SASTAMALAN SOTAVETERAANIT RY. JÄSENVIESTI 4/2014
64. Jäsenviesti 17. ilmestymisvuosi 1997-2014 Jäsenviesti Tiedotuslehti 4/2014 Julkaisija: Sastamalan Sotaveteraanit ry. Pankkiyhteydet: Nordea FI82 1198 3000 1022 06 VSOP FI03 5660 0640 0179 68 Yhdistys vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja Kotisivu: www.sastamalansotaveteraanit.net Toimituskunta: Pekka Maaranen, p. 050 5512 669 pekka.h.maaranen@kopteri.net Lauri Koski Jaakko Lampimäki Seppo Kallio Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa: helmi-, huhti-, syys- ja marraskuu Painopaikka: Vammaspaino, Sastamala Painosmäärä 800 kpl. Jakelu: Ilmaiseksi yhdistyksen jäsenille ja ulkopuolisille. Jäsenviestin kuvat: Seppo Kallio, Jaakko Lampimäki. Kansikuva: Asko Laihon kuva Tyrvään kirkosta. HALLITUS Lauri Koski, puheenjohtaja Johannes Bäckinkatu 2 as 13, 38210 Sastamala Gsm 050-3568355. lauri.j.koski@gmail.com Pekka Maaranen, varapj. Nahkurink. 9, 38200 Sastamala Gsm 050-551 2669 pekka.h.maaranen@kopteri.net Hannu Toivonen, sihteeri. Länsitie 5, 38300 Sastamala Gsm 0400-633 734. hannu.toivonen@kopteri.net Osmo Ojansivu Johannes Bäckinkatu 3 A 3, 38210 Sastamala Gsm 050-5541 293 osmo.ojansivu@kopteri.net Paavo Sandholm Kaukolantie 219, 38210 Sastamala Gsm 050-3099729. ainojapaavo@hotmail.com Markku Esko Urheilukatu 3 A 1, 38210 Sastamala puh. 03-511 2917. markku.esko@kopteri.net Pekka Koski Jaatsinkatu 8, 38210 Sastamala, Gsm 010 830 6720. pekka.koski@lojer.com Matti Niemi Rautajoentie 65, 38210 Sastamala Gsm 0500-631 431 matti.niemi@niementehtaat.fi Erkki Aaltonen Pohjanmaantie 108, 38300 Sastamala Puh. 044-513 5525 Tauno Virtanen Ekojärventie 690, 38220 Sastamala Puh. 0500-339 508 tauno.virtanen@kopteri.net Olavi Palomäki Puh. 040-966 3864 Pirkko Maaranen, taloudenhoitaja. Nahkurinkatu 9, 38200 Sastamala Gsm 050-5375690. Aino Sandholm, naistoimikunnan edustaja Puh. 045-2646 844 NAISTOIMIKUNTA Aino Sandholm, puheenjohtaja Kaukolantie 219, 38210 Sastamala puh. 045-2646844 Raija Järvinen, varap. Heikinkuja 6, 38200 Sastamala puh. 03-514 2309 Heli Järvenpää, sihteeri Verstaankatu 2 C 79, 33100 Tampere Gsm 050-5275767 Sirpa Kartano Ravitie 3 A 6, 38300 Sastamala Gsm 050-5121605 Paula Juvela Vinkkiläntie 99, 33210 Sastamala Gsm 040-5133567 Eeva-Liisa Niinikoski Herastuomarinkatu 7, 38210 Sastamala Gsm. 050 520 8014 Sirpa Nikali Koppalaisentie 19 38300 Sastamala Puh. 03-5135 705 Terttu Kaukainen Koskikatu 11 C 11 38200 Sastamala puh. 03-5142207
Puheenjohtajan pöydältä Piiripäällikkö, puheenjohtaja Lauri Koski Suomi on hyvä maa, jossa on turvallista asua. Vaikka yleisen taloudellisen tilanteen johdosta joudumme elämään muutaman euron vähemmällä, niin ei meitä sentään ammuta tai ajeta pois kodeistamme kuten monissa maissa tapahtuu. Tärkeintä on pitää kiinni perusarvoistamme, kuten isänmaanrakkaus ja kristilliset elämäntavat sekä huolehtiminen lähimmäisistä. Hengellinen työ ja hiljentyminen Jumalan sanan äärellä sisältyy kaikkeen sotaveteraanien perinnetoimintaan. Sodassakin Jumalan apuun turvautuminen oli ainoa tie säilyttää maamme vapaus ja itsenäisyys. Yhdistyksemme toiminta syksyn aikana on ollut kiitettävän vilkasta. Naistoimikuntamme järjesti perinteisen uutispuurojuhlan 21.9 ja pikkujoulun vieton 19.11. Nämä ovat aina odotettuja tilaisuuksia. Seurakuntamme on järjestänyt veteraanien kirkkopyhän ja ohjelmallisen lounastilaisuuden aina pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Olemme tästä hyvin kiitollisia. Miesten kuntovoimistelusta saamme nauttia joka keskiviikko Marko Mikkolan johtamana. Monipuolinen toimintavuosi on jälleen jäämässä muistojen historiaan. Runsaasta mukanaolosta ja hyvästä yhteishengestä haluan kiittää kaikkia jäseniämme ja toivottaa Rauhallista ja Jumalan siunaamaa Joulunaikaa! 1
ARMON JUHLA Osmo Ojansivu Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille. Tiit.3:11 Suomalaiseen joulunviettoon kuuluu joulurauhan julistaminen jouluaattona Turusta, Prinkkalan talon parvekkeelta. Tuomiokirkon tornikellojen lyötyä 12, Lutherin virsi Jumala ompi linnamme aloittaa tuon juhallisen tilaisuuden. Vanhoilla sanoilla maistraatin sihteeri lukee Raamattu edessään rauhanjulistuksen. Moni meistä haluaa ehdottomasti kokea radion tai television äärellä juuri tuon hetken uudelleen ja uudelleen. Siitä varsinaisesti alkaa joulunvietto. Kun Sulo Saarits sitten vielä on laulanut Taas kaikki kauniit muistot, on joulu todellakin astunut sisään sydämiin. Joulussa on ydin, evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, ja sitten monenlaista ajan tuomaa sen ympärillä, meidän lisäämäämme. Erityisen puhuttelevaa on kosketus tapojen ja perinteiden kautta menneisiin sukupolviin. Aikamme on yhä nopeampaa ja pinnallisempaa, todellista tuntuu olevan vain se, mikä on tässä ja nyt ja meidän trendimme. Ja ennen muuta se mikä voidaan mitata rahassa. Jokainen sukupolvi kai kuvittelee olevansa se viisain ja edistyksellisin sukupolvi. Tietynlainen historiattomuus hämärtää maailmakuvan. Siksi on virkistävää ja puhuttelevaa katsoa, miten ennen elettiin ja joulua vietettiin. Tuomaankirkkomme Pyhällä Olavilla on yksi tällainen kurkistusyritys. Samoin monet kotien vanhat perinteet. Niitä kannattaa vaalia. On olemassa myös toisenlaista ajattelua. Se katsoo taaksepäin ja haluaa säilyttää yhteyden sukupolvien välillä ja oppia menneiltä, vaikka elääkin nykyajassa. Muutos on väistämätön. Aikaa ja kehitystä ei voi pysäyttää. Joka jää kiinni vain menneisiin, on kohta valmis museoitavaksi, kun elämä pakenee. Oleellista on, että katsomme eteenpäin, kun samalla säilytämme sen, mikä on ydin ja arvokasta, oikeaa ja totta. Elämä on kerroksellista 2
kuten perustukselleen rakennettu ikivanha kaupunki tai rakennus, johon jokainen aikakausi on menneen päälle jättänyt oman jälkensä. Joulu ja sen perinteet, koko juhla, on edelleen voimissaan myös siksi, että se asettaa elämämme oikeaan paikkaansa. Joulua ei tehdä, se vain on. Se on meistä riippumattomasti ulkopuoleltamme Jumalan antama. Se tuo juhlan arjen keskelle, mutta vielä mittaamattomasti enemmän. Alkujaan se ei oikeastaan ollutkaan mikään juhla. Joulukertomus on kertomus arjesta. Raamattu sanoo, että se oli ajan täyttymistä ja Jumalan suunnitelman toteutumista. Aivan kuten Jumala aikojen alussa loi maan ja ihmisen, hän Betlehemissä syntyneessä Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa teki uuden luomisen ja antoi pelastuksen langenneelle maailmalle. Emme vain vietä joulua ja juhli sitä loihtimallamme kimalluksella, vaan oikein juhlimme sitä, kun annamme Kristuksen syntyä sydämiimme uskon kautta. Tämä ydin on muuttumaton ajasta aikaan. Jouluna jokainen meistä saa vain olla ja ottaa vastaan. Sellaista on armo. Hyvää Joulua ja Siunausta Uuteen Vuoteen! Tapahtumakalenteri Ke 19.11. Joulujuhlan vietto Vammalan srk-talossa klo 13-14. Puurotarjoilu, tule laulamaan joululauluja. La 6.12. Itsenäisyyspäivän juhla Sastamalan kaupungin järjestämänä. Seppeleenlasku Tyrvään kirkon sankarihaudalle ja juhlatilaisuus Lukiolla. Katso tarkemmin lehti-ilmoitus. Tumma puku ja kunniamerkit Ke 24.12. klo 15.30 16.00 kunniavartio Tyrvään kirkon sankarihaudalla. 3
NYT BETLEHEMIIN TIMO KÖKKÖ Vanha kansa puhui joulunpyhistä. Nykyään taidetaan puhua arkisemmin ja asiallisemmin vain jouluajasta, joka on pitkä taikka lyhyt sen mukaan, mille viikonpäivälle jouluaatto almanakassa sattuu. Ja miten sattuukin, aina siihen liittyy kiirettä ja liikennettä ja ruuhkaa, huolestumista, ahdistustakin. Joulunpyhät oli sanana lämpimämpi. Sillä oli tunnesisältöä. Siihen kätkeytyi se hyvä tunnekokemus, että joulu ei ollut vain päivä, joka tuli ja meni. Se oli enemmän. Se oli niin kuin hyvä vieras, joka tuli taloon, astui ovesta sisään ja jäi sitten olemaan ja viipymään. Jostain se tuli. Se pysäytti arjen. Alkoivat aatto ja pyhät ja sitten pikkupyhät ja samaa pyhäistä ja kiireetöntä aika aina loppiaiseen asti. Kuinka niitä joulunpyhiä odotettiinkaan. Ja kuinka niissä joulunpyhissä ihmismieli lepäsikään, lapsenkin mieli. Päivästä päivään vain samoja pyhäisiä päiviä. Joulu tulee jostakin. Sen tuloon kuuluvat monet jouluvalmistelut, koko Suomen maassa paljolti yhdenlaiset, paljon myös oman kotiseudun ja oman perheen perinteen mukaiset. Joulun tähden on paljon tekemistä. Mutta että joulu tulee, se tapahtuu oikeastaan vain ihmismielessä. Joulu tulee ihmismieleen ja se tekee arkisista askareista jouluaskareita ja joulun ajasta joulunpyhiä. Juhla on tullut ihmismieleen, ja sen mukana arkisetkin päivät ovat muuttuneet pyhiksi. Miten tässä maallistuneessa ajassa joulusta ajattelemmekin, joulun korkea aihe on muuttumattomasti siinä, että Kristus on syntynyt maailmaan. Turvattomaksi itsensä tunteva ihmismieli etsii aina sitä suurta vastausta, joka on saatavana vain jostakin avaruuksien takaa. Joulu tuo tämän vastauksen. Se sanoo: Tänään teille on syntynyt Vapahtaja. Joulun tulossa on kysymys siitä, että tämä sanoma, sanoma Kristuksen syntymisestä, joulukirkossa kuultuna taikka ilman joulukirkkoakin, saa sijan ihmisten elämässä ja ihmissielussa. Mitä kaikkea hyvältä tuntuvaa joulunpyhissä onkin, aina siinä on mukana tämän perimmäisen vastauksen tu- 4
leminen ihmisen lähelle ja tämä rohkaisu asettaa itsensä Jumalan taivaan alle ja avata mielensä vastaanottamaan taivaasta tullut hyvä sanoma, lupa uskoa että minulla on Vapahtaja. Uskon, että aikanaan korsuissaan ja lähellä kuolemaa joulujaan viettäneet veteraanimmekin tunsivat sielussaan tämän yliajallisten kosketuksen, oman mielensä kaipauksen ja aavistuksen siitä, että Jumalalla on vastaus, joka meiltä puuttuu. Se oli rintaman karuudessakin todellinen ja oikea joulukokemus, joulunpyhien kosketus. Kun paimenet kuulivat jouluyön sanoman, he sanoivat: Nyt Betlehemiin! Se on joulunpyhien paras päätös. Nyt Betlehemiin! Nyt uskomaan, että meille on syntynyt Vapahtaja. Nyt ottamaan sydämeemme vastaan se taivaan lahja, että Jumala on täällä meidän kanssamme niin kauan, kuin aikaa on ja vielä silloinkin, kun aikamme päättyy. Menkäämme nyt Betlehemiin. Hyviä joulunpyhiä. TILASTOTIETOUTTA (31.07.2014) Maassamme on vielä veteraaneja 28 689, joista miehiä 16821 ja naisia 11868. Ylimääräistä rintamalisää saa 13 929 veteraania. 95 vuotta täyttäneitä veteraaneja on 2131. 99 vuotta täyttäneitä veteraaneja on 182, joista vanhimmat 105 vuoden ikäisiä. Sastamalan Sotaveteraanien ry:n tunnuksen omaavien veteraanien tilanne 1.11.2014 on 83, joista miehiä on 55 ja naisia 28. 5
puhe uutispuurojuhlassa 20.9.2014 JARKKO MALMBERG Sastamalan kaupunginjohtaja Arvoisat sotiemme veteraanit, sotainvalidit ja lotat, hyvät naiset ja herrat! Kuukausi sitten sain kutsun tulla puhumaan tähän juhlaan. Kiitän lämpimästi kutsusta. Elämme Suomessa uudella tavalla vaikeita aikoja. Pyrin tarkastelemaan puheessani lyhyesti niin Suomen kuin Sastamalankin yhteiskunnallisesti haastavaa tilannetta, sillä se näkyy työssäni kaupunginjohtajana joka päivä. Jos palataan ajassa vuosikymmeniä taaksepäin, voidaan todeta, että Suomen itsenäisyys ja päätäntävalta ovat olleet useampaan otteeseen koetuksella. Talvija jatkosodan aikana itsenäisyys oli hiuskarvan varassa. Itsenäisen Suomen puolesta taistelivat parhaassa iässä olevat nuoret miehet ja kotirintamalla ja lottatyössä raskaan työn tekivät naiset. Nämä miehet ja naiset, nykyiset veteraanit, lotat ja sotainvalidit, olivat onneksemme tottuneet raskaaseen fyysiseen työhön ja vastuuseen. Miehet, jotka taistelivat rintamalla, taistelivat loppuun asti kunnes rauha saavutettiin ja Suomen itsenäinen taival sai ansaitun jatkonsa. Jatkosodan päättymisestä tuli juuri kuluneeksi 70 vuotta. Se ei ole pitkä aika. Muistot tapahtumista elävät vielä monien mielessä. Uutisointi jatkosodan tapahtumista ja toisaalta erilaisista levottomuuksista maailmalta on herättänyt monet muistamaan, että rauha ei ole pysyvä olotila, ellei sen eteen tehdä töitä. Suomi on toiminut jo pitkään rauhan rakentajana monilla eri konfliktialueilla. Saattaa olla, että Suomessa rauhantyöhön ollaan erityisen valmiita, sillä muistamme ja tiedämme varsin hyvin, että taistelu Suomen puolesta maksoi reilut 70 vuotta sitten niin monelle oman hengen. Moni sai myös pysyvän vamman. Suomessa oli sodan jälkeen yhteensä 94 000 sotainvalidia, joissa elossa on yhä noin 4800. Keski-ikä heillä on jo noin 90 vuotta. Valtaosa sotainvalideista, samoin 6
kuin veteraaneista, haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään. Tämä on ymmärrettävää ja tämän mahdollistamiseksi kuntien tuleekin varautua riittävillä resursseilla kotipalveluun sekä muihin tukitoimenpiteisiin. Kaikilla kansalaisilla ja ennen kaikkea Suomen kunniakansalaisilla, veteraaneilla ja invalideilla, tulee olla laadukas ja miellyttävä hoito ja hoiva, niin ettei sen puolesta enää tarvitse taistella. TE olette omat taistelunne taistelleet. Meidän vuoromme on nyt taata Teille riittävät palvelut. Veteraanien sukupolvi aloitti myös tämän maan uudelleen rakentamisen, joka on monilla eri mittareilla mitattuna yksi maailman kilpailukykyisimpiä maita. Korkeatasoinen ja tasavertainen koulutusjärjestelmä, maailman vähiten korruptoitunut yhteiskuntajärjestelmä sekä loistavat tekniset innovaatiot ovat asioita, joita ympäri maailmaan arvostetaan. Arvoisa juhlayleisö! Tällä hetkellä elämme toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Huolemme, ilomme, puutteemme ja työmme ovat erilaisia, mutta kuten sanottu, valitettavasti myös sotilaalliset kriisit ovat palanneet myös Eurooppaan. Omaa historiaamme tuntien voisi sanoa, että yllättävän huolettomasti me suomalaiset suhtaudumme tällä hetkellä muuttuvaan tilanteeseen. Toivottavasti konfliktit Euroopassa kuitenkin laantuvat nopeasti ja päästään rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Yhteiskunnallista keskustelua Suomessa hallitsee enemmän taloudelliseen turvallisuuteen liittyvät teemat kuin varsinaiseen yhteiskuntarauhaan liittyvät teemat. On työttömyyttä, syrjäytymistä, yksinäisyyttä, monia surullisia ihmiskohtaloita. Avuksi tarjotaan usein yhteiskuntaa ja sen eri toimijoita, harvoin kukaan yksilö osaa tai uskaltaa puuttua toisen ihmisen ongelmiin. Yhteiskunnan velvoitteiden laajentaminen on kuitenkin tullut tiensä päähän. Yksilöiden vastuuta, perheiden vastuuta ja meidän kaikkien vastuuta myös toisistamme tullaan jatkossa tarvitsemaan lisää. Väestön ikääntyessä tarvitaan toisistaan huolehtivia perhekuntia: yksin asuvan ikäihmisen luona tulisi käydä muitakin vieraita kuin kaupungin järjestämä kotisairaanhoito. Vapaaehtoistyö, omaishoito ja kolmannen sektorin toiminnan mahdollistaminen tuleekin huomioida niin lapsiperheiden arjen jaksamisen tukemisessa kuin ikääntyvien kuntalaisten hoivan järjestelyissä. Kuntalaisten oman elämän hallintaa tulee vahvistaa myös kaupungin tekemillä toimilla. Tämä ei ole helppoa, mutta toimeen on tartuttu meillä Sastamalassa. Sastamalan kaupunki pyrkii jatkossakin omalta osaltaan huolehtimaan oman yhteisönsä hyvinvoinnista, 25 500 asukkaan julkisista palveluista. Emme tule välttelemään vastuutamme, vaikka tosiasia on, että taloudelliset resurssimme uhkaavat vähetä jatkossa vuosi vuodelta. Väestörakenteen muutos, teollisuuden rakennemuutos sekä Euroopan talousongelmat heijastuvat myös Sastamalan kaupungin tulo- ja menorakenteeseen nyt ja tulevaisuudessa. Olemme riippu- 7
vaisia niin suomalaisen elinkeinoelämän menestyksestä kuin lainsäätäjiemme päätöksistä. Ikäihmisten hoivassa tavoitteena on kotona asumisen tukeminen mahdollisimman pitkään ja laitoshoidon tarpeen kasvun voimakas hillitseminen. Tämä on sekä inhimillistä että taloudellista. Terveydenhuollon osalta kiinnitämme erityistä huomioita perusterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon rajapinnassa oleviin toimiin. Päällekkäisyydet pyrimme poistamaan ja eri resurssien käyttöä tehostamaan. Tämä tapahtuu Sastamalan kaupungin terveystoimen ja Vammalan aluesairaalan sekä Tampereen Yliopistollisen keskussairaalan välisen yhteistyön kehittämisen kautta. Sote-uudistuksesta on puhuttu monin sanankääntein viimeisten kuukausien aikana. Tämä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva kokonaisuudistus on tulossa vuonna 2017. Sen tavoitteena on, että palveluiden järjestämisvastuu siirtyy isoille yli miljoonan asukkaan sote-alueille, mutta varsinaista tuottamista lakiluonnos ei määrittele täysin yksiselitteisesti. Joka tapauksessa muutos tulee olemaan merkittävä Sastamalan kaupungin osalta hallinnollisesti ja taloudellisesti, mutta uskon, että varsinaisten palveluiden tuottamiseen muutokset tulevat vasta pitemmällä aikavälillä. Lakiluonnoksen pohjalta ei voi taata, että muutokset olisivat positiivisia. Positiivisten muutosten eteen me kaikki johtavat viranhaltijat sekä päättäjät teemme kuitenkin paljon työtä. Kunnat antavat lausuntonsa lakiin lokakuulla ja toivottavasti lausuntokierroksen jälkeen saamme siihen riittävät muutokset aikaiseksi. Ainakin pirkanmaalaisilla kunnilla näyttää olevan varsin yhtenäisiä ajatuksia, miten tulevaisuudessa palvelut pitäisi organisoida; järjestämisvastuu voi olla laajalla alueella, mutta paikallinen lähellä ihmistä tapahtuva tuottaminen tulisi mahdollistaa. Hyvä yleisö! Haluan lausua nöyrän KIITOKSEN itsenäisestä Suomesta teille kaikille paikalla oleville veteraaneille ja lotille. Meidän, minun sukupolveni, tehtävänä on hoitaa antamaanne perintöä, jatkaa isiemme työtä. Vapaa yhteiskunta on arvo, jota meidän on vaalittava kaikessa toiminnassa. Meidän tulisi oppia menneisyydestä ja muistaa lähihistoriamme ja ennen kaikkea pitää mielessä ne arvot, mihin tämän yhteiskunnan perusta pohjautuu. KIITOS! 8
sotaveteraaniliitto LINJASI LÄHITULEVAISUUTTA PASI ALHO Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Suomen Sotaveteraaniliitolla oli 12.6. Oulussa XXVI liittokokous, jossa se mm. linjasi tulevien vuosien toimintaansa. Liittokokouksia pidetään joka toinen vuosi. Edellinen oli kaksi vuotta sitten Tampereella. Liiton tulevaisuussuunnittelu käynnistyi itse asiassa ensimmäisen kerran jo liittokokouksessaan Turussa vuonna 2008 ja sitä on päivitetty sen jälkeen 2010 Kuopion ja 2012 Tampereen liittokokouksissa ja nyt viimeksi siis Oulussa. Kaikissa em. linjauksissa Sotaveteraaniliiton ja sen jäsenyhdistysten tärkein tehtävä on ollut ja on edelleen veteraani-, puoliso- ja leskijäsenten huolto- ja tukitoiminta. Siinä toiminnassa erityisaseman on saanut kotiin vietävien palveluiden korostaminen, jotta tuettavilla olisi mahdollisimman pitkään tilaisuus kotona asumiseen. Järjestön varat kokonaisuudessaan veteraanien hyväksi Viime aikoina on julkisessa keskustelussa tullut usein esille kysymys, mitä veteraanijärjestöjen varoille tapahtuu, kun veteraaneja ei enää ole. Siihen kysymykseen otti liittokokous Oulussa yksiselitteisen kannan: Sotaveteraaniliiton ja sen jäsenyhdistysten varat tullaan kokonaisuudessaan käyttämään veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Ennusteiden mukaan heitä on keskuudessamme vielä pitkälle 2020-luvun puolelle, joten rahaa tukitoimintaan tarvitaan vielä vuosia eikä nykyiset varat edes ilman veteraanikeräyksiä ja muita rahanhankkimistoimia sinne saakka riitäkään. Kolmas liittokokouksen linjaus koski veteraanien perinteen vaalimista, tarkemmin sanottuna vielä sotiemme 1939-45 veteraanisukupolven perinteitä - niin etu- kuin kotirintaman. Valtakunnallisesti suunnitelmissa on jonkinlainen seutukuntamalli, jossa kullakin alueella toimisi tulevaisuudessa yksi nykyisen veteraaniyhdistyksen jatkumona jatkava perinneyhdistys. Sotaveteraanipiirien laatimien omien suunnitelmien pohjalta näyttäisi näin 9
syntyvän aikanaan maahamme 50 60 veteraaniperinneyhdistystä. Pirkanmaalla aikanaan kuusi perinneyhdistystä Pirkanmaan piirin alueella tulee suunnitelmien mukaan toimimaan aikanaan kuusi veteraaniperinneyhdistystä noudattaen alueellisesti hyvin karkeasti sovellettua seutukuntajakoa. Merkittävimmin poikkeamat löytyvät Tampereen seutukunnan kohdalla, jossa alueeseen tulisi kuulumaan Tampereen lisäksi vain Pirkkala ja Nokia. Näistä suunnitelluista perinnealueista käytämme tällä hetkellä yhteistoiminta-alue nimitystä, koska tavoitteena on, että ko. alueella toimivat veteraaniyhdistykset yhteistoimin tarkastelisivat alueensa tulevaisuutta niin yhdistysrakenteen kuin perinnetyön kehittämisen kannalta. Veteraanijoukon vähetessä on luonnollista, että yhdistysten lukumääräkin kehittyy kohti sitä yhtä jatkavaa perinneyhdistystä. Kullekin kuudelle alueelle on muodostettu sotaveteraaniyhdistysten yhteistoimintaryhmä, joka omalla alueellaan alkaa kehitellä yhteistä tulevaisuuttaan kutsuen mukaan myös muiden veteraaniyhdistysten edustajat. Perinneaikakauteen valmistautuminen tapahtuu Tammenlehvän Perinneliiton sateenvarjon alla ja Suomen Sotaveteraaniliiton johdolla yhteistoiminnassa kaikkien Tammenlehvän Perinneliiton jäsenjärjestöjen kanssa. Tämä tarkoittaa, että ko. jäsenjärjestöt ovat sopineet Sotaveteraaniliiton roolista ko. toiminnassa ja lupautuneet osallistumaan osaltaan niin perinnetyön kehittämiseen kuin aikanaan itse veteraaniperinteen vaalimiseen. Tulevaisuuden perinnetyön tekijät haussa Niin huolto- ja tukitoimintaan kuin tulevaan perinnetyöhön tarvitaan kannattajajäseniksi toimintaan osallistuvia ja sitoutuvia tukijäseniä. Reservijärjestöt allekirjoittivat aikanaan veteraanijärjestöjen kanssa Velvoitesopimuksen, jolla he sitoutuivat avustamaan veteraaneja heidän viimeisinä elinvuosinaan sekä vastaamaan veteraanien tulevaisuuden perinnetyöstä. Nyt tekijöitä tarvitaan! Veteraaniyhdistyksissä kannattajajäseniä on kyllä määrällisesti ihan mukavasti, mutta ikärakenne on aika korkea. Valitettavan harva heistä on sen vuoksi aikanaan veteraaniperinnettä vaalimassa. Siispä nyt on aika oma-aloitteisesti tarjoutua avuksi veteraaniyhdistyksiin. Samalla tämä kutsu on osoitettu kaikille alueellisille ja paikallisille Tammenlehvän Perinneliiton jäsenjärjestöjen edustajille. VETERAANEJA EI JÄTETÄ! 10
VETERAANIEN KANSSA KOETTUA MARJATTA HAKONEN Olen aina arvostanut Sotaveteraaneja. Erityisesti joulun aikaan muistelen heitä erityisesti. Tämä johtunee suurelta osin siitä, että valtaosan työurastani olen toiminut veteraanikodin johtajana Espoossa. Yli kaksikymmentä joulua olen viettänyt veteraanien parissa. Niihin jouluihin liittyvät rakkaat joulumuistoni. Isänmaallisten, sotaan liittyvien, juhlapäivien ohella joulun aika kokonaisuudessaan sai veteraanikodissa aivan oman merkityksensä ja tunnelmansa. Marraskuun viimeinen päivä vei ajatukset talvisodan alkamiseen. 1915 syntynyt veteraani muisti tuon päivän tapahtumia; Olin opintojeni loppuvaiheessa. Yliopistolla alkamassa ollut tenttitilaisuus keskeytettiin alkuunsa. Ilmoitettiin, että luentoja ja kuulusteluja ei toistaiseksi järjestetä. Ajattelimme, että opiskelu keskeytyy hetkeksi mutta opintoihin tulikin viiden vuoden tauko. Samana vuonna syntynyt naisveteraani, sairasjunassa palvellut tuolloin vielä sairaanhoitooppilas, muisti talvisotavuoden itsenäisyyspäivän tapahtumia; Ensimmäinen lähtö rintamalle potilaita noutamaan tapahtui itsenäisyyspäivän iltana. Suurin osa junasta siirtyi vain muutaman asema -välin jääden jollekin nimettömälle asemalle tai pysäkille odottamaan potilaita. Rintamavaunu veturin työntämänä jatkoi matkaa niin pitkälle kuin rata oli ehjä. Miinavaaran vuoksi mukana olleet kaksi lääkintämiestä sijoitettiin veturiin, jonne minä en enää mahtunut. Junan oli määrä aivan pimeänä tehdä taivalta. Kielloista huolimatta pidin kädessäni palvaa kynttilää ja Suomen lippua eräänlaisina suojakilpinäni. Joulun aika nosti muistoja pintaan enemmänkin. Oli tavallaan lupa muistella. Liikuttuakin. Muisteltiin missä oli oltu sotavuosien jouluina. Sotavuosiin liittyvät kuolemanvaarassa, nähty kun veli viereltä kaatui tai haavoittui. Sotamuistoista keskustelu siirtyi ajankohtaisempiin asioihin. Veteraanit arvioivat kulloinkin vallassa olevien päättäjien kykyä selviytyä sodanjälkeisistä velvoitteista. Omia mittaviakaan uhrauksiaan veteraanit eivät yliarvioineet. Oli ollut kohtalo syntyä ajan saumaan, jossa sota osui kohdalle. Tottakai me mentiin ja tehtiin parhaamme. Ei me siitä voida nuoremmilta jatkuvaa kiitosta vaatia. On niillä kestämistä muutenkin. Kyllä noi päättäjät, kansanedustajat ja semmoset tietysti vois vähän enemmän arvostaa eikä aina olla omia etujaan ajamassa, ilmaisivat veteraanit mielipiteensä. Palaan usein, etenkin joulunaikaan, veteraanien kanssa viettämääni aikaan. 11
Usein mietin mitä silloiset, nyt jo viimeiseen iltahuutoon kutsutut, veteraanit ajattelisivat nykypäivän päätöksenteosta. Toki he varmasti ymmärtäisivät, että maailma muuttuu. Mutta sittenkin. Kummastelisivat varmasti jatkuvaa puhetta kestävyysvajeesta. Tämä termi tuskin oli käytössä kun maksettiin mittavat sotakorvaukset. Sodanjälkeiset vuodet avasivat uusia, vakavia velvoitteita sosiaalipolitiikalle. Vammautuneiden huolto ja hoito oli välittömästi järjestettävä. Ei voitu vuosiksi pysähtyä pohtimaan organisaatiorakenteita. Oli toimittava heti. Aikaisemminkin mainitsevani naisveteraani totesi mielestäni tähän päiväänkin sopivasti, Menneisyydessä on paljon opittavaa. Historiallisista lähteistä voisimme löytää apukeinoja tämän päivän yhteiskunnallisiin ongelmiin. Ennen kuin suurempia vahinkoja ehtii tapahtua kansallemme olisi hyväksi ottaa mallia esim. talvisodan yhteisvastuuhengestä. Silloin jokainen kansalainen oli arvokas. Niissä oloissa oli suuri ihme, että kansan hyvinvointi voitiin turvata niinkin hyvin olosuhteisiin verrattuna. Silloin tajuttiin ettei kannata ajaa ainoastaan omaa etua. Koko kansan hyvinvointi takasi silloin myös yksityisen ihmisen hyvinvoinnin, mikä on perustana hyvinvoinnillemme, jota meillä ei ole varaa tuhlata itsekkyyden alttarille. Sotaveteraanien perintö (Sotaveteraanien perintö 2013 kirjoituskilpailu, lunastettava kirjoitus) On hienoa, että Suomi on itsenäinen maa. Täällä on rauhallista asua, kun ei tarvitse pelätä sotia. Ihmiset kunnioittavat ja arvostavat suuresti veteraaneja. Oli varmasti pelottavaa taistella rintamalla, kun tiesi, että koska tahansa voi tulla kuula kalloon. Sotilaiden perheillä oli myös varmasti hirveää. Lapsia pelotti, että tuleeko iskä enää koskaan takaisin kotiin. Naisten piti hoitaa kaikki miesten työt ja huolehtia lapsista. Kaikki veteraanithan ovat jo hyvin iäkkäitä. Keski-ikä on jotain yli 90 vuotta. Heillä on omia hoitokoteja ja heille järjestetään rahankeruukampanjoita, jotta he tulisivat hyvin toimeen. En tunne ketään veteraania, mutta olisi varmasti ihan mukavaa tuntea joku niin vanha ihminen, joka on ollut mukana sodassa. Heini Rantanen 9D Sylvään koulu 12
Uutispuurojuhlan väkeä. UUTISPuurojuhla 20.9.2014 Emännät vasemmalta: Sarita Penttilä, Pipsa Huhtala, Paula Juvela, Raija Järvinen, Sirpa Kartano, Marjatta Mäkinen, Heli Järvenpää ja Sirpa Nikali. Anja Sorva ja Sirpa Kartano. Heli Järvenpää ja Marjatta Mäkinen. 13
14 RAUHANMARSSI
pirkanmaan sotaveteraanipiirin neuvottelupäivä HÄMEENKYRÖSSÄ15.10.2014 Tuomo Linnainmaa, Hämeenkyrön Sotavetaanien puhenjohtaja. Antero Alenius, Hämeenkyrön kunnanjohtaja. Pasi Alho, Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja. Markku Seppä, Sotaveteraniliiton toiminnanjohtaja. 15
16
VETERAANIN TYTTÄREN JOULUMUISTOJA KAUKAA KOTOA Jouluinen tervehdys täältä Afrikasta. Te siellä Suomessa varustaudutte talveen, ja me taas Nairobissa odottelemme kesää. Asumme juuri päiväntasaajan alapuolella, joten ilmat eivät kovin paljoa vaihtele, suurimman osan vuodesta noin +20C molemmin puolin, ei kuuma eikä kylmä. Näin joulun alla ajatukseni ovat luonanne, muistot lapsuuden jouluista tulevat mieleen Jouluaattona radiosta kaikui joulurauhan julistus ja iltapäivällä joulukirkko kunniavartioineen ja kynttilät rakkaitten haudoille. Pienestä pitäen tiesimme, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla! Ensimmäisen joulun pois kotoa muistan hyvin, oli vuosi 1981. Olin ollut vuoden Nepalissa lähetystyössä ja matkasin jouluksi lähettitoverini Vuokkko Lipposen luo Hong Kongiin. Löysimme pienen hyasintin jostain torilta ja joulusaunakin järjestyi jonkun lähetin luona. Ympärillämme kaupat ja torit täynnä joulutavaraa kuinkahan monet muistivat Jeesuksen syntymää. Nepalissa vietimme monet joulut perheemme kanssa. Se oli taas hyppy hyvin erilaiseen elämäntahtiin. Seuraavalla sivulla kuva Nepalin Jumlan kylästä, jossa Peter poikamme on joulunäytelmän pienin paimen vasemmalla. Joulukuusta emme voineet tuoda sisälle, kun paikalliset hindut luulivat, että kuusi koristeineen on uusi deuta/jumalamme jota palvomme Joulunvietto oli paljon enemmän Raamatunaikaista, sillä ympärillämme elämä jatkui normaalia tahtia suurin osa ihmisista ei ollut koskaan kuullut Jeesuksesta. Meitä kristittyjä oli vain pieni kourallinen, sekä lähettejä että paikallisia. Me vietimme joulua ja tietenkin kutsuimme kylän ihmisiä juhlimaan kanssamme ja kuuntelemaan joulun ilosanomaa. 17
Nyt opettelemme taas eri kulttuurin tapoja täällä Afrikassa. Keniassa kristittyja on noin 80% vaestosta. Joka sunnuntai aamusta alkaen perheet rientävät juhlavaatteissaan kirkkoon. Kirkkoja on paljon ja ne ovat täynnä ihmisia ja jumalanpalvelukset kestävät usein monta tuntia, kiirettä ei ole. Yhdessäolo on tärkeää. Joulukuu on lomakuu, silloin monet matkaavat kotikyliinsä, jossa viettävät joulua sekä perheinä että enimmäkseen koko kylän väki yhdessä. Tänä jouluna ajatukseni ovat niiden miljoonien luona, jotka ovat paenneet sodan, terrorismin, Ebolan tai nälänhädän kauhuja ja asuvat pakolaisina jossain kaukana kotoa, pelokkaina mitä huominen tuo. Heistäkin monet viettävät joulua ja haluavat lapsilleen välittää joulun ilosanomaa Jeesuksesta, jonka nimi on Ihmeellinen Neuvonantaja ja Rauhan Ruhtinas. Rukoilkaamme rauhaa maailmaan. Saakoon nämä evakossa asuvat, ja meistä jokainen sydämessään kuulla ja vastaanottaa enkelien iloviestin: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille syntynyt Vapahtaja! JOULURAUHAA SINULLE, Maija ja Norman Holbrook Nairobi, KENYA 18
Päämajan jouluhartaus Mikkelin Maaseurakunnan kirkossa Talvisodassa 24.12.1939. SA-kuva. SotarovastiN puhe Mikkelin Maaseurakunnan kirkossa 24.12.1939. Kirje lähetetty Tyrväälle 1996. Sotarovasti Joh. Björklund Jouluaattona 1939 Me vietämme nyt kenttäjoulua. Ensimmäinen joulu oli sekin kenttäjoulu. Jumala ihmiseksi varsin poikkeuksellisissa ja puutteellisissa oloissa seimen pahnoille. Senjälkeen ovat kansat ja yksityiset ihmiset joutuneet milloin minkin ahdingon johdosta viettämään kenttäjoulua sotatanterilla tai muuten kauaksi kodeistaan siirrettyinä. 19
Nyt on meidän vuoromme. Muodot ja paikat ovat erilaisia, sisällys sama tänä päivänä kuin kaksi vuosituhatta sitten. Silloin kaikui ääni korkeuksista kuuluttaen Herramme Kristuksen syntymän kansojen vapauttajaksi synnin orjuudesta. Tästä "Sanan tulemisesta lihaksi" lausuu jouluevankeliumimme krijoittaja loppuvaikutelmana:...me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Täynnä armoa ja totuutta! Mitkä ihmeelliset sanat! Taivaan sanomana ne kirkastavat meidän ulkonaisesti vaatimattoman kenttäjoulumme sisälliseksi voiton ja vapauden juhlaksi, josta avautuvat kirkkaat näköalat. Täynnä armoa! Kristuksella, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, on rakkauden ja hyvän tahdon ajatukset meitä kohtaan puutteistamme huolimatta. Taistelussamme me saamme panna turvamme häneen. Siinä on totisesti meille kyllin, kun taivaan ja maan Herran armo on turvamme. Täyttä totuutta! Kristus, joka sanojensa mukaan myöskin on tie, totuus ja elämä on oikeudenmukainen tuomarimme ja asiamme hoitaja, jota mitkään valhevoimien hyökkäykset eivät voi horjuttaa vanhurskaasta tuomiosta. Totuus hänen nimessään ratkaisee lopullisesti asiat niin taivaassa kuin maankin päällä. Rakkaat aseveljet! Vain totuus tekee meidät vapaiksi. Niin kuuluu Pyhän Kirjan järkähtämätön sana. Kristus on totuus. Rukoilkaamme kukin omalle kohdallemme ja omaisillemme, jotka tälläkin juhlahetkellä muistavat meitä, sitä armoa, että voisimme omistaa Kristuksen sisällisesti sydämen vapauttajaksi ja elämämme kaikinpuoliseksi ulkonaiseksi turvaksi kaikkea pahaa vastaan. Silloin me olemme vapaustaistelijoita, jotka todella saavuttavat päämääränsä, vapahdettujen sydänten vapaan maan. Toivottaessamme toisillemme Joulurauhaa, me uskomme meidät kaikki nyt tällä hetkellä tulilinjoilla seisovat sekä omaisemme, koko kansamme ja ne vainaamme, jotka ovat henkensä antaneet isänmaamme puolesta, Jumalan huomaan. 20
Ps. 1 Kevään lämpimin terveisin A D1996! 56 vuotta sitten olimme kukin omilla paikoillamme lehtereissämme. Itse olin Kannaksella Kivennavalla Mainilaa vastapäätä - Summassa jne... Siunausta kaikille toivottaen Kelottunut O R Bäckman Ps. 2 Kaatuneitten veljiemme muistopäivää vietettiin ensi kerran 19.5. A D 1940 (kolmas sunnuntain toukokuussa). Tampereen piispa Aleksi Lehtosen ehdottamana. Mannerheim yhtyi asiaan lisäyksellä: Molemminpuolin AD 1918 vakaumuksensa puolesta jne. Sama kelo 21
Lottatyttö Meeri, Petsamon evakko Elettiin kesää 1930. Kemin Karihaaran kodissa Martta ja Martti odottivat esikoisensa syntymää. Taakse oli jäänyt elämä Siikaisissa. Siellä olivat molempien lapsuuskodit, lähiomaiset ja muistot. Yleismaailmallinen lama oli saavuttanut Suomenkin. Työttömiä oli runsaasti, mutta Martti oli onnekas saatuaan työtä Kemi-yhtiön lautatarhalta. Työ oli tuonut nuorenparin tänne pohjoiseen. Yhtiön tarjoamaan, mukavuuksin varustettuun asuntoon, he perustivat ensimmäisen kotinsa. Meeri Määttänen Suomessa vallitsi pulaaika, mutta suuri yhtiö tarjosi turvallisen toimeentulon. Näissä oloissa kesäkuun 15. päivä Meeri Mastomäki aloitti elämäntaipaleensa. Meeri muistaa, että lapsuuteen kuului paljon neljästä pikkusisaruksesta huolehtimista. Äidinäiti oli ajoittain perheen apuna. Siikaisten mummoloihin liittyi mukavia muistoja. Siellä, äidin kotona vietettiin loma-ajat, ja vierailtiin muutenkin koko perheen voimin. Isän puolen mummolasta on 22
Meerin mieleen jäänyt leikit sedän ruumisarkkuverstaalla ja piiloutumiset jopa ruumisarkkuihin. Martti-isän lähtiessä sotaväkeen Lappeenrannan rakuunarykmenttiin muu perhe muutti mummolaan. Isän mukana palattiin taas Kemiin, mutta jo muutaman vuoden kuluttua isä lähti Petsamon Liinahamariin satamatöihin. Äiti ja lapset jäivät vielä Kemiin ja asuivat yksityiseltä vuokratussa kodissa. Juuri talvisodan alla, syksyllä-1939, äiti vei osan kodin tavaroista Petsamon Kolosjoelle (nykykartoilla Nikel), minne isä oli siirtynyt saatuaan porarin työtä nikkelikaivokselta ja yhtiön asunnon. (kivääri sanana tarkoitti aiemmin koko ase- ja suojavarustusta). Keisari Aleksanteri I liitti Perä-Kuokkalan alueen Suomen Suuriruhtinaskuntaan, minkä hän kokonaisuudessaan yhdisti muuhun Suomeen vuoden 1812 alusta. Tämä tapahtuma oli keisarin uudenvuodenlahja Suomen kansalle. Nikolai I:n aikana, 1842, kivääritehtaan alue liitettiin Pietarin kuvernementtiin ja uusi aluesiirto, millä haluttiin turvata kivääritehtaan polttopuun saanti, tehtiin 1864 Aleksanteri II:n aikana. Silloin laajat alueet Kivennavan ja Uudenkirkon metsistä siirrettiin kivääritehtaan Tyttöjen koulunkäynti keskeytyi joksikin aikaa, kun talvisodan sytyttyä koulu otettiin suomalaisten avuksi saapuneitten ruotsalaisten vapaaehtoisten käyttöön. Talvisodan aikana perhe lisääntyi vielä tyttärellä. Rauhan tultua äitikin muutti pienempien lasten kanssa isän luo Kolosjoelle ja perheen apuna ollut äidinäiti vei kaksi alle kouluikäistä lasta mukanaan Siikaisiin. Meeri siskonsa kanssa jatkoi kouluaan Karihaarassa, missä he asuivat ystäväperheen luona. Kesäloman alettua toukokuussa-41 hekin lähtivät Kolosjoelle. Petsamon historiaa Petsamon alueen historia liittyy vahvasti Suomen kaakkoisosan vanhoihin rajamuutoksiin. Kivennavan pitäjään kuuluneessa Rajajoen/Siestarjoen mutkassa Perä-Kuokkalassa sijaitsi jo 1700-luvulla perustettu, koko Luoteis-Venäjän suurin asetehdas, Systerbeckin kivääritehdas Martti Mastomäki, Meeri Määttäsen isä. 23
omistukseen. Tässä yhteydessä Suomelle luvattiin korvaukseksi Petsamon alue, mutta lupausta ei keisarivallan aikana toteutettu. Vasta Suomen ja Neuvosto- Venäjän sopimassa Tarton rauhassa 1920 suomalaisten neuvottelijoiden muistutettua lupauksesta, korvaus toimeenpantiin. Saadakseen Petsamon Suomi joutui kuitenkin luovuttamaan vain hetken sille kuuluneet Porajärven ja Repolan kunnat. Kaivosyhdyskunta Petsamon malmiesiintymisistä ei Tarton rauhan aikana vielä tiedetty. Suomen hallitus ryhtyi heti selvittämään alueen mahdollisia mineraaleja. Tutkimuksissa löydettiin Kaulatunturin alueelta, Kolosjoelta, kymmenien kilometrien laajuinen nikkeli- ja kuparimalmiesiintymä. Kaivostoiminnan aloitti kanadalais-brittiläinen Mond-yhtiö Suomen lain edellyttämällä tavalla, eli perustamalla suomalaisen Petsamon Nikkeli Oy:n. Sopimuksessa oli sotatapauspykälä eli ehto, minkä mukaan kriisiaikana Suomi voi ottaa kaivoksen haltuunsa. Rakentaminen aloitettiin 1937. Se käsitti varsinaisen kaivoksen lisäksi koko yhdyskunnan rakentamisen erämaahan. Tarvittiin kaivostunnelit, sulatto, voimala (Paatsjoen Jäniskoskeen), yhdyskunnan asemakaava, asunnot, tiet, koulut, kaupat, hallintorakennukset, sairaala, elokuvateatteri ym. Sulattamon piipusta tuli 163-metrinen, silloisen Euroopan korkein rakennelma. Asuinrakennukset olivat arkkitehtien suunnittelemia, moderneja ja hyvin varustettuja. Kaivoksen tuotanto Kolosjoella alkoi joulukuussa-40 ja jatkui alueen Neuvostoliitolle luovuttamiseen asti. Petsamon alue oli neuvostojoukkojen valtauksesta huolimatta säästynyt talvisodan tuhoilta. Moskovan rauhan, 13.3.1940, jälkeen suomalaiset jatkoivat kaivoksen ja alueen rakentamista. Hitlerin joukot olivat syyskuussa 1939 hyökkäyksellään Puolaan aloittaneet toisen maailmansodan. Sodankäynnin mukana nikkelin tarve kasvoi, olihan se sotateollisuuden tärkeä ainesosa. Heinäkuussa-40 tehtiin Saksan kanssa sopimus, minkä mukaan Petsamon nikkelituotannosta 60 % menee Saksalle. Tässä vaiheessa Neuvostoliitto havahtui tilanteeseen ja vaati kaivoksen toimilupaa itselleen. Vaatimusta tehostettiin ryhmittämällä neuvostojoukkoja rajalle ja linnoittamalla Kalastajasaarento. Uhkausmielessä brititkin pysäyttelivät Liinahamarin kauppalaivoja. Jatkosodan ja aseveljeyden aikana Saksan sodanjohto ehdotti, että Suomi ottaa nikkelitehtaan haltuunsa ja myy sen tuotannon Saksalle tai luovuttaa alueen maan Saksan hallintaan. Tällöin Britannia kaivoksen omistajana ja Saksan vastustajamaana uhkasi lopettaa koko Liinahamarin laivaliikenteen mikäli Saksa pääsee käyttämään Petsamon nikkeliä. Satama oli erittäin tärkeä sodassa olevan Suomen ulkomaankaupalle ja sen eristäminen olisi aiheuttanut suuria ongelmia. Nikkelinsaanti oli niin tärkeä Saksan sodankäynnin kannalta, että sen suojaamiseksi hyökkäyksiltä saksalaiset ryhtyi mittaviin toimenpiteisiin. Petsamon alueelle luotiin Euroopan vahvin ilmatorjunta: 90 ilmatorjuntapatteria ja 24
Petsamon alue. Kolosjoen kaivos on merkitty nykyisellä nimellään Nikel. Jäniskosken voimalaitos sijaitsee vaaleanpunaiseksi merkityllä alueella. http://fi.wikipedia.org/ wiki/kolosjoen_kaivos lisäksi rykmentti suojajoukkoja. Jäniskosken voimalan pato suojattiin kaksinkertaisella torpedoverkolla ja voimalan päälle rakennettiin 30 metriä korkea teräsbetoninen kupu, paksuudeltaan 3-4-metrinen. Hitler halusi samanlaiset kuvut nikkelikaivoksen rakennustenkin suojaksi, mutta suomalaiset eivät siihen suostuneet. Petsamossa lottatyttönä ja työssä Talvisodan rauhan jälkeen Meerin isä jatkoi työtään kaivoksen porarina. Äiti oli kotona lasten kanssa. Meeri jatkoi opintietään Kolosjoen kansakoulussa. 12-vuotiaana hän lähti Siikaisten mummolaan hakemaan kotiin siellä ollutta pikkuveli-paulia. Yksinään reipas tyttö matkusti postiautolla Kolosjoelta Rovaniemelle, siirtyi siellä junaan etappinaan Haapamäki, missä oli taas junanvaihto. Haapamäellä olikin turvauduttava tavarajunaan, minkä henkilöstövaunuun miehistö suostui tytön ottamaan. Juna ei pysähtynyt Honkakoskella, missä Meerin piti jäädä pois. Junankulkua hiljennettiin kuitenkin sen verran, että hyppy matkalaukun kanssa junasta onnistui. Oli myöhäinen yö. Meeri lähti kävelemään, mutta poikkesi matkalle osuneeseen rautatieläisten taloon. Siellä ystävällinen pariskunta ihmetteli, millä junalla tyttö oli tullut, kun henkilöjunaa ei siihen aikaan kulkenut. Meeri sai jäädä taloon yöksi, ja kuuli talonväeltä, että sotilaat lähtevät 25
puunkuljetukseen Siikaista kohti aamulla. Hän pyysi päästä kyytiin ja pääsikin. Tutun kaupan kohdalla hän jäi pois autosta ja käveli muutaman kilometrin mummolaan. Meerikin jäi mummolaan muutamaksi viikoksi ja lähti sitten Paulin kanssa kotiin. Matka taittui junilla tuttavapariskunnan huolehtiessa heistä Rovaniemelle saakka. Siellä yövyttiin nikkelikaivoksen kämpällä. Perille Kolosjoelle he pääsivät yhtiön kuorma-auton hytissä. Kolosjoella Meeri liittyi lottatyttöihin. Toiminta oli pääasiassa kenttäkeittiöllä juoksuplikkana työskentelyä: astioitten kantoa, tiskausta, siivousta ym. Meeri muistaa, että varsinaiset lotat suhtautuivat häneen hyvin ja opastivat tehtävissä. Pakettien käärimisiä Meeri muistaa tyttöjen myös tehneen, mutta ei tiedä, olivatko ne tuntemattomille sotilaille lähetettäviä. Heinäkuussa-44 Meeri lähti Ivaloon lottatyttöjen ryhmäpäällikkökurssille, mikä kesti viikon. Kursseille oli paljon halukkaita, mutta vain neljä kolosjokilaista pääsi mukaan. Tämä aiheutti jonkinlaista kateutta lottatyttöjen keskuudessa. Meerillä tallessa oleva kurssitodistus on luultavasti melko harvinainen. 13-vuotiaana Meeri aloitti kesätyön Kolosjoen postissa tehden siellä mm lähetysten jaottelemista ja niiden kantoa. Hän muistaa vieneensä postia mm. Hongkongiin, Sanghaihin (missä Mastomäetkin asuivat), Veihai veihin ja Enqvistin alueille, millä nimillä eri asuinalueita kutsuttiin. Hongkongissa olivat kaivoksen puutalot, Sanghaissa kerrostalot, Veihai veissa työläisparakit ja Enqvistissä herrojen talot. Enqvistissä poikamieskasarmilla posti jätettiin päiväsaliin. Siellä postinjakajaa joskus odotti poikamiesten hänelle lahjaksi keräämät kolikot. Meeri teki jonkin verran töitä kouluaikanakin, koska hän muistaa kuljettaneensa postia myös potkukelkalla. Sota toi omia piirteitään elämään. Naapurikerrostalon katolla oli ilmavalvontapaikka. Lapsetkin kiipesivät sinne. Sieltä he katselivat läheisen Salmijärven pommituksen aiheuttamaa savua. Meeri muistaa myös kuinka kerran äidin kanssa mustikkametsässä ollessaan he näkivät metsässä jonkun miehen ja lähtivät heti pois. Kylällä puhuttiin, että desantteja oli pudotettu. Kulkupa, K-kortti, tarvittiin nikkelikaivoksen alueelle tultaessa. Sieltä käytiin mm. Paatsjoen uimapaikalla, Salmijärven kaupoilla tai Jäkälävaaran sairaalassa. Jatkosodan aselepo ja evakkotie Siikaisiin Aselevon päivänä 4.9.1944 tuli kiireinen evakuointimääräys. Postissa oli annettu jo aiemmin määräyksiä tutkia lähteväksi tarkoitetut paketit ja lähettää eteenpäin vain se, mikä katsottiin aiheelliseksi. Meeri meni töihin myös 4.9. Postissa olikin jo tieto evakuoinnista ja Meeri lähti kotiin auttamaan pakkaamisessa. Jokainen sai ottaa tavaraa mukaansa vain 20 kilon verran. Puolenpäivän jälkeen äiti lapsineen nousi kuorma-auton lavalle ja matka Rovaniemelle alkoi. Siellä majoituttiin jollekin koululle, missä kuljetettavaksi 26
jätettyjä kodin tavaroita odotettiin viikko - turhaan. Sijoitusmääräysten mukaan Mastomäen perheen olisi pitänyt mennä Kalajoelle, mutta he päättivät mennä omaistensa luo Siikaisiin. Matka Rovaniemeltä taittui junalla. Joitakin kuljetettavaksi jääneitä kodin tarvikkeita saatiin myöhemmin takaisin, mm ompelukone, radio ja amerikankirstu astioineen ja liinavaatteineen. Muun perheen lähtiessä evakkoon isä jäi Kolosjoelle suorittamaan sen luovuttamiseen liittyviä tehtäviä. Hän joutui myös Lapin sotaan ja palasi Siikaisiin vasta sodan päätyttyä, kevätkesällä-45. Meeri muistaa isän rauhalliseksi mieheksi, joka ei kironnut koskaan. Isistä parhain, sanoo tytär, joka on lapsena mm voimistellut ja tehnyt spagaatteja isänsä kanssa. Kuvassa näemme varsin komean rakuunan. Elämä Siikaisissa oli jälleenrakentamisen aikaa. Iän karttuessa Meeri lähti töihin Porin Osuusteurastamon lihakaupan myyjäksi ja siirtyi samaan työhön Vammalaan Satakunnan Osuusteurastamon palvelukseen. Vammalassa hän tapasi Pauli Määttäsen, tulevan miehensä. Pauli, Karjalan evakko, työskenteli Meerin työpaikan vieressä ja teki varsin usein tikusta asiaa lihakauppaan toisen evakon luo. Avioliitto ja perhehän siitä sitten kehkeytyi. Lasten ollessa pieniä Meeri oli 10 vuotta kotiäitinä, mutta palasi sitten myyjäntyöhön, mitä kautta hän tuli monelle vammalalaiselle tutuksi. Mukaan veteraanitoimintaan Meerille on myönnetty rintamapalvelustunnus v.1991 ja lottamuistomitali v.1994 työstään Petsamon sotatoimialueella lottatyttönä ja postissa. Paikalliseen veteraanitoimintaan Meeri on aktiivisemmin osallistunut vasta miehensä kuoleman jälkeen. Hän arvostaa veteraanitoimintaa ja viihtyy veteraanien parissa. Meeri puuhaa edelleen kaikenlaista. Hän tekee hyviä ruokia ja leivonnaiset ovat tosi maukkaita. Kaikki koti- ja puutarhatyöt sujuvat ja telkkaria katsellessa syntyy sukkapari toisensa jälkeen. Istun Meerin keittiössä ja katselen, kun tämä ryhdikäs nainen touhuaa. Pöydällä odottavat munkit paistamista ja kahvi on tippumassa. Lautasellinen houkuttelevan näköisiä, sokeroituja munkkeja lopettaa muisteluksemme ja antaudumme makujen maailmaan. Anneli Nurmi Lähteet: Paavo Kiuru: Kivennapa Veikko Huttunen: Kansakunnan historia, osa 6 Wikipedia, Kolosjoen kaivos Meeri Määttäsen hallinnassa olevat henkilökohtaiset asiapaperit ja valokuvat 27
NAISET SODASSA 1939-1945 - LOTTA - OSA 3 Lotta Svärd-järjestössä oli yli 200 000 jäsentä. Sen merkitys Suomen puolustustaistelussa oli poikkeuksellisen suuri. Rintamilla toimi 13 000 lottaa ja muissa tehtävissä 50 000. Loput, runsaat 100 000 lottaa, olivat avustavina työntekijöinä oman työnsä ohella. Lotat jakaantuivat tehtäviensä mukaisesti: Talkootyttö Vapaaehtoista keräystyötä tekevä tyttö. Jo kouluikäiset alkoivat olla talkootyttöjä. Aluksi kerättiin pulloja, vaatteita, lumppuja, kodissa vähemmän tarpeellista tavaraa, jota kuljetettiin yhteisille kokoamispaikoille. Apuvoimien lisääntyessä talkootyö alkoi saada uusia mittasuhteita ja siirtyi heinäpelloille, jopa mottimetsään asti. Tehdastyöläinen Toki nainen oli ollut tehdastyössä jo ennen sotiakin, mutta merkittävää oli, että tehtaassa hän otti vastuun monista miesten perinteisistä tehtävistä. Naisten määrä tehdastyöläisinä lisääntyi sotien aikana yli sadalla prosentilla. Tilapäisopettaja Kun osa miespuolisista opettajista joutui lähtemään rintamalle, jäivät monet koulut opettajapulaan. Luokkiakaan ei voinut rajattomasti yhdistää. Ryhdyttiin käyttämään tilapäisopettajina mm. kotirouvia tai muita varsinaisesta työstään helposti siirrettäviä naisia. He eivät olleet varsinaisesti epäpäteviä, vaan vailla opettajakoulutusta. Tulkki Naistulkkeja ei puolustusvoimissa juuri ollut. Tulkin tehtävät olivat lähinnä tilapäisluontoisia. Naispuolisten tulkkien merkitys oli kuitenkin suuri, sillä ongelmallinen tilanne usein ratkaistiin heidän avullaan. Tykistön matemaatikko Tykistö tarvitsi lentoratalaskuihin ja ampumataulukkojen laatimiseen matemaatikoita. Koska miehet palvelivat rintamalla, naisia haettiin matemaatikon tehtäviin. Heitä ei ollut monta, mutta he olivat erittäin vastuunalaisilla paikoilla. 28
Työtyttö Hän oli lähinnä maalaistaloihin komennettu vapaaehtoinen alle 18-vuotias neito, joka ei siis vielä sopinut työvelvolliseksi. Hänen tehtäviinsä kuului mm. eläinten hoitaminen, taloustöissä auttaminen ja muutenkin emännän apuna oleminen. Työtyttö sai pienen päivärahan ja ylöspidon. Työvalmiusnainen Suomen Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto perusti organisaation, jonka jäsenet olivat työvalmiusnaisia. He osallistuivat vapaaehtoisesti erilaisiin sosiaalisiin tehtäviin, joiden hoito oli maanpuolustuksen kannalta tarpeellista. Työvelvollinen Työvelvollisia olivat kaikki 18-54 vuotiaat kansalaiset, siis myös naiset. Työvelvollinen voitiin määrätä myös toiselle paikkakunnalle töihin. Työtä ei voinut valita, vaan työvelvollisen oli vastaanotettava työ kuin työ. Siitä maksettiin erikseen määritettävä palkka, jossa ei ollut neuvotteluvaraa. Vaimo Vaimo teki maanpuolustyötä, ainakin sodan aikana. Kun mies oli rintamalla, monet miesten työt lankesivat vaimon osalle. Monesti vaimo joutui tukemaan sodassa olevaa miestään myös henkisesti. Molemminpuoleinen rakkaus antoi soturille voimia kestää sodankäynnin hermoja raastavat kokemukset. Varastonhoitaja Varastonhoitaja saattoi olla lotta tai työvelvollinen, mutta hän voi olla myös puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluva nainen ja joissakin tapauksissa myös muu siviilihenkilö. Äidin apulainen Pikku tytötkin olivat maanpuolustustehtävissä perheen parissa toimiessaan. Alle kouluikäisetkin voidaan laskea tähän tehtävään mukaan. Vaikka heidän apunsa ei aina ollutkaan kovin merkittävää, niin näissä toimissa heistä kasvoi yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Samalla äiti sai itsekin hyvän mielen. Äiti Äidin osa muodostui hyvin monessa tapauksessa erittäin raskaaksi. Isän ollessa rintamalla jäi lasten kasvatus lähes yksinomaan äidin huoleksi. Äiti on lempeyden kuva, jota on vaikea yhdistää niin miehiseen asiaan kuin maanpuolustus. Äidit kestivät paljon ja vaikuttivat omalla tavallaan myös kotirintaman kestokykyyn. Ne naiset, jotka tästä vajavaisesta luettelosta puuttuvat, eivät suinkaan ole tässä mainittuja vähäisempiä. Suomalainen nainen vaikutti osaltaan siihen, että talvisota ja jatkosotakin päättyivät Suomen torjuntavoittoihin. Lähde: Nainen Sodassa, kirjoittaja Martti Sinerma 29
112953 Keep energy under control www.vexve.com 30 Vammaspaino 2014