ENNAKKOVALMENNUS Teksti Kirsi-Marja Nurminen Kuvitus Jonna Markkula PRIDE-valmennus on kantanut pian 20 vuotta Sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyössä on vielä parannettavaa Perhehoitajalain muutos teki ennakkovalmennuksesta pakollisen. Vuosittain järjestetään jo noin 50 valmennusta eri puolilla Suomea. Ruotsinkielisille ei vielä ole omaa materiaalia. pysyneet pitkälti samoina tämän lähes 20 vuotta. Asennetyötä tehdään yhä PRIDE-valmennus käynnistyi Suomessa vuonna 1995. PRIDE-ohjelma kehitettiin Yhdysvalloissa, jossa haluttiin tuoda sijais- ja adoptiovanhempien asiantuntemusta paremmin esiin perhehoidon eri vaiheissa. Ohjelman valmistelussa sijaisvanhemmat ja lastensuojelun ammattilaiset tekivät tiivistä yhteistyötä. PRIDE-valmennus on yksi osa ohjelmaa, johon kuuluu myös perhehoidon suunnittelu ja toteutus. Keskeistä PRIDE-valmennuksessa on ajatus arvioinnin yhdistämisestä osaksi valmennusta. Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijaistai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittämispäällikkö Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä. Suomessa juuri Pesäpuu ry valvoo PRI- DE-valmennuksen käyttöä ja vastaa sen kehittämisestä. Pesäpuu kouluttaa esimerkiksi kaikki PRIDE-kouluttajat. PRIDE-valmennusta toki muokattiin Suomen olosuhteisiin sopivaksi, sillä muun muassa lastensuojelun lainsäädäntö vaihtelee maittain. Lapsen tarpeet ovat kuitenkin kaikkialla samat. Olin 2000-luvun alussa Puolassa pitämässä pilottikoulutusta paikallisille tuleville PRIDE-kouluttajille. Heillä ei perhehoitoa ollut käytännössä ollut ollenkaan, mutta siitä huolimatta valmennusmalli sopi heillekin. Alkuperäisen PRIDE-valmennuksen teemat ovat PRIDE on käytössä kaikissa muissa Pohjoismaissa, paitsi Tanskassa. Niinpä yhteistyötä tehdään paljon. Toimintatapojen vertailu eri maiden kesken on rikkaus. Viime vuosina ohjelma on levinnyt etenkin Itä-Euroopan maihin, jotka ovat olleet perinteisesti laitosvaltaisia. Ydin on kuitenkin sama: lapsen näkökulma, yhteistyö sekä sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän tasavertainen kumppanuus myös kouluttajaparina. Minulle sosiaalityöntekijänä oli tosi iso asia se, että sain kouluttajana rinnalleni sijaisvanhemman. Yhteistyö avautui uudella tavalla, toteaa Männikkö. Ja minä sosiaalityöntekijän, lisää Yli- Rekola. Vaikka malli on ollut jo käytössä pian 20 vuotta, tehdään asennetyötä yhä. Sijaisvanhemmat eivät vieläkään kaik- 8 l Perhehoito 3 / 2012
PRIDE on kuin elefantti: kun se makaa, sitä on vaikea saada pystyyn, täytyy työntää ja töniä. Mutta kun se nousee jaloilleen, se seisoo tukevasti ja sitä on vaikea horjuttaa. Ja kun se lähtee liikkeelle, sitä on vaikea pysäyttää. Hei kialla ole tasavertaisia kumppaneita. Näin, vaikka sijaisvanhemmalta odotettavat viisi valmiutta ovat saaneet alkunsa juuri sijaisvanhempien omista ajatuksista. Ne ovat todella hyvä työväline valmennuksessa ja tekevät tehtävästä todellisemman. Kun on kerran löytänyt valmiudet itsestään, voimauttavat ne vielä vuosien päästäkin, sanovat Männikkö ja Yli-Rekola. Ei pikavalmennuksille Vuoden vaihteessa voimaan tullut perhehoitajalain muutos teki sijaisvanhempien ennakkovalmennuksesta pakollisen. Onneksi laissakin määritellään ensimmäisen kerran millainen valmennuksen tulee olla: pakollisen lisäksi prosessinomainen. Se on perheidenkin etu. Pelkona kuitenkin on, että kiireessä saada uusia sijaisvanhempia järjestetään pikavalmennuksia. Myös perhehoidon ensisijaisuus asettaa odotuksia valmennukselle laatuun on panostettava entistä enemmän. Tässä Pesäpuu ei tietysti voi toimia yksin, vaan yhteistyössä valmennuksia järjestävien organisaatioiden kanssa, muistuttavat Männikkö ja Yli-Rekola. Pesäpuu kokoaa kouluttajat yhteen joka toinen vuosi. Tästä käymme keskusteluja, tarvitsisiko alueellisia kokoontumisia järjestää useammin. Meillä ei toisaalta ole resursseja tiiviimpään verkostoitumiseen. Resurssien vähyys onkin suuri huoli. Raha-automaattiyhdistys ei rahoita PRIDE-valmennusta vaan se maksaa itse itsensä koulutusten ja materiaalimyynnin kautta. Vähitellen kouluttajakoulutuksen rinnalle onkin tullut lisäkoulutuksia erityisryhmille, kuten monikulttuuristen lasten sijaisvanhemmille, nuorten sijaisvanhemmille sekä lyhytaikaisiksi sijaisvanhemmiksi ryhtyville. Perus-PRIDE ei riitä kaikkeen. Siksi tarvitaan lisäkoulutusta. Jatkuvasti on painetta siihen suuntaan, että PRIDEvalmennuksen pitäisi sisältää kaikki mahdollinen. On kuitenkin järkevää järjestää lisäkoulutuksia yhteisen valmennuksen jälkeen, koska lapset ovat erilaisia ja ennakkovalmennusvaiheessa vielä vain mielikuvissa, sanoo Männikkö. Kouluttaja luo ilmapiirin Kouluttajakoulutuksissa kokeillaan ennakkovalmennuksen tehtäviä ja harjoi- Jatkuu seuraavalla sivulla >>> Perhehoito 3 / 2012 l 9
ENNAKKOVALMENNUS >>> Jatkoa edelliseltä sivulta tuksia käytännössä. Koulutuksissa korostuvat samat asiat kuin valmennuksissakin: lapsen näkökulma ja arvioinnin tärkeys. On ollut hienoa, kun kouluttajiksi on vähitellen saatu PRIDE-valmennuksen käyneitä sijaisvanhempia, toteaa Männikkö. Kouluttajalle onkin tärkeää, että hän on itsekin käynyt läpi jonkin prosessin. On tutkittava omaa itseä ja sitä, miten on erilaisista tilanteista selviytynyt. Vain silloin voi hyödyntää kokemuksiaan ryhmässä. Kouluttajan on annettava perheille tilaa prosessoida vaikeitakin asioita kysymys on luottamuksen synnyttämisestä, ja kouluttajan tehtävä on luoda ilmapiiristä sellainen. Valitettavaa on, ettei valmennuksessa syntyvä avoin ilmapiiri aina löydy sen oman sosiaalityöntekijän kanssa, harmittelevat Männikkö ja Yli-Rekola. Sijaisvanhempi-kouluttajan kokemustieto on tänään yhtä arvokasta kuin se oli 1990-luvullakin. Sitä tietoa kiitetään palautteissa ja toivotaan aina lisää, koska käytännön asiat kiinnostavat. Niistä tarvittaisiinkin lisää suomalaista materiaalia. Uudistamme valmennusmateriaalia oikeastaan koko ajan aina, kun uutta tietoa tulee, Männikkö sanoo. Yhdeksäs tapaaminenkin on tärkeä PRIDE-valmennuksen osa on niin kutsuttu 9. tapaaminen, jossa käsitellään perhehoitajan asemaa ja velvollisuuksia sekä perhehoidon lainsäädäntöä. Perhehoitoliitto vastaa kouluttajien koulutuksesta 9. tapaamisen osalta. Tapaamisessa käsitellään myös perhehoitajan velvollisuudet ja vastuut. Valitettavasti tapaamista ei järjestetä kaikkialla, ja silloin saamme siitä kyllä heti palautetta. Valmentavan organisaation velvollisuus on huolehtia tapaamisen pitämisestä, Männikkö ja Yli-Rekola kertovat. Olemmekin miettineet, pitäisikö 9. tapaaminen järjestää jotenkin erillään itse valmennuksesta ja jo aikaisemmassa vaiheessa valmennusprosessia. Se voisi toimia paremmin niin. Sijoittajat voisivat järjestää tuon tapaamisen vaikka yhteistyössä isommalle joukolle. Erilaiset korvauskäytännöt voivat tietysti muodostua esteeksi. Jos valmennusprosessia ennen pidettiin pitkänä, tuntuu se nykyisin monesta osallistujasta loppuvan ennen aikojaan. Varmasti tapaamiset ovat erilaisia nyt kuin 20 vuotta sitten. Ajassakin on tapahtunut muutos itsearviointi on nykyisin arkipäivää niin työssä kuin opinnoissakin, sanoo Männikkö. Männikkö ja Yli-Rekola ovat molemmat ryhmämuotoisen valmennuksen kannattajia, vaikka yksilövalmennustakin järjestetään. Ryhmä tukee osallistujia prosessissa, kun vuorovaikutus ihmisten kesken toimii. Massakoulutus ei siksi sovi PRIDEvalmennukseen. Lähteenä on käytetty Pesäpuu ry:n opasta Kukaan ei pärjää yksin PRIDE-ohjelman 14 vaihetta perhehoidon kehittämiseksi (Opas- ja käsikirjat 1/2012). Valmennuksen käy jo lähes 700 vuosittain Pride-ennakkovalmennusta käytetään Suomessa jo laajasti. Vain ihan pohjoisin Lappi ja ruotsinkieliset seudut eivät ole järjestäneet valmennuksia. Se on aika hyvä saavutus, kun liikkeelle lähdettiin viiden kaupungin ja kahden järjestön voimin. Tänään isommilla kaupungeilla ja organisaatioilla on jo keskimäärin 2 valmennusryhmää vuodessa. Ruotsinkielisten seutujen tilanne huolettaa. Olemme jo jonkin aikaa etsineet rahoitusta aineiston käännöstyölle. Saamme jatkuvasti palautetta siitä, että materiaalin erityisesti kotitehtävien pitäisi olla omalla kielellä, Männikkö kertoo. Keväällä järjestettiin 24. kouluttajakoulutus. - Aktiivisesti kouluttajina toimii toista sataa henkilöä eri puolilta Suomea. PRIDE-valmennuksen kehitys 2001 2011 Valmennusryhmiä 22 50 Valmennuksen käyneitä 283 699 10 l Perhehoito 3 / 2012