1 HOSJ:n ja Suomen heraldisen seuran kesäretki Olimme jo aiemmin keskustelleet yhteisjäsenien toimesta Suomen Heraldisen seuran kanssa jonkin kaltaisesta yhteistyöstä koska meillä molemmilla on yhtenä tavoitteena ylläpitää vanhoja perinteitä muun toimintamme ohessa. Usein tuli esiin se seikka että heraldiikka jos mikään on vuosisatoja ollut yksi Ritarikuntiin yhdistetty asia. Reijo Helläkoski, joka on myös yhteisjäsen, aloitti yhdessä Suomen heraldisen seuran kanssa retken suunnittelun. Matkalla tuli siis olla meidän jäseniä kiinnostavia kohteita, sekä paljon heraldiikkaa. Yhteyshenkilönämme Porvoossa oli Hannu Martikainen meidän tuore CH viimevuoden investituurasta. Kauniina lauantaiaamuna 23.8.2014 Ritarikuntamme väkeä lähti Turusta bussilla kohti Helsinkiä jo kukonlaulun aikaan ja tapasimme heidät Helsingissä rautatientorin kulmilla, jossa odotti iso joukko Suomen Heraldisen seuran ja Ritarikuntamme jäseniä. Lähdimme Helsingistä aikataulussa kohti ensimmäistä kohdettamme Pernajaa. Pernajan kirkko keskiaikainen kirkkorakennus Loviisan Pernajassa Uudellamaalla. Harmaakivinen kirkko on pyhitetty Pyhälle Mikaelille ja pyhälle Erikille. Harmaakivikirkko on rakennettu oletettavasti 1410 1440-luvulla. Samalla paikalla sijaitsi varmasti jo ennen kivikirkon rakentamista seurakunnan puinen kirkko, sillä paikalla olleesta kirkosta on säilynyt maininta vuodelta 1352. Itse seurakunta on ollut olemassa 1300-luvulta tai peräti 1200-luvulta. Kirkko vierailun aloitimme käymällä yhden paikallisen merkkihenkilön haudalla, eli morjestimme Mikael Agricolaa. Pieni hiljentyminen haudalla ja esitys paikan historiasta professori Markus Hiekkasen toimesta tekivät tilanteesta todella nautittavan. Markus esitteli meille myös kirkon historiaa yhdessä paikallisen seurakunnan oppaan kanssa. Myös heraldisen seuran jäsenet joista minäkin olen yksi, saivat nähtäväkseen todella vaikuttava määrän omaa keskiaikaista heraldiikkaamme. Reijo Helläkoski piti esitelmän paikalta löytyvistä vaakunoista ja niiden edustajasuvuista. Pernajan seutuhan on Creuz suvun vahvaa kotialuetta joten ylin vaakuna oli siis Creuzien vaakuna. Loput kyseisellä seinällä olevat vaakunat alenevissa linjoissa olivat sukuun liittyviä muiden sukujen vaakunoita Pernajan ja vanhan Suomen alueelta. Sienillä oli nähtävänä myös muita itse Pernajan alueella vaikuttaneiden kotimaisien ja ulkomaisien aatelissukujen vaakunoita. Mielenkiintoisten esitelmien jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Malmgårdin kartanoa, ja kaikeksi ihmeeksi pääsimme jopa lähtemään melkein aikataulussa. Meillä ei siis ollut kiirettä ajamisen kanssa joten myös linjaautossa kävimme läpi alueen historiaa, ja kun meillä oli mukana yksi alan parhaista asiantuntijoista, niin Markusta pyydettiin jälleen ääneen, jolloin hän kertoi meille mukaansa tempaavasti alueen historiasta.
2 Malmgårdin kartano Saavuimme Malmgårdiin juuri sovittuun aikaan ja meitä vastassa oli Kreivi Johan Creuz itse. Bussimme ajoi aivan pääoven eteen ja saimme erittäin välittömän ja lämpimän vastaanoton kädenpuristuksineen itse kartanon entiseltä isännältä. Entiseltä siksi että kartanossa on tapahtunut sukupolven vaihdos ja ajan ketjussa seuraava kreivi eli Johanin poika on ottanut tilan ja toiminnat haltuunsa. Kreivi Johan toimii kartanossa niin sanottuna yhteysupseerina ja Pr. vastaavana joten hän huolehtii vierailijoista. Malmgårdin kartano on ollut Creutzien suvun omistuksessa vuodesta 1622 lähtien, ja on nykyisin erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn. Kartanoalue käsittää yli 500 hehtaaria peltoalaa. Nykyisin kartanon ohessa toimii Malmgårdin panimo. Kartano itsessään on kuitenkin niin hieno ja suuri paikka että sitä voisi hyvinkin kutsua linnaksi. Isännän opastamana kuljimme läpi kartanon ja saimme kattavan esityksen paikan ja Creuzien suvun historiasta. Kierrokseen kului toista tuntia, mutta mielenkiintoista asiaa kuunnellessa, ja upeista yksityiskohdista nauttiessa aika hupeni aivan huomaamatta. Kartano kierroksen jälkeen meitä odotti ruokailu kartanon väentuvassa ja suurella osalla porukkaa olikin jo huutava nälkä, sillä Turkulaisethan olivat lähteneet matkaa jo aamuvarhaisella. Itse kartanosta ei ollut pitkä matka väentuvalle, joten kun kerros oli ohi, niin jaksoimme vielä nälän vaivaaminakin kävellä väentuvalle syömään. Ruokana oli ilmoitettu oleva hirvikeittoa joka ei millään muotoa ollut mitenkään hirveää vaan vei miltei kielen mennessään. Ruokailu sujui mukavasti matkakokemuksista keskustellen ja muistellessa muitakin yhteisiä retkiä. Ainoastaan se asia hieman häiritsi että pääosin porukka jakautui kahtia eli meidän ja heraldisen seuran pöytiin. Toki hieman sekoittumistakin tapahtui mutta sitä olisi saanut olla enemmän. Söimme siis kaikessa rauhassa emmekä pitäneet kiirettä vaikka edessä oli vielä vierailu kartanon puotiin ja kartanon yhteydessä toimivaan panimoon. Koetinkin juoda ruokajuomia sen verran säästeliäästi, jotta panimonreissusta ei tulisi ihan turha vaan jo sinne päästessä olisi vielä hieman jano päällä.
3 Maittavan aterian jälkeen siirryimme siis kartanon puotiin jossa oli saatavana maatilatuotteita aivan luomuna ja samassa yhteydessä toimii myös panimo. Kuvassa taustalla näkyvätkin panimon käymisastiat ja pöydässä edessämme on tilan omia juomatuotteita. Osa matkalaisista vingutti luottokorttejaan puodin puolella ja jotkut janoisemmat tutkivat että mikä on paikallisen janojuoman maku ja koostumus. Raadin yhteinen päätös oli että juoma oli todella jokaisen oman suun mukaista. Puodilla ollessamme myös itse Kreivi Johan liittyi seuraamme pienen pojanpoikansa kanssa, mutta pikkumies oli sen verran vilkas jaloistaan, että ei osunut yhteiseen kuvaan kansamme. Kuvassa on keskellä Kreivi Johan Creuz oikealla Heinz Stürmer heraldisesta seurasta ja tietysti minä vanhan linssiluteena pääsin hyvään seuraan vasemmalle pönköttämään. Puoti ja panimo ovat todella hienoja paikkoja, joten vaikka ei kävisi itse kartanolla, niin alueella kuljeskellessanne käykää ihmeessä tutustumassa paikkaan ja sen tuotteisiin. Kreivi itse kertoi että Malmgårdin oluita saa myös Alkosta ja jopa S-myymälöistä, ja tuliaisoluiden loputtua kävin myös toteamassa että molemmista löytyy lisää niin halutessa. Kannattaa siis tutustua jos tulee hyllyssä vastaan. Olisimme toki viihtyneet tuolla janojuomien parissa pitempäänkin juttelemassa todella mukavan kartanonisännän kanssa, mutta vielä oli paljon ohjelmaa jäljellä joten pakkauduimme ostoksinemme takaisin bussiin ja jatkoimme matkaa kohti Porvoota. Pihalle jäivät vilkuttamaan pikkukreivi ukkinsa kanssa kun kurvasimme pihasta Porvoon suuntaan. Koko matkan ajan sää oli ollut meille erittäin suotuisa, mutta nyt alkoi jo näkyä hieman pilveä Porvoon suunnalla ja arvailimme, että ehdimmekö saada ohjelman alkuun siellä ennen kuin kastuisimme. Saavuimme Porvooseen kuitenkin vielä ihan mukavassa säässä ja saimme ohjelman vietyä läpi. Ohjelmaamme kuului vierailu Suomen Heraldisen Seuran ja HOSJ:n yhdessä järjestämään heraldiseen näyttelyyn, jossa oli esillä kaikki Porvoon seudun ympäristössä kautta vuosisatojen aikana vaikuttaneiden sukujen vaakunat. Suurtyön oli tehnyt heraldikkomme Reijo Helläkoski joka oli piirtänyt ja maalannut kaikki
4 vaakunat. Heinz Stürmer heraldisesta seurasta oli myös aktiivisesti mukana näyttelyn järjestämisessä, sekä tietysti myös Malmgårdin vierailun junailijana. Kokonnaisuus oli hyvin kasattu ja kun paikalla olivat Heinz ja Reijo esittelijöinä niin paljon uutta tietoa saivat kaikki asiasta kiinnostuneet ja varsinkin ne joilla ei vielä ollut heraldiikka ihan hallussa. Paikallinen heraldiikka oli uutta myös molempien osallistujaryhmien joillekin osallistujille, joten näyttely antoi kaikille jotain ja oli tosi hyvin toteutettu, sekä mielenkiintoinen. Itse pelkäsin alkuun että asehuone olisi liian pieni moiselle esitykselle mutta muistin oli väärässä sillä asehuone oli riittävän iso ja vaakunat hyvin esillä. Näyttelyssä oli noin 34 vaakunaa uudelleen piirrettynä, ja piirtotyön teki Reijo helläkoski. Näyttelyn järjesti pääasiassa Suomen Heraldinen Seura. Itse kirkossa heraldiikkaa ei suuremmin ole enää tallella, mutta tähän ovat syynä kirkon kova kohtalo historian eri vaiheissa niin omien ihmisten kuin vihollistenkin tuhotessa myös meille kaikille rakasta kirkkoa. Edellä mainitun näyttelyn näkemistä jouduimme odottamaan pihalla hetken aikaa, koska kirkossa oli häätoimitus meneillään. Kuten arvata saattaa näin hienossa kirkossa viikonloput ovat kiireisintä aikaa näin kesällä. Hääparin ollessa kirkossa sisällä näimme hienon vanhan amerikanraudan ja totesimme että poistuttaessa heitettävät riisit eivät nykyään enä ole riisiä vaan pieniä sokerista tehtyjä sydämiä. Sisään pääsyä odotellessamme kiertelimme myös itse kukin kuvailemassa lähistön nähtävyyksiä, mutta saimme aikaan myös ryhmäkuvan. Sade onneksi jaksoi odottaa siihen asti että lähdimme takaisin linja-autolle joten ilmeet kuvassakin ovat aurinkoisia. Paluumatkalla bussissa kävimme läpi kokemiamme asioita ja väki oli hyvällä tuulella vaikkakin jo hieman väsyneitä. Totesimme yhdessä että tämänkaltainen yhteistyö on hyvä idea ja päätimme jatkaa yhteydenpitoa aktiivisemmin. Mileeni jäi kuitenkin näin meidän osalta Heinzin poistuessaan heittämä kommentii, että kun olemme ritarikunnassa niin meillä kaikille tulisi olla oma vaakuna. Väärä käsitys siitä että se olisi hienostelua tai että tavalisella ihmisellä ei siihen olisi oikeutta on väärä. Kaikissa ritarikunnisssa
jäsenille laaditaan ania vaakuna. Tässä tapauksessa voitte pyytää apua heraldikoltamme Reijo Helläkoskelta. Moni on jo varmaan on kyllästynyt siihen että puhun aina tästä asiasta, mutta sainpa tässä taas hyvän tilaisuuden palata siihen. Kiitos kaikille isännille,järjestäjille ja osallistujille upeasta ja mielennepainuvasta matkasta. Tavatkaamme pian uudelleen tällä porukalla ja uusien matkojen merkeissä. 5