Kaleva maaliskuun 10 pvä (lauantai) nro 67, erikoissivu 13, v. 1973. Matias Päätalo haastatellut maanviljelijä Arvid Kaskea Ylikiimingistä. Pekka Wesaisen kirves pelotti Vienan karjalaisia Epäilemättä Pohjois-Suomen kuuluisin vanhanvihan aikainen sissipäällikkö oli Pekka Antinpoika Wesainen 1500-luvulla. Huom. Hän oli syntynyt Utajärven Juorkunan Wesalassa 1545-1555. Tuo kuuluisa Vienan Karjalan retki tehtiin vuonna 1589 ja syntymävuosi olisi ollut 1545, olisi Pekka Wesainen ollut tuolloin 44. vuoden ikäinen. Hänen sanotaan olleen keski-ikäinen mies. Mikä lienee keski-ikä ollut tuolloin? Mutta jos syntymävuosi olisi 1555 niin hän olisi ollut 34 vuoden ikäinen. Näin ollen tuo voisi olla keski-ikä paremmin?! Kuolinvuosikin on epätarkka luku. Noin 1626-28, jos syntymävuosi olisi 1555, hän olisi vähän yli seitsemänkymmenen ikäinen ollut. Jos taas 1545 syntynyt, hän olisi ollut yli kahdeksankymmenen ikäinen. Kirkonkirjoja aloitettiin pitää vasta 1600- luvun loppukymmenillä. Milloin lie Iin pitäjässä aloitettu kirkonkirjojen pito: ovatko alkuperäiset kirjat tallella, etteivät ole tuhoutuneet? Voisikohan siellä olla Pekka Wesaisen syntymäaikaa merkitty. Muuta tietoa sieltä kyllä löytynee... Wesaisista? Miksikäs Pekka Wesainen palasi sitten Utajärven Juorkunaan 1620-luvulla? Eiköpähän syy ole siinä, että vanhalla miehellä, vähän muutenkin kuuluisalla ja varaakin omistavalla, oli hyvä mahdollisuus tulla synnyinsijoilleen, synnyinkotiinsa vanhuuttaan viettämään, ikään kuin rauhoittumaan ja lepäämään. Ja sai täältä myös viime leposijansakin synnyinseutunsa mullassa ja maassa (jota todella rakasti, asui ja puolusti, ihan niin kuin mies konsanaan). Näitä asioita voisi joku tarkentaakin. Katsella Iin pitäjän kirkonkirjoja ja verokirjoja, myös maakirjoja. Kuka mitäkin taloa asui ja omisti. 1552 verokirjassa Utajärvi kuului Iin nimismieskuntaan, mutta Wesaisilla oli verovapaat vuodet vielä tuolloin, ettei heitä näy verokirjoissa. Vasta 1565 Iin pitäjän Ylikiimingin kylään tulevat verokirjoihin merkityksi Paavali ja Antti Wesainen. Heillä on ollut todella pitkät verovapaat vuodet. He ilmeisimmin palvelivat (hyvin) Tavinsalmen kuninkaan käskynhaltijaa, joka ilmeisesti antoi hyvitykseksi pitkän verovapausajan. Tavinsalmen kuninkaan kartano oli jo olemassa 1545. Ja Oulunpaltteen kuninkaan kartano 1556. Joten Wesaiset saivat verovapausasiakirjan Tavinsalmelta, koska Oulujärven erämaan asuttamsita johti Olavinlinnan päällikkö Kustaa Flicken. Oulujärven erämaa hallinnollisesti kuului Savoon 1558 asti. Lyhyt välikausi oli 1559-60, jolloin se kuului Pohjanmaan voutikuntaan. Varmaan tuolloin ei Wesaisia paljon erotettu, asuivatko he Oulujärven ympäristössä vai Kiiminkijokilaaksossa. Muutto oli niin tuore asia. Ja kun ei ollut taloakaan jota olisi voinut verottaa, ja muut pienet papin maksut, tulivatko ne kirjoihinkaan merkityksi verovapauden aikana? Epäilemättä Pohjois-Suomen kuuluisin vanhanvihan sissipäällikkö oli Pekka Antinpoika Wesainen 1500-luvulla. Hän oli syntynyt Utajärven Juorkunan Wesalassa. Vielä tänäkin päivänä nykypolven keskuudessa kerrotaan tarinoita kuuluisasta talonpoikaispäälliköstä, joka keräsi Pohjanmaan talonpojat taisteluun Vienan karjalaisia vastaan, jotka tekivät toistuvia hävitysretkiään tänne Pohjanmaalle. Josko he lopettaisivat kunnon kostoretken jälkeen tänne tekemästä hävityksiään. Pekka Wesaisen tarunhohtoisen elämän kerrotaan alkaneen dramaattisesti. Suomen historiallisen seuran valitsema toimikunta kertoo kirjassa Kansallinen elämäkerrasto, maamme merkkihenkilöistä: talonpoikaispäällikkö Pekka Wesaisen kerrotaan syntyneen Utajärven Juorkunassa, Wesalassa 1500-luvun keskivaiheilla. Kirjassaan Oulun kaupungin historia, kirjoittaa A. H. Snellman näin: Hänen lapsuudestaan olemme kuulleet seuraavan tarinan, kun viholliset Vienan Karjalasta hyökkäsivät, murhaten, polttaen ja
ryöstäen Pohjanmaan länsirannikolle asti, Oulujokivarteen, Kiiminkijokivarteen Iihin ja Liminkaan, saapui ryhmä vihollisia Juorkunan Vesalaan. Kylän asukkaat pakenivat kauhuissaan, korpiin ja erämaihin varta vasten rakennettuihin piilopirtteihin. Eräs äiti oli lastaan pesemässä, kun tuotiin sana vihollisen tulosta. Äiti hätääntyi ja jätti lapsen pesuastiaan ja pakeni metsään. Viholliset polttivat kylän talot, mutta lapsi säästyi, talo jäi tuhoutumatta kyyhöttään. Vainolaisten lähdettyä kylästä palasivat asukkaat kylään katsomaan mitä jäi ja mikä hävitettiin... Niin äitikin palasi kotiinsa katsomaan lastaa... Ja löysi lapsensa pesuastiasta, jossa oli jo vesi jääriitteessä, mutta kaiken kummaksi lapsi sittenkin vielä eli, ollen silti ihan kuoleman partaalla jo. Lapsi oli Pekka Antinpoika Wesainen, ja siitä kasvoi Wesan voivatta. (Oulun kihlakunnankirja s. 193-194). Historian verisintä terroria: Jo 1400-luvulta alkaen olivat veriset heimosodat runnelleet Pohjois-Suomea. Ruotsin kuningas Juhana III:n hallituskaudella ryöstöretket saivat sellaisen luonteen, että koko Pohjois-Suomi oli vaarassa autioitua ja joutua vienalaisten metsästys- ja kalastusmaaksi. Pähkinäsaaren rauhassa oli Ruotsi luovuttanut Venäjälle koko Pohjois-Suomen Pattijokea myöten. Ensin pirkkalaiset aiheuttivat kahakoita venäläisten kanssa, jotka kävi uhkaavammaksi kuin he tajusivatkaan kun Kustaa Waasa ryhtyi asuttamaan Oulujärven, Oulujoen, Kiiminkijoen ja Iijoen latvamaita. Vienalaiset pitivät omina kalavesinään näitä seutuja, ja vaativat omistusoikeutta, myös Kemin, Iin ja Oulun rikkaisiin kalavesiin. Tästä seurasi suunnaton hävitys, vienalaiset hävittivät ja polttivat satoja taloja, Iissä, Kemissä, Limingassa, Kiimingissä ja Oulujoella. Pohjanlahden asukkaat tahtoivat olla uskollisia Ruotsin hallitukselle, mutta Ruotsi ei lähettänyt asukkaitten avuksi lainkaan sotaväkeä. Asukkaat joutuivat kokonaan vihollisen armoille. Kansan parista nousi huomattavia johtajia, jotka muodostivat sissijoukkoja kostaakseen viholliselle. Suurin ja legendaarisin oli Pekka Wesainen. Vesaisen lisäksi mainitaan historiassa muitakin tunnettuja kyläpäälliköitä, joita olivat Talvi-Kauppi Temmekseltä, Musta-Nykyri Muhokselta, Torvinen Kemistä ja Hannu Krankka Limingasta. Wesaisen talo poltettiin monta kertaa. Wesaisen suku muutti hävitysten välissä Utajärveltä Kiiminkiin. (Huom: Voisi se olla niinkin, että Antin veli Paavali meni suoraan Ylikiiminkiin ja perusti talonsa sinne Aittokosken partaalle. Mutta Antti jäi Juorkunaan ja perusti talonsa tänne, jossa myös kerkisi Antille syntyä Juorkunassa tuo Pekka-niminen poika, josta tuli legendaarinen mies. Mutta Vienan karjalaiset alkoivat taas kulkea ahkerasti täällä kauppa- ja tiedustelumatkoilla. Kysellä mitä mieltä ollaan, veronmaksusta ja uskonnostakin, kaikesta mahdollisesta. Tiedustelutehtävä oli annettu sotilaallisesta mielestä ja Salovetskin luostarin määräyksestä. Ja kaikki toistui tiheässä tahdissa. Niin Antti Vesainen perheineen päätti muuttaa täältä pois, niin kauaksi aikaa kun olot taas vakiintuvat, ja veljen kanssa on turvallisempi asua yhdessä puolustuksenkin takia, koska oli jo tiedossa vienalais-karjalaisten liikehdinnät. Toinen syy: verovapaat ajat alkoivat myös loppua. Paavali-veljellä ei nykytiedon mukaan ollut lapsiakaan, koska niin pian Pekka Wesainen pääsi talon[isännän] eli haltijatittelin käyttäjäksi Ylikiimingin Wesan taloon.) Wesaisen suku muutti hävitysten välissä Wesaisten suku muutti hävitysten välissä Utajärven Juorkunasta Ylikiiminkiin. Wesaiset mainitaan ensi kerran Iin Ylikiimingin kylän maakirjoissa 1565. Paavali ja Antti Wesaisena. Ja Pekka
Wesainen on jo isäntänä vuonna 1568. Näin nopeasti Pekka-pojasta tuli Ylikiimingin Wesalan isäntä. Pekka Wesainen oli kotipitäjänsä lautamiehenä ja luottamustoimissa jo nuorena miehenä. Pekka Antinpoika Wesainen mainitaan kookkaana ja solakkana miehenä ollen tavattoman väkeä, mieleltään pelkäämätön ja nopealiikkeinen. Historia mainitsee samalla, että Wesainen oli reilu, oikeamielinen kunnon mies, joka selvitteli omankin kylän riitoja sovittelevasti. Jo nuoruudessaan hän saavutti jakamattoman kansan suosion ja hänestä tuli johtaja luonnostaan. Vienalaisten toistuvien hävitysretkien ja etenkin Ahma-nimisen vienalaisten johtajan johtamien karjalaisten toimeenpanemat verilöylyt Pohjanmaalla nostivat pohjalaisten vihan liekkiin. Pekka Wesaisen uusi pirtti Pekka Wesainen Ylikiimingissä oli saanut uuden suuren komean pytinkinsä, pirttinsä valmiiksi. Se oli koko pitäjän komein talo, näin kertova aikakirjat. Kun Wesainen oli tuomassa Kemistä nuorta vaimoaan uuteen kotiinsa, olivat jälleen vienalaiset hyökänneet Pohjanmaan kyliin suurella joukolla Ahman johdolla. Oulujärven kylissä he polttivat satoja taloja. Niin hävitys ulottui Oulujokivarteen Muhokselle ja Kiiminkiin saakka. Ja niin Wesainen saapui katkerana nuorikkonsa kanssa kotinsa raunioille. Kodittomien pataljoona iskee Pian vienalaiset toistivat hävitysretkensä, joka ylettyi Iin kirkonkylään. Ihmiset pakenivat Iin kirkkoon turvaa hakemaan. Vienalaiset kuitenkin löysivät kirkosta, piirittivät sen ja sytyttivät palamaan. Wesainen oli kuitenkin ehtinyt olla varuillaan ja oli tulossa jo Iihin. Hän oli saanut viestin vihollisten tulosta, taas Iijokivarteen. Hän oli koonnut uljaista kodittomista miehistä sissijoukon, joka majaili lähettyvillä Iin kirkonkylää. Raivon hurjistamat miehet, pohjalaiset hyökkäsivät äkkiä ryösteleviä karjalaismiesjoukkoa vastaan kimppuun ja tuhosi vihollisen pääjoukon kirvein ja keihäin. Ihan viime hetkellä Wesainen miehineen ehti pelastaa ihmiset palavasta kirkostakin. Vihollinen oli yllättynyt äkillisestä vastarinnasta, jota he eivät olleet aikaisemmin kohdanneet näillä mailla. Pohjalaiset ajoivat takaa pitkin Iijoen vartta sekasortoista porukkaa, surmasivat heitä kun ryöstelivät pikkukyliä. Kerrotaan myös vienalaisten päällikön Ahmankin haavoittuneen. Vienassa kostettiin isien veri Suunnattoman vihan lyöminä kokosi Wesainen pienen armeijan asekuntoisia miehiä Iistä, Kemistä, Limingasta, Oulujoelta ja Kiimingistä. Päälliköt kokoontuivat Limingassa neuvotteluun, Hannu Krankan talossa. Kostoretki Vienaan päätettiin tehdä heti. Keväällä vuonna 1589 hyökkäsi Wesainen 700 miehen kanssa Vienan Karjalaan. Retki tehtiin Kuusamon erämaan kautta läpi korpien suoraan Kannanlahden kaupunkiin. Karjalaiset viettivät parhaillaan Petrunpäivää ja juhlivat sitä iltamyöhään, ihan aamun pikkutunneille saakka. Vienan asekuntoiset miehet menivät juopuneina ja väsyneinä nukkumaan kun Wesainen miehineen väijyi kaupungin laidalla. Keskiyöllä kohtasi vienalaisia kauhea turmio. Wesainen hyökkäsi kaupunkiin äkkirynnäköllä ja sytytti tuleen tuohiroihuilla, näin kaupunki paloi maan tasalle. Mutta nyt pohjalaiset puolestaan olivat kovasti huolissaan kotikylistään, kun olivat saaneet kuulla, että Ahma keräsi joukkoa hävittääkseen Wesaisen kotipitäjän. Tällä matkallaan pohjalaiset viipyivät sen verran aikaa, että Ahmakin oli kerinnyt joukkoineen tänne tuhojaan tekemään. Kotiin palattuaan pohjalaiset tapasivatkin suuren osan kylistään raunioina. Kiiminki oli kokonaan tuhkana, Muhos poltettu, Vesaisen talo tuhkana ja hänen kaunis vaimonsa vienalaisten vankina.
Vienalaiset olivat vielä Iissä kun Wesainen saavutti etenevän vihollisen yllätyshyökkäyksellä. Wesainen ehti pelastaan vaimonsa ja saartaa viholliset. Monilla Wesaisen miehillä oli aseena vain raskaita jäätuuria. Itse Wesaisella joka oli roteva ja ketterä mies oli aseena valtava kirves. Jo näitäkin kahakoita ennen oli Wesaisen äiti, isä, isän veli ja hänen vaimonsa saaneet nukkua vienalaisten tappamina pois tästä ajasta. He puolustivat kotitaloaan aina viimeiseen hengenvetoonsa saakka. (Pekan isän nimi oli Antti ja Antin veljen nimi oli Paavali.) Nämä miehet aloittivat niin Jurokunan Wesan kuin Ylikiimingin Wesalankylänkin raivaamisen. Pekka Wesaiselle syntyi lapsiakin kauniista vaimostaan, mutta hietäkin kuoli kotiseudun kahakoissa. Kerrotaan että vain poika ja tyttö häivät henkiin. Pojan nimi oli vanhan isän nimen mukaan Antti. Hänen tultuaan täysi-ikäiseksi Pekka isä antoi puolet maastaan pojalleen 1608. Pojalle rakennettiin talo lähelle synnyinkotia, joka sai nimekseen Ala-Wesa. Näin ollen isä Pekan talon nimeksi tuli Yli-Wesa. Mutta taas kerrotaan, että Utajärven Juorkunaan ilmestyi Matti Wesainen -niminen mies asumaan Wesan taloa. Sanon asumaan, vaikka oisikin ollut rakennukset tuhkana, mutta on ne voitu käydä jo rakennukset edeltä päin tekemässä. Että Matti perheineen tuli valmiiseen pirttiin asumaan. Pekka Wesaisella oli iso talo Wesalankylässä, mainitaan olleen 13 lehmää, hevosia monikossa sekä muuta karjaa lampaita ja mullikoita. Että Matti oli Pekka Wesaisen vävy, koska kerrottu oli, että hänelle jäi poika ja tyttö kahakoissa henkiin. Matti otti talon sukunimen käyttöön itselleen ajan tavan mukaan. Matti Wesainen mainitaan Utajärven Juorkunassa maakirjan mukaan asuneen Wesan taloa 1608-1611 välisen ajan. Mutta 1611 on kansan suussa ollut suuri karkuvuosi. Taas vienalaiset tulivat Oulujärvelle ja Oulujokivarteen, kuin myös Kiiminkijokivarren kyliin. Niin Matti Wesainen otti ja lähti Ylikiiminkiin perheineen pakoon. Siellä suku yhdessä puolustaa omaisuuttaan talojaan. Kunnes taas aika rauhoittui, niin vanha Pekka isäntä otti ja tuli synnyinkotiinsa asumaan Juorkunan Wesalaan. Hän on Utajärven pelto- ja karjaluettelosisa 1620-luvulta asti. Juhana kuningas antoi lahjamiekan Pohjanmaan olojen vuoksi lähti Wesainen muutamien miesten kanssa käymään Tukholmassa kuninkaan luona. Mukana oli Hannu Krankka Limingasta sekä kotipitäjän sotureita. Kuningas mielisteli Wesaista ja lupasi lähettää pian Pohjanmaalle sotaväkeä sekä perustaa myöhemmin Oulunsuuhun linnoituksen (Oulunlinna). Kuninkaan suostumuksella Wesainen päätti vielä hävittää Petsamon luostarin ja lahjaksi palveluksista lupasi kuningas verohelpotuksia. Olihan Wesainen menettänyt monasti kotinsa ja omaisensa vienalaisten kahakoissa. Vaimokin oli jo vienalaisten vankina, sekä lapset, joista vain tyttö ja poika pelastuivat. Kuningas lupasi myös antaa uudelleen pohjalaisille lappalaisten verotusoikeuden, joka 40 vuotta sitten oli kuulunut pirkkalaisille (entisille esi-isille). Maakirjoissa kerrotaan, että vouti otti Wesaisen retkistä paloveroa kuusi näädännahkaa, karhuntaljan ja sudennahkoja. Kun Wesainen menetti talonsa ja omaisuutensa, myönsi kuningas hänelle useiksi vuosiksi verovapauden. Vuonna 1608 jakoi Wesainen maansa kahtia ja antoi puolet siitä pojalleen Antille. Tytöstä ei tässäkään jaossa puhuta mitään. Mutta tytön perhe on lähtenyt tässä vaiheessa Utajärven Juorkunaan Pekka isän synnyinkotia asumaan. Mutta 1511 vienalaiset taas olivat tulleet Oulujärven ympäristöä hävittämään ja ryöstämään. Sieltähän ne tulivat myöhemmin myös Utajärvelle ja Pohjanperän kyliinkin. Suomen Historiallisen seuran tarkistusten mukaan maakirjoissa on sissipäällikkö Pekka Wesainen merkitty vuonna 1568. Hyvä tätä asiaa tutkiva: Ole hyvä ja tarkista maakirjoista Iin pitäjän Ylikiimingin kylästä kuka jäi Ylivesan isännäksi kun Pekka Wesainen ilmestyy Juorkunan Wesalan isännäksi. Utajärvenkin historiakirjan kertoman mukaan näet 1624 maa- ja karjaluetteloissa, että Pekka Wesaisella oli ne ja ne eläimet ja peltoa se ja se määrä. Mielestäni nykyinen Wesalan
Pekkalan pellon koko vastannee sitä Pekka Wesaisen pelto pinta-alaa. Talon kivijalka ja uunin kivikasa olivat vielä nähtävillä kun kävin paikan päällä noin 40 vuotta sitten. Vesilähde myös, yhä siinä Pekkalan kankaan laidalla. Koska sitä kangasta sanottiin ennen Pekkalan kankaaksi, jossa sekin vesilähde on. Mutta enhän silloin tiennyt näin varmaksi, että todella täällä olisi sissipäällikkö syntynyt ja asunutkin ja täällä olisi haudattunakin. Kun katsoo karttalehdellä, siin yhä on lähde tuo. Siitä hän äiti Vesaisen vettä kotihinsa toi. Sen veden sitten lämmitti, jolla poikaansa pesi hän. Se oli aikaa somaa tuo, lapsi esikoinen kun oli hän. Ei äiti silloin tiennytkään, ei aavistanutkaan hän, mikk' miehiänsä tästäkin hänen lapsestansa isoisena tulee. Hän johti talonpoikia jotka kostoretkelleen Vienaan lähtivät. Kun Vienan miehet kävivät heidän talojansa täällä polttamassa. Niin kostoretken jälkehen tämä aina uudistui, ja talot uudestansa tehtihin, taas ne käytiin polttamassa.