Ampicillin Mylan 250 mg: Yksi injektiopullo sisältää 266 mg ampisilliininatriumia (vastaten 250 mg ampisilliinia).

1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Ampicillin Mylan 250 mg injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten Ampicillin Mylan 500 mg injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten Ampicillin Mylan 1 g injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten Ampicillin Mylan 2 g injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Ampicillin Mylan 250 mg: Yksi injektiopullo sisältää 266 mg ampisilliininatriumia (vastaten 250 mg ampisilliinia). Ampicillin Mylan 500 mg: Yksi injektiopullo sisältää 531 mg ampisilliininatriumia (vastaten 500 mg ampisilliinia). Ampicillin Mylan 1 g: Yksi injektiopullo sisältää 1 063 mg ampisilliininatriumia (vastaten 1 000 mg ampisilliinia). Ampicillin Mylan 2 g: Yksi injektiopullo sisältää 2 126 mg ampisilliininatriumia (vastaten 2 000 mg ampisilliinia). Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten Valkoinen tai luonnonvalkoinen kiteinen jauhe 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Ampicillin Mylan on tarkoitettu ampisilliinille herkkien organismien aiheuttamien infektioiden hoitoon (ks. kohdat 4.4 ja 5.1). Ampisilliini on tarvittaessa annettava sen jälkeen, kun aloitusantibioottina on käytetty laajakirjoista kolmannen polven kefalosporiinia. Komplisoitunut akuutti bakteerien aiheuttama sinuiitti Endokardiitti Pyelonefriitti Kystiitti (ks. kohta 4.4) Vatsansisäiset infektiot Naisten sukupuolielinten infektiot Listerian aiheuttama aivokalvotulehdus, kun valmistetta käytetään yhdessä aminoglykosidin kanssa. 1

Bakteerilääkkeiden asiallisen käytön virallinen ohjeistus on syytä huomioida. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Ampisilliinin annostus riippuu potilaan iästä, painosta ja munuaistoiminnasta, infektion vakavuudesta ja sijainnista sekä oletetusta tai todetusta taudinaiheuttajasta. 10 ml käyttökuntoon saatettua 10-prosenttista lihakseen tai laskimoon annettavaa injektio- tai infuusionestettä sisältää 1,063 g ampisilliininatriumia (vastaten 1,0 g ampisilliinia ja 65,8 mg tai 2,86 mmol natriumia). Laskimon- tai lihaksensisäinen injektio Aikuiset ja nuoret 500 mg 4 6 tunnin välein (vaikeissa infektioissa vuorokausiannos voidaan nostaa 6 grammaan) Laskimonsisäinen injektio tai infuusio Lapset: 1 kk 12 v 25 50 mg/kg (enint. 1 g) 6 tunnin välein (vaikeissa infektioissa annos voidaan kaksinkertaistaa) Vastasyntyneet: 21 28 pv 30 mg/kg 6 tunnin välein (vaikeissa infektioissa annos voidaan kaksinkertaistaa) Vastasyntyneet: 7 21 pv 30 mg/kg 8 tunnin välein (vaikeissa infektioissa annos voidaan kaksinkertaistaa) Vastasyntyneet: Alle 7 pv 30 mg/kg 12 tunnin välein (vaikeissa infektioissa annos voidaan kaksinkertaistaa) Erityiset annostus- ja käyttösuositukset Heikentynyt munuaisten toiminta Annostusta ei tarvitse muuttaa potilaille, joiden kreatiniinipuhdistuma (CrCl) on yli 30 ml/min. Vakavasti heikentyneessä munuaisten toiminnassa, jossa glomerulusten suodattumisnopeus on 30 ml/min, annosta suositellaan pienennettäväksi, koska ampisilliinin voidaan odottaa kertyvän elimistöön: - kreatiniinipuhdistuman ollessa 20 30 ml/min, tavanomaista annosta pienennetään kahteen kolmannekseen (⅔) alkuperäisestä, - kreatiniinipuhdistuman ollessa alle 20 ml/min, tavanomaista annosta pienennetään kolmannekseen (⅓) alkuperäisestä. 1 g:n ampisilliiniannosta 8 tunnissa ei yleensä tulisi ylittää vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla. Lihakseen annettavaan injektioon käytettävää tavanomaista enimmäismäärää on noudatettava. 2

Käytön kesto Käytön kesto riippuu sairauden kulusta. Yleensä ampisilliinia käytetään 7 10 vuorokauden ajan, mutta kuitenkin vähintään 2 tai 3 vuorokauden ajan sen jälkeen, kun sairauden oireet ovat hävinneet. Beetahemolyyttisten streptokokkien aiheuttamissa infektioissa hoidon keston tulisi turvallisuussyistä olla vähintään 10 päivää myöhäiskomplikaatioiden (esim. reumakuumeen, glomerulonefriitin) välttämiseksi. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille penisilliineille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Anamneesissa vaikea välitön yliherkkyysreaktio (esim. anafylaksi) jollekin toiselle beetalaktaamiantibiootille (esim. kefalosporiinille, karbapeneemille tai monobaktaamille). Anamneesissa ampisilliinin aiheuttama keltaisuus/maksan vajaatoiminta. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Potilaan aikaisemmat yliherkkyysreaktiot penisilliineille, kefalosporiineille ja muille beetalaktaameille on huolellisesti selvitettävä ennen ampisilliinihoidon aloittamista. Ampisilliinin antibakteerinen kirjo on suppea. Se soveltuu käytettäväksi ainoana lääkkeenä infektioiden hoidossa vain, jos taudinaiheuttaja on tunnistettu ja sen tiedetään olevan herkkä ampisilliinille tai jos epäillään erittäin vahvasti, että todennäköinen (-set) taudinaiheuttaja (-t) on (ovat) herkk(i)ä ampisilliinille. Tämä pätee erityisesti tapauksissa, joissa harkitaan vatsansisäisten infektioiden, naisten sukupuolielinten infektioiden ja endokardiitin hoitoa. Vakavia ja joissakin tapauksissa kuolemaan johtaneita yliherkkyysreaktioita (anafylaktoidisia reaktioita) on raportoitu penisilliinihoitoa saavilla potilailla. Tällaiset reaktiot ovat todennäköisempiä henkilöillä, joilla on aiemmin todettu penisilliiniyliherkkyys sekä atooppisilla henkilöillä. Jos potilas saa allergisen reaktion, ampisilliinihoito on lopetettava ja aloitettava asianmukainen vaihtoehtoinen hoito. Ampisilliinin käyttöä tulee välttää, jos epäillään mononukleoosi-infektiota tai jos potilaalla on sytomegalovirusinfektio tai lymfaattinen leukemia, koska näiden yhteydessä on ilmennyt tuhkarokon kaltaista ihottumaa amoksisilliinia saaneilla potilailla. Pitkäkestoisen hoidon aikana on syytä seurata määräajoin elintoimintoja, mm. munuaisten, maksan ja hematopoieettisen järjestelmän toimintaa. Ampisilliinia tulee käyttää kystiitin hoitoon ainoastaan silloin, kun herkkyys valmisteelle on dokumentoitu. Allopurinolin samanaikainen käyttö amoksisilliinihoidon aikana voi lisätä allergisten ihoreaktioiden mahdollisuutta. Pitkäaikainen käyttö voi toisinaan aiheuttaa valmisteelle resistenttien mikrobien lisääntymistä. 3

Protrombiiniajan pidentymistä on ilmoitettu harvoin ampisilliinia saavilla potilailla. Samanaikaisesti antikoagulantteja käyttävien potilaiden tarpeellisesta seurannasta on huolehdittava. Peroraalisten antikoagulanttien annoksen muuttaminen saattaa olla tarpeen halutun antikoagulaatiotason säilyttämiseksi (ks. kohdat 4.5 ja 4.8). Potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta, tulee annosta muuttaa vajaatoiminnan asteen mukaisesti (ks. kohta 4.2). Kun ampisilliinihoidon aikana tutkitaan virtsan glukoosia, tulisi käyttää entsymaattisia glukoosioksidaasimenetelmiä, koska vääriä positiivisia tuloksia saattaa esiintyä ei-entsymaattisilla menetelmillä. Ampisilliinin käyttö saattaa heikentää oraalisesti käytettävien ehkäisyvalmisteiden tehoa. Eihormonaalisen lisäehkäisyn käyttö saattaa olla tarpeen. Antibiootteihin liittyvää koliittia on ilmoitettu melkein kaikkien antibakteeristen lääkkeiden, myös ampisilliinin käytön yhteydessä. Se voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen (ks. kohta 4.8). Sen vuoksi tätä diagnoosia on tärkeää harkita potilailla, joilla ilmenee ripulia minkä tahansa antibioottihoidon aikana tai sen jälkeen. Jos antibioottihoitoon liittyvää koliittia esiintyy, Ampicillin Mylan -hoito on lopetettava heti, neuvoteltava lääkärin kanssa ja aloitettava asianmukainen hoito. Suolen peristaltiikkaa heikentäviä lääkkeitä ei saa käyttää tässä tilanteessa. Ampicillin Mylan 250 mg 2,5 ml käyttökuntoon saatettua 10-prosenttista liuosta sisältää 71,5 mmol (16,5 mg) natriumia. Tämä on otettava huomioon henkilöillä, jotka noudattavat vähänatriumista (vähäsuolaista) ruokavaliota. Ampicillin Mylan 500 mg 5 ml käyttökuntoon saatettua 10-prosenttista liuosta sisältää 1,43 mmol (32,9 mg) natriumia. Tämä on otettava huomioon henkilöillä, jotka noudattavat vähänatriumista (vähäsuolaista) ruokavaliota. Ampicillin Mylan 1 g 10 ml käyttökuntoon saatettua 10-prosenttista liuosta sisältää 2,86 mmol (65,8 mg) natriumia. Tämä on otettava huomioon henkilöillä, jotka noudattavat vähänatriumista (vähäsuolaista) ruokavaliota. Ampicillin Mylan 2 g 20 ml käyttökuntoon saatettua 10-prosenttista liuosta sisältää 5,72 mmol (131,6 mg) natriumia. Tämä on otettava huomioon henkilöillä, jotka noudattavat vähänatriumista (vähäsuolaista) ruokavaliota. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Probenesidi Probenesidin samanaikainen käyttö johtaa munuaisten kautta tapahtuvan erittymisen estymisen seurauksena amoksisilliinin pitoisuuden kasvuun ja eliminoitumisen pitkittymiseen seerumissa ja sapessa. Allopurinoli Allopurinolin samanaikainen käyttö ampisilliinihoidon aikana saattaa edistää allergisten ihoreaktioiden syntyä. 4

Antikoagulantit Verenvuototaipumus saattaa lisääntyä, jos ampisilliinia annetaan samanaikaisesti kumariiniryhmään kuuluvien antikoagulanttien kanssa. Digoksiini Digoksiinin samanaikainen käyttö ampisilliinihoidon aikana saattaa lisätä digoksiinin imeytymistä. Metotreksaatti Ampisilliini voi vähentää metotreksaatin erittymistä, ja siten lisätä sen haittavaikutuksia. Veren metotreksaattipitoisuuksia on syytä tarkkailla. Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet Hormonaalisten ehkäisylääkkeiden teho saattaa joissakin harvinaisissa tapauksissa heikentyä ampisilliinihoidon aikana. Ei-hormonaalisen lisäehkäisyn käyttö on sen vuoksi suositeltavaa. 4.6 Fertiliteetti, raskaus ja imetys Raskaus Rajalliset tiedot ampisilliinin raskaudenaikaisesta käytöstä eivät viittaa siihen, että ampisilliinilla olisi haitallinen vaikutus raskauteen tai sikiön/vastasyntyneen terveyteen. Muita merkityksellisiä epidemiologisia tietoja ei toistaiseksi ole saatavilla. Eläinkokeet eivät ole osoittaneet suoria tai epäsuoria vahingollisia vaikutuksia raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai postnataaliseen kehitykseen (ks. kohta 5.3). Varovaisuutta on noudatettava ampisilliinin käytössä raskauden aikana. Imetys Ampisilliini erittyy ihmisen rintamaitoon. Rintaruokitulle imeväiselle voi kehittyä ripuli tai limakalvojen sieni-infektio, jolloin imettäminen joissain tapauksissa on lopetettava. Herkistymisen mahdollisuus on myös otettava huomioon. Ampisilliinia voidaan käyttää imetyksen aikana asianmukaisen hyötyjen ja riskien arvioinnin jälkeen. Hedelmällisyys Eläinkokeissa ampisilliinilla ei havaittu olevan mitään vaikutusta hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3). 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty. Haittavaikutuksia saattaa kuitenkin esiintyä (esim. allergisia reaktioita, heitehuimausta, kouristuksia), jotka saattavat vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn (ks. kohta 4.8). 4.8 Haittavaikutukset Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia ovat ihoreaktiot (pruritus, ihottuma, eksanteema, kutina), vatsakipu, meteorismi, pehmeät ulosteet, ripuli, pahoinvointi ja oksentelu. 5

Kliinisissä tutkimuksissa ja myyntiintulon jälkeisessä seurannassa havaitut haittavaikutukset on lueteltu alla elinjärjestelmittäin MedDRA-luokituksen mukaan. Haittavaikutusten esiintymistiheyden luokittelussa on käytetty seuraavaa termistöä: Hyvin yleinen ( 1/10) Yleinen ( 1/100, <1/10) Melko harvinainen ( 1/1 000, <1/100) Harvinainen ( 1/10 000, <1/1 000) Hyvin harvinainen (<1/10 000) Elinjärjestelmä Hyvin yleinen Yleinen Melko harvinainen Infektiot Sienien tai resistenttien bakteerien aiheuttama infektio, varsinkin pitkäaikaisessa ja/tai toistuvassa käytössä Veri ja imukudos Immuunijärjestelmä 2,8 Ihoreaktiot (pruritus, ihottuma, eksanteema, kutina) 3 Tuhkarokon kaltainen ihottuma 4. Suun alueen eksanteema ja enanteema 5 Vakavammat allergiset reaktiot, kuten seerumitauti, lääkekuume, angioneuroottinen edeema, kurkunpään edeema, hemolyyttinen anemia, Harvinainen Hyvin harvinainen Myelosuppressio, hematosytologiset muutokset (granulosytopenia, trombosytopenia, anemia, pansytopenia). Verenvuodon ja protrombiiniajan pidentyminen 1 Hengenvaarallinen anafylaktinen sokki 6 6

Hermosto 9 Maksa ja sappi Munuaiset ja virtsatiet Vatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, meteorismi, pehmeät ulosteet, ripuli 7 allerginen vaskuliitti tai nefriitti, vakavat allergiset, joskus rakkuloivat, ihoreaktiot (eksfolia-tiivinen dermatiitti, Lyellin oireyhtymä, eksudatiivinen Erythema multiforme, Stevens- Johnsonin oireyhtymä) Transaminaasiarvojen nousu Kristalluria suurten laskimonsisäisten annosten yhteydessä, akuutti interstitiaalinen nefriitti Heitehuimaus, päänsärky, myoklonus ja kouristukset (munuaisten vajaatoiminnassa ja hyvin suurten laskimonsisäisten annosten yhteydessä) Ruoansulatuselimistö Pseudomembranoottinen koliitti 8 (useimmissa tapauksissa Clostridium difficilen aiheuttama) Akuutti munuaisten vajaatoiminta, kiteiden erittyminen virtsaan 7

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat 1 Ks. kohta 4.4 2 Turvotus ja kipu; paikallinen flebiitti Ks. kohdat 4.3 ja 4.4 3 Välitön urtikariareaktio on yleensä merkki aidosta penisilliiniallergiasta ja vaatii hoidon keskeyttämistä ja sopiviin lääketieteellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Lääkäriltä on kysyttävä neuvoa beetalaktaamiantibioottien käytöstä jatkossa. 4 Tyypillinen tuhkarokon kaltainen ihottuma kehittyy usean (5 11) vuorokauden kuluttua hoidon aloittamisesta. 5 Eksanteeman ilmaantuvuus on yleisempää mononukleoosia ja lymfaattista leukemiaa sairastavilla potilailla. 6 Allergiset reaktiot ovat todennäköisempiä potilailla, joilla on taipumusta allergiaan. 7 Nämä haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja häviävät usein hoidon aikana tai muussa tapauksessa hoidon lopettamisen jälkeen. 8 Jos pseudomembranoottisen koliitin merkkejä tai vakavia allergisia reaktioita esiintyy, antibioottihoito on lopetettava ja annettava sairaanhoitoa (ks. kohta 4.4). 9 Jos esiintyy keskushermoston eksitaatiota, myoklonusta tai kouristuksia, ampisilliinilääkitys on lopetettava ja asianmukainen hoito aloitettava. 4.9 Yliannostus Yliannostuksen oireet Tyypillisiä toksisuuden oireita suurten ampisilliiniannosten annon jälkeen ei toistaiseksi ole havaittu. Pitkäaikaiseen hoitoonkaan ei liity erityisiä toksisia haittavaikutuksia. Yliannostuksen oireet vastaavat suurelta osin haittavaikutusprofiilia (ks. kohta 4.8). Suurella kerta-annoksena annetulla ampisilliinimäärällä ei ole akuuttia toksista vaikutusta. Hyvin suurten annosten anto saattaa johtaa munuaisten oliguuriseen vajaatoimintaan ja vaikuttaa hermosoluihin, esimerkiksi keskushermoston eksitaation, lihastoiminnan heikkenemisen ja kouristusten muodossa. Näiden haittavaikutusten riski on suurempi potilailla, joiden munuaisten toiminta on vakavasti heikentynyt. Yksittäisissä tapauksissa näitä vaikutuksia havaittiin ainoastaan laskimonsisäisen annon jälkeen. Yliannostuksen hoito Ampisilliinin yliannostukseen ei ole spesifistä vastalääkettä. Hoito on oireenmukaista; neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ampisilliini voidaan poistaa elimistöstä dialyysin avulla. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka 8

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ampisilliini on puolisynteettinen, ei-beetalaktamaasiresistentti aminopenisilliini, ATC-koodi: J01CA01 Vaikutusmekanismi Ampisilliinin bakterisidinen vaikutus perustuu bakteerin soluseinämän synteesin estoon (kasvuvaiheessa), mikä johtuu penisilliiniä sitovien proteiinien, kuten transpeptidaasien, inhibitiosta. Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet Lääkkeen teho määräytyy pääosin siitä, miten pitkään lääkeaineen pitotisuus veressä säilyy yli pienimmän taudinaiheuttajien kasvua estävän pitoisuuden (MIC). Resistenssimekanismit Bakteerien ampisilliiniresistenssi voi johtua yhdestä tai useammasta seuraavista mekanismeista: - Beetalaktamaasien aiheuttama inaktivaatio. Ampisilliinilla on vain vähäinen stabiliteetti beetalaktamaaseihin nähden, eikä se sen vuoksi ole aktiivinen beetalaktamaaseja muodostavia bakteereita vastaan. Miltei kaikki tiettyjen bakteerilajien kannat muodostavat beetalaktamaaseja. Nämä lajit ovat siksi luonnostaan resistenttejä ampisilliinille (esim. Enterobacter cloacae, Klebsiella pneumoniae). - Penisilliiniä sitovien proteiinien heikentynyt affiniteetti ampisilliiniin: pneumokokkien ja muiden streptokokkien hankittu resistenssi johtuu mutaation aiheuttamista muutoksista penisilliiniä sitovissa proteiineissa. Stafylokokkien metisilliini(oksasilliini)-resistenssi taas johtuu ylimääräisen penisilliiniä sitovan proteiinin muodostumisesta. jolla on heikentynyt affiniteetti ampisilliiniin. - Bakteerien soluseinämän läpäisemättömyys, mikä rajoittaa ampisilliinin penisilliiniä sitovien proteiinien inhibitiota gramnegatiivisissa organismeissa. - Ampisilliinia bakteerisoluista aktiivisesti poistavat effluksipumput. Ampisilliinin ja amoksisilliinin ja jossain määrin myös muiden penisilliinien ja kefalosporiinien välillä on osittainen tai täydellinen ristiresistenssi. Raja-arvot EUCAST-komitean (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) määrittelemät ampisilliinin herkkyysrajat (MIC-raja-arvot) ovat seuraavat: Mikro-organismi Herkkä Resistentti Enterobacteriaceae 8 mg/l 8 mg/l Enterococcus spp. 1 4 mg/l 8 mg/l Haemophilus influenzae 1mg/l 1 mg/l Staphylococcus spp 2 0,12 mg/l 0,12 mg/l Streptococcus A, B, C G 2 0,25 mg/l 0,25 mg/l Streptococcus pneumoniae 0,5 mg/l 2 mg/l Muut streptokokit 1 0,5 mg/l 2 mg/l Neisseria meningitidis 0,12 mg/l 1 mg/l Gramnegatiiviset anaerobit 0,5 mg/l 2 mg/l Grampositiiviset anaerobit 0,4 mg/l 8 mg/l Ei-lajispesifiset raja-arvot 0,2 mg/l 8 mg/l Listeria monocytogenes 0,1 mg/l 1 mg/l 9

1 Endokardiitti, ks. raja-arvot kansallisista tai kansainvälisistä endokardiitin hoitosuosituksista 2 Raja-arvot perustuvat bentsyylipenisilliinin raja-arvoihin Herkkyys Joidenkin lajien kohdalla saattaa resistenssin vallitsevuudessa olla maantieteellistä ja ajallista vaihtelua, joten paikallinen tieto resistenssistä on toivottavaa, erityisesti vaikeita infektioita hoidettaessa. Tarvittaessa tulee pyytää neuvoa asiantuntijoilta, jos paikallinen resistenssin vallitsevuus on sellainen, että lääkkeen käytöstä saatava hyöty ainakin joidenkin infektioiden hoidossa on kyseenalainen. Yleisesti herkät lajit Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit Enterococcus faecalis Staphylococcus aureus (metisilliiniherkkä) Streptococcus agalactiae Streptococcus pneumoniae (myös penisilliinin välikannat) Streptococcus pyogenes Streptococci ( Viridans -ryhmään kuuluvat) ^ Anaerobiset mikro-organismit Bacteroides fragilis Fusobacterium nucleatum Muut mikro-organismit Gardnerella vaginalis Lajit, joiden kohdalla hankittu resistenssi saattaa olla ongelma Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit Enterococcus faecium + Staphylococcus aureus Ʒ Staphylococcus epidermidis + Staphylococcus haemolyticus + Staphylococcus hominis + Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit Escherichia coli Haemophilus influenzae Klebsiella oxytoca Moraxella catarrhalis Neisseria gonorrhoeae Proteus mirabilis Proteus vulgaris Anaerobiset mikro-organismit Prevotella spp. Luonnostaan resistentit organismit Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit 10

Staphylococcus aureus (metisilliiniresistentti) Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit Acinetobacter baumannii Citrobacter freundii Enterobacter cloacae Klebsiella pneumoniae Morganella morganii Pseudomonas aeruginosa Serratia marcescens Stenotrophomonas maltophilia Anaerobiset mikro-organismit Bacteroides spp. Muut mikro-organismit Chlamydia spp. Chlamydophila spp. Legionella pneumophila Mycoplasma spp. Ureaplasma urealyticum Taulukon julkaisuajankohtana ei ollut käytettävissä tuoreita tietoja herkkyydestä. Herkkyys oletetaan primaarikirjallisuudessa, standardoiduissa oppikirjoissa ja hoitosuosituksissa. + Resistenssiarvo on yli 50 % vähintään yhdellä tutkitulla alueella. ^ Kollektiivinen nimitys streptokokkilajien heterogeeniselle ryhmälle. Resistenssin kehittyminen voi vaihdella esiintyvästä lajista riippuen. Tuoretta tietoa ei ole käytettävissä; (yli 5 vuotta sitten tehdyissä) tutkimuksissa resistenttien kantojen osuudeksi on ilmoitettu 10 %. Ʒ Polikliinisessä ympäristössä resistenssin vallitsevuus on <10 %. 5.2 Farmakokinetiikka Jakautuminen Ampisilliini jakautuu laajalti elimistön kudoksiin. Se läpäisee istukan ja erittyy ihmisen rintamaitoon. Vain 5 % ampisilliinin pitoisuudesta plasmassa erittyy aivo-selkäydinnesteeseen, kun aivokalvot ovat terveet. Kun aivokalvot ovat tulehtuneet, ampisilliinin pitoisuus aivo-selkäydinnesteessä saattaa kohota 50 prosenttiin ampisilliinin pitoisuudesta plasmassa. Ampisilliini sitoutuu seerumin proteiineihin 17 20-prosenttisesti. Näennäinen jakautumistilavuus on noin 15 l. Pitoisuus seerumissa Oraalisen 1 000 mg ampisilliiniannoksen jälkeen huippupitoisuus plasmassa on noin 5 mg/l ja se saavutetaan 90 120 minuutin kuluttua. Lihakseen annetun injektion jälkeen huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 30 60 minuutin kuluttua. Biotransformaatio 11

Ampisilliini metaboloituu osittain mikrobiologisesti inaktiivisiksi penisilloaateiksi. Eliminaatio Ampisilliini poistuu muuttumattomana elimistöstä pääasiassa munuaisten kautta, mutta myös sapen ja ulosteiden mukana. Oraalisen annon jälkeen noin 40 % annoksesta ilmenee muuttumattomana virtsassa. Parenteraalisen annon jälkeen noin 73 +/- 10 % annetusta annoksesta erittyy muuttumattomana 0 12 tunnin virtsaan. Enintään 10 % annoksesta poistuu elimistöstä biotransformaatiotuotteiden muodossa. Eliminaation puoliintumisaika on noin 50 60 minuuttia. Oliguriassa puoliintumisaika saattaa pidentyä 8 20 tuntiin. Puoliintumisaika on pitempi myös vastasyntyneillä (2 4 tuntia). Ampisilliinin munuaispuhdistuma on noin 194 ml/min laskimonsisäisen annon jälkeen. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta ja geenitoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Laskimonsisäisen annon jälkeen ei havaittu teratogeenisyyttä eikä prenataalisia vaikutuksia rotalla eikä kaniinilla. Rotilla ja koirilla tehdyissä korkeintaan 13 viikkoa kestäneissä toistuvan annoksen (2 mg/kg/vrk) toksisuustutkimuksissa ei todettu mitään histologisia vaikutuksia munasarjoihin, mutta koiralla havaittiin korjautuvaa hypospermatogeneesiä 200 mg:n vuorokausiannoksella. Eläinkokeissa joissa käytettiin altistusta, joka ylittää suurimman ihmisille käytettävän annostuksen, ampisilliinilla ei havaittu olevan mitään haitallisia vaikutuksia hedelmällisyyteen. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Ei ole. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ampisilliiniliuos on aina annettava erikseen, ellei yhteensopivuutta muiden infuusionesteiden tai lääkevalmisteiden kanssa ole vahvistettu. Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden liuosten kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa 6.6. Ampisilliiniliuosta ei saa sekoittaa aminoglykosidien, metronidatsolin eikä injektiona annettavien tetrasykliinin johdannaisten (kuten oksitetrasykliini, rolitetrasykliini ja doksisykliini) kanssa. Yhteensopimattomuuden silmin havaittavia merkkejä ovat saostuminen, samentuminen ja värimuutokset. 6.3 Kestoaika 2 vuotta Käyttövalmiin liuoksen kestoaika Käyttökuntoon saatettu/laimennettu liuos on käytettävä välittömästi. 12

6.4 Säilytys Säilytä alle 25 C. Käytä ainoastaan vastavalmistettuja liuoksia. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot) Ampicillin Mylan 250 mg Pakkauksessa on 1 lasinen injektiopullo, jossa on tummanharmaa bromobutyylikumitulppa ja vaaleankeltainen alumiininen repäisysinetti. Injektiopullo sisältää 266 mg injektio-/infuusiokuiva-ainetta liuosta varten. Ampicillin Mylan 500 mg Pakkauksessa on 1 lasinen injektiopullo, jossa on tummanharmaa bromobutyylikumitulppa ja sininen alumiininen repäisysinetti. Injektiopullo sisältää 531 mg injektio-/infuusiokuiva-ainetta liuosta varten. Ampicillin Mylan 1 g Pakkauksessa on 1 lasinen injektiopullo, jossa on tummanharmaa bromobutyylikumitulppa ja vihreä alumiininen repäisysinetti. Injektiopullo sisältää 1 063 mg injektio-/infuusiokuiva-ainetta liuosta varten. Ampicillin Mylan 2 g Pakkauksessa on 1 lasinen injektiopullo, jossa on tummanharmaa bromobutyylikumitulppa ja ruskea alumiininen repäisysinetti. Injektiopullo sisältää 2 126 mg injektio-/infuusiokuiva-ainetta liuosta varten. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Ampisilliiniliuos on yhteensopiva 0,9-prosenttisen (9 mg/ml) natriumkloridiliuoksen, 5-prosenttisen (50 mg/ml) glukoosiliúoksen ja Ringerin liuoksen kanssa. Ampicillin Mylan 250 mg 10-prosenttinen injektio-/infuusioneste valmistetaan liuottamalla 0,26 g kuiva-ainetta 2,5 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. Ampicillin Mylan 500 mg 10-prosenttinen injektio-/infuusioneste valmistetaan liuottamalla 0,53 g kuiva-ainetta 5 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. Ampicillin Mylan 1 g 10-prosenttinen injektio-/infuusioneste valmistetaan liuottamalla 1,06 g kuiva-ainetta 10 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. Ampicillin Mylan 2 g 10-prosenttinen injektio-/infuusioneste valmistetaan liuottamalla 2,12 g kuiva-ainetta 20 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. Liuos on aina valmistettava juuri ennen käyttöä ja liuoksen kirkkaus tarkistettava. Käytä ainoastaan kirkkaita injektio- tai infuusionesteitä! Älä käytä liuosta, jos se on sameaa tai siinä on sakkaa. 13

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Mylan Hospital AS Sørkedalsveien 10 B NO-0369 OSLO NORJA 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) 250 mg: 29496 500 mg: 29497 1 g: 29498 2 g: 29499 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 21.03.2013 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 03.07.2015 14