Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti irtonumero 3 4/11

Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti irtonumero 3 4/11

Sisällys 3 Toimittajalta 4 Kirkkoherralta 5 Ajankohtaista 6 kirkkotilojen taitaja Sakari Siitonen 9 TYÖTÄ RUKOUKSESSA 11 JAG HAR INGEN IKON I MIN HAND 12 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 14 KULTTUURI kirjallisuuspiiri 15 Musiikki yhdistää arjen ja pyhän Seppo Kimanen 18 seurakunta tutuksi Pyhä Kolminaisuus 20 PYHIINVAELLUS PIETARIIN 22 ESIPAIMENELTA Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi 23 LAPSET JA NUORET 25 MUNKKI SERAFIMIN MIETTEITÄ Kasvot ja kuutiot 26 KALENTERI 31 MINNE MENNÄ 32 DIAKONIA TIEDOTTAA 33 KOLUMNI Ortodoksiksi 34 PERHEUUTISIA 35 saata, herra, lepoon zinaida Pogreboff Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi asiakaspalvelu Liisankatu 29, 00170 Helsinki Avoinna ma pe 9 14 puh. 0207 220 600, faksi 0207 220 618 asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi Kirkkoherra Markku Salminen, puh. 0207 220 603 Kirkkoherran sihteeri Anne Lehto, puh. 0207 220 605 Päivystävä pappi puh. (09) 5845 9635, arkisin 9 14 paivystaja.helsinki@ort.fi hallintopäällikkö Marjatta Viirto, puh. 0207 220 608 Kiinteistöpäällikkö Jorma Rouhiainen puh. 0207 220 615 tekninen Isännöitsijä puh. 0207 220 616 Tiedottaja Timo Mertanen, puh. 0207 220 620 Taloustoimisto puh. 0207 220 610, 0207 220 611 faksi 0207 220 618 kasvatustoimen päällikkö Kaarina Lyhykäinen, puh. 0207 220 621 kasvatustoimi Unioninkatu 39 A 1, 00170 Helsinki puh. 0207 220 631, faksi 0207 220 618 kasvatustoimi.helsinki@ort.fi Leirikeskus Kaunisniemi Kaunisniementie 18, 12600 Läyliäinen puh. 0207 620 503 Diakoniatyö Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) 5845 9633 diakonia.helsinki@ort.fi Auttava puhelin Puhelinpäivystys ti, pe, la klo 18 22 puh. (09) 5845 9642 Seurakuntakirjasto Liisankatu 29 A, 2. krs, puh. 0207 220 642 Avoinna ti klo 10 15, ke klo 15 19 ja to klo 15 19. Seurakuntasali Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh. 0207 220 629 Hautausmaa Lapinlahdentie 2, 00180 Helsinki vahtimestari puh. 0207 620502 kansainvälinen yhteisö St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs puh. 0207 220 644 Ortodoksiviesti Liisankatu 29 A 2, 00170 Helsinki puh. 0207 220 619 ortodoksiviesti@ort.fi www.ortodoksiviesti.fi

TOIMITTAJALTA Ortodoksi 04/11 viesti Uudenmaan ortodoksilehti { } Kirkko näkyy, siihen kiinnittää huomiota ja se kutsuu sisään. Lehti ilmestyy tänä vuonna 9 kertaa Perustettu: 1950 Julkaisija: Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja: Tiina Makkonen Katse kohti kirkkoa Toimitus: Liisankatu 29 A 2, 00170 Helsinki puh. 0207 220 619 Sähköposti: ortodoksiviesti@ort.fi Lehden ulkoasu: Leena Toivola Lehden taitto: Tiina Makkonen, sivut 15-17 Leena Toivola Verkkosivut: Timo Mertanen Viestintätoimikunta: Kristina Sarivaara, Maria Lampinen, Max Arhippainen, Heikki Huttunen, Marja Istala-Kumpunen, Markku Salminen, Timo Mertanen ja Tiina Makkonen. Tilaushinta: 28 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p. 0207 220 600. Painopaikka: Kirjapaino PunaMusta, Tampere. Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy 17.6.2011. Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 27.5.2011. www.ortodoksiviesti.fi www.helsinginortodoksinenseurakunta.fi ISSN 0788-9194 Kannen kuva: Tiina Makkonen Koiran kanssa iltakävelyllä emme yleensä pidä turhaa kiirettä. Koira lukee hajuaistillaan lajitovereiden jättämiä viestejä teiden ja polkujen varsilta, minä keskityn katselemaan ympärilleni. Etsin maisemasta sellaisia kohtia, jotka näyttävät kauniilta tai ainakin mielenkiintoisilta. Toivon, että näkymään mahtuisi muutakin kuin puita ja pilviä, että siinä olisi myös jotain rakennettua. Olen kiinnostunut arkkitehtuurista. Kotikaupungissani turhan usein joudun rajaamaan näkymän ahtaasti. Yhteen silmäykseen ei saa mahtumaan laajoja kokonaisuuksia, joita tekisi mieli katsella. Olo helpottuu jo pelkästään siitä, että löydän kapeaan kadun ja jykeviä seiniä. En usko, että kauas kantava asfalttiavaruus tuo kenellekään hyvää ja turvallista oloa. (Kiitos munkki Serafimille siitä, että hänkin löysi mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen!) Jos näkymät ahdistavat, onneksi pään voi kääntää kirkkoon päin. Jotain kummallista vetovoimaa kirkoissa on. Ulkomaanmatkoilla tutustumisreitti paikallisuuteen kulkee hyvin usein kirkon kautta. Kirkko näkyy, siihen kiinnittää huomiota ja se kutsuu sisään niitäkin, jotka eivät muuten käy kirkossa. Kun kuulin arkkitehti Sakari Siitoses ta, innostuin. Ajattelin tekevän oikean ortodoksisen arkkitehtuurinumeron, jossa selvitän ortodoksisen kirkkoarkkitehtuurin syvimmän olemuksen. Tietysti ajatus osoittautui suuruudenhulluksi. Pitäisi tietää paljon enemmän ja syvemmin, ennen kuin osaisi edes kysyä oikeita asioita. Toisaalta asian ytimen voi ilmaista niin lyhyesti, ettei siihen tarvita kokonaista lehteä: kirkon arkkitehtuuria säätelee sen käyttötarkoitus. Hyvässä kirkkotilassa on kaikki se, mikä siellä jumalanpalvelusten toimittavista varten täytyy olla. Ahkerasti tutkimalla ja apua kysymällähän sitä kaikki joutuvat oppinsa hakemaan. Martti Markovaara osoittaa, että rukouksellisella työllä voi syntyä vaikkapa oma tsasouna. Tiina Makkonen 3

kirkkoherralta Kristus nousi kuolleista! Vuoden tärkein juhla on tunnettu erityisesti pääsiäisyöpalveluksen riemullisesta sanomas ta. Tänä vuonna näihin palveluksiin osallistui jälleen runsaasti seurakuntalaisia. Esimerkiksi Espoon Tapiolan kirkossa tehtiin osallistujaennätys. Uspenskissa huomattiin, että palvelukseen loppuun asti jääviä oli todella paljon. Ja ilahduttavaa oli kuulla, että sama havainto oli tehty useassa kirkossamme. Huomattavaa tämän vuoden palveluksissa oli, että slaavinkielinen pääsiäisyöpalvelus oli pitkästä, pitkästä aikaa piispallinen. Seurakuntaammwe liitettiin Suurena lauantaina noin kahdeksankymmentä uutta jäsentä, joka olivat osallistuneet kasvatustoimen järjestämään katekumeeniopetukseen. Yhteinen tehtävämme on ottaa heidät vastaan kristillisellä rakkaudella ja heitä tukien. Ohjeeksi tässä meille voisi olla vaikka palmusunnuntain epistolatekstistä pari jaetta: Rakkaat ja kaivatut veljeni, te minun iloni ja kunnia seppeleeni, pysykää horjumatta Herran yhteydessä, rakkaat ystävät! Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Fil. 4:1, 4-5. Muistellessamme pääsiäisyötä on syytä muistaa, että juhlakausi jatkuu: pääsiäis kausi päättyy vasta Herran taivaaseen astumisen juhlan edellä eli keskiviikkona ennen helatorstaita. Ja pääsiäisen mukaan liikkuvat juhlat päättää Helluntai, jolloin vietämme Kirkon syntymäpäivää. Helluntaina muistelemme Pyhän Hengen laskeutumista, ja tämä juhla on seurakuntamme vanhimman kirkon praasniekka. Kokemus tyhjästä haudasta antoi apostoleille voimaa saarnata ylösnousseesta Kristuksesta. Aivan sama kokemus meillä on julistettavana oman aikamme ihmisille: Anteeksiantamus on noussut kuolleista. Koettuamme Jumalan armon, meidän on helpompi olla armollisia toisiamme kohtaan. Myöntäessämme oman keskeneräisyytemme voimme riemuita kaikkien muiden edistysaskeleista. Sillä heidän esirukouksien tähden voin minäkin syntinen ehkä pelastua. Riemullista juhlakautta toivottaen i Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ Христос Воскресе! Перевод Влада Валстен Главный праздник года отличается провозглашением торжествующей вести на пасхальной ночной службе. Вновь в этом году в службах участвовало множество народа. Как никогда много прихожан было на пасхальной службе в церкви Тапиола в Эспоо. В Успенском Кафедральном соборе тоже было много народа, и люди не расходились и участвовали в служении до самого конца. И радостно, что такое же происходило во многих наших церквах. Значительным событием стало также, что после очень долгого перерыва пасхальную ночную службу на церковнославянском языке в Свято-Троицком храме вновь возглавил епископ. В Великую Субботу наш церковный приход принял около восьмидесяти новых членов, прошедших катехизацию, организуемую отделом обучения. И все мы должны принять и поддерживать их с христианской любовью. Пусть нас вдохновляют два стиха, читаемые на Вербное Воскресение: «Братия мои возлюбленные и вожделенные, радость и венец мой, стойте так в Господе, возлюбленные. Радуйтесь всегда в Господе; и еще говорю: радуйтесь. Кротость ваша да будет известна всем человекам. Господь близко. (Фил 4:1; 4-5). Вспоминая пасхальную ночь, будем помнить что праздник продолжается: Пасхальный цикл завершится перед праздником Вознесения Господня, то есть в среду, перед четвергом. Пятидесятница (когда мы празднуем день рождения Церкви) венчает цикл праздников, зависящих от Пасхи. В день Святой Троицы мы вспоминаем сошествие Святого Духа на апостолов. И этот день - престольный праздник самого старого храма нашего прихода. Опыт пустого гроба дал апостолам силу проповедовать воскресшего Христа. У нас та же самая весть людям нашей эры: Христос воскрес! И в Нём наша жизнь и прощение. И нам, прощенным милостью Божией, легче быть милостивыми и прощать друг друга. Когда мы признаём свое несовершенство, то можем радоваться успеху других. Ибо, может быть, их молитвами и я, грешный, могу спастись. Желая вам радости в эти великие праздники, о. Маркку Салминен 4

ajankohtaista Pääsiäiskorttivarat paastokeräykseen Helsingin ortodoksisen seurakunnan pääsiäiskortteihin varatut rahat on lahjoitettu kirkon paastokeräykseen. Tänä vuonna paastokeräyksen teemana oli Naiset kirkon voimavarana. Avustuskohteita ovat ihmiskaupan vastainen työ Moldovassa sekä naisten hiv- ja aids-koulutus Keniassa. Avun toimittavat perille Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja Ortodoksinn Lähetys. Huhtikuun loppuun mennessä tulleiden lahjoitusten perusteella paastokeräys tuotti 13 000 euroa. Tilityksiä seurakunnista tulee vielä toukokuun ajan. Kiitos kaikille paastokeräykseen osallistuneille! Ikonin paluu lähestyy Ihmeitätekevän Jumalanäidin Kozelshtshanin ikonin konservoinnissa on päästy merkittäviä askelia eteenpäin. Työ on edennyt kevään edetessä lupaavasti. Ikoni palaa Uspenskin katedraaliin Uspenie-praasniekkaan mennessä. Temppelijuhlaa vietetään 15.8. ISÄ HEIKKI HUTTUNEN JATKAA SEN:N PÄÄSIHTEERINÄ Suomen Ekumeeninen Neuvosto on valinnut yksimielisesti isä Heikki Huttusen neuvoston pääsihteeriksi toiselle toimikaudelle vuoteen 2016 saakka. Isä Heikki Huttunen on ortodoksinen pappi ja toiminut aiemmin mm. Espoon alueen pappina Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa. Hänellä on laaja kansainvälinen kokemus mm. Ortodoksisten nuorten maailmanliiton Syndesmoksen puheenjohtajana sekä Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) nuoriso-osaston johtajana Genevessä vuosina 1985-1989. Hän on myös ollut useissa ekumeenisissa yhteyksissä ortodoksisen kirkon edustajana. SEN:n pääsihteeri valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Sama henkilö voi toimia tehtävässä kaksi toimikautta. Uusia jäseniä seurakuntaan Isä Veikon kirjoituksia Helsingin seurakunnan entinen kirkkoherra Veikko Purmonen on koonnut viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana julkaistut kirjoituksensa yhdeksi kirjaksi. Kirjoitukset välittävät isä Veikon omakohtaisia kokemuksia kirkon elämästä, kristillisestä opetusja julistustyöstä sekä ekumenian haasteista. Suurin osa kirjan teksteistä on julkaistu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Ortodoksiviestissä. Matkan varrelta nimistä kirjaa voi ostaa muun muassa Liisankadun Tuohusliikkeestä. Pääsiäisen suurena Kuva Timo Mertanen lauantaina Helsingin seurakunnan alueella yli 80 katekumeenia liitettiin kirkkoon. Kirkkoon liittämisessä toimitetaan mirhalla voitelun sakramentti. Sillä vahvistetaan kaste. Pappi voitelee piispojen pyhittämällä mirhavoiteella mm. voideltavan otsan ja jalat. Viime syyskuusta alkaen seurakunnan eri toimintakeskuksissa on kokoontunut viisi katekumeeniryhmää. Ryhmät ovat opiskelleet yhdessä ortodoksisuuden perusasioita, osallistuneet jumalanpalveluksiin ja valmistautuneet kirkon jäsenyyteen maallikko-opettajien johdolla. 5

TEKSTI JA KUVAT TIINA MAKKONEN ARKKITEHTI SAKARI SIITONEN: Kaikki lähtee jumalanpalveluksesta 6

Kun astuu arkkitehti Sakari Siitosen kanssa Uspenskin katedraaliin, alkaa silmä heti erottaa asioita, joihin ei ole ennen tullut kiinnittäneeksi huomiota. Sakari kertoo ilmastoinnin tulo- ja menoreiteistä ja analogipöytien pyöristyskulmista. Hänen selityksensä jälkeen saattoristin yksityiskohdat avautuvat aivan uudella tavalla. Mies tietää, mistä puhuu. Hän on hoitanut monen monta kirkkojen korjaushanketta, suunnitellut kirkollisia rakennuksia sekä suunnitellut ja osin tehnytkin kirkkokalusteita ja esineitä. Harrastuksiin kuuluu myös ikonimaalaus. Sakari Siitonen on ollut eläkkeellä jo pari vuosikymmentä, mutta se ei tarkoita sitä, että työt olisivat loppuneet. - Tänään yksi soittaja kyseli neuvoja tšasounan rakentamisessa. Piispa Arsenin kanssa puheltiin ikoninmaalausasioista. Aina on meneillään yhteisiä projekteja, eläkeläinen kertoo. Oikealla alalla Kun Sakari Siitonen pääsee puhumaan tšasounien suunnittelusta tai ikonostaasien kaiverruksista, huomaa tavanneensa ihmisen, jolla on vielä eläkeläisenäkin palava innostus omaan alaansa. - Kun olin nuori poika ja elimme vielä Viipurissa, meidän kanssamme samassa talossa asui Viipurin asemakaava-arkkitehti, professori Otto-Iivari Meurman. Seurailin ikkunasta, kun valo paloi hänen työpöytänsä ääressä vielä yömyöhään, kun hän piirsi ja piirsi. Arkkitehdin työ alkoi kiinnostaa. Sakari Siitosen isä oli Ateneumin käynyt kuvataiteilija ja piirustuksenopettaja. - Isä sanoi aina, että yksinomaan taulujen maalaamisella ja semmoisella ei elä. Pitää olla jokin vakituinen tulo. Isä kuoli vuonna 1937, kun olin 10-vuotias. Sakari Siitoselle kävi varhain selväksi, että arkkitehtuuri on hänen alansa. Hän valmistui Helsingin teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1951. Hän on ollut töissä KUVAT VIEREISELLÄ SIVULLA Ylhäällä vasemmalla: Uspenskin katedraalin analogikaapit ovat Siitosen suunnittelemia. Ylhäällä keskellä: Uspenskin katedraalin alttariristi on painava ja vaikeasti käsiteltävä. Kirkon isännöitsijä pyysi pyysi tekemään samanmuotoisen ja kokoisen ristin, joka olisi kevyempi. Minä piirsin sen. Aluksi siihen liimattiin paperi-ikonit, kun kukaan ikonimaalari ei ryhtynyt ristin maalaustöihin. Sitten päätimme lopulta Hilkka Blåfieldin kanssa, että minä piirrän kuvat ja kaiverran syvennykset ja Hilkka maalaa. Ja näin myös tapahtui, Sakari Siitonen kertoo. Ylhäällä oikealla: Myös Metsolan tsasouna Lohjalla on Sakari Siitosen käsialaa. alhaalla vasemmalla: Sakari Siitonen ottaa kuvia Uspenskin katedraalista korjaussuunnitelmia varten. alhaalla oikealla: Lohjan kirkon uudesta rakennusprojektista on ollut vuoden valmiina pienoismalli. suunnittelutoimistoissa, opettanut tulevia arkkitehtejä ja palvellut Helsingin kaupunkia yli 26 vuotta kaupunginarkkitehdin virassa. Kipinän ortodoksisuuteen Siitonen sai vuonna 1974, kun perhe vietti päivän Valamossa. Kirkkoon liittymisestä on aikaa 30 vuotta. Suurin piirtein yhtä kauan on aikaa ensimmäisestä suuresta ortodoksikirkolle tehdystä korjaustyöstä. - Olimme ikonimaalausleirillä Lieksassa. Nykyinen arkkipiispa, silloinen Joensuun piispa Leo pyysi meitä arkkitehteja käymään katsomassa kirkkopuistossa vanhaa tsasounaa, joka oli huonossa kunnossa. Minä ryhdyin heti mittailemaan ja piirtämään, taisin ottaa vähän kuviakin. Kollegani Ritva Westermark sanoi, että tee sinä tämä. Menin luokkatoverini Alfred Kolehmaisen luo museovirastoon. Alfred oli kansatieteilijä ja hirsirakennusten asiatuntija. Hän osasi neuvoa. Niin tein sitten korjausehdotuksen. Korjaustyöt tehtiin talkoilla korjausvaroin. Kristuksen kirkastumisen tsasounan tutkimuksissa selvisi, että sen hirret oli kaadettu vuonna 1769. Paljon ja pyyteettömästi Ensimmäisen työn jälkeen on Siitosen kynästä syntynyt parikymmentä uutta tsasounaa, ja neuvoja on kysytty. Erilaisia kirkkojen korjaustöitä, 7

uudiskohteiden suunnitelmia ja ikonostaasipiirroksia on yhteensä niin paljon, että listaamiseen pitäisi varata oma sivunsa. Siitonen on suunnitellut korjaustöitä niin Valamossa kuin Uspenskin katedraalissakin. Pari vuotta sitten hän piirsi Uspenskiin kirkon alapihalta lähtevän hissin. Museovirasto ei ole vielä antanut ehdotuksesta lausuntoa. Katedraali on museoviraston suojelukohde niin sisältä kuin ulkoakin. Lohjalaiset ovat saaneet Siitoselta aivan erityisen paljon. Kun Metsolan hautausmaan tsasouna rakennettiin, oli Siitonen hankkeen pääsuunnittelija. Hän on suunnitellut Lohjan toimintakeskuksen kirkon ikonostaasin ja kalusteet. Vuosi sitten hän piirsi ehdotuksen uuden kirkkosalin rakentamiseksi toimintakeskuksen pihalle. Eläkeläisen energiaa Tsasounarakennuksiin perehtyminen on vaatinut arkkitehdiltä suuren määrän tutkimustyötä muun muassa useissa ulkomuseoissa. Tärkeä apu työssä on ollut mm. 1900-alussa julkaistu kuva-arkkikokoelma Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja. Se sisältää valtavan määrän erilaisia tsasounissa käytettyjä yksityiskohtia ja paljastaa niiden rikkaan muotokielen. Erilaisista tiedon sirpaleista on syntynyt syvä asiantuntemus. Kupolit, ornamentit ja rakennusten muoto ovat bysanttilaisen arkkitehtuurin perintöä. - Ortodoksisen kirkkorakennuksen suunnittelu lähtee jumalanpalveluksesta. Jos ei tunne jumalanpalvelusten toimittamista, ei voi suunnitella toimivaa kirkkotilaa. Kirkkosalia käytetään eri yhteyksissä eri tavoin: liturgian aikana on alttari käytössä, suitsutukset ja saatot kierretään kirkossa, keskilattialla toimitetaan vihkimiset, kaste jne. Tsasounassa täytyy olla samat toiminnot kuin isossa kirkossa. Siellä täytyy olla pöytä, jolle pappi raken taa alttarin. Siellä kuuluu olla myös sivupöytä, jossa pappi tekee valmistavat työt. Suitsutukset, saatot ja sakramentit toimitetaan vain pienemmässä tilassa. Sakari Siitonen ei ole eläkepäivinään keinussa istunut. Ei ole ollut aikaa. Hän on tehnyt kuvataidetta, maalannut ikoneja, harrastanut urheilua ja vieraita kieliä sekä tehnyt valtavasti työtä kirkon hyväksi. Itse hän kutsuu panostaan laupeudentyöksi, jonka sponsorina on Kunnallinen eläkelaitos. - Seurakunnan ja kirkkokunnan luottamustoimet jätin 70-vuotiaana. Nyt kun olen eläkkeellä, on varaa tehdä tällaisia asioita. Teen sitä, mitä vielä osaan. Se on sitä ortodoksista elämää. Mitään suurta en lupaa enää tekeväni, mutta neuvoja annan. Sakari Siitonen täyttää syksyllä profeetta Sakariaan muistopäivän jälkeen 85 vuotta. - Jos Luoja suo. 8

Ora et labora - työtä rukouksessa - Muistan miten jo poikasena polvistuin Jumalan eteen rukoilemaan kädet ristissä, milloin vanhempieni ja sisarusteni puolesta tai jonkin lapsen mieltä askarruttavan ja ehkä huoltakin tuovan asian edestä - unohtamatta myöskään kiittää Jumalaa monista lapsuuden ja elämän hyvistä asioista ja vastauksista, jotka rukousten myötä tulivat todeksi, kertoo Martti Markovaara. TEKSTI MARI VAINIO JA MARTTI MARKOVAARA KUVAT MARTTI MARKOVAARA Kiitollisuutta tuntien voi todeta, että näin tapahtuu myös reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin Martti Markovaaran elämässä. Hiljaisten mielessä ja sydämessä syntyvien rukousten kohteet ovat samankaltaisia kuin vuosikymmeniä sitten, läheiset ja lähim mäiset, tutut ja tuntemattomat, joiden elämä jollain tavalla ja tasolla on koskettanut rukoilijan sydäntä. Kädet eivät kuitenkaan enää asetu ristiin sormet lomittain, vaan oikea käsi tekee tutun ristinmerkin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Pienestä poikasesta on kasvanut elämää laajalti nähnyt, sisimmässään syvästi jo edesmenneen isänsä uskon- ja kirkonelämän sisäistänyt ortodoksi. Yksinkertaisuutta Lapsuudessa sydämeen kylvetty siemen on kasvanut ja rukouksen merkitys vahvistunut koskettamaan elämän kaikkia alueita. Martti on tullut vuosien varrella monelle tutuksi. Niin useita ihmisiä hän on rukouksellaan kantanut elämässä eteenpäin. - Rukous on kaiken perusta, elämän tärkein asia, sanoo Martti ja lisää, ettei siitä työstä voi kukaan jäädä työttömäksi tai edes lomautetuksi olivat ajat millaisia tahansa. Omien, päivän aikana usein toistuvien rukousten lisäksi, hän muistaa viikoittain pieneen muistelukirjaansa kirjaamia satoja lähimmäisiä, jotka kaikki hän on kohdannut myös kasvotusten ja elämää koskettavista asioista keskustellen. Nimiä siinä on useita satoja, eikä tuo määrä ole kadottanut ihmisten kohtaamisiin liittyviä kokemuksia. Ehkä jotkut heistä ovat kulkeneet mukana kauankin, joku vain pienen hetken. Jumalan lapsia ja Martille Kristuksessa rakkaita isiä, veljiä ja sisaria he ovat kuiten kin kaikki, ja Häntä kohden Martti haluaa heitä rukouksissa muistaen kantaa. Martille materiasta ja katoavista arvoista vapautumisen askeesi on elämän tapa. Luostarissa vietettyjen aikojen kautta, monesta asiasta on voinut päästää irti. Materia tai raha eivät ole tärkeitä, vaan niistä vapautuminen suo tilaa todelliselle elämälle, elämän jakamiselle lähimmäisten kanssa. Hän muistuttaa isä Paisioksen sanoista, Eläkää yksinkertaisesti niin kuin se on mahdollista. 9

Älkää itse tehkö elämäänne vaikeaksi. Monet mukavuudet ja helppoudet ottavat ihmisen vangikseen. Johdatusta Martti kertoo joutuvansa aina silloin tällöin perustelemaan kysyjille yksinkertaista ja normi-ihmisen elämästä poikkeavia elämänvalintojaan. Omaisuutta ei hänellä ole, eikä hän tunne sen keräämiseen tarvettakaan. Henkilökohtaiset tavarat mahtuvat matkalaukkuun. Elämän matkan pysähdyksillä hän on puolestaan saanut apua muilta ihmisiltä. Asuinpaikka, sen hetkinen koti on rakentunut hetkeksi lähimmäisten avulla. Näin muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa, jonne hän luostarissa olon jälkeen päätyi työvoima toimiston välityksellä puualan kurssille yhdeksän kuukauden ajaksi. Matkaan hän lähti muistaen Jeesuksen sanat opetuslapsilleen Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan. Ja mihin taloon majoituttekin, siellä asukaa ja sieltä taas lähtekää. Työmies on ruokansa ansainnut. Kuten elämässä niin usein aiemminkin, niin tälläkin kertaa Jumalan armo ja rakkaus kannatteli vaikeuksien jälkeen alkuun vieraalla paikkakunnalla. Elävästi tämä toteutui Martille rakkaan kirkon välityksellä, jonka paikalliset ortodoksi veljet ja sisaret ottivat hänet vastaan Kristuksen rakkaudella. Kiitollisuutta tuntien hän muistelee yhä rukouksissaan lämmöllä ja rakkaudella kaikkia Kiuruveden ortodoksisen seurakunnan isiä, veljiä ja sisaria. Työelämän viimeiset vuosikymmenet Martti on toiminut graafikkona mm. puolustusvoimissa ja sanomalehden graafikkona Porvoossa. Puutyökurssi kantoi eteenpäin ja uusiin haasteisiin Lappeenrantaan, jossa hän Etelä-Karjalan työ- ja asukastupayhdistyksen avustuksella rakensi pitkäaikaistyöttömien kanssa tänä keväänä pienen tsasounan. Yhteistä rukouksellista työtä sekin, rukous aloitti aamun ja työn, päätti jaetun päivän. Martti kertoo, kuinka ihmiset olivat avuliaita, innokkaita ja kiinnostuneita tarttumaan työhön, joka oli heille uutta ja osittain myös vierasta. Työn kautta rukous kantoi myös heistä monet ortodoksisuuden lähteille. Yhteinen työ oli yhteistä jaettua rukousta Jumalan kunniaksi. Rakentamista Martti luonnosteli itse pienen tsasounan piirustukset. Tsasounan rakenne valmistui yhdessä joutsenolaisen puuseppä Juha Karjalaisen ohjauksessa ja avustuksella. Analogit, muistelupöytä, kiotakaapit ja ikonihyllyt sekä ristit ja koristeet Martti suunnitteli ja valmisti itse. Kauniisti rukoukseen kutsuva kello, joka luomakuntaa kunnioittaen valmistettiin kierrätysperiaatteella vanhasta kaasupullosta, syntyi taitavasti lappeenrantalaisen moniosaajan Jani Koskijärven käsissä. Martin valokuvaamista 1600-luvun ikoneista valmistettiin suuret painokuvat päätyseinän ikonostaasia varten. Analogille asetettiin Martin valamolaisen mallin mukaan maalaama pt. Arseni Konevitsalaisen ikonin toisinto. Ekta ry:n taholta hankittiin tsasounaan Martin ohjeiden mukaan mm. lampukoita Pietarista ja tekstiilejä lappeenrantalaisilta käsityöyrittäjiltä. Nyt tsasouna on valmis, mutta toistaiseksi vielä vailla sijoituspaikka. Rukouk sella tehty työ on nyt kokonaisuutena kenen tahansa lunastettavissa rukousta ja hiljentymistä varten. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Ekta ry:n toimistoon p. 040 5596476. Se on täytetty, sanoo Martti nyt Herransa sanoin. Tämänkin työn hän tuntee tehneensä rukouksella lähimmäistensä ja vertaistensa kanssa. Nyt on taas aika siirtyä eteenpäin ja katsoa avoimin sydämin, mitä kätkeytyy Tapahtukoon sinun tahtosi, sanojen taakse tulevan elämän suhteen. Tästäkin eteenpäin Martti tuntee täyttävänsä hänelle annettua tehtävää, kulkevansa omaa, Jumalan hänelle viitoittamaa tietään. Kunnia Jumalalle taivaassa ja maan päällä. Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! 10

JAG HAR INGEN IKON I MIN HAND Det är så Innerligt vackert! Hela kyrkan strålar av Ljus! Vänd mot Ikonostasen: där står jag i Teofania. Jag har hittat min plats och ingen får rubba den! Nu då jag hittat den, efter många trevande försök: var skall jag stå, hur skall jag röra mig? Det kan komma många frågor då det mesta är nytt. Att göra rätt det vill vi alla. Är Du blyg? Det är bara att våga! Så enkelt sagt, och trots fokus på icke-vetande och en ärlig öppenhet för allt det nya, är det kanske inte så enkelt till en början. Att stå mitt bland nya människor, med nya omvälvande känslor inombords Var skall jag stå? Vart skall jag gå? Jag känner mig minst sagt litet vilsen. Vilket skall mitt fokus vara? En märklig fråga, undran kanske: det är väl liturgin jag skall följa! Jag är glad att jag kom! Efter veckans slit, så mycket arbete, är jag ändå i kyrkan; I Uspenskijkatedralen. Inte för att jag tycker att kyrkan är vacker till det yttre, utan närmare litet skrämmande i sin mäktighet Mig rör det inte att kyrkan är Västeuropas största kyrka. Det är något annat, något inom mig som kräver! Min lärare Johannes betonade Teofania, och han gjorde det på ett sådant sätt att jag förstod att det var mycket viktigt. Mycket viktigt. Två ljus. Tuohus för min farfar. Det är inte svårt. Det känns tryggt. Men vart skall jag sedan ta vägen? Inskriften på slaviska i valvets bågar stämmer mig till ro: Kommen till mig I alla som arbeten och ären betungade, så skall jag giva eder ro. (Matt. 11:28). Min lärare Johannes tar samma väg till de avlidnas bord. Ser han mig? Måste jag tala, berätta, förklara, fråga? Vill inte. Jag försöker intensivt hitta min egen plats, mig själv i det nya sammanhanget, i den nya kontexten där jag bara hälsat på Den Helige Tsar Konstantinos tidigare. Jag måste få vara ensam, klara av att vara ensam bland alla andra. Inte vara social just då. Ser han? Förstår han? En sida för män, en sida för kvinnor? Allehanda tankar kommer i mitt huvud, där jag stapplar min väg bland små och stora Det finns en rörelse, en positiv rörelse i kyrkorummet. Det finns rum. Det finns rum för barnen bland pelare, ljus och ikoner. Låten barnen komma till mig, och förmenen dem det icke; ty Guds rike hör sådana till. ( Matt. 10:14). Musiken fångar. Prästen famnar det lilla barnet. Håller det fast och varsamt, lyfter det upp inför hela församlingen, och sålunda blir det lilla barnet emottaget av hela kyrkan. Jag ser dess ögon. Jag står stilla. Alldeles stilla. Vill inte röra mig. Jag kunde stå så hur länge som helst! Uppfylld av ett stort inre lugn. Jag ser ljusen framme vid Ikonostasen: strålande av liv och av hopp, uppfyllande min själ med en stor Glädje och en stor Lycka! Jag ser den vackraste av altartavlor Kristus ikonen målad av Pavel S. Shiltsov i S:t Petersburg och ovanför den underbaraste kupol den vackraste i världen! Ornamenten. Jag låter mig fångas! Det är Gudomligt! Jag är stilla. Jag är tagen. Stilla i en fullständig närvaro där allting annat försvinner. Stör mig inte! Min Själ befinner sig i ro. Av en oemotståndlig kraft har jag omärkligt förts in I det gudomliga Ljuset Jag står hänförd. Hänförd av Ljuvligheten i Guds kärlek. Noomi katekumen 2011 11

Страницы на русском языке С рождеством Церкви! П р а з д н и к Святой Троицы отмечается на 50 день после Пасхи. Об историческом событии, которое легло в основу праздника, говорится в «Деяниях Апостолов». Сошествие Духа Святого на апостолов совершилось видимым образом: «И явились им разделяющиеся языки, как бы огненные, и почили по одному на каждом из них» (Деян. 2:3). Хотя сошествие Духа Святого было сверхъестественным, оно стало доступно чувственному восприятию апостолов, и сопровождалось даром говорения «на иных языках». Что вызвало «смятение» людей «из всякого народа под небом», пребывающих в Иерусалиме. «Ибо каждый слышал их говорящих его наречием» (Деян. 2:6). Так совершилось рождение церкви на земле. Призванные, которых объединяла вера в Иисуса Христа и жизнь по этой вере, обилие благодатных духовных дарований, таких как дар пророчества, говорение на языках, дар исцеления, дар взаимной благодатной любви. Апостол Павел в первом Послании к Коринфянам подробно говорит об этих дарованиях, которые в обилии присутствовали в первоапостольской церкви. Минули столетия, но как и прежде, природа церкви благодатна и надмирна. И жизнь входящего в лоно церкви человека в основе своей благодатна, душа его начинает жить, соприкасаясь с иным миром... Душа оживотворяется в церкви, одухотворяется и возвышается. «Юнеет», как говорили святые отцы, Престольный праздник Свято-Троицкой церкви в 2010 г. Солнце сияло и сияли лица прихожан... определяя внутреннюю жизнь в церкви. На Троицу - когда земля по весне оживает и расцветает, и храмы во время богослужений украшаются зелеными ветками и цветами, - этими символами вечно обновляющейся жизни. И мы с вами сердцем, умом и чувствами вновь и вновь прикасаемся к тому священному событию, которое явилось рождением церкви. Поздравляю вас всех с престольным праздником, днём Святой Троицы! о. Алексей Самолдин Иерей Алексей Самолдин будет замещать должность русского православного священника прихода еще один год, до марта 2012. Отец Алексей собирается выучить финский язык, чтобы более полно проявить себя в служении и деятельней участвовать в повседневной жизни прихода. 12

Тексты Влада Валстен Фото Эльмира Федотова Новое представительство прихода избирается осенью Православные Финляндских приходов должны избрать осенью новые представительства. В новом составе они начнут свой четырёхгодичный срок служения с начала будущего года. Наш, Хельсинский - самый крупный из приходов. В нем треть всех православных Финляндии. Поэтому и в представительстве его и самое большое число членов, 21. Кандидаты выдвигаются в каждом регионе (то есть, приходском центре), в соответствии с числом прихожан, проживающих там. На что представительство влияет? Член представительства прихода может повлиять на многие вопросы и решения, принимаемые в приходе. Одна из задач представительства - решать, куда и на что могут быть потрачены деньги прихода. Более 60 % приходских средств - доходы от церковного налога. Одна треть всех расходов - на зарплаты сотрудников. Важно, что представители ответственны за выбор приходского совета, священников, диаконов и регентов. Кто может голосовать или стать кандидатом? В выборах участвуют все члены прихода, которым до выборов исполнилось 18 лет. И кандидатом может стать любой совершеннолетний полноправный член нашего прихода, кроме тех, кто трудится в приходе на полную ставку. Документы о выборе своего кандидата необходимо представить в канцелярию настоятеля до 22 сентября. В документе должно стоять полное имя, день рождения, муниципалитет и обязательна роспись двух полноправных членов прихода. Выборная комиссия составит список кандидатов не позднее, чем за 30 дней до начала выборной кампании. Разностороннее представительство Председатель представительства прихода Анья Линдстрём призывает каждого обдумать возможность стать кандидатом и тем самым послужить своему приходу. Разный возраст, различные языки - все должно быть в составе представительства. На вопрос, что нужно для ответственной работе в представительстве, Анья Линдстрём отвечает: Главное - чётко видеть и понимать, кому мы служим и кому отдаём свое время и таланты в представительстве. Господу. Церкви. На этой основе закладывается возможность для совместной работы и служения. Приход должен иметь представительство, компетентное во всех сферах жизни и деятельности. Пасхальная служба с епископом Епископ из Йоэнсуу Арсений возглавил пасхальный молебен в Свято-Троицкой церкви и служил на церковнославянском языке. В последний раз такая же служба с епископом состоялся в Финляндии почти полвека назад. После службы была общая пасхальная трапеза в Приходском зале. 13

kirjallisuuspiirin vieraina 26.3.2011 Hannu-Pekka ja Fjodor Мемуары Петра Миролюбова Maaliskuun kirjallisuuspiirin tapahtuma oli mitä suurimmassa määrin mielenkiintoinen. Seurakuntamme jäsen, näyttelijä Hannu-Pekka Björkman, HP niin kuin hän itseään kutsuu, selosti Fjodor Dostojevskin henkilöhahmojen tulkinnoista näyt tämöllä. Hän esittää parhaillaan Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä Idiootti-romaanin päähenkilöä Lev Myshkiniä. Hannu-Pekka kuvaili kuinka Dostojevskin henkilöhahmoja on tulkittu kovin eri tavalla, joskus erinomaisina psykologisina analyyseina ihmismielestä, joskus taas -kuten 1960-luvulla - yksipuolisesti yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Hän itse taas korosti nimenomaan henkilöhahmojen, varsinkin Myshkinin tulkintaa uskosta käsin. Erään epämiellyttävimmän teoksen, Kellariloukon, inhottavasta päähenkilöstä joka on mestarillinen kuvaus narsistista - Dostojevski sanoi luoneensa hahmoksi Ihminen ilman Kristusta. Myshkinin henkilöhahmosta kertoessaan HP totesi, kuinka se oli Dostojevskin kirjoittamisprosessin aikana muuntunut osin rajusta ja monisärmäisestä yhä passiivisemmaksi ja lempeämmäksi hahmoksi. Kun taas kiihkeät ja rajut piirteet siirtyivät toiselle henkilölle Rogozhinille. Hannu-Pekka tahtoo kuitenkin omassa tulkinnassaan säilyttää roolihahmonsa särmikkyyden. HP:n esitys laajeni myös käsittelemään Dostojevskin muuta tuotantoa ja hänen monipuolista persoonallisuuttaan. Mielenkiintoista olivat mm. hänen nimi- ja sanavalintansa ; esim. Idiootin päähenkilön nimi Lev tarkoittaa leijonaa ja Myskin hiirulaista. Nämä kertovat henkilön ristiriitaisuudesta. Erikoista oli myös, että kirjailija oli ihmisen mielen kuvaaja, mutta minkäänlaista luonnon kuvausta ei häneltä löydy. Sen sijaan tapahtumapaikkoina ovat usein oven kynnykset, ikkunasyvennykset, portaikot jne. Tämän päivän Pietarissakin voi vielä askel askeleelta seurata Rikoksen ja rangaistuksen päähenkilön Raskolnikovin vaellusta kaduilla, kujilla ja rakennuksissa. Esitelmöitsijä käsitteli myös syvällisesti Dostojevskin henkilökuvaa ja elämänvaiheita. Kuinka hän varhaisnuoruudessaan sai kuulla hirviömäisen isänsä raa asta murhasta, kuinka hän itse seisoi teloitusryhmän edessä odottaen kuolettavaa luotia, jota ei tullut. Hän vietti vuosia vankileirillä Siperiassa, tutustui matkoillaan muuhun Eurooppaan, SEURAAVA KIRJALLISUUSPIIRI Lauantaina 21.5. klo 11-13 kirjallisuuspiirin aihe on Pyhiinvaellus kreikkalaisessa naisluostarissa, josta esitelmöi TT Mari Rahkala-Simberg. Seurakunnan kirjasto Liisankatu 29 A 2.krs. Puhelin 0207 220 642. Aukioloajat ti 10 15, ke 15 19 ja to 15 19. jota hän syvästi oppi halveksimaan. Tällöin ei myöskään sivuutettu tämän suuren neron kielteisempiä piirteitä, kuten pelihimoon lankeamista, kiihkoisänmaallisuutta ja antisemitismiä, naurettavaa vastenmielisyyttä kollegaansa Turgenjeviä kohtaan. Kaikki tämä tulee eri tavalla esiin hänen kirjoituksissaan. Paikalla olleet viitisenkymmentä Dostojevski-fania (ja ilmeisesti HP-fania) kuuntelivat aivan henkeä pidätellen mestarin intensiivistä esitystä. Tunnelma oli sykähdyttävä ja tiivis. Jäämme odottamaan HP:n tänä vuonna ilmestyvää kirjaa Grunewaldista. Kiitos Hannu-Pekka, kiitos kirjastonhoitaja Christina! Församlingsbiblioteket Elisabetsgatan 29 A, II vån. Tel. 0207 220 642. Öppet ti 10 15, on 15 19, to 15 19. Isä Timo Lehmuskoski Parish Library Liisankatu 29 A, tel. 0207 220 642. Open Tue 10 15, Wed 15 19, Thu 15 19. Библиотека прихода открыта по вторникам 10 15, по средам 15 19 и по четвергам 15 19. Liisankatu 29 a, 2-й этаж. 14

TEKSTI MARKKU SUNIMENTO KUVA JORMA KOMUlAINEN Musiikki yhdistää arjen ja pyhän Musiikissa vain paras laatu kestää ajan koettelemukset. Suuri musiikki on aina ajankohtaista ja samalla ikuista. Siinä on aina henkinen ja usein myös hengellinen ulottuvuus. Ainakin Seppo Kimasen musiikissa. Ilman Seppo Kimasta Suomen musiikkielämä olisi huomattavasti köyhempi. Hän on tuonut suomalaiseen kamarimusiikkiin ja musiikkikulttuuriin osaamista, innostusta ja uskallusta, jota arvostetaan laajalti Suomen rajojen ulkopuolellakin. Kimanen itse on rohkaissut taiteilijoita ylittämään rajojaan ja ottamaan riskejä. Tärkeintä hänen mielestään ei ole musiikin kliininen puhtaus, vaan sen täyteläisyys, kokonaisuus ja yhteys, joka syntyy säveltäjän, muusikoiden ja yleisön välille. 15

{ } Tarvitsemme pyhän kokemiseen aisteja, joiden kautta saamme yhteyden myös tajunnan laajempiin kerroksiin eikä vain älyllisiin osastoihin. Kimasen mielestä ihminen ei ole geneettisesti paljonkaan muuttunut miljooniin vuosiin. Kyky vastaanottaa korkeatasoista taidetta on säilynyt suurin piirtein samanlaisena homo sapiensin syntymästä alkaen. - Minusta taide on hyvin lähellä ikuisia arvoja. Hyvä konsertti saa aikaan vuorovaikutuksen sekä läsnäolijoiden kesken että taiteilijoiden ja yleisön välillä. Parhaimmillaan siitä voi tulla yksilön omat rajat ylittävä kokemus, joka liittää hänet yhteisöön ja viime kädessä koko luomakuntaan. Kimasen mukaan musiikissa ja musiikin kokemisessa on mystiikkaa, selittämätöntä yhteisöllisyyttä ja käsittämättömiä henkisiä virtauksia. Niitä ei pysty analysoimaan ja selittämään, mutta ne ovat olemassa, ovat aina olleet. Pikaruokaa vai terveellistä ravintoa Musiikkitapahtumien suunnittelijana Kimanen haluaa antaa yleisölle mahdollisuuden kokea musiikkia monelta taholta: uuden ja vanhan musiikin kumppanina on tanssia, runoja ja keskusteluja. Siitä syntyvä kokonaisuus tuo mieleen Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan: pöytä on katettu, älköön yksikään lähtekö nälkäisenä pois, vaan kaikki nauttikoot näissä pidoissa. Suomessa suhde taidemusiikkiin ja ns. korkeakulttuuriin on kaksijakoinen. Moni arvostaa, mutta toisten mielestä se on harvojen ylellisyyttä. Klassinen musiikki ja henkiset arvot ovat nykymaailmassa saman haasteen edessä. Kimanen kertoo tehneensä ensimmäiset festivaalinsa protestimielellä. - Lehdissä oli 1960-luvun lopulla kirjoituksia, joiden mukaan klassinen musiikki on vain pienelle eliitille suunnattua. Halusin työllä ja teoilla osoittaa tällaiset puheet vääriksi. Sen todistamiseksi Kuhmo oli ideaali. Siellä ei ollut vanhaa perinnettä kamarimusiikin alalla, vaan pelto jouduttiin kyntämään neitseelliseen maaperään, hän kertoo. Kuhmon menestystarina on osoittanut, että ihmisten ei tarvitse jäädä ennakkoluulojensa vangeiksi. Kuhmon konserteissa istuvat rinnakkain professori ja maanviljelijä, pappi ja bussinkuljettaja ja monet muut. Kimasen mielestä musiikin nykytilanteessa on paljolti samaa kuin elintarviketeollisuudessa. Tarjolla on runsaasti makeisia, virvoitusjuomia, valmisruokaa ja eineksiä, jotka tehdään houkuttelevan näköisiksi keinotekoisilla makeutus- ja väriaineilla terveydellisistä seurauksista piittaamatta. Niitä markkinoidaan miljoonabudjetein. Sen sijaan ne jotka haluavat tuoda esiin ihmisen terveyden kannalta parasta mahdollista ravintoa, joutuvat toimimaan lähes tyhjin käsin. Se pätee myös musiikkiin. Suuri osa ihmisistä saa senkin tarjonnassa sallittuja lisäaineita, mutta ei ravitsevia hivenaineita. - Musiikista tehdään pelkkää bisnestä. Herkästä, intiimistä ja sielua koskettavasta asiasta taotaan rahaa yksinkertaistamalla ja vulgarisoimalla. Jäähalleihin tuodaan suurella volyymilla toimivia massatapahtumia, joita väritetään erotiikalla ja provosoivilla asuilla. Esityksiä mitataan vain numeroina, kassatuottoina tai yleisömäärinä, sen sijaan että keskityttäisiin aidosti laadukkaimpaan mahdolliseen musiikkiin. 1616

Musiikki, kauneus ja usko Kimasen mielestä musiikki on niin hieno ja tärkeä asia, että sitä ei saisi jättää markkinavoimien varaan. Koko ajan lisääntyvä kaupallinen hyödyntäminen hämärtää myös klassisen musiikin kuvaa. Onko sekin vain halpaa sirkushuvia vai onko siinä jotain ihmiskuntaa syvällisesti koskettavaa? Kimasen mielestä on. - Vakavan klassisen taidemusiikin tehtävänä on tuoda esiin ihmiskunnan pysyviä arvoja, totuutta, rakkautta, kauneutta ja harmoniaa - tai heijastaa yhteiskuntaa sellaisena kuin se kulloinkin on, jolloin päädytään ehkä hyvinkin riitasointuisiin sävellyksiin. Klassisen musiikin perimmäinen tarkoitus on peilata ihmissielua ja elämää syvällisesti ja rehellisesti. Itsekritiikkiäkin tarvitaan. Taidemusiikin on katsottava kriittisesti itseensä ja mietittävä, miten sen edustajat ovat onnistuneet viestinsä välittämisessä. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa musiikilla on keskeinen osuus. Musiikin yhdistyessä myös muita aisteja koskettaviin elementteihin, tuohusten valoon ja suitsukkeen tuoksuun, syntyy yhteys pyhään ja ikuiseen. Seppo Kimasen usko perustuu kodin esimerkkiin sekä ortodoksisuuden kaikkia aisteja puhutteleviin perinteisiin. - Isäni oli ortodoksi. Joensuun ortodoksikirkon pappi ja kanttori tulivat usein kotiimme laulamaan ja osallistuivat suvun ja perheen juhliin. Musiikin ohella kirkossa oli läsnä tavaton kauneus ja harmonia. Hyvin varhaisesta lapsuudesta mieleeni ovat jääneet musiikilliset elämykset ja niiden liittyminen tähän toista todellisuutta heijastavaan ihmeellisen maailmaan. - Luulen, että pyhiä asioita ei pidäkään käsitellä vain verbaalisesti. Tarvitsemme pyhän kokemiseen aisteja, joiden kautta saamme yhteyden myös tajunnan laajempiin kerroksiin eikä vain älyllisiin osastoihin. Ortodoksisuudella on Kimasen perheessä yhteys myös Aasian vanhoihin rituaaleihin ja seremonioihin. - Japanista alun perin kotoisin oleva vaimoni Yoshiko Arai on usein todennut, että ortodoksikirkko on lähimpänä japanilaisia uskontoja. Japanilaisessa hengenelämässä pääasia ei ole verbaalinen sanoma, vaan kokonaiselämys samaan tapaan kuin ortodoksisessa kirkossa. Lyhyet saarnat ja pitkät seremoniat, kuten metropoliitta Ambrosius on todennut. Samanlainen yhdistävä tekijä on suhde poisnukkuneisiin. - Ortodoksisuudessa kuolleita muistetaan jatkuvasti, samoin Japanissa. Kuolleet suvun jäsenet eivät oikeasti poistu keskuudestamme, vaan jatkavat olemassaoloaan eri olomuodossa. Esivanhempien läsnäolo on yhteistä japanilaisuudessa ja ortodoksisuudessa. Senkin vuoksi on hyvin luonnollista, että olemme molemmat ortodokseja. Monipuolinen kulttuurivaikuttaja j ean s ibelius -jousikvartetin sellisti, professori Seppo Kimanen on toiminut useiden musiikkijuhlien taiteellisena neuvonantajana ja esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona eri puolilla maailmaa vuodesta 1971 lähtien. Hän on soittanut Radion sinfoniaorkesterin lisäksi Helsingin kaupunginorkesterissa, Kansallisoopperan orkesterissa ja monissa maaseutuorkestereissa. Hän on toiminut myös useissa merkittävissä opetustehtävissä. Parhaiten Kimanen tunnetaan taitavana musiikkijuhlien järjestäjänä ja festivaalijohtajana. Hän perusti vuonna 1970 vaimonsa, viulisti Yoshiko Arain kanssa Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin, jonka taiteellinen johtaja hän oli vuosina 1970 1977 ja 1980 2005. Vuodesta 1977 vuoteen 1979 Kimanen toimi Helsingin juhlaviikkojen johtajana. Hän on ollut myös Avantin Suvisoiton taiteellinen suunnittelija sekä japanilaisen Kitakyushun kansallisen musiikkijuhlan neuvonantaja ja taiteellinen johtaja. Vuonna 1996 hän perusti Kuhmoon Ihminen ja Kosmos-tapahtuman, jossa tieteen ja taiteen edustajat keskustelivat ihmiskunnan tulevaisuudesta. Tapahtuman taiteellinen johtaja hän oli vuoteen 2005 asti. Ansioistaan Kimanen sai professorin arvonimen vuonna 1999. Taiteen keskustoimikunnan taiteilijaprofessorina hän toimi vuosina 2000 2005. rytmi, rakkaus, filosofia Kimanen jätti musiikin kesällä 2005, väliaikaisesti, vaikka hän ei sitä silloin vielä itse tiennyt. Hän johti Lontoon Suomi-instituuttia vuodesta 2005 vuoteen 2007 ja siirtyi 2007 lehdistö- ja kulttuurineuvokseksi Suomen Tokion suurlähetystöön. Sieltä hän palasi Suomeen viime syksynä. Lähes ensi töikseen hän perusti uuden musiikkijuhlan, Kauniaisten musiikkijuhlat on tarkoitettu kaikille, joita musiikin ohella kiinnostaa uudenlainen ajattelu ja yhteisöllisyys. Tavoitteena on yhdistää uudella tavalla tunnetta ja tietoa. Tarjolla on musiikillisia elämyksiä sekä vahvoja näkemyksiä yksilön ja yhteisön arkielämän parantamiseksi. Tämän vuoden festivaalissa 2. 6.11. on musiikkia, elokuvaa ja punnittua puhetta. Ohjelman suuri teema on rakkaus rakkaus kanssaihmisiin, musiikkiin, tietoon ja totuuden etsintään. 17

Seurakunta tutuksi / PYHÄ KOLMINAISUUS Kun Suomesta tuli pari sataa vuotta sitten Venäjän autonominen suurruhtinaskunta, muutti pääkaupunkiseudulle paljon virkamiehiä, sotilaita, kauppiaita ja käsityöläisiä, jotka tunnustivat ortodoksista uskoa. He tarvitsivat jumalanpalveluspyhäkön. Sellaista alettiin puuhata keisarin myötävaikutuksella Helsinkiin Unioninkadun ja Kirkkokadun kulmaukseen. Pyhälle Kolminaisuudelle omistetun kirkon suunnitteli C. L. Engel, ja se vihittiin käyttöön elokuussa vuonna 1827. Vaikka aika on vienyt alkuperäiset vanhavenäläiset, on venäjänkielinen Svjato-Troitskaja Tserkov nimitys edelleenkin kirkolle luontevin. Jumalanpalvelukset toimitetaan kirkkoslaaviksi. Kirkkokahveilla puheensorina käy pääosin venäjäksi. - Täällä käy jonkin verran suomenkielisiä ja vanhojen venäläisten sukujen ihmisiä. Suurin osa aktiivi-ihmisistä on kuitenkin Neuvostoliitossa syntyneitä maahanmuuttajia, kertoo kirkkoa 30 vuotta palvellut isännöitsijä Herman Merras. Vaikka pyhäkkö on osa Helsingin ortodoksista seurakuntaa ja sen kirkkoherra on isä Markku Salminen, eletään kirkossa omaa aktiivista elämää, jossa venäläisvaikutus ja vanhat perinteet näkyvät selvästi. - Olemme myös tehneet töitä, jotta syntyisi enemmän yhteyksiä muun seurakunnan kanssa. Monet kaipaavat sitä, kanttori Irina Tchervinskij-Matsi vakuuttaa. Yhteyksiä todella tarvitaan. Helsingin seurakunnan jäsenistä jo melkein 14 prosenttia puhuu äidinkielenään venäjää. - Kirkossakävijöiden määrä on viime vuosina selvästi lisääntynyt. Erityisen iloinen olen siitä, että palveluksissa käy paljon lapsia ja nuoria, kanttori kertoo. TSAARIN AJASTA NYKYPÄIVÄÄN TEKSTI JA KUVAT TIINA MAKKONEN Isännöitsijä ja kanttori 18

Hän on toisen polven kanttori Kolminaisuudessa. Äiti johti kuoroa, kun Irina oli lapsi. Seurakuntalaisten toimintaa pitää vireänä Pyhän Kolminaisuuden ystävät. Yhdistys järjestää muun muassa Taiteiden yö tapahtumia kirkon pihalle. - Yhdistys on muun muassa kerännyt rahaa ja hankkinut saaduilla varoilla Kristuksen hautakuvan, Irina Tchervinskij-Matsi kiittelee. Pyhän Kolminaisuuden ystävät osallistuvat myös siivoustalkoisiin. Yhdessä siivoaminen kuuluu Kolminaisuuden perinteisiin. Suurten juhlien alla on tapana järjestää suursiivous, joissa myös papit ja kanttori ovat mukana. Pyhän Kolminaisuuden kirkosta on tärkeä pitää hyvää huolta. Se on Helsingin vanhimpia toiminnassa olevia kirkkoja kaikkine tsaarinaikaisine kalleuksineen. Kellotornin suurin, neljä tonnia painava kirkonkello on valettu tsaari Nikolai II:n kruunajaisten kunniaksi. Yhdelle sivulle on valettu Pyhän Kolminaisuuden ikoni, yhdellä sivulla on Venäjän viimeinen keisaripari. Tuota kelloa soitetaan vain suurimpina juhlapyhinä. Praasniekan kunniaksi kellot soivat Pyhässä Kolminaisuudessa helluntaina. Isä Aleksei Samoldin on valittu toiseksi vuodeksi Pyhän Kolminaisuuden kirkon papiksi. Hän tuli viime vuoden maaliskuussa Helsinkiin Viron syrjäseudulta. Sopeutuminen Suomeen ja ison kaupungin elämään on vienyt aikansa. - Minulta meni muutama kuukausi, että pääsin mukaan helsinkiläiseen elämänrytmiin, kirkkoon ja seurakuntaan. Kotona Virossa käyn kolmen viikon välein. Helsingissä ollessa kaipaan luonnon kauneutta. Kotona on järvi, metsää, paljon marjoja, kaloja ja sieniä. - Tämän vuoden tavoitteena on oppia suomen kieli. Haluaisin työssäni myös tervehdyttää ja parantaa seurakunnan elämää. Synnintunnustuksessa kohtaan usein ihmisten välisiä ristiriitoja ja riitaisuutta seurakunnan yleisessä elämässä ja ihmissuhteissa. - Viron ja Suomen kirkoissa on eroja. Narvassa ihmiset ovat kirkottuneempia. Täällä asioista on kerrottava nykyaikaisella kielellä, helposti ymmärrettävässä muodossa. Kuva Aleksei Kremenenko Elmira Fedotova on yksi Pyhän Kolminaisuuden kirkon aktiivisista seurakuntalaisista. Ortodoksiviestissä on usein hänen ottamiaan kuvia. Tässä hänen venäjästä käännetty viestinsä suomenkielisille lukijoille. Kristus nousi kuolleista! Olemme taas päässeet viettämään Kristuksen suurta ylösnousemuksen juhlaa. Juhla on minulle rakas, onhan se ortodoksisten kristittyjen suurin juhla. Olen ollut 10 vuotta seurakunnan jäsen Pyhän Kolminaisuuden pyhäkössä. Kirsi Podschivalow kutsui minut laulamaan ollessani vuonna 2002 lasten leirillä Kaunisniemessä. Näin päädyin kirkkokuoroon. Kuoroamme johtaa erinomainen organisaattori ja lahjakas kanttori Irina Tchervinskij-Matsi. En olisi voinut edes kuvitella, että vielä joskus laulan kuorossa. On suuri onni rukoilla ja laulaa omalla kielellä. Pyhäkössämme käy paljon seurakuntalaisia. Papillisia tehtäviä hoitavat Aleksei Samoldin, Alexandre Björklund, Timo Soisalo ja Gennadij Stolbow. Käyn vuosittain ortodoksisella lastenleirillä. Tänä vuonna leiriohjaajille ja johtajille on järjestetty ammattitason koulutusta. On ollut ilo seurata, kuinka paljon seurakunnassamme on lahjakkaita uskovia nuoria, jotka haluavat osallistua seurakunnan elämään. Suuri kiitos seurakunnalle ja sen kasvatustoimelle lapsille ja nuorille suunnatusta hyvin hoidetusta työstä. Haluan toivottaa kaikille seurakuntalaisille iloista pääsiäistä, terveyttä, rakkautta ja hyvää kevätmieltä! Kunnia Jumalalle kaikesta! ElmiRa Fedotova 19

TEKSTI JA KUVAT EIRA MOLLBERG SIELUN- RAVINTOA Novodevitsin nunnaluostarin kreikkalaistyylinen kirkko ehti valmistua juuri ennen vallankumousta. PIETARISTA Maaliskuun viimeisellä viikolla teimme pienellä joukolla neljä päivää kestävän pyhiinvaellusmatkan Pietarin hengellisiin kohteisiin. Kirkkoväkeä Ksenia Pietariaisen kappelissa. Paavali I:n patsas Insinöörilinnan pihalla. Igumeni Silvester kuuluu Aleksanteri Nevskin lavran veljestöön. 20