Sukellukset Meksiko 2006 Tämän jutun kuvia enemmän www.lohjanurheilusukeltajat.fi sivujen kautta Jukatanin niemimaa Meksikossa on erilainen kuin muu Meksiko. Jukatan on entistä merenpohjaa jonka huokoinen kalkkikivikuori imee sadeveden nopeasti. Ilmiö on miljoonien vuosien aikana synnyttänyt maanalaisia jokia ja luolia, joihin makea vesi on lopulta noussut. Luolastoon on syntynyt usein tippukiviä, minkä jälkeen makea vesi on pikkuhiljaa täyttänyt luolat vedellä. Kun näiden luolien katot sortuvat, syntyy kaivomainen muodostelma Cenote. Kaivot olivat Mayoille tärkeitä jo 2000 vuotta sitten mutta niitä ei ole vieläkään tutkittu tarkasti ja uusia cenoteita löytyy yhä. Lohjan Urheilusukeltajien yhdeksän hengen iskujoukko päätti lähteä tsekkaamaan cenotet kevättalvella 2006. Meksikon Jukatanin niemimaalla lähellä Tulumia sijaitseva Tankah vaikutti hyvältä paikalta, Tulumissa kun palvottiin jo 2000 vuotta sitten Mayojen sukeltavaa jumalaa Yumkinia, joka kuvattiin aina hyppäämässä veteen pää edellä. Hotelli varaus tehtiin Tankah Inn hotelliin, missä sijaitsee myös Chris Stantonin isännöimä Lucky Fish Diving. Chris oli tullut dyykkireissulle Meksikoon, koulutti itsensä Full Cave Diveriksi, oli vähän aikaa töissä Hidden Worldsissä, paikallisessa cenote keskuksessa ja vuokrasi itselleen hotellin ja sukelluskeskuksen. Nyt kaveria kutsuttiin kompressoriksi, hänen sukelluskaverinsa Andy väitti Chrisin puhaltavan ilmaa pulloon sukelluksen aikana. Sinne siis..
4-5.3 Matkaan lähdettiin suurella sydämellä. Lontoossa sekään ei auttanut ja koneen myöhästyminen, onnettomuuden tukittua Heaththrowssa bussin tien ja tiukkojen turvatarkastusten takia myöhästyimme seuraavasta koneesta (joka saattoi olla ylibuukattu, portti suljettiin jo tuntia ennen lähtöä) ja jouduimme jäämään yöksi Lontooseen. Marriot hotellissa nautimme englantilaisesta kiukaattomasta saunasta ja mukavasta yli metrin syvyisestä altaasta. Aamulla olimme päättäneet, että emme enää juutu terminaaliin ja olimme hyvissä ajoin Virgin Atlanticin gatella. Turvatarkastuksia tehtiin taas tuplaten, näimme kuinka avatusta vesipullostakin pyydettiin maistamaan, ennen sen saamista portin sisäpuolelle. Toiletissa käynti johti uuteen tarkastukseen. Miamissa täytimme kaikki lomakkeet, kuljimme turvatarkastusten läpi, annoimme sormenjäljet ja pääsimme kuvatuiksi
ja juoksimme American Airlinesin check innin kautta seuraavaan turvatarkastukseen, missä meidät läpivalaistiin just in case ja tavarat tutkittiin. Meksikon lentokoneessa olo oli helpottunut. Cancunissa on syytä olla mukana kaikki saadut lomakkeet täytettynä. Lomakkeita tarvitaan myös paluumatkaa varten. Taksi odotti meitä ja jonotettuamme passintarkastuksen läpi pääsimme matkaan kohti noin 150 kilometrin päässä sijaitsevaa Tankahia. Matkalla saimme ensi kosketuksen Meksikon liikennekulttuuriin. Näimme kolme kolaria, joihin taksikuski totesi too much tequila. Yöllä saavuimme perille, kuljetimme kamat huoneisiin ja kysyimme purtavaa. Isäntämme Chris Stanton sanoi lähellä olevan ravintolan, mutta ei tiennyt onko se auki. Kävelimme hetken ja huomataksemme, että ravintola on kiinni. Omistaja kuitenkin heräsi ja kuulimme kassakoneen kilinästä oven aukeavan. Hetken päästä nautimme pastaa Meksikon pimeässä yössä palmujen alla. 6.3 Aikaeron takia hotellissa oli helppo nousta ylös viideltä nousevaan aurinkoon. Teimme pienen retken rannalla, syksyn hurrikaani Wilman jälkiä näkyi yhä kaikkialla. Cozumelissa oli samaan aikaan muita suomalaisia sukeltajia ja he kertoivat myöhemmin, että viidakko oli pajupuskien korkuista tuulelle alttiilla saarella. Vihdoinkin perillä, ja ensimmäinen sukellus tehtiin merelle maailman toiseksi suurimmalle riutalle. Chrisin paattiin, pieneen puuveneeseen, KUKULCANIIN mahtuu enimmillään viisi henkilöä ja suunta oli kohti puolen mailin päässä olevaa riuttaa. Muutaman metrin edettyämme kävimme karilla mutta matka jatkui.
Vedessä suolaisen veden noste yllätti, vaikka tuntui ettei 3 millin Bermuda voi kannattaa juuri mitään. Nosteen hallintaa vaikeuttaa yleisesti käytetyt alumiinipullot. Chris oli varautunut parilla ylimääräisellä kilolla taskuissaan, mutta porukalle ei mikään riittänyt. Venepoika Jorge heitteli lisää painoja Chrisille muutaman metrin päähän veteen, mistä Chris nappasi ne lennosta. Tästä tavasta on syytä ottaa oppia. Noin kahdeksan-yhdeksän kilon paino sopi useimmille. Tosin 16:sta kiloakin saattaa tarvita Mukava dyykki. Iltapäivästä suunnistimme parinsadan metrin päässä olevalle mukavalle cenotelle, mihin merilehmät eli Manaatit silloin tällöin nousevat. Muumin näköinen otus saattaa olla melkoinen näky jos sellaisen kohtaa suomalainen merisonni. Casa Cenote alkoi tienvierestä ja nousimme snorklaillen ylävirtaan noin 400 metrin päähän uskomattomassa näkyvyydessä. Lopulta Cenote sukelsi takaisin maan alle ja luovutimme. Virta kuljetti meidät kevyesti takaisin tielle, missä virta sukelsi tien alle ja siitä edelleen parinsadan metrin matkan ravintolan ali mereen Ojo de Aguaan lahden syvimpään kohtaan. Ensikosketus cenote sukellukseen oli kiehtova, onkohan näitä lisää? Tästä cenote tunnelista virtaa jopa 100 000 gallonaa vettä minuutissa mereen. Kun merenpinta on alhaalla, voi sopivassa kohdassa ulostulovirtausta seistä, tekemättä mitään. Cenotea kutsutaan myös nimella Cenote Manati Siellä esiintyvien ujojen manaattien takia. Casa Cenoten ravintola osoittautui kohtuulliseksi mutta kuten muutkin Tankahin pari ravintolaa, melko kalliiksi. Tankahin ehdottomasti paras ja halvin ruoka oli hotellissa, vaikka palvelu toimi eri aikavyöhykkeelle, kuin mahamme. Hotellin vessat toimivat miten sattuivat ja vuotavat vessat saattoivat kuluttaa vesivarat odottamatta. Huolimatta lukuisista likellä sijaitsevista cenoteista hotelliin tuotiin vesi säiliöautolla. Sähköjohdot kipunoivat tolpissa ja sähkökatkoksia sattui useita. Ruoka Meksikolaista ruokaa kuvaillaan tuliseksi. Burritot ja fajitakset ovat melko miedosti maustettuja, mutta taustalla saattaa hiipua chilin hiipivä maku. maut ovat yleensä hyvinkin mietoja. Makuja on tietysti monenlaisia, mutta tulisuus, mitä esimerkiksi intialaisessa ruoassa on, jäi kokematta. Erilaisia chilimausteita sai hakea, ilmiselvästi ne eivät ole turistien ykköstuliaisia. Margaritoja saa melkein joka paikasta ja kuumassa ilmastossa Margarita onkin oiva jäähdyttäjä, tosin hyvä lakki on parempi. Virkistysjuomien jää on yleensä tehty kunnon vedestä. Ruoan ja juomien hinnat ovat Jukatanin niemimaalla lähes suomalaisissa mittasuhteissa. Mikään halpamaa Meksiko ei siis ole.
7.3 Aamun ensimmäiselle sukellukselle puimme märkkärit hotellihuoneessamme suurin toivein. KUKULCAN teki kuitenkin temput ja ei inahtanutkaan. Hetken Chris yritti vetää käsin isoa konetta käyntiin ja hiippailimme varjoon katsomaan touhua. Lopulta teimme pari dyykkiä yksi 30 m 30 min ja yksi 12 m 50 min. Luolia ja alien munia, kilpikonnaa ja rauskua. Aivon näköisiä kalkkikiviä on kaikkialla, koralleja vähemmän, ehkä syksyn hurrikaani Vilman työt näkyvät vielä meressäkin. Mayojen mukaan kun itätuuli saapuu Meksikoon, on se kesän ensi merkki, ja kun tuuli laantuu, on kesä. Meille merkki tarkoitti sitä, että merelle ei ollut asiaa. Chrisin sukelluskeskuksen PADI Diving is Fun lippu pysyi vaakasuorassa ja meidän CMAS lippumme puolitangossa. Olimme varmoja ettei dyykeistä tule mitään pitkään aikaan. Heti seuraavana päivänä huomasimme olevamme Hidden Worlds sukelluskeskuksessa, joka on Highway 307 varrella, vain muutaman mailin päässä Tulumista. Hidden Worlds mainostaa itseään uuden Hollywood The Caven kuvauspaikkana. Katso lisää http://www.sonypictures.com/homevideo/thecave/index.html
8.3 Dos Ojos kaksi silmää (alla kartta luolastosta) oli ensimmäinen luolastomme ja kaiketi myös jonkinlainen sukellustaitojemme koetus. Meistä vain harvalla on luolasukelluskokemusta ja Chris kertasi mm. luolasukellusmerkit ennen sukellusta. Esim. peukalo ylös merkki ei katon alla luolassa voi olla sama kuin merellä, luolassa se on hätämerkki. Chris kehotti käyttämään sammakkopotkuja olemaan muutenkin siivosti ja ilmoittamaan heti jos mitä tahansa on vialla. - If you are feeling unhappy, hungry or what ever, then we go up, Chris sanoi.
Menimme neljän hengen ryhmissä luolaan. Dos Ojos on turisteja varten kunnostettu. Pohja on lähes pöllytön ja luolaston pääkulkureiteille pääsee kaikentasoiset turistit. Toinen oppaamme Andy ohjasi meidät onneksi heti pois pääväyliltä muiden sukeltajien ulottumattomiin ja kun katsoimme kuinka pääluolissa juostiin pitkin pohjaa, olimme hyvin tyytyväisiä. Dos Ojos oli kuitenkin miellyttävä ja valoisakin luola vaikka oli täynnä sukeltajia. Illalla Tomppakin sai kadonneet matkatavaransa syntymäpäivänsä kunniaksi. Lahjoja on joskus vaikea järjestää, jos on jo kaikkea. Cenotessa sukeltaminen on varsin yksinkertaista. Sukellukset ovat matalia 1-14 metriin. Profiilit siksi varsin mutkikkaita, mutta matalassa se ei aiheuta ongelmia. Koska aaltoja ei tietenkään ole, on sukellukselle valmistautumiset helppoja ja luolissa on usein paljon viileämpää kuin ylhäällä. Luolastot vaihtelevat pienistä ja tiukoistakin paikoista aina valtavan avariin kammioihin, joihin valo häviää. Pohja ei yleensä pölise, aukkojen kohdalle on ylhäältä päässyt mutaa ja pohja pölisee herkemmin. Virtauksia on harvoin, mutta virtausten kohdalla ja niitä vastaan räpylöidessä, ne todellakin huomaa. Virtauksen mukana meneminen luolassa on mukavaa jarruttelua.
9.3 Tuuli jatkui ja Chris ilmoitti, että sukellukset eivät onnistuisi. Lähdimme Tulumin kuuluisille Maya raunioille. Saimme hyvän oppaan ja saimme katsauksen Mayojen kulttuuriin ja aikanaan edistykselliseen kalenteriin, jota saattoi seurata Maya rakennelmien monimutkaisten auringonliikkeiden välittämien signaalien kautta. Lopuksi etsimme Tulumissa reittiä rannalle, mutta päädyimme paikalliseen slummiin. Surullista nähtävää, mutta kerjäläisiä ei näkynyt vaikka ihmiset asuivat surkeissa oloissa vain lyhyen matkan päässä pääkadulta. PADI lippu oli vaakasuorassa ja ehdotimme Chrisille cenote sukellusta seuraavalle päivälle. Palatessamme Tankahiin, otin kuvaa paikallisesta tietyömaasta, missä ihmeteltiin tasaisella maalla juuri kyljelleen kellahtanutta kuorma-autoa. Kun katselee liikennettä, tulee pakonomainen tarve vetää turvavyö päälle. Meksikon erikoisuuksiin kuuluu ryhmittyminen oikealle kun aikoo kääntyä vasemmalle. tämä on syytä muistaa, koska keskikaistaa ajetaan kovaa. Satunnaisesta liikennerikkomuksesta saattaa selvitä muutamalla sadalla pesolla. Tärkeää, on huomauttaa hienotunteisesti, että kotimaassamme satunnainen pieni liikennerike maksetaan aina heti. 10.3
Aamulla menimme vasta kolme vuotta sitten löytyneelle luolastolle Dream Gatelle. Niemimaa on täynnä kalkkikiviluolastoja, ja kun katsoi ympäröivään läpitunkemattomaan mangroveviidakkoon, ymmärsi hyvin että se kätkee paljon salaisuuksia taakseen. Matkasimme Dream Gatelle taas itse kyhätyilla Jungle Car:lla (lue kuorma/auton runko ja puulava). Nämä autot tulivatkin hyvin tutuiksi reissun aikana. Jungle Carissa matkustetaan lavalla keikkuen huterissa kaiteissa. Vanhat jenkki kasit jaksoivat hädin tuskin pikkumäkiä ylös ja usein jouduttiin ottamaan lisää vauhtia. Tiet ovat kapeita kalkkikivellä päällystettyjä sorateitä. Jouduimme ylittämään highwayn kaksi kertaa, ja kun katselee mangrovekaiteen takaa lähestyvää Kenwoodia keskellä tietä, ei voi kuin toivoa, ettei jää kärsimään pahasti. Matkalla Dream gatelle sain oksan korvalehteen ajon aikana ja verta joka puolella, mutta naarmu oli pieni. Reppuun varatut nenäliinat, laastarit ja vesi eivät ole hätävarjelun liioittelua. Tämä cenote oli ihan viidakossa ja lämpöhalvauksen partaalla lähdimme eka dyykille. Sukellus oli samalla hyvä osoitus siitä, että kuumissa maissa tankkaus ennen sukellusta on tehtävä huolella, kuten tietysti muutenkin. Muutama litra sopivaa nestettä ei ole ollenkaan liikaa. Nestevajaus aiheutti sen, että dyykin aikana minulla alkoi kramppaamaan vasenta jalkaa ja ahtaissa ja pöllyävissä paikoissa oli melkoisen vaikeaa liikkua yhdellä jalalla. Sujui se kuitenkin. Pohjaa piti tosissaan varoa ja sukellusasento koko ajan hieman kumma kulmien ja sivuittain viistojen katon ja lattian välissä ei useinkaan ollut paljon tilaa. Tasapainotuksen pitää olla luolissa kohdallaan ja moni kiroili, että oli jättänyt kumiräpylät kotiin painon takia.
Dream Gate (http://www.hiddenworlds.com.mx/dreamgate1.html) Cenote oli kuin katedraali. Näkymät olivat uskomattomat! tippukiviä silmänkantamattomiin!! ja näkyvyys uskomaton!!! Dreamgatessa sukelluksen puolivälissä pysähdyimme pienen tunnelin kohdalle avoveteen. Ylhäältä pilkotti valoa metrisestä aukosta. Aukkoon oli laskettu tikkaat varauloskäytäväksi (kuva). Päivän toisen sukelluksen teimme Bat Caveen minkä monimutkaiset pylväiköt ja tippukivet antoivat myös elämyksen. 11.3
kuvassa Chris Jani ja Hannele Tak Be Ha oli aamun kohde. Hidden Worlds mainostaa sitä snorkkelointikohteena koska siellä on riittävästi avointa tilaa ja keinotekoista aggregaatti valoa. Aktivitteeihin kuului myös köysilaskeutuminen cenoten aukoista. Lähdimme nyt koko poppoo kerralla, eteen laitettiin vähemmän pöllyttelevät, että viimeisetkin näkevät jotain. Luola oli hieman tasapaksu verrattuna aikaisempiin, mutta vertailu ei ole aivan oikeutettu. Täällä näimme suuria avaria tiloja. Palatessamme lyhyt matka keinovaloa toi oman säväyksensä. Iltapäivästä sukelsimme taas Orchidsilla. Nyt lähdimme aivan toiseen suuntaan virran vietäviksi. Maisemat eivät olleet aivan niin hyvät kuin ensimmäisellä kerralla, mutta kun sotkimme takaisin vastavirtaan pääsimme eri kulmasta katsomaan katosta hehkuvia valopatsaita, jotka olivat uskomattomia. Päivän toisen, lähes tunnin dyykin heitimme Orchids cenotelle, mikä oli vajaan kymmenen minuutin Jungle car ajelun päässä. Reissun tähän asti paras dyykki odotti orkideoiden reunustaman montun pohjalla. Lähelle Hidden Worldsin pomo rakenteli puuhun majaa asunnoksi itselleen. Chris kertoi, että aluksi sukellamme tien alitse pieneen vastavirtaan teemme pienen kierroksen ja että tutustumme myös luuluolaan. Hetken kurvailtuamme näimme kuinka Orchids oli nimensä veroinen. Pienistä aukoista siivilöityvä valo taittui matkallaan veteen sinihehkuisina säteinä. Puiden juuret kasvoivat veteen muodostaen outoja kuvioita. Pienessä luolassa oli avointa tilaa ja nousimme ylös hetkeksi. Chris kertoi että nyt menisimme luuluolaan. Temmoimme vastavirrassa pyöreässä, melko pienessä, mutta pitkässä luolassa muutaman minuutin ja 25 sekunnin vapaasta noususta tai 50 metrin päässä olevasta ilmataskusta ei ollut tietoakaan. Saavuimme luiden luo. Veden täyttämässä luolassa on ollut kauan sitten asukkeja, joiden luita lattialla oli runsaasti. Tutkittuamme hetken niitä, painuimme virran mukana takaisin räpylät jarruina. Chris kulki takaperin virran mukana tarkkaillen meidän selviämistämme, tai sitten näyttäen taitojaan. Orchids luolastoon Chris oli tehnyt noin 700 sukellusta. Ongelmia ei Chrisille ollut sattunut koskaan.
12.3 Kotiin palaavat alkoivat pakata ja valmistautumaan henkisesti kotimatkaan. Teimme Tulumissa ostoksia ja totesimme tinkaamisen olevan jotain, mitä suomalainen ei osaa. Kun hinnasta oli tingattu jo jopa puolet pois, saattoi myyjä tulla vielä perässä kertomaan paremmasta tarjouksesta. Meksikossa hintakilpailu on mennyt siihen että esim. ravintoloiden hintaan pitää päässä laskea tippi, että oikean hinnan saa selville. Silti lasku yllättää usein. Tippejä varten pitäisi olla pientä rahaa taskussa aina. Ravintoloissa on lisäksi aivan turha pyytää erillistä laskua ja porukasta jouduttiin aina valitsemaan Full Mensa kortituksen saanut rahan laskija, selvittämään pesojen, dollareiden ja jopa eurojen aiheuttama soppa. Kaikki kuitenkin kelpaa. Ensimmäinen porukka lähti. Tero oli aivan varma, että yöpyminen tapahtuu Miamissa. Seuraavana päivänä sain kuitenkin sähköpostin, että kaikki oli mennyt hyvin, vaikka kiirettä oli pitänytkin. Etujoukot lähettivät myös hyviä ohjeita meille. 13.3 Päädyimme taas Orchids cenotelle. Tällä kertaa oppaamme oli norjalainen Bob, joka tekee töitä Norjassa saadakseen rahaa sukeltaa Meksikossa 35 taalan päiväpalkalla. Divemasterit ovat sukeltaneet selvästi eri tasoilla luolissa ja Bob ei edes tiennyt Orchids luuluolasta. Sukelluksen teimmekin opasnarut näköetäisyydellä. Bob oli opetellut jopa hieman suomea. Tärkeät sanat kuten kiitos ja Ei saa peittää olivat hyvin hallussa. Orchids cenoten kirous toteutui taas. Olin jo aiemmin testannut oman Nokia 5140 kännykän roiskevesitiiviyden cenotessa 1.5 metriin saakka ja kännykkä oli pienen paineilmapullon venttiilin kautta puhaltelun ja paahtavassa auringossa kuivattelun jälkeen loistokunnossa. Tosin vesipisaraakaan en kotelon sisällä nähnyt, pölykin oli kaikki tallella. Nyt Esa heitti varoiksi lompakkonsa cenoteen ja taalat tuntuivat pitävän värin pesusta huolimatta. Chris oli jo aiemmin tullut kipeäksi ja sama kuumetauti kiersi meistä melkein jokaista. Seuraavana päivänä Chrisin aika kului yskää parannellessa. Myös väärää rahaa oli liikkeellä, ja taalan väreihin kannattaa kiinnittää huomiota ja ottaa etukäteen selvää varsinkin sadan taalan setelien eri värivaihtoehdoista. 15.3 Tuuli tyyntyi lopulta ja lähdimme KUKULCANILLA merelle. Näimme tälläkin kertaa kilpikonnan ja muutamia pienehköjä haita. Dyykki oli onnistunut mutta toista emme päässeet tekemään. Oppaamme ajan vei nopeahko iltapäivän PADI kurssin vetäminen avovesineen.
16.3 Viimeinen cenote Kuva: Jouko Jokinen Aamulla heitimme kamat Chrisin Jeeppiin ja paahdoimme ilmastoimattomassa autossa Tulumin ohi ja länteen. Neliveto on kätevä, koska sateiden sattuessa saattaa päällystämättömillä teillä, joita on runsaasti, olla auton kokoisia reikiä. Saavuimme Grand cenotelle. Aiemmin ehkä suosittukin sukelluskeskus oli parhaat päivänsä nähnyt. Ilmeisesti Hidden Worlds keskus oli vienyt asiakkaat ja cenote kaivossa paikalliset rakastavaiset viettivät aikaansa. Päällepäin Cenote ei vaikuttanut kovin kummalta ja ilman odotuksia saimme kamat päällemme ja lähdimme sanattomina alas. Grand cenote oli ehkä helpoin luola sukeltaa, mutta valoisuus, kristallinkirkas vesi ja kauniit muodostelmat tekivät vaikutuksen. Luolista näkyi kuinka kaukana ihmiset polskivat vedessä auringon paisteessa, kun me leijuimme pitkin varoitus kyltein rajattua luolastoa. Kylteissä viikatemies kehotti olemaan kulkematta tästä edemmäs ilman oikeaa kortitusta. Grand Cenote osoittautui hyvin ystävälliseksi luolaksi ja nousua ylös pitkitimme loputtomiin. Aamulla kello 9 alkaisi matka kohti suomea.
Jungle Car. Ratissa kirjoittaja., lavalla Jani, Jokke, Esa ja Hannele. Kuvan otti divemaster norjalainen Bob Matkanteosta Helsinki-Lontoo-Miami-CanCun ja takaisin Jenkkilään mennessä on syytä täyttää Green card ja siihen liittyvä valkoinen lomake, vaikka niitä ei välttämättä lainkaan tarvita. Cancunissa saat eteesi toisen lomakkeen, missä kysellään mm. kuinka kauan aiot viipyä. Tarvitset sitä myös pois lähtiessä! Pidä kaikki matkatavarakuitit koko ajan mukana. Huolehdi myös lentokenttäkuljetuksista etukäteen. Takaisin mennessä Cancunissa, American Airlines on tarkka ruumalastin painosta joka saa olla max 50 lbs (n. 22kg) ilman lisämaksua.
Lisämaksu on 50-75 lbs väliltä 26 USD. Käsimatkatavaroista eivät pahemmin kyselleet. Oma reppuni painoi reilusti yli kymmenen kiloa. Käsimatkatavaroita kannattaakin kasvattaa vaikka tukevalla kangaskassilla. Ruumaan menevät kannattaa laittaa suoraan Helsinkiin ja sen jälkeen ei tarvitse niistä välittää, ainoastaan esittää vastakuitit kirjautuessa aina uudelle lennolle. Tulevat näin suoraan Hesaan vaikka emot kuuluttelivat kaikenlaisia ohjeita eri lennoilla. Tämäkään ei tosin takaa matkatavaroiden mukana pysymistä. Loppuporukan tavarat saapuivat muutaman päivän meidän jälkeemme. Miamissa sitten taas Virgin Atlantic oli tarkka käsimatkatavaroista ja ne punnittiin, jälkimmäisellä porukalla mitään punnituksia ei tehty. Reppu tuntuu olevan hyvä lavaste. Kullakin saa olla kaksi käsimatkatavaralaukkua a 6kg. Jos on enemmän painoa kannattaa varautua siellä laittamaan vielä yksi laukku ruumaan, sillä se onnistuu ilman lisämaksua ja painoraja on 32 kg.
Maahantulomuodollisuudet on tehtävä (vihreä- ja tullilomake täytettyinä). Kannattaa pitää kiirettä, security checkit voivat viedä ne tarpeelliset minuutit. Meillä tämä meni hyvin koska ruuhkaa ei ollut, mutta ylimääräistä aikaa ei jäänyt. Lontoossa taas ei mitään maahantulomuodollisuuksia ole (emojen tarjoamaa lomaketta ei tarvita, mutta saa täyttää). Jet lag Aikaero Meksikoon mentäessä ei tuntunut useimmista pahalta. Hyvin nukutut yöt ennen matkaa auttavat. Atlantin yli lentävissä koneissa annetaan matkustajille korvatulppia ja silmäsuojia matka unia varten. Elokuvia on tarjolla viihdykkeeksi ja virvokkeet ovat ilmaisia. Ruoat ovat normaalia lentokamaa, hedelmäjuomia on tarjolla. Lennon aikana on hyvä verrytellä jäseniään kävelyillä, ja jos vapaita paikkoja on, paikan vaihtaminen tilavampaan ole yleensä kiellettyä. Tuoleissa on yleensä helposti huomaamatta jäävät pään sivutuet, joiden käyttö helpottaa nukkumista. Jet lag, aikaero väsymykseen, on vaikeaa varautua. Mutta Suomessa on aikaa nukkua! Meksiko muistilista Dokumentit Matkaliput ja kopio Passit ja kopio Visa ja numero ja kopio Matkavakuutuslaput ja kopio
Kopioiden tuplaaminen sekä ruumaan, että käsimatkatavaroihin ei ole liioittelemista. HUOM: Tiedot laukun omistajasta laukun ulko- ja sisäpuolelle. Paina mieleen myös laukun ulkoiset tuntomerkit. Erillään oleva sisältölista on kätevä katoamisen varalta. Muuta Sanakirja Kynä matkaopas Lukemista HUOM: tarvitsemasi lääkkeet ja välttämättömät tavarat käsimatkatavaroissa Rokotukset, ei välttämättä malaria sen sivuvaikutusten takia. Jukatanin niemimaa ei ole malaria aluetta Maitohappobakteerin syönti ennen matkaa (hyötyä tai ei) pebanthen tai vastaava laastaria kuumelääkkeet hammasharja, tahna shampoo, saippua nenäliinoja hyttysmyrkkyä kannattaa laittaa illoiksi Laitteet Kännykän laturi ja kännykän sim sopivuus Meksikoon (kolmitaajuus) Lataus adapteri Kamera ja kortit (tyhjät) + akun lataukset ennalta ja laturi Raha Pesot, dollarit (dollareilla pärjää, luottokortilla voi nostaa rahaa, luottokortti ei muuten kelpaa juuri missään tai vain kalleimmissa turistimestoissa). Lisäksi tinkaaminen, mikä kuuluu asiaan, vaikeutuu. Euroillakin pärjää melko usein mutta kurssi on syytä olla tiedossa. Euroja saa melko usein jopa vaihdossa. Vaatteet Huom! Meksikoon ei tarvitse ottaa mukaan paljon vaatteita. tarpeelliset kevyet ja sopivat sandaalit reppu (repussa kulkee cenoteille maskit ja tietokoneet turvassa). Sukellusvarusteet uikkarit maski (suojassa omassa rasiassaan) regu, muista poistaa kuivapuvun letku, ota mukaan käsimatkatavaroihin liivi 12/200 alumiini pulloa varten. Puhalla hieman ilmaa liiviin matkan ajaksi. 3 mm märkkäri. Bermudakin riittää useimmille kumiräpylät jos sukellat cenoteissa (vuokralle saa vain muovisia). märkkärinkengät snorkkeli (riutan sisäpuolella on hauska snorklata). painovyön vyö (ei paina paljon)
sukellustietokone paristo kunnossa sukellusmuistiinpanovälineet Lamppu cenoteille (säästät noin 5 $ sukellus, kun käytät omaa lamppua), muista rajoitukset akkulamppujen kuljettamisessa. lampuksi riittää alkeellinenkin paristolamppu. Kanisterin raahaaminen kannattaa harkita tarkkaan, pikkulampulla pärjää, mutta varavalo voi olla tarpeen. Tämän jutun kuvia enemmän www.lohjanurheilusukeltajat.fi sivujen kautta Pasi Mannerkoski LUS ry. Tulum rannikko Maya raunioiden kohdalla, reef näkyy taustalla vaahtopäinä.