SUSANNA IMMONEN Informaatioverkostot, Perustieteiden korkeakoulu. Syyslukukausi 2015. UFISA-projekti. Vaihtoraporttini saa julkaista. susanna.immonen@aalto.fi VAIHTORAPORTTI Polytechnic of Namibia
Palaute: Kiitos kv-opiskelijapalveluille kaikesta avusta vaihdon järjestelyihin liittyen. Oli erittäin suuri apu päästä juttelemaan käytännön järjestelyistä ja koin, että sain riittävästi neuvoja kaiken suhteen. Hienoa, että koulumme tukee vaihtoon lähtöä niin hyvin. Lisäksi vaihtoon lähtijöille tarkoitettu Cimo:n järjestämä koulutus oli hyödyllinen. Vaihtoraportti Namibia Valitsin Namibian vaihtokohteeksi, koska olin jo pitkään halunnut matkustaa Afrikkaan ja koulullamme oli käynnissä mielenkiintoinen yhteistyöprojekti Namibiassa. Namibia on maailman toiseksi harvimpaan asutuista maista. Se on pinta-alaltaan lähes kolme kertaa Suomen kokoinen ja samanaikaisesti sen väkiluku on vain 2,3 miljoonaa. Kuitenkin 2,3 miljoonan ihmisen populaatioon mahtuu huikea eri kulttuurien rikkauksien kirjo. Namibialaiset jakautuvat noin kahteentoista pääheimoon, joista jokaisella on omat maa-alueet, kielet ja kulttuurit. Vaihdon aikana opin hiljalleen erottamaan eri heimoja toisistaan. Owambot on selvästi suurin heimo, jotka voi tunnistaa muun muassa suomalaisista nimistä, pinkeistä perinneasuista tai siitä, että he ovat kotoisin Namibian pohjoisosasta alueelta, jossa lähes kaikkien kaupunkien tai kylien nimi alkaa o :lla. Aluetta kutsutaan Owamboland:ksi. Damaroiden puhetta rytmittävät kliksut. Herero-naisten perinneasuihin kuuluvat puolestaan lehmän sarvia edustava päähine ja pitkä mekko. Afrikaanseista monien sukujuuret ovat Saksassa tai Englannissa, ja heidän kielensä afrikaans kuulostaa hollannilta. Namibian pääkaupunki, Windhoek, onkin eri kulttuurien kehto. Kaikkia yhdistää sama kieli, englanti, joka on yksi Namibian virallisista kielistä. Lisäksi saksaa kuulee puhuttavan yleisesti ottaen varsin paljon. Tämä juontaa juurensa kolonialismin aikakaudelta, jolloin Namibia oli Saksan alaisuudessa. Saksalaisuus on muutenkin hyvin edustettuna Windhoekissa: monet rakennukset noudattavat saksalaisen arkkitehtuurin piirteitä, ruokakaupasta ja ravintoloista löytyy bratwurstia ja brotcheneita sekä lokakuussa on mahdollisuus osallistua oktoberfesteihin. Windhoek on väkiluvultaan suunnilleen Turun kokoinen kaupunki. Windhoekin keskusta on varsin länsimaalaisen oloinen. Katujen varsilla on hienoja rakennuksia ja kaupungista löytyy useita ostoskeskuksia. Kaupungin laitamilla on köyhempi alue, jota kutsutaan Katuturaksi. Siellä asuu noin puolet Windhoekin väestöstä. Etukäteen odotin näkeväni paljon afrikkalaisia kuoseja katukuvassa, mutta ihmiset pukeutuvat länsimaalaiseen tyyliin. Liikenne on vasemmanpuoleinen ja liikkuminen tapahtuu taksilla. Joukkoliikennettä ei ole ja pyöräily harvinaista. Namibia on kuiva ja kuuma maa. Hämmästyttävää oli se, että sää pysyi samana koko puolen vuoden ajan. Joka päivä oli aurinkoista ja noin 30 astetta lämmintä. Vuodenajat ovat
päinvastaiset Suomeen verrattuna. Heinäkuussa Namibiassa on talvi, jolloin öisin lämpötila voi laskea nollaan. Joulukuussa puolestaan on kesä ja sadekausi alkaa niihin aikoihin. Suomella ja Namibialla on erityiset suhteet. Tähän on vaikuttanut osaltaan paljon se, että Martti Ahtisaari oli tärkeässä roolissa Namibian itsenäistymisessä. Lisäksi suomalaisella lähetystyöllä on ollut pitkät perinteet Namibiassa, minkä seurauksena monet namibialaiset ovat saaneet nimekseen perinteisiä suomalaisia nimiä, kuten Martti, Toivo, Lahja, Vilho tai Saara. Lapsen nimeäminen toisen mukaan on merkinnyt kunnianosoitusta. Järjestelyt Suomessa ja kohdemaassa Menin vaihtoon UFISA-ohjelman kautta (User Centered Design for Innovative Services), jota rahoitti Suomen ulkoministeriö. Projekti loppui joulukuussa 2015, mutta Aalto-yliopisto teki yhteistyösopimuksen Namibian yliopiston kanssa, joten tulevaisuudessakin on mahdollista lähteä sinne vaihtoon. Olin varautunut suuritöiseen hakuprosessiin ja järjestelyihin, sillä olin kuullut huhuja lukuisten lomakkeiden täytöstä ja byrokratiaportaista. Järjestelyt tietenkin vaativat oman aikansa ja vaivansa, mutta loppujen lopuksi ne menivät kivuttomammin kuin olin kuvitellut. Täytin lomakkeet ja hankin tarvittavat liitteet, minkä jälkeen toimitin ne Aallon vaihtokoordinaattorille. Kohdeyliopisto huolehti viisumin hankkimisesta puolestani. Suosittelen, että kannattaa mahdollisimman pian toimittaa viisumihakemus eteenpäin. Itsellä viisumin saaminen meni nimittäin viime tinkaan. Ennen lähtöä Cimo järjesti yhden päivän mittaisen koulutuksen vaihtoon lähteville. Koulutuksessa käytiin läpi turvallisuusasioita ja käytännönjärjestelyjä. Koin, että koulutus oli hyödyllinen. Käytännön asiat vaihtokohteessa Lähdin vaihtoon toisen opiskelukaverini kanssa. Suunnittelimme ja varasimme yhdessä asumiskuviot vaihdon ajaksi. Kohdeyliopisto antoi listan neljästä eri asumisvaihtoehdosta. Lisäksi saimme vinkkejä meitä ennen Namibiassa vaihdossa olleelta opiskelukaverilta. Windhoekissa on vähän kalustettuja vuokra-asuntoja, joten hostelliasuminen tai AirBnB olivat käytännössä potentiaalisimmat vaihtoehdot. Asuimme ensimmäisen kuukauden ajan koulua lähellä sijaitsevassa hostellissa ja lopun ajan kuuden hengen kommuunissa. Jälkeenpäin ajateltuna nämä valinnat osuivat täysin nappiin, vaikka päätöksien tekeminen ennen vaihtoa hatarin tiedoin tuntui haastavalta. Ensimmäisen kuukauden aikana oli hyvä asua hostellissa, sillä siellä pääsi helposti tutustumaan muihin. Tämän jälkeen muutimme Chameleon Backbackers:n (eräs hostelli) pitkäaikaisille asukeille tarkoitettuun omakotitaloon, johon tuli asumaan meidän lisäksi kaksi muuta vaihtaria Suomesta sekä kaksi saksalaista. Asunto oli vain parin minuutin kävelymatkan päässä kampuksesta ja muutenkin erittäin hyvätasoinen. Namibiassa asuessa turvallisuus täytyi ottaa huomioon eri tavalla kuin Suomessa. Rajoituksia omaan toimintaan toi se, ettei pimeän jälkeen ollut hyvä enää liikkua yksin ulkona. Piti myös välttää turvattomia paikkoja ja seutuja etenkin pimeällä. Monet kaverini ryöstettiin, ja koulun ympäristössä tapahtui useampia varkauksia. Kuitenkaan näihin ei
liittynyt väkivaltaa. En illalla ulos lähtiessä ottanut älypuhelintani mukaan vaan vanhan Nokian. Itsellä oli kuitenkin koko ajan turvallinen olo eikä vaarallisia tilanteita sattunut omalle kohdalle. Namibia on Afrikan mittakaavassa turvallisimmasta päästä. Namibian hintataso on myös jonkin verran alhaisempi kuin Suomessa. Rahayksikkö on Namibian dollari, mutta randit käyvät myös. Käytin ehdottomasti useammin käteistä kuin korttia. Tippaaminen on myös standardi ja sen suuruus on 10 %. Windhoekissa ei ole joukkoliikennettä, vaan sen korvaavat taksit. Yhden taksimatkan hinta vaihtelee 0,70 1,40 e/hlö riippuen alueesta, jonne matkustaa. Yliopisto järjesti joitain aktiviteetteja, mikä oli positiivinen yllätys. Vaihtareille järjestettiin tervetuliaistilaisuus, ja jokainen sai oman buddyn eli paikallisen opiskelijan, joka tutustutti kouluun ja lähialueeseen. Koulussa oli myös muutamia kerhoja ja urheilujoukkueita, joihin sai mennä mukaan. Itse menin Polytechnicin tyttöjen koripallojoukkueeseen mukaan. Opinnot Suurimman osan ajasta käytimme UFISA-projektin parissa, jonka tavoitteena on parantaa paikallisten nuorten työllistymistä. Osallistuimme käytännössä kahteen aktiviteettiin: valmistelimme tulevaa tapahtumaa yhdessä paikallisten nuorten kanssa sekä suunnittelimme digitaalista työnvälityspalvelua RLabs-nimiselle organisaatiolle. Aina torstaisin järjestettiin workshop, jolloin valmistelimme nuorten kanssa tulevaa tapahtumaa. Mieleenpainuvinta oli, kun vierailimme Havanassa, joka on köyhin asuinalue Windhoekissa. Osa workshopin nuorista asui siellä ja he esittelivät meille kotikulmiaan. Työnhakupalvelua kehitimme 4 hengen tiimissä. Raportoimme RLabsin vetäjälle aina tuloksistamme ja keskustelimme uusista tehtävistä ja tavoitteista. Työskentelymme oli suurimmaksi osaksi aika itsenäistä ja siinä pääsi kunnolla vaikuttamaan työhön. Kuva 1. Ryhmätyöskentelyä
Kuva 2. Meidän ryhmä. Projektin lisäksi osallistuimme yhdelle kurssille. Kurssivalinnoissa auttoi vastuuprofessorimme. Hän suositteli meille kursseja, joista valitsimme mielenkiintoisen. Kurssivalintoja tehdessä selasimme myös koulun opinto-ohjelmaa. Valitsimme kurssin, jota piti vastuuprofessorimme. Kurssin ryhmäkoko oli pieni: vain noin 8 opiskelijaa koko kurssilla. Opetus oli laadukasta, aika keskustelupainotteista, ja kurssityö mielenkiintoinen. Minulla jäi kokonaisuudessaan hyvä kokemus kurssista. Professorit olivat ystävällisiä. Esimerkiksi laitoksemme johtaja tarjosi minulle ja suomalaiselle vaihtarikaverilleni lounaan pariin kertaan, ja vastuuprofessorimme heitti meidät autollaan kotiin iltaluentojen jälkeen. Vaihtokoordinaattorimme Susan oli myös erittäin ystävällinen ja hänen luo sai mennä juttelemaan mistä vaan mieltä askarruttavasta asiasta. Suoritusten hyväksyntä otti aikansa mihin kannattaa yleisesti ottaenkin varautua, kun lähtee Namibiaan vaihtoon. Meni kuukausia Suomeen paluun jälkeen ennen kuin suoritusmerkinnät näkyivät opintorekisterissäni. Vapaa-aika Vietin suurimman osan vapaa-ajasta muiden vaihtareiden ja paikallisten kavereiden kanssa. Nautin paljon namibialaisesta spontaanista ja yhteisöllisestä elämäntavasta. Etukäteen ei koskaan juurikaan suunniteltu mitään, mutta aina tapahtui jotain. Perus arki-iltoina kävimme ulkona syömässä, tiistaisin karaokessa, ajeltiin padolle, pelattiin bilistä, oli illanistujaisia, käytiin konserteissa, ihan vaan hengailtiin ja kokkailtiin. Pelasin myös koripalloa koulun korisjengissä ja meillä oli viikoittain treenit ja/tai peli. Olisin halunnut urheilla enemmänkin, mutta salimaksut olivat korkeat ja toisaalta päivisin yli 30 asteen lämpötila vähän rajoitti urheilua. Kävin myös muutaman kerran eräässä orpokodissa
auttamassa ja leikkimässä lasten kanssa, mikä oli erittäin antoisa ja ajattelua herättävä kokemus. Tehtiin myös monia reissuja ympäri Namibiaa. Sossusvleissa on kauniit, oranssit hiekkadyynit, Swakopmundissa pääsin ajamaan mönkijällä dyyneillä ja Etoshakansallispuistossa nähtiin kirahveja, seeproja, gepardeja ja lukuisia muita eläimiä. Namibiassa on todella paljon nähtävää! Yksi mieleenpainuvimmista reissuista oli se, kun meille tarjoutui mahdollisuus osallistua paikallisiin häihin. Häät kestivät kaksi päivää ja pääsimme yöpymään kaverimme tädin kotona Pohjois-Namibian maaseudulla. Kuva 3. Dead Valley Sossusvleissä. Matkustelimme myös muissa eteläisen Afrikan maissa. Namibiasta on varsin helppoa mennä käymään Etelä-Afrikassa. Kapkaupunkiin ajaa bussilla 18 tuntia. Se on valtavan kaunis kaupunki: keskustaa ympäröi vuoristo ja pitkät hiekkarannat. Siellä on erinomaiset mahdollisuudet tehdä erilaisia aktiviteetteja aina surffauksesta riippuliitoon. Kävimme puolen vuoden aikana lopulta kolmesti Kapkaupungissa. Muita hyväksi havaittuja kohteita ovat Victorian putoukset Zimbabwen ja Sambian rajalla, Malawi-järvi, ja Garden Route Etelä- Afrikassa. Suosittelen lämpimästi reissaamista niin Namibian sisällä kuin myös muissa maissa! Reflektointi Olen erittäin tyytyväinen siitä, että lähdin vaihtoon Namibiaan. Oli hienoa päästä tutustumaan ihmisiin eri taustoista. Koen, että opin paljon niin uusista kulttuureista kuin myös itsestäni. Jälkeenpäin olen lämmöllä muistellut namibialaista yhteisöllistä ja spontaania elämäntapaa, joka on aika vastakohtainen suomalaiselle hektisyydelle. En
esimerkiksi käyttänyt puoleen vuoteen kalenteria ollenkaan. Minusta tuntui, että aina tapahtui jotain, vaikka hirveästi ei mitään suunniteltu etukäteen. Namibialainen aikakäsitys on erittäin rento niin hyvässä kuin pahassakin. There s no hurry in Africa -sanonta pitää täysin paikkansa. Kannattaa varautua joutua odottamaan ja siihen että suunnitelmat voivat muuttua monestikin. Kuitenkin kaikilla asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Jos Afrikan maat kiinnostavat vaihtokohteina, niin Namibia on hyvä vaihtoehto. Vaikka turvallisuusasioihin pitää kiinnittää enemmän huomiota, niin Namibia on Afrikan mittakaavassa leppoisa maa. Terveisinä lähetän seuraaville, että avoimin mielin vaan matkaan! Kannattaa mennä mukaan moneen ja ottaa kaikki irti vaihtokokemuksesta.