Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta (www.historianet.fi). Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus
Toinen maailmansota Dodekanesia/1943 Dodekanesian saariryhmään Ateena kuuluva Leroksen saari Leros sijaitsee Egeanmerellä Kreikan Välimeri ja Turkin välissä. Mussolinin kukistuttua britit ja saksalaiset taistelivat saaresta, joka oli ollut 30 vuotta Italian hallinnassa. taistelu päivä päivältä Leroksen saaren taistelu kesti vain kuusi päivää. 1. päivä: Saksalaisten pitkän pommituksen jälkeen britit saivat vihiä Lerokselle suunnitellusta maihinnoususta. Siviilit pakenivat kylistä ja piiloutuivat kukkuloille. Brittien ja italialaisten joukot valmistautuivat taisteluun. Saksalaisten massiiviset ilmahyökkäykset murjoivat Leroksen puolustusasemia. Hitlerin joukot valloittivat saaren nopeasti. shutterstock, Scala/BPK & Polfoto/Ullstein Bild 60 Historia 3 2011
Saksan viimeinen merkittävä voitto: Leroksen taistelu Mussolinin kukistumista seuranneessa kaaoksessa taisteltiin Kreikan rannikon italialaisista saarista. Britit valloittivat Leroksen, mutta Hitler halusi alueen hallintaansa, joten Saksa lähetti saarelle valtavat hyökkäysjoukot.
Toinen maailmansota Hans Henrik Fafner Tiivis 36 saksalaisen Junkers-kuljetuskoneen muodostelma lensi lännestä lahden ylle. Korkeammalla lentänyt Messerschmitt Bf 109 -hävittäjien ryhmä varmisti, etteivät englantilaiset päässeet häiritsemään operaatiota. Sovitussa paikassa saaren keskiosassa jokaisesta kuljetuskoneesta hyppäsi tusina miestä. Brittisotilaat maan kamaralla olivat aluksi tyrmistyneitä, kun laskuvarjot aukesivat taivaalla. Sitten ammuskelu alkoi, ja konekiväärit syöksivät sarjan toisensa jälkeen kohti saksalaisia laskuvarjojoukkoja. Seutu hiljeni vasta saksalaisten laskeuduttua. Leroksen taistelu oli edennyt ratkaisevaan vaiheeseen. Kello oli miltei kolme iltapäivällä 12. marraskuuta 1943. Saksalaiset olivat samana aamuna aloittaneet operaatio Taifuunin. Sen päämääränä oli valloittaa Leros, joka oli liittoutuneiden viimeinen tärkeä tukikohta Egeanmerellä. Dodekanesian saaret, joihin Leros kuuluu, sijaitsevat Egeanmeren kaakkoiskulmassa. Saariryhmä oli ollut italialaisten hallussa 30 vuotta. Italian fasistinen diktaattori Benito Mussolini oli syrjäytetty 25. heinäkuuta 1943. Hänen seuraajansa Pietro Badoglio oli irtautunut Saksan liittolaisuudesta solmiakseen aselevon liittoutuneiden kanssa. Dodekanesian saariryhmää hallinneet italialaiset joukot eivät olleet enää Hitlerin komennossa. Saksalaisten täytyi itse varmistaa alueen hallinta ja pitää brittijoukot loitolla. Saksan armeija hallitsi sekä Kreetaa että Rodosta, ja Luftwaffe käytti säännöllisesti niiden lentokenttiä. Britit ottivat Leroksen haltuunsa 17. syyskuuta 1943, ja samalla he valloittivat Kosin pienine lentokenttineen sekä Symin ja muutaman muun pikkusaaren. Italialaisten varuskunta Leroksella suhtautui uusiin miehitysjoukkoihin myönteisesti. Komentaja odotti Lakkin satamassa ja toivotti brittien ensimmäisen osaston tervetulleeksi. Hän oli 4 500 miehensä kanssa hyväksynyt tarjouksen kääntymisestä entistä liittolaista Saksaa vastaan. Italialaiset siirtyivät brittien puolelle, ja suurin piirtein samalla tavalla tapahtui myös Kosilla. Brittien ja italialaisten liitosta huolimatta alueen voimasuhteet olivat epätasaiset. Italialaiset joukot olivat harjaantumattomia, ja niillä oli liian vähän ja vieläpä huonolaatuisia tarvikkeita. Saksan joukot olivat lukumääräisesti ylivoimaisia. Kaiken lisäksi Kreetan ja Rodoksen lentokentät olivat saksalaisten hallussa, mikä varmisti ratkaisevan ilmatuen Saksan joukkojen huoltokuljetuksille saaristomerellä. Kosin pientä lentokenttää lukuun ottamatta brittien lähin tukikohta oli Kyproksella, josta oli noin 500 kilometrin matka taistelualueelle. Saksalaiset hyödynsivät etunsa armotta. Yhtenä verisenä päivänä 3. lokakuuta 1943 he valloittivat Kosin ja neljää päivää myöhemmin Symin saaren. Brittien asemat olivat saksalaisille helppoja kohteita, ja jäljellä oli enää Leros. Epäpätevä komentaja vaihdettiin Leroksella britit odottivat saksalaisten pikaista hyökkäystä, ja ilmahyökkäysten ja niiden aiheuttamien tappioiden vaarasta huolimatta britit saivat tuotua vahvistuksia syrjäiselle Lerokselle. Leros on Saksa aloitti Leroksella mittavan maihinnousun. Polfoto/Ullstein Bild 2. päivä: Saksalaiset käynnistivät operaatio Taifuunin eli Leroksen valloituksen täydellä miehityksellä. Osa italialaisista sotilaista ei lähtenyt vastahyökkäykseen. Saksalaisten laskuvarjojoukkojen maahanlasku onnistui, ja he valmistautuivat taisteluun. Saksalaiset saivat pian haltuunsa saaren pohjoisosan. Italialaisia sotilaita ei vangittu vaan heidät teloitettiin.
Italialaiset sotilaskarkurit Italian diktaattori Mussolini oli ollut Hitlerin läheinen liittolainen, mutta hänet syrjäytettiin, kun liittoutuneet aloittivat vuoden 1943 kesällä hyökkäyksen Italiaan. Uutta hallitusta johtanut Pietro Badoglio solmi syyskuussa aselevon liittoutuneiden kanssa, ja Saksasta ja Italiasta tuli vihollisia. Hitler raivostui. Hän ilmoitti, että kaikkia italialaisia sotilaita täytyi pitää sotilaskarkureina. Upseerit oli teloitettava tavattaessa, ja sotilaat lähetettäisiin itärintamalle. Julman rangaistuksen pelko heikensi italialaisten taistelutahtoa. pienehkö saari, ja vaatimattomaan pintaalaansa nähden se oli poikkeuksellisen vankasti varusteltu raskaasti aseistettuja puolustusasemia myöten. Saksalaiset olivat kuitenkin uhmanneet saaren ilmatorjuntaa ja tehneet sinne lukuisia pommituksia ennen marraskuun 12. päivän maihinnousua. Leroksen siviiliväestö oli ottanut brittijoukot vastaan vapauttajina, mutta nyt he pakenivat kukkuloille. Samoin teki brittien ylin upseeri Ben Brittorous. Hän perusti päämajansa tunneliin, joka oli porattu kallioon kaupungin yläpuolelle. Sieltä Brittorous viesti joukoilleen epävarman radioyhteyden välityksellä. Kallioon poratussa pomminvarmassa päämajassa piilotellut omapäinen, temperamenttinen ja ylimielinen kenraalimajuri Brittorous ei ollut lainkaan perillä saaren todellisista olosuhteista. Kairon alueellisen päämajan brittiupseereille selvisi aivan liian myöhään, että saksalaisten hyökkäykseen oli valmistauduttu heikosti ja että Brittorousin raportit olivat johtaneet heitä harhaan. Kelvoton johtaja piti tilanteen pelastamiseksi vaihtaa, ja prikaatinkenraali R.A.G. Tilney saapui Lerokselle 5. marraskuuta korvaamaan epäonnistuneen Brittorousin. Tilney muutti tunneliin sijoitettuun päämajaan ja suututti miehistönsä heti vaihtamalla puolustusstrategiaa. Tilneyn perusajatus oli vihollisen maihinnousun hidastaminen määräämällä italialaisia joukkoja kaikkiin mahdollisiin maihinnousupaikkoihin. Suunnitelman selvä heikkous oli se, että huonosti varustautuneiden ja taistelumoraaliltaan heikkojen italialaisten muodostama etulinja venyi pitkäksi ja harvaksi. Tilney ei kuitenkaan halunnut keskittää joukkoja vedoten siihen, että suurten sotilasjoukkojen siirtäminen nopeasti oli hankalassa maastossa mahdotonta. Saksalaiset nousivat maihin Saaren brittiläiset ja italialaiset joukot valmistautuivat saksalaisten hyökkäykseen, ja tiedustelupalvelun ansiosta ne saivat siitä ennakkovaroituksen. Liittoutuneet sieppasivat 11. marraskuuta salakirjoitetun viestin, jossa kerrottiin hyökkäyksen alkavan seuraavana aamuna. Saksalaisten maihinnousun ajankohta oli siis tiedossa, mutta sen voimakkuus yllätti alivoimaiset puolustusjoukot. Saksalaisten pääjoukot, Kampfgruppe Dörr ja Kampfgruppe von Saldern, suuntasivat kohti Grifon lahden maihinnousupaikkoja Leroksen kaupungin pohjoispuolella, ja sen itäpuolella Appeticivuoren rannikkopatteriston italialaiset sotilaat näkivät Kampfgruppe Schädlichin nousevan maihin. Italialaisia arvosteltiin myöhemmin siitä, etteivät he ampuneet oikeastaan Badoglion aselepo teki Italiasta Saksan vihollisen. laukaustakaan, mutta olosuhteet huomioiden heidän valintansa oli ymmärrettävä. He tiesivät kohtaavansa harjaantuneita saksalaisjoukkoja. Valtaosalla saksalaisista oli taistelukokemusta itärintamalta, ja italialaiset tiesivät, että säälimätön vihollinen piti heitä alhaisina pettureina. Badoglion vaihdettua puolta Hitler oli antanut tiukat ohjeet siitä, että kaikki italialaiset upseerit, jotka sallivat aseiden päätymisen kapinallisille, teloitettaisiin tavattaessa. Tavallisia sotamiehiä odotti siirto itärintamalla tai Itä- Euroopan niin sanotuille työleireille. Huhut saksalaisten raakuudesta olivat levinneet kulovalkean tavoin Hitlerin joukkojen edetessä, ja uutisista pelästyneet italialaiset päättivät hylätä Leroksen rannikkopatteristonsa käytännössä taistelutta. Tilney yritti torjua saksalaisten hyökkäyksen lähettämällä luutnantti Ted Johnsonin ja irlantilaisen jalkaväkiryhmän taisteluun. Pian kävi kuiten- Polfoto/Roger Viollet 3. päivä: Kova tuuli ja merenkäynti asettivat saksalaiset hyökkäysjoukot suureen vaaraan. Maihinnousualukset eivät päässeet rantaan, ja laskuvarjojoukkojen koneiden täytyi lentää matalalla. Joukkojen eteneminen oli riskialtista. Saksalaiset onnistuivat huonosta säästä huolimatta vahvistamaan asemiaan. Britit ja italialaiset joutuivat katsomaan sivusta, kun saksalaiset linnoittivat saaren tärkeimmät kukkulat. Heikosti varustautuneet italialaisjoukot pakenivat saksalaisten edetessä. Scala/bPK Historia 3 2011 63
Toinen maailmansota turkki Kalymnos Kos Nisyros Symi Tilos Saksalaiset hyökkäsivät 12.11. Lerokselle, joka oli brittien hallinnassa. Leros oli varusteltu vahvasti ilmatorjunta-aseilla ja rannikkotykistöllä. Saksalaisten hyökkäys oli kuitenkin niin musertavan voimakas, että britit antautuivat alle viikossa. Rodos Karpathos Egeanmeri Kasos Kreeta 00 2525 50 50 75 75 100 100 km km 1. Saksalaiset aloittivat massiivisen maihinnousun koillisrannikolla ja pääkaupungin lähistöllä. Palmanlahti 3. Laskuvarjojoukot Clidi marssivat kohti Clidin kukkulajonoa varmistaakseen Leroksen pohjoisosan hallinnan. Grifonlahti Alindanlahti Leroksen Appetici kaupunki 2. Laskuvarjojoukot laskeutuivat saaren keskiosiin. Monet heikosti aseistautuneista italialaisista luovuttivat heti. Egeanmeri 4. Britit Meraviglia yrittivät vastahyökkäystä Appeticissä, mutta vastustaja oli määrältään ylivoimainen. 5. Päämaja Meravigliassa oli brittien viimeinen turva, mutta Saksan ylivoima pakotti upseerit antautumaan. Lakki Brittiläis-italialaiset asemat Saksan hyökkäykset Brittien vastahyökkäys 0 1 2 3 4 5 km Mikkel Juul Jensen & Scala/BPK Massiivinen maihinnousu murskasi vastarinnan Leros
kin selväksi, että kokemattomalle Johnsonille tehtävä oli äärimmäisen vaikea. Johnson ei päässyt koskaan tulitaisteluun saksalaisten kanssa vaan joutui katsomaan, kuinka hänen miehensä kaatuivat yksitellen tarkka-ampujien luodeista. Hän päätti määrätä miehensä suojaan kallioiden lomaan ja joutui jäämään sinne koko päiväksi saksalaisten lujittaessa otettaan saaresta. Leros innoitti kuuluisaa sotakirjailijaa Alistair MacLeanin sotaromaani Navaronen tykit vuodelta 1957 kertoo liittoutuneiden kommandojoukosta Egeanmerellä. Niiden tehtävänä oli tuhota saksalaisten linnake, jonka valtavat tykit hallitsivat koko aluetta ja estivät 1 200 brittisotilaan pelasta-misen Keroksen saarelta. Tarina perustuu osittain Leroksen taisteluun ja osittain MacLeanin omiin kokemuksiin toisessa maailmansodassa. Skottikirjailija palveli vuosina 1941 1946 kuninkaallisessa laivastossa ja osallistui taisteluihin Pohjois-Atlantilla, Välimeren itäosissa ja Aasiassa. Navaronen tykeistä tehtiin vuonna 1961 elokuva, joka palkittiin Oscarilla parhaista erikoistehoisteista. Joka kymmenes laskuvarjomies kuoli Maihinnousun jälkeen taivaalta alkoi tipahdella saksalaisia laskuvarjojoukkoja. Ensimmäisten saksalaisten laskuvarjojoukkojen ylin komentaja kapteeni Martin Kühne totesi iltapäivän puolivälissä tyytyväisenä, että hän oli menettänyt maahan laskeutuessa vain joka kymmenennen sotilaan. Seuraavina tunteina Kühne varmisti saaren pohjoisosan Clidivuoren hallinnan saksalaisille ja sai yhteyden joukkoihin, jotka olivat nousseet maihin aamulla. Saksalaiset olivat paikallistaneet brittien asemat, mutta he pysyttelivät aluksi kaukana niistä. Aina italialaisia osastoja kohdatessaan Kühnen miehet noudattivat kuitenkin mielellään Hitlerin kostokäskyä. Kaikki Badogliolle uskolliset joukot, jotka jäivät sinä iltapäivänä saksalaisten käsiin, teloitettiin epäroimättä. Taistelu taukosi illan hämärtyessä. Lerokselle osui yön aikana voimakas myrskyrintama, ja uusilla saksalaisilla maihinnousualuksilla oli vielä seuraavana päivänä suuria vaikeuksia päästä rantautumaan. Italialaisten miehittämät rannikkopatterit tulittivat tykeillään kovassa merenkäynnissä keikkuvia aluksia. Jotkin harvat saksalaiset maihinnousualukset olivat päässeet rantaan, mutta muut perääntyivät takaisin Kalymnos-nimiselle naapurisaarelle. Sotilaat äyskäröivät vettä kypärillään, jotteivät heidän aluksensa uppoaisi kovassa tuulessa. Vielä huonommin kävi seuraaville laskuvarjojoukoille. Tuuliolojen takia kuljetuskoneet eivät lentäneet muodostelmassa vaan saapuivat saaren ylle yksitellen. Eräs kuljetuskoneista lensi niin matalalla, etteivät kaikki laskuvarjot ehtineet aueta ennen miesten iskeytymistä maahan. Loput olivat helppoja saaliita brittiläisille konekiväärimiehille. Yksi hitaista kuljetuskoneista sai osuman, kirjoitti The Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja Marshland Gander, joka seurasi tapahtumia saarella. Se syöksyi lahteen palaen, ja näky oli kauhea. Kone veti perässään yksittäistä laskuvarjoa, josta roikkui nukkemainen hahmo. Vaikeuksista huolimatta saksalaiset olivat saaneet jalansijan saarella. Appeticivuori Leroksen itäpuolella oli heidän hallussaan, ja heti sään hiukan selkiinnyttyä saapuneet uudet maihinnousujoukot vahvistivat saksalaisten otetta Clidistä kaupungin pohjoispuolella. Lerokseen kaupunkiin johtava vesireitti oli nyt saksalaisten valvonnassa. Täydennysjoukot väärälle saarelle Prikaatinkenraali Tilneyn joukkojen asema heikkeni tunti tunnilta. Brittien maihinnousujoukot, joiden piti tulla Lerokselle täydennykseksi, tekivät navigointivirheen ja nousivat maihin väärälle asumattomalle saarelle. Briteiltä puuttui myös ilmatuki, joka olisi sallinut joukkojen siirtelyn. Bristol Beaufort -torpedopommittajien piti lentää paikalle Kyprokselta saakka, eivätkä paljon nopeammat Messerschmitt Bf 109 -hävittäjät päästäneet niitä lähellekään Lerosta. Toivottomasta tilanteesta huolimatta Tilney päätti aloittaa vastahyökkäyksen 14. marraskuuta yön myöhäisinä tunteina, kun saksalaiset olivat olleet Lerok- Picture Desk 4. päivä: Sää esti brittien kipeästi kaipaamien vahvistusten saapumisen, ja ketterät saksalaiset Messerschmitt-hävittäjät ampuivat brittijoukkojen raskaat hävittäjäpommittajat alas. Britit ryhtyivät vastahyökkäykseen saaren pohjoisosissa. Muun muassa heikkojen radioyhteyksien takia he eivät tienneet, kuinka ahtaalla saksalaiset olivat. Britit päättivät perääntyä juuri, kun he olivat läpimurron partaalla. Saksalaiset pyrkivät kaikin keinoin kukistamaan britit ja saamaan alueen hallintaansa. Scala/BPK Historia 3 2011 65
Toinen maailmansota sella kolme päivää. Tilney nimesi osaston, jonka piti jakautua kolmeen osaan ja saartaa Clidin saksalaisjoukot pihtiliikkeellä. Miehet menettivät kuitenkin suuntavaistonsa pimeässä ja epätasaisessa maastossa, ja Stuka-syöksypommittajat hyökkäsivät heidän kimppuunsa välittömästi aamun sarastaessa. Korpraali Vic Taffy Kenchington, jonka tehtävänä oli haavoittuneiden brittisotilaiden evakuoiminen, kirjoitti myöhemmin, kuinka Stukat odottivat taivaalla vuoroaan kuin taksit jonossa ja hyökkäsivät yksitellen. Juoksimme eteenpäin ensimmäisten haavoittuneiden luokse ja ohitimme samalla miehiä, jotka eivät enää nousisi. Heidän ihonsa oli muuttunut kelmeäksi ja heidän nenänsä ja korvansa vuosivat verta, vaikkei avohaavoja näkynyt. He olivat kuolleet pommien paineaaltoon. korpraali Taffy kertoi. Hyökkäys Clidiin maksoi monen sotilaan hengen. Britit olivat silti lähellä murtautua saksalaisten linjojen läpi, mikä olisi saattanut kääntää Leroksen taistelun kulun. Takkuilevan radioyhteyden takia Tilney ei kuitenkaan saanut tietoa tilanteesta. Jalkaväen hyökkäyksen jatkamisen sijaan hän komensi miehet takaisin ja pyysi laivastoa tulittamaan saksalaisia. Se ei kuitenkaan auttanut. Stukat hyökkäsivät raivoisasti brittien aluksia vastaan. Sekasorron keskellä myös italialainen rannikkopatteri tulitti lähestyvää brittiläistä huoltoalusta. Illan pimetessä 14. marraskuuta Leroksen kaupungin päämajan brittiupseerit tunsivat käyvänsä taistelua, joka oli jo hävitty. Epätoivo vain synkkeni, kun yöllinen ammusten pudottaminen brittiläis-italialaisiin asemiin epäonnistui surkeasti. Brittiläisen kuljetuskoneen navigoijan tekemän virheen seurauksena ammukset pudotettiin naapurisaarelle Kalymnokselle suoraan saksalaisten miehitysjoukkojen syliin. Muutaman brittien torpedoveneen miehistöt luulivat kuitenkin onnistuneensa. He olivat päässeet lähelle rannikkoa ja näkivät saksalaisia maihinnousualuksia. Britit hyökkäsivät heti, ja alukset upposivat. Vasta myöhemmin selvisi, että aluksissa oli ollut saksalaisia haavoittuneita sekä vangittuja brittejä, joita oltiin viemässä pois Lerokselta. Sota-alus murtautui läpi Yön ainoasta brittien onnistumisesta vastasi hävittäjä HMS Echo. Se oli tuomassa Lerokselle joukkoja ja materiaalia yhdessä HMS Belvoir -hävittäjän kanssa, mutta ärhäkkä ilmahyökkäys pakotti Belvoirin hakeutumaan turvaan puolueettoman Turkin aluevesille. Echo pääsi kuitenkin perille ja purki lastinsa Lakkiin. Tilney odotti vahvistusten saapumista Leroksen kaupunkiin ja valmisteli samalla hyökkäystä, joka työntäisi saksalaiset kauemmas brittien päämajasta. Stuka-syöksypommittajien toistuvat hyökkäykset tekivät joukkojen siirtelystä lähes mahdotonta, ja kello 15 alkaneeseen vastahyökkäykseen saatiin kokoon vain 80 miestä. Hekin olivat lopen uupuneita taisteltuaan kolme vuorokautta. Tilney lähetti itse epäröivät miehet matkaan. Heidän piti edetä talolta toiselle tietämättä, missä saksalaiset tarkkaampujat väijyivät. Saksalaiset tarkkailijat kertoivat kukkuloilta brittien sijainnin Stuka-syöksypommittajille, mutta britit pääsivät pommitusaalloista huolimatta kukkulalle, missä 25 yllätettyä saksalaista antautui taistelutta. Kukkulan valloitus kohensi mielialaa, mutta voittoa ei juhlittu kauaa. Lähistön kaikki saksalaiset konekivääriryhmät avasivat tulen välittämättä siitä, osuivatko he britteihin vai vangittuihin saksalaisiin. Paniikki valtasi brittijoukot, jotka pakenivat päätä pahkaa ja päätyivät keskelle miinakenttää. Pimeys laskeutui, ja Echon tuomat vahvistukset lähtivät marssimaan kohti pohjoista. Tilney halusi käyttää uusia joukkoja heti seuraavana aamuna. Hän sen paremmin kuin tuoreet vahvistuksetkaan eivät tienneet, että saksalaiset laskivat samaan aikaan maihin huomattavan määrän taistelussa karaistuneita erikoisjoukkojen sotilaita. Uupuneet brittisotilaat pitivät yhä hallussaan Leroksen ja Lakkin välistä tietä, mutta heitä tulitettiin jatkuvasti kranaatinheittimillä. Stukien hyökkäyksetkin jatkuivat keskeytyksettä. Heikosti linnoitettujen brittiasemien ammusvarastot 5. päivä: Brittikoneet pudottivat joukoille ammuksia, mutta lasti päätyi navigointivirheen takia naapurisaaren saksalaisille. Hävittäjä Echo pääsi lopulta brittien hallitsemaan satamakaupunkiin Lakkiin tuomaan sotilaita ja materiaalia. Saksalaiset jatkoivat maihinnousuaan ja vahvistivat asemiaan Appeticivuorella Leroksen kaupungin itäpuolella. Britit antautuivat alle viikon taistelun jälkeen saksalaisten ylivoiman edessä. Scala/Bpk
ehtyivät, ja miehet näkivät saksalaisten lähestyvän. Raskaiden aseiden ammusten loputtua osa brittijoukoista jatkoi taistelua käsikranaateilla ja käsiaseilla. Muut luovuttivat taistelun. Britit taistelivat huumattuina Monet britit käyttivät runsaasti amfetamiinia jaksaakseen taistella vuorokausia yhteen menoon, mutta sekään ei auttanut loputtomiin. Huumausaineen piristävä vaikutus vaimeni, eikä väistämätöntä tappiota voinut lykätä enää pitkään. Sotatarvikkeita ei saanut päätyä saksalaisten käsiin, joten brittisotilaat ryhtyivät purkamaan tykkejä ja käsiaseita. Tärkeimmät osat paiskattiin kalliorotkoihin. Varmistuttuaan ensin, että vihollinen kunnioitti valkoista lippua, brittisotilaat nousivat puolustusasemistaan ja aloittivat surumielisen vaelluksen kohti voitonriemuisia saksalaisia. Viimeiset taistelut Leroksen kaupungin läheisillä kukkuloilla vaimenivat, ja saksalaisilla oli esteetön pääsy brittien päämajatunneliin. Britit menettivät samalla radioviestinnässä käytetyn salauskoodin. Tilney oli Leroksen kaupungissa, ja hän aneli myöhemmin iltapäivällä Kairon alueellisesta päämajasta vahvistuksia salaamattomalla viestillä. Saksalaiset kuuntelivat radioyhteyttä tarkasti. Taistelemme pikemminkin väsymystä kuin ylivoimaa vastaan, Tilney viestitti. Kairosta ei kuitenkaan tullut sen paremmin vastausta pyyntöön kuin vahvistuksiakaan. Saaren brittiläisten puolustusjoukkojen viimeiset jäänteet olivat vetäytyneet länsirannikon lahdelle. Luutnantti Clifford Clark sai koottua noin 180 miehen joukon, joka piiloutui uhkarohkeasti Meavigliavuoren juurelle yrittääkseen 6. päivä: Britit pitivät päivän sarastaessa yhä hallussaan Lakkin ja Leroksen välistä tietä, ja Saksan joukot etenivät heitä kohti. Saksalaiset olivat ylivoimaisia. Britit tiesivät hävinneensä Leroksen taistelun, ja he antautuivat kello 16 välttääkseen turhan verenvuodatuksen. Saksalaiset ottivat 3 200 brittiläistä ja 5 350 italialaista sotilasta sotavangeiksi. Lue lisää Anthony Rogers: Churchill's Folly Leros and the Aegean 1943, Phoenix, 2004 Peter C. Smith: War in the Aegean The Campaign for the Eastern Mediterranean in World War II, Stackpole Books, 2008 Alistair MacLean: The Guns of Navarone, HarperCollins, 2004 www.feldgrau.net/forum/viewtopic.php?f=62&t=28299 Suurhyökkäys viivästyi Britit halusivat pysyä Egeanmerellä kuluttaakseen Saksan resursseja, mikä lykkäsi osaltaan Normandian maihinnousua. päästä seuraavana aamuna ylempänä sijainneen päämajan avuksi. Paikalle saapui kuitenkin lähetti, sillä saarella ei ollut enää muita viestintäkeinoja. Viesti oli lyhykäisyydessään seuraava: Prikaatinkenraali on antautunut kello 16. Tilney oli tehnyt toivottomassa tilanteessa omat johtopäätöksensä. Antautuminen oli ainoa vaihtoehto, jolla voitaisin välttää tarpeettoman verenvuodatuksen jatkuminen. Kairon päämaja antoi myöhemmin iltapäivällä käskyn täydellisestä vetäytymisestä Egeanmereltä, joten Saksan voitto oli sinetöity. Kukaan ei arvannut vielä silloin, että kyseessä olisi saksalaisten viimeinen merkittävä voitto toisessa maailmansodassa. Normandian maihinnousu oli mittava operaatio, joka vaati kaikki liittoutuneiden resurssit. yt on aika pelata kova peliä. NMeidän täytyy improvisoida ja uskaltaa, sanoi brittien pääministeri Winston Churchill 1. syyskuuta 1943. Italian antautumista odotettiin milloin tahansa, ja Churchill piti ratkaisevana sitä, että britit saisivat haltuunsa italialaisten miehittämät asemat Kreikan edustalla. Brittien strategiana oli uuvuttaa saksalaiset käymällä sotaa syrjäisillä rintamilla sekä pommittamalla armotta saksalaisia kaupunkeja. Egeanmeri oli kaukana Saksasta, ja alueen hallinta varmistaisi liittoutuneille pääsyn Keski-Aasian öljylähteille sekä tarjoaisi Pohjois-Atlantin laivasaattueita turvallisemman huoltoreitin Neuvostoliittoon. Alue oli tärkeä briteille, mutta yhdysvaltalaiset olivat eri mieltä. He eivät halunneet rintamaa Egeanmerelle vaan ennemmin valmistella valtavaa maihinnousua Länsi-Eurooppaan. Sen piti käynnistyä 1. toukokuuta 1944, ja Yhdysvallat tuki siksi Churchillin juonikasta ideaa vain puolittain. Leroksen taistelun alkaessa yhdysvaltalaiset olivat vetäneet pois ilmatukensa liittoutuneiden kuljetuksilta itäisellä Välimerellä. Tehokkaat Lockheed P-38 Lightning -hävittäjät olisivat päässeet libyalaisista tukikohdista Lerokselle taistelemaan saksalaisia Messerschmittejä vastaan, ja ne olisivat ainakin hidastaneet saksalaisten hyökkäystä. Winston Churchillin sinnikkäät vaatimukset Egeanmerellä taistelemisesta viivästyttivät osaltaan liittoutuneiden maihinnousua Normandiaan. Maihinnousu ei alkanut suunnitelman mukaan 1. toukokuuta vaan vasta 6. kesäkuuta 1944. Scala/BPk Historia 3 2011 67