1 Anne-Mari Manninen 28.11.2010 Seurakunta tarvitsee kirkkautta Haluaisin aloitta tällaisella ajatuksella: miksi me tarvitaan muutosta. Se on hyvä aina jatkuvasti tietyllä tavalla puhua samaa asiaa, muistuttaa meitä siitä, miksi me tarvitaan muutosta.unohdamme välillä sen, kun me olemme maailman keskellä ja ehkä saatetaan olla uskonnollisten ihmisten ympäröimänä siellä. Eli, siis miksi me tarvitaan muutosta. Vain Herra voi auttaa Tilanne on tämä, että se mitä me nyt saadaan: ne sellaiset pinnalliset saarnat, ne sellaiset taputukset ja ihmisviisaudet, joita vain opetetaan meille. Meileimpä sitä samaa asiaa kuin, mitä maailman tv:n psykologit sanovat. Siihen on vain lisätty pikkusen Raamatun paikkoja ympärille, kauniisti käärittynä. Se on aivan riittämätöntä tekemään mitään todellista tulosta meissä. Sellaiset saarnat eivät loppupeleissä hyödytä yhtään mitään. Niin kuin tässä kuultiin, että Henki vaan hyödyttää, niin se on vähän kuin sä olisi sairaanhoitaja, joka tulee sotatantereelta tulevan sotilaan luokse, jolla haava, joka on ihan auki ja sä tulet ja annat laastaria sille. Se on täysin riittämätön auttamaan sitä sotilasta. Tämä on seurakunnan tilanne tällä hetkellä. Sillä on vatsa auki ja sitten ne pienet puheet ja siunaukset ovat niitä laastareita. Ainoa mikä auttaa on se, että kirurgi ryntää sisälle, tarttuu veitseen ja rupee tekemään sitä työtä ja paikkaa haavan umpeen. Tekee sen ja se on ainoa, mikä meitä uskovia tällä hetkellä voi auttaa, että Jumala, Kirurgi tulee ja tekee työn. Hän tekee loppuun asti sen jutun ja puhdistaa sillä Sanalla sieltä pöpöt pois, niin ettei tule tulehduksia ja kaikkia jälkijuttuja. Sen takia me tarvitaan Jumalaa, koska vain Hän voi tulla ja tehdä sen työn, että ne sairaanhoitajat eivät luonnollisestikaan ihan loppuun asti aina osaa sitä hommaa, koska heitä ei ole koulutettu siihen. Jumala on ainoa, joka voi tulla ja tehdä sen, mitä seurakunta tällä hetkellä tarvitsee. Sen takia me tarvitaan sitä muutosta, sen takia meidän täytyy etsiä kirkkautta. Sen takia se on ainoa oikea tie etsiä Jumalan läsnäoloa ja kirkkautta missään seurakunnassa, missään päin maailmaa,. Midän pitää saadaan se elämä meihin, koska se sairaus, joka kristityillä on, niin se on paljon enemmän kuin pikku naarmu. Se on sisällä, se on siellä sisällä se, että he ovat rakastuneet maailmaan ja se on vaan totta, että maailmanhenki on mennyt sinne syvälle, että me ei edes tajuta sitä ja sen takia kun me täällä puhutaan, niin mitä Sana tekee niin se paljastaa sitä, että oho, minä olinkin rakastunut maailmaan, ja mulle on käynyt niin. Minä olen huomannut sen ja mä olen joutunut tekemään valtavasti parannusta monissa asioissa ja se saa minut sellaiseksi tosi epätoivoiseksi kun minä olen huomannut kuinka rakastunut minä olen ollut maailman asioihin ja kuinka vähän minä oikeasti olen rakastanut Jeesusta. Ja se saa mut menemään maahan ja se saa mut tekemään parannusta uudelleen ja uudelleen ja se on se Jumalan puhdistava työ, että se paljastaa meille meistä itsestämme asioita ja se on se joka pelastaa meidät, se on se joka pelastaa meidät.
2 Herra muuttaa meidät Minä en mene sanomaan kuka menee taivaaseen ja kuka ei, siis silleen, mutta minä en ainakaan halua leikkiä Jumalan armolla. Minä haluan olla selvästi sillä puolella millä minä olen ja minä haluan, että minun lapset ovat selvästi sillä puolella millä me ollaan. Ettei ole mitään epäselvyyttä, että ei ole sellaista, että onko/eikö, vaan me ollaan selkeesti tällä puolella ja me ollaan selvästi ja kaikki tietää sen ja se on ihan selvä valinta. Minä en ainakaan riskeeraisi Kaikkivaltiaan Jumalan armoa, leikkisi sillä. Minä ainakin tekisin selvän eron, että millä puolella minä seison ja mitä minä odotan ja mitä minä haluan ja minä uskon, että se on sitä mitä me ollaan tehty. Te olette tehneet valintoja ja minä olen tehnyt valintoja ja me ollaan menossa siihen suuntaan, että me tehdään selkeitä valintoja. Meidän ei kannata puhua sellaisen ulkoisen käytöksen muuttumisesta. Mun ei kannata tulla sulle sanomaan, että sun pitäis rukoilla enemmän ja sun pitäis tehdä tätä ja tätä. Siitä ei ole mitään hyötyä se tuo vaan sellasta tekopyhää käytöstä, jos siellä sisällä ei ole tapahtunut sitä mitä pitää tapahtua. Siksi minä en aio olleenkaan lähestyäkään sillä tavalla, että minä tulen sanomaan sinulle, että sinua auttaa, kun alat vaan rukoilla enemmän, rukoilet vaan tunnin joka aamu. Mutta kun ei auta, kun ei auta sellaisessa uskonnollisessa puurtamisessa ellei siinä ole sitä Jumalan Henkeä tullut siihen, joka on saanut aikaan Hengestä käsin sen homman. Minä en halua tekopyhyyttä ollenkaan julistaa koska minä en ole saanut siitä mitään tulosta ainakaan tähän asti. Joten jos sinä olet tai minä olemme lihallinen kristitty, eli lihallinen kristitty tarkottaa sitä, että lihan ajattelu on voimakkaampi meidän mielessä kuin hengenajattelu, niin sinä voit, kun minä puhun, niin sinä et löydä tästä tämmöistä tarttumapintaa, koska mä en aio puhua lihalle vaan mä aion puhua hengelle, minä aion vahvista sitä henkeä ja nostaa sitä ylös näillä mun sanoilla ja sitten painaa koko ajan sitä lihaa alas. Ja minä uskon, että se on se mitä Jumala haluaa tehdä on se, että kaikki täällä, laulut ja sanat nostaa sitä henkeä voittamaan sen lihan. Hengellä kuolettakaa se liha. Sitten kun sinä otat vastaan näitä sanoja niin se vahvistaa, ruokkii sun henkeäsi ja liha menee kakkoseks ja henki nousee ykköseks ja sulle tulee hirveen hyvä olo, sulle tulee hirveen hyvä olo. Sinä koet oikein niin kuin, että sinä elät, sinä alat elää ja sulla on elämää ja sinä koet sitä todellista elämää. Kun minä ajattelen niin minä en oikein voi julistaa mitään muuta, sitten mun täytyy lähtee täältä pois, jos mun pitäis julistaa lihassa jotain, koska minä olen valinnut sen hengentien ja mulla ei ole mitään muuta julistettavaa kuin se kaita hengentie. Se on mitä minä haluan puhua sitä kaitaa hengentietä, koska ne sanomat, jotka tulevat sieltä hengestä niin ne sisältää elämän. Niissä on elämänhenki, niissä on se elämänhenki, joka tulee ja sanoo, että kuivat luut eläkää! Kuivat luut nouskaa sieltä! Palkka tulee Isältä Sen takia minä tiedän että kun minä mietin itsekin Herran edessä, että minä Sinä haluat, että mikä on tällä kertaa se juttu, että olisi monia asioita mutta minä haluan puhua sen mitä minä koen, että siinä on se elämänhenki, joka tekis edes jotain ja veis meitä eteenpäin taas tänään. Jos sinä ja minä valitaan se tie, että halutaan puhua hengensanoja ihmisille, niin lihalle se ei ole se helpompi tie. Jos minä puhuisin sellasta sanahelinää, niin se on helpompi tie lihalle, koska sun ei tarvitse olla niin riippuvainen Herrasta. Tulen ei tarvitse palaa sun sisällä, sen muutoksen ei ole tarvinnut tapahtua sussa, sinä voit vaan puhua ja puhua, mutta me tähdätään siihen, että se muutos olisi tapahtunut meissä. Minä voin tulla tänne ja pitää hienon saarnan, hirveän taitavan, mutta minä ajattelen koko ajan sitä, että mitä minä saan Isän edessä tästä, niin palkka Isän edessä ei tule olemaan niin suuri mulle, jos
3 mä puhun vaan sellasta pinnallista sanahelinää. Mutta vaikka joku ajattelisi, että tuo on kovaa sanaa, hmm, iskee, niin minä henkilökohtaisesti tähtään siihen, että minä haluan mun palkkani sitten Isältä, että minä mieluummin puhun sellaista sanaa ja saan mun palkkani Isältä. Se, mitä minä toivoisin ettei tapahtuisi sitä, kun me kaikki sitten joskus mennään siihen valtaistuimen eteen ja sen pitäis olla palkanmaksu aika ei semmoinen, että voi kauheata kuinka minä tein väärin asioita ja kaikki nää ja nää, vaan sen pitäis olla palkanmaksu. Minä haluaisin siellä, kun meidän seurakuntalaiset menee sinne, niin mä haluisin ettei kukaan joutuis sanomaan tällä tavalla, että voi kun mä olisin tajunnut sen siellä, että mikä palkka on siitä, kun minä olisin sitoutunut 100% Jumalan asioihin, voi kun mä olisin tajunnut sen, että mä olisin kuollut itelleni silloin, voi kun mä olisin tajunnut sen.toivoisin, että se ei olisi sellainen hetki. En halua joutua sanomaan: Mutta kun mä yritin sanoa, mä yritin sanoa joka kerta sitä. Vaan mä haluan, että kun seurakuntalaiset tulee sinne, joku kuka onkaan siellä ja menee Isän eteen, niin hän nostaa peukkua mulle, mä tajusin sen siellä ja mä meen tänne nyt! Ja mä voin nostaa peukkua silleen, että nyt mennään sinne palkanmaksuun koska mä valitsin sen tien, minä valitsin sen tien. Se ei tarkoita täydellistä, niin kuin että sä olet aina täydellinen, mutta sä valitset tien ja se tie tulee viemään sut sinne minne sä olet päättänyt, että sinä haluat mennä. Se tie tulee viemään ja sen takia minä kehotan meitä kaikkia valitsemaan kaidan tien, kaidan tien ja se on se, että minä elän Jeesukselle, minä kuolen Jeesukselle, minä annan Jeesuksen elämän tulla läpi minussa, minä kannan ristini, tämä elämä ei ole mun elämä enää, vaan se on Jeesuksen elämä ja Hän saa tehdä sillä mitä ikinä Hän haluaa. Tämä on se henki jolloin astiat saavat tulen sisälle. Tämä voi tuntua siltä, että sinä et ehkä halua tätä kuulla, sinä mieluummin haluaisit kuulla, että tulee siunauksien tulva, siunauksia valtavasti sulle, mutta kun minä haluan, että sinulle tulee todella niitä siunauksia, että sinä todella saat niitä siunauksia, että minä saan katsoa suu auki, että nyt niitä tuli - todella tulee, niin sen takia minä puhun tätä. Sanan ymmärtäminen Minä rupesin ajattelemaan tätä vielä enemmän, koska minä haluan että me nähdään se taivaan todellisuus, niin kuin joku tässä jo sanoi. Me nähdään se taivaan todellisuus todella, koska se on sitten se joka auttaa meitä arjessa. Kun me muistetaan ja ne sanat alkaa soida meidän päässä yhtäkkiä keskellä viikkoa, yhtäkkiä muistaa, ai, niin siellä puhuttiin sitä, ne alkaa soida ja ne auttaa meitä selviämään siellä haasteiden keskellä. Koska se ei ole se, että me kuullaan joku asia yhden kerran vaan, no niin, mä kuulin, ja sitten me välillä eletään siinä petoksessa, että nyt mä tiedän kun mä kuulin kerran. Mutta kun se ei ole siitä kiinni, että mä kuulin kerran, vaan Jumalan mukaan tietäminen on sitä, että se on mennyt sun sisälle, se on mennyt sun sydämeen, se tulee ulos sun suusta, sinä elät sitä joka päivä, se ohjaa sun toimintaa, se ohjaa sun asenteita ja valintoja, niin sitten sä tiedät sen, sitten sä tiedät sen asian. Mutta vaan se, että mä olen kuullut ton jo ei riitä. Jos se ei ohjaa sun elämääsi, niin et sinä silloin tietämällä tiedä sitä asiaa. Sen takia mä toistan monesti näitä samoja asioita, koska jossain vaiheessa joku saa jonkun asian niin kun, nyt se meni, nyt mä tajuan sen. Tämä mitä minä nyt sanoin se koskee ihan yhtälailla mua.tämän ajatuksen minä haluan jakaa, että kun me etsitään herätystä, niin Jumalan mielipide on se joka merkitsee. Sun ja mun mielipide, jos se ei ole yhtäpitävä Jumalan mielipiteen kanssa, niin tässä asiassa se ei merkkaa, jos sä etsit herätystä. Tämä ei tarkoita sitä etteikö meitä kiinnostaisi sun mielipide siitä miten kahvitus hoidetaan hyvin tai minkälaiset verhon värit valitaan, tai tällaista käytännön juttua. Tottakai me halutaan kuunnella toistemme mielipiteitä tämmöisissä asioissa. Mutta kun me etsitään herätystä, niin vain se Jumalan
4 mielipide merkkaa silloin, jos me halutaan Hänet tänne. Sillä, minä uskon että, jos Pirjolla ja Eskolla ja kaikilla täällä on se asenne, että meidän mielipiteet saa siirtyä kakkoseksi, meidän mielipiteet saavat siirtyä, niin Jumala pitää siitä.mä en väitä ollenkaan, että mun omat mielipiteet on aina Jumalan kanssa yhtäpitäviä, ja mä haluan, että minun mielipiteet siirtyy kakkoseksi. Ja mä toivon, että me kaikki tehdään tätä. Jos Jumala sanoo jotain niin me tehdään niin, ihan sama mitä mieltä minä olen asiasta. Me tehdään näin jos me koetaan, että Henki yhtyy johonkin ja me mennään sinne ja sitä me tahdotaan tehdä, koska me halutaan seurakunta jossa on tärkein Kävijä paikalla! Ja kuka on se tärkein Kävijä? Hän on Jumala. Että Hän on täällä oikeesti, että Hän ei ole vaan leikisti täällä: Joo, leikitään seurakuntaa. Meillä leikitään kotista hyvin usein kotona kun lapset leikkii samallatavoin helposti: Leikitäänkö seurakuntaa täällä. Jumalaa ei näy missään, oikeesti, siis todella, mutta me leikitään, että Hän on täällä, hänen voimansa on täällä. Vaikkei tapahdu mitään. Jos ajatellaan, että joku saa läpimurron, tulee todistamaan tänne, että hän sai läpimurron kun me kaikki vaikka nähdään se, että hän koki voimallisesti Jumalan kosketuksen ja sitten hän tulee todistamaan, että hän sai läpimurron, niin monesti sitten ihmisliha rupee ajatteleen näin, että ok, jos mä vaan saan kaatuu tolla tavalla kun hän kaatu, niin mäkin saan läpimurron. Monesti sitä ajattelee, minä olen nimittäin tehnyt tätä, että mä yritän kaatuu sillä tavalla, siitä on jo aikaa, mutta mä mietin, että miten mä saisin sen kokemuksen, koska mä luulin että se tulee siitä, että mä saan samalla tavalla lentää lattialle. Aivan kuin ois kilpailu vähän, että kuka lentää näyttävämmin. Silleen, että jos mä kaadun näin, niin nyt tulee, mä saan läpimurron tosta noin, mutta kun se ei ole siitä. Tämän asian on täytynyt mennä vähän syvemmälle ja se vaan tulee sitten ulos siinä ulkoisessa ilmauksessa tai siinä vaan tulee se hetki, että ei haeta vaan niitä ulkoisia juttuja, vaikka kaikki meistä haluaa varmaan kokea, miten ne amerikkalaiset sanoo, että slain in the spirit, eli sut heitetään tai lyödään maahan hengessä. Kuka ei haluis lentää 3 metriä taaksepäin Hengen alla siis silleen ettei sattuis. Mun mielestä se olis ainakin ihan virvoittava kokemus varmaan, oikeesti, että Herra tulis ja näyttäis missä kaappi seisoo oikein kunnolla. Jumalan suunnitelma Mutta tänään minä haluan vähän puhua tuosta 2. Sam. 5 luvusta, Daavidista. Minä oikein rupesin lukemaan Daavidista 5. ja 6. luvusta muutaman asian, jotka mä koen, että on sellaisia hyvin tärkeitä asioita tässä kun me etsitään kirkkautta. Avataan silmiä sellaisessa profetaalisessa hengessä näkemään, että mitä me ollaan tekemässä, mitä Jumala haluaa että me tehdään. Tämä luku alkaa että Daavid voidellaan Israelin kuninkaaksi, hänet voidellaan Israelin kuninkaaksi, ok, me tiedetään se. Mulla on täällä tällaisia pieniä otsikoita, mä en tiedä onko teillä, mutta mulla on sitten seuraava otsikko tällainen, että Jerusalemista tulee Daavidin kaupunki. Niin sitten minä ajattelin, että ok Daavid voidellaan kuninkaaksi. Ensimmäinen asia sillä listalla, mitä hän teki, oli mennä Jerusalemiin. Minä rupesin ajattelemaan tätä, mä tutkin tätä, että hetkonen, jos mä oikein muistan, niin Jerusalemhan oli sillä vuorella jolla Aabraham uhrasi Iisakin, mitä todennäköisemmin, eikös niin ollut? Minä rupesin ajatteleen, että Daavid oli varmaan lukenut tästä Aabrahamista ja Iisakista, koska silloin olivat jo Mooseksen kirjat ja se ei ollut sitten sattuma, että Hän valitsi just Jerusalemin kaupungiksi. Se oli sotilaallisesti, tottakai, tärkeä kohta. Se oli sellaisella paikalla, joka oli sotilaallisesti tärkeä, mutta ottaen huomioon sen miten Daavid voitti Goljatin, miten hän voitti kaikki muut sitä aikaisemmat taistelut, niin se ei ollut hänelle ehkä ihan ykkösjuttu se, että sotilaallisesti hän on vahva. Hänellä oli joku vielä tärkeempi tarkoitus ja se oli se, että hän tajusi että se vuori on tärkeä Jumalalle. Siellä on tapahtunut jotain tärkeää sillä vuorella ja hän tiesi, että siellä vuorella oli tapahtunut jotain sellaista profetaalista ja hän oli saanut henkeensä
5 ilmestyksen, että tuo vuori kuuluu Jumalalle ja se pitää ensimmäisenä vallata. Ja hän lähti sinne ensimmäisenä. Niin hän valtasi sen vuoren ja alkoi rakentaa kaupunkia. Ja Daavid olisi varmaan ollut ihan missä vaan missä Herra olisi ollut, hän olisi ollut, niin kuin Psalmeista luetaan, niin hän haluaa olla vaan missä Herra on, joten se ei ollut merkityksellinen tietty paikka just hänelle ellei se ollut merkityksellinen Jumalalle. Ja koska se oli merkityksellinen, erityinen pyhä paikka Jumalalle niin hän meni ja valtas sen ensimmäisenä. Etsitään Herran kunniaa Sitten mennään eteenpäin siinä ja 2. Sam. 5:12 sanotaan, joku toinen, Tyyron kuningas osoitti kunnioitustaan Daavidille ja sitten Daavid sanoo: Ja Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänet Israelin kuninkaaksi ja korottanut hänen kuninkuutensa kansansa Israelin tähden. Eli Daavid alkoi ymmärtää sen, että kun minä olin ne monet vuodet siellä lampaiden kanssa ja siellä luolassa niiden rosvojen kanssa, niin hän alkoi ymmärtää, että hetkonen, tässä oli jo suurempi juttu taustalla kaikissa niissä luolavuosissa ja lammasvuosissa, että nyt Herra teki jotain mun sisällä, ei vaan mun itseni tähden, vaan teki sen jonkun muun asian tähden ja sitten Hän laittoi mut tänne. Hän teki tämän kansansa Israelin tähden, että Hän valmisti mun sydämeen paikan jossa Jumalan Henki voi asua, että mä voin seistä oikealla paikalla oikeeseen aikaan ja olla Jumalan mielenmukainen ihminen. Ja se oli se mitä hän alkoi tajuta siitä. Aivan kuin tässä sanotaan, että Daavid ymmärsi että Herra oli vahvistanut hänet Israelin kuninkaaksi ja korottanut hänen kuninkuutensa kansansa Israelin tähden. Hän ymmärsi, että hän eli profetaalisissa askelissa sillä hetkellä, hän eli jossain profetaalisessa ajassa, jotain oli tapahtumassa hengessä siinä ajassa, mikä oli hyvin merkityksellistä tulevien tuhansienkin vuosien aikana. Koska Daavid oli ottanut kuljettavaksi sen tien, jonka Jumala oli hänelle antanut ja se tie vei siihen, että Jerusalemista tuli vuosituhansien ajaksi hyvin merkityksellinen kirkkauden kaupunki ja se on edelleenkin sitä ja se oli se tie jonka Daavid oli ottanut kuljettavaksi. Ja sitten tuli se aika jolloin Jumala sanoi, että nyt valtaat tän! Ja sitten kun mennään eteenpäin tätä, niin kerrotaan kuinka Daavid voittaa filistealaiset, mulla on väliotsikko tästä jakeesta 2. Sam. 5:17 eteenpäin. Kerrotaan mitä Daavid siinä teki. Jumala antoi hänelle suosion sodassa. Jos me ajatellaan tätä, että me saadaan suosio Jumalalta meidän ylle ja kun ennen tätä suosiota Daavid oli mennyt sillä hengellä, mikä hänessä oli sinne Jerusalemiin ja sanonut hengenmaailmassa, että mä valtaan ikään kuin tämän alueen nyt, vaikka ei vielä ollut kaikki täytetty mitä oli, niin hänellä oli se henki, hänellä oli vähän niin kuin tällainen asenne, koska Jumala sanoi Daavidille, että koska sinä olet siellä niin minä olen sinun kautta siellä, minne ikinä sinä menet niin minä olen sinun kanssasi, koska minä olen saanut sinussa tilan, minne ikinä sinä menet, sinussa on sellainen minun kokoinen tila, minä asun siellä. Minne ikinä sinä menet niin minä kuljen sinun mukana, koska Daavid oli tehnyt tilaa. Jos me ajatellaan sitä, että täällä kun me ylistetään, eritavoin osoitetaan myös elein ja tuntein, kaikella tavalla osoitetaan Jumalalle sitä ylistystä, niin joku voi ajatella, että tuo on vaan tuollaista suorittamista, että sä vaan suoritat tätä juttua, mutta hän ei ole ymmärtänyt sitä koko jutun pointtia, koko sitä pointtia, että me itseasiassa ollaan laittamassa itseämme vastaanottajien eturiviin. Eli tarkoittaen sitä, että me ollaan raivaamassa tilaa itsessämme sille, että kun Herra päättää, että kirkkaus rysähtää alas tässä maassa, niin Hän on nähnyt ne kymmenet kokoukset joissa me ollaan oltu ja osotettu sitä, että me halutaan. Ja silloin me ollaan siinä eturivissä, että nyt kun Herra tulee niin me saadaan se ensimmäisten joukossa.
6 Kun taas sitten ne, jotka eivät etsi, niin eivät ne ole siinä eturivissä koska he eivät ylipäätänsä halua sitä, he ei elä siinä jatkuvassa odotuksessa, että kun se tulee niin voi olla, että ne missaa sen kokonaan, että mikä ihmeen tuli, ja he eivät alussa tajua, mutta kyllä he sitten, toivon mukaan, pääsee mukaan myöhemmin. Tämä ei ole paremmuuskysymys, että joku on parempi kuin toinen, vaan tässä on janokysymys. Janokysymys, kuka on janonen, kuka haluaa niin siitä on kyse. Tässä ei ole niin kun, että tuo ei ole niin hyvä sen takia se ei saa sitä, ei, vaan se riippuu siitä kuka haluaa Jumalaa, kuka etsii, kuka janoaa. Sen takia kaikilla näillä meidän ruumiinkielenosoituksilla, niillä on valtava merkitys, kun me nostetaan kädet tai me huudetaan tai kumarrutaan tai mitä tahansa tehdäänkään, itketään, mitä tahansa tehdäänkään. Niillä on valtava merkitys Jumalalle, se on osotus sun janosta, osotus siitä, että sä joka askeleella raivaat itseäs siihen eturiviin, että minä olen sitten ensimmäisten joukossa kun kirkkaus tulee. Se ehkä nyt vielä erotu ja emme ehkä ymmärrä tämän kaikenkoko merkitystä, mutta kyllä se erottuu sillä hetkellä kun kirkkaus tulee, että ketkä on janosempia koska ne juoksee kun hullu, kun ne näkee että tuolta Se tulee, niin ne juoksee sinne ja ne tarttuu siihen, että tämä on mun elämänleipä, minä en mitään muuta halua ja sitten ne saavat sen sisälleen. Ja sen takia, kun me pysytään tässä hengessä, joka tässä seurakunnassa on niin tämä henki tekee meissä työtä niin, että jos sinä pysyt täällä niin sinä tulet olemaan siinä hengessä, jos sinä et vastusta. Voi olla, että et ole ihan ensimmäisenä juoksemassa, mutta kuitenkin juoksemassa. Tarkoitan ettei sun tarvitse tehdä sen enempää kuin mitä Henki sulta vaatii, mutta Henki pyytää jotain jokaiselta ei se jätä ihan pyytämättä mitään. Mutta Daavid oli, tässä kerrotaan Daavidista kuitenkin, että Daavid kysyi Herralta apua sotastrategioihin. Tässä on parikin eri otetta, että Herra sanoi: Ok, mene tonne suuntaan ja toisella kertaa sanoi: Älä mene tonne suuntaan vaan mene tonne suuntaan. Jos sinä tulisit sanomaan mulle huomenna, että minä sain yöllä ilmestyksen tai mulle sanoi ääni ja sinä sait strategian miten voittaa joku sun sota, niin minä sanoisin, että sulla on aika hyvä suhde Jumalaan, minä sanoisin, että sulla on aika hyvä välit, jos sinä saisit selvän strategian miten voittaa tämä sun joku henkilökohtainen sota, mä sanoisin että sulla on ainakin läheinen suhde Jumalaan. Joten Daavidilla oli aika läheinen suhde. Jumalan kirkkaus Sitten mennään tähän 2. Sam: 6. Liitonarkki kuljetetaan Jerusalemiin. Ja Daavid oli kuullut siitä, että Liitonarkki oli toisesssa kaupungissa, hän halusi sen sinne Jerusalemiin. Koska Jumalalla oli kaksi missiota Daavidin elämälle. Ensimmäinen oli, tärkeimmät missiot, jos me ajatellaan Daavidia, niin ensimmäinen oli, että hän teki Jerusalemista Jumalan kaupungin ja toinen, hän toi Arkin sinne ja asetti ylistyksen sen ympärille. Siinä oli kaksi tärkeintä missiota, toki hän teki paljon muutakin, mutta meille kaksi tärkeintä missiota, mitä me muistetaan ainakin oli se kaupunki ja arkki. Ehkä Daavidilla oli alussa vähän sellainen asenne, että ok, Jumala ja minä ollaan kavereita, Jumala jakaa mulle salaisuuksia miten voittaa vihollinen, me ollaan hyviä kamuja. Ok, minä menen nyt ja hilppasen sen arkin tosta noin vaan tänne Jerusalemiin, vähän tanssitaan, yks hieno härkäpari, me vetästään se Jerusalemiin äkkiä, kun tämä nyt menee tälleen helposti sitten huomenna lähdetään sitten toista hommaa tekemään. Ja te tiedätte miten sillä ekalla kerralla kävi, siitä tuli katastrofi, se yksi mies kuoli siellä ja Daavid katsoi, että apua, miten tässä näin kävi. Koska Jumalalle se on tosi loukkaavaa että me yritetään tuoda läpimurtoa omassa lihassamme, omassa yrityksessämme, omin voimin, omassa viisaudessamme.
7 Muistatte, jos menisitte taaksepäin Raamatussa, niin filistealaiset olivat aikaisemmin lähettäneet härkävankkureilla arkin sieltä Filisteasta Israelin puolelle ja ei kukaan ollut kuollut siinä, mutta se oli vanha tapa se ei ollut tällä hetkellä se Jumalan tapa, koska Jumalalla oli uusi tapa miten nyt tuoda se arkki Jerusalemiin. Oikea tapa. Se hetki, kun arkki tuotiin Jerusalemiin, se oli hyvin merkityksellinen hetki hengenmaailmassa. Se ei ollut mikä tahansa päivä, se ei saanut olla vaan yks maanantai vaan kun me arkki tuotiin Jerusalemiin, vaan se piti olla SE päivä, se piti olla erityinen päivä, se piti olla tärkeä päivä, koska siellä arkin sisällä oli pala kirkkautta ja pala taivasta ja pala Jumalaa ja se oli hyvin tärkeä Jumalalle. Se ei ollut mikä tahansa tällainen paketti, vaan se oli hyvin tärkeä juttu. Se piti erottaa, se piti olla erityinen, joten sitten kun kävi niin, että arkkia ei saatu tuotua niin Daavid sanoi: Miten ihmeessä arkki saadaan. Minä en olis edes halunnut koko vekotinta, menköön tonne! Ja voi olla että moni, jotka on etsinyt herätystä niin ihan samanlainen asenne, että miten ihmeessä me se herätys oikein saadaan, me ollaan yritetty kaikkemme, tässä maassa on yritetty vaikka mitä. Miten ihmeessä, että luovutaan koko hommasta, menköön tonne. Annetaan niiden muitten hoitaa tuo ja mennään me vaan tätä omaa juttuamme. Ihmiset kyselee: Ei me tiedetä enää, että miten sitä tehdä. Ja sitten oli tämä tilanne, että arkki oli siellä Oobed-Edomin talolla. 2. Sam. 6:12: Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin. Daavid kuuli niistä siunauksista, että jossain paikassa oli tullut läpimurto, jossain paikassa oli kirkkaus, jossain paikassa sen arkin vaikutus oli, se kirkkauden vaikutus ja hän alkoi ajatella, ok, minä epäonnistuin tällä ekalla kerralla, ei tullut mitään, mutta minä tiedän, että minun kuninkuuteni on täysin Jumalan voitelun varassa. Jos minulla ei ole tuota arkkia, niin minä en tule selviämään, mutta minun on pakko saada tuo arkki, minun on aivan välttämätöntä saada tuo arkki, ja asenne yhtäkkiä muuttui, että ei ollut enää, että no, tehdään nyt jotenkin vaan tää juttu, kunhan nyt saadaan se läpimurto tänne äkkiä. Ei, vaan asenne muuttui, että ei, minä teen mitä tahansa, että minä saan tuon arkin tänne. Minä teen ihan mitä tahansa, minä teen aivan mitä tahansa! Ja sitten mitä tapahtui, niin tässä kerrotaan näin, että hän meni aivan eri asenteella. 2. Sam. 6:13 jae on hyvä: Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, uhrasi hän härän ja juottovasikan. Ilmeisesti se tarkoitti, että joka kuudennella askeleella hän uhrasi kaksi eläintä ja jos ajatellaan kuusi askelta, niin se on kuitenkin aika pieni matka ja se matka sieltä kylästä sinne Jerusalemiin. Jos ajatellaan, että se matka olisi ollut edes tästä seurakunnasta tonne Kompassille, niin kyllä siinä aika monta härkää ja vasikkaa ehtii jo uhrata joka kuudes askel. Joku saattoi katsoa siinä vähän, että nyt tuo Daavid meni vähän liiallisuuksiin, että hän meni vähän yli tässä hommassa nyt! Mutta kun Daavid oli ottanut sen asenteen, että tämä ei saa pysähtyä kesken, tämän on pakko tulla tänne loppuun asti, joten hän päätti, että nyt tämä tehdään just niin kuin Jumala haluaa tämän tehtävän.
8 Tehdään asiat Jumalan tavalla Ensimmäinen oli se, että arkki piti laittaa niiden ihmisten kannettavaksi, sitä ei saanut kukaan muu vaan tuoda vaan ihmisten piti kantaa se, papit. Se oli Jumalan tapa tuoda tällä tavalla. Ja toinen juttu, mikä on hyvin tärkeä meidän ymmärtää niin oli tämä, että pelkkä ylistys ei riittänyt sen ympärillä. Sillä ekalla kerralla oli valtava ylistys, mutta toisella kerralla, täällä sanotaan, että Daavid uhrasi. Jatkuva uhrin tuoksu nousi siis ei yksi uhri ollut ehtinyt edes haihtua kun toinen jo alkoi nousta ja se oli sellainen jatkuva, elävä uhri, jatkuva elävä uhri koko matkan, koko matkan! Ja minä rupesin ajattelemaan tätä, että tämä kirkkaudenherätyksen etsintä, joka varmasti palaa meidän jokaisen sydämellä, että me halutaan tätä, niin siinä täytyy olla se tuoksu Jumalalle, että täällä on eläviä uhreja jatkuvasti, ei vaan, että yhtenä iltana, yhdessä kokouksessa, vaan jatkuvana joka kokous, jatkuva tuoksu. Ja sitten tietysti tässä jatkuu, että Daavid ylisti kaikin voimin ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä. Ja sitten siellä sanotaan, että koko Israelin heimo, he toivat arkin riemun raikuessa ja pasuunain pauhatessa. Joten tästä tulee, että sitten he ylistivät kaikella voimalla. Oli uhri ja ylistys kaikella voimalla. Eli jos joku täällä alkaa Hengen vaikutuksesta hyppiä aivan täysillä ja olla niin innoissaan asiasta, niin hän on silloin tuomassa arkkia tänne, joten ei tuomita vaan hypitään mukana. Tarkoitan sillä tavalla, että hän on tuomassa, hän on vetämässä sitä arkkia silloin tänne näin, vetämässä koko ajan sitä ja se on se mikä piti olla siinä. Koska Daavid arvosti niin paljon sitä kirkkautta, että hän oli valmis vähän uhraamaa omaa kunniaansa siinä, että tanssi pellavakasukkaan puettuna. Hän arvosti sitä arkkia niin valtavasti. Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasuunain pauhatessa paikalle. Ei riittänyt että pari leeviläistä ja Daavid olisi sellaisessa hiljaissaatossa kuljettaneet sen (arkin) sinne, vaan sen täytyi olla sellaisessa uskonhenkisessä, riemun raikuessa, nyt arkki tulee, viholliset väistykää, me tullaan, vihdoin tapahtuu, tällaisessa hengessä, jossa he toivat sen, toi sen sisälle Jerusalemiin. Ja sen arkin oli tarkoitus erottaa se paikka aivan erityiseksi paikaksi, että siellä olisi se Jumalan kirkkaus, Jumalan läsnäolo. Se mitä minä haluan tässä sanoa tästä arkista, mikä on se pääpontti, mitä minä haluan sanoa on tämä, että Herran kirkkaus on Hänelle arvokasta, se ei ole mikään sellainen pinnallisesti otettava juttu. Se on sitä kaikista rakkainta, tärkeintä, arvokkainta mitä me etsitään. Me etsitään sitä kultaa, me etsitään sitä aarrearkkua itseään, me etsitään sitä, yhtä asiaa, joka saa viholliset vapisemaan, todella vapisemaan ei vaan näyttämään siltä kun ne vaan vähän perääntyis ja kohta iskee uudestaan, vaan vapisemaan seurakunnan edessä. Ja kuoleman portit eivät kestä ja sairauden valta murtuu ja kaikki tämä, niin me ollaan sen perässä, joka tuo sitä. Niin sitä ei voi ottaa kevyesti. Sitä minä haluan muistuttaa meille, että sitten voi tulla sellainen ajatus, että miten me saadaan Se tänne? Ja me voidaan tästä mitä minä olen jakanut niin ymmärtää se, että on keino jolla Se voidaan tuoda ja se ei ole pelkästään hieno ylistys tai hieno Sana, vaan se on se, että on kaksi asiaa, niin me voidaan olla 100% varmoja että kirkkaus saapuu sinne mihin sen pitää tulla, jos tehdään nämä kaks asiaa. Ja yksi asia mitä kaikesta tästä minä poimin oli se, että kirkkaus pystytään tuomaan vain, jos sen tarkoitus ei ole ainoastaan täyttää ihmisten tarpeita, vaan täyttää Jumalan profetaalinen suunnitelma Jumalan suunnitelma jossain paikassa.
9 Ja sitten kakkonen, Se pitää olla ympäröity elävillä uhreilla. Se pitää olla ympäröity alttarilla, jatkuvalla uhrin tuoksulla, jatkuvalla antautumisella. Jos ne kaksi asiaa toteutuu, koska ylistystä ja monesti uskonhenkistä julistusta on ja ne tulevat siinä sitten mukana, mutta täytyy olla nämä kaksi asiaa. Sitten me voidaan olla 100% varma että se arkki tulee meille, jos me pidetään nämä että tässä on Jumalan profetaalinen suunnitelma ja meidän täytyy muistaa, että me annetaan itsemme elävänä uhrina joka kokouksessa, oikeesti joka kokouksessa, yks kerta ei vaan riitä. Joka ikisessä kokouksessa anna itsesi elävänä uhrina Jumalalle, tee valinta antaa joka kokouksessa. Ennemmin tai myöhemmin taivaat aukee ihan oikeesti. Minä en pyydä ketään matkimaan toista käytöksessä tai missään sellasessa, mutta mä vaan sanon sen, että minä tiedän, että niillä on niin valtava merkitys, kun sinä kumarrut Jumalan edessä, kun sä nostat kätes, kun sä näytät ruumiissas sen ketä sä palvelet, niin sillä on niin valtava merkitys sitten kun sä menet kotiin hiljaisuuteen ja luet Sanaa, että ilmestyksen Henki yhtäkkiä tulee sun ylle ja taivaat alkaa avautua, minä vaan sanon sen, että minä olen kokenut sen käytännössä, että ilman sitä, että minä osoitan selvästi ja minä tiedän että monet teistä tekevät sitä ihan samaa ja voin sanoa, että sillä on valtava merkitys. Ja mulle piti jonkun sanoo tämä juttu että sillä on valtava merkitys. Ja sitten minä ajattelin, että onko sillä todella valtava merkitys ja sitten minä ajattelin, että minä testaan tätä ja minä yritän ja minä taivutan itseni sen mukaan ja sitten minä sain todeta, että sillä oli valtava merkitys miten minä ruumiissani reagoin Jumalan ylistykseen, mitä minä teen, kumarrunko minä, jos lauletaan, että koko maanpiiri kumartuu. Siinä on valtava merkitys. Koska minä en voi pyytää koko maanpiiriä kumartumaan jos minä en kumarru. Ihan oikeesti, miten minä voin pyytää maanpiiriä kumartumaan, jos minä kieltäydyn kumartumasta. Mutta annetaan itsemme elävänä uhrina Jumalalle tänä päivänä.