Laskuvarjojoukot lähtivät ensimmäisinä Maihinnousu Joukko yhdysvaltalaisia laskuvarjosotilaita otti jo edeltävänä yönä varas lähdön kauan odotettuun Normandian maihinnousuun ja hyppäsi vihollisen linjojen taakse Pohjois-Ranskaan. Pimeydessä juuri mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan, ja suuri osa sotilaista päätyi vääriin paikkoihin. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Operaatio bodyguard 2 Operaatio Tiger Saksaa johdettiin harhaan. 1/2014 Harjoitus muuttui odotettua 2/2014 realistisemmaksi. 3 tehtävä Albany Laskuvarjojoukot pudotettiin 3/2014 vihollislinjojen taakse. 4 Operaatio neptune 5 Operaatio Cobra Maihinnousu: Omaha Beachilla 4/2014 taisteltiin ankarasti. Liittoutuneet pelkäsivät joutuvansa perääntymään. 5/2014 taivaalta Historia 3 2014 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). 43 Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no Print: tre Status: 815 - PDF PROCES Layout: bm Red.sek: jn 1 roger-viollet/polfoto & getty images/aop D-DaY
TEHTÄVÄ albany Esben Sylvest Potkurikoneiden meteli oli niin korviahuumaava, että monet eteläenglantilaiset tulivat yöpaidoissaan ulos tiirailemaan taivaalle. Kello lähestyi puolta yötä, ja pian olisi tiistai 6. kesäkuuta 1944. Lähes 7 000 Yhdysvaltojen 101. maahanlaskudivisioonan laskuvarjosotilasta oli harjoitellut kuukausia tätä tehtävää varten. Nyt he istuivat 443 miehistönkuljetuskoneessa. Jotkut vetivät hermosauhuja Laskuvarjosotilaan 40 kilon varusteet Sotilaat joutuivat olemaan saksalaisten linjojen takana melko pitkään, joten heillä oli runsaasti varusteita, kuten makuupussi, huopa, kuivamuonaa ja keittovälineet. Univormu M42 oli kyynärpäistä ja polvista vahvistettu kulutusta kestävällä kankaalla. Kangas oli myös käsitelty myrkkykaasuja torjuvilla kemikaaleilla. Pelastusliivi oli siltä varalta, että sotilaat putosivat veteen. Se ei kuitenkaan ollut kovin kätevä, koska siihen saattoi puhaltaa ilmaa vasta kun laskuvarjo oli ensin irrotettu. Pakopakkaus kuului upseerien varusteisiin. Se sisälsi Ranskan frangeja, kartan pakoreiteistä Sveitsiin ja rautasahanteriä. Taisteluveitsi M3:ssa oli 17 senttiä pitkä terä. Se pidettiin aina äärimmäisen terävänä, jotta laskuvarjopunosten katkaiseminen kävisi tarvittaessa hetkessä. Varavarjo Laukaisuhihna Kaasunaamari oli tiiviissä pussissa. Univormun hihassa oli erikoisnauha, jonka väri muuttui, jos ilmassa oli myrkkykaasua. Lapio ja ajattelivat rakkaitaan kotipuolessa, jotkut jännittivät niin, että oksensivat, ja jotkut vain rukoilivat hiljaa. Yhdessä koneista istui 101. maahanlaskudivisioonan komentaja, kenraali Maxwell Taylor. 42-vuotias Taylor oli osoittanut urheutensa salaisessa tehtävässä saksalaislinjojen takana Italiassa vuotta aiemmin, mutta laskuvarjohyppääjänä hän oli vasta aloittelija. Hän odotti jännittyneenä tehtävää ja viidettä hyppyään. Kypärä oli varustettu leukahihnalla, toisin kuin muilla sotilailla. Laskuvarjo T-5 oli pakattu reppuun, ja sen halkaisija täysin auenneena oli 8,5 metriä. Useimmilla sotilailla oli maastokuvioitu varjo, mutta joidenkin oli tyytyminen vitivalkoiseen laskuvarjoon. Juomapullo Saappaat tukivat nilkkoja maahan tultaessa. d-day paratroopers: the americans/c. descmodt/histoire & collections Kun koneet olivat ehtineet Englannin kanaalin ylle, saksalaisten ilma torjunta avasi tulen miehittämiltään Jerseyn ja Guernseyn saarilta Englannin kanaalissa. Eräs yhdysvaltalaissotilaista naureskeli, että heitä ammuttiin saarilta, jotka olivat antaneet nimensä rauhaa rakastaville lehmäroduille. Mitä helvettiä tapahtui? yksi sotilaista huudahti kuullessaan saksalaisten osuvan erääseen kuljetuskoneista. Joku meidän hävittäjistämme ampui sakemannin alas, hänen esimiehensä valehteli pitääkseen mielialaa yllä. Muutaman minuutin kuluttua kenraali Taylor miehineen hyppäisi ulos pimeyteen ja käynnistäisi kauan odotetun hyökkäyksen Pohjois-Ranskaan ja avaisi siten Eurooppaan länsirintaman. Pystysuuntainen saarto Kesällä 1944 laskuvarjojoukot olivat vielä uusi aselaji. Yhdysvaltojen ensimmäisen armeijan komentaja, kenraali Omar Bradley kuitenkin vaati niiden tukea, muuten hän ei suostuisi lähettämään miehiään Normandiaan. Suunniteltu maihinnousualue Cotentinin niemimaan itäpuolella oli jaettu viiteen rantakaistaleeseen, ja Bradleyn miesten maihinnousupaikka oli saanut koodinimen Utah Beach eli Utah-ranta. Saksalaiset olivat järjestelmällisesti avanneet rannikolla jokien tulvaportteja ja antaneet veden tulvia laajoille maaalueille, joten Utah Beachilta pääsi pois vain muutamia harvoja teitä pitkin. 101. maahanlaskudivisioonan tehtävä, jonka koodinimi oli Albany, oli ottaa tiet hallintaansa, jotta maihin nousujoukot eivät jäisi mottiin rannalle ja jotta saksalaiset eivät saisi tuotua rannalle vahvistuksia. Strategiasta käytettiin ilmaisua vertical envelopment, pystysuuntainen saarto, sillä tavanomaisen sivuilta tulevan pihtiliikkeen sijaan saksalaiset oli tarkoitus saartaa rannalta ja ilmasta. Cotentinin niemimaan kärjessä sijaitseva Cherbourgin satamakaupunki olisi tärkeä hyökkäysjoukkojen huoltokuljetuksille. Saksan Normandian rannikkopuolustuksen komentaja, aavikkoketuksi kutsuttu Erwin Rommel, oli sijoittanut useita valiorykmenttejä Cotentinille, ja toukokuun lopussa 1944 liittoutuneet näkivät ilmakuvista saksalaisten juntanneen 3 4 metriä pitkiä paaluja maahan oletetulle maihinnousualueelle. Nuo Rommelin parsat tekivät maahan laskut alueelle laskuvarjoilla Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
C-47 oli DC-3:n sotaisampi sisar getty images/aop DC-3-koneesta sotilaskäyttöön kehitetty C-47 Skytrain kuljetti laskuvarjosotilaat Ranskaan. Saksalaisten ilmatorjuntatulituksesta huolimatta 820 lentokoneesta vain 21 putosi. Maahanlaskujoukot vietiin suorittamaan tehtäviään C-47 Skytrain -konetyypin kyydissä. Kaikkiaan 820 Skytrainia kuljetti maihinnousua edeltävänä yönä 7 000 miestä 101. maahanlaskudivisioonasta ja 6 000 miestä 82. maahanlaskudivisioonasta Cotentinin niemimaan sisäosiin. Saksalaiset onnistuivat pudottamaan vain 21 konetta, mikä oli paljon vähemmän kuin liittoutuneet olivat etukäteen pelänneet. Skytrain oli sitkeä kone. Sadat Skytrainit saivat yön mittaan osumia, mutta ne onnistuivat silti palaamaan Englantiin. Siellä mekaanikot paikkasivat parissa päivässä reiät koneiden rungossa ja poltto ainesäiliöissä, ja niin Skytrainit olivat pian taas siivillään. Yhdysvaltalainen lentokonevalmistaja Douglas rakensi yli 10 000 Skytrainia toisen maailmansodan kynnyksellä ja sen aikana, ja kenraali Eisenhower piti niitä jopa yhtenä liittoutuneiden sotakaluston tärkeimmistä osista. C-47 skytrain Pituus: 19,43 m Kärkiväli: 29,41 m C-47 Skytrain oli luotettava kone, joita pudotettiin yllättävän vähän. Miehistö: 3 5 hlöä Huippunopeus: 360 km/h Lasti: 2 700 kg Kaikki olivat ulkona koneesta 15 sekunnissa Lentokoneesta hyppäämistä harjoiteltiin huolella, ja tosipaikan tullen se kävi nopeasti. 1 KULJETUSLENTO Sotilaat lähtivät tukikohdista Etelä-Englannista. Lennon aikana he istuivat pitkissä riveissä koneen rungon suuntaisesti. Jotkut yrittivät torkkua, mutta useimmat olivat liian jännittyneitä pystyäkseen vaipumaan kunnolla uneen. 2 PUNAINEN VALO Neljä minuuttia ennen uloshyppyä lentäjä sytytti hyppyovelle merkiksi punaisen valon. Silloin sotilaiden käskettiin nousta seisomaan ja kiinnittää laskuvarjonsa laukaisuhihna vaijeriin, joka kulki koneen rungon sisällä. 3 JONO OVELLE Seuraavaksi miesten käskettiin tarkistaa varusteensa vielä vihoviimeisen kerran. Kun se oli tehty, heidät komennettiin ovelle. Jonon ensimmäinen sotilas valmistautui uloshyppyyn ollakseen merkin saatuaan välittömästi valmis. 4 VIHREÄ VALO Vihreän valon sytyttyä miehet hyppäsivät tiiviissä tahdissa ulos koneesta: kaikki 16 18 sotilasta olivat ulkona koneesta 10 15 sekunnissa. Jos sotilas sattui empimään hetkeäkään, hänet yksinkertaisesti tuupattiin ulos ovesta. 5 ILMASSA Koneet lensivät vain muutaman sadan metrin korkeudessa, joten oli tärkeää, että laskuvarjo aukesi automaattisesti lähes saman tien sotilaiden hypättyä koneesta. Koneesta pudotettiin sotilaiden matkaan myös varustekasseja. tai liito koneilla erittäin vaaralliseksi, ja niinpä liittoutuneet sopivat kaikessa kiireessä uusista maahanlaskualueista. Pilotit lensivät sokkoina Koneet lensivät kolmen koneen V-muodostelmissa, jotka puolestaan muodostivat osia 36:n tai 45 koneen suurissa V-muodostelmissa. Kun koneet tulivat Cotentinin ylle vähän puolen yön jälkeen, ne kohtasivat paksun pilvimuurin, jota liittoutuneiden meteorologit eivät olleet pys tyneet ennustamaan. Näkyvyys katosi täysin, mikä aiheutti muodostelmissa täyden kaaoksen. Lentäjät eivät nähneet edes oman kolmikkonsa muiden koneiden sinisiä muodostelmavaloja, ja koska lentäjiä oli vaadittu noudattamaan ehdotonta radiohiljaisuutta, he lensivät käytännössä sokkoina. Yliluutnantti Robert Ingram oli yksi sadoista lentäjistä, jotka olivat kuluneina kuukausina harjoitelleet lukemattomia kertoja tiivistä muodostelmalentoa. Nyt hän oli oman kolmikkonsa toisena siipimiehenä. Läpinäkymättömässä pilvessä hän pyrki yhä lähemmäs paikkaa, jossa hän oletti johtajan lentävän. Uskoin varmasti näkeväni hänen sinisen muodostelmavalonsa, ennen Historia 3 2014 45 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
tehtävä albany Sissien itsemurhatehtävä Maahanlaskujoukkojen kärkimiehet hyppäsivät koneista puolisen tuntia ennen pääjoukkoja ehtiäkseen viemään maastoon lentokoneiden suunnistamista helpottavat radiolähettimet ja valot. Ensimmäiset maahanlaskusotilaat Ranskan maaperällä olivat eräänlaisia tiedustelusissejä, joista käytettiin nimitystä pathfinder. He hyppäsivät 18 miehen ryhminä, joihin kuului 2 upseeria, 12 merkkivaloin ja suunnistusväli- nein varustettua miestä ja 4 ampujaa. Heidän tehtävänään oli etsiä ja merkitä maahanlaskualueet niin, että jäljempänä tulevat lentäjät löytäisivät ne helposti ja nopeasti heidät itsensä lennätettiin alueelle pelkän kartan ja maaston maamerkkien avulla. Hypättyään koneesta heillä oli puoli tuntia aikaa löytää suunnitellut maahanlaskualueet ja asettaa lähettimet ja merkkivalot, ennen kuin laskuvarjosotilaiden pääjoukko saapuisi Cotentinin niemimaan ylle. Sissit puhuivat tehtävästään kyynisesti itsemurhatehtävänä, eikä nimitys kovin väärään osunutkaan. Monet heistä putosivat suoraan saksalaisjoukkojen keskelle, ja jotkut ammuttiin jo ilmassa ennen kuin he ehtivät edes maahan. Tehtävä onnistui silti melko hyvin: kaikki radiolähettimet saatiin vietyä maahanlaskualueille, joskin osa merkkivaloista jäi Pathfinderit lähtivät kärkimiehinä itsemurhatehtävään ennen muita. getty images/aop sijoittamatta paikoilleen. kuin ajautuisin liian lähelle, Ingram kertoi myöhemmin. Kun he lopulta pääsivät pilvestä, Ingramin oikea siivenkärki oli alle metrin päässä toisen siipimiehen vasemmasta siivenkärjestä ja niiden välissä oli vielä johtajan koneen sivuperäsin! Muu muodostelma oli kuitenkin hajonnut niin, ettei Ingram nähnyt yhtäkään 42 muusta suuren V-muodostelmansa koneesta. Päästyään pilvestä lentäjillä oli vain muutama minuutti aikaa paikallistaa Saksalaisten ilmatorjuntapatterit onnistuivat pudottamaan vain jokusen miehistönkuljetuskoneen. bridgeman maahanlaskualueensa saksalaisten ankarassa tulituksessa. Monet lentäjät olivat menettäneet yhteyden muodostelmansa johtajaan, ja vain johtajilla oli vastaanotin, jonka avulla he suunnistivat kohti heille osoitetun maahanlaskualueen radiolähetintä. Ensimmäisinä alueelle lennätetyt sotilaat olivat vieneet lähettimet suunnitelluille maahanlaskualueille. Lentäjien ei kuitenkaan auttanut muu kuin jatkaa eteenpäin, sillä tiukkojen ohjeiden mukaan laskuvarjosotilaiden oli hypättävä alueelle joka tapauksessa riippumatta siitä, löytyikö heille määrätty hyppyalue vai ei. Lentäjien oli myös käsketty pitää ehdottomasti kurssinsa ilmatorjuntatulituksesta huolimatta. Yhdysvaltalaisristeilijä USS Quincyn kannelta tarkkailijat näkivät, kuinka taivaalta syöksyi ajoittain tulipalloja kohti maata. Aina sellaisen nähdessään he vetäisivät syvään henkeä ja toivoivat sen jäävän viimeiseksi. 46 Historia 3 2014 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
Kussakin kuljetuskoneessa oli 16 18 laskuvarjosotilasta, jotka valmistautuivat hyppäämään ja kytkivät laukaisuhihnansa koneen sisällä kulkevaan vaijeriin. Minuutit matelivat tulituksen jatkuessa kiivaana heidän ympärillään. Miehet odottivat lentäjältä vihreää valoa, jotta he saisivat luvan hypätä ulos lentävästä ruumisarkustaan. Lentäjiä oli ohjeistettu lentämään vain 200 metrin korkeudessa ja hidastamaan noin 170 kilometrin tuntinopeuteen ennen vihreän valon sytyttämistä. Sen sytyttyä sotilaat olivat ulkona 15 sekunnissa. Jotkut huusivat hypätessään Bill Lee kunnianosoituksena 101. maahanlaskudivisioonan ensimmäiselle komentajalle, jotkut tekivät ristinmerkin, ja jotkut tarvitsivat pienen tönäisyn päästäkseen ulos koneesta. Minulla on varmaan päässä vikaa, huikkasi yksi sotilas ennen hyppyään. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n toimittaja Ward Smith oli mukana yhdessä koneista ja kuvaili tunnelmia: En koskaan unohda noita viimeisiä kohtalokkaita minuutteja ennen hyppyä. Kuin jähmettyneinä seisovia vakavailmeisiä miehiä, jotka oli lastattu kuin kuormajuhdat niin että he tuskin pystyivät seisomaan ilman tukea. Sotilaat eksyivät kauas toisistaan Jotkut koneet lensivät liian matalalla, jolloin hyppääjien varjot eivät ehtineet aueta kunnolla. Moni mursi nilkkansa iskeytyessään voimalla maahan, osa tuli selälleen ja halvaantui. Yksi sotilaista näki maahan päästyään toisen kuljetuskoneen lentävän niin matalalla, että yksikään hyppääjien laskuvarjoista ei ehtinyt aueta ja kaikki 18 sotilasta murskautuivat maahan. Sotilas kertoi järkyttyneenä äänen olleen samanlainen kuin jos kuorma-auton lavalta olisi pudoteltu vesimeloneja. Suurin osa 7 000 sotilaasta päätyi kauas maahanlaskualueiltaan, jotkut jopa 20 kilometrin päähän. Epäonnisimmat hyppäsivät tulviville alueille ja hukkuivat varusteidensa painosta. 18-vuotias Dick Thorne oli viime hetkellä liittynyt laskuvarjojoukkoihin eikä ollut vielä saanut edes rykmenttinsä timanttitunnusmerkkiä kypäräänsä, kun hän jo istui koneessa matkalla Normandiaan. Hypättyään hän ehti kahdeksan sekuntia kestäneen ilmalentonsa ajan nähdä taivaan halkovia valojuovia sekä etäällä maahan iskeytyvän lento koneen. Erich Marcks Kenraaliluutnantti Erich Marcks yritti aluksi saada alueelle saksalaisvahvistuksia yhdysvaltalaissotilaita vastaan. Sitten hän tunsi sujahtavansa kylmään veteen ja osuvansa puolentoista metrin syvyydessä pohjamutaan. Hän ponnisti pinnalle haukkomaan henkeään mutta painui jälleen pinnan alle. Tuuli tarttui hänen avonaiseen laskuvarjoonsa ja heitteli häntä ympäriinsä vedessä, ja hän nieli litratolkulla vettä. Hän kertoi nähneensä lopulta jopa paljon valojuovia voimakkaamman valo ilmiön, jonkinlaisen kuoleman enteen, ennen kuin hän sai vihdoin leikattua laskuvarjonsa irti. Thorne nousi pärskien pinnalle ja löysi pian toisen samasta koneesta hypänneen nuorukaisen. Pitkään aikaan he eivät kuitenkaan nähneet ketään muita. 101. maahanlaskudivisioonan sotilaat olivat hajallaan yksin tai pienissä ryhmissä vihollislinjojen takana. Myös kenraali Taylor huomasi kadottaneensa kaikki hyppytoverinsa, kun hän kiemurteli irti laskuvarjostaan keskellä hölmistyneitä ranskalaislehmiä. Vasta parinkymmenen minuutin kuluttua hän löysi ensimmäisen maanmiehensä, ja huojentuneena hän syleili tätä vaistomaisesti. Yössä käytiin julmia taisteluita Sota on aina kaoottista, mutta yö Cotentinilla kehkeytyi pian silkaksi mielipuolisuudeksi, kun taivaalta laskeutui yllättäen tuhansia sotilaita keskelle pahaa-aavistamattomia saksalaisrykmenttejä ja uinuvia ranskalaiskyliä. ullstein/polfoto Eri puolilla Cotentinia puhkesi kiivaita yhteenottoja, ja saksalaissotilaat ryntäilivät joka suuntaan, kun raportteja yhdysvaltalaisten ilmaantumisesta alueelle alkoi saapua sieltä täältä. Yön mittaan alueen saksalaiskomentaja kenraaliluutnantti Erich Marcks lähetti kolme reservipataljoonaa kohti Cotentinia. Kolmen pataljoonan reilut 2 000 miestä lähtivät Bayeux n kaupungista läheltä Omaha Beachiksi nimettyä rantakaistaletta, jonne liittoutuneiden maihinnousujoukkoja oli saapumassa muutaman tunnin kuluttua. Kun Marcksille valkeni, mitä oli tapahtumassa, hän määräsi miehet pian takaisin. Sisämaan saksalaiset saisivat pärjätä keskenään. Hitlerin jo aiemmin antaman käskyn mukaan kaikki vihollisten erikoisjoukkojen sotilaat tuli ampua, eivätkä yhdysvaltalaisetkaan vaivautuneet ottamaan saksalaisia sotavangeiksi. Yön taistelut olivatkin länsirintaman julmimpia koko toisen maailmansodan aikana. Eräs sotilas kertoi myöhemmin nähneensä kaksi kuollutta yhdysvaltalaista, joiden irtileikatut sukuelimet oli tungettu heidän suuhunsa. Hänen kapteeninsa komensi tämän jälkeen: Emme takuulla ota yhtään vankia. Ampukaa ne siat! Yön edetessä teloitukset ja julmuudet vain yltyivät. Jotkut hyppäsivät singon kanssa Vihollisen alueella maahanlaskujoukoilla oli turvanaan vain mukanaan tuomansa aseet. Varsinkin M1-karbiinit olivat suosittuja, mutta sotilaat valittelivat niiden ammuksien synnyttämän runsaan savun paljastavan heidän sijaintinsa. Singot ja muut raskaat aseet heitettiin yleensä koneesta irrallaan, mutta jotkut huimapäät halusivat hypätä sinko varusteisiinsa kiinnitettynä. Henkilökohtainen ase oli useimmilla puoliautomaattinen M1-karbiini. Lisäksi sotilailla oli.45-pistooli, käsikranaatteja sekä ammuksia. easy506th.org & digitaltmuseum.se Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
tehtävä albany Taisteluiden jäljet näkyivät maastossa kauan tapahtumien jälkeenkin. getty images/aop Pienemmät satunnaisesti kootut ryhmät pääsivät kuitenkin yön mittaan oikeisiin kohteisiin, ja monin paikoin yhdysvaltalaiset olivat kohteissa jo ennen saksalaisia. Paikoin kuitenkin yhdysvaltalaisten ja saksalaisten välille puhkesi ankaria taisteluita. Yhdysvaltalaisilla oli yllätysmomentti puolellaan, eikä hämmentyneille saksalaisille koskaan syntynyt kunnon kuvaa vihollisten määrästä ja tavoitteista. Jopa selvästi alivoimaiset yhdysvaltalaisryhmät saivat useita saksalaisyksiköitä antautumaan tai pakenemaan paikalta. Eräs luutnantti sai vasta viime hetkellä pysäytettyä yhdysvaltalaissotilaat, jotka olivat kylmästi teloittamassa maassa aseettomina makaavia ja armoa anovia saksalaisnuorukaisia. Yhdysvaltalaiset olivat vihan vimmassa, koska joku saksalainen oli tappanut puihin takertuneita laskuvarjosotilaita liekinheittimellä. Varusteita kaikkiin tilanteisiin Maahanlaskujoukkojen sotilailla oli mukanaan myös erikoisvarusteita, joiden avulla he pystyisivät selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta vihollisen linjojen takana. Kompassi oli sotilaiden ranteessa. Merkinantonaksutin oli tarkoitettu yhteydenpitoon pimeällä. Yksittäinen nak saus tarkoitti: Olen yhdysvaltalainen. Siihen piti vastata kahdella naksauksella, mikä tarkoitti: Niin minäkin. Ensiapupakkaus oli vesitiivis ja sisälsi mm. painesiteen, morfiinia ja sulfavalmistetta, jolla hoidettiin tulehduksia. Ensiapupakkauksen saattoi kiinnittää kypärän verkkoon. paratrooper.be Yössä käytiin hiljaisia lähitaisteluja Yön pimeydessä yhdysvaltalaiset turvautuivat etenkin veitsiin ja käsiaseisiin. Ampuma-aseiden ääni olisi paljastanut heidän sijaintinsa, ja niillä olisi ollut riski osua myös omiin pimeydessä vellovassa kaaoksessa. Myös 40-vuotias eversti Howard Johnson oli ottanut mukaansa paljon lähitaisteluaseita. Johnson oli melkoinen persoonallisuus, elävä legenda, jolla oli takanaan jo yli sata hyppyä. Hän oli aikanaan keskeyttänyt laivastoakatemian eikä ollut sen jälkeen päässyt lentäjäksi rajoitetun näkökykynsä takia, mutta laskuvarjojoukoista hän oli löytänyt paikkansa. Puhuessaan miehilleen päivää aiemmin hän oli kohottanut taisteluveitsensä ilmaan ja huutanut innostavasti: Vannon teille, että ennen seuraavaa päivänkoittoa tämä veitsi vielä painuu Ranskan vastenmielisimmän ja mieleltään mustimman natsisian sydämeen. Johnson turvautui silti ensimmäiseksi pistooliinsa, kun hän kohtasi heti laskeuduttuaan saksalaissotilaan. Hän ampui kaksi laukausta ja kuuli huudon, minkä jälkeen oli aivan hiljaista. Sitten hän alkoi määrätietoisesti etsiä ympärilleen miehiä suorittamaan yön tehtäviä. Yhdysvaltalaissotilaita hiipi kaikkialla kuulostellen merkkejä vihollisesta ja peläten koko ajan saavansa yhtäkkiä pistimen selkäänsä. Jotkut väittivät voivansa haistaa lähestyvät saksalaiset jo kaukaa näiden voimakkaanhajuisen tupakan takia, jotkut puolestaan olivat tunnistavinaan saksalaisten nahkavarusteiden nitinän. Jos pensaiden suojissa etenevät yhdysvaltalaiset näkivät tiellä saksalaisjoukkoja, he heittivät näitä kohti käsikranaatteja. 101. maahanlaskudivisioonan tehtävänä oli varmistaa Utah Beachille vieviä tärkeitä teitä, siltoja ja muita liikenteen solmukohtia. Sotilaiden piti toimia 600 miehen rykmentteinä, mutta nyt miehet olivatkin hajallaan pitkin Cotentinin maaseutua. Puolustajien taistelutahto vaihteli Komentoalus USS Bayfieldilla valmisteltiin yhdysvaltalaisten maihinnousua Utah Beachille ja odotettiin jännityksellä uutisia Cotentinista. 101. maahanlaskudivisioonan hyökkäys oli ratkaisevan tärkeä maihinnousun kannalta. Cotentinia oli puolustamassa noin 25 000 saksalaissotilasta, mutta joukoissa oli kokeneiden taistelijoiden lisäksi myös 12 000 heikosti varusteltua 709. divisioonan sotilasta, joiden keski-ikä oli 36 vuotta, sekä pakkovärvättyjä itäeurooppalaisia, joiden taistelutahto oli olematon. Yhdysvaltalaissotilaat kertoivat esimerkiksi eräästä bunkkerista, jossa oli 12 puolalaissotilasta ja saksalainen kersantti. Asetuttuaan bunkkerin ulkopuolelle yhdysvaltalaiset kuulivat sisältä laukauksen, huutoja ja naurua, ja sen jälkeen puolalaiset tulivat bunkkerista kädet päänsä päällä. Heillä ei ollut mitään halua taistella yhdysvaltalaisia vastaan, ja he olivat ampuneet saksalaiskersanttinsa voidakseen antautua. Kun maihinnousupäivä valkeni, kenraali Taylorilla ei ollut mitään käsitystä siitä, missä suurin osa hänen divisioonansa 7 000 miehestä oli, mutta hän oli vakuuttunut erikoiskoulutettujen miestensä kyvystä pitää itsestään huolta vihollislinjojen takana. Hän itse oli koonnut sekalaisen sadan miehen joukon, joka varmisti liittoutuneille yhden rannalle johtavan tien hallinnan. Maahanlaskujoukkoja kunnioitettiin Aamunkoitossa yhdysvaltalaiset hallitsivat kolmea neljästä rannalle johtavasta tiestä, ja pian he saivat haltuunsa myös neljännen. Osa saksalaisista ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ja sitä, että kyseessä oli liittoutuneiden suurmaihinnousu, ennen kuin oli liian myöhäistä. Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Jotkut nukkuivat onnellisen tietämät töminä hyökkäyksestä, jotkut söivät kaikessa rauhassa aamiaista. Kun liittoutuneiden maihinnousu joukot saapuivat Utah Beachille aamun koitteessa, 101. maahanlaskudivisioona oli jo tehnyt osuutensa. Rannikon saksa laisjoukot jäivät yksin, sillä kauempana sisämaassa laskuvarjosotilaat estivät sak salaisvahvistuksia pääsemästä rannalle. Pystysuora saarto oli onnistunut; oli alkanut uudenlaisen sodankäynnin aika. tykit oli 1 Saksan tuhottava Quineville Montebourg ta Ravenoville h a e Sainte-Marie-du-Mont Do Saint-Côme-du-Mont uv e Carentan Hyökkäys alkoi Englanti Englannin kana ali Ranska D-Day-sarjamme kaksi ensimmäistä HistoriaNET historianet.fi. artikkelia löytyvät osoitteesta 0 B 101. maahanlasku divisioona 101.:n ja 82. maahanlaskudivisioonan sotilaat lennä tettiin vihollislinjojen taakse lännestä. Divisioonilla oli eri tehtävät. Lue lisää Joseph Balkoski: Utah Beach, Stackpole Books, 2005 Mark Bando: 101st Airborne The Screaming Eagles at Normandy, Zenith Press, 2011 Antony Beevor: Normandia 1944, WSOY, 2009 101. maahanlaskudivisioonalla oli viisi tehtävää Utah Beachin takana hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä. Kun aurinko laski 6. kesäkuuta, useimmat niistä oli suoritettu. 82. maahanlasku divisioona Saint-Sauveurle-Vicomte oli menettänyt tuona yönä lukuisia soti laita. 7 000 sotilaasta yli tuhat oli kuol lut, haavoittunut, kadonnut taistelussa tai jäänyt vangiksi. Maahanlaskujoukot onnistuivat hyvin merkkien selitys Saksan tykistöä Maahanlaskujoukkojen maalialueita Tulviva alue U Tehtävä: Tuhota saksa laisten tykistöasemat sisämaassa maihinnousun helpottamiseksi. TULOS: Saksalaiset olivat jo itse tyhjentäneet raskaan tykistöaseman lähellä Saint-Martin-de-Varrevillea, ja yhdysvaltalaisjoukot valtasivat Sainte-Marie-duMontissa kaksi 105 mm:n haupitsiasemaa. Yhdysvaltalaiskenraali Ted Roosevelt Jr. nousi maihin Utah Beachillä ensim mäisessä aallossa, ja kun hän kesäkuun 6. päivän iltana tapasi erään 101. maa hanlaskudivisioonan everstin Ranskassa, hän otti sotilastervehdyksen jälkeen kypäränsä pois päästään ja sanoi: Olisin valmis ottamaan hatun pääs täni jokaikisen 101. maahanlaskudivi sioonan miehen edessä. Onnistumisella oli kuitenkin ollut kova hinta. 101. maahanlaskudivisioona c h 2 4 6 8 10 km oli varmistettava 5 Tiet Tehtävä: Valloittaa tulvivalla alueella neljä rannalle vievää tietä. tulos: Yhdysvaltalaiset valloittivat tiet ja varmistivat siten maihinnousujoukkojen pääsyn pois rannalta ja estivät saksalaisten vahvistusten pääsyn alueelle. oli saatava hallintaan 4 Sillat Tehtävä: Valloittaa kaksi Douvejoen ylittävää siltaa Carentanin ja rannan välillä, jotteivät saksalaisvahvistukset pääsisi joen yli Utah Beachille. Jos valloitus ei onnistuisi, sillat piti räjäyttää. tulos: Yhdysvaltalaiset saivat sillat hallintaansa. 2 Epäonnistuminen Tehtävä: Valloittaa Saint-Côme-du-Montin alue, jotta saksalaisvahvistukset eivät pääsisi Utah Beachille. tulos: Liittoutuneet pysähtyivät saksalaisten kovaan vastarintaan. piti ottaa haltuun 3 Sulku Tehtävä: Varmistaa La Barquet- ten sulku ja ylityspaikka Douvejoella. tulos: Divisioona valtasi sulun, jonka avulla saksalaiset olivat vain vähän aiemmin saaneet ranta-alueen tulvimaan. 101. maahanlasku divisioona onnistui neljässä viidestä tehtävästään. getty images/aop Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se