AVOIN JULKAISEMINEN TAMPEREEN YLIOPISTOSSA Mikä kannustaa tutkijoita avoimeen julkaisemiseen eri tiedekunnissa?

Verna Järvelä AVOIN JULKAISEMINEN TAMPEREEN YLIOPISTOSSA Mikä kannustaa tutkijoita avoimeen julkaisemiseen eri tiedekunnissa? Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta Tampereen yliopisto Kandidaatintutkielma Toukokuu 2020

TIIVISTELMÄ Verna Järvelä: Avoin julkaiseminen Tampereen yliopistossa Mikä kannustaa tutkijoita avoimeen julkaisemiseen eri tiedekunnissa? Kandidaatintutkielma Tampereen yliopisto. Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelma Toukokuu 2020 Tässä tutkielmassa käsitellään tutkijoiden avoimen julkaisemisen käytäntöjä Tampereen yliopistossa. Tieteellinen julkaisu on avoin silloin, kun se on sekä tiedeyhteisön että suuren yleisön saatavilla maksutta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät kannustavat tutkijoita avoimeen julkaisemiseen tai rinnakkaistallentamiseen Tampereen yliopistossa ja onko kannustavissa tekijöissä tiedekuntakohtaisia eroja. Tutkielma perustuu Tampereen yliopiston kirjaston teettämään Avoin tiede 2017 -kyselytutkimukseen, jolla kartoitettiin Tampereen yliopiston tutkijoiden näkemyksiä avoimesta julkaisemisesta ja tutkimusaineiston avaamisesta. Tätä tutkielmaa varten valmista kyselyaineistoa analysoitiin kvantitatiivisen analyysin keinoin. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin erityisesti ristiintaulukointia. Aiheesta tehtyyn aiempaan tutkimukseen perehdyttiin käymällä läpi tutkielman aiherajauksen kannalta relevantteja julkaisuja. Avoimeen julkaisemiseen kannustavat tekijät jaettiin tarkastelua varten avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostaviin tekijöihin ja avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjaileviin tekijöihin. Vapaaehtoisuutta korostaviksi tekijöiksi katsottiin tutkijasta itsestään lähtöisin olevat motiivit, kuten halu edistää avointa tiedettä, ja vapaaehtoisuutta ohjaileviksi tekijöiksi ulkopuolisten tahojen, kuten rahoittajan, asettamat vaatimukset ja rajoitukset. Tuloksista käy ilmi, että tiedekunnasta riippumatta avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostavat tekijät koetaan kannustavammiksi kuin avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjailevat tekijät. Tutkimuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden lisääntyminen katsotaan tutkijoiden keskuudessa tärkeimmäksi avoimeen julkaisemiseen kannustavaksi tekijäksi. Tiedekuntien väliset erot siinä, mitkä kannustavat tekijät koetaan vaikuttaviksi, ovat hyvin pieniä. Avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjailevat tekijät nähdään viestintätieteiden tiedekunnassa hieman kannustavammiksi kuin muissa tiedekunnissa, siinä missä avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostavat tekijät saavat eniten huomiota luonnontieteiden tiedekunnassa. Kokonaisuutena tarkasteltuna tiedekuntien välillä esiintyy kuitenkin enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroja. Avainsanat: avoin julkaiseminen, open access, Tampereen yliopisto, tieteellinen julkaiseminen Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck ohjelmalla.

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 4 2 KESKEISET KÄSITTEET... 6 3 KATSAUS AIEMPAAN TUTKIMUKSEEN... 8 3.1 Miksi tutkijat julkaisevat avoimesti?... 8 3.2 Avoin julkaiseminen eri tieteenaloilla... 11 4 TUTKIMUSASETELMA... 13 4.1 Tutkimuskysymykset... 13 4.2 Tutkimusaineisto... 13 4.3 Tutkimusmenetelmä... 14 5 TULOKSET... 16 5.1 Yhteiset vastaukset... 17 5.2 Tiedekuntakohtaiset vastaukset... 18 6 TULOSTEN YHTEENVETO... 22 6.1 Kannustavat tekijät... 22 6.2 Tiedekuntien väliset erot... 22 7 KESKUSTELU... 23 LÄHTEET LIITTEET

1 JOHDANTO Avoin tieteellinen julkaiseminen (engl. open access) sai alkunsa 1990-luvulla vastaliikkeenä kaupallisten kustantajien hintapolitiikalle. Yksinkertaisimmillaan avoimessa julkaisemisessa on kyse tieteellisen tiedon avoimesta, vapaasta saatavuudesta ja levityksestä (Tampereen yliopiston kirjasto 2020; Tritonia 2020). Tieteellinen julkaisu on avoin silloin, kun se on sekä tiedeyhteisön että suuren yleisön saatavilla maksutta. Maksumuurien poistamisella tähdätään tieteellisen tiedon parempaan saatavuuteen ja nopeampaan leviämiseen. (Laine 2012, 5 & 23.) Nykyisenlaisessa informaatioyhteiskunnassa kaikenlaisen tiedon nopea ja helppo saatavuus on hyvin itsestään selvä asia. Muun informaation ohella myös tieteellisen tiedon määrä on kasvanut teknologian kehittymisen myötä niin räjähdysmäisesti, että sen jakamiseksi tarvitaan entistä tehokkaampia työkaluja. Säilyttääkseen vakuuttavuutensa ja vaikuttavuutensa tieteellisen tiedon on vastattava ajan haasteisiin. Avoin julkaiseminen on yksi mahdollinen vastaus. Käsittelen kandidaatintutkielmassani Tampereen yliopiston tutkijoiden suhtautumista avoimeen julkaisemiseen. Kiinnostuin avoimesta julkaisemisesta kesällä 2019 oltuani harjoittelussa Tampereen yliopiston kirjastolla, missä pääsin tekemään töitä yliopiston julkaisutietokantojen parissa. Avoin julkaiseminen on mielekäs tutkimuskohde erityisesti siksi, että se on hyvin ajankohtainen ja merkittävä aihe tiedeyhteisössä. Tästä kertovat kenties selkeimmin erilaiset avoimen julkaisemisen linjaukset, julkilausumat ja projektit. Tunnetuimpia esimerkkejä lienevät Budapestin (2002), Berliinin (2003) ja Bethesdan (2003) avoimen julkaisemisen julkilausumat. Julkilausumat täydentävät toisiaan ja niiden tarkoituksena on edistää avoimen julkaisemisen periaatteiden tunnettuutta (Bailey 2006; tässä Laine 2012, 23). Budapestin julistus keskittyy erityisesti vaatimukseen kaikkien tutkimusalojen julkaisujen avoimesta saatavuudesta, Berliinin julistuksessa painotetaan internetin perustavanlaatuista vaikutusta tieteellisen tiedon jakamiseen, ja Bethesdan julistus kehottaa kaikkia tieteelliseen julkaisemiseen osallistuvia henkilöitä ja tahoja julkaisemaan avoimesti. (Budapest Open Access Initiative, 2002; University of Pittsburgh, 2020.) Näiden lähtökohtien ymmärtäminen auttaa muodostamaan varsin selkeän käsityksen niin sanotun OA-liikkeen (engl. open access movement) eli kaiken avointa julkaisemista edistävän toiminnan periaatteista ja tavoitteista. 4

Euroopan komission ja Science Europen julkaisema Plan S on ajankohtaisempi esimerkki avointa julkaisemista edistävästä projektista. Plan S on alun perin vuonna 2018 annettu julkinen lausunto tieteen avoimuuden edistämiseksi. Sen keskiössä on kymmenen toimintaperiaatetta, joihin rahoittajien ja jäsenten odotetaan sitoutuvan. Plan S:ään on sitoutunut joukko tiederahoittajia, joista käytetään yhteisnimitystä coalition S. Suomesta hanketta on mukana tukemassa Suomen Akatemia. Suomen Akatemian verkkosivuilla kerrotaan, että Plan S:n päätavoitteena on coalition S -jäsenten tutkimusrahoituksella tuotettujen julkaisujen saaminen pois maksumuurien takaa kaikkien luettaviksi ja avoimuuden toteuttaminen ilman kohtuuttomia kustannuksia. Plan S:ää on suunniteltu vuodesta 2018 lähtien, ja sen käytäntöjen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021. Plan S:ssä on tällä hetkellä mukana 14 maata, ja myös jotkin ylikansalliset organisaatiot, kuten Maailman terveysjärjestö, tukevat projektia. Lisäksi Plan S:llä on lukuisia tuenilmauksia eri instituutioilta, jotka kannattavat Plan S:n linjauksia mutta eivät ole projektiin sitoutuneita jäseniä. Toisaalta Plan S on saanut osakseen myös kritiikkiä niin julkaisijoilta, rahoittajilta kuin tutkijoiltakin, ja hanketta on pidetty paikoin epärealistisena ja jopa epäeettisenä. Huolenaiheiksi ovat nousseet esimerkiksi Plan S:n mallin mukaisen avoimen julkaisemisen hinta, tutkimuksen laadun huonontuminen, akateemisen vapauden vähentyminen ja coalition S -maiden mahdollinen eristäytyminen muusta tiedemaailmasta. (For Better Science, 2018; Plan S, 2020; Suomen Akatemia, 2019; Who and TDR, 2019.) Tutkielman seuraavassa luvussa käyn läpi avoimen julkaisemisen käsitteistöä. Kolmannessa luvussa esittelen aiheesta aiemmin tehtyä tutkimusta, ja neljännessä luvussa käyn läpi tutkimusasetelmani ja tutkimuskysymykset, joihin tämä tutkielma vastaa. Viides luku sisältää pääasiallisen tutkimusaineistoni analysointia, ja kuudennessa luvussa tiivistän aineistosta saamani tulokset. Seitsemäs luku on johtopäätös- ja keskusteluluku, jossa pohdin tutkielman onnistumista, rajoituksia ja mahdollisen jatkotutkimuksen aiheita. 5

2 KESKEISET KÄSITTEET Tässä luvussa esittelen tutkielmani kannalta keskeistä käsitteistöä. Pyrin käyttämään tutkielmassa pääasiallisesti suomenkielistä termistöä, mutta sekaannusten välttämiseksi katson aiheelliseksi määritellä tarkemmin joitakin tässä tutkielmassa käyttämiäni termejä. Avoimen julkaisemisen käsitettä ei tule sekoittaa avoimen tieteen käsitteeseen. Tutkimusjulkaisujen avoin julkaiseminen on osa avointa tiedettä, mutta avoin tiede kattaa käsitteenä laajemmin kaikki tieteen avoimuuden osa-alueet, kuten datan ja tiedeyhteisön avoimuuden. Avoin julkaiseminen (engl. open access) on vaihtoehto perinteiselle kaupalliselle julkaisemiselle. Julkaisu voidaan määritellä avoimeksi silloin, kun se on asetettu vapaasti kaikkien luettavaksi internetin välityksellä (Avoin tiede, 2018). Käytän avoimesta julkaisemisesta toisinaan lyhennettä OA esimerkiksi OA-liikkeen käsitteen yhteydessä. OA-liike viittaa maailmanlaajuisesti kaikkeen avoimen julkaisemisen edistämistä tukevaan toimintaan. Tampereen yliopiston kirjaston avoimen julkaisemisen oppaan mukaan avoimella julkaisemisella on kolme pääasiallista muotoa: vihreä OA, kultainen OA ja hybridi OA. Kultainen OA viittaa artikkelin julkaisemiseen avoimen julkaisemisen periaatteella toimivassa lehdessä, ja hybridi OA taas artikkelin avoimeksi ostamiseen tilausmaksullisesta lehdestä. (Tampereen yliopiston kirjasto, 2020.) Huomionarvoista on, että Plan S -linjauksen mukaan rahoittajien ei tule tukea avoimen julkaisemisen hybridimallia (Plan S, 2020). Vihreä OA eli rinnakkaistallentaminen tai rinnakkaisjulkaiseminen tarkoittaa julkaisun tai sen osan rinnakkaiskopion tallentamista tieteenala- tai organisaatiokohtaiseen julkaisuarkistoon, jossa se on vapaasti saatavilla joko heti tai ennalta määrätyn viiveen jälkeen. (Tampereen yliopiston kirjasto, 2020). Rinnakkaistallennettu versio tieteellisestä julkaisusta on muodoltaan pre-print tai post-print. Pre-print -versio artikkelista ei ole vielä käynyt läpi tieteellistä vertaisarviointiprosessia, post-print vastaavasti on. Rinnakkaistallentaessa tutkijan tulee ottaa huomioon myös kustantajan mahdollisesti asettama embargo- 6

aika eli julkaisuviive, jonka kesto on yleensä 6-12 kuukautta tieteenalasta riippuen. Tällöin artikkelin rinnakkaisjulkaiseminen on sallittua vasta embargo-ajan päättymisen jälkeen. (Tritonia, 2020.) Julkaisuarkistoja käsiteltäessä on syytä tehdä ero instituutiokohtaisten (engl. institutional repository) ja tieteenala- tai aihekohtaisten (engl. disciplinary / subject repository) julkaisuarkistojen välille. Instituutiokohtainen julkaisuarkisto viittaa yliopistojen tai muiden tutkimuskeskusten ylläpitämiin sellaisiin julkaisuarkistoihin, joihin kerätään vain kyseisen instituution väen julkaisuja. Tieteenalakohtaiseen tai aihekohtaiseen julkaisuarkistoon sen sijaan hyväksytään aineistoa useista eri instituutioista. Tieteenala- tai aihekohtaisia julkaisuarkistoja ovat esimerkiksi fysiikan, matematiikan ja tietojenkäsittelytieteiden arxiv sekä biolääketieteen ja biotieteiden PubMed Central (Spezi ym. 2013, 348 & 354). OA-lehdet ovat lehtiä, jotka perivät tutkijoilta kirjoittajamaksuja (engl. article processing charge, APC) vastineeksi tieteellisten artikkelien julkaisemisesta. OA-lehtien periaatteena on toiminta ilman tilausmaksuja, jolloin lehden kustannukset katetaan kirjoittajamaksuilla. (Tritonia, 2020.) Myös ns. saalistajalehdet (engl. predatory open access) perivät tutkijoilta kirjoittajamaksuja, mutta eivät noudata toiminnassaan hyvää tieteellistä käytäntöä vaan voivat esimerkiksi laiminlyödä vertaisarviointiprosessin ja julkaista näennäistieteellisiä tai muutoin kiistanalaisia artikkeleita (Vastuullinen tiede, 2018). Myöhemmin tässä tutkielmassa jaan avoimeen julkaisemiseen vaikuttavat tekijät avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostaviin tekijöihin ja avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjaileviin tekijöihin. Viittaan termeillä niihin tapoihin, jotka analysoimani aineiston puitteissa vaikuttavat tutkijoiden avoimen julkaisemisen ja rinnakkaistallentamisen käytäntöihin. Vapaaehtoiset tekijät liittyvät niin sanotun avoimen julkaisemisen hengen käsitteeseen. Termi viittaa havaintoon siitä, että tutkijoiden halukkuus julkaista tutkimuksensa avoimesti juontuu usein osittain tutkijoiden altruistisesta halusta edistää tiedeyhteisön toimintaa ja tieteen avoimuutta (ks. esim. Kim 2010, 1916; Heaton ym. 2019, 497-501). Ohjailevat tekijät taas viittaavat sellaisiin vaikuttaviin tekijöihin, jotka eivät ole lähtöisin tutkijoista itsestään. Jos esimerkiksi rahoittaja vaatii artikkelin avointa julkaisemista, on tällöin kyse avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjailevasta tekijästä. Vastaavasti esimerkiksi tutkijan oma halu edistää avointa tiedettä on avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostava tekijä. 7

3 KATSAUS AIEMPAAN TUTKIMUKSEEN Katsauksessa aiempaan tutkimukseen nostan esiin joitakin yleisesti havaittuja ilmiöitä tutkijoiden suhtautumisessa avoimeen julkaisemiseen. Aihetta on tutkittu aiemmin jo varsin kattavasti (ks. esim. Heaton ym., 2019; Rowley ym., 2017; Togia & Korobili, 2014), joskin samankaltaisen aiherajauksen kattavia tutkimuksia oli vaikea löytää. Tutkimuksissa kuitenkin nousi toistuvasti esiin tiettyjä tekijöitä tutkijoiden toiminnassa ja suhtautumisessa avoimeen julkaisemiseen. 3.1 Miksi tutkijat julkaisevat avoimesti? Kun puhutaan tutkijoiden syistä julkaista artikkelinsa avoimesti, altruismi ja avoimen julkaisemisen henki ovat usein esiin nousevia käsitteitä. Kim (2010) käsittelee artikkelissaan erityisesti professorien rinnakkaistallentamisen käytäntöihin positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Kuva 1. Päivitetty malli rinnakkaistallentamiseen vaikuttavista tekijöistä tiedekunnassa. (Mukaillen Kim 2010, 1919.) 8

Kuvasta 1 nähdään, että Kim on jaotellut rinnakkaistallentamiseen vaikuttavat tekijät joko positiivisesti tai negatiivisesti vaikuttaviksi. Positiivisesti rinnakkaistallentamiseen ja sen määrään vaikuttavat altruismi, rinnakkaistallentamisen kulttuuri, tekniset taidot ja akateemiset palkkiot. Negatiivisia ja rinnakkaistallentamisen määrää vähentäviä tekijöitä taas ovat huoli tai epävarmuus tekijänoikeuksista, ikä sekä kokemus siitä, että rinnakkaistallentaminen vaatii ylimääräistä aikaa ja vaivaa. Kaikki vaikuttavat tekijät eivät kuitenkaan ole yhtä suoraviivaisia, vaan esimerkiksi rinnakkaistallentamisen kulttuuriin vaikuttavat vertaispaine sekä tutkijan edustama tieteenala. (Kim 2010, 1919.) Kim havaitsi tutkimuksessaan, että altruismi on positiivisista tekijöistä merkittävin. Mitä positiivisemmin haastatellut professorit suhtautuivat altruismiin osatekijänä, sitä suuremman määrän artikkeleita he myös olivat rinnakkaistallentaneet. Vastauksissa nousi esiin professorien halu olla avuksi erityisesti sellaisille henkilöille, joille tieteellinen tieto ei olisi saatavilla ilman rinnakkaistallennettuja julkaisuja. Osa vastaajista näki rinnakkaistallentamisen keinona kaventaa yhteiskunnan digitaalista kuilua (engl. digital divide). Pienempi osa vastaajista kertoi haluavansa auttaa myös muita tutkijoita rinnakkaistallentamalla artikkelinsa, mutta useimmat osallistujat olivat kuitenkin epävarmoja siitä, onko heidän rinnakkaistallentamistaan artikkeleista tosiasiallista hyötyä muille tutkijoille. Varsinaisen altruismin lisäksi vastauksissa korostui myös vastavuoroisuuden periaate (ks. kuva 1). Kim viittaa tällä havaintoonsa siitä, että osa vastaajista kertoi motivoituneensa rinnakkaistallentamaan omia artikkeleitaan hyödyttyään ensin itse jonkun muun rinnakkaistallentamasta artikkelista. Osa vastaajista kertoi myös kokevansa rinnakkaistallentamisen velvollisuudekseen. Täten jää epäselväksi, missä määrin professorien altruistinen halu rinnakkaistallentaa artikkelinsa juontuu puhtaasti altruismista ja missä määrin vastavuoroisuuden periaatteesta ja velvollisuudentunnosta. (Kim 2010, 1916.) Hieman vähemmän merkittäväksi rinnakkaistallentamiseen vaikuttavaksi tekijäksi nousi Kimin (2010, 1916-1917) kyselytutkimuksessa rinnakkaistallentamisen kulttuuri. Tämä korostaa sitä, että tutkijat ovat vahvasti sidoksissa oman tieteenalansa vakiintuneisiin käytäntöihin ja viestinnän tapoihin myös avoimen julkaisemisen ja rinnakkaistallentamisen kontekstissa. Avoimen julkaisemisen ja rinnakkaistallentamisen käytäntöihin voidaan yhdistää ajatus ulkoisista ja sisäisistä hyödyistä (engl. extrinsic & intrinsic benefits). Kim (2007) listaa artikkelissaan ulkoisiksi hyödyiksi saatavuuden (engl. accessibility), julkaisuarkistoissa 9

olevien dokumenttien julkisuuden ja luotettavuuden, ammatillisen ja institutionaalisen tunnettuuden sekä akateemiset palkkiot. Sisäisiin hyötyihin lukeutuvat sekä altruistiset tarkoitusperät että oman edun tavoittelu artikkeleita rinnakkaistallennettaessa. On syytä huomioida, että koska Kim (2007) käyttää jaottelua nimenomaan instituutiokohtaisia julkaisuarkistoja tarkastellessaan, samaa jaottelua ei välttämättä ole mielekästä soveltaa sellaisenaan muun tyyppisiin julkaisuarkistoihin tai avoimeen julkaisemiseen yleensä. Tutkijat eivät välttämättä myöskään suhtaudu kaikkiin avoimen julkaisemisen teihin samalla tavalla: tutkija voi esimerkiksi haluta rinnakkaistallentaa tutkimuksensa altruistisesta halusta edistää tiedeyhteisön toimintaa, mutta jos hän antaisi saman artikkelin julkaistavaksi OA-lehdessä, voisi vaikuttavin taustatekijä olla esimerkiksi jonkin tietyn tahon vaatimus tietyssä lehdessä julkaisemisesta. Myös Spezi, Fry, Creaser, Probets ja White (2013) tekivät tutkijoiden rinnakkaistallentamisen käytäntöjä tutkiessaan havainnon sisäisistä ja ulkoisista avoimeen julkaisemiseen ja rinnakkaistallentamiseen motivoivista tekijöistä. He käyttävät termejä oma-aloitteinen (engl. self-initiated) ja ulkopuolinen (engl. externally initiated) syy avoimeen julkaisemiseen. Ulkopuolisiksi syiksi määriteltiin työnantajan vaatimus, julkaisijan kehotus, kollegan ehdotus, julkaisuarkiston kehotus, rahoittajan vaatimus, kirjoituskumppanin pyyntö ja yliopistokirjaston työntekijän kehotus julkaista avoimesti. Oma-aloitteiseksi syyksi listattiin vapaaehtoinen avoin julkaiseminen. Sähköiseen kyselyyn vastanneista tutkijoista 46 % mainitsi julkaisseensa avoimesti vapaaehtoisesti. Ulkopuolisista syistä vaikuttavin oli työnantajan vaatimus (20 %). (Spezi ym. 2013, 343.) Heaton, Burns ja Thoms (2019) selvittävät artikkelissaan, missä määrin tietyt tekijät motivoivat Utahin valtionyliopiston tutkijoita julkaisemaan avoimesti. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa kirjoittajat analysoivat viittaustietokanta Scopuksesta kerättyjä tietoja Utahin valtionyliopiston tutkijoista, ja toisessa osassa he lähestyivät samoja tutkijoita kyselytutkimuksella. Tutkimus käsittelee vain avoimen julkaisemisen kultaisen tien periaatteella julkaistuja artikkeleita, ja Scopuksen avulla tutkittiin ja kyselylomake lähetettiin vain sellaisille tutkijoille, jotka olivat julkaisseet artikkeleitaan tällä periaatteella. (Heaton ym. 2019, 486-488.) Tutkimuksen tarkoituksena oli sekä kartoittaa taustatekijöitä sille, mikä käytännössä sai tutkijan julkaisemaan artikkelinsa tai artikkeleitaan avoimesti, että selvittää yleisesti tutkijoiden aatteellisia perusteita avoimelle julkaisemiselle. Tutkittuja taustatekijöitä olivat 10

esimerkiksi tutkijan edustama tieteenala ja se, onko tutkija vakituisessa virassa yliopistolla. Aatteellisiin perusteisiin lukeutuivat muun muassa altruismi ja koettu sosiaalinen vastuu, suurempi todennäköisyys saada viittauksia sekä epäluottamus suuria, voittoa tavoittelevia kustantajia kohtaan. (Heaton ym. 2019, 486 & 497.) Heatonin ym. (2019) tutkimuksessa altruismi ja koettu sosiaalinen vastuu sai eniten huomiota avoimeen julkaisemiseen motivoivana tekijänä. Kuten Kimin (2010) tutkimuksessa, myös Heatonin ym. tutkimuksessa vastaajat valitsivat annetuista vaihtoehdoista useimmin altruismin, kun heiltä kysyttiin, mitkä listatuista tekijöistä vaikuttivat heidän päätökseensä julkaista avoimesti. On tosin huomioitava, että Heaton kollegoineen ei tee eroa puhtaan altruismin ja sosiaalisen vastuun välille, siinä missä Kim (2010) erottaa toisistaan puhtaan altruismin ja vastavuoroisuuden periaatteen (ks. kuva 1). (Heaton ym. 2019, 497; Kim 2010, 1919.) Toiseksi merkittäväksi tekijäksi Heatonin ym. (2019) tutkimuksessa nousi viittausten saannin suurempi todennäköisyys. Nämä kaksi merkittävintä tekijää ovat samankaltaisia kuin Mäen ym. (2017) Avoin tiede -kyselyn vastauksissa, joissa tärkeimmät kannustavat tekijät olivat se, että vastaajat kokivat tutkimuksensa saavan enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta sen ollessa avoimesti saatavilla, sekä se, että vastaajat halusivat edistää avointa tiedettä (ks. kaavio 2). (Heaton ym. 2019, 497; Kim 2010, 1916; Mäki ym. 2017.) 3.2 Avoin julkaiseminen eri tieteenaloilla Tutkimuksensa ensimmäisessä osassa Heaton ym. (2019) havaitsivat, että myös jotkin taustatekijät vaikuttivat tutkijoiden päätökseen julkaista artikkelinsa tai artikkeleitaan avoimesti. Tämän tutkielman näkökulmasta merkittävin näistä taustatekijöistä on tutkijan edustama tieteenala. Analysoimalla viittaustietokanta Scopuksesta kerättyjä tietoja ryhmä havaitsi, että joidenkin tieteenalojen edustajat julkaisevat avoimesti todennäköisemmin kuin toisten. Avoin julkaiseminen oli yleisintä luonnontieteissä ja luonnonvaratieteissä sekä määrällisesti että prosentuaalisesti mitattuna. Heaton kollegoineen huomauttaa, että tieteenalan vaikutus on yksin tarkasteltuna epäjohdonmukainen mittari, mutta kun sitä tarkastellaan yhdessä muiden vaikuttavien tekijöiden kanssa, tieteenalalla voi olla hyvinkin merkittävä osa tutkijan avoimen julkaisemisen käytännöissä ja suhtautumisessa avoi- 11

meen julkaisemiseen. Muiksi erityisen merkittäviksi vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat kirjoittajamaksut ja kollegoiden näkemykset avoimesta julkaisemisesta. (Heaton ym. 2019, 490 & 499.) Kun tarkastellaan tieteenalan tai tiedekunnan vaikutusta avoimen julkaisemisen käytäntöihin, merkittävin ero tehdään usein ns. kovien tieteiden ja humanististen tieteiden välille. Rowley ym. (2017) soveltavat tutkimuksessaan perinteistä STM-HSS -jaottelua (engl. scientific, technical & medical humanities & social science) tarkastellessaan tutkijoiden suhtautumista avoimeen julkaisemiseen tiedelehdissä. OA-liikkeen juurten voidaan katsoa olevan kovissa tieteissä, mikä on johtanut keskusteluun avoimen julkaisemisen relevanssista humanistisissa tieteissä. Ryhmien välillä olevia tieteenalakohtaisia käytännön eroavaisuuksia ei liene mielekästä kieltää, mutta Rowley kollegoineen havaitsi, että suhteessa kaikkien julkaistujen artikkeleiden määrään avointen julkaisujen määrä kovissa ja humanistisissa tieteissä on hyvin tasainen. Tämä viittaa siihen, että avoimen julkaisemisen käytännöt on omaksuttu yhtä lailla sekä kovilla että humanistisilla tieteenaloilla, vaikka humanististen tieteiden on usein ajateltu omaksuvan avoimen julkaisemisen käytäntöjä hitaammin. (Rowley ym. 2017, 1204-1208.) Näin ollen tieteenalakohtaisia eroja tarkasteltaessa on syytä pitää mielessä myös avoimen julkaisemisen käytäntöjen samankaltaisuudet tieteenalojen ja tiedekuntien välillä. 12

4 TUTKIMUSASETELMA Tässä luvussa käsittelen tutkimusasetelmaani. Käyn aluksi läpi tutkimuskysymykseni, minkä jälkeen siirryn esittelemään tutkimusaineistoani ja käyttämääni tutkimusmenetelmää. 4.1 Tutkimuskysymykset Tutkimuskysymykset muodostuivat tutkimusaineiston pohjalta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1. Mikä kannustaa tutkijoita avoimeen julkaisemiseen Tampereen yliopistossa? 2. Onko kannustavissa tekijöissä tiedekuntakohtaisia eroja? Jos on, millaisia? 4.2 Tutkimusaineisto Käytän tutkimusaineistonani Tampereen yliopiston kirjaston teettämää Avoin tiede -kyselyä vuodelta 2017. Kyselyssä kartoitettiin Tampereen yliopiston tutkijoiden näkemyksiä avoimesta julkaisemisesta ja tutkimusaineiston avaamisesta. Taustamuuttujina käytettiin tiedekuntaa tai yksikköä, tutkijanuran vaihetta ja työskentelytapaa. Kysely lähetettiin sähköpostitse 1300 Tampereen yliopiston tutkijalle, minkä lisäksi sitä markkinoitiin Tampereen yliopiston intranetissä, yliopiston kirjaston kotisivuilla ja jatko-opiskelijoiden työpöydällä. Elektroninen kyselylomake koostui 13 kysymyksestä, joihin oli annettu valmiit vastausvaihtoehdot sekä osassa myös mahdollisuus avoimeen vastaukseen. Kysymyksissä 1 ja 3-12 vastaajien oli mahdollista valita annetuista vastausvaihtoehdoista useampi kuin yksi. Aineisto kerättiin aikavälillä 13.3.2017-31.3.2017, ja vastauksia siihen saatiin 146. (Mäki ym., 2017.) Aineistosta ei tiettävästi ole julkaistu tutkimusraporttia eikä sitä ole hyödynnetty muissa julkaisuissa. Vaikka vastaajia oli kyselyssä yhteensä 146, käsittelin lopulta vain 144 vastausta. Päädyin tähän ratkaisuun siksi, että vastaajista kaksi (2) oli tiedekuntaa tai yksikköä kysyttäessä valinnut muu-vaihtoehdon. Tutkielman näkökulma ja muu-vastausten alhainen määrä huomioiden en pitänyt näiden kahden osallistujan vastauksia merkittävinä tutkielman 13

kannalta. Jäljelle jäävästä 144 vastaajasta n. 29 % kertoi olevansa professoreita, apulaisprofessoreita tai tutkimusjohtajia, n. 26 % väitöskirjatutkijoita, n. 20 % tutkijatohtoreita, n. 20 % yliopistotutkijoita tai yliopistonlehtoreita, ja n. 6 % valitsi muu-vaihtoehdon tutkijanuran vaihetta kysyttäessä (Mäki ym., 2017). Arkistoitujen tutkimusaineistojen jatkokäyttö on yleinen käytäntö erityisesti yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Keckman-Koivuniemi ja Kleemola (2006) kertovat Hymania (1972, 1) mukaillen, että jatkokäytössä tuotetaan uutta tietoa aihealueista, jotka eivät ole alkuperäisen tutkimuksen painopisteitä. Yhtenä jatkokäytön hyötynä voidaankin pitää tieteelliselle tiedolle ominaista tiedon kumuloitumista. (Keckman-Koivuniemi & Kleemola 2006, 7-8.) Keckman-Koivuniemi ja Kleemola (2006, 16) huomauttavat, että lähdekritiikki jatkokäytössä olevaa aineistoa kohtaan on yhtä suotavaa kuin muidenkin lähteiden kohdalla, ja esimerkiksi kuvailutietojen riittävyys on hyvä tarkistaa lähdeaineistoa valittaessa. Tätä tutkielmaa varten valittu aineisto on hyvin kuvailtu ja sopii tutkielman lähestymistapaan. 4.3 Tutkimusmenetelmä Tutkimusmenetelmäni on tutkimusaineiston kvantitatiivinen analyysi. Kvantitatiivisen eli määrällisen tutkimuksen tarkoitus on antaa yleinen kuva muuttujien välisistä suhteista ja eroista. Määrällisen analyysin avulla voidaan selvittää esimerkiksi syy-seuraussuhteita ja tarkastella ilmiöiden yleisyyttä numeroita ja tilastoja hyödyntäen. Tyypilliset tavat hankkia tutkimusaineistoa määrälliseen tutkimukseen ovat kysely, haastattelu ja systemaattinen havainnointi, mutta myös erilaisten toisen käden aineistojen hyödyntäminen on yleistä. Mahdolliset virheet kvantitatiivisessa tutkimuksessa liittyvät yleensä tutkimuksen suunnitteluvaiheeseen. Voi olla, etteivät tutkijan valitsemat menetelmät ole sopusoinnussa keskenään tai käytetty mittari on tavalla tai toisella epäonnistunut. Numeerisessa aineistossa yksikin lyöntivirhe voi aiheuttaa vääristymän aineistoa analysoitaessa. (Koppa 2015; Vilkka 2007, 13 & 27-35 & 100-101.) Käytännössä analysoin valmista toisen käden kyselyaineistoa SPSS:n avulla. Valitsin aineistosta tutkittavaksi tutkielman aiherajauksen kannalta relevanteimman kysymyksen, Mikä kannustaa sinua julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan? (ks. liite 1). 14

Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan eri avoimeen julkaisemiseen kannustavien tekijöiden merkitystä omassa toiminnassaan. Arvioitavia tekijöitä olivat halu edistää avointa tiedettä, tutkimuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden lisääntyminen, rahoittajan vaatimus avoimesta julkaisemisesta ja yliopiston julkaisu- ja datapolitiikan linjaus tai rehtorin päätös avoimesta julkaisemisesta. (Mäki ym., 2017.) Hyödynsin analyysissä erityisesti SPSS:n ristiintaulukointiominaisuutta, jonka avulla tarkastelin kannustavien tekijöiden yleisyyksiä ja tiedekuntien välillä ilmeneviä eroja. Ristiintaulukointi kvantitatiivisen analyysin osa-alueena soveltuu erityisesti muuttujien jakautumisen ja niiden välisten suhteiden riippuvuuksien tarkasteluun (KvantiMOTV, 2004). 15

5 TULOKSET Tässä luvussa käsittelen Avoin tiede 2017 -kyselyä. Aluksi käyn läpi, miten vastaajamäärät jakautuivat tiedekunnittain, minkä jälkeen siirryn analysoimaan kyselylomakkeen 5. kohdan vastauksia (ks. liite 1). Luku antaa yleiskuvan siitä, missä määrin eri kannustavat tekijät vaikuttavat tutkijoiden avoimen julkaisemisen ja rinnakkaistallentamisen käytäntöihin Tampereen yliopistossa. Vastaajien jakautuminen tiedekunnittain Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta Viestintätieteiden tiedekunta Johtamiskorkeakoulu 9,7% 13,9% 6,9% 4,2% 35,4% Kasvatustieteiden tiedekunta Luonnontieteiden tiedekunta 29,9% Kaavio 1. Vastaajien jakautuminen tiedekunnittain. N=144 Vastaajamäärät jakautuvat varsin epätasaisesti tiedekuntien kesken (ks. kaavio 1). Nimetyistä tiedekunnista eniten vastaajia on yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta (51 vastaajaa), vähiten taas luonnontieteiden tiedekunnasta (6 vastaajaa). Vastaajamäärien suuri epätasaisuus on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Tällä aineistolla varmimmat tulokset saadaan yhteiskuntatieteiden sekä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnasta (43 vastaajaa). Muiden tiedekuntien, erityisesti luonnontieteiden tiedekunnan, tuloksiin on suhtauduttava varauksella. 16

5.1 Yhteiset vastaukset Mikä kannustaa sinua julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan? Tutkimukseni saa enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, kun se on avoimesti saatavilla Haluan edistää avointa tiedettä 75,7 % 84,7 % Yliopiston julkaisu- ja datapolitiikka sekä rehtorin päätös edellyttävät sitä Rahoittaja vaatii avointa julkaisemista 31,9 % 27,1 % Kaavio 2. Mikä kannustaa sinua julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan? N=144 Kaavio 2 esittää kokonaisuutena kaikkien vastaajien (144) näkemykset avoimeen julkaisemiseen tai rinnakkaistallentamiseen kannustavista tekijöistä. Kaaviosta saadaan yleiskuva siitä, miten Tampereen yliopiston tutkijat suhtautuvat aiheeseen tiedekunnasta riippumatta. Vastaajien oli mahdollista valita annetuista vastausvaihtoehdoista useampi kuin yksi. Tärkeimpinä vaikuttavina tekijöinä koetaan tutkimuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden lisääntyminen (84,7 %) sekä halu edistää avointa tiedettä (75,7 %). Yliopiston julkaisuja datapolitiikka sekä rehtorin päätös (31,9 %) ja rahoittajan vaatimus avoimesta julkaisemisesta (27,1 %) taas osoittautuvat selvästi vähemmän vaikuttaviksi tekijöiksi. Merkittävää tuloksissa on, että avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjaileville tekijöille annetaan huomattavasti vähemmän painoarvoa kuin sen vapaaehtoisuutta korostaville tekijöille. 17

5.2 Tiedekuntakohtaiset vastaukset Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että eri tieteenalojen vakiintuneet käytännöt julkaisu- ja viestintätavoissa aiheuttavat tieteenalojen välisiä eroja myös avoimessa julkaisemisessa ja rinnakkaistallentamisessa (esim. Coonin & Younce 2009, 81-91; Heaton ym. 2019, 490). Täten voidaan olettaa, että myös tiedekuntien välillä esiintyy jonkinlaisia eroavaisuuksia riippuen siitä, miten eri alat jakautuvat tiedekuntiin. Seuraavaksi esittelen tarkemmin, millaisia eroja Tampereen yliopiston tiedekuntien välillä on avoimen julkaisemisen käytännöissä. Tutkimukseni saa enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, kun se on avoimesti saatavilla Yhteiskuntatieteden tiedekunta Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta Viestintätieteiden tiedekunta Johtamiskorkeakoulu Kasvatustieteiden tiedekunta Luonnontieteiden tiedekunta 88,2 % 76,7 % 90% 92,9 % 80% 83,3 % Kaavio 3. Mikä kannustaa sinua julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan?: Tutkimukseni saa enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, kun se on avoimesti saatavilla. N=144 Kaaviosta 3 nähdään, että näkyvyyden ja vaikuttavuuden aspekti on voimakkaimmin esillä johtamiskorkeakoulussa, jossa noin 93 % vastaajista mainitsee sen kannustavaksi tekijäksi. Lähes yhtä paljon painoarvoa näkyvyydelle ja vaikuttavuudelle annetaan viestintätieteiden tiedekunnassa (90 %) ja vähiten taas lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa (n. 77 %). Vastausprosenttien erot tiedekunnittain eivät kuitenkaan ole huomattavan suuria. Kimin (2007) jaottelua sovellettaessa tutkimuksen näkyvyys ja vaikuttavuus on ulkoinen hyöty ja avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostava tekijä. 18

Haluan edistää avointa tiedettä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta Viestintätieteiden tiedekunta Johtamiskorkeakoulu Kasvatustieteiden tiedekunta 78,4 % 72,1 % 70% 78,6 % 70% Luonnontieteiden tiedekunta 100% Kaavio 4. Mikä kannustaa sinua julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan?: Haluan edistää avointa tiedettä. N=144 Tutkijoiden halussa edistää avointa tiedettä ei ilmene huomattavaa hajontaa tiedekuntien välillä (ks. kaavio 4). Tämä kannustava tekijä on voimakkaimmin esillä luonnontieteiden tiedekunnassa, jossa 100 % vastaajista mainitsee haluavansa edistää avointa tiedettä. On tosin muistettava, että kyseisestä tiedekunnasta vastaajia on vain kuusi. Mikäli luonnontieteiden tiedekuntaa ei huomioida, johtamiskorkeakoulussa (n. 79 %) ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa (n. 78 %) tälle vaihtoehdolle annetaan hieman enemmän painoarvoa muihin tiedekuntiin verrattaessa. Vähiten mainintoja halusta edistää avointa tiedettä saadaan viestintätieteiden (70 %) ja kasvatustieteiden (70 %) tiedekunnista. Kimin (2007) jaotteluun sijoitettuna halu edistää avointa tiedettä on sisäinen hyöty ja avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostava tekijä. Lisäksi tämä on avoimen julkaisemisen hengen mukainen altruistinen tapa suhtautua avoimeen julkaisemiseen ja rinnakkaistallentamiseen. 19

Yliopiston julkaisu- ja datapolitiikka sekä rehtorin päätös edellyttävät sitä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta 27,5 % Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta Viestintätieteiden tiedekunta 39,5 % 40% Johtamiskorkeakoulu 28,6 % Kasvatustieteiden tiedekunta Luonnontieteiden tiedekunta 20% 16,7 % Kaavio 5. Mikä kannustaa sinua julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan?: Yliopiston julkaisu- ja datapolitiikka sekä rehtorin päätös edellyttävät sitä. N=144 Kaaviosta 5 käy ilmi, miten vaikuttavaksi tutkijat kokevat yliopiston julkaisu- ja datapolitiikan linjauksen ja rehtorin päätöksen avoimesta julkaisemisesta. Toisin kuin aiemmissa kaavioissa kuvatut vaihtoehdot, yliopiston julkaisu- ja datapolitiikka sekä rehtorin päätös ovat avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjailevia tekijöitä. Avoimeen julkaisemiseen siis ohjataan selvästi asettamalla rajoituksia jonkin ulkoisen tahon, tässä tapauksessa yliopiston julkaisu- ja datapolitiikan sekä rehtorin toimesta. Eniten painoarvoa yliopiston julkaisu- ja datapolitiikalle sekä rehtorin päätökselle annetaan viestintätieteiden (40 %) ja lääke- ja biotieteiden tiedekunnissa (n. 40 %), vähiten taas luonnontieteiden tiedekunnassa (n. 17 %). Yliopiston julkaisu- ja datapolitiikalla tai rehtorin päätöksellä ei ole ulkoista tai sisäistä hyötyä, koska kyseessä on tutkijasta itsestään riippumaton seikka. 20

Rahoittaja vaatii avointa julkaisemista Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta Viestintätieteiden tiedekunta Johtamiskorkeakoulu Kasvatustieteiden tiedekunta 29,4 % 23,3 % 35% 35,7 % 20% Luonnontieteiden tiedekunta 0% Kaavio 6. Mikä kannustaa sinua julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan?: Rahoittaja vaatii avointa julkaisemista. N=144 Edellisen kaavion tavoin myös tässä kaaviossa kuvattu kannustava tekijä rahoittajan vaatimus avoimesta julkaisemisesta (ks. kaavio 6) perustuu avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjaileviin tekijöihin. Avoimeen julkaisemiseen siis ohjataan ulkopuolisen tahon asettamilla vaatimuksilla. Eniten rahoittajan vaatimuksella on merkitystä johtamiskorkeakoulussa (n. 36 %) ja viestintätieteiden tiedekunnassa (35 %). Luonnontieteiden tiedekunnasta yksikään vastaajista ei valinnut tätä vastausvaihtoehtoa. Rahoittajan vaatimuksella ei ole ulkoista tai sisäistä hyötyä, koska kyseessä on tutkijasta itsestään riippumaton seikka. 21

6 TULOSTEN YHTEENVETO 6.1 Kannustavat tekijät Ensimmäinen tutkimuskysymykseni oli, mikä kannustaa tutkijoita avoimeen julkaisemiseen Tampereen yliopistossa. Tulokset perustuvat Avoin tiede 2017 -kyselyn kysymykseen numero 5, Mikä kannustaa sinua julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan? (ks. liite 1). Annetuista vastausvaihtoehdoista suurin avoimeen julkaisemiseen tai rinnakkaistallentamiseen kannustava tekijä oli se, että tutkijat kokivat tutkimuksensa saavan enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta sen ollessa avoimesti saatavilla (n. 85 %). Hieman vähemmän merkittäväksi tekijäksi nousi halu edistää avointa tiedettä (n. 76 %). Yliopiston julkaisu- ja datapolitiikalle sekä rehtorin päätökselle (n. 32 %) ja rahoittajan vaatimukselle avoimesta julkaisemisesta (n. 27 %) annettiin huomattavasti vähemmän painoarvoa. Avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostavat tekijät kannustavat tutkijoita julkaisemaan avoimesti tai rinnakkaistallentamaan huomattavasti enemmän kuin avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjailevat tekijät. (ks. kaavio 2.) 6.2 Tiedekuntien väliset erot Tiedekuntien välisiä eroja on havaittavissa, mutta ne ovat hyvin pieniä. Kaikissa tiedekunnissa avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostavia tekijöitä pidettiin vaikuttavampina kuin avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjailevia tekijöitä, mutta eroavaisuuksista on kuitenkin mahdollista tehdä joitakin havaintoja. Kokonaisuutena tarkasteltuna avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjailevat tekijät koettiin viestintätieteiden tiedekunnassa vaikuttavammiksi kuin muissa tiedekunnissa. Avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostavat tekijät taas saivat eniten huomiota luonnontieteiden tiedekunnassa, samoin kuin halu edistää avointa tiedettä. Näkyvyydelle ja vaikuttavuudelle annettiin eniten painoarvoa johtamiskorkeakoulussa. Rahoittajan vaatimuksella oli eniten merkitystä johtamiskorkeakoulussa, rehtorin päätöksellä ja datapolitiikalla taas viestintätieteiden sekä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa. Pääasiallisena havaintona on kuitenkin mielekästä todeta vain se, että avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostavat tekijät ovat kannustavina tekijöinä vaikuttavampia tiedekunnasta riippumatta. 22

7 KESKUSTELU Tutkimus antoi selkeän tuloksen avoimeen julkaisemiseen kannustavista tekijöistä. Avoimen julkaisemisen ja rinnakkaistallentamisen vapaaehtoisuutta korostavat tekijät koettiin vaikuttavammiksi tiedekunnasta riippumatta, siinä missä avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta ohjailevilla tekijöillä oli huomattavasti vähemmän vaikutusta tutkijoiden avoimen julkaisemisen käytäntöihin. Samankaltaisia havaintoja vapaaehtoisten tekijöiden korostumisesta ovat tehneet aiemmin esimerkiksi Heaton ym. (2019, 497) ja Spezi ym. (2013, 343). Tästä voitaisiin tehdä yleistys, että avoimen julkaisemisen hengessä toimiminen on varsin universaali kannustin tutkijoille. Koska avoimen julkaisemisen vapaaehtoisuutta korostavat tekijät olivat selvästi suositumpia kaikissa tiedekunnissa, on ohjailevien tekijöiden tosiasiallista vaikutusta vaikea arvioida. Kuinka moni esimerkiksi jättäisi tutkimuksensa julkaisematta avoimesti, ellei nimenomaan rahoittaja vaatisi sitä? Lisäksi on syytä muistaa, että OA-liikettä ja avoimen julkaisemisen periaatteita on myös kritisoitu. Osa tutkijoista on huolissaan esimerkiksi avoimesti julkaistavien tutkimusten laadusta erityisesti saalistajalehtien vuoksi, koska tällä tavoin tutkimukset on mahdollista julkaista avoimesti ennen kuin ne käyvät läpi tieteellisen vertaisarviointiprosessin (Vastuullinen tiede, 2018). Tiedekuntakohtaisten erojen tarkastelu ei osoittautunut erityisen tuloksekkaaksi, sillä tutkimuksessa nousi esiin enemmän tiedekuntia yhdistäviä kuin niitä erottavia tekijöitä. Lisäksi olisi todennäköisesti ollut mielekkäämpää tarkastella tieteenalakohtaisia eroja tietyillä tieteenaloilla, jolloin tieteenalojen eriävät piirteet olisivat tulleet selkeämmin esiin ja tulokset olisi ollut helpompi liittää osaksi esimerkiksi kunkin alan vakiintuneita viestintä- ja tutkimuskäytäntöjä. Tämän osion tulosten voidaan kuitenkin katsoa olevan jokseenkin linjassa esimerkiksi Rowleyn ym. (2017, 1209-1210) tieteenalaryhmien välisiin eroihin ja yhteneväisyyksiin liittyvien tulosten kanssa. Tuloksista käy ilmi myös esimerkiksi se, että luonnontieteiden tiedekunnassa johon Tampereen yliopiston vielä vuonna 2017 voimassa olevassa tiedekuntajaossa kuuluivat muun muassa tietojenkäsittelytiede ja matematiikka vallitsee hyvin myönteinen näkemys avoimesta julkaisemisesta, jolla on tietojenkäsittelytieteissä pitkät perinteet (ks. esim. Spezi ym. 2013, 348 & 354-355). Tutkielmassa esitetyt tulokset eivät ole yleistettävissä tutkimuksen aiherajauksen ulkopuolelle. Niitä ei ole mielekästä soveltaa esimerkiksi muihin suomalaisiin yliopistoihin 23

tai nykyiseen Tampereen yliopistoon, sillä yliopiston tiedekuntajako on uudistunut tutkielmassa hyödynnetyn aineiston keräämisen jälkeen. Vastaava aineisto kerättiin Tampereen yliopistossa edellisen kerran vuonna 2012, ja vastaava kysely olisi syytä toistaa myös vuoden 2017 kyselyn jälkeen. Tähän mennessä Tampereen yliopiston kirjasto on toistanut kyselytutkimuksen viiden vuoden välein. Mikäli tutkimus toistuu saman kaavan mukaisesti seuraavan kerran vuonna 2022, mahdollistaisi tämä pidemmän aikavälin katsauksen Tampereen yliopiston avoimen julkaisemisen käytäntöjen kehittymiseen. Lisäksi kerättyjen kyselyaineistojen avaaminen ja niiden jalostaminen tutkimusteksteiksi osaltaan auttaisi ylläpitämään aiheen jatkuvuutta ja läpinäkyvyyttä. Tällainen pidemmän aikavälin kattava lähestymistapa aiheeseen voisi sopia jatkotutkimuksen aiheeksi esimerkiksi pro gradu -tutkielmaan. 24

LÄHTEET Avoin tiede. (1.1.2018). Mikä ihmeen avoin julkaiseminen. Haettu osoitteesta https://avointiede.fi/fi/ajankohtaista/mika-ihmeen-avoin-julkaiseminen (Käytetty 19.3.2020). Budapest Open Access Initiative. (14.2.2002). Read The Budapest Open Access Initiative. Haettu osoitteesta https://www.budapestopenaccessinitiative.org/ (Käytetty 19.3.2020). Coonin, B. & Younce, L.M. (2009). Publishing in open access journals in the social sciences and humanities: Who s doing it, and why? In Pushing the edge: Proceedings of the fourteenth National Conference of the Association of College and Research Libraries. March 12 15, 2009, Seattle, Washington, ed. Dawn Mueller, 85 94. Chicago: American Library Association. Haettu osoitteesta http://www.ala.org/acrl/sites/ala.org.acrl/files/content/conferences/confsandpreconfs/national/seattle/papers/85.pdf For Better Science. (11.9.2018). Response to Plan S from Academic Researchers: Unethical, Too Risky! Haettu osoitteesta https://forbetterscience.com/2018/09/11/response-to-plan-s-from-academic-researchers-unethical-too-risky/ (Käytetty 16.5.2020). Heaton, R., Burns, D., & Thoms, B. (2019). Altruism or self-interest? Exploring the motivations of open access authors. College and Research Libraries, 80(4), 485 507. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.5860/crl.80.4.485 Kim, J. (2007). Motivating and Impeding Factors Affecting Faculty Contribution to Institutional Repositories. Journal of Digital Information, 8(2). Haettu osoitteesta https://journals.tdl.org/jodi/index.php/jodi/article/view/193/177 Kim, J. (2010). Faculty self archiving: Motivations and barriers. Journal of the American Society for Information Science and Technology, 61(9), 1909 1922. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1002/asi.21336 25

Koppa. (10.4.2015). Jyväskylän yliopisto. Aineiston analyysimenetelmät: määrällinen analyysi. Haettu osoitteesta https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineiston-analyysimenetelmat/maarallinen-analyysi (Käytetty 5.5.2020). KvantiMOTV. (5.6.2004). Ristiintaulukointi. Haettu osoitteesta https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/ristiintaulukointi/ristiintaulukointi.html (Käytetty 5.5.2020). Laine, S. (2012). Avoin pääsy tieteellisiin artikkeleihin rinnakkaistallentaminen tutkijan näkökulmasta. Tampereen yliopisto. Informaatiotieteiden yksikkö. Pro gradu -tutkielma. Haettu osoitteesta http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23190 Mäki, K. (Tampereen yliopisto), Huuskonen, S. (Tampereen yliopisto), Leppänen, S. (Tampereen yliopisto) & Toikko, T. (Tampereen yliopisto): Tampereen yliopiston avoin tiede -kysely 2017 [sähköinen tietoaineisto]. Versio 1.0 (2018-06-26). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. Haettu osoitteesta http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:t-fsd3221 Plan S. (2020). Principles and Implementation. Haettu osoitteesta https://www.coalitions.org/addendum-to-the-coalition-s-guidance-on-the-implementation-of-plan-s/principles-and-implementation/ (Käytetty 7.4.2020). Rowley, J., Johnson, F., Sbaffi, L., Frass, W., & Devine, E. (2017). Academics behaviors and attitudes towards open access publishing in scholarly journals. Journal of the Association for Information Science and Technology, 68(5), 1201 1211. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1002/asi.23710 Spezi, V., Fry, J., Creaser, C., Probets, S., & White, S. (2013). Researchers' green open access practice: A cross-disciplinary analysis. Journal of Documentation, 69(3), 334-359. Haettu osoitteesta http://dx.doi.org.libproxy.tuni.fi/10.1108/jd-01-2012-0008 Suomen Akatemia. (12.8.2019). Usein kysyttyjä kysymyksiä Plan S -aloitteesta. Haettu osoitteesta https://www.aka.fi/fi/akatemia/media/ajankohtaiset-uutiset/2019/tutkimusjulkaisujen-avoimuutta-edistavan-plan-s--suunnitelman-toimeenpano-etenee/usein-kysyttyja-kysymyksia-plan-s--aloitteesta/ (Käytetty 7.4.2020). Tampereen yliopiston kirjasto. (17.4.2020). Avoin julkaiseminen: avoimen julkaisemisen opas. Haettu osoitteesta https://libguides.tuni.fi/avoinjulkaiseminen (Käytetty 9.3.2020). 26

Togia, A., Korobili, S., & Togia, A. (2014). Attitudes towards open access: A meta-synthesis of the empirical literature. Information Services & Use, 34(3-4), 221 231. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.3233/isu-140742 Tritonia. (29.4.2020). Open access: avoimen julkaisemisen opas. Haettu osoitteesta https://uva.libguides.com/avoinjulkaiseminen/etusivu (Käytetty 9.3.2020). University of Pittsburgh. (24.1.2020). University Library System Course & Subject Guides: Open Access @ Pitt: All About OA. Haettu osoitteesta https://pitt.libguides.com/openaccess (Käytetty 7.4.2020). Vastuullinen tiede. (15.3.2018). Kuinka välttää saalistajajulkaisuja? Haettu osoitteesta https://vastuullinentiede.fi/fi/julkaiseminen/kuinka-valttaa-saalistajajulkaisuja (Käytetty 18.5.2020). Vilkka, H. (2007). Tutki ja mittaa : määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi. WHO and TDR join coalition for free digital access to health research. (29.8.2019). Haettu osoitteesta https://www.who.int/tdr/news/2019/who-tdr-join-coalition-free-digital-acces/en/ (Käytetty 7.4.2020). 27

LIITE 1: AVOIN TIEDE 2017 -KYSELYLOMAKE i

ii

iii