Kysymykset: 1) Kauppasopimus: - Onko Kennelliiton vanhassa kauppasopimuksessa (1.2.1995) jotain sellaista, jonka vuoksi sopimus oli pakko uudistaa (toki huomioiden sopimuksessa virhevastuulle asetettu kuluttajansuojalain vastainen vaatimus olennaisesti huonompi )? - Eli onko kuluttajakaupassa mahdollista käyttää yksinkertaista ja lyhyttä sopimusta? Perustelut, ks. alla. 2) Sijoitussopimus - 2.1 Uuden sijoitussopimuksen mukaan maksettu vakuusmaksu jää luovuttajalle, jos koira kuolee ennen sopimuksen täyttymistä. Kuitenkin, jos koira kuolee ollessaan luovuttajan hallussa, palautetaan vakuusmaksu vastaanottajalle (siis myös tapauksessa, että koira kuolisi täysin ilman luovuttajan tuottamusta ja täysin hänestä riippumattomasta syystä). Johtuuko tämä jälkimmäinen määräys kuluttajansuojalaista vai voisiko tämän kohdan poistaa sopimuksista? - 2.2 Olisiko mahdollista katsoa, että sijoitussopimuksessa pentue olisi vähintään yksi pentu, joka saavuttaa tietyn iän (esimerkiksi 5 viikkoa)? - 2.3 Onko sijoitussopimuksissa asetetut ikärajat ehdottomia vai voisiko niistä poiketa rotu- tai koirakohtaisesti? Perustelut, ks. alla. 3) Sopimus koiran jalostusoikeuden luovuttamisesta - 3.1 Onko jalostusoikeuden luovuttamisesta tehdyssä sopimuksessa pakko olla suositus korvauksen määrästä vai voisiko sen jättää osapuolten kesken sovittavaksi ilman Kennelliiton asettamaa suositusta? - 3.2 Voisiko pentueen määritellä samoin kuin sijoitussopimuksen osalta? - 3.3 Onko sopimuksessa pakko määrittää korvaus myös tilanteissa, joissa nartun/uroksen jalostuskäytöstä ei synny pentuja? Perustelut, ks. alla. 4) Yhteistyösopimus Olisiko liitteenä oleva yhteistyösopimus (tarkennus Kennelliitolle: 6.6.2016 sähköpostissa lähetetty versio) hyväksyttävä kuluttajansuojanäkökulmasta?
SuKokan kysymykset ja perustelut 1) KAUPPASOPIMUS Kysymys: Onko Kennelliiton vanhassa kauppasopimuksessa (1.2.1995) jotain sellaista, jonka vuoksi sopimus oli pakko uudistaa (toki huomioiden sopimuksessa virhevastuulle asetettu kuluttajansuojalain vastainen vaatimus olennaisesti huonompi )? Eli onko kuluttajakaupassa mahdollista käyttää yksinkertaista ja lyhyttä sopimusta? Perustelut: Uusi kauppasopimus on liian pitkä ja vaikeaselkoinen. Käytännössä sekä koiranostaja- että kasvattajatahot ovat pitäneet uutta pitkää sopimusta vaikeana. Sopimus myös nostaa liikaa esille tiettyjä asioita, kuten kasvattajan korvausvastuun, ja johtaa vastuukysymyksissä helposti harhaan. Tämä tulisi varmasti lisäämään korvausvastuusta johtuvia riitoja. Muissakaan kuluttajille suunnatuissa kauppakirjoissa ei nosteta myyjän korvausvastuuta korostetusti esille, jollei kyseessä sitten ole myyjän myöntämästä takuuajasta. Kauppakirjassa ei tarvitse nostaa esille asioita, jotka johtuvat suoraan kuluttajansuojalaista ja muusta lainsäädännöstä, kauppakirjassa pitäisi huomioida koirankauppaa koskevat erikoisuudet. Lisäksi lainsäädäntö tai oikeuskäytäntö saattavat muuttua myydyn koiran elinaikana, jolloin nyt voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä kuvaileva sopimus voi muuttua ongelmalliseksi. EHDOTUS: entistä kauppasopimusta muutetaan niiltä osin kuin se ei vastaa nykylainsäädäntöä (esim. poistamalla kuluttajansuojalain vastainen vaatimus virheen olennaisuudesta) 2) SIJOITUSSOPIMUS Kysymykset: 2.1 Uuden sijoitussopimuksen mukaan maksettu vakuusmaksu jää luovuttajalle, jos koira kuolee ennen sopimuksen täyttymistä. Kuitenkin, jos koira kuolee ollessaan luovuttajan hallussa, palautetaan vakuusmaksu vastaanottajalle (siis myös tapauksessa, että koira kuolisi täysin ilman luovuttajan tuottamusta ja täysin hänestä riippumattomasta syystä). Johtuuko tämä jälkimmäinen määräys kuluttajansuojalaista vai voisiko tämän kohdan poistaa sopimuksista?
2.2 Olisiko mahdollista katsoa, että sijoitussopimuksessa pentue olisi vähintään yksi pentu, joka saavuttaa tietyn iän (esimerkiksi 5 viikkoa)? 2.3 Onko sijoitussopimuksissa asetetut ikärajat ehdottomia vai voisiko niistä poiketa rotu- tai koirakohtaisesti? Perustelut: Yleisenä huomiona haluamme korostaa sitä, että sijoitussopimus on Suomessa yleisesti käytetty sopimus, joka mahdollistaa sen, että koirankasvattaja voi pidättää itsellään jalostusoikeuden koiraan, jota ei itse pysty tai halua pitää kotonaan. Luovutuksensaaja saa lupaavan pennun edullisempaan hintaan (ja kasvattajan käytettyä jalostusoikeuttaan, ilmaiseksi). Kasvattajalla on erityinen intressi tukea luovutuksensaajaa koiranpidossa ja hoidossa, joten luovutuksensaaja saa hyväkseen myös kokeneen koiraharrastajan tuen. Sijoitussopimus on myös eläinsuojelulliselta kannalta erittäin suositeltava. Kasvattajan ei tarvitse pitää omassa hoidossaan kaikkia niitä koiria, joita suunnittelee käyttävänsä jalostukseen. Sijoituksessa olevat koirat pääsevät elämään pienemmissä laumoissa tai jopa ainoana koirana. Maailmassa on maita, joissa sijoittaminen ei ole mahdollista, ja tämä johtaa siihen, että kasvattajat ovat pakotettuja pitämään kodissaan isoja koiralaumoja. Laumakoon kasvaminen saattaa jossain tapauksissa johtaa eläinten hyvinvoinnin heikkenemiseen. Tältäkin kannalta sijoitussopimus on erittäin suositeltava sopimus ja olisi toivottavaa, että kasvattajien yleisesti epäkohdiksi kokemia kohtia sopimuksessa voitaisiin muuttaa. Eläinsuojelullinen näkokulma, se että kasvattajien koiramäärä on pieni ja pennut elävät kodinomaisessa ympäristössä, ei ole ainoastaan kasvattajien intressissä. Myös pennunostajat arvostavat tätä. Pennunottajat ymmärtävät hyvin sijoitussysteemin merkityksen tässä tavoitteessa, ja monet haluavat omalta osaltaan olla myötävaikuttamassa siihen, että saavat pentunsa ostettua kokeneelta ja silti kodinomaisissa olosuhteissa kasvattavalta koirankasvattajalta. Moni sijoituskoiran ottaja seuraa oman koiransa pentujen elämää jatkossakin, ja saa näin kokonaan uuden tason koiranpitoonsa. Sijoitussopimus on kasvattajalle mahdollisuus käyttää jalostukseen koiraa, joka ei asu hänen luonaan. Vaikka sijoitussopimus sinällään takaa jalostusoikeuden, on kyseessä kuitenkin vain mahdollisuus, joka vaatii sen, että myös vastaanottaja on yhteistyöhaluinen. Sijoitustilanteissa sattuu aika ajoin, että vastaanottaja ei haluakaan, että koiraa käytetään jalostukseen. Käytännössä vastaanottaja saattaa steriloida koiran ilman kasvattajan lupaa tai rikkoo muutoin sopimusta (ei ilmoita nartun juoksuajoista, ei anna kasvattajan ottaa koiraa astutusta varten luokseen tms). Ottaen huomioon koiran pienen arvon suhteessa mahdollisiin oikeudenkäyntikuluihin (ja sen, että sijoitussopimuksen kesto on rajoitettu, jolloin usein
kasvattajalla ei edes olisi aikaa hakea sopimuksen täytäntöönpanoa) kasvattajat yleensä luopuvat tällöin jalostusoikeudestaan ilman erillistä korvausta. Kasvattaja on tällöin saanut vakuusmaksuna enintään puolet koiran arvosta ja usein maksanut koiran terveystutkimuksia ja näyttely- ja kilpailukäyntejä jne. Sijoitussopimus on siis aina riski kasvattajan kannalta. 2.1 Koiran kuolema luovuttajan luona vakuusmaksun palautusvelvollisuus Myös sijoitussopimusten pituutta ja vaikeaselkoisuutta tulisi korjata, vrt kauppasopimuksesta kirjoitettu, sekä korjata sopimuksen sisältämiä kummallisuuksia. Esimerkkinä uusien sopimusten kummallisuudesta on sekä nartun että uroksen sopimuksessa oleva määräys siitä, että mikäli koira kuolee ollessaan luovuttajan hallinnassa ennen omistusoikeuden siirtymistä, palautetaan vakuusmaksu vastaanottajalle. Vakuusmaksun palauttamisvelvollisuus ei siis vaatisi luovuttajan tuottamuksellisuutta, vaan palautusvelvollisuus johtuisi ainoastaan siitä, että koira sattuisi olemaan luovuttajan hallinnassa (näyttelymatka, vastaanottajan matkan ajan hoidossa, synnyttämässä). Tällaiselle ei ole mitään perustetta, vrt esimerkiksi tilanne, jossa koira saa vakavan kennelyskätartunnan kotonaan vastaanottajan luona. Ennen taudin puhkeamista vastaanottaja vie koiran viikonlopuksi hoitoon luovuttajalle. Vakuusmaksun palautusvelvollisuus johtuisi siis siitä, menehtyykö koira kennelyskään a) sunnuntaina luovuttajan luona vai vasta b) maanantaina palattuaan kotiin. 2.2 Pentue Sijoitussopimuksessa tulisi pentueeksi katsoa vähintään yksi pentu, joka saavuttaa tietyn iän (esimerkiksi 5 viikkoa). Näin on esimerkiksi Ruotsissa. Kasvattajan kannalta on kohtuutonta, että kuolleena syntynyt tai muutaman päivän ikäisenä kuollut pentue katsotaan pentueeksi, joka aiheuttaa yhdestä pentueesta sijoitetun koiran osalta sen, että kasvattajalla on velvollisuus palauttaa vakuusmaksu eikä hän saa koirasta yhtään jälkeläistä. Pennuttamista varten kasvattajalla on tässä vaiheessa kulunut yleensä jo useita satoja, jollei tuhansia, euroja (terveystutkimukset, mahdolliset näyttelyttämis- ja kilpailuttamiskulut, progesteronitestit, tiineysultra/-röntgen, nartun lisäruokinta ja madotukset tiineysaikana ja mahdolliset uroksen omistajalle maksetut hyppy- ja astutusmaksut). Tämän lisäksi hän antaisi lupaavan, jo terveystarkastetun koiran vastaanottajalle ilmaiseksi. On huomattava, että Kennelliiton rekisteröimisohjeen mukaan kuolleena syntynyttä pentuetta ei pidetä pentueena, joka laskettaisiin nartun pentueeksi enimmäispentuemäärää laskettaessa. Perusteena tässä on se, että pelkän tiineyden ja synnyttämisen ei katsota rasittavan narttua.
Vastaanottaja on sijoitussopimuksen perusteella saanut yleensä pentueen lupaavimman pennun haltuunsa maksamalla vain puolet pennun käyvästä arvosta. Koira on lisäksi terveystarkastettu kasvattajan kustannuksella. Mikäli pentueeksi katsotaan myös kuolleena syntynyt pentue, saa hän käytännössä täysin ilmaiseksi arvokkaan koiran, joka ei ole edes rasittunut jalostuskäytön yrittämisestä. Kasvattajalle sen sijaan aiheutuu huomattava tappio sen lisäksi, että hän on luovuttanut ilmaiseksi pentueen lupaavimman pennun (terveystarkastettuna kasvattajan kustannuksella). Tilanne on kohtuuton kasvattajan kannalta. Suomalaiset koirankasvattajat harjoittavat pääsääntöisesti pienimuotoista koirankasvatusta tehden keskimäärin muutaman pentueen vuodessa. Kasvatustoiminta ei tarjoa heille elinkeinoa, vaan se on osa heidän koiraharrastustaan. Ottaen huomioon, että pentujen myynnistä tulevat myyntitulot kattavat häthätää kustannukset, jos edes niitä (ks liitteenä oleva artikkeli http://kuono.fi/koirankasvatus-kallis-harrastus-vai-tuottoisaa-liiketoimintaa/ ), ei kasvattajan työlle jää mitään korvausta niissäkään tilanteissa, jossa pennut myydään. Kyse ei ole elinkeinonharjoittamisesta ansaintatarkoituksessa, vaan harrastuksesta. Tyhjäksi jääneet/vain kuolleita pentuja synnyttävät nartut (sijoitus- ja kasvattajan omat nartut) taas johtavat jo itsessään kasvatustoiminnan huomattavaan tappiollisuuteen. Verrattuna varsinaisiin elinkeinonharjoittajiin koirankasvatus toiminta ei siis synnytä sellaisia voittoja, jotka kattaisivat tyhjäksi jääneiden/vain kuolleita pentuja synnyttävien sijoitusnarttujen kustannuksia. Tältäkin kannalta yhden kuolleena syntyneen pennun katsominen pentueeksi on äärimmäisen kohtuutonta kasvattajan kannalta. 2.3 Ikä Uudessa sijoitussopimuksessa on asetettu ehdoton ikäraja sijoitussopimuksen kestolle. Tämä on kohtuuton tilanteissa, joissa haluttaisiin sijoittaa esimerkiksi ulkomailta 3,5 vuotiaana tuotava narttu tai 5 vuotiaana tuotava uros. Ehdoton ikäraja, joka estäisi tällaisten yksilöiden sijoittamisen, ei näissä palvele kenenkään etua ja ikäkohta tulisikin muotoilla joustavammin. Myös niissä roduissa, joissa narttuja pääsääntöisesti käytetään jalostukseen ensimmäisen kerran vasta 4 vuotiaana tai jopa vanhempana, tulisi olla mahdollista poiketa joustavasti sijoitussopimuksen ikärajasta (esimerkiksi rotujärjestön päätöksellä, jonka rotujärjestö saisi tehdä Kennelliiton luvalla/valtuutuksella?). Ei ole rotujen jalostuksen kannalta toivottavaa, että sijoitussopimuksella kasvattajat pakotetaan käyttämää entistä nuorempia narttuja. Tämä olisi sekä Kennelliiton yleisen jalostusstrategian että useiden rotujärjestöjen jalostuksen tavoiteohjelmien suositusten vastaista. Esimerkkinä saluki: Alla olevaan taulukkoon on listattu vuosina 2014 2016 (rekisteröinnit 2.6.2016 saakka) ensimmäisen pentueensa synnyttäneiden salukinarttujen iät pentujen syntyessä. Yhteensä 28 pentueesta ainoastaan
seitsemässä narttu oli alle neljävuotias (25 % nartuista). Vanhin ensisynnyttäjä oli 7 vuotta 4 kuukautta, yli viisivuotiaita oli 15 kappaletta eli 54 % nartuista. Ensimmäisen pentueensa Rekisteröity Alle 4 v narttuja synnyttävän nartun ikä 2016 4 v 2 kk 5 v 7 kk 5 v 4 kk 5 v 2 kk 3 v 9 kk 3 v 1 kk 2/6 2015 6 v 11 kk 6 v 3 kk 6 v 2 kk 5 v 3 kk 5v 8 kk 5 v 7 kk 4 v 8 kk 4 v 5 kk 3 v 9 kk 3 v 7 kk 2/10 2014 7 v 4 kk 5 v 11 kk 5 v 6 kk 5v 3 kk 5 v 1 kk 5 v 4 v 11 kk 4 v 9 kk 4 v 8 kk 3 v 8 kk 3 v 1 kk 3 v 1 kk 3/12 Salukinartun jalostuskäyttö vasta 4 ikävuoden jälkeen on toivottava trendi, joka osaltaan auttaa torjumaan rodussa ilmeneviä perinnöllisiä sairauksia (autoimmuunisairaudet, sydänsairaudet), jotka ilmenevät/näkyvät tutkimuksissa pääsääntöisesti vasta yli 3-4 vuotiailla yksilöillä. Ruotsin Kennelliitto on vastikään julkaissut uuden sijoitussopimuksen (http://www.skk.se/global/dokument/uppfodning/blanketter/fodervardsavtal-j2.pdf). Uuden sopimuksen mukaan sijoitussopimus on sekä nartun että uroksen osalta voimassa enintään viisi vuotta sopimuksen tekemisestä tai kunnes koira täyttää seitsemän vuotta. Ruotsin sopimus siis mahdollistaa joustavammin esimerkiksi ulkomailta tuotavan vanhemman koiran sijoittamisen. Huomattavaa on myös, että Ruotsissa myös nartun voi sijoittaa viideksi vuodeksi.
3) SOPIMUS KOIRAN JALOSTUSOIKEUDEN LUOVUTTAMISESTA Kysymykset 3.1 Onko jalostusoikeuden luovuttamisesta tehdyssä sopimuksessa pakko olla suositus korvauksen määrästä vai voisiko sen jättää osapuolten kesken sovittavaksi ilman Kennelliiton asettamaa suositusta? 3.2 Voisiko pentueen määritellä samoin kuin sijoitussopimuksen osalta? 3.3 Onko sopimuksessa pakko määrittää korvaus myös tilanteissa, joissa nartun/uroksen jalostuskäytöstä ei synny pentuja? Huomautus Vaikka Kennelliiton säännöt eivät vaadikaan tämän sopimuksen käyttö, tulee sopimuksen sisältöä tarkastella kriittisesti, koska sopimuksen sanamuodoilla saattaa olla oikeusistuimia/kuluttajasuojaviranomaisia ohjaava vaikutus näiden etsiessä alan suosituksia ja yleisiä käytäntöjä esimerkiksi sopimuksen kohtuullisuutta arvioidessaan. 3.1 Korvauksen määrä Uudessa sopimuksessa suositellaan jalostusoikeuden yhden pennun hintaa. Jalostusoikeudesta maksettavan kohtuullisen korvauksen suuruus riippuu täysin koiran rodusta ja yksilöstä. On rotuja, joissa syntyvissä pentueissa on pääsääntöisesti vain muutama pentu ja rotuja, jotka saavat isoja pentueita. Sen lisäksi koirayksilöiden välillä on suuria eroja. Menestyneiden yksilöiden jalostuskäytöstä maksetaan enemmän ja lisäksi joidenkin rotujen osalta koiran jälkeläismäärää on rajoitettu. Näissä tilanteissa on selvää, että koiran omistaja haluaa jalostuskäytöstä korkeamman korvauksen. Toisaalta erityisesti pienilukuisia pentueita synnyttävissä roduissa yhden pennun hinta on kohtuuttoman suuri korvaus. Huomattavasti kohtuullisempaa molemman osapuolen kannalta on määrittää esimerkiksi tietty euromäärä/prosenttiosuus pennunhinnasta jokaista eloon jäänyttä pentua kohden. Tällöin esimerkiksi kalliista ulkomaisesta pakastespermasta olevasta pentueesta, johon syntyy vain yksi purentavikainen pentu sunnuntaipäivystyksessä tehdyllä keisarinleikkauksella, kasvattaja ei joutuisi maksamaan koko pennun hintaa ja kärsimään todella huomattavaa tappiota, vaan ainoastaan sovitun korvauksen / pentu. Korvauksen määrittäminen syntyneen pentumäärän perusteella on alalla yleinen käytäntö, mutta myös muunlaisia korvaustapoja sovelletaan.
Jalostuksesta maksettavaa kohtuullista korvausta ei pystytä määrittelemään kattavasti. Siksi on toivottavaa, että sopimuksesta poistetaan kohta suositellaan yhden pennun hintaan ja jätetään korvauksen määritteleminen sopimuksen osapuolten tehtäväksi. 3.2 Pentueen määritelmä Pentueen määritelmä ks sijoitussopimuksesta yllä kohdassa 2.2. kirjoitettu eli ei ole kohtuullista, että pentueena pidetään yhtä kuolleena syntynyttä pentua. 3.3 Korvaus tilanteissa, joissa narttu jää tyhjäksi Sopimuksen mukaan jos narttu ei tule kantavaksi, vastaanottaja maksaa korvauksena vain 10 prosenttia sovitusta maksusta. Tämä määräys on kohtuuton kasvattajan kannalta eikä vastaa yleistä käytäntöä. Sitä paitsi se asettaa erilaiset sopimukset eriarvoiseen asemaan: tyhjäksi jäännistä pitää maksaa korvaus, jos korvaukseksi on sovittu tietty euromäärä, mutta ei siinä tapauksessa, jos korvaus on sovittu yleisemmin käytetyllä tavalla xx euroa/elävä pentu. Käyttäessään koiraa jalostukseen kasvattajalle syntyy huomattavia kustannuksia. Tavallista on, että kasvattaja maksaa jalostuskäyttöön vaadittavat terveystutkimukset (vähintään useita satoja euroja) sekä itse jalostuskäyttöön vaadittavat kustannukset (progesteronitestit, tiineysultrat/-röntgenit, nartun lisäruokinta ja madotukset tiineysaikana ja urokselle suoritettavat hyppy- ja/tai astutusmaksut). Kasvattaja kärsii siis huomattavan tappion joka tapauksessa nartun jäädessä tyhjäksi. Tällöin olisi kohtuutonta, että hän saattaisi joutua suorittamaan korvausta tämän lisäksi. Tyhjäksi jäänti saattaa johtua itse jalostuksenkohteesta (steriilistä nartusta tai uroksesta). Koiran omistaja saa yleensä oman koiransa terveystarkastukset ilmaiseksi liisatessaan koiran, mistä hän omistajana hyötyy, vaikkei itse käyttäisikään koiraa jalostukseen/luovuttaisi kolmannelle jalostusoikeutta. 4) YHTEISTYÖSOPIMUS Kysymys: Olisiko liitteenä oleva yhteistyösopimus hyväksyttävä kuluttajansuojanäkökulmasta? Perustelut: Kyseisenkaltainen sopimus on käytössä Ruotsissa, jossa se on koettu toimivaksi ja hyväksi sopimuksissa tilanteissa, joissa kasvattaja ja koiran hankkiva henkilö ovat molemmat
motivoituneita toimimaan yhdessä. Ehdotetun sopimuksen otsikoinnissa on haluttu korostaa juuri tätä yhteistyötä. Sopimuksessa kaksi koiraharrastajaa sopii keskenään siitä, että kasvattajalla on oikeus käyttää koiraa jalostukseen. Jalostuskäyttö olisi kuitenkin käytännössä mahdollista vain tilanteissa, joissa molemmat osapuolet myötävaikuttaisivat siihen. Kuten sijoitussopimuksessa, myös yhteistyösopimuksella olisi myös koirien hyvinvointia parantava ja siten eläinsuojelullinen näkökulma.