Ihminen luonnon ja kulttuurin välimaastossa Olympolainen näkökulma

Ihminen luonnon ja kulttuurin välimaastossa Olympolainen näkökulma Ma klo 18.30 20 Opistotalo, Helsinginsali, Helsinginkatu 26 9.1. 2.4.2012 FM Jussi Tuovinen

Sarjan rakenne, osa 1 9.1. Zeus/Jupiter: Ihminen johtajana ja johdettuna 16.1. Hera/Juno: Parisuhteesta perheeseen, sukuun ja yhteiskuntaan 23.1. Poseidon/Neptunus: Ihminen luonnon vai luonto ihmisen hallitsijana 30.1. Haades/Pluto: Ihminen ja kuolevaisuuden tiedostamisen sietämätön keveys 6.2. Athene/Minerva: Onko ihminen (ainoa) älykäs eläin? 13.2. Ares/Mars: Onko ihminen (ainoa) eläin, joka käy sotia?

Sarjan rakenne, osa 2 27.2. Apollon/Apollo: Uteliaisuus, muutos ja kasvu ihmisyyden mitta(ko?) 5.3. Artemis/Diana: Ihminen petojen sukua(ko?) 12.3. Afrodite/Venus: Ja suurin on rakkaus vai onko? 19.3. Hefaistos/Vulkanus: Onko ihminen (ainoa) eläin, joka tekee työtä? 26.3. Dionysos/Bacchus: Onko ihminen (ainoa) eläin, joka osaa huvitella? 2.4. Hermes/Merkurius: Onko ihminen (ainoa) eläin, joka käy kauppaa?

Yhteystiedot Aineisto löytyy osoitteesta: http://opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palautetta luennoitsijalle: jussi.m.tuovinen@helsinki.fi

Ares - Sodan jumala Zeuksen ja Heran poika Sisaruksia eripuraisuuden jumalatar Eris ja seppä Hefaistos Mielletään yleensä salskeaksi nuoreksi mieheksi mutta luonteeltaan väkivaltaiseksi ja arvaamattomaksi Ei tarvitse mitään erityistä syytä sotaan ja onkin siksi epäsuosittu Vrt. Pallas Athene, joka on järkevän ja suunnitelmallisen sodan jumalatar

Ei mikään perheen lempipoika Jopa isä Zeus suuttui pojalleen Sinkku mutta useita suhteita jumalatarten ja muiden naisten sekä erityisesti kauneuden jumalattaren Afroditen kanssa Monien muiden kreikkalaisten miesjumalien tavoin runsaasti aviottomia jälkeläisiä Roomalaisten mytologiassa Aresta vastaa Mars, mutta runsaasti myös eroja Mars ylipäätään sympaattisempi ja järkevämpi hahmo

Areen attribuutteja Attribuutteja mm. kultainen kypärä ja joskus myös käteen asetettu verinen keihäs, palava soihtu tai pyhä kilpi Sotavaunuja vetää neljä tulista oritta, jotka ovat auringonjumala Helioksen hevosten jälkeläisiä Lempieläimiä varsin osuvasti koirat ja korppikotkat Seuralaisina esiintyvat myös hyvin sotakontekstiin sopivat sisar Eris ( Riita ) sekä pojat Fobos ( Pelko ) ja Deimos ( Kauhu ), jotka hän sai Afroditeen kanssa (vrt. Mars-planeetan kuut Fobos ja Deimos)

Areen perhe-elämää Afroditen kanssa siis isäänsä tulleet Fobos ja Deimos, mutta myös enemmän äitiään luonteeltaan muistuttavat Harmonia ja Eros, jälkimmäinen tosin vain eräiden lähteiden mukaan Aglauroksen kanssa Alkippe Astyokhen kanssa Askalafos ja Ialmenos Bistoniksen kanssa Tereus Harpinan tai Steropen kanssa Oinomaos Kyrenen kanssa Diomedes Otreran kanssa Penthesileia Pelopeian tai Pyrenen kanssa Kyknos

Areen jälkeläisiä (jatkuu) Rhea Silvian kanssa (roomalaisessa mytologiassa eli kyse on siis Marsista) Romulus ja Remus, jotka liittyvät keskeisesti juuri Rooman syntymytologiaan Lisäksi tuntemattomien äitien kanssa ainakin seuraavat lapset: Antiope Biston Enyo Eurytion Hippolyte Melanippe Thraks

Eris ja Troijan sota Eris eripuraisuuden jumalatar (room. Discordia) Akhilleen tulevien vanhempien Peleuksen ja Thetiksen häihin oli kutsuttu kaikki muut Olympon jumalattaret paitsi Eris, koska tämän pelättiin aiheuttavan eripuraa Tästä suuttuneena Eris heitti häävieraiden joukkoon kultaisen omenan, jossa luki "Kauneimmalle", mikä sai jumalattaret Heran, Afroditen ja Athenen kiistelemään siitä, kuka heistä sen saisi Päätösvalta asiassa päätettiin antaa Troijan kuninkaan pojalle Parikselle

Eriksen omena ja Pariksen tuomio Paris valitsi lopulta Afroditen, koska tämä lupasi auttaa häntä kuningas Menelaoksen puolison Helenan ryöstössä Hera olisi tarjonnut poliittista valtaa ja Athene taistelutaitoja, mutta Paris piti siis Helenan saamista näitä arvokkaampana Näin siis Eriksen omena ja Pariksen tuomio aiheuttivat Troijan sodan Kuvassa Frans Woutersin Pariksen tuomio (Valtion taidemuseo)

Fobos, Deimos ja Enyo Fobos ('pelko, room. Timor, engl. Terror) on taistelukentillä syttyvän pelon ja pakokauhun jumala Deimos ( kauhu, room. Fuga, josta musiikkitermi fuuga paeta, engl. Horror) taas yleisen kauhun ilmentymä Areen seuralaisia myös sodan jumalatar Enyo (room. Bellona), joka nauttii taistelussa erityisesti verenvuodatuksesta, ja josta käytetään myös epiteettiä kaupunkien tuhoaja Kaikki kolme sodan olennaisia elementtejä ja siksi Areen uskollisia kumppaneita

Ares ja Kadmos Areella rooli myös Theban kaupungin luomisessa Foinikian kuninkaan poika ja Europan veli Kadmos surmasi Areen vesilohikäärmeen ja kylvi sen hampaat maahan, joista kasvoivat hurjat sotajumalan jälkeläiset spartit ja myöhemmin edelleen spartalaiset Lepyttääkseen Aresta Kadmos meni naimisiin hänen tyttärensä Harmonian kanssa, mikä lopetti riidan, ja tämän kunniaksi he perustivat Theban kaupungin

Ares ja Troijan sota Ares oli luvannut Athenelle ja Heralle taistella kreikkalaisten puolella, mutta Afrodite suostutteli hänet Pariksen diilin takia troijalaisten puolelle Areen poika Diomedes näki isänsä taistelevan kreikkalaisia vastaan ja päätti vetäytyä, mutta Hera näki tämän ja käski häntä sotimaan isäänsä vastaan Diomedes heitti keihäänsä ja Athenen ohjauksella se osui Areen rintaan, jolloin tämä päästi kauhean huudon ja pakeni takaisin Olympolle Troijalaiset vuorostaan perääntyivät tällöin kauhuissaan takaisin kaupunkiinsa

Jumalainen murhaoikeudenkäynti Poseidonin poika Hallihurthos yritti raiskata Aglauloksen ja Areen tyttären Alkippen, mutta Ares kuitenkin yllätti tämän itse teosta ja surmasi hänet Jumalanpoikia ei kuitenkaan noin vain saa surmata, ja niinpä Ares joutui tästä hyvästä syytettynä maailman ensimmäiseen oikeudenkäyntiin Muut Olympon jumalat kuitenkin vapauttivat hänet syytteistä, sillä katsottiin, että hänellä oli täysi oikeus puolustaa tyttärensä kunniaa, mistä lähtien saman oikeuden katsotaan kuuluvan kaikille muillekin isille

Ares ja Athene Sisarpuolet Ares ja Athene eivät olleet erityisen hyvissä väleissä keskenään, millä on ollut heijastumansa myös kuolevaisen maailman puolella Athene oli parempi sotastrategi ja hänen joukkonsa voittivatkin Areen joukot molemmilla kerroilla, kun ne kohtasivat Troijan sodassa, mikä oli Areelle erityisen nöyryyttävää Häntä pidetäänkin alkukantaisen, tuhoavan taistelun jumalana, kun taas Pallas Athene esiintyy järjestäytyneen, saalista tuottavan taistelun suojelijana

Ares ja Adonis Adonis on luonnon vuosittaista elpymistä ja lakastumista kuvaava haltija, joka oli ihastuttavan kaunis ja jota kuumaverinen Afrodite rakasti palavasti Ares oli tästä mustasukkainen ja tekeytyi villisiaksi kohdatakseen Adoniksen ja lopulta surmasikin tämän Afrodite suri rakastettunsa kuolemaa niin kovasti, että muut jumalat sallivat kuolleen Adoniksen viettää osan vuotta maan päällä Selittää osaltaan vuodenaikojen kiertoa Persefoneen myytin tapaan

Areesta Marsiin Mars (Mavors tai Mamers, etruskiksi Maris) oli ylijumala Juppiterin ohella roomalaisten suosituimpia jumalia Areksen tapaan sodan jumala, mutta tästä poiketen myös viljelysten suojelija, mikä kuvaa sotimisen ja maatalouden tiivistä kytkentää roomalaisessa yhteiskunnassa ja ajattelussa Esikuvaansa rakentavampi hahmo ja myös Rooman perustajien Romuluksen ja Remuksen isä Erityisesti Rooman armeijan sotilaat uskoivat Marsin suojelevan heitä ja johdattavan heidät taisteluissa voittoon

Mars kulttuurissa Marsin mukaan on nimetty Mars-planeetta ja vuoden 3. kuukausi (esim. engl. March) Monella tavalla yleinen sodan symboli ja epiteetti Koska planeetta Mars on lähinnä maata ja helposti nähtävä sekä väriltään verenpunainen, on Marsteema niin jumalaan kuin planeettaankin kytkettynä ollut hyvin suosittu kirjallisuudessa ja taiteessa

Mars Makalös Mars oli myös 1500-luvulla Ruotsin laivaston lippulaiva ja aikansa suurimpia aluksia Tunnettiin myös lisänimillä Makalös eli verraton ja Jutehataren eli "Tanskalaisten vihaaja Upposi toukokuussa 1564 taistelussa Tanskan ja Lyypekin laivastoja vastaan Hylky löydettiin viime vuonna, mitä pidetään eräänä viimeaikojen merkittävimpänä hylkylöytönä

Tyr Skandinaavinen jumala, jonka katsotaan olleen Odinin poika ja Thorin nuorempi veli Ehkä alkuperäinen kantagermaaninen sodanjumala, joka Odinin kultin voimistuessa jäi taka-alalle Mahdollinen yhteys myös oikeudenhoitoon ja käräjiin Myyttejä säilynyt vain yksi: Fenris-sutta kahlehdittaessa Tyr asetti kätensä suden suuhun pantiksi Kun Fenris huomasi, ettei enää päässyt irti, se puri Tyrin käden poikki Ragnarökissä Tyr tappaa hirviömäisen Garm-koiran mutta kuolee myös itse

Gustav Holst: Planeetat Planeetat (The Planets) on englantilaisen Gustav Holstin vuosina 1914 16 säveltämä orkesterisarja, jonka 7 osaa on nimetty aurinkokunnan planeettojen mukaan Maata lukuun ottamatta mukana kaikki tuolloin tunnetut planeetat Kukin osa on otsikoitu antiikin jumalien mukaan, esimerkiksi Mars on alaotsikoltaan "sodan tuoja ( The Bringer of War )

Planeetat Mars, sodan tuoja Venus, rauhan tuoja Merkurius, siivekäs sanansaattaja Jupiter, iloisuuden tuoja Saturnus, vanhuuden tuoja Uranus, taikuri Neptunus, mystikko

Holst ja Pluto Holst vielä elossa kun Pluto löydettiin vuonna 1930, mutta hän ei kuitenkaan päättänyt lisätä orkesterisarjaansa Pluton mukaan nimettyä osaa V. 2000 manchesterilainen Hallé Orchestra tilasi säveltäjä Colin Matthewsilta Planeetoihin 8. osan, "Pluton, jonka kantaesitys oli 11.5.2000 Pluton asema muutettiin kuitenkin jo elokuussa 2006 kääpiöplaneetaksi, joten Holstin alkuperäinen sarja on jälleen Maata lukuun ottamatta täydellinen myös astronomisesta näkökulmasta

Kirjallisuutta (kr.) Bellingham, David: Kreikan mytologia. (An introduction to Greek mythology, 1989.) Suomentanut Juha Väänänen. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1990 (4. painos 1996). ISBN 951-20-3599-5

Hesiodos: Jumalten synty. (Theogonia.) Suomentanut Päivi Myllykoski. Liitteenä juliste jumalten sukupuusta. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2411-8 Kirjallisuutta (kr.)

Kirjallisuutta (kr.) Kivimäki, Arto: Akilleen kantapäästä Zeuksen salamaan. Kuvittanut Matti Mustonen. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23- 3917-X

Kirjallisuutta (kr.) Lindskog, Claes: Kreikkalaisia jumalaistaruja ja satuja. Suomentanut I. K. Inha. 3. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-12847-3

Kirjallisuutta (kr.) Vernant, Jean-Pierre: Ihmiset, jumalat, maailmankaikkeus: Kreikkalaisia kertomuksia aikojen alusta. (L univers, les dieux, les hommes: Récits grecs des origines, 1999.) Suomentanut Martti Berger. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25188-7

Kirjallisuutta (ant.) Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita. (Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund. 3. täydennetty painos (1. painos 1963). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1993 (12. painos 2004). ISBN 951-0- 18515-9

Kirjallisuutta (ant.) Simonsuuri, Kirsti: Ihmiset ja jumalat. Myytit ja mytologiat. 3. painos. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2510-6

Kirjallisuutta (ant.) Lilja, Saara: Antiikkia ja myyttejä. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990 (2. painos 1999). ISBN 951-0- 16609-X

Kirjallisuutta (room.) Hänninen, Marja- Leena & Kahlos, Maijastina & Lehtonen, Ulla: Uskonnot antiikin Roomassa. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851360-8

Kirjallisuutta (room.) Mustakallio, Katariina: Uskonto ja yhteisö antiikin Roomassa. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-061-9

Kirjallisuutta (skand.) Eddan jumalrunot. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut Aale Tynni. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982 (2. painos 1998). ISBN 951-0- 11503-7

Kirjallisuutta (skand.) Sumari, Anni (toim.): Óðinnin ratsu: Skandinaaviset jumaltarut. Edda (mukaelma). Toimittanut ja suomentanut Anni Sumari. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-935-3