VIIRIÄISKOIRIEN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 201x -201x Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n kokouksessa XX.XX.XXXX

VIIRIÄISKOIRIEN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 201x -201x Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n kokouksessa XX.XX.XXXX

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Hyväksytty SKL-FKK ry:n hallituksessa Viiriäiskoiran rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma Hyväksytty rotua harrastavan yhdistyksen yleiskokouksessa pp.kk.vuosi Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa pp.kk.vuosi SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt pp.kk.vuosi Sisällys: 1. Yhteenveto 2. Rodun tausta 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia 4. Nykytilanne 4.1 Populaation koko ja rakenne 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 4.3 Terveys 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet 4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista 4.4 Ulkomuoto 5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat 6.1 Visio 6.2 Rotujärjestön tavoitteet 6.3 Rotujärjestön strategia 6.4 Uhat ja mahdollisuudet 6.5 Varautuminen ongelmiin 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta 8. Lähteet 9. Liitteet

1. Yhteenveto Tämä on viiriäiskoiran ensimmäinen jalostuksen tavoiteohjelma (JTO). Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on dokumentoida rodun nykytilanne Suomessa, antaa tietoa rodusta ja sen jalostuksesta sitä harrastaville, sekä laatia pitkän tähtäimen suunnitelma rodun jalostukseen Suomessa. Suomen viiriäiskoirapopulaation terveydentilaa selvitettiin terveyskyselyn avulla. Kaiken jalostuksen perustana on kasvattaa ulkomuodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan rodunmukaisia yksilöitä, jotka ovat luonteeltaan ja terveydeltään ensiluokkaisia. Viiriäiskoiran jalostuksessa käyttöominaisuuksia on painotettu, ja siksi rotu on ulkomuodoltaan vaihteleva. Myös jatkossa käyttöominaisuuksien tulisi olla painopisteenä jalostuksessa. Tärkeä tavoite rodun hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on saada rotu mukaan PEVISAan. Tämä jalostuksen tavoiteohjelma on tarkoitettu nykyisille ja tuleville kasvattajille sekä kaikille rodusta kiinnostuneille. Siihen on pyritty kuvaamaan olemassa oleva tieto rodusta; taustoista, nykytilasta, terveydestä ja tietenkin jalostuksesta. Suomessa rodun jalostuksessa käytettävä populaatio on hyvin pieni. Yksi jalostuksen tavoiteohjelman tärkeistä tavoitteista on saada rodun harrastajat tiedostamaan rodun tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet. Jalostustyössä on pyrittävä säilyttämään rodun terveys, hyvinvointi sekä monimuotoisuus laajan geenipohjan avulla. Vastuu rodun jalostuksessa on rotujärjestöllä, rotuyhdistyksellä sekä luonnollisesti kasvattajilla. Vasta perustettu rotuyhdistys pyrkii tavoittamaan rotua harrastavat, rekrytoimaan niitä jäsenikseen sekä järjestämään koulutustilaisuuksia ja tiedottaman rodusta ja sen jalostuksesta jäsenilleen. Seuraavan jalostuksen tavoiteohjelman laadinnassa arvioidaan jälleen rodun tilaa Suomessa. Sen perusteella suunnitellaan seuraavia toimenpiteitä ja laaditaan uusi jalostuksen tavoiteohjelma. 2. Rodun tausta 2.1 Viiriäiskoiran historia Saksassa Metsästyksestä kertovan kirjallisuuden perusteella tiedetään, että nykyisen viiriäiskoiran kaltaisia koiria on ollut olemassa vuosisatoja, ja niitä on käytetty riistan ylösajamiseen. Nimellä wachtelhund on historiallinen alkuperä. Viiriäiskoiran järjestäytynyt kasvatus alkoi 1800-1900-lukujen vaihteessa, jolloin alettiin pitää rotukirjaa. Rodun kantaisä oli Lord Augusta 1834 L, joka oli peräisin Staufenbergistä Ylä-Baijerista. Sillä astutettiin muutamia sopivia narttuja ja siitä alkoi puhdasrotuisten viiriäiskoirien jalostus. Aluksi kasvatettiin vain ruskeita (joskus valkoisin merkein) ja valkoruskeita koiria, jälkimmäisillä saattoi olla pienet punaruskeat merkit päässä ja raajoissa. Narttu Baby auf der Schanze 1838 L toi rotuun värin ruskeapäistärikkö. Rudolf Friess (R.F.), joka vaikutti viiriäiskoirien jalostukseen vuosikymmenten ajan, aloitti ruskeiden ja päistärikköjen koirien erillisen väreihin perustuvan jalostuksen. Kummankin värikannan huolellisesti suunnitelluilla astutuksilla hän onnistui pienestä geenipoolista huolimatta välttämään sisäsiitoksen tuomat haitat. Eri värikantojen eriyttäminen oli järkevää myös siksi, että koirien ominaisuudet poikkesivat hieman toisistaan. Metsästettäessä ruskeat koirat olivat lähihakuisia, kun taas ruskeapäistäriköt olivat laajahakuisia ja jäljestykseen erityisen soveltuvia. Nykyään nämä erot eivät enää ole merkittävät eri värien välillä, koska aikojen kuluessa erivärisiä koiria on käytetty keskenään jalostukseen. Värityyppien välinen jalostuksen

salliminen levensi jalostuspohjaa. Kuitenkin yleisesti ottaen rodussa on edelleen olemassa nämä kaksi eri tyyppiä ja verilinjaa. Suomessa ei ole kieltoa jalostaa erivärisiä koiria keskenään. Viiriäiskoiria kasvatetaan ainoastaan metsästäjille ylösajaviksi ja monipuolisiksi metsästyskoiriksi. 2.2 Viiriäiskoiran historia Suomessa Tiettävästi ensimmäinen viiriäiskoira tuotiin Suomeen vuonna 1984. Tällöin Ruotsista tuotiin ruskea uros, Jack (SF19829C/84), jota ei ole käytetty jalostukseen. Vuonna 1987 Ruotsista tuotiin sisarukset Cilla ja Cita. Cillaa ei ole käytetty jalostukseen, mutta Citalla on ollut kaksi pentuetta. Ensimmäinen paritus oli saksasta 1990 tuodun uroksen Mirko vom Fürstenweiher kanssa. Pentueessa oli 7 pentua. Toinen paritus oli ensimmäisessä pentueessa syntyneen Atte-uroksen kanssa. Tällöin syntyi ainoastaan yksi narttu-pentu. Citan ensimmäisessä pentueessa syntynyt Annu-pentu paritettiin myös veljensä Atten kanssa. Annun pentueessa oli 8 pentua. Citaa ja sen jälkeläisiä ei ole käytetty jalostukseen tämän ohella. Vuonna 1993 Ruotsista tuotiin viiriäiskoiranarttu Ljungkullens Terra. Terra paritettiin vain kerran, ruotsalaisen koiran kanssa, Sippolas Cerberus. Pentueessa oli 9 pentua. Näitä ei ole käytetty jalostukseen. Suomessa syntyneitä viiriäiskoiria ei tähän päivään mennessä ole käytetty siitokseen muita kuin Atte ja Annu, vuonna 1993 sekä Atte ja emänsä Cita vuonna 1994. Kaikki Suomessa tähän mennessä (12/10) syntyneet pentueet ovat tuontikoirien alta. Taulukko 1. Tuonnit SF19829C/84 uros JACK ruskea 1984 SF20496/87 narttu CILLA ruskea 1987 SF21445/87 narttu CITA ruskea 1987 S43143/88 narttu WAX'S CINDY B ruskea 1988 SF01555/90 uros MIRKO VOM FÜRSTENWEIHER 1989 SF16907/93 narttu FIN MVA V-94 V-95 V-96 LJUNGKULLENS TERRA kimo 1993 FIN39888/95 uros BIMBO ruskea 1995 FIN31411/96 uros FINN-VALLENS DISCO ruskea 1996 FIN19978/97 uros KALLO VOM KIRCHHOF päistärikkö 1996 FIN16315/06 uros HEMFJÄRDENS FAJT ruskea 1997 FIN43308/97 narttu ZILLA VON RAPPACH ruskea 1997 FIN27943/98 uros ZASKO VON DER BASSENKUHLE ruskea 1997 FIN35277/03 narttu MIRA VOM JOSEPHSKREUZ ruskea 1998 FIN52031/07 uros BRASEGÅRDENS HILLBUR 1998 FIN12295/01 uros SIMSON ruskea 1999 FIN30499/01 narttu KNESTORPS FURIA ruskea 2001 FIN40985/01 narttu PEPSI ruskea 2001 FIN20190/05 narttu JAKTGRANATS EBONY ruskea 2002

FIN11758/06 narttu JAKTGRANATS ENTRY ruskea 2002 FIN34147/05 uros ROTVÄLTANS KARO ruskea 2004 FIN39380/05 uros STAWASKOGENS BALDER päistärikkö 2005 FIN51546/05 narttu FI MVA YANDA VON DREIANNEN ruskea 2005 FIN15999/06 uros YAZZU VON DREIANNEN 2005 FIN13441/06 uros UTVÄNGS CASPER 2005 EJ13451/06 narttu RITA ruskea 2005 FIN29652/06 uros ANDVATTNETS MAMBO ruskea 2005 FIN17689/07 narttu GINA VOM GARTEN EDEN 2006 FIN27549/07 narttu ALFRIDA ruskea 2006 FIN35341/08 narttu CELIA VON DREIANNEN 2006 FIN19895/08 narttu AKRA LOMSKIE BAGNO 2007 FIN58421/07 narttu BJÖRNFOTENS FANNI ruskea 2007 FIN34804/08 narttu ANNA ruskea 2007 FI15350/09 narttu HUNNESTORPS LEXIE ruskea 2008 FIN59679/08 narttu DAIM ruskea 2008 FI26998/09 uros PIGALL ruskea 2008 ruskea FIN35380/08 narttu MYRRA päistärikkö 2008 FIN62984/08 uros AUGUST VOM WIENBERG ruskea 2008 ruskea FIN36725/08 narttu JAKITA päistärikkö 2008 FIN39964/08 uros CECAR ruskea 2008 FI52580/09 uros MOLLE ruskea 2009 FI49580/09 uros KALIF VON DER NONNENKAPPEL 2009 FI34539/09 narttu SIMFALLETS MYRAN ruskea 2009 FI46994/10 uros IGELMYRANS BACCO ruskea 2009 FI58828/09 uros NUGGET VOM JUNKERNHOF ruskea 2009 FI48201/09 uros JAKTBÄCKENS FLEX ruskea 2009 FI48948/09 narttu BJÖRNFOTENS KLARA ruskea 2009 FI48857/09 narttu LILJA ruskea 2009 FI12135/10 narttu JAKTBÄCKENS GNISTA ruskea 2009 ruskea FI15337/10 narttu BJÖRSTORPS DAFFY päistärikkö 2009 FI21441/10 narttu TIMJAN ruskea 2010 2010 FI22249/10 uros VIIJÄGARENS ATLAS ruskea

3. Järjestöorganisaatio ja sen historia Rotujärjestö on 1964 perustettu Suomen Spanieliliitto ry, jolla on jäseninä 21 yhdistystä. Rotujärjestössä ei ole henkilöjäseniä. Jäsenyhdistysten yhteinen henkilöjäsenmäärä on noin 3500 henkilöä. Vuonna 2008 rodulle on perustettu oma rotuyhdistys, Suomen Viiriäiskoirakerho ry. Se hyväksyttiin Suomen Spanieliliitto ry:n jäseneksi rotujärjestön kevätkokouksessa 22.3.2009. Yhdistyksen jäsenmäärä on vuoden 2009 lopussa 52 henkilöä. Spanieliliitto vastaa alaistensa rotujen jalostuksesta. Rotuyhdistyksen kokous valitsee jalostustoimikunnan, esityksen kokoonpanosta tekee vuosittain kokoontuva rotuneuvottelu. Jalostustoimikunnassa toimivien henkilöiden pitää omata hyvä rodun ja Suomessa olevan kannan tuntemus, omata riittävä tieto perinnöllisyydestä ja pyrkiä omassa kasvatustoiminnassaan noudattamaan tavoiteohjelmaa. Viiriäiskoirakerhon jalostustoimikunta on valittu yhdistyksen vuosikokouksessa 27.3.2010. Siihen kuuluu 3 henkilöä. 4. Nykytilanne 4.1 Populaation koko ja rakenne Suomessa populaatio on kasvussa mutta pieni. Rodun syntymaassa Saksassa rotu on yleinen. Saksassa rekisteröidään noin 600 koiraa vuosittain. Vuonna 2009 Ruotsissa rekisteröitiin ensimmäistä kertaa enemmän (575 kpl) viiriäiskoiria kuin Saksassa (546 kpl). Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana syntynyt 37 kpl rekisteröityä viiriäiskoiraa. Vuosittain syntyvien pentujen määrä on pysynyt viimeisen viiden vuoden aikana tasaisen pienenä. Odotettavissa on että tulevien vuosien aikana tulee syntymään useampia pentueita vuosittain, kasvavan kysynnän tuloksena. Viiriäiskoiran suosio perustuu sen monipuolisuuteen, erinomaisiin metsästysominaisuuksiin, helposti hallittavaan kokoon ja ystävälliseen perhekoiran luonteeseen. Viimeisen kymmenen vuoden rekisteröinneistä 35 kpl eli 49 % on tuontikoiria. Taulukko 2. Suomessa rekisteröidyt viiriäiskoirat kautta aikojen vuosi 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 kpl 7 4 1 3 5 4 2 3 2 2 9 2 1 9 1 vuosi 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 kpl 9 2 3 2 1 0 2 2 2 7 15 12 11 7 12 Taulukko 3. Saksan ja Ruotsin rekisteröinnit 2000 2009 Maa 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Saksa 660 697 711 941 833 731 652 616 662 546 Ruotsi 333 360 450 426 502 597 585 379 530 575

Taulukko 4. Jalostustilasto kymmenen vuoden ajalta Vuositilasto rekisteröinnit 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Pennut (kotimaiset) 5 8 9 9 6 Tuonnit 9 8 4 6 4 1 3 Rekisteröinnit yht. 14 8 12 15 13 6 1 3 Pentueet 1 1 1 1 1 Pentuekoko 5 8 9 9 6 Kasvattajat 1 1 1 1 1 Jalostukseen käytetyt eri urokset - kaikki 1 1 1 1 1 - kotimaiset - tuonnit 1 1 1 1 - ulkomaiset - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 1 v 3 kk 2 v 10 kk 1 v 6 v 3 kk Jalostukseen käytetyt eri nartut - kaikki 1 1 1 1 1 - kotimaiset - tuonnit 1 1 1 1 1 6 v 11 2 v 10 5 v 11 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä kk 4 v 8 kk 3 v 7 kk kk kk Isoisät 2 2 2 2 2 Isoäidit 2 2 2 2 2 Sukusiitosprosentti 0,00 % 1,56 % 3,13 % 1,56 % 0,00 % Vuositilasto jalostuspohja 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 Per vuosi - pentueet 1 1 1 1 1 - jalostukseen käytetyt eri urokset 1 1 1 1 1 - jalostukseen käytetyt eri nartut 1 1 1 1 1 - isät/emät 1-1 1 1 1 - - - - 2 2 2 2 2 - tehollinen populaatio (100%) - (100%) (100%) (100%) (100%) - - - - - uroksista käytetty jalostukseen 11 % 33 % 0 % 12 % 11 % 0 % - - 0 % - 100 - nartuista käytetty jalostukseen 33 % 17 % 14 % 0 % 50 % 0 % % - 0 % - Per sukupolvi (4 vuotta) - pentueet 3 3 4 3 2 1 0 0 0 0 - jalostukseen käytetyt eri urokset 3 2 3 3 2 1 0 0 0 0

- jalostukseen käytetyt eri nartut 2 2 3 3 2 1 0 0 0 0 - isät/emät 1,5 1 1 1 1 1 - - - - 4 6 4 2 - tehollinen populaatio 5 (83%) (67%) 6 (75%) (100%) (100%) (100%) - - - - 0 50 50 - uroksista käytetty jalostukseen 8 % 12 % 8 % 10 % 8 % 0 % 0 % % % % 0 0 % - nartuista käytetty jalostukseen 12 % 17 % 15 % 21 % 43 % 20 % 33 % % 0 % Sukusiitosaste/Sukusiitosprosentti Sukusiitosprosentti on matemaattinen arvio, joka kuvaa yksilön mahdollisuutta periä esivanhempiensa identtisiä geenejä vanhemmiltaan. Rodussa esiintyvät yksilöiden korkeat sukusiitoskertoimet kertovat perinnöllisen vaihtelun katoamisesta, sillä geenien lokukset yhdenmukaistuvat sukusiitosasteen kasvaessa. Koko rodun vuosittaisille sukupolville lasketun sukusiitoskertoimen voimakas kasvu saattaa olla hälytys tulevista hankaluuksista erityisesti, jos kasvu liittyy muihin ongelmia tuoviin tekijöihin, kuten pieneen populaatiokokoon ja rajoittuneeseen geenivaihtoon. Sukusiitoskertoimen laskemisessa voidaan käyttää viiden polven sukutaulutietoja, mikäli halutaan ainoastaan vertailla sukusiitoskertoimen kasvua vuositasolla. Kymmenen tai useamman sukupolven sukutaulu kertoo kuitenkin enemmän todellisesta sukusiitosasteesta. Tehollinen populaatio määrittää jalostuspohjan laajuutta. Tehollinen populaatiokoko on sitä pienempi, mitä pienempää osaa rodun kannasta käytetään jalostukseen. Mitä pienempi tehollinen populaatio on, sitä nopeammin sen keskimääräinen sukusiitosaste nousee. Näin monia geenejä menetetään populaatiosta, mikä kaventaa jalostuspohjaa peruuttamattomasti. Tämä alentaa populaation vastustuskykyä erilaisia uhkatekijöitä, kuten perinnöllisiä sairauksia, vastaan. Sukusiitosyhdistelmiin sovelletaan Suomen Kennelliiton yleisiä ohjeita. Tällöin syntyvän pentueen sukusiitosasteen ei tulisi ylittää 6,25 % 4 sukupolvella laskettuna. 4.1.1. Jalostukseen käytetyt urokset vuosina 2000 2009 Käytettyjen urosten kärjessä on Rotvältans Karo, joka on tuonti Ruotsista. Uros on jo edesmennyt, eikä sen jälkeläisistä tähän mennessä ole käytetty yhtäkään jalostukseen, joten sen jalostuspanos ei ole jatkunut. Rotvältans Karo on tuonut rotuun paljon hyvää, mutta myös ei toivottuja piirteitä, esim. PRA-silmäsairautta periyttäviä geenejä sekä huonoja luonneominaisuuksia. # Uros Pentueita Pentuja %-osuus 1 ROTVÄLTANS KARO 2 17 45,95 % 2 KNESTORPS FIGO 1 9 24,32 % 3 ZASKO VON DER BASSENKUHLE 1 6 16,22 % 4 PIGALL 1 5 13,51 % 4.1.2 Jalostukseen käytetyt nartut vuosina 2000-2009 # Narttu Pentueita Pentuja %-osuus 1 JAKTGRANATS EBONY 3 22 59,46 % 2 JAKTGRANATS ENTRY 1 9 24,32 % 3 MIRA VOM JOSEPHSKREUZ 1 6 16,22 % Viimeisen 10 vuoden aikana on syntynyt 37 pentua, 5 pentuetta. Keskimääräinen pentuekoko on ollut 7,4. Tuontikoiria on ollut 35 kpl. Viiriäiskoiran keskimääräinen elinikä on 12 vuotta.

4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 4.2.1 Luonne Viiriäiskoiraa rotuna kuvataan helposti lähestyttäväksi ja avoimeksi. Vaikka koiralla on suuri metsästysinto ja kohtalainen taisteluhalu, eloisa temperamentti, kohtalainen kovuus ja suojeluvaisto, se ei kuitenkaan ole aggressiivinen. Luonnetesteissä viiriäiskoirat ovat osoittaneet olevansa psyykkisesti vahvoja ja laukausvarmoja. Henkisten ominaisuuksien periytyvyys on korkea, välillä 15 40 %. Pelokkuudella on korkea periytysaste, ja siksi tämä tulee huomioida siitosvalinnassa. Pelokkuus, arkuus ja henkinen heikkous ovat rotumääritelmän hylkääviä virheitä. Tyypillisesti viiriäiskoira on utelias, leikkisä, avoin ja peloton. Rotumääritelmässä viiriäiskoiran luonnetta kuvataan seuraavasti: Eloisa, erittäin innokas metsästyskoira, ystävällinen ja itsevarma, hyvin oppivainen ja sopeutuvainen, ei hermostunut eikä aggressiivinen. 4.2.2 Käyttöominaisuudet Viiriäiskoira on erityisen monipuolinen metsästyskoira. Se on luotettava verijäljellä, toimii ylösajavana ja noutavana monipuolisena metsästyskoirana tiheäkasvuisessa maastossa ja vedessä. Viiriäiskoiralla on hyvä vainu. Sillä on voimakas riistavietti, suuri jäljestysinto ja jäljestysvarmuus sekä kovuutta ja taipumus pienpetotyöskentelyyn. Nämä ovat tärkeitä rodulle ominaisia ominaisuuksia, joita joidenkin koiranomistajien ja jopa metsästäjien on vaikea käsitellä ja hyväksyä. Oikealla koulutuksella viiriäiskoirasta saa muotoiltua metsästäjän kanssa yhteistyössä toimivan metsästysvälineen. Ilman tätä, koiran hallinta menetetään helposti. Viiriäiskoiraa kuvataan usein sooloilijaksi, joka haluaa pitää jäljen itsellään. Viiriäiskoira työskenteleekin itsenäisesti ja on hyvä ongelmanratkaisija. Viiriäiskoira ei halua, eikä pidä, metsästää laumassa, vaan toimii parhaiten itsenäisesti haullaan. Lisäksi viiriäiskoira noutaa mielellään ja työskentelee myös vedessä. Vartiointi- ja suojeluvietti on vain harvoin huomattava. Seisontataipumukseen ei ole jalostuksessa kiinnitetty huomiota. Ellei viiriäiskoira saa toteuttaa metsästysintoaan, siitä voi tulla ongelmakoira. Ns. ongelmakoirista on saattanut tulla huippumetsästäjiä omistajanvaihdoksen jälkeen, kun koira on saanut oikeanlaista ohjausta ja mielekästä tekemistä. Rotuominaisuuksia toteuttava viiriäiskoira on myös rauhallinen ja hyväluonteinen perhekoira. Viiriäiskoira ei ole joka miehen koira. 4.3 Terveys Jalostukseen käytetään vain terveitä koiria. Kliinisesti terve koira, joka periyttää jotakin sairautta, ei myöskään tule käyttää jalostukseen. Sairauden ollessa vakava, voidaan myös lähisukulaisia pois sulkea jalostuksesta. Näitä perussääntöjä tulisi jokaisen kasvattajan itse osata vastuullisesti noudattaa, myös ilman sairauksien vastustusohjelmaa.

Epilepsia Epileptinen kohtaus on aivokuoren epänormaalin hermosoluaktiviteetin seuraus. Monet muut sairaudet ja häiriöt voivat myös aiheuttaa kramppikohtauksia. Yksittäisen kohtauksen varmistaminen epileptiseksi kohtaukseksi on vaikeaa, joten tautihistoria on yleisesti se tapa millä kohtaukset luokitellaan epileptiformiseksi. Epilepsia on koiran yleisin neurologinen sairaus. Epileptiset kohtaukset jaetaan eri vaiheisiin; aura, ictus, postictus. Aura-vaihe on kohtausta edeltävä aika, joka voi kestää minuuteista tunteihin. Tällöin eläimen käyttäytyminen muuttuu, ja omistajat monesti huomaavat tulevan kohtauksen jo tässä vaiheessa. Ictus-vaihe on itse kohtaus. Tämä kestää sekunneista muutamiin minuutteihin. Esiintyviä oireita ovat mm. kouristelua, ääntelyä, juoksuliikkeitä ja pureskelua. Tajunnan taso voi vaihdella suuresti; eläin voi olla täysin tajuissaan, osoittaa outoa käytöstä kuten aggressiivisuutta tai kärpäsen pyydystämistä, tai olla tajuttomana kohtauksen aikana. Postiktaalinen vaihe, eli kohtausta seuraava vaihe, voi kestää tunneista päiviin. Tällöin oireena saattaa olla outoa käytöstä, disorientaatiota, pidätyskyvyn pettäminen, lisääntynyt tai vähentynyt jano ja nälkä, ja hermostollisia häiriöitä, kuten sokeus, heikkous sekä motorisia ja sensorisia häiriöitä. Tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta kohtauksien esiintyvyyttä voidaan hillitä lääkityksen avulla. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. HD, Hip dysplasia Lonkkanivelen kasvuhäiriö, HD, on tila jossa häiriö lonkkanivelen muodostumisessa aiheuttaa nivelen löysyyttä vaihtelevassa määrin, jolloin nivelen subluksaatio on mahdollinen jo nuorella iällä. Kun tila etenee lonkkamalja ja reisiluun pää rappeutuu, eli muodostuu lonkkanivelen nivelrikko. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Koiran lonkat ovat syntymähetkellä normaalit, mutta muutokset nivelessä alkavat nopeasti, jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Ensimmäiset kaksi kuukautta ovat kriittisiä lonkkanivelen kehityksen kannalta. pehmytkudosten ja lihaksisto kehittyy hitaammin luuston kasvuun nähden. Kun rasitus ja paino jotka kohdistuvat niveleen ylittävät pehmytkudosten antaman tuen sietokyvyn, nivel löystyy. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Runsaan ravinnonsaannin on todettu olevan yhteydessä lonkkavikaan. Liiallinen ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. HD on polygeneettisesti periytyvä, eli ongelma periytyy monen geenin kautta. Lonkkavika todetaan röntgenkuvauksen avulla. Suomen Kennelliitossa terve koira luokitellaan kansainvälisen, kaikissa FCI maissa käytössä olevan asteikon mukaisesti lausunnolla A tai B. Lonkiltaan C lausunnon saanut koira on rajatapaus. Lausunnon D ja E saanut koira sairastaa lonkkaniveldysplasiaa. Mikäli koiralla todetaan lonkkaniveldysplasia, ei sitä tulisi käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei tule käyttää myöskään koiraa, joka on tuottanut useita lonkkaniveldysplasiaan sairastuneita jälkeläisiä eri yhdistelmistä, jotka eivät ole sukua toisilleen. Kennelliiton tilastojen mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomessa on lonkkakuvattu 20 viiriäiskoiraa. Näistä 10 kpl on kuvattu vuonna 2009.

Tulokset: A 6 kpl (30%) B 9 kpl (45%) C 4 kpl (20%) D 1 kpl (5%) Viiriäiskoirakerhon vuonna 2010 teettämän kyselyn 26 koirasta 11 kpl on lonkkakuvattu. Näistä 5 kpl A/A, 1 kpl A/B, 2 kpl B/B, 1 kpl D/D. Tästä voimme todeta että vain yksi koira kyselyssä sairastaa lonkkaniveldysplasiaa. Tavoitteena on että viiriäiskoirat saadaan lonkkaniveldysplasian osalta mukaan Pevisaan. Kyynärnivelen kasvuhäiriö, AD Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisin koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Myös kyynärnivelen periytyminen on polygeneettistä eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä. Kyynärnivelen kasvuhäiriö voidaan todeta röntgenkuvauksella. Lausunto on joko terve (0) tai eriasteinen nivelrikko kyynärnivelessä (1-3). Kuvausikä on sama kuin lonkkakuvauksissa. Kyynärniveldysplasian asteikko on kansainvälinen ja sitä käytetään kaikissa FCI maissa ja samaa asteikkoa käyttää myös OFA. Mikäli koiralla todetaan kyynärnivelen kasvuhäiriö suurempi asteluku kuin 1, ei sitä tule käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei myöskään tule käyttää koiraa, joka on tuottanut useita kyynärnivelen kasvuhäiriöisiä jälkeläisiä eri yhdistelmistä, jotka eivät ole sukua toisilleen. Kennelliiton tilastojen mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomessa on kyynärnivelkuvattu 15 viiriäiskoiraa. Tulokset: 0 14 kpl (93 %) 1 1 kpl (7 %) Viiriäiskoirakerhon vuonna 2010 teettämän kyselyn 26 koirasta 11 kpl on kyynärnivelkuvattu. Näistä 8 kpl 0/0. Kolmesta koirasta ei ole kerrottu tuloksista mitään. Kutina Viiriäiskoirilla esiintyy kutinaa, eri syistä johtuen. Kutinan taustalla saattaa olla mm. allergia, atopia tai hypotyreoidismi.

Hypotyreoidismi Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä. Se on yksi ylemismmistä koirien multisystemisistä sairauksista, vaikuttaa lähes kaikkia kehon toimintoja aiheuttaen laajan ryhmän kliinisiä oireita. Suurin osa, noin 95% tapauksista, ovat primaarisia, ts. kilpirauhanen ei tuota kilpirauhashormonia. Loput ovat sekundaarisia, jossa käpylisäkkeestä ei erity TSH hormonia (thyroid-stimulating hormone). Atopia ja allergia Atopiaa on kuvattu perinnölliseksi alttiudeksi IgE-vasta-aineiden muodostumiselle ympäristöallergeeneja vastaan. Jopa 15 % koirista sairastaa atooppista yliherkkyysreaktiota, ja onkin toiseksi yleisin koirien ihosairauksista, kirppudermatiitin jälkeen. Atopia yleensä alkaa 1 3 vuoden iässä. Yleensä oireet alkavat kausittaisina, ja ovat yleisimmät kesällä ja syksyllä. Myöhemmässä vaiheessa oireet muuttuvat jatkuviksi. Oireita tavataan sekä uroksilla että nartuilla, kuitenkin nartuilla esiintyvyys on jonkin verran korkeampi. Pääoireena on kutina. Muita oireita ovat korvatulehdukset (otitis externa), bakteerien aiheuttama ihotulehdus (pyoderma) sekä dermatiitti. Atopia ja allergia diagnosoidaan tautihistorian, kliinisten oireiden, ihotutkimuksen avulla ja poissulkemalla muut iho-oireita aiheuttavat sairaudet. Kyselyyn osallistuneilla koirilla yhdelläkään ei ole todettu iho- tai karvaongelmia. PRA PRA (progressive retinal atrophy)on nimitys useille geneettisille verkkokalvon sairauksille, jossa verkkokalvo surkastuu ja sen rakenne hajoaa. Tuloksena on eriasteinen sokeutuminen. PRA:n eri muodot ovat kaikki eteneviä ja bilateraalisesti symmetrisiä. Ensimmäisenä oireena on yleensä night blindness. Kun tauti etenee, eläin saattaa menettää näkönsä kokonaan. Tauti todetaan oftalmoskopian avulla (silmäpeilauksen). PRAn esiintyvyyttä voi ehkäistä käyttämällä ainoastaan terveitä koiria jalostukseen. Myöskään sellaisia koiria, jotka ovat PRA-geenin kantajia, ei tule käyttää jalostukseen. Taudin välttämiseksi kaikki siitoskoirat tulisi tutkia PRA:n varalta. Taudin periytyvyys koirilla on yleensä autosomaalisesti resessiivinen. Tautiin ei ole hoitoa. PRA tavoitteena mukaan PEVISAan. RD (Retinal detachment) RD on tauti jossa verkkokalvo syystä tai toisesta irtoaa ja tuloksena on osittainen tai totaalinen sokeutuminen. Vauriot eivät ole symmetriset tai molemminpuoliset, kuten PRA:ssa. Monet systemiset sairaudet voivat aiheuttaa verkkokalvon irtoamisen, mutta taudilla voi myös olla perinnöllinen tausta (congenital developmental disease), kuten esimerkiksi retinan epämuodostuma (retinal dysplasia).

Oireena saattaa olla äkillinen sokeutuminen, mutta yleensä näkö heikkenee eriasteisesti, vaurion laajuudesta riippuen. Tauti voidaan todeta oftalmoskopian avulla. Rodusta riippuen MRD- diagnoosin (multifokaali RD) saaneita koiria saa käyttää jalostukseen, kunhan valitulla partnerilla ei ko. muutoksia ole. GRD (geografinen) ja TRD (totaalinen) koiria ei saa käyttää jalostukseen missään rodussa. Koirilla, jolla on TRD, verkkokalvo on kokonaan irti, ja koira on sokea. Disticiasis Distichiasis on tila, jossa karva joka kasvaa Meibomin rauhasesta, tulee kosketukseen kornean pinnan kanssa ja aiheuttaa ärystystilan. Joskus distichiasis on oireeton, joskus se aiheuttaa silmävuotoa, silmän siristystä tai kornean vaurioitumista. Tila voidaan hoitaa kirurgisesti, mutta joskus oireet palautuvat 3 5 kuukautta leikkauksen jälkeen. Kennelliiton tilastojen mukaan silmätutkimuksia on tehty 13 kpl viimeisen 10 vuoden aikana. Näistä 9 kpl on todettu terveiksi. Kahdella koiralla on todettu distichiasis ja kahdella multifokaali RD. Kyselyyn osallistuneita koirista kahdeksalle on tehty silmätutkimus. Yhdellä näistä on todettu multifokaali RD. Patellaluksaatio Patellaluksaatiot ovat yleisiä kääpiöroduilla, mutta esiintyvät huomattavan paljon harvemmin isoilla ja jättiroduilla. Patellaluksaatiot ovat joko synnynnäisiä tai kehittyviä. Erilaiset luuston rakenneongelmat lisäävät patellaluksaatioiden esiintymistä. patellaluksaatiot jaetaan neljään eri ryhmään vakavuuden mukaan: I) Patella pysyy uurteessaan mutta voidaan manuaalisesti saada luksoitumaan II) Spontaaneja luksaatioita esiintyy, ja luksaation voi manipuloida manuaalisesti. Luksaatio palautuu itsestään. III) Patella on luksoituneena suurimman osan ajasta, mutta voidaan manuaalisesti saada paikoilleen uurteeseen. IV) Patella on koko ajan luksoituneena, eikä sitä voi manuaalisesti palauttaa uurteeseen. Raajan käyttö on minimaalista. Patellaluksaatio voidaan diagnosoida fysikaalisen tutkimuksen, palpaation ja tautihistorian avulla. 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytettävät sairaudet Viiriäiskoiralla ei tällä hetkellä ole PEVISA-ohjelmaa. Tavoitteena on saada rotu mukaan ohjelmaan mahdollisimman nopealla aikataululla lonkkavian, kyynärvian ja PRA:n osalta. PRA on todettava silmätutkimuksen avulla. Jotta koira voidaan käyttää jalostukseen, on lonkkien oltava vähintään C/C, kyynärnivelten 0/0 ja silmien on oltava terveet. Mikäli koiralla on todettu C/C-lonkat, on parituksessa käytettävällä toisella koiralla oltava vähintään B/B-lonkat. Tällä hetkellä suunnitellaan PEVISA-ohjelmaan liittyminen niin, että C/C-lonkkaista koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Tämä johtuu siitä että rodun jalostuspohja on niin kapea. Mikäli koiria karsitaan liian jyrkästi, jalostuspohja kapenee entisestään. Tilannetta seurataan ja PEVISA-ohjelmaa tiukennetaan tarvittaessa.

4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet Sydänvika Viiriäiskoirilla, kuten muilla roduillakin, esiintyy synnynnäisiä sydänvikoja noin 1 % syntyneistä pennuista. Mahdollisia diagnooseja ovat mm. aortta- tai keuhkovaltimoahtautuma, kammioiden väliseinäepämuodostuma, persistoiva ductus arteriosus, Fallotin tetralogia, myopatia ym. Joskus koiralla on samanaikaisesti useampi epämuodostuma. Koira jolla on lievä muoto, voi elää melkein normaalia elämää, mutta vakavampana koiran suoritus- ja rasituksensietokyky kärsii huomattavasti, ja rasitus voi johtaa koiran äkilliseen kuolemaan. Joillakin sydänvioilla on korkea periytyvyysaste, eikä sydänvikaista koiraa tule käyttää jalostukseen. Myös sydänvikaisen koiran sukulaisten käyttöä jalostukseen tulee tarkasti punnita. Koiran vanhemmat tulee poistaa jalostuksesta, varsinkin saman yhdistelmän käyttö tulee ehdottomasti välttää. 4.3.3 Terveyskysely Rotuyhdistys on kotisivuillaan teettänyt terveyskyselyn vuonna 2010 viiriäiskoirien terveydestä tai erilaisista sairauksista. Vastauksia saatiin 24 koirasta. Terveyskyselyn mukaan vakavia terveydellisiä ongelmia ei esiinny. Koirat ovat rakenteeltaan terveitä, eikä röntgentutkimusten tai kliinisen kuvan mukaan esiinny lonkkaniveldysplasiaa tai kyynärnivelongelmia. Koirilla ei ole todettu toistuvia korvatulehduksia, ei sokeritautia eikä epilepsiaa. Koiraat ovat luonteeltaan tasapainoisia ja avoimia. Kahden koiran kohdalla on todettu aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan. Kennelliiton tilastojen mukaan viiriäiskoirien lonkkanivelkuvauksia on vuosien 2005-2009 aikana tehty 18 kpl. Näistä kolmella koiralla on kuvauksissa todettu C-lonkat ja yhdellä D-lonkat. Muilla lonkat ovat olleet terveet, eli A- (7 kpl) tai B-lonkat (8 kpl). Kyynärnivelkuvauksia on saman ajanjakson aikana tehty 14 kpl. Kaikki kuvatut koirat olivat kyynärnivelten osalta täysin terveitä. Silmätutkimuksia on tehty 11 kpl. Tutkituista koirista 7 oli täysin terveitä. Kahdella koiralla todettiin distichiasis ja kahdella multifokaalinen RD. 4.3.4 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista PFK - Fosfofruktokinaasivajaus Ruotsissa tunnetaan kaksi paritusyhdistelmää, jonka jälkeläisissä on todettu PFK, phosphofructokinase deficiency. Sairaus on autosomaalisesti resessiivisesti perinnöllinen, eli sairaan koiran molemmat vanhemmat ovat taudinkantajia, mutta eivät ole itse sairaita. Koira, jolla taipumus on vain toisessa kromosomissa, on kliinisesti terve. Tautia tavataan myös Englannin springerspanielilla ja Amerikan kokkerspanielilla. Näille roduille on kehitetty DNA-testi taudin toteamiseksi. Viiriäiskoiralle tällaista testiä ei vielä ole saatavilla. Fosfofruktokinaasi on entsyymi, jota tarvitaan punasolujen energia-aineenvaihdunnassa. PFK-vajaus aiheuttaa punasolujen hajoamista (hemolyysiä), ja koiralle muodostuu alentunut rasituksensietokyky. Koirilla on krooninen lievä anemia, ja saavat joskus akuutin hemolyysin rasituksen jälkeen. Sairaiden koirien tulisi elää rauhallista elämää, eivät saa metsästää, niitä ei saa altistaa kuumalle tai stressille. Akuutin hemolyysin oireena on anemia, väsymys, tumma virtsa ja kuumeilu. Tila vaatii eläinlääkärihoitoa, koska eläin voi tarvita tehohoitoa ja verisiirtoa. Tauti saattaa johtaa kuolemaan. Differentiaalidiagnoosina on usein virtsatieinfektio.

Tautiin ei ole hoitoa. Ainoa toimenpide on sulkea sairas koira ja taudinkantajat jalostuksesta. Tämä tarkoittaa että sairasta koiraa, sen vanhempia, sisaruksia ja jälkeläisiä ei käytetä jalostukseen. Tauti on hyvin vakava, ja sen huomioiminen jalostustyössä on oleellisen tärkeää. 4.3.5 Lisääntyminen Saksalaisessa rotujärjestössä on todettu hedelmällisyysongelmia. Ongelmana on lähinnä ollut tiinehtymättömyys. Vuonna 1994 noin 15 % parituksista ei johtaneet tiineyteen, vuonna 2002 luku oli lähes 25 %. Tiinehtymättömyyteen on monia syitä, mm. väärä paritusajankohta, huono sperman laatu, bakteeri- tai virusinfektiot, kilpirauhasen vajaatoiminta, hormonihäiriöt. 4.4 Ulkomuoto Viiriäiskoira on keskikokoinen, pitkäkarvainen ja hyvin lihaksikas ylösajava koira, jolla on jalo pää ja vahva luusto. Mittasuhteiltaan koiran tulee olla korkeuttaan pitempi, eikä koskaan saa vaikuttaa korkearaajaiselta. Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on 1,2 : 1. Säkäkorkeus on nartuille 45 52, ja uroksille 48 54 cm. Paino on välillä 18 25 kg. Rakenne on voimakas, koira on pitkäselkäinen ja luustoltaan vahva. Pää on voimakas, kuiva ja ilman otsapengertä. Korvat ovat korkealta kiinnittyneet ja pitkät. Karvapeite on voimakas, ei liian pitkä, rungonmyötäinen ja kihara/aaltomainen. Silmät ovat ilmeikkäät ja mahdollisimman tummat, hieman viistot. Katse on älykäs ja ystävällinen. Värit Ruskean ja ruskeapäistärikön rinnalle on viime vuosina tullut muita yhä pidetympiä värejä. Ruskevalkoinen, punavalkoinen ja kokonaan punainen väri, sekä merkkiväriset koirat ovat sallittuja. Vain mustat koirat ovat rotumääritelmän vastaisia. Viiriäiskoiran ulkomuoto vaihtelee, koska koiran jalostuksen pääpaino on ollut käyttöominaisuuksissa.

5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta Viiriäiskoiralla ei ole aiemmin tehtyä jalostuksen tavoiteohjelmaa. 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat Jalostus Yksittäisellä koiralla voi olla monta jälkeläistä ilman että sillä on suurta vaikutusta rodun muotoutumiseen. Vaikutukset rotuun syntyvät jos jälkeläisillä puolestaan on suuri määrä jälkeläisiä. Koiralla, joka periyttää hyviä ominaisuuksia jälkeläisilleen - vaikka pentuja olisikin vain muutamia - on paljon jälkeläisiä joita tullaan käyttämään jalostukseen. Koiralla, joka periyttää vähemmän hyviä ominaisuuksia, on vain muutama, tai ei laisinkaan, jälkeläisiä, joita tullaan käyttämään jalostukseen. Näin ollen vaikutus rotuun nähdään vasta toisessa sukupolvessa. Sattuman vaikutus Paritusyhdistelmien toistoa tulee välttää koska seuraava paritus saattaa antaa huonoja jälkeläisiä, eikä vie rodunjalostusta eteenpäin pitkällä tähtäimellä. 6.1 Visio Viiriäiskoira säilyy terveenä, monipuolisena ja hyväluonteisena metsästyskoirana. Rodunomaisten käyttöominaisuuksien arvostuksen lisääminen tuo uusia harrastajia rotuun. Käyttöominaisuuksien pitäminen jalostusvalinnoissa ensimmäisellä sijalla on tärkeää, jättäen muut ominaisuudet, kuten esim. ulkomuodon, toiseksi. Viiriäiskoiran tulisi myös olla luonteeltaan seura- ja perhekoiraksi soveltuva. Viiriäiskoiran rekisteröinnit lisääntyvät Suomessa, sekä kasvavan tuonnin että lisääntyvän syntyvien pentueiden määrän seurauksena. Tärkeätä on, että tarkkaillaan rodun kehittymistä esille tulevien sairauksien, käyttöominaisuuksien ja ulkomuodon huomioon ottamiseksi pitkäjänteisessä kasvatustyössä. Kasvattajat haluavat sijoittaa koirat harkiten rodulle sopiviin, metsästystä harrastaviin ja rodun haastavan tilanteen ymmärtäviin koteihin. 6.2 Rotujärjestön tavoitteet Rotujärjestön tavoitteena on että viiriäiskoira anotaan lisättäväksi PEVISA:an 1.1.2012 alkaen. Valvottavia tauteja olisivat PRA, AD ja HD. Toinen tavoite on jalostuspohjan pitäminen mahdollisimman laajana. Esim. siitosmatadorien käyttöä pyritään välttämään/minimoimaan tulevaisuudessa. Tämä on erityisen tärkeää pienissä populaatioissa. 6.3 Rotujärjestön strategia Koska kyseessä on todella pieni populaatio, ei ole tarkoituksenmukaista karsia jalostuskoiria liian tiukoilla kriteereillä. Mikäli karsinta on tiukkaa, vaara matadorijalostukselle on suuri, ts. samaa urosta käytetään liiallisesti, joka puolestaan kaventaa siitospohjaa Kerhon jalostusohjelman pääpaino on käyttöominaisuuksissa metsästettäessä. Metsästyskokeet ovat tärkein arviointitapa ja siitosvalinnan peruste. Tärkeät tavoitteet ovat jalostuspohjan laajentaminen, lonkkaniveldysplasian sekä PRA:n esiintyvyyden minimoiminen. Siitosvalinnan kriteerit, metsästyskoetulokset ja hyvä terveys, asettavat

rajoituksia mutta ovat myös tärkeitä rodun ominaisuuksien ja ominaispiirteiden (karaktär) säilyttämiseksi. Jalostuspohjan kapenemista voidaan välttää 1. rajoittamalla urosten käyttöä 2. tuomalla siitoskoiria ulkomailta 3. välttämällä toistuvia parituksia samalla uros/narttu yhdistelmällä 4. lisäämällä nuorten koirien osallistumista metsästyskokeisiin arviointi, jonka perusteella mahdollinen siitosvalinta. 6.4 Uhat ja mahdollisuudet Vahvuudet Hyvä yhteistyö ulkomaisten kasvattajien sekä rotujärjestöjen kanssa, Saksassa ja Ruotsissa populaatiot huomattavan paljon suuremmat. Terve viiriäiskoirapopulaatio. Heikkoudet Pieni populaatio kotimaassa, liian vähän syntyviä pentuja, vähän kasvattajia, kapea jalostuspohja. Mahdollisuudet Vuonna 2009 perustettu rotuyhdistys, joka toimii aktiivisesti. Yhdistys on käynnistänyt monia hankkeita; koulutuksen järjestäminen, jalostustavoiteohjelman laatiminen sekä rodun omien metsästyskoesääntöjen hyväksyttäminen Suomessa. Määrätietoisen jalostustyön avulla rakennetaan ja ylläpidetään terve viiriäiskoirapopulaatio Suomessa. Uhat Terveysongelmien lisääntyminen. Geenipohjan kaventuminen entisestään. Yleisesti vallitseva liiallinen kilpailuhenki, kunnianhimoisuus ja menestymisen pakko tai liiallinen kysyntä saattaa johtaa yksisilmäisiin jalostusvalintoihin rodunomaisuuden ja terveyden kustannuksella. Tuontikoirat ja siitosurokset haetaan samoista sukulinjoista. 6.5 Varautuminen ongelmiin Ongelmien ennaltaehkäisemiseksi laaditaan jalostuksen tavoiteohjelma, sekä pyritään saamaan rotu mukaan Pevisaan. Järjestötoiminnan pitäminen aktiivisena ja uusien jäsenien rekrytoiminen esim. kasvattajien kautta sekä tiedon levittäminen ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi - järjestölle oma henkilö jolla jalostusneuvojakoulutus - tiedon levittäminen järjestön nettisivujen ja lehtiartikkeleiden kautta - levittää tietoa rodusta ja sen jalostuksesta pentujen ostajille kasvattajien kautta

7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan viiden vuoden välein Jalostuksen tavoiteohjelman päivityksen yhteydessä. Erilaiset vuosittaiset tilastoinnit auttavat hahmottamaan sitä kehityssuuntaa, johon rodussa ollaan menossa. Rotujärjestön jalostustoimikunta on ensisijaisesti se, joka vastaa jalostuksen tavoiteohjelman toteutumisen seurannasta. Tavoiteohjelman toteutumista seurataan vuositasolla. 8. Lähteet Birchard, S.J. and Sherding R.G., 2000. Saunders Manual of Small Animal Practice. 2 nd Edition. W.B Saunders Company. Ruotsalaisen rotujärjestön kotisivut: www.wachtelhundklubben.org Saksalaisen rotujärjestön kotisivut: www.wachtelhund.de Suomen Viiriäiskoirakerhon teettämä terveyskysely, 2010.

9. Liitteet 9.1 Viiriäiskoiran rotumääritelmä PÄÄ KALLO-OSA: Kallo: Tasainen ja kohtuullisen leveä, niskakyhmy ei ole erottuva. Otsapenger: Vain hieman erottuva. KUONO-OSA: Kirsu: Kuono: Huulet: Suuri ja tumma. Sieraimet ovat avoimet. Pigmentittömät läikät ovat virhe. Kyömy kuononselkä viimeistelee pään linjat. Voimakas; kuononselkä on tasaleveä, kuononkärjen linja on hieman alaspäinpyöristyvä. Ei missään tapauksessa suippo eikä kalloa lyhyempi. Suorat, kuivat, tiiviit ja karvapeitteen värin mukaisesti pigmentoituneet. Leuat / hampaat / purenta: Täydellinen purenta, jossa 42 hammasta normaalin hammaskaavion mukaisesti. Yläleuan etuhampaat asettuvat leikkaavasti alaetuhampaiden eteen; tasapurenta on sallittu. Hampaat ovat hyvin kehittyneet ja vahvat. Posket: Silmät: Korvat: KAULA: Kuivat; nahka on pinnanmyötäinen, poskikaaret eivät ole ulkonevat. Keskiruskeat, mahdollisimman tummat, keskikokoiset, hieman vinoasentoiset, eivät ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat. Silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei ole näkyvissä. Silmäluomien reunat ovat karvoittuneet. Ylös ja leveästi kiinnittyneet, riippuen heti silmän takana litteinä lainkaan kiertymättä, eivät paksut, turpeat eivätkä veltot; karvapeite on yhdenmukainen ja ulottuu sisäreunan yli. Eteen vedettyinä korvalehdet ulottuvat kirsuun. Vahva, niska on erityisen lihaksikas. Kaula levenee kohti rintaa ja liittyy säkään tylpässä kulmassa. Ei näkyvää leuanalusnahkaa eikä löysää kaulanahkaa. RUNKO Ylälinja: Säkä: Selkä: Lanne: Lantio on hieman laskeva, häntä on asennoltaan selkälinjan jatkeena tai hieman alempana. Voimakas ja selvästi erottuva. Lyhyt ja kiinteä; sään takana ei ole painaumaa. Hyvin lihaksikas ja siksi leveältä vaikuttava.

Lantio: Hieman laskeva ja hieman säkää alempana. Koira ei saa koskaan vaikuttaa takakorkealta. Rintakehä: Edestä katsottuna soikea, ulottuu sivulta katsottuna kyynärpään alapuolelle. Rintakehä on pitkä, selvästi kaareutunut, ei tynnyrimäinen eikä litteä. Alalinja ja vatsa: HÄNTÄ: Vatsaviiva on viimeisestä kylkiluusta lähtien kohtuullisesti taaksepäin kohoava. Vatsa on mahdollisimman hyvin peitinkarvan ja aluskarvan peitossa. Rauhallisella koiralla suoraan selkälinjan jatkeena tai riippuva, innokkaalla koiralla hieman yläviisto ja eloisasti heiluva. Vahingoittumisen välttämiseksi häntä tulisi typistää pennun kolmen ensimmäisen elinpäivän aikana korkeintaankolmanneksen. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Maissa, joissa typistys on kielletty,häntä voidaan jättää luonnolliseksi. RAAJAT ETURAAJAT: Yleisvakutelma: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna selvästi rungon alla kohtisuorassa maahan; hyvät kulmaukset. Lavat: Hyvin lihaksikkaat ja viistot. Olkavarret: Koiran liikkuessa tiiviisti rintakehää myötäilevät. Kyynärpäät: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisäänpäin eivätkä ulospäin kiertyneet. Kyynärvarret: Suorat, eivät taipuneet. Ranteet: Vahvat. Välikämmenet: Hieman viistot. Etukäpälät: Lusikanmuotoiset; varpaat ovat tiiviisti yhdessä. Ns. kissan- tai jäniksenkäpälät eivät ole toivotut. Päkiät ovat vahvat, kestävät ja hyvin pigmentoituneet, kynnet vahvat ja asentonsa vuoksi helposti kuluvat. TAKARAAJAT: Yleisvaikutelma: