Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI

Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI Liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelma LINTU-julkaisuja 3/2005

LINTU-tutkimusohjelma Yhteyshenkilö: Juha Valtonen Liikenne- ja viestintäministeriö PL 31 00023 Valtioneuvosto p. (09)16002 Koordinaattori: Annu Korhonen Linea Konsultit Oy Ruoholahdenkatu 8 00180 HELSINKI p. (09)72064264 ISBN 951-723-754-5 (painotuote) ISBN 951-723-755-3 (verkkojulkaisu) Edita Prima Oy Helsinki 2005

KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 21.10.2005 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Esa Räty, TKK Nina Karasmaa, TKK Timo Ernvall, TKK Timo Kari, TKK Julkaisun laji Tutkimus Toimeksiantaja LINTU-tutkimusohjelma Toimielimen asettamispäivämäärä Julkaisun nimi Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa selvitettiin erityyppisten kuntien liikenneturvallisuustilanteeseen vaikuttavia perusriskejä sekä riskien taustalla olevia tekijöitä. Manner-Suomen kunnista muodostettiin ryhmittelyanalyysiä käyttämällä kuntien tieliikenneonnettomuushistorian perusteella kuusi onnettomuusprofiililtaan yhtenäistä ryhmää. Yhtenä tutkimuksen tuloksista luotiin lomakepohjainen raportointityökalu, jonka avulla kuntien ja laajempien alueyksiköiden liikenneonnettomuuksista on helposti saatavissa tietoa monesta eri näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksen aikana kunnille laskettiin koko maan henkilövahinko-onnettomuuksien kuolemanriskiin perustuva oletusarvo, joka mittaa kuntien liikenneturvallisuustilannetta kuntien alueella tapahtuneiden onnettomuuksien määrän ja niiden vakavuuden avulla. Tutkimuksessa käytettiin onnettomuusaineistona Suomessa vuosina 1997 2002 tapahtuneita poliisin ilmoittamia tieliikenteen henkilövahinko- eli HEVA-onnettomuuksia. Onnettomuusaineistossa on tiedot 40 159 onnettomuudesta. Tiehallinnon ylläpitämästä tierekisteristä on käytetty tietoa yleisten teiden tieosittaisista pituuksista ja kyseisten tienosien keskivuorokausiliikenteestä sekä nopeusrajoituksista. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty erilaisia kuntien ominaisuuksista kertovia väestö- yms. tietoja. Tutkimuksen yhteydessä havaittiin, että yleisesti käytettyjen kuntien alueellisten tai hallinnollisten ryhmittelyjen sisällä kuntien liikenneturvallisuustilanne saattaa vaihdella hyvinkin paljon. Toisaalta ryhmittelyanalyysin avulla kunnat voitiin profiloida homogeenisiin ryhmiin niiden alueella tapahtuneiden onnettomuuksien tyyppien perusteella. Onnettomuuksia ja eri onnettomuustyyppejä yleisesti selittäviä muuttujia ei kuitenkaan pystytty kytkemään luontevasti taustalle, koska samankaan onnettomuustyypin taustalla ei välttämättä eri kunnissa ole ollut vaikuttamassa samat syyt. Lisäksi onnettomuuksien syntyyn vaikuttaa yleensä useampi tekijä tai sattuma yhtäaikaisesti. Tutkimuksen yhteydessä todettiin myös, että kuntien katuverkon luotettavan suoritetiedon puuttuminen vaikeuttaa merkittävästi kuntatasolla suoritettavaa liikenneturvallisuustutkimusta. Avainsanat (asiasanat) liikenneturvallisuus, kunta, liikenneturvallisuusmittari, onnettomuusriski Muut tiedot Sarjan nimi ja numero LINTU-julkaisuja 3/2005 Kokonaissivumäärä 112 Jakaja LINTU-tutkimusohjelma Kieli suomi ISBN ISBN 951-723-754-5 (painotuote) ISBN 951-723-755-3 (verkkojulkaisu) Hinta Kustantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Luottamuksellisuus julkinen

PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum 21.10.2005 Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Esa Räty, TKK Nina Karasmaa, TKK Timo Ernvall, TKK Timo Kari, TKK Typ av publikation Forskning Uppdragsgivare LINTU-forskningsprogram Datum för tillsättandet av organet Publikation (även den finska titeln) Trafiksäkerheten i Finlands kommuner - KULTI Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI Referat I föreliggande undersökning utreddes för olika typer av kommuner de grundrisker som inverkar på trafiksäkerhetssituationen samt de faktorer som ligger till grund för riskerna. Med hjälp av klusteranalys indelades kommunerna på det finska fastlandet i sex till sin olycksprofil homogena grupper utgående från kommunernas historia beträffande vägtrafikolyckor. Som ett av undersökningens resultat utarbetades ett blankettbaserat rapporteringsverktyg, med vars hjälp man enkelt kan få mångsidig information om enskilda kommuners och mera vidsträckta områdesenheters trafikolyckor. Dessutom beräknades för varje kommun ett väntevärde, som baserar sig på dödlighetsrisken för hela landets personskadeolyckor och som mäter kommunernas trafiksäkerhetssituation med hjälp av antalet olyckor som inträffat på kommunens område och deras svårighetsgrad. Som undersökningsmaterial användes polisrapporterade vägtrafikolyckor med personskada från perioden 1997 2002. Olycksmaterialet omfattar uppgifter om 40 159 olyckor. Från Vägförvaltningens vägregister har man använt uppgifter om längden på olika vägavsnitt på det allmänna vägnätet och ifrågavarande vägavsnitts årsmedeldygnstrafik och hastighetsbegränsningar. Dessutom har man använt diverse kommunrelaterade uppgifter angående befolkningen o.dyl. I samband med undersökningen observerades att de allmänt använda regionala eller administrativa gruppindelningarna inte motsvarar den gruppering som baserar sig på olycksprofil. Det visade sig att man kan profilera kommunerna enligt olyckstyp hos de olyckor som inträffat inom kommunens område, men att man inte på ett naturligt sätt kan koppla ihop de faktorer som förklarar olyckorna med deras bakgrund. I samband med undersökningen konstaterades också att avsaknaden av tillförlitliga uppgifter angående trafikarbetet för gatunätet avsevärt försvårar trafiksäkerhetsforskning på kommunnivå. Nyckelord trafiksäkerhet, kommun, trafiksäkerhets indikator Övriga uppgifter Seriens namn och nummer LINTU utredningar 3/2005 Sidoantal 112 Distribution LINTU-forskningsprogram Språk finska ISBN ISBN 951-723-754-5 (trycksak) ISBN 951-723-755-3 (nätpublikation) Pris Sekretessgrad offentlig Förlag Kommunikationsministeriet

DESCRIPTION Date of publication 21.10.2005 Authors (from body; name, chairman and secretary of the body) Esa Räty, TKK Nina Karasmaa, TKK Timo Ernvall, TKK Timo Kari, TKK Type of publication Research Assigned by LINTU Research Programme Date when body appointed Name of the publication Traffic Safety in Finnish Municipalities - KULTI Abstract A long term road safety programme (called as LINTU) funded by Ministry of Transportation and Communications Finland, Finnish Road Administration and Finnish Vehicle Administration was launched in 2002. This research is one of the several independent subprojects of the LINTU-programme. The paper presents a Excel based tool for analysing the state of traffic safety in Finnish municipalities. In addition, variables having the most significant effects on differences between municipalities from traffic safety viewpoint were examined by means of a cluster analysis. Results of the cluster analysis proved, that it is possible to profile and categorize the municipalities according to their frequencies of different accident types and by the degree of urbanization, but it is difficult to find any other background variables explaining accidents in municipalities. This is largely because accidents usually happen as a sum of many incidents and human errors. Accordingly, even if some explanatory variables would be found, it is not obvious that accidents in different municipalities are caused by same reasons. It was shown as well, that accidents of certain types do not follow any areal distribution. However, indicators which enable foreseeing the status of traffic safety in municipalities of similar type can be found. The safest municipalities were urban type municipalities with rather compact land use, whereas the lowest safety level was in the rural areas with high proportion of through traffic. Keywords traffic safety, municipality, traffic safety measure Miscellaneous Serial name and number LINTU Reports 3/2005 Pages, total 112 Distributed by LINTU Research Programme Language Finnish ISBN ISBN 951-723-754-5 (printed version) ISBN 951-723-755-3 (electronic version) Price Confidence status Public Published by Ministry of Transport and Communications

6 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI Esipuhe Tämä tutkimus on tehty Teknillisen korkeakoulun liikennelaboratoriossa osana liikenne- ja viestintäministeriön, Tiehallinnon ja Ajoneuvohallintokeskuksen rahoittamaa liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelmaa (LINTU). Ohjelman taustalla on valtioneuvoston 18.1.2001 tekemä periaatepäätös, jonka mukaan tieliikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää erityyppisten kuntien liikenneturvallisuustilanteeseen vaikuttavat perusriskit ja näiden taustalla olevia tekijöitä yksityiskohtaisemman liikenteen turvallisuussuunnittelun ja turvallisuustyönjaon pohjaksi. Lisäksi tavoitteena oli profiloida kunnat niiden henkilövahinko-onnettomuushistorian avulla. Tutkimuksen ovat rahoittaneet Liikenne- ja viestintäministeriö sekä Tiehallinto. Projektin ohjausryhmään ovat kuuluneet Saara Toivonen, Auli Forsberg ja Raija Huhtala Tiehallinnosta sekä Juha Valtonen Liikenne- ja viestintäministeriöstä. Tutkimuksen tekemisestä on vastannut professori Timo Ernvall. Lisäksi tutkimusryhmään ovat kuuluneet tutkija Esa Räty (raportti, KULTI-työkalu), erikoistutkija Nina Karasmaa (ryhmittelyanalyysi, raportti) sekä tutkija Timo Kari (tietokannat, odotusarvot). Tutkimuksen yhteydessä onnettomuus- ym. kunta-aineistosta koostettu KULTItyökalu on ladattavissa LINTU-tutkimusohjelman kotisivuilta osoitteesta www.lintu.info. Helsingissä 21.10.2005 Saara Toivonen Yli-insinööri Tiehallinto Juha Valtonen Yli-insinööri Liikenne- ja viestintäministeriö

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 7 Sisällysluettelo Esipuhe...6 Käsitteitä ja määritelmiä...9 1 Johdanto...13 2 Tutkimuksen tavoite ja tulosten esittämistavat...14 2.1 Tavoitteet... 14 2.2 Tulosten esittämistavat... 15 3 Tieliikenneonnettomuuksien tilastointi...16 3.1 Onnettomuusaineistojen käyttökelpoisuus tutkimuksessa... 16 3.1.1 Aineistoista yleisesti...16 3.1.2 Tilastojen ylläpitäjät...16 3.1.3 Tilastokeskuksen virallinen onnettomuusaineisto...17 3.1.4 Tiehallinnon onnettomuusaineisto...17 3.1.5 Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan (VALT) liikennevahinkotilasto...17 4 Tutkimusaineiston kuvaus...19 4.1 Onnettomuusaineisto... 19 4.1.1 Kunta-aineistot...20 4.1.2 Tierekisteriaineisto...20 4.1.3 Suoriteaineisto...20 5 Onnettomuudet, riskitekijät ja turvallisuustilanne...22 5.1 Turvallisuuden kehitys... 22 5.2 Suomen tieverkon ominaisuudet... 23 5.3 Onnettomuudet... 25 5.3.1 Yleiset tiet ja kadut...25 5.3.2 Ajankohta...28 5.3.3 Kuljettajan ikä...28 5.3.4 Kevyt liikenne...29 5.3.5 Alkoholi...29 5.4 Riskit ja riskistöt... 30 5.4.1 Tieliikenteen onnettomuusmäärän ja riskin vaihtelu...30 5.4.2 Turvallisuuteen vaikuttaminen...31 5.5 Suunnitteluvaiheen työkalut ja niiden käyttö liikenneturvallisuustyössä... 32

8 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 6 KULTI-työkalu... 35 6.1 Yleistä työkalusta... 35 6.2 Työkalun käytön rajoitukset... 36 6.2.1 Pienten havaintomäärien ongelma...36 6.2.2 Asukasluku ja ajosuorite altistajina...37 7 Tutkimusaineiston analysointi... 38 7.1 Työkalulla tehdyt analyysit... 38 7.1.1 Analyyseistä yleisesti...38 7.1.2 Yhdyskuntarakenne...38 7.1.3 Liikenneturvallisuus taajamissa ja taajamien ulkopuolella...41 7.1.4 Tienpitäjä ja tieryhmä...46 7.1.5 Nopeusrajoitus...48 7.1.6 Tuloksien tarkastelua...51 7.2 Liikennekuolemien odotusarvo... 56 7.2.1 Liikennekuolemien odotusarvon määritelmä...56 7.2.2 Liikennekuolemien odotusarvon menetelmäkuvaus...56 7.2.3 Liikennekuolemien odotusarvo käytännössä...58 7.3 Ryhmittelyanalyysi... 64 7.3.1 Johdanto...64 7.3.2 Ryhmittelyanalyysin vaiheet ja tulokset...65 7.3.3 Ryhmittelyanalyysin arviointia...70 7.4 Karttapohjaiset tarkastelut... 70 8 Yhteenveto ja johtopäätökset... 73 LIITTEET: LIITE 1: Liikenneonnettomuustyyppikuvasto LIITE 2: Onnettomuusluokan muodostaminen LIITE 3: Esimerkkejä eri kuntaryhmiin kuuluvista kunnista LIITE 4: KULTI-työkalun tekijänoikeuslausuma LIITE 5: Esimerkkikuvia KULTI-työkalusta LIITE 6: Kuntien vertailuja karttapohjalla LIITE 7: Vakavuuden ja onnettomuusriskin tulona muodostettu odotusarvo kunnittain LIITE 8: Ryhmittelyanalyysin mukainen kuntajako

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 9 Käsitteitä ja määritelmiä Tiestö ja asutus Ajosuorite: ajoneuvolla vuodessa ajettava tai yksittäisen kuljettajan vuodessa ajama kokonaismatka. Yleiset tiet: tiet, joilla Tiehallinto toimii tienpitäjänä. Yleiset tiet luokitellaan toiminnallisesti seuraavasti: päätiet (valtatiet ja kantatiet), seututiet ja yhdystiet. Moottori- ja moottoriliikennetiet sisältyvät näihin luokkiin, ellei toisin ole ilmoitettu. Keskimääräinen vuorokausiliikenne KVL: ajoneuvojen lukumäärä tietyllä tieosalla vuorokaudessa keskimäärin. Liikennesuorite: tien, tiejakson tai alueen liikenteen kokonaismäärä ajoneuvokilometreinä aikayksikössä. Taajama-aste: taajamien väestön osuus koko kunnan väestöstä. Taajamina pidetään kaikkia vähintään 200 asukkaan rakennusryhmiä, jos rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Muutkin kuin asuinrakennukset otetaan huomioon. Taajamamerkkitaajama: taajamamerkkitaajamat ovat sellaisia tienkohtia, joille on asetettu taajamaliikennemerkki, joka samalla merkitsee nopeusrajoitusta 50 km/h, ellei toisella liikennemerkillä toisin ole osoitettu. Nykyisin useilla taajamamerkillä merkittyjen taajamien kaduilla nopeusrajoitus on 40 km/h. Tilastotaajama: määrittely perustuu enintään tietyllä etäisyydellä toisistaan asuvien henkilöiden määrään (vähintään 200 asukasta enintään 200 metrin keskinäisin etäisyyksin olevissa asunnoissa). Määrittely on yhdenmukainen kaikissa Pohjoismaissa. Tilastollinen kuntaryhmä, TKR: kunnat jaetaan taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin kuntiin. Viimeisin kuntaryhmitystieto perustuu vuonna 2001 tehtyyn taajamarajaukseen, joka on tarkistettu vuoden 2000 väestölaskennan tiedoilla. Tilastolliset kuntaryhmät: 1) Kaupunkimaiset kunnat (TKR 1): Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 prosenttia asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000. 2) Taajaan asutut kunnat (TKR 2): Taajaan asuttuja kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 prosenttia, mutta alle 90 prosenttia, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 000 mutta alle 15 000. (Osassa kuntia voi olla huomattavan laajojakin haja-asutusalueita)

10 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 3) Maaseutumaiset kunnat (TKR 3): Maaseutumaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä alle 60 prosenttia asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000, sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 prosenttia, mutta alle 90 prosenttia, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000. Seutukunta: sisäasiainministeriö on määritellyt seutukunnat aluepoliittisen tukialuejaon perusalueiksi. Aluemuodostuksen kriteereinä ovat olleet kuntien välinen yhteistyö, työssäkäynti ja liikenneyhteydet. Sisäasiainministeriön päätöksen (22.12.2003) mukaan Manner-Suomessa on 1.1.2004 alkaen 77 seutukuntaa. Ahvenanmaalla seutukuntia on kolme (SisMinp 26.1.2001). Tilastokeskus ja sisäasiainministeriö ovat sopineet käytettävistä seutukuntatunnuksista Onnettomuudet Henkilövahinkoihin johtanut onnettomuus eli henkilövahinko-onnettomuus (hvjo, HEVA): tieliikenneonnettomuus, jonka vakavin seuraus on kuolema tai vammautuminen. Hvjo/v: henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä vuodessa. Hvjo/100km/v eli onnettomuustiheys: henkilövahinkoonnettomuuksien määrä vuodessa sataa tiekilometriä kohti. Hvjo-riski: henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä vuodessa tien tai tieluokan kokonaissuoritetta (esim. sataa miljoonaa autokilometriä vuodessa) kohti. Kuolemaan johtanut onnettomuus: onnettomuus, jonka seurauksena vähintään yksi henkilö on kuollut 30 vuorokauden kuluessa onnettomuuden tapahtumisesta. Kuoll/v: vuodessa kuolleiden määrä. Kuoll/100km/v eli kuolemantiheys: vuodessa kuolleiden määrä sataa tiekilometriä kohti. Kuolemanriski: kuolleiden määrä sataa miljoonaa ajoneuvokilometriä kohti. Kuolemaan johtavan onnettomuuden riski: kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä sataa miljoonaa ajoneuvokilometriä kohti. Liikenneonnettomuus: omaisuusvahinkoihin ja/tai henkilövahinkoihin johtanut kulkuneuvon liikkumisesta seurannut liikennetapahtuma, jossa on ollut osallisena ainakin yksi liikkuva kulkuneuvo.

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 11 Loukkaantumiseen johtanut onnettomuus: onnettomuus, jonka seurauksena kukaan ei ole kuollut, mutta vähintään yksi henkilö on loukkaantunut. Onnettomuustiheys (onn./100 km/v): onnettomuuksien määrä vuodessa laskettuna sataa tiekilometriä kohti. Vakavuus: henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien vakavuus ilmaistuna kuolemantapausten määrällä sataa hvj-onnettomuutta kohti (kuolleet/100 hvj-onnettomuutta). Onnettomuusluokan määrittely, yleisimmät onnettomuustilanteet (Perustuu Tiehallinnon luokitteluun) Eläinonnettomuus: moottoriajoneuvon ja eläimen välinen onnettomuus. Jalankulkijaonnettomuus: osallisena kulkuneuvon lisäksi jalankulkija. Kevyen liikenteen onnettomuus: onnettomuus, jossa on ainakin yhtenä osallisena jalankulkija, polkupyöräilijä tai mopoilija. Kohtaamisonnettomuus: osallisena kaksi tai useampia moottoriajoneuvoja. Osalliset tulossa vastakkaisista suunnista. Ei sisällä kääntymis-, ohitus- eikä risteämisonnettomuuksia. Kääntymisonnettomuus: osallisena kaksi tai useampia moottoriajoneuvoja, joista ainakin yksi ollut kääntymässä. Ei sisällä ohitus- eikä risteämisonnettomuuksia. Moottoriajoneuvo-onnettomuus: onnettomuus, jossa on osallisena ainakin yksi moottoriajoneuvo. Ei sisällä kevyen liikenteen onnettomuuksia. Mopedionnettomuus: osallisena mopedi. Ei sisällä jalankulkijaeikä polkupyöräonnettomuuksia. Ohitusonnettomuus: osallisena kaksi tai useampia moottoriajoneuvoja, joista joku osallinen oli ohittamassa. Peräänajo-onnettomuus: osallisena kaksi tai useampia moottoriajoneuvoja. Ei sisällä ohitus- eikä kääntymisonnettomuuksia. Polkupyöräonnettomuus: osallisena polkupyörä. Ei sisällä jalankulkijaonnettomuuksia. Risteämisonnettomuus: osallisena kaksi tai useampia moottoriajoneuvoja. Joku osallisista oli tulossa risteävältä tieltä. Ei sisällä kääntymis- eikä ohitusonnettomuuksia. Yksittäisonnettomuus: osallisena yksi moottoriajoneuvo. Muu onnettomuus: sisältää edellisiin ryhmiin kuulumattomat onnettomuudet.

12 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI Tutkimuksessa käytetty onnettomuusluokkaryhmittely Tässä tutkimuksessa kolmetoista erillistä onnettomuusluokkaa on yhdistetty kuudeksi onnettomuusluokkaryhmäksi: 1. yksittäisonnettomuudet 2. risteysonnettomuudet 3. kohtaamis- ja ohitusonnettomuudet 4. peräänajo-onnettomuudet 5. kevyenliikenteen onnettomuudet 6. muut onnettomuudet Onnettomuusluokkaryhmät on muodostettu onnettomuusluokista taulukon 1 mukaisesti. Taulukko 1: Tutkimuksessa käytettyjen onnettomuusluokkaryhmien muodostaminen onnettomuusluokista. Onnettomuusluokka Onnettomuusluokkaryhmä 1 yksittäisonnettomuus YKS 1 2 kääntymisonnettomuus KÄÄ 2 3 ohitusonnettomuus OHI 3 4 risteämisonnettomuus RIS 2 5 kohtaamisonnettomuus KOH 3 6 peräänajo-onnettomuus PER 4 7 mopedionnettomuus MOP 5 8 polkupyöräonnettomuus POL 5 9 jalankulkijaonnettomuus JAL 5 10 hirvionnettomuus HIR 6 11 peuraonnettomuus PEU 6 12 muu eläinonnettomuus MEL 6 13 muu onnettomuus MUU 6 Ryhmä 1 sisältää pelkät yksittäisonnettomuudet eli suistumiset. Ryhmä 2 sisältää liittymätoimintoihin liittyvät luokat. Ryhmä 3 muodostuu ohitus- ja kohtaamisonnettomuuksista. Peräänajoja tarkastellaan omana ryhmänään 4. Ryhmä 5 koostuu onnettomuuksista, joissa jalankulkija, pyöräilijä tai mopedisti on ollut osallisena ja ryhmä 6 eläin- ja muista luokittelemattomista onnettomuuksista.

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 13 1 Johdanto Liikenneturvallisuusvision mukaan tavoitteena on suunnitella liikennejärjestelmä sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitsisi kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Visio on hyvin kunnianhimoinen, koska suurta osaa halvoista tai kohtuuhintaisista toimintaratkaisuista on jo kokeiltu. Vielä käyttämättömät tehokkaat liikenteen uhreja vähentävät toimenpiteet, kuten törmäysmahdollisuuksien minimointi ja täysin pehmennetty ympäristö ovat kalliita. Autokanta uusiutuu hitaasti verotuksesta johtuvien korkeiden kuluttajahintojen vuoksi. Lainsäädännöllä voitaisiin tehdä enemmänkin rattijuoppojen ja kaahareiden liikenteeseen pääsyn estämiseksi. Suomen autokanta on EU:n vanhimpia. Suomessa tyypillisesti uudet ajoneuvot hankitaan pääkaupunkiseudulle ja suurimpiin kasvukeskuksiin, joista ne aikanaan siirtyvät maaseutukaupunkeihin ja maaseudulle. Erot autokannassa vaikuttavat myös alueellisiin eroihin liikenneonnettomuuksien määrässä ja niiden seurauksissa. Yhdyskunta-, palvelu- ja väestörakenteen muutokset ja toisaalta henkilöauto- ja joukkoliikenteen toimivan ja tarkoituksenmukaisen työnjaon puuttuminen kasvukeskusten ulkopuolella ovat odotettua nopeammin korostaneet henkilöautolla liikkumisen merkitystä. Suomessa vuosittaiset autokohtaiset ajosuoritteet ovat Euroopan korkeimpia. Valtaosa suoritteesta näyttäisi ainakin liikennevahinkojen tapahtumapaikkojen perusteella kertyvän hyvin suppealla alueella, noin 30 km säteellä kotoa tehtävistä päivittäisistä työ-, ostos- ja asiointimatkoista koti- ja naapurikuntien alueella. Liikenteen riskit maan eri osissa ja myös yksittäisissä kunnissa vaihtelevat suuresti ja tähänastisen kehityksen perusteella erojen arvellaan tulevaisuudessa edelleen kasvavan. Esimerkiksi Espoossa ja Vantaalla yli 65-vuotiaita on väestöstä alle viisi prosenttia, kun vastaava osuus eräissä pienissä maalaiskunnissa (mm. Suomenniemi, Ristijärvi, Valtimo, jne.) on noin 30 prosenttia ja vuonna 2013 jo lähes 35 prosenttia (Tilastokeskus 2004). Vastaavasti yleisten ajokorttitilastojen ja väestöennusteiden perusteella voidaan arvella, että vuonna 2013 ajokortinomistajista 15 20 prosenttia on yli 65- vuotiaita, kun nykyisin heidän osuutensa on noin 11 prosenttia. Liikenteen riskiin vaikuttaa myös kunnan taajama-aste sekä tieverkon pituus ja sen jakautuminen päätieverkon, alemman tieverkon ja kunnan oman katu- ja tieverkon kesken. Haja-asutusalueiden tiestöllä, jonka nopeusrajoitukset ovat yleensä taajama-alueiden tiestön nopeusrajoituksia korkeampia, menehtyy noin 66 prosenttia liikenteemme uhreista. Esimerkiksi loukkaantumisriski alle 8 000 asukkaan kunnissa on keskimäärin 2,5-kertainen pääkaupunkiseutuun verrattuna (Ernvall ym. 2000).

14 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 2 Tutkimuksen tavoite ja tulosten esittämistavat 2.1 Tavoitteet Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli muodostaa KUNTA- KOHTAISET LOUKKAANTUMIS- JA ONNETTOMUUSRIS- KIMITTARIT palvelemaan maakunta- ja paikallistasolla kunnissa tehtävää liikenneturvallisuustyötä. Keskeisenä tavoitteena oli siis löytää erityyppisten kuntien perusriskit ja näiden taustalla olevia tekijöitä yksityiskohtaisemman liikenteen turvallisuussuunnittelun ja turvallisuustyönjaon pohjaksi. Tutkimuksessa on arvioitu edellytyksiä laatia liikenneturvallisuutta ennustava malli, joka hyödyntäisi ennusteita tulevaisuuden muutoksista (autokannan uusiutuminen, väestömuutokset, liikenteen paikallinen kasvu tai väheneminen). Tällaisen mallin luominen ei tässä tutkimuksessa ole varsinaisesti ollut tehtävänä. Mallia voitaisiin kuitenkin mahdollisesti hyödyntää tulevaisuudessa liikenneturvallisuusohjelmien ja toimenpiteiden suunnittelussa. Mainittujen turvallisuusmittareiden ohella pyrittiin myös muodostamaan, vertaamaan ja arvioimaan mahdollisia uusia kuntien liikenteellisiä ominaisuuksia ja liikenneturvallisuutta kuvaavia mittareita ja luokittelumuuttujia. Tällaisia ovat esimerkiksi taajamaaste, asukastiheys, sijainti aluekeskusten ja päätieverkon suhteen jne. Työn käynnistyessä tilaajaorganisaatiot halusivat painottua henkilövahinko-onnettomuuksiin, mikä nykyisen liikenneturvallisuusvision kannalta on perusteltua. Tämä johti alkuperäisestä tutkimusohjelmasta poikkeamiseen seuraavien kahden seikan suhteen: 1. Riskitarkastelut kohdistettiin vain kunnan alueella tapahtuneisiin HEVA-onnettomuuksiin ja kunnan alueella ajettuun kokonaissekä tieryhmien ajosuoritteeseen. 2. Koska rajautuminen HEVA-onnettomuuksiin karsi onnettomuusaineiston havaintomäärää, myös yksittäisten ajoneuvojen kotipaikka- ja ajosuoritetietojen käyttämisestä luovuttiin. Aluksi aikomuksena oli mallintaa kuntalaisen liikkumista ja onnettomuusriskiä käyttämällä katsastuksien yhteydessä kerättyjä ajoneuvojen matkamittarilukemia sekä laajempaa onnettomuusaineistoa. Ajoneuvojen kotipaikkatietojen avulla ajoneuvojen suoritetiedot olisi ollut mahdollista kohdistaa kuntiin karkealla tasolla. HEVA-onnettomuudet ovat kuitenkin siksi harvinaisia ta-

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 15 pahtumia, että liikkumisen mallintaminen kuntien välillä onnettomuuksia analysoimalla ei ollut tarkoituksenmukaista. Tarkastelutavan muutos johti myös siihen, että tutkimus painottui enemmän liikenneverkon ominaisuuksien kuin väestörakenteen ja sen muutoksien vaikutusten tutkimiseen. 2.2 Tulosten esittämistavat Työn yhteydessä muodostettiin 1. KULTI-työkalu, liikenneturvallisuustilanteen tarkasteluun kuntien, seutukuntien ja suurempien alueellisten kokonaisuuksien välillä. 2. Liikennekuolemien odotusarvot kunnille, kuntien onnettomuuksien määrän ja onnettomuuksien vakavuuden yhteisenä mittarina. 3. Kuvalliset esitykset erilaisten turvallisuusvaikutuksien voimakkuudesta tai riskien suuruudesta kunnittain karttapohjalla. 4. Ryhmittelyanalyysin avulla suoritettu onnettomuustyyppijakaumaan ja tilastolliseen kuntaryhmittelyyn perustuva kuntien profilointi. Koska monissa kunnissa liikenneturvallisuustyötä tekevät suorittavat tehtäviään oman päätyönsä ohessa, heidän tehtäviensä helpottamiseksi ja kokonaiskuvan luomiseksi raportissa esitetään lyhyt kuvaus liikenneturvallisuustilanteesta ja sen muutoksista Suomessa.

16 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 3 Tieliikenneonnettomuuksien tilastointi 3.1 Onnettomuusaineistojen käyttökelpoisuus tutkimuksessa 3.1.1 Aineistoista yleisesti Eri tahot pitävät yllä varsin monipuolisia ja luotettavuudeltaan korkealaatuisia tietokantoja Suomessa tapahtuneista liikenneonnettomuuksista. Onnettomuustietokantojen saatavuus tutkimuskäyttöön on myös hyvä. Onnettomuustietojen käyttämistä yksityiskohtaisempaan tutkimuskäyttöön vaikeuttaa kuitenkin useasti havaintojen pieni määrä. Tilastollisesti luotettavien tulosten saamiseksi analyyseissä on käytettävä joko maantieteellisesti laajalta alueelta tai pitkältä aikajaksolta kerättyä aineistoa. Tällöin on vaara, että tutkimustulokset vääristyvät esimerkiksi tutkittavan alueen liikenneolosuhteiden muuttumisen vuoksi. 3.1.2 Tilastojen ylläpitäjät Suomessa tapahtuneita onnettomuuksia tilastoidaan kolmella eri tavalla (Rantala ja Huhtala 2003). Poliisi kirjaa saamansa tiedot liikenneonnettomuuksista poliisiasiain tietojärjestelmään (PATJA), josta myös Tilastokeskuksen ylläpitämä virallinen tilasto on peräisin. Vakuutusyhtiöt kirjaavat tiedot liikennevakuutuksesta korvatuista onnettomuuksista Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan (VALT) ylläpitämään liikennevahinkorekisteriin. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes ylläpitää hoitoilmoitusrekisteriä (HILMO), johon tiedot kerätään potilaskohtaisesti hoitojakson päättyessä sekä vuoden lopussa laitoksissa sisällä olevista potilaista. Kuitenkin vain osa seurauksiltaan lievemmistä tieliikenneonnettomuuksista päätyy tilastoihin. Tilastokeskuksen sekä vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan aineistot eivät kata esimerkiksi onnettomuuden osapuolien paikan päällä sopimia onnettomuuksia tai yksittäisvahinkoja, joista ei ole aiheutunut henkilövahinkoja eivätkä vieraaseen omaisuuteen kohdistuneita omaisuusvahinkoja.

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 17 3.1.3 Tilastokeskuksen virallinen onnettomuusaineisto Kirjautumisperusteena Tilastokeskuksen tilastossa on poliisin ilmoittama henkilö- tai omaisuusvahinko ja onnettomuuden poliisitutkinta. Poliisin ilmoittamia tietoja täydennetään kuolemansyytilaston tiedoilla kuolleista, Tiehallinnon onnettomuuspaikka- ja henkilövahinkotiedoilla ja liikennevahinkojen tutkijalautakuntien tiedoilla kuolemaan johtaneista rattijuopumusonnettomuuksista. Lisäksi tietoja päivitetään Ajoneuvohallintokeskuksen ajokortti- ja moottoriajoneuvotiedoilla. Vuosina 1997 2003 Tilastokeskuksen onnettomuusaineiston vuotuinen havaintomäärä on vaihdellut 31 905 ja 35 660 onnettomuuden välillä ja henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä 5 829 ja 6 589 onnettomuuden välillä. Tilastokeskuksen onnettomuusaineisto kattaa noin 20 prosenttia kaikista henkilövahinko-onnettomuuksista (Räty 2000). Lisäksi Tilastokeskuksen tietokantojen peittävyydessä on eroja eri onnettomuustyyppien välillä. Tilastokeskuksen aineisto sisältää kuitenkin kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet, joiden ilmoittamista Tilastokeskus kontrolloi kuolinsyytodistusten avulla. Suurin syy tietokannan puutteellisuuksille on se, että onnettomuudet eivät tule poliisin tietoon. Valtaosassa onnettomuuksia syynä poliisille ilmoittamatta jättämiselle on vahinkojen pienuus ja korvauksesta osapuolten kesken sopiminen. Puuttuvista loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista valtaosa on lieviä, sillä tieliikennelaki (59 ) velvoittaa ilmoittamaan onnettomuudesta poliisille vain, jos joku on loukkaantunut vakavasti. 3.1.4 Tiehallinnon onnettomuusaineisto Tiehallinto pitää yllä omaa onnettomuusaineistoa yleisten teiden osalta. Tiehallinnon onnettomuusaineisto perustuu poliisilta saatuihin tietoihin. Tiehallinto tarkentaa käyttöönsä jäävää onnettomuusaineistoa yleisillä teillä tapahtuneiden onnettomuuksien sijaintitiedoilla. 3.1.5 Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan (VALT) liikennevahinkotilasto Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan ylläpitämä liikennevahinkotilasto perustuu liikennevakuutusyhtiöiden toimittamiin tiedostoihin, jotka on kokoonpantu vakuutuksenottajien vahinkoilmoituksista, poliisitutkintapöytäkirjoista sekä maksetuista korvauksista. Tiedot onnettomuuksista perustuvat siis pääosin vakuutuksenottajien ilmoittamiin tietoihin.

18 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI Vahinko kirjataan tilastoon silloin, kun sen johdosta on maksettu korvauksia. Vakuutusyhtiöiden tilastossa on siten suuri määrä sellaisia liikennevahinkoja, joita ei ole Tilastokeskuksen tilastoissa. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi vain omaisuusvahinkoihin johtaneet yksittäisonnettomuudet sekä tieliikennelain mukaisten teiden ulkopuolella tapahtuneet onnettomuudet. Toisaalta Tilastokeskuksen virallinen tieliikenneonnettomuustilasto sisältää sellaisia vahinkotietoja, joita Liikennevakuutuskeskuksen julkaisema vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto ei sisällä. Näistä tiedoista suurin osa koostuu rattijuoppojen aiheuttamista kuljettajan tai matkustajan henkilövahinkoihin johtaneista yksittäisvahingoista.

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 19 4 Tutkimusaineiston kuvaus 4.1 Onnettomuusaineisto Tutkimus perustuu Suomessa vuosina 1997 2002 tapahtuneisiin poliisille ilmoitettuihin tieliikenteen henkilövahinko- eli HEVAonnettomuuksiin. Käytetyssä onnettomuusaineistossa on tiedot 40 159 onnettomuudesta. Näissä onnettomuuksissa osallisia ajoneuvoja ja siten myös kuljettajia oli 67 340, loukkaantuneita oli 52 181 ja kuolleita 2 513. Onnettomuusaineiston henkilövahinkohavainnot on esitetty onnettomuuksiin osallisten käyttämien kulkumuotojen mukaan jaoteltuna taulukossa 14. Tutkimusaineiston sisältämät alkoholionnettomuuksien henkilövahingot on esitetty kulkumuodoittain jaoteltuna taulukossa 15. Onnettomuuksissa on ollut osallisina yhteensä 74 797 liikenneyksikköä - jalankulkijoita 5 377 - polkupyöräilijöitä 7 388 - mopoja 2 798 - moottoripyöriä 2 336 - henkilöautoja 45 221 - linja-autoja 1 305 - raitiovaunuja 153 - pakettiautoja 3 925 - kuorma-autoja ilman perävaunua 2 165 - perävaunullisia kuorma-autoja 1 487 - erikoisajoneuvoja 298 - traktoreita 462 - muiden moottorikäyttöisten ajoneuvojen määrä 330 - junia 129 - hevosajoneuvoja 30 - eläimiä 1 369 Onnettomuustyypit on tarkasteluissa jaettu 6 ryhmään 1. Yksittäisonnettomuudet 2. Risteysonnettomuudet 3. Kohtaamis- ja ohitusonnettomuudet 4. Peräänajo-onnettomuudet 5. Kevyenliikenteen onnettomuudet 6. Muut onnettomuudet

20 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI Onnettomuusluokkaryhmä muodostuu onnettomuuden osallisten määrän, onnettomuuden osallisten liikenneyksiköiden lajin (osallislajin) ja liikenneonnettomuustyypin perusteella. Liitteessä 1 on esitetty Tiehallinnon ohje onnettomuusluokkaryhmien määrittämiseksi. 4.1.1 Kunta-aineistot Suomen kuntajako muuttuu jatkuvasti vuosittaisten kuntaliitosten seurauksena. Tutkimuksen kuntajako on 1.1.2004 tilanteen mukainen. Kuntia oli tuolloin 444 kappaletta, kun Ahvenanmaan maakunta laskettiin mukaan. KULTI tutkimuksissa Ahvenanmaan maakunta on kuitenkin jätetty pois laskelmista, ja tällöin kuntien määrä on 428. Tietoja Suomen kunnista on kerätty mm. Kuntaliitolta ja Tilastokeskukselta. Tutkimuksessa käytettyjä kuntien ominaisuuksista kertovaa tietoa ovat asukasluku, väestön ikäjakauma, maa-alueen pinta-ala, tilastollinen kuntaryhmittely, taajama-aste sekä katuverkon pituus 4.1.2 Tierekisteriaineisto Tiehallinto pitää yllä yleisten teiden tierekisteriä. Tierekisteristä on tässä tutkimuksessa käytetty tietoa yleisten teiden tieosien pituuksista, keskivuorokausiliikenteestä ja nopeusrajoituksista. Näiden tietojen perusteella on mahdollista laskea kuntakohtaisesti eri tieluokkien ja nopeusrajoitusluokkien pituudet ja suoritteet. Katu- ja yleisten teiden verkon erilaisuus saattaa olla selittävä tekijä kuntien erilaisille onnettomuusmäärille. Katuverkon pituudet kunnittain löytyvät Excel-tauluna Kuntaliiton internetsivuilta. (www.kunnat.net, Kuntien hoitamat liikenneväylät 1997 2001). Tauluun on tallennettu vuosien 1997 2001 kuntien katuverkon ja kevyenliikenteen väylien ja kuntien ylläpitämien yksityisteiden pituudet. Yleisten teiden pituudet tieosittain ja kunnittain saadaan Tiehallinnon ylläpitämistä tilastoista. 4.1.3 Suoriteaineisto Tieto yleisten teiden ajosuoritteista on peräisin Tiehallinnon tierekisterin aineistosta vuodelta 2002. Kaupunkien ja kuntien hallinnoiman katuverkon suoritteen määrittämiseen on käytetty samaa periaatetta kuin VTT:n kehittämässä LIISA 2002 -laskentajärjestelmässä (Tieliikenteen pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmä). Laskentajärjestelmässä Helsingin, Espoon ja Vantaan osalta katuverkon ajosuoritteena on käytetty kaupunkien itsensä määrittämiä

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 21 suoritearvoja. Muiden kaupunkien ja kuntien katuverkon suorite määräytyy siten, että varsin tarkasti tiedossa olevasta koko maan katuverkon suoritetiedosta (16,54 miljardia ajoneuvokilometriä v. 2002) vähennetään edellä mainittujen kaupunkien suoritteet ja loppuosa jaetaan muille kaupungeille ja kunnille asukaslukujen perusteella. Yksityisteiden suoritteen (yhteensä noin miljardi ajoneuvokilometriä) katsotaan sisältyvän katu- ja rakennuskaavatiesuoritteeseen. Laskentajärjestelmästä löytyy tietoa internetissä: http://lipasto.vtt.fi/lipasto/liisa/.

22 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 5 Onnettomuudet, riskitekijät ja turvallisuustilanne 5.1 Turvallisuuden kehitys Tässä luvussa esitellään kirjallisuuden ja yleisten vuositilastojen perusteella Suomen liikenneturvallisuustilanteen kehitystä vuodesta 1990. Luvussa esitellään myös tyypillisiä liikenneonnettomuuksien taustalla vaikuttavia riskitekijöitä sekä luodaan katsaus viime vuosien liikennekuolemiin ja vakaviin liikenneonnettomuuksiin tieverkon, ajankohdan ja kuljettajan iän näkökulmista. Kuolemaan johtaneiden tieliikenneonnettomuuksien lukumäärän perusteella Suomen liikenneturvallisuustilanne parani 1990-luvulla joka vuosi aina vuoteen 1996 saakka. Tuolla aikavälillä tieliikenteessä kuolleiden vuosittainen määrä väheni noin 650:stä noin 400:aan. Samaan aikaan autojen vuotuinen liikennesuorite kasvoi noin 40 miljardista autokilometristä noin 43 miljardiin autokilometriin vuodessa (kuva 1). Näihin vuosiin tosin sijoittuivat lamavuodet, joiden ajaksi autojen suoritteen kasvu pysähtyi. Vuodesta 1996 vuoteen 2003 tieliikenteessä kuolleiden määrän muutokselle ei ole ollut havaittavissa selvää suuntausta. Kyseisellä ajanjaksolla tieliikenteessä kuolleiden määrä on vaihdellut paria poikkeusta lukuun ottamatta välillä 400 450. Autojen ajosuorite on sen sijaan kasvanut jatkuvasti saavuttaen vuonna 2002 noin 49 miljardin autokilometrin tason. (Tilastokeskus 2003) Kuolleiden määrä 700 650 600 550 500 450 400 350 300 Kuva 1: Kuolleet 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 Vuosi Suorite 1998 1999 2000 2001 2002 2003 55000 50000 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 Tieliikenteessä kuolleiden sekä autojen liikennesuoritteen kehitys Suomessa vuosina 1990 2003. (Tilastokeskus 2003) Suorite [milj km]

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 23 Tilastokeskuksen käyttämä henkilövahinko-onnettomuuksien kirjaustapa muuttui vuonna 1995. Muutos näkyi tilastoitujen onnettomuuksien määrän jyrkkänä hyppäyksenä (kuva 2), koska vuoden 1995 jälkeen henkilövahinko-onnettomuusaineisto sisältää aikaisempia vuosia enemmän lievempiä loukkaantumisia (Tilastokeskus 2003). Vuoden 1995 jälkeen loukkaantumiseen johtaneiden tieliikenneonnettomuuksien lukumäärän trendi oli laskeva vuoteen 2002 saakka, kunnes onnettomuuksien lukumäärä lisääntyi vuonna 2003 noin 5 800 onnettomuudesta noin 6 600 onnettomuuteen eli noin 11 prosentilla. Henkilövahinko-onn [kpl] 10000 9000 8000 7000 6000 5000 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Vuosi Kuva 2: Poliisin tietoon tulleiden henkilövahinkoon johtaneiden tieliikenneonnettomuuksien määrä Suomessa vuosina 1990 2003. (Tilastokeskus 2003) Myös liikennevakuutuksesta korvattujen liikennevahinkojen määrä väheni vuonna 1990 korvatun noin 107 500 liikennevahingon tasosta aina vuoteen 1997, jolloin liikennevakuutuksesta korvattiin noin 80 800 liikennevahinkoa. Sen jälkeen onnettomuuksien määrässä on ollut pientä kasvua lähes vuosittain. Nykyisin liikennevakuutuksesta vuodessa korvattujen liikennevahinkojen määrä on noin 88 000. (Nystén, 2003) 5.2 Suomen tieverkon ominaisuudet Suomen yleisen tieverkon pituus vuoden 2004 alussa oli noin 78 197 kilometriä (taulukko 2) (Puranen 2004). Noin kaksi kolmasosaa yleisestä tieverkosta on yhdysteitä. Pääteiden eli valta- ja kantateiden osuus yleisestä tieverkosta on vain noin 17 prosenttia. Moottoriteitä oli vuoden 2004 alussa 653 kilometriä ja moottoriliikenneteitä 140 kilometriä. Yleisen tieverkon ajosuorite vuonna 2003 oli noin 33 miljardia autokilometriä, josta raskaan liikenteen osuus oli noin 2,9 miljardia

24 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI autokilometriä eli noin 9 prosenttia. Vuotuinen liikennesuorite jakautuu yleiselle tieverkolle erittäin epätasaisesti. Valtateillä, joiden osuus yleisen tieverkon pituudesta on vain noin 11 prosenttia, ajetaan lähes puolet koko yleisten teiden ajoneuvosuoritteesta (taulukko 2). Yhteensä pääteiltä eli valta- ja kantateiltä kertyy noin 62 prosenttia yleisten teiden liikennesuoritteesta. Yleisistä teistä noin 85 % on sellaisia, joilla nopeusrajoitus on 80 km/h tai sitä korkeampi (tilanne 1.1.2004). Näillä teillä ajetaan noin 80 % yleisten teiden liikennesuoritteesta (Puranen 2004). Suurimmat liikennemäärät keskittyvät suhteellisen pienelle osalle yleistä tieverkkoa. Yli puolella yleisten teiden pituudesta keskimääräinen vuorokausiliikenne on alle 350 ajoneuvoa. Noin kymmenellä prosentilla yleisistä teistä KVL eli keskimääräinen vuorokausiliikenne on yli 3 000 ajoneuvoa. Yleisten teiden keskimääräinen vuorokausiliikenne on 1 156 ajoneuvoa. (Puranen 2004) Taulukko 2: Suomen tieverkon ominaisuuksia. Yksityisteihin laskettu mukaan vain vakituista asutusta palvelevat yksityistiet. (Puranen 2004, Tilastokeskus, kuntien talous- ja toimintatilastot 2001, Tilastokeskus 2003a) Pituus km Pituus [%] Suorite milj ajonkm/v Suorite [%] Valtatiet 8 572 11 16 231 49 Kantatiet 4 686 6 4 277 13 Seututiet 13 469 17 6 307 19 Yhdystiet 51 469 66 6 189 19 Yhteensä 78 197 100 33 004 100 Lisäksi: Kadut Yksityistiet (kunnan hoitamat) Yksityistiet ( tiekuntien hoitamat) 24 805 km 13 860 km 77 861 km Kuntien kunnossapitämien katujen ja teiden kokonaispituus oli vuoden 2002 lopussa 24 828 kilometriä (Tilastokeskus 2003a). Yksityisteiden yhteispituus vaihtelee tilastosta ja tilastointitavasta riippuen 280 000 kilometristä 350 000 kilometriin. Vakituista asutusta palvelevia kuntien tai tiekuntien hoidossa olevien teiden yhteispituus on noin 92 000 kilometriä (91 721 km v. 2001). Katuverkolla ja yksityisteillä ajettu suorite oli vuonna 2002 yhteensä 16,5 miljardia autokilometriä, josta raskaan liikenteen osuus oli noin 4 prosenttia (Tilastokeskus 2003). Yleisten teiden sekä katujen ja yksityisteiden tiepituuksia on esitelty taulukossa 3.

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 25 Taulukko 3: Yleisten teiden sekä katujen ja yksityisteiden pituudet. (Puranen 2004, STY 2004, Tieh 2004) Yleiset tiet Kadut ja yksityistiet Tiepituus (km) Tiepituus (km) Yhteensä 78 197 Katuja 24 805 Taajamassa ** 2 450 Yksityistiet yhteensä 350 000 Taajamien ulkopuolella 69 484 Yks.tiet kuntien 13 860 * hoidossa Kevyen liikenteen väyliä 4 683 Yks.tiet tiekuntien hoidossa 77 861 * * Vain vakituista asutusta palvelevat ** Taajamamerkkitaajamissa. Tilastollisen taajamarajan perusteella 8 712 km. 5.3 Onnettomuudet 5.3.1 Yleiset tiet ja kadut Noin kaksi kolmannesta tieliikennekuolemista ja noin puolet poliisin tietoon tulleista henkilövahinko-onnettomuuksista tapahtuu yleisillä teillä (taulukko 4) (Peltola ja Rajamäki 2004, Tieh 2004a, Tilastokeskus ja Liikenneturva 2004). Noin kolmannes tieliikennekuolemista tapahtuu kaduilla ja yksityisteillä. Yksityisteiden osuus edellä mainitusta on hyvin pieni. Taulukko 4: Tiestön turvallisuuden vertailua. (Tieh 2004a, Tilastokeskus 2003, STY 2004, Tilastokeskus 2001) Yleiset tiet Kadut ja yksityistiet Tiepituus 2004 (km) 78 197 305 000 * Autojen ajosuorite 97 03; (milj ajonkm / v) 30 616 16 133 Loukkaantuneet 97 03 (loukkaantunutta / v) 4 678 4 076 Kuolleet 97 03 (kuollutta / v) 308 105 Kuollutta / 100 km / v (97 03) 0,4 0,4 ** Loukkaantumisriski (loukkaantunutta / 100 15,3 25 milj ajonkm / v) Kuolemanriski (kuoll / 100 milj ajonkm / v) 1 0,7 * kadut n. 26 000 km ** katuverkon pituuteen suhteutettuna Noin 30 prosenttia kaikista vuosina 1997 2002 tapahtuneista tieliikennekuolemista ja noin 36 prosenttia kaikista henkilövahinkoonnettomuuksista on ollut kevyen liikenteen onnettomuuksien seurausta (taulukko 5). Kohtaamisonnettomuuksissa on tapahtunut noin 28 prosenttia ja yksittäisonnettomuuksissa noin 22 prosenttia kaikista tieliikennekuolemista. Noin joka neljäs liikennekuolema on tapahtunut taajamamerkin vaikutusalueella.

26 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI Taulukko 5: LIIKENNEKUOLEMAT Vuosina 1997 2002 tapahtuneet tieliikennekuolemat ja henkilövahinko-onnettomuudet toimintaympäristön ja tienpitäjän mukaan. Toimintaympäristö / tienpitäjä Taajamamerkin vaikutusalue Taajamamerkin ulkopuoliset alueet Tiehallinnon valta- ja kantatiet Tiehallinnon seutu- ja yhdystiet kpl % Onnettomuusluokka Kuntien ja yksityiset tiet Yleiset tiet Kuntien ja yksityiset tiet Kohtaamiset 14 15 8 531 135 703 28.2 Peräänajot 0 1 0 7 3 11 0.4 Risteys 37 16 2 135 37 227 9.1 Yksittäis 82 32 48 185 208 555 22.3 Kevyt liikenne 309 82 36 191 137 755 30.3 Muu 56 10 55 79 42 242 9.7 YHTEENSÄ kpl 498 156 149 1128 562 2493 100.0 YHTEENSÄ % 20.0 6.3 6.0 45.2 22.5 100.0 HENKILÖVAHINKO-ONNETTOMUUDET Toimintaympäristö / tienpitäjä Taajamamerkin vaikutusalue Taajamamerkin ulkopuoliset alueet Tiehallinnon valta- ja kantatiet YHTEENSÄ YHTEENSÄ Tiehallinnon seutu- ja yhdystiet kpl % Onnettomuusluokka Kuntien ja yksityiset tiet Yleiset tiet Kuntien ja yksityiset tiet Kohtaamiset 673 167 301 1391 850 3382 8.5 Peräänajot 1216 184 175 598 151 2324 5.8 Risteys 3773 977 200 1687 953 7590 19.0 Yksittäis 1666 523 791 2579 2992 8551 21.5 Kevyt liikenne 10462 1458 469 940 1134 14463 36.3 Muu 1079 142 380 1353 594 3548 8.9 YHTEENSÄ kpl 18869 3451 2316 8548 6674 39858 100.0 YHTEENSÄ % 47.3 8.7 5.8 21.4 16.7 100.0 Yleisten teiden liikennekuolemista yli puolet tapahtuu hajaasutusalueella olevilla teillä (taulukko 6). Haja-asutusalueet ovat alueita, jotka eivät kuulu tilastotaajamaan ( *, taajamamerkkitaajamaan ( ** eivätkä asutustihentymään ( ***. * Tilastotaajaman määrittely perustuu enintään tietyllä etäisyydellä toisistaan asuvien henkilöiden määrään (vähintään 200 asukasta enintään 200 metrin keskinäisin etäisyyksin olevissa asunnoissa). Määrittely on yhdenmukainen kaikissa Pohjoismaissa. ** Taajamamerkkitaajamat ovat sellaisia tienkohtia, joille on asetettu taajamaliikennemerkki, joka samalla merkitsee nopeusrajoitusta 50 km/h, ellei toisella liikennemerkillä toisin ole osoitettu. Nykyisin useilla taajamamerkillä merkittyjen taajamien kaduilla nopeusrajoitus on 40 km/h. *** Asutustihentymiä ovat tienkohdat, joissa kukin tienkohta keskipisteenä piirretyn, säteeltään 400 metrin ympyrän sisällä asuu vähintään 30 asukasta eli tienkohdan välittömässä läheisyydessä asukastiheys on vähintään 60 asukasta neliökilometrillä.

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 27 Taulukko 6: Onnettomuuksien tyypillisimmät tapahtumapaikat yleisillä teillä vuosien 1997 2001 heva-onnettomuuksissa. (Peltola ja Rajamäki 2004) Tapahtumapaikka Hevaonnettomuudet / Kuolleet / v v Kpl % kpl % Kuolemanriski * HEVAriski ** Moottoriväylät ja kaksiajorataiset tiet Moottoritie 11 4 149 5 0,32 4,4 Muu 2-ajoratainen 5 2 146 5 0,33 10,5 Moottoriliikennetie 8 3 30 1 1,43 5,7 Päätiet (valta- ja kantatiet) Päätie, taajamamerkki 2 1 61 2 0,59 20,0 Päätie, tilastotaajama 33 12 332 11 1,21 12,0 Päätie, asutustihentymä 13 5 83 3 1,65 10,7 Päätie, haja-asutus 102 37 707 24 1,22 8,5 Muut kestopäällystetyt tiet Muu kp, taajamamerkki 14 5 340 11 0,89 21,2 Muu kp, tilastotaajama 23 8 313 11 1,05 14,6 Muu kp, asutustihentymä 6 2 84 3 0,97 14,7 Muu kp, hajaasutus 55 20 589 20 1,10 11,8 Soratiet 6 2 127 4 0,61 12,6 YHTEENSÄ 278 100 2961 100 0,99 10,6 * Kuolleet / 100 milj. ajoneuvokm ** Henkilövahinko-onn. / 100 milj. ajoneuvokm Noin 60 prosenttia kuntien hoitamalla tieverkolla tapahtuneista liikennekuolemista on kohdistunut kevyeen liikenteeseen. Henkilöautonkuljettajien ja -matkustajien osuus on ollut reilu neljännes kaikista kuntien hoitamalla tieverkolla kuolleista. Yksityisteillä on tapahtunut vain yksittäisiä kuolemantapauksia. Kaiken kaikkiaan yksityisteillä kuolleiden osuus on viime vuosina ollut noin 15 prosenttia kuntien tieverkolla kuolleista. (Tilastokeskus ja Liikenneturva 2003, Tilastokeskus ja Liikenneturva 2004). Kuntien hoidossa olevalla tieverkolla viime vuosina tapahtuneista poliisin tietoon tulleissa onnettomuuksissa loukkaantuneista noin 45 % on ollut henkilöautojen kuljettajia tai matkustajia. Kevyen liikenteen onnettomuuksissa (onnettomuuksissa, joissa ainakin yhtenä osallisena on jalankulkija, pyöräilijä tai mopedisti) loukkaantuneiden osuus on lähes yhtä suuri. Yksityisteillä loukkaantuneiden määrä on muutamia prosentteja kunnan tieverkolla loukkaantuneiden määrästä. (Tilastokeskus ja Liikenneturva 2003, Tilastokeskus ja Liikenneturva 2004)

28 LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 5.3.2 Ajankohta Suhteellisesti eniten tieliikenteessä kuolee ihmisiä kesä-, heinä- ja elokuussa. Tällöin tapahtuu noin kolmannes koko vuoden liikennekuolemista. Vähiten liikennekuolemia tapahtuu lopputalvella, helmikuun ja huhtikuun välisenä aikana. Viikonpäivistä eniten liikennekuolemia tapahtuu maanantaisin ja perjantaisin. Vuorokaudenajan mukaan liikennekuolemia tapahtuu eniten iltapäivän tunteina. (Tilastokeskus ja Liikenneturva 2003, Tilastokeskus ja Liikenneturva 2004) Taulukko 7: Tieliikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden sekä liikennevakuutuksesta korvattujen omaisuusvahinkojen suhteellinen jakautuminen eri kuukausille. Vuosien 2000 2002 keskiarvot. (Tilastokeskus ja Liikenneturva 2003, Nystén 2001, Nystén 2002, Nystén 2003) Kuolleet [%] Loukkaantuneet [%] Omaisuusvahingot [%] Tammikuu 8,1 7,3 9,9 Helmikuu 6,9 6,6 10,4 Maaliskuu 5,6 6,3 10,6 Huhtikuu 6,9 6,4 6,6 Toukokuu 7,3 8,5 7,3 Kesäkuu 10,0 9,7 7,6 Heinäkuu 11,5 10,5 7,1 Elokuu 11,0 10,8 7,9 Syyskuu 7,8 9,8 7,5 Lokakuu 7,6 8,3 7,3 Marraskuu 8,8 8,1 8,4 Joulukuu 8,4 7,6 9,3 YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0 Tapauksien määrän keskiarvo 1997 2002 415 8 358 72 916 5.3.3 Kuljettajan ikä Nuoria aikuisia kuolee ja loukkaantuu tieliikenteessä huomattavasti enemmän kuin ikäryhmän (15 24 v.) koko antaisi odottaa. Koko väestöön verrattuna 15 24-vuotiaat ovat ikäryhmänä varsin pieni, ikäryhmään kuuluu joka kahdeksas suomalainen. Silti lähes joka kolmas tieliikenteessä loukkaantunut ja joka viides tieliikenteessä kuollut on 15 24-vuotias (taulukko 8). Lasten turvallisuustilanne liikenteessä on kohtuullinen muttei läheskään täydellinen. Positiivista on erityisesti kouluikäisten 10 14-vuotiaiden pieni osuus liikenteessä kuolleista, sillä siihen ikäryhmään kuuluvat liikkuvat yleensä jo varsin paljon liikenteessä itsenäisesti. Sen sijaan yli 75-vuotiaita kuolee liikenteessä suhteessa ikäryhmän kokoon jopa enemmän kuin 15 24-vuotiaita.

LINTU 3/2005 Suomen kuntien liikenneturvallisuus - KULTI 29 Taulukko 8: Ikäryhmä Ikäryhmien osuudet Suomen väestöstä sekä osuudet tieliikenteessä loukkaantuneista ja kuolleista. Väestötilanne 31.12.2002. Onnettomuudet ovat vuosien 2000 2002 keskiarvoja. (Tilastokeskus 2003, Tilastokeskus ja Liikenneturva 2003). Osuus väestöstä [%] Osuus loukkaantuneista [%] Osuus kuolleista [%] 0 5 v. 6,6 1,2 1,3 6 9 v. 4,9 2,4 1,4 10 14 v. 6,3 4,9 1,9 15 24 v. 12,5 29,4 20,7 25 44 v. 26,7 29,3 25,1 45 64 v. 27,6 22,3 25,3 65 74 v. 8,5 6,1 12,2 75 v. 6,9 4,4 12,1 Yhteensä 100 100 100 5.3.4 Kevyt liikenne Kevyen liikenteen osuus on viime vuosina ollut reilu neljännes kaikista tieliikennekuolemista. Vuosina 2000 2003 tieliikenteessä on kuollut keskimäärin 56 jalankulkijaa, 51 polkupyöräilijää ja 9 mopedistia. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kuolemista noin puolet ja loukkaantumisista noin 90 % sattuu taajamissa. Yleisillä teillä hieman yli viidesosa liikennekuolemista ja hieman alle viidesosa henkilövahinko-onnettomuuksista kertyy kevyen liikenteen (jk, pp, mopo) onnettomuuksista (Peltola ja Rajamäki 2004, Tilastokeskus ja Liikenneturva 2003, Tilastokeskus ja Liikenneturva 2004). 5.3.5 Alkoholi Keskimäärin joka neljäs vuosien 2000 2003 välisenä aikana tieliikenteessä kuolleista on kuollut onnettomuudessa, jossa vähintään yksi onnettomuuteen osallinen kuljettaja tai jalankulkija on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena (vähintään 0,5 ). (Tilastokeskus ja Liikenneturva 2003). Tutkijalautakuntien tutkimien rattijuopumusonnettomuuksien onnettomuuskuljettajista suurimmalla osalla veren alkoholipitoisuus on ylittänyt 1,5 promillea (Nystén 2002a, Nystén 2004). Alle 24-vuotiaat rattijuopot ovat olleet vuosina 2002 ja 2003 osallisina keskimäärin joka kolmannessa kuolemaan johtaneista ja noin 40 prosentissa loukkaantumiseen johtaneista rattijuopumusonnettomuuksista (kuva 3). Yli 64-vuotiaiden kuljettajien osuus loukkaantumiseen tai kuolemaan johtaneissa rattijuopumusonnettomuuksissa on hyvin pieni. (Tilastokeskus ja Liikenneturva 2003)