Toimittajan palsta Tämän numeron tarkoituksena on herättää ja innostaa meidät rukoilemaan, nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jos haluamme herätyksen, sen tulee alkaa ensin meistä itsestämme. Säännöllinen määrätietoinen rukous yhdessä toisten kanssa auttaa pääsemään alkuun. Taakkojen kantaminen yhdessä on keveämpää. Omasta rukousryhmästäni olen haastatellut uskollisia rukoilijoita, jotka ovat taistelleet jo vuosikymmeniä ja saaneet myös voittoja. Helli rukoili sitkeästi miehensä puolesta 45 vuotta! Hänellä oli hätä siitä, missä hänen miehensä viettäisi iäisyytensä, ja se hätä sai hänet taistelemaan rukouksessa. Viimein tuli vastaus. Mannella oli tappelijan maine mutta kun hän antoi elämänsä Jumalalle, kaikki ihmettelivät mitä hänelle oli tapahtunut. Mannella on armoitus rukoilla erityisesti sairaiden puolesta ja hän on saanut olla todistamassa monia parantumisia. Eeva ei uskonut selviytyvänsä, jos hänen miehensä menehtyisi syöpään. Jorma otettiin pois, mutta kun Eeva alkoi kiittää Jumalaa valittamisen sijasta hän sai ihmeellistä voimaa jaksaa eteenpäin kahden pojan yksinhuoltajana ja taistella rukouksessa muiden puolesta. Aira ja Jaakko matkustivat kauas tavatakseen toisensa. Kovien kokemusten kautta heitä koulutettiin rukoillen kantamaan myös ahdistettujen lähimmäisten taakkoja. Rukousalttarilla tavataan. Siunattua Pääsiäistä! Leena El Rafie
Mietteitä rukouksesta Viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, miten me rukoilemme. Rukoilemmeko me armossa ja totuudessa? Kuinka suuri on se Jumala jota me rukoilemme? Onko Hän kaikkivaltias ja pyhä? Vai tarvitseeko meidän yrittää itse voimiemme äärirajoilla? Meidäthän on suomalaisina kasvatettu sisun voimalla menemään vaikka läpi harmaan kiven, pärjäämään itse, ettei tarvitse pyytää muilta apua. Onko Hän todella meille kaikkivaltias, siis onko Hänellä kaikki valta taivaassa ja maan päällä? Onko Hän meille niin suuri, että tiedämme Hänen olevan voimallinen tekemään ihmeitä ja vastaamaan rukouksiin? Tähän on uskovaisena kiire vastaamaan myöntävästi mutta entä ne hirveän vaikeat mahdottomalta tuntuvat asiat? Luotammeko Jumalaan, että Hän voi hoitaa myös ne, vai luovutammeko heti ensikättelyssä? Mitä on luottaminen Jumalaan? Ajattelepa pientä lasta. Hän luottaa niin paljon vanhempiinsa, että hän voi heittäytyä alas hyvinkin korkealta varmana siitä, että isä tai äiti ottaa hänet kiinni. Kun lapselle tulee lisää ikää ja järki kasvaa niin hän alkaa epäröidä olosuhteet nähdessään. Järki sanoo, että se on vaarallista, ja silloin myös luottamus ja usko vanhempien kykyyn ottaa hänet kiinni vähenee. Näin käy myös meille, jos alamme jär-
keillä omassa viisaudessamme ja katsella olosuhteita. Näin kävi Pietarille, kun hän alkoi katsella ympärillään olevia aaltoja. Rukoilemmeko me epäillen syvällä sisimmässämme, että emme kuitenkaan tule saamaan vastausta? Olemme siis jo luovuttaneet heti alussa. Jumala on pyhä. Mielestäni se edellyttää meiltä myös sitä, että emme rukoile miten sattuu. Ei meidän tarvitse hokea ja toistaa niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa takia kuullaan paremmin. Jumalan pyhyys edellyttää myös sitä, että Hänen temppeliään pidetään pyhänä ja siellä käyttäydytään sen mukaisesti. Jumalan pyhäkkö ei ole mikään sirkusareena. Jumala on kyllä Isämme mutta maallisillekin isille tulee puhua kunnioituksella. Meillä on nykyään niin paljon viihdettä kirkoissamme, että Jumalan ääni tukehtuu kaikkeen meteliin ja puheensorinaan. Ennen oltiin kirkoissa hyvinkin aralla tunnolla, jopa vapistiin, mutta nykyään siellä viihdytään; siellä on mukavaa ja uskomattomankin on helppo olla mukana. Pyhälle Hengelle ei jää tilaa, kun ohjelma pitää viedä kiireellä läpi kellon mukaan. Jokin on pahasti vialla, kun satapäisten seurakuntien rukouskokouksissa käy vain muutama kymmen rukoilijaa. Herätykset ovat aina saaneet alkunsa siitä, että on ensin herätty rukoilemaan. Kun David Wilkerson aikoinaan pani television kiinni ja alkoi käyttää sen ajan rukoilemiseen, Jumala käytti häntä ja syntyi suuri herätys huumejengien parissa. Usein sanotaan, että rukoileminen on keskustelua Jumalan kanssa mutta eiköhän se kuitenkin jää helposti monologiksi. Sielunvihollinen tekee kaikkensa sekoittaakseen meidän ajatuksemme estääkseen määrätietoiseen rukoukseen keskittymisen. Sillä on hätä, sillä se tietää sellaisen rukouksen voiman. Kuinka usein se tuokaan mieleen kaiken maailman muut asiat juuri sillä hetkellä. Kalenterit ovat nykyään täynnä menoja ja kokouksia. Kirjoita niihin säännöllinen tapaamisaika Jumalan kanssa, jos se ei muuten onnistu. Leena El Rafie 4
Helli ei hellittänyt Helli Perkiö syntyi Kauhajoella talvisodan puhjetessa. Kodissa uskottiin Jumalan olemassaoloon ja käytiin joskus kirkossa. Rippikoulussa Helli oli Jumalan voimakkaassa puhuttelussa mutta valitsi oman tahdon tien. Vuonna 1960 Helli tapasi tulevan puolisonsa Auliksen. Kuten monet muut suomalaiset, Auliskin hakeutui töihin Ruotsiin, Hallstahammariin. Hän meni edeltä hankkimaan työtä ja asunnon mutta asuntoa ei järjestynyt ja niin hän muutti Norbergiin, jossa järjestyi molemmat. Helli astui laivaan ja matkusti miehensä luo. Pian tämän jälkeen paikkakunnalla tapahtui järkyttävä onnettomuus, jossa monta henkilöä menetti henkensä. Helli tuli uskoon syksyllä 1962. Hän olisi ollut valmista satoa jo aikaisemminkin, jos vain joku olisi kysynyt. Paikkakunnalla oli uskovia ja mm. Veikko Hänninen ja Aimo Selin vierailivat puhumassa kotikokouksissa. Raimo Hatavalta Helli sai hengellistä 5
lukemista. Aulis oli aikaisemmin kuullut niin paljon negatiivisia asioita uskovaisista, että hänelle oli turha puhua hengellisistä asioista. Helli jatkoi kuitenkin rukoilemista miehensä puolesta, taisteli ja taisteli 45 (!) vuotta. Eläkeläisriennot ja se kaveripiiri olivat saaneet miehestä otteen ja tilanne paheni koko ajan. Helli tuumasi viimein, että olkoon, hän lopettaa uskonasioista puhumisen kokonaan. Jumala muistutti kuitenkin Helliä ajattelemaan, missä hänen miehensä tulee viettämään iankaikkisuuden. Helli kävi ahkerasti hengellisissä tilaisuuksissa ja viimein mies luuli, että hän oli löytänyt toisen miehen. Siihen Helli vastasi, että asia todella oli niin, ja se mies oli Jeesus. Siihen loppuivat epäilyt. Kerran sitten Helli sai miehensä riennoista tarpeekseen ja suuttui. Hän ilmoitti, että asialle piti panna piste ja kavereiden mukaan ei enää lähdetä, muuten hän heittää rukkaset naulaan. Aulis oli itsekin saanut tarpeekseen siitä elämästä ja eläkeläisriennot jäivät. He alkoivat yhdessä käydä seurakunnan tilaisuuksissa. Aulis leipoi limppuja myyjäisiin, etevä leipuri kun oli. Mutta ihmispelon vuoksi konkreettinen uskonratkaisu viipyi. Vakava sairaus aiheutti kovia kipuja. Helli jatkoi rukoustaistelua miehensä puolesta. Sitten seurakuntamme musiikkikahvilassa se tapahtui. Timo Koskinen tunsi voimakkaasti, että tilaisuudessa oli joku henkilö, jonka puolesta tulisi rukoilla. Helli pyysi esirukousta miehensä puolesta, joka halusi antaa elämänsä Jumalalle. Rukouksiin oli tullut vastaus 45 vuoden jälkeen! Neljän kuukauden ajan Helli ehti päivittäin lukea Raamattua miehelleen, Uutta Testamenttia jo toiseenkin kertaan puoliväliin saakka. Sitten sairaus sai voiton. Kotona omaisten ja sairaanhoitajan ollessa paikalla Helli rukoili vävynsä kanssa sairasvuoteen vieressä ja vävy koki hengessään enkelien olevan läsnä huoneessa. Taistelu oli loppunut ja omaiset yhtyivät ylistysrukoukseen kiitellen Jumalaa niin, että sairaanhoitaja pakeni alakertaan. Aulis oli päässyt voittajana perille. Tämä tieto oli omaisille suurena lohdutuksena surutyössä. Jumala on pitänyt huolen Hellistä ja hän on voinut jäädä asumaan rakkaaseen kotiinsa, jossa hän on 6
kokenut suuria rukousvoittoja. Helli on aina ollut rukoilija, uskoontulostansa asti. Ensikädessä Raamatusta mutta myös rukousta käsittelevistä kirjoista saa niin paljon ohjausta. - Uskontie on taistelujen ja voittojen tie - se maksaa. Jos haluaa saada tuloksia, on antauduttava rukoukseen eikä saa antaa periksi. On antauduttava. Meillä on luottamuspula Jumalaa kohtaan. Me yritämme omassa voimassa ja teemme Jumalasta niin pienen. Me emme osaa pyytää. Tämän oivaltaminen vaatii uskossa kasvamista. Sielunvihollinen ampuu ajatusmaailmaamme koko ajan ja yrittää estää meitä keskittymästä johdonmukaiseen rukoukseen. Silloin meidän tulee vain pyytää Jumalaa kätkemään meidät veren suojaan ja pyytää Häneltä apua keskittymiseen. Joskus saatan kokea vaikkapa kesken siivouksen, että minun tulee rukoilla ja silloin otan tauon ja rukoilen. Siitä tulee niin ihana olo ja sitten voin taas jatkaa siivousta. Rukoukseen täytyy ottaa aikaa. Teksti ja kuva Leena El Rafie Rukoilkaa lakkaamatta, kiittäkää joka tilassa Manne Palmroth on kotoisin Kurikasta. Äiti toivoi poikaansa uskoon, vaikka käyttikin itse runsaasti alkoholia. Kaksi päivää ennen kuolemaansa hän sai antaa elämänsä Jumalalle. Manne tapasi kerran erään uskovaisen miehen, joka sitten rukoili Mannen puolesta vuoden ajan, kunnes tämä tuli uskoon. Tie jatkui Kankaanpäähän, jossa eräs romanimies kehoitti Mannea lähtemään mukaan romanijuhlille. Siellä olivat puhumassa Kari Harri ja Viljo Mäntyniemi. Noilla juhlilla, 23 vuotiaana, Manne antoi elämänsä Jumalalle. Isä tuli myös uskoon. Kasteella käytyään Manne liittyi kuukausi
uskoontulonsa jälkeen seurakuntaan. Puoliso, Helena, löytyi samoihin aikoihin. Mannella oli ollut tappelijan maine alkoholia käytettyään ja nyt ihmiset ihmettelivät mitä hänelle oli tapahtunut. Häntä pyydettiin puhumaan tupakokouksiin ja näin alkoi todistaminen omalle heimolle. Jumala antoi Mannelle rukouksen hengen. Hän kävi rukoilemassa kolme tuntia kerrallaan kylmässä saunassa. Lukutaidottomana hän ei voinut lukea Raamattua. Tämä asia murehdutti häntä sillä hän halusi julistaa Jumalan sanaa. Ihme tapahtui. Täytyttyään Pyhällä Hengellä hän huomasi osaavansa lukea! Manne perheineen muutti Ruotsiin vuonna 1969. Asia vahvistettiin monella tavalla. Manne tunsi erään uskovaisen työnjohtajan joka kertoi, että hänestä tuntui, että perheen tulisi lähteä Ruotsiin. Sitten eräs sisar soitti Mannelle ja profetoi: Joudut tienhaaraan. Jos valitset oikein, tulen siunaamaan sinua. Appivanhempien luona oli käymässä Ruotsista sukulaisia, jotka kehoittivat Mannea perheineen lähtemään Ruotsiin. Nyt oltiin tultu siihen tienhaaraan, valinnan paikalle. 1969 perhe valitsi Ruotsin ja viikon sisällä järjestyivät sekä asunto että työpaikka Norrköpingistä. Kolmen vuoden kuluttua tuli muutto Tukholmaan. Yhdessä Aarne Rantasalon kanssa Manne piti tupakokouksia pääasiassa romanikodeissa ja 70- luvulla koettiin valtavaa herätystä romanien parissa. Joka ilta pidettiin tupakokous jossakin kodissa. Kaksi vuotta kului työyhteydessä Lajusten kanssa Tenstan, Rinkebyn ja Hallundan alueilla. Seurakuntavierailuja oli ympäri Ruotsia. Vuonna 1979 Manne oli mukana perustamassa Ruotsin Evan-
kelista Romanilähetystä, jonka puheenjohtajana hän toimi kuusi vuotta. Tämä yhdistys on kenttään kohdistuva hengellinen järjestö, joka tarvittaessa antaa myös sosiaalista avustusta. Manne tunnetaan innokkaana rukoilijana ja hän toteaakin sen olevan tärkeimmän asian maailmassa. - Tänä päivänä ei ymmärretä rukouksen tärkeyttä. Rukoileminen on raamatullista. Meitä kehoitetaan rukoilemaan lakkaamatta ja kiittämään joka tilassa. Jeesus itse rukoili paljon. 3 Moos 6:12: Ja tulta pidettäköön sitten vireillä alttarilla älköönkä se koskaan sammuko; ja pappi sytyttäköön alttarilla halot joka aamu Toimintaa on aivan liikaa. Raamattu kehoittaa julistamaan pyhän kokouksen. Peräänkuulutan veren evankeliumia, jonka rukous saa aikaan. Kun rukoilemme, meidän tulee myös antaa anteeksi toisillemme (Mark 11.25). Meidän tulee myös muistaa, millä pohjalla rukoilemme: ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden (Hebr. 5:7). Eräs henkilö kertoi nähneensä enkelin seisovan Mannen vieressä, kun tämä rukoili sairaan puolesta. Monet, monet kerrat hän on saanut kokea sairaiden parantuvan erilaisista vaivoista, kun heidän puolestaan on rukoiltu. Kaikki eivät parane, vaan Jumala korjaa jotkut kirkkauteen. - Meidän ei tule koskaan yrittää omassa voimassa vaan nöyränä käyttää enemmän rukousta ja valtuuksia jotka Jumala on antanut.toivon, että seurakuntaelämässä tapahtuu enemmän Pyhän Hengen tekoja, että Pyhä Henki saa enemmän sijaa. Näin ei tapahdu, kun ei rukoilla tarpeeksi. Jumala on siunannut Mannelle kolme lasta ja kuusi lastenlasta, jotka ovat jatkuvan esirukouksen kohteena. - Rukoileminen lasten puolesta toimii. Omalla kohdallani on todisteena se, että poikani elää. Nyt on kiire huolehtimaan lapsenlapsesta, joka kuulemma suostuu väin hänelle. Mannen sydän sykkii lapsille. Teksti ja kuva Leena El Rafie 9
Kannamme rukouksessa toisten ihmisten taakkoja Aira ja Jaakko Ruonalan piti matkustaa maapallon toiselle puolelle tavatakseen toisensa. Brisbanen suomalaisen helluntaikirkon rappusilla Australiassa Jaakko näki Airan ensimmäisen kerran ja samassa seurakunnassa vietettiin sitten häät vuonna 1976. Aira on kotoisin Konginkankaalta ja tuli uskoon jo 8-vuotiaana. Isällä oli ollut halu muuttaa Australiaan ja kun perhe menetti pakkohuutokaupassa kaiken mitä he omistivat, tuli muutto eteen. Isä meni edellä ja 10 kuukauden perästä perhe perässä. Aira oli silloin 19- vuotias ja kielitaidoton. Hän lähti hyvin vastahakoisesti. Kaksi vuotta myöhemmin hän palasi Suomeen äidin kanssa. Aira ymmärsi, että isä ei aikonut palata Suomeen, joten äidin takia hänen olisi lähdettävä takaisin. Joonas Kelottijärvi profetoi Airalle, että hänen tuli vielä lähteä Australiaan, koska Jumalalla oli siellä varattuna hänelle elämäntoveri. Jaakko on kotoisin Yli-Ii:stä, Pohjanmaalta. Isä oli uskovainen lestadiolainen ja vei poikaa mukanaan kotikokouksiin. Sisar ja veli asuivat Australiassa ja Jaakko päätti lähteä katsomaan maailmaa. Iltakoulussa hän opetteli kasetilta englantia ensi hätään. Jaakko saapui Australiaan vuonna 1972 ja sai asua veljensä luona. Seuraavana vuonna, 22 vuotiaana, hän sai antaa elämänsä Jeesukselle Brisbanen nuorisokonferenssissa. Jaakko ja Aira asuivat eri puolilla Australiaa mutta Jumala johdatti heidän tiensä yhteen. Tässä 10
oli Airalle se sopiva mies, jonka Jumala oli hänelle aikaisemmin luvannut. Aira painottaa, että aviopuolisoa tulee rukoilla Jumalalta. Jaakko ja Aira joutuivat sitten käymään yhdessä läpi hyvin raskaita asioita, jotka kouluttivat heitä kantamaan taakkoja rukouksissa. Airan ollessa raskaana kolmannella kuukaudella hänellä todettiin kasvain, joka leikattiin. Kasvain uusi ja Aira oli kuolemansairas, kun häntä hoidettiin solumyrkyillä. Sairastamista kesti kaksi vuotta. Seurakunta rukoili hänen puolestaan, kunnes tilanne parani. Sitten tuli uusia koettelemuksia, kun Airalla oli valtavia kipuja sappikivikohtauksien seurauksena. Hän huusi tuskissaan Jumalan puoleen, ettei hän halua kuolla. Aira ja Jaakko olivat kirjeenvaihdossa Joonas Kelottijärven kanssa, joka kasetin välityksellä profetoi heille, että Jumala lähettäisi heidät toiseen maahan merten taakse. Ruotsiin tulo oli alunperin tarkoitettu lomamatkaksi mutta Aira ei sietänyt Australian kuumaa ilmastoa ja pariskunta jäi tänne. Yksi poika syntyi Australiassa ja toinen Ruotsissa. Koulun keittiöstä jäi vapaata pitkät kesälomat ja Aira kyseli Jumalalta mitä hänen tulisi tehdä. Pyhä Henki ilmoitti hänelle, että rukoustaistelu on se tehtävä. - Viisas voittaa sieluja. Rukous tähdätköön aina sielujen voittamiseen. Jumala ilmoitti Jaakolle jo ennenkuin hänet valittiin vanhimmistoon, että hänen tehtävänsä seurakunnassa tulisi muuttumaan. Vuonna 2002 hän sairastui sydänvikaan. Aira taisteli rukouksessa miehensä puolesta. Jaakko kertoo: - Isä opetti minulle rukoilemisen. Lapsena rukoilin, että voittaisin hiihtokilpailut. Isä voiteli sukset ja yllätyksekseni voitin. Toisella kerralla tuli tappio ja silloin ymmärsin voitelun tärkeyden. Olin myös unohtanut kiittää voitosta. Rukouksessa piilee voima. Se on kuin tykki jolla pommitetaan. Sydäntä lämmittää, kun Aira ja Jaakko epäsuomalaisen avoimesti kertovat rakkaudestaan toinen toisiinsa 36 avioliittovuoden jälkeen; yhteinen usko, samanlainen työnäky, rukous ja Jumalan valitsema aviopuoliso. Teksti ja kuva Leena El Rafie 11
Jos Jorma otetaan pois en selviä Eeva Korhonen syntyi samana vuonna kun isä ja äiti tulivat uskoon. Uskonasiat olivat siis tuttuja jo lapsesta saakka mutta 13-14 vuotiaana hän meni esille rukoiltavaksi ja teki oikein julkisen ratkaisun seurata Jeesusta. Pienet ympyrät Pohjanmaalla kyläpankissa alkoivat kyllästyttää ja Eeva lähti opiskelemaan kolmeksi vuodeksi kauppaopistoon. Uskovaisen asuintoverin kanssa polvistuttiin joka aamu rukoukseen ennen kouluunlähtöä. Opiskelun jälkeen löytyi työpaikka helsinkiläisestä pankista mutta Ruotsin suuntaan oli kova mielenkiinto. Eeva saapui sisarensa kanssa Tukholmaan vuonna 1976. Döbelnsgatanilta löytyi hengellinen koti ja siellä Eeva tutustui tulevaan mieheensä Jormaan. Häät vietettiin Suomessa Eevan kotipihalla. Eeva ja Jorma olivat yhdessä mukana seurakunnan lapsityössä ja aktiivisia rukouspiirissä. Heille syntyi kaksi poikaa, Josef ja Daniel. Pojat olivat isän silmäteriä. Sitten kaikki muuttui. Sairaalan akuuttiosastolla selvisi hirvittävä totuus Jormalla todettiin 12
kasvain suolistossa. Eeva meni aivan shokkiin. Yöksi Jorma vielä pääsi kotiin mutta sitten odotti leikkaus. Siitä tulikin sitten 1,5 kuukauden sairaalareissu. Leikkaushaava repesi ja tuli paljon komplikaatioita, maksasta löydettiin etäispesäkkeitä. Eeva ja uskovaiset ystävät taistelivat rukouksessa Jorman puolesta. - Ajattelin, että kaikesta muusta selviän mutta jos Jorma otetaan pois niin en selviä. Rukouksen malli oli Eevalla jo kotoa saatu. Hän taisteli ja sai Jumalalta apua kestää. Koko ajan perhe piti yllä toivoa isän paranemisesta. Kuolemasta ei puhuttu vaan pojat luottivat siihen, että isä vielä paranee. Perhe yritti elää mahdollisimman normaalia elämää poikien tähden. Kun pojat piti hakea Suomesta, Jorma avannepusseineen ja morfiinipumpun avulla ajoi pitkän matkan autoa poikiansa hakemaan. Hän halusi muutenkin käydä vielä Suomessa. Jorma sairasti 14 kuukautta ja perhe eli toivossa, mutta sitten Jumala otti väsyneen kotiin, vain 45 vuotiaana. Eeva jäi yksin poikien kanssa. Polvitie tuli entistä tutummaksi. Rukouspiirissä Eeva koki, että Pyhä Henki kehoitti häntä kiittämään siitä, että Jorma oli voittajana perillä. Hän sai aivan kuin nousta ylös vuorelle, kaiken yläpuolelle. Siitä alkoi aivan uusi jaksaminen! Eeva toteaa, että rukous on auttanut häntä eteenpäin. Taistelutilanteessa Pyhä Henki inspiroi rukoilemaan. Meidän täytyy säilyä nöyrinä ja astua sotavaunuun. Jumala sotii meidän puolestamme. Eevalla on esirukoilijan tehtävä. Hän koki aikoinaan, että perjantaisin tulisi olla ryhmä rukoilemassa Kaksi Denaria -bussin puolesta, kun se oli Tukholman keskustassa, ja siitä saivat alkunsa perjantain rukouskokoukset, jotka edelleen jatkuvat joka perjantai Örbyn Filadelfia-kirkossa. Eeva toivoo, että ennen kokousten alkua kokoontuisi rukoilijoita pommittamaan taivasta. Tällaisen rukoustehtävän hän kokee omimmaksi tehtäväkseen. Teksti ja kuva Leena El Rafie 13
Rukous kansamme puolesta T aivaallinen Isämme katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä. Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä. Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. 14
Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra, armahda meitä. Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi. Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme. Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme Sinun kauttasi, siihen me uskomme. Armahda meitä. Amen. Suomen tasavallan presidentti Kyösti Kallion rukous talvisodan puhjetessa vuonna 1939. Edelleen erittäin ajankohtainen. 15
Filmi The Passion of the Christ Lauantaina 7.4. klo 18-21 Finska Filadelfiassa. Tämä koskettava filmi kuvaa Jeesuksen viimeisiä tunteja ennen ristiinnaulitsemista sekä Hänen kärsimistään ristillä. Sisters - Keskusteluilta Naisille eri elämäntilanteissa Finska Filadelfiassa To 8.3.2012 klo 18.30-20.30 Teemana: Ei hiuskarvakaan. - Ota mukaan pieni valokuva itsestäsi. Sellainen, jossa olet mielestäsi parhaiten, minkä ikäisenä tahansa. - Illassa pientä tarjoilua omakustannushintaan. Ei ilmoittautumista. 16
Poimintoja kevään tapahtumista La 24.3.- Su 25.3. Sielujenvoittamisseminaari, opettajana lähetyssaarnaaja Eero Pokela Oulusta. Tilaisuudet la klo 15, 16 ja 18. Su klo 11 La 31.3. klo 14-17 International Impact rukouspäivä Tukholman maahanmuuttajien puolesta Su 1.4. klo 11 Asiakokous, klo 12 Ehtoolliskokous Su 8.4. klo 11 Pääsiäiskonsertti Armas Palmin johdolla La 21.4. klo 12-16 Lasten enkelijuhla (Änglafest) Su 22.4. klo 11 Teema: Vapaaehtoistyön voima. Kaikki eri työmuodoissa palvelevat jäsenemme ovat kokouksen kunniavieraita. Kevyt lounas. Su 29.4. klo 11 Teema: Elämänkaaren eri vaiheet. Tilaisuuden jälkeen ruokailu 75+ jäsenille Su 6.5. klo 11 Asiakokous, klo 12 Ehtoolliskokous To 17.5.- la 19.5. Konferenssi Södertäljessä La 26.5. klo 18 Evankeliumin ilta, Tuomo Ahonen Su 27.5. klo 11 Tuomo Ahonen Harjavallasta Su 3.6. klo 11 Asiakokous, klo 12 Ehtoolliskokous Sunnuntain kokoukset klo 11 ja Taivas on lähellä -illat keskiviikkoisin klo 19 Rukouslauantait klo 12: 10.3., 14.4., 12.5. ja 9.6. Musiikkikahvilat klo 16: 17.3., 14.4., 12.5. ja 23.6. lauantaisin Lör 6.4. kl. 19 Tema: Varför tro på Jesus? Talare: Mats Selander från Credo Akademi Mats är en otroligt duktig och uppskattad talare runtom i Sverige. Han har en gåva att på ett enkelt och roligt sätt besvara de teologiska frågorna kring Jesus. Detta är en fantastisk möjlighet att ta med skolkompisar, arbetskollegor och grannar. Mötet är på svenska. 17
Finska Filadelfia Tukholman suomalainen helluntaiseurakunta Käyntiosoite Postiosoie Kotisivu Sähköposti Västberga Allé 9, Hägersten Box 42105, 126 14 Stockholm www.finskafiladelfia.se finska.filadelfia@crossnet.se Toimistopuhelin 08-642 54 83 Keskiviikkoisin ja torstaisin klo 10-12. Pastorit Timo Hakkarainen 0707-54 24 26 timo.hakkarainen@alfa.telenordia.se Reijo Tiainen 0709-28 44 33 reijo@finskafiladelfia.se Nuorisopastori Maria Petersson Hansen 070-710 43 35 mariaph@finskafiladelfia.se Vankila- ja katutyö Kari Paakki 0739-157498 karipaakki@windowslive.com Konttoriasiat Aila Heikkinen 0708-77 19 33 aila.heikkinen@crossnet.se Kymmenykset ja lahjoitukset helposti suoraan pankkitilille Seurakuntakassa: PG 129146-7 tai BG 5556-8513 Muita vastuuhenkilöitä Lähetyskassa: PG 50221-1 tai BG 5704-0503 Rakennuskassa: PG 155097-9 Kirjamyynti Bokas Center Vilho Malila 08-640 52 19, 070-712 57 09 Lapsityö Johanna Kankaanpää johannasadress@hotmail.com Srk-työntekijä Seppo Lindgren 073-7439359 19
Vastaava toimittaja: Leena El Rafie, leena@steps.se 070-4715023 Taitto: Kaisa Franzén, franzen@ibtnet.org Kannen kuva www.christianphotos.net Seuraava lehti ilmestyy 3.6. Materiaali toimittajalle viimeistään 10.5.