin (kuulemma 741 kpl). Alkumatkan tunturikoivikkoa, taustalla Kilpisjärvi ja Ruotsin tunturit (Kuva PirjoH) (Kuva PirjoH)
Portaiden yläpäässä, karussa ympäristössä kukkivat mm. vain pohjoisen tuntureilla kasvava kaunis, harvinainen ja rauhoitettu lapinalppiruusu sekä uuvana ja liekovarpio. Sielikkö oli vielä nupullaan ja ainakin yksi lapinvuokko löytyi. Alempana tunturikoivikossa oli lapinorvokki keltaisessa kukassaan, kullero ja metsäkurjenkanerva olivat nupuillaan. Lapinalppiruusu. Suomessa lapinalppiruusua on tavattu vain Käsivarren Lapista Enontekiön luoteisosasta noin kymmenestä paikasta sekä muutamasta paikasta Utsjoelta. Utsjoen esiintymä löydettiin vasta 1948, eikä sen nykytilasta ole tietoa. Lapinalppiruusu kasvaa Suomessa vain tunturiseuduilla ala ja keskipaljakalla korkeimmillaan 950 metrissä.(wikipedia) Uuvana Lapinalppiruusu ja lapinvuokko Liekovarpio
Ei pidä unohtaa katsoa taaksepäin. Ollaan jo niin korkealla, että taustalla näkyy Norjaan menevä tie ja Siilasjärvi. Vasemmassa kulmassa Malla ja sen edessä näkyy hiukan Kilpisjärveä ja edelleen Norjan tuntureita, tulli on Siilasjärven puolenvälin kohdalla oleva vaalea kohta. Polku ja parkkipaikka Kolmen valtakunnan rajalle lähtee Kilpisjärven ja Siilasjärven välistä, näkyy vaaleana. Alkumatkasta sai vähennellä vaatetta, kun tuli kuuma portaita noustessa, mutta vähitellen ilma kävi tuulisemmaksi ja viileämmäksi, joten vaatekertoja sai lisätä. Saanan rinteellä, aivan jyrkänteen reunalla on vielä saksalaisten sota aikana tekemiä bunkkereita. Nämä eivät ole ihan reitin varrella, mutta jos tarkkana on, voi huomata ne. Huipulla nimi kirjaan ja paluu samaa reittiä takaisin. Paluu myötämäkeen ja myötätuuleen kävi huomattavasti joutuisammin kuin meno. Reisilihakset ja polvet joutuivatkin koville alas tullessa! Niin kiirettä ei kuitenkaan pidetty, etteikö olisi ehtinyt pitää taukoa, syödä eväitä ja nauttia näkemästään. Huipulla tuulee!
Lepotauko ja maisemien ihailua huipulla
Alamäkeen ja myötätuuleen, Mallatunturit vasemmalla, Siilasjärvi ja Norjan tuntureita Saanalle näkyy hienosti Kilpisjärven länsipuolella (Ruotsissa) oleva Duoibal (Tuipal) tunturijono, sen takana oleva kaksihuippuinen Pältsan (1404 m) ja vieressä Moskkugaisi (1516 m). Siitä luoteeseen on Norjan puolella Paraksen (1419 m) teräväpiirteinen huippu. Paraksen suunnassa on kolmen valtakunnan rajapyykki, Goldajärven ja Kuohkimajärven välissä. Tässä on myös vedenjakaja, Goldajärven vedet laskevat Jäämereen ja Kuohkimajärven Kilpisjärveen ja edelleen Perämereen. Kilpisjärveä,Kolttalahti, taustalla Ruotsin Duoibal (Tuipal) tunturijono, Pältsan näkyy tummahuippuisimpana (Kuva PirjoH)
Pikku ja Iso Malla, taustalla Ruotsin tuntureita (Pältsan vasemmalla tummin) ja Norjan, horisontissa Kolttalahti, jonne Malla vie laiva Kolmen valtakunnan rajalla kävijöitä. Ne, jotka kävivät edellisenä iltana Saanalla, menivät Malla laivalla Kolttalahteen, kävelivät rajapyykille ja siitä Pikku Mallan kuvetta, upean Kitsi putouksen kautta Kilpisjärvelle. Aamulla jotkut olivat lähteneet Saanalle jo aikaisemmin, käyneet huipulla ja palanneet Saanajärven kautta, Saanan takaa, takaisin hotellille. Saanajärvi (679,4 m.p.y.) oli ollut vielä jäässä. Saanalta takaisin Retkeilykeskukseen tuli jokainen omaan tahtiinsa. Kuljettajamme oli vienyt porukkaa useammassa erässä takaisin hotellille, jotkut olivat reippaana kävelleet vielä tämän viiden kilometrin matkan. Saanan valloitus joko kokonaan tai osittain oli onnistunut! Me teimme sen! Jokainen oli tyytyväinen itseensä ja suoritukseensa, kylmät juomat Retkeilykeskuksen terassilla olivat ansaitut. Rantasauna (Kuva PirkkoK)
Illalla oli vuorossa sauna ja ruokailu. Saunan lämmössä oli mukava rentouttaa kipeytyneitä jalkalihaksia ja pulahdus Kilpisjärveen teki myös terää. Kokoonnuimme vielä rantasaunassa olevaan takkahuoneeseen, joka oli meidän käytettävissä kahdeksasta alkaen. Omia eväitä nautiskellen ilta meni rattoisasti ja puoleen yöhön mennessä sieltä olikin lähdettävä pois. Ei tämä nyt niiiin kylmää ole! Jalkahoitokin oli tarpeen! Hauskaa oli!
Maanantaiaamu olikin kylmä ja pilvinen, kotiinlähdölle ihan sopiva ilma. Kymmenen maissa lähdimme alamäkeen, etelää kohti. Antti Lapinvaimon halauksessa! Pysähdyimme Sonkamuotkassa 50 sentin munkkikahveille. Meitä oli heti portailla vastassa paikan emäntä lapinpuvussaan ja halaten toivotti kaikki tervetulleiksi. Olin etukäteen ilmoittanut, meitä on tulossa linja autollinen, jotta hän tietää keittää kahvia ja paistaa munkkeja riittävästi, niin ja laittaa lapinpuvun päälle. Tämä on sellainen paikka, ettei voi ohi ajaa pysähtymättä, joko meno tai paluumatkalla. Tien toisella puolella on Mailan putiikki, josta saa viinerikahvit eurolla. Muoniossa oli vuorossa taukojumppa eli auton vaihto. Tällä kertaa jatkoimme matkaa Gold Linen autolla. Paluumatkalla kävimme läpi tehtäviä, joita oli matkan alussa jaetussa infopaketissa. Niitä saattoi tehdä yksin tai porukalla, jos sattui olemaan aikaa ja tekemisen puutetta. Pysähdyimme Pellon Vihreällä pysäkillä syömään ja siellä oli vielä mahdollisuus tehdä ostoksia. Matkalla poikkesimme katsomaan Kukkolankosken kuohuja, vettä oli joessa runsaasti. Viimeinen pysähdys oli Tornion ABC:llä. Pysähdykset olivat tarpeen, sillä kävelystä kipeytyneet lihakset tarvitsivat välillä liikunta. Voivottelua kuului, mutta syykin oli selvä. Saanalla käydessä jalkalihakset olivat joutuneet vähän töihin ja kovemmalle koetukselle ja siitä kipeytyneet. Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut mielestäni oikein hyvin. Kertoipa joku, ettei hän ollut vuosikausiin nauranut niin paljon kuin tällä reissulla, vatsalihaksetkin olivat tulleet kipeiksi. Yksi tärkeä tekijä oli kaunis, aurinkoinen sää, joten saimme nähdä tunturit ja maisemat kaikessa komeudessaan. Osalle tämä oli ensimmäinen matka Kilpisjärvelle, mutta ei varmaankaan viimeinen, koska monen kuuli sanovan, että tänne täytyy tulla uudestaan. Jäihän käymättä ainakin siellä Kolmen valtakunnan rajapyykillä! Kiitos osanottajille, olitte mukavaa matkaseuraa ja toivon, että työt arkihuolineen unohtuivat hetkeksi, mieli lepäsi, koitte uusia elämyksiä ja nautitte näkemästänne. Pimeinä, harmaina syksy ja talvi iltoina palaatte vielä ajatuksissanne pohjoisen jylhiin maisemiin ja aurinkoon sekä yöttömään yöhön. Sirkka/teksti ja kuvat, ellei toisin mainittu