Etelä-Suomi Päätös Nro 251/2013/1 Dnro ESAVI/394/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 12.12.2013 ASIA Ympäristönsuojelulain 58 :n mukainen hakemus UPM-Kymmene Oyj:n sellu- ja paperitehtaiden kaatopaikan ympäristöluvan (nro 30/2007/1, 21.8.2007) lupamääräyksien 22, 23, 24 ja 25 tarkistamiseksi ja hakemus toiminnan aloittamiseen muutoksen hausta huolimatta, Pietarsaari HAKIJA UPM-Kymmene Oyj, Pietarsaaren tehtaat PL 42 68601 PIETARSAARI HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on toimitettu Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon 24.4.2009. MERKINTÄ Ympäristölupavirastot ja alueelliset ympäristökeskukset on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n 1 momentin mukaan ympäristölupavirastoissa ja alueellisissa ympäristökeskuksissa vireillä olleet asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastoille, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 58 Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohta 1 a) UPM-Kymmene Oyj:n Pietarsaaren tehtailla ja tehtaiden kaatopaikalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä siten kuin ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentissa säädetään. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 029 501 6000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 (15) Länsi-Suomen ympäristökeskus on 13.6.2008 päivätyssä tarkastusmuistiossa katsonut, että vaadittavat tarkistukset pintarakenteita koskeviin lupamääräyksiin tulee käsitellä ja ratkaista ympäristöluvan muutoksena. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 31 :n 3 momentti Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohta 1 a) Etelä-Suomen aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n 2 momentin mukaan. VOIMASSA OLEVA LUPA Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 21.8.2007 antamallaan päätöksellä nro 30/2007/1 myöntänyt UPM-Kymmene Oyj:n sellu- ja paperitehtaiden kaatopaikalle ympäristöluvan. Lupamääräykset 22, 23, 24 ja 25 kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti: " Pintarakenne 22. Pintarakenne on rakennettava siten, että se täyttää valtioneuvoston kaatopaikoista antaman päätöksen (861/1997) tavanomaisen jätteen kaatopaikkaa koskevat vaatimukset. Pintarakenteessa on oltava vähintään 0,5 m:n paksuinen mineraalinen tiivistyskerros, jonka vedenläpäisevyys on K 1x10-8 m/s. Tiivistyskerros on tehtävä tarkoitukseen soveltuvasta mineraalisen tiivistyskerroksen laatuvaatimukset täyttävästä materiaalista. Pinnan tiivistyskerroksen päälle on rakennettava vähintään 0,5 m:n paksuinen kuivatuskerros, jonka vedenläpäisevyys on K 1x10-3 m/s. Kuivatuskerroksen päälle on rakennettava vähintään 1,0 m:n paksuinen pintakerros. Kerroksen alaosan on oltava laadultaan sellainen, ettei se sekoitu kuivatuskerrokseen. Tarpeen mukaan kerrokset on erotettava toisistaan tarkoitukseen soveltuvalla geotekstiilillä. Pintarakenteen kuivatuskerroksesta purkautuvat puhtaat vedet on johdettava kaatopaikan ulkopuolelle. 23. Penkereen luiskat on tehtävä kaltevuuteen 1:3 tai loivempina. Luiskien pintarakenteen on oltava osa kaatopaikan pintarakennetta. Pintarakenteen on
3 (15) ulkoluiskissa ulotuttava sellaiseen mineraaliseen kerrokseen, jonka vedenläpäisevyys on K 1x10-8 m/s. Kaatopaikan pinta on muotoiltava kauttaaltaan ulkoreunoja kohti viettäväksi. Täyttöalueen lakiosan minimikaltevuuden on oltava 1:20. Viimeistelyvaiheessa pinta on nurmetettava ja alue maisemoitava istuttamalla sille sopivaa kasvillisuutta. Pintarakenteen tiivistys- ja kuivatuskerros on tehtävä alhaalta ylöspäin samanaikaisesti niin, että rakenne säilyy suojattuna sääolosuhteiden vaikutukselta. 24. Pintarakenteessa ja muotoilutäytöissä saadaan käyttää tämän päätöksen kertoelmaosassa kohdassa "Kaatopaikan sulkeminen ja pintarakenteet" esitettyjä jätemateriaaleja, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset. Jätteiden on täytettävä rakentamiseen tarvittavat rakennustekniset vaatimukset ja vedenläpäisevyysvaatimukset. Tiivistyskerroksen alapuolisissa muotoiluissa käytettävien jätteiden on täytettävä tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset. Tiivistyskerroksessa käytettävien jätteiden on täytettävä kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen liitteen 2 kohdan 3.1.2. taulukon 2 mukaiset liukoisuusraja-arvot, kuitenkin niin, että lentotuhkan bariumin, kromin, molybdeenin ja seleenin osalta raja-arvo saa olla enintään kolminkertainen taulukon mukaiseen arvoon verrattuna. Kuivatuskerroksessa käytettävien jätteiden on täytettävä em. taulukon mukaiset liukoisuusraja-arvot. Pintakerroksessa käytettävien jätteiden on täytettävä valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen (214/2007) alemmat ohjearvot ylimmän 0,3 m:n kerroksen osalta ja ylemmät ohjearvot sen alapuolella olevan 0,7 m:n kerroksen osalta. 25. Muodostuvan kaatopaikkakaasun määrä on selvitettävä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla maastotutkimuksin. Esitys tutkimusohjelmaksi on jätettävä ympäristökeskukselle 1.10.2008 mennessä ja tutkimukset on tehtävä viimeistään vuoden 2009 aikana. Pintarakenteeseen on tehtävä kaasunkeräyskerros, jos kaatopaikkakaasua muodostuu haitallisessa määrin." Lupamääräyksiä 22, 23, 24 ja 25 on perusteltu seuraavasti: " Lupamääräykset 21. 25. Pintarakenteita koskevilla lupamääräyksillä minimoidaan sadevesien suotautuminen jätteisiin ja estetään pitkän ajan kuluessa kaatopaikasta aiheu-
4 (15) tuvia terveys- ja ympäristöhaittoja sekä maaperän ja pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kaatopaikan pintarakenne on sadeveden jätetäyttöön suotautumisen estämiseksi ulotettava hakemuksesta poiketen yli koko kaatopaikan tiiviiseen pohjamoreeniin asti. Pintarakenteiden tiivistyskerroksen vedenläpäisevyydeksi on hyväksytty K 10-8 m/s, koska kaatopaikan suotovedet johdetaan tehtaiden jätevedenpuhdistamoon. Pintarakenteen tiivistyskerrokseen käytettävien jätteen raja-arvoja on voitu korottaa, koska korkeammat raja-arvot eivät lisää kaatopaikkaveden tai muiden päästöjen aiheuttamaa vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Pintarakenteen pintakerrokseen käytettävien jätteiden on ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi täytettävä lupamääräyksessä määrätyt rajaarvot. Muodostuvan kaatopaikkakaasun määrä on tarpeen selvittää, jotta voidaan ratkaista kaasunkeräyskerroksen tarpeellisuus." HAKEMUS UPM-Kymmene Oyj Pietarsaaren tehtaiden nykyinen kaatopaikka on ollut toiminnassa vuodesta 1961 lähtien. Kaatopaikan kokonaispinta-ala on noin 18 ha. Tehdaskaatopaikka luokitellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi. Kaatopaikalle tuodaan lähinnä Pietarsaaren tehtailla syntyviä prosessiperäisiä jätteitä. Vuonna 2008 kaatopaikalle ajettiin jätettä noin 14 000 tonnia kuivaaineena. Jätepenkan tilavuuden on arvioitu olevan noin 2 100 000 m 3. Kaatopaikan korkein piste on noin 25 metrin korkeudella merenpinnasta. Kaatopaikan eteläreunassa sijaitsee ruoppausmassojen läjitysallas, jonne ei tulla läjittämään varsinaista jätettä. Kaatopaikan länsireunaan ei ole viime aikoina sijoitettu uusia jätteitä, joten alue on metsittynyt ja ruohottunut. Kaatopaikan pohjoisreunassa on varattu alue jätteiden välivarastointiin. Alueella jalostetaan teollisuuden sivutuotteita kaatopaikan pintarakenteeksi hyödyntäen soveltuvaa maarakentamisessa käytettävää kalustoa. Massojen välivarastointi on välttämätöntä, koska pintarakenteen rakentaminen ei ole jatkuvaa. Massojen käsittely alueella on väliaikaista. Hakemus koskee ympäristöluvan (nro 30/2007/1, 21.8.2007) määräyksien 22, 23, 24 ja 25 muuttamista siten, että hyötykäyttökentän länsi- ja pohjoisluiskien sulkeminen voidaan tehdä hakemuksen liitteenä olevan sulkemissuunnitelman mukaisesti. Kaatopaikan hyötykäyttökentän luiskien pintarakenteiden rakentaminen muutoshakemuksen mukaisesti pyritään suorittamaan vuoden 2009 aikana, mutta viimeistään lupapäätöksen 30/2007/1 asettamassa aikataulussa.
5 (15) Hyötykäyttökentän länsi- ja pohjoisluiskien sulkemissuunnitelma Hyötykäyttökentän länsi- ja pohjoisluiskien päälle rakennetaan pintarakenne (Kaatopaikan länsiluiskan ja pohjoisreunan sulkemissuunnitelma, Ramboll Finland Oy, 20.2.2009). Pintarakenteen tarkoituksena on estää sadeja pintavesien imeytyminen jätemassaan. Lisäksi pintarakenne muodostaa kasvukerroksen suljettaviin luiskiin. Pintarakenteen tekemisessä suositaan ensisijaisesti tehdasalueella muodostuvia, pintarakenteeseen soveltuvia, jätteitä. Jos tehtaan oma jätetuotanto ei riitä, voidaan alueelle vastaanottaa myös tehdasalueen ulkopuolelta tuotavia pintarakenteen tekemiseen soveltuvia jätteitä. Näitä jätejakeita välivarastoidaan ja jatkojalostetaan hyötykäyttökentällä tai varsinaisella kaatopaikka-alueella. Pintarakenne tai sen osa on mahdollista toteuttaa myös perinteisiä kaatopaikkojen sulkemisessa käytettyjä materiaaleja hyödyntäen. Seuraavassa kuvassa on esitetty periaatekaavio luiskien toteutuksesta ja kaatopaikkavesien keräilystä jätepenkereen reunoilla: Pintarakenteet Vedellä kyllästymättömät maa/jätekerrokset Vedellä kyllästyneet maa/jätekerrokset Pintavalunta ja kuivatuskerroksen vesi Kaatopaikkavesi Kanava Kallio Pintarakenteessa on tarkoitus hyödyntää seuraavassa taulukossa esitettyjä jätemateriaaleja ja kaupallisia tuotteita: Pintarakenteen kerros Pintakerros Kuivatuskerros Tiivistyskerros Jätejae Ylijäämämaa Kuorihiekka Ruoppausliete Salaojamatto Bentoniittimatto Jätenimikkeen tunnusnumero 17 05 04 17 05 04 17 05 06 Hakija esittää, että kaasunkeräyskerrosta ei ole tarpeen toteuttaa kyseisessä kohteessa. Suljettavien kohteiden jätetäyttö on mineraalimaata, jota on käytetty kaatopaikan reunojen pengerrykseen. Mineraalimaa sisältää erittäin vähän orgaanista ainesta, eikä peitettävältä osuudelta muodostu kaasua. Näin ollen kaasunkeräyskerrosta ei ole tarpeen rakentaa. Tiivistyskerros toteutetaan käyttäen bentoniittimattoa, joka täyttää tiehallinnon julkaisun "Pohjaveden suojausrakenteet 4840" bentoniittimatolle asetetut vaatimukset. Bentoniittimaton bentoniittijauheen määrä tulee olla vähintään 4,0 kg/m 2 0-kosteudessa ja K < 5x10-11 m/s. Käytettävän bentoniitin tulee olla luonnon natriumbentoniittia, jonka montmorilloniitti pitoisuus
6 (15) on > 90 % (XRD). Maton läpiviennit tiivistetään bentoniittimattokaistalla ja tiivistysmassalla valmistajan ohjeiden mukaisesti. Jatkokset tehdään 0,3 m:n limityksellä. Saumoihin levitetään natriumbentoniittisaumajauhetta 0,4 kg/jm. Limitykset tulee tehdä siten, että vesi ei pääse valumaan limitysten sisään. Maton pituussuuntaisiin saumoihin ei tarvitse levittää bentoniittijauhetta, jos käytetään itsesaumautuvaa bentoniittimattoa. Salaojakerroksena käytetään salaojamattoa, jonka laskelmin osoitettu toimivuus vastaa vähintään 0,5 m:n paksuista kuivatuskerrosta, jonka vedenläpäisevyys on K 1x10-3 m/s. Pintakerroksena käytetään kuorihiekan, ruoppauslietteen ja ylijäämämaan seosta. Seoksen haitta-ainepitoisuudet, erityisesti raskasmetallit, täyttävät valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen (214/2007) alemmat ohjearvot ylimmän 0,3 metrin kerroksen osalta ja ylemmät ohjearvot sen alapuolella olevan 0,7 metrin kerroksen osalta. Puhtaat pintavalumavedet kerätään luiskan alareunaan rakennettavaan avo-ojaan. Vesien johtamista tehostetaan sijoittamalla salaoja avo-ojan pohjalle. Hakemuksen liitteenä on hyötykäyttökentän länsi- ja pohjoisluiskien sulkemista koskeva turvallisuusasiakirja (UPM-Kymmene Oyj, Pietarsaaren tehtaat, Kaatopaikan länsiluiskan ja pohjoisreunan sulkeminen, Turvallisuusasiakirja, Ramboll Finland Oy, 20.2.2009) Lupamääräyksen 22 muuttaminen Lupamääräystä 22 tulee muuttaa niin, että 0,5 metrin mineraalisen tiivistyskerroksen sijasta voidaan käyttää bentoniittimattoa, joka täyttää sulkemissuunnitelmassa asetetut ja Tiehallinnon julkaisussa "Pohjaveden suojausrakenteet 4840" bentoniittimatolle asetetut vaatimukset sekä niin, että 0,5 metrin paksuisen kuivatuskerroksen, jonka vedenläpäisevyys on K 1x10-3 m/s, sijasta voidaan myös käyttää salaojamattoa, jonka laskelmin osoitettu toimivuus on vastaava. Muutoksen perustelut ja vaikutukset ympäristöön Hyötykäyttökentän asfaltin liittäminen luiskan pintarakenteeseen voidaan varmemmin toteuttaa bentoniittimatolla ja salaojamatolla ilman suojaustason heikentämistä. Bentoniittimaton ja salaojamaton käyttäminen erityisesti luiskaosuuksilla helpottaa rakentamistyön tekemistä, kun konetyön osuus luiskarakentamisen osalta on vähäisempi. Lisäksi ohuempi rakenne estää rakenteiden ulottumisen luiskissa tarpeettoman pitkälle.
7 (15) Rakentamisella halutaan käyttökokemusta bentoniittimaton ja salaojamaton soveltuvuudesta kaatopaikan sulkemiseen, jota saatetaan tarvita muun kaatopaikan osien sulkemisessa tiettyjen osuuksien yksityiskohdissa. Rakennusaikainen melu kaatopaikan lähellä sijaitsevassa Hällörenin lomaasutusalueella lyhentyy nopeamman rakennusaikataulun myötä käytettäessä bentoniitti- ja salaojamattoa. Lupamääräyksen 23 muuttaminen Lupamääräystä 23 tulee muuttaa niin, että pintarakenteen on ulkoluiskissa ulotuttava sulkemissuunnitelman mukaisesti rakennettuun tiivistettyyn penkkaan ja niin, että vaatimus mineraalisen kerroksen vedenläpäisevyydestä tulee poistaa. Muutoksen perustelut ja vaikutukset ympäristöön Maaperätutkimuksien mukaan pinnassa olevan mineraalisen maakerroksen vedenläpäisevyys on hieman suurempi kuin lupamääräyksessä 23 asetettu vaatimus vedenläpäisevyydelle (K 1x10-8 m/s). Kaatopaikan reunan alla oleva pohjamaa on yleisesti kauttaaltaan huonosti vettä läpäisevää, vedenläpäisykyvyn ollessa 1,5x10-5 4x10-10 m/s välillä. Geologian tutkimuskeskuksen antaman lausunnon mukaan pintarakenteen tiivistyskerrosta ei kuitenkaan voida ulottaa liian syvälle maaperään vaarantamatta kaatopaikan vesienhallintaa. Rakentamalla tiivis penkka maapinnan tasoon, johon tiivistyskerros päätetään, katetaan jätetäyttö kokonaan vaarantamatta kaatopaikan vesienhallintaa. Suunnitelman mukaisella ratkaisulla vältetään hyötykäyttökenttäalueen hydraulisen paineen muodostuminen, koska tiiviin kerroksen läpi suotautuvan veden on oltava mahdollista kulkeutua maakerroksen kautta jätevesikanavaan. Hakemuksen liitteenä on Esko Rossi Oy:n laatima lausunto (Kaatopaikan pintarakenteen liittäminen perusmaahan, Esko Rossi Oy, 11.5.2008) koskien uusien vedenläpäisyarvojen vaikutusta aikaisemmin tehtyyn riskiarviointiraporttiin. Kaatopaikan riskinarviossa suotovettä laskettiin purkautuvan kanavaan hiekkamoreenikerrosten kautta noin 15 000 m 3 /a. Laskelmassa käytettiin kaikkien maakerrosten pinta-alalle laskettuna keskimääräistä vedenjohtavuutta 1 10-6 m/s, mikä vastasi jätepenkereelle määritettyä keskimääräistä vedenjohtavuutta. Lisätutkimuksissa vuonna 2008 todettiin kahdessa näytteessä (kairauspisteet 10 ja 11) huomattavan suuret vedenläpäisevyysarvot (3,80x10-5 m/s ja 1,50x10-5 m/s). Vettä hyvin läpäisevät maakerrokset rajoittuvat melko lyhyelle osalle jätepenkereen reunaa ja jätteen vähäinen vedenjohtavuus rajoittaa vesien purkautumista kyseisellä reuna-alueen osalla. Suurimmassa osassa tukittuja näytteitä vedenläpäisevyys oli selvästi laskelmissa käytettyä arvoa pienempi. Lisäksi edellä mainituissa kahdessa kairauspisteessä vettä lä-
8 (15) päisevien kerrosten päällä oli silttisiä maita, mitkä rajoittavat suotovesien painumista syvemmälle vettä paremmin johtaviin maakerroksiin. Edellä mainituin perustein kaatopaikan vesitaloudesta tehtyjä laskelmia voidaan pitää uudet tutkimustuloksetkin huomioon ottaen pätevinä. Lupamääräyksen 24 muuttaminen Lupamääräystä 24 tulee muuttaa niin, että ylijäämämaan ja/tai kattilahiekan, kuorihiekan ja ruoppauslietteen seosta tulee voida käyttää pintakerrokseen, vaikka ruoppauslietteen sinkkipitoisuus ylittää valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen (214/2007) ylemmän ohjearvon. Muutoksen perustelut ja ympäristövaikutukset Kuorihiekan, ylijäämämaan ja/tai kattilahiekan ja ruoppauslietteen seos soveltuu erinomaisesti kaatopaikan pintarakenteen kasvukerrokseksi. Seoksessa käytettävä ruoppausliete sisältää kasvukerroksen tarvitsemat ravinteet, mutta sen sinkkipitoisuus on lupamääräyksessä 24 mainitun asetuksen 214/2007 ohje-arvoa korkeampi. Seoksen raskasmetallipitoisuudet kuitenkin alittavat ohjearvot. Mikäli ruoppauslietettä ei voida käyttää kasvukerroksen osana, joudutaan ruoppauslietteen sijasta käyttämään keinolannoitteita. Kaatopaikan pintakerroksen rakentaminen tehtaalla muodostuvista jätejakeista edistää jätteiden hyötykäyttöä jätedirektiivin hierarkian ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kyseisessä sulkemiskohteessa halutaan saada tarvittavat käytännön kokemukset jätejakeiden sekoittamiseksi ja teknisestä toimivuudesta kaatopaikan ensimmäisen osan sulkemiseksi. Puhtaat pintavedet voidaan tarvittaessa ohjata puhdistukseen, mikäli osoittautuu että pintavesi on likaantunut. Asiantuntijaselvitykset Teollisuussivutuotteiden hyötykäyttö pintarakenteen ja kasvukerroksen rakentamisessa, Ronnie Mattson, 2008 Insinöörityössä on selvitetty eri vaihtoehtoja UPM-Kymmene Oyj:n Pietarsaaren tehtaiden kaatopaikan pintakerroksen kasvukerroksen toteuttamiseksi jätemateriaaleja hyödyntäen. Pintakerrokseen suunnitelluista materiaaleista ruoppauslietteen sinkkipitoisuus ylittää selvästi asetuksen 214/2007 alemman ohje-arvon. Käytettäessä ruoppausliettettä eri seossuhteessa seosmateriaalina kasvukerrosseoksessa, alittivat seoksien sinkkipitoisuudet asetuksen 214/2007 alemman ohje-arvon. Tutkimuksessa ei selvitetty haitta-aineiden liukoisuuksia.
ASIAN KÄSITTELY Lupamääräys 25 9 (15) Hakija on täydentänyt hakemusta (20.5.2009) ruoppauslietteen analyysituloksilla. Ruoppauslietteen sinkkipitoisuus on ollut kahdessa eri näytteessä 1 000 mg/kg (näyte otettu 28.5.2008) ja 750 mg/kg. Lupamääräystä 25 tulee muuttaa niin, että hyötykäyttökentän länsi- ja pohjoisluiskien sulkemisessa ei tarvitse rakentaa erillistä kaasunkeräyskerrosta. Muutoksen perustelut ja ympäristövaikutukset Suljettavat luiskat koostuvat pääasiassa maa-aineksesta, jota on käytetty kaatopaikka-alueen rajaamiseen ja täyttöön, eikä näin ollen kaasunmuodostus kyseisistä kohteista ole haitallisessa määrin mahdollista. Hakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty 20.5.2009. Neuvottelussa 2.6.2009 on todettu, että hakemusta tulee edelleen täydentää. Hakija on lisäksi kehotettu täydentämään hakemustaan 13.4.2011 päivätyllä kirjeellä. Täydennyksiä ei ole toimitettu. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemuksen vireilläolosta ei ole tiedotettu Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Lausunnot Hakemuksesta on neuvoteltu 2.6.2009. Neuvottelusta on laadittu muistio, joka on liitetty hakemusasiakirjoihin. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Länsi-Suomen ympäristökeskukselta sekä Pietarsaaren kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. Länsi-Suomen ympäristökeskus toteaa lausunnossaan (27.5.2009), että se on velvoittanut hakijaa 13.6.2008 hakemaan kaatopaikan pintarakenteen muutoksiin ympäristölupaviranomaisen lupaa. Ympäristökeskus pitää suunnitelmia osittain epämääräisinä. Piirustuksen "Kaatopaikan länsiluiskan ja pohjoisreunan sulkemissuunnitelma, aluejako 1:1000" mukaan länsiluiskan ja pohjoisreunan sulkemisosuudet ovat vain osa muutoksista. Esitetyistä suunnitelmista ei ilmene, mitä ovat "Välivarastokentän vara-alue", väli-varastokentän itä ja pohjoisosien "Luiskan kasvu-
10 (15) alusta" ja "Välikaistale". Pohjoisreunan sulkemisalue on vain osa hyötyjätekentän pohjoispuoleisesta alueesta, joka on määritelty kaatopaikkaalueeksi. Lisäksi hakemuksessa on esitetty epämääräisesti miltä osin muutokset koskevat vain esitettyjä alueita ja miltä osin ne koskevat koko kaatopaikan pintarakenteita. Suunnitelmista ei ilmene onko kaatopaikan muu pintarakenne tarkoitus tehdä nyt esitettävällä rakenteella, miten yhdistetään nykyisen luvan mukainen pintarakenne nyt esitettyyn rakenteeseen (bentoniittimatto ja salaojamatto), miten ja milloin tehdään muu osa hyötyjätekentän pohjoispuoleisesta kaatopaikan pintarakenteesta ja miten eri aikoina rakennettavat pintarakenteet yhdistetään, eikä miten hyötyjätekentän viereisillä alueilla (itäja pohjoispuoli) on tarkoitus toteuttaa kaatopaikan pintarakenteet. Koskien bentoniittimaton käyttöä tiivistyskerroksena ympäristökeskus pitää kovin epämääräisenä viittausta, että käytettävän bentoniittimaton tulee täyttää Tiehallinnon julkaisussa "Pohjaveden suojausrakenteet 4840" bentoniittimatolle esitetyt vaatimukset. Bentoniittimaton laatuvaatimuksia on myös ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2008 Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen ja jälkihoito. Ympäristökeskuksen mielestä tulee ensisijaisesti käyttää ympäristöhallinnon ohjeita. Ympäristökeskus huomauttaa, että leikkauspiirustuksen mukaan (piirustus numero 82122484-7) jätevesikanavaan rajoittuvien luiskien alaosalle ei ole esitetty bentoniittimattoa. Leikkauspiirrosten mukaan alaosaan rakennetaan murskauskerroksen päälle maapennger esimerkiksi moreenista tai ylijäämämaista. Hakemus ei sisällä mitään selvitystä maapenkereen vaatimuksista. Ympäristökeskus katsoo, että mikäli lupavirasto päätyy bentoniittimaton hyväksymiseen jätevesikanavan viereisessä luiskassa, tulee mattoa käyttää koko luiskan pituudelta. Bentoniittimaton käytölle asetettavien vaatimusten osalta Ympäristöhallinnon ohjeessa "1/2008 Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen ja jälkihoito" on esitetty tietoja bentoniittimatoista. Oppaan mukaan bentoniitirakenteen yläpuolelle ei saa sijoittaa materiaaleja, joista voi liueta veteen kalsiumia tai magnesiumia." Kaatopaikan pintarakenne on suunniteltu tehtäväksi ruoppausmassan, maamassojen ja kuorihiekan seoksesta. Hakemuksen liitteenä olevan insinöörityön mukaan pintarakenteeseen suunniteltujen materiaalien kalsiumpitoisuudet vaihtelevat 500 5 800 mg/litra ja magnesiumpitoisuudet 35 900 mg/litra. Selvityksestä ei ilmene määritysmenetelmä, eikä alkuperäisiä laboratorion tutkimustuloksia ole liitetty selvitykseen. Hakemukseen ei ole liitetty mukaan pintarakenteeseen esitettyjen materiaalien liukoisuustestien tuloksia (2-vaiheinen ravistelutesti ja kolonnitesti) tai erillistä riskinarviota tai selvitystä pintarakenteeseen esitetyistä materiaaleista liukenevan kalsiumin ja magnesiumin määristä ja vaikutuksesta bentoniittimattoon.
11 (15) Rambollin piirustuksessa "Kaatopaikan länsiluiskan ja pohjoisreunan sulkemissuunnitelma, aluejako 1:1000" olevan koekentän merkitys ei ilmennyt Rambollin suunnitelmasta. Kuivatuskerros voidaan korvata salaojamatolla, kunhan laskelmin osoitetaan ympäristöluvassa määrätyn vedenläpäisevyysvaatimuksen täyttyvän. Ympäristöluvassa on hyvä ottaa kantaa, missä ja kenen toimesta laskelmat hyväksytään. Hakemuksessa esitettyä suunnitelmaa ympäristökeskus ei tältä osin pitänyt riittävän tarkkana. Pintarakenteen ulottumisesta ulkoluiskissa ja tiivisvaatimuksen poistamisen osalta laadittua asiantuntijalausuntoa ympäristökeskus pitää osittain ylimalkaisena, koska lausunnossa viitataan lisätutkimuksiin vuodelta 2008, jotka on ohimennen mainittu. Tutkimukset olisi ympäristökeskuksen mielestä tullut liittää lupahakemukseen. Lausunnon antajilla ja luvan ratkaisijoilla tulisi olla mahdollisuus tutustua lisätutkimuksiin. Lausunnossa on hieman epämääräisiä viittauksia, kuten "vähäinen vedenjohtavuus" Pintarakenteessa käytettävän ruoppausmassan sisältämän sinkin osalta ympäristökeskus muistuttaa jätelain jätteiden sekoittamiskiellosta. Ympäristökeskus pitää harkitsemattomana lupaviraston linjausta sallia kaatopaikan pintakerroksessa käytettäväksi VN maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen (214/2007) ylemmän ohjearvon alittavia jätteitä. Ympäristökeskus katsoo edelleen, että raja-arvon ylittäviä massoja ei voi käyttää tiivistyskerroksen yläpuoleisissa rakenteissa. Pintarakenteissa käytettävien materiaalien osalta ympäristökeskus huomauttaa, että seoksessa valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta antaman asetuksen (214/2007) raja-arvot täyttyvät, mutta ruoppausmassan sinkki ylittää asetuksen raja-arvon. Ympäristökeskus pitää seostamista jätteiden laimentamisena ja siten jätelain vastaisena. Lisäksi ympäristökeskus muistuttaa, että kuorihiekka ja ruoppausliete ovat jätteitä. Lupahakemuksesta ei ilmene, onko tämä ylijäämämaa puhdasta ylijäämämaata. Lupahakemuksen liitteestä ilmenee, että esitetyistä pintamateriaaleista on määritetty valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta antaman asetuksen (214/2007) aineista vain raskasmetallit. Hakemukseen ei ole liitetty tutkimustuloksia esimerkiksi näiden jätteiden kaatopaikkakelpoisuudesta, jotka olisi tullut olla käytössä lausuntoa valmisteltaessa. Kaatopaikkakaasukerroksen rakentamatta jättämisen osalta lupahakemuksen asiakirjoista ei ilmennyt riittävällä tarkkuudella, että suljettavien kohteiden alapuolinen alue olisi mineraalimaata eikä sisältäisi orgaanisia jätteitä. Muutoshakemus ei sisältänyt myöskään historiatietoja alueelle läjitetyistä materiaaleista. Kaatopaikan pintarakenteen 1. vaiheen sulkemissuunnitelman tekemistä varten UPM:n kaatopaikalla aloitetaan kaatopaikkakaasun määrän selvittäminen viikolla 21. Kaatopaikalle tulee kaksi kaatopaikka-
12 (15) kaasun imukaivoa. Menetelmällä ei saada selville kaatopaikkakaasun purkautumisreittejä, jotka voitaisiin selvittää esimerkiksi emmissiomittauksilla. Puhtaiden pintavesien johtamisen, yhdessä UPM:n puhdistettujen jätevesien kanssa, mereen osalta hakemuksessa ei mainita, milloin ja kuinka usein pistokokeita tehdään eikä hakemuksessa ilmene, mitkä ovat tutkittavat parametrit ja niiden raja-arvot, jolloin pintavesi katsotaan likaantuneeksi. Pääsääntö tulisi epäselvissä tapauksissa olla, että pintavedet johdettaisiin ensin UPM:n puhdistamolle ja vasta selvitysten jälkeen pintavedet johdettaisiin UPM:n puhdistetun jäteveden joukossa mereen. Ympäristökeskus pitää muutoshakemusta siinä määrin puutteellisena ja osittain sekavana, ettei muutosta tule näillä tiedoilla hyväksyä. Pietarsaaren kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta toteaa lausunnossaan (3.6.2009), että bentoniittimattojen käytettävyyden osalta viite Tiehallinnon julkaisuun on hieman epäselvä. Ensi sijassa tulisi tiivistyskerros rakentaa alkuperäisten ympäristöluvassa annettujen määräysten mukaisesti. Bentoniittimattoja voidaan vaihtoehtoisesti käyttää, mikäli voidaan osoittaa, että ne täyttävät ympäristöluvassa tiiviydelle annetut määräykset ja jos bentoniitti muuten on materiaaliominaisuuksiltaan sopiva käyttötarkoitukseen. Kuivatuskerros voidaan lautakunnan mukaan korvata anomuksessa mainitulla salaojamatolla, sillä edellytyksellä, että ympäristöluvassa mainitut vaatimukset salaojituksesta täyttyvät. Hakemukseen liitetyissä Geologian tutkimuskeskuksen ja Esko Rossi Oy:n lausunnoissa puolletaan sen tapaista ratkaisua pintaluiskien ja puhdistuslaitokselle johdettavien kanaalien välissä, kuten yhtiö ehdottaa. Voimassa oleva ympäristölupa sallii periaatteessa ruoppausmassojen käytön pintarakenteen materiaalin ainesosana. Ruoppauslietettä käytettäisiin ainesosasekoituksessa lähinnä lannoitteena. Lietteen laadusta tehdystä analyysiraportista käy ilmi, että lietteen sinkkipitoisuus ylittää niin kutsutun ylemmän haitallisten aineiden ohjearvon, joka määrätään valtioneuvoston asetuksessa 214/2007. Yhtiö esittää anomuksessaan kuitenkin, että ainessekoituksen sinkkipitoisuus, jota tullaan käyttämään pintamateriaalina, ei ylitä mainittua ohjearvoa. Hakijan on Länsi-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla selitettävä, mitkä edellytykset kaatopaikkakaasun syntymiselle ovat ja/tai hakijan on osoitettava missä määrin kaatopaikkakaasuja syntyy. Ympäristö- ja rakennuslautakunta katsoo, että tämä määräys voidaan pitää muuttumattomana. Yleisesti ottaen lautakunta katsoo, että mahdolliset lupaviranomaisen hyväksymät lupamääräysmuutokset eivät saa johtaa ympäristökuormituksen lisääntymiseen nykyisessä luvassa olevien määräysten tasosta.
13 (15) Vastine annetuista lausunnoista Hakijalle on varattu mahdollisuus antaa vastine lausunnoista 15.9.2009 päivätyllä kirjeellä. Hakija ei ole jättänyt vastinetta annetuista lausunnoista. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Perustelut Aluehallintovirasto jättää asian käsittelyn sikseen. Hakemus on olennaisilta osiltaan puutteellinen. Hakija ei ole kehotuksesta huolimatta täydentänyt hakemusta. Asiaa ei voi ratkaista hakemuksen mukaisilla tiedoilla. Ratkaisua tehtäessä on lisäksi otettu huomioon, että hakija on jättänyt 30.3.2011 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon Pietarsaaren sellu- ja paperitehtaiden ympäristöluvan (nro 30/2007/1, 21.8.2007) lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen (dnro LSSA- VI/81/04.08/2011). Hakemukseen sisältyy olennaisilta osin samoja asioita kuin tähän hakemukseen. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki 58 Hallintolaki 22 Laki aluehallintovirastoista (896/2009) Valtion maksuperustelaki (150/1992) Valtioneuvoston asetus aluehallintovirastojen maksuista vuosina 2012 ja 2013 (1572/2011) Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006) KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tämän asian käsittelymaksu on 1 720 euroa. Käsittelymaksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) perusteella annetun valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) aluehallintovirastojen maksuista vuosina 2012 ja 2013 mukaisesti. Asetuksen 7 mukaan suoritteesta, jota koskeva asia on tullut vireille ennen tämän asetuksen voimaantuloa, peritään maksu tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Lupahakemuksen vireille tulon aikana on sovellettu ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista annettua ympäristöministeriön asetusta (1388/2006). Ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentissa tarkoitettujen samanaikaisesti ratkaistavien useiden toimintojen lupaasioiden käsittelystä peritään yhdistetty maksu siten, että korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvan toiminnan käsittelymaksuun lisätään muiden toi-
14 (15) mintojen osuutena 50 prosenttia näiden toimintojen maksuista. Jos jonkin toiminnan toimivaltainen lupaviranomainen on alueellinen ympäristökeskus, maksu on 50 prosenttia asianomaisen viranomaisen muutoin vastaavan asian käsittelystä perimästä maksusta. Alueellisen ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista annetun ympäristöministeriön asetuksen 1237/2003 liitteenä olevan maksutaulukon kohdan "Kaatopaikat" alakohdan "- tavanomaisen jätteen kaatopaikka" mukainen suoritemaksu on 7 710 euroa. Jos taulukon mukainen maksu olisi luvan käsittelyn vaatiman työmäärän perusteella kohtuuttoman korkea, peritään asian käsittelystä maksu, jonka suuruus on 43 euroa/h. Asian käsittelyyn on käytetty 40 tuntia, joten taulukon mukainen maksu olisi työmäärään verrattuna kohtuuttoman korkea. LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös UPM-Kymmene Oyj, Pietarsaaren tehtaat PL 42 68601 PIETARSAARI Jäljennös päätöksestä Pietarsaaren kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (sähköisesti) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Ilmoitus päätöksestä sekä ilmoittaminen ilmoitustaululla ja lehdessä Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ilmoitustaululla ja päätös kuulutetaan Pietarsaaren kaupungin virallisella ilmoitustaululla. Päätöksen antamisesta ei ole tarpeen ilmoittaa asianosille, eikä ilmoittaa lehdessä, koska asian käsittely jää sikseen.
15 (15) MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Lea Siivola Jaakko Kuisma Päätöksen on ratkaissut ympäristöneuvos Lea Siivola. Asian on esitellyt ympäristöylitarkastaja Jaakko Kuisma. JK/tv
Liite VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 13.1.2014. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virkaajan päättymistä. käyntiosoite: Ratapihantie 9, 00520 Helsinki postiosoite: PL 110, 00521 Helsinki puhelin: (vaihde) 0295 016 000 fax: 09 6150 0533 sähköposti: ymparistoluvat.etela@avi.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.