VANTAA. Brunaberget KASVIMAKROFOSSIILITUTKIMUS 2011



Samankaltaiset tiedostot
KOTKA. Kotkansaari. Satamakadun ja Ruukinkadun kulmaus KASVIJÄÄNNETUTKIMUKSET

TURKU. Räntämäki, Riihivainio, Niuskalankatu 7. Kivikauden asuinpaikka KASVIJÄÄNNETUTKIMUKSET

LAPIN KUNTA, KIVIKYLÄ, TAHTMAA Varhaismetallikautisen kuoppalieden makrofossiilitutkimus 2006

SISÄLLYS. Kannen kuva makrofossiilinäytteenottoa Lohjan Haukilahdessa Kuvannut: Satu Koivisto

KASVIMAKROFOSSIILITUTKIMUS

SKDG201401:31-39 SKDG201401: Samankaltainen kuin M104

Kasvimakrofossiilitutkimus Rovaniemi Koskenniska Santeri Vanhanen 2014

RAASEPORI SLOTTSMALMEN 2015 KASVIJÄÄNNETUTKIMUKSET

ESPOO, ESPOON KARTANO, MANKBY. KASVIMAKROFOSSllLITUTKIMUKSET

Puulajianalyysi Karjaa Bäljars 2, Santeri Vanhanen 2013

1 KVARTSI-ISKOS, 1 kpl, 0,5 g Vaaleanharmaata, hiukan rakeista kvartsia. Mitat: 13 x 10 x 4 mm. X=201,48, Y=101,84, Z=79,18 (Tid.

~tf ~ Turun yliopisto ~~ ' University of Turku. Kaarinan Ravattulan Ristimäen kivikautisen asuinpaikka-alueen tutkimukset 2013 I I I /

TEUVA Kankaanmäki. Kivikautisen asuinpaikan ympäristön koekaivaus

Vantaa Kyrkoby Prästgården Kasvimakrofossiilitutkimus ja Puulajianalyysi 2014

Hämeenlinna. Uhrikivenkatu 11 (Kivikolunpelto, Rajakivi) Uhrikiven siirto

ÄÄNEKOSKI Konginkangas Jokela

DENDROKRONOLOGIAN LABORATORIO METSÄTIETEIDEN OSASTO LUONNONTIETEIDEN JA METSÄ TIETEIDEN TIEDEKUNTA ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, JOENSUU

Hela-788 : 1485±65. CalBC/CalAD 200CalAD 400CalAD 600CalAD 800CalAD 1000CalAD Calibrated date

Sipoo Tallbacka 1 kivikautisen asuinpaikan arkeologinen kaivaus 2014

JALASJÄRVI Kohtakangas. Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus

EESPOO, ESPOONKARTANO, MANKBY Liite 5 Georg Haggrén 2012

TAMMELA Keskinen. Kuoppajäännöksen koekaivaus

PIRKKALA TURSIANNOTKO MAKROFOSSII LITUTKI M U KSET

JOENSUU (ENO) RAHAKANGAS 1

Evijärvi Joensuu 1 ja 3 Maakaapelilinjojen tarkkuusinventointi 2014

Luetteloineet: Anne-Mari Saloranta ja Sami Viljanmaa.

Tampere Veijanmäenkatu 4 tarkkuusinventointi 2013

2016 KM Oulu Kierikinkangas KM 41108

Kangasala Kaivanto Kivikautisen asuinpaikan rajaus 2011

Tuusula Vaunukangas tarkkuusinventointi 2013

Vantaa Tikkurilan maatalouden tutkimuskeskus (Jokiniemi)

JOENSUU (ENO) KAISKUNSÄRKKÄ 1

Espoossa Timo Jussila. Lähteitä:

Muinaisjäännökset Muinaisjäännösrekisterin mukaiset kohteet Kirmanseudun osayleiskaava alueella.

PIHTIPUDAS Pohjoisniemi. Kivikautisen asuinpaikan ympäristöön suunnitellun vesijohtolinjan koekaivaus

Forssan museo FORSSA Haudankorva Salmistanmäki

KÄLVIÄ. 70 PAHANPORTAANRÄME. Koekaivausraportti. Lauri5kantsi2003 K.H. Renlundin museo, Kokkola

Kasvimakrofossiilitutkimus ja puulajianalyysi Vantaa Mårtensby Santeri Vanhanen 2012

HAAPAVESI Haapavesi Ivo kivikautisen asuinpaikan kartoitus

JOENSUU (ENO) JOKIVARSI 1


MAKROFOSSIILIRAPORTTI. Tornio Suensaari. YIT:n tontti (II/2/4); Keskikatu 12

Akaa (Toijala) Matinlahti arkeologinen valvonta 2017

KM LAITILA UNTAMALA MYLLYMÄKI-VUORENPÄÄ KM 33239

Muhos Päivärinteen osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010.

IISALMI Kirmajärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi 2005

MUHOS PYHÄKOSKI 5. Kivikautisen asuinpaikan koekuopitus. Jalo Alakärppä ja Eija Ojanlatva 2000

ISOJOKI Salomaa Maakaapelilinjan arkeologinen tarkkuusinventointi 2018

Tallbacka 1B Sipoo 2014 KM 40568

PIRKKALA PIRKKALANKYLÄ (BIRCALA) & TURSIANNOTKO ARKEOBOTAANINEN TUTKIMUS

VANTAA BRUNABERGET 2012 KM OSTEOLOGINEN ANALYYSI KIVIKAUTISEN ASUINPAIKAN KAIVAUKSEN LUISTA

Andreas Koivisto. Vantaan Kaivokselan Gröndalin ja Silvolan arkeologiset tutkimukset Andreas Koivisto & Riikka Väisänen

JUVA PÄIVÄRANTA 1 JA 2 Kivikautisen ja rautakautisen/historiallisen ajan asuinpaikkaryhmän koekaivaus 2002

Honkajoki Halmeskangas maa-ainestenottohankkeen alueen muinaisjäännösinventointi 2012 Tapani Rostedt

Kolin kansallispuiston luontopolut ENNALLISTAJAN POLKU OPETTAJAN JA OPPILAAN AINEISTOT. Toimittaneet Eevi Nieminen, Kalle Eerikäinen ja Lasse Lovén

KEMIÖNSAARI, KÅDDBÖLE. Varhaismetallikautisen asuinpaikan koekaivaus Kemiönsaaren aikuisopisto Sagalundgillet ry Turun yliopisto

Iisalmi Salmenranta-Taipale-Kirma-Kilpijärvi osayleiskaava-alueiden muinaisjäännösten täydennysinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa

PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004

SIIKAJOKI Kivimaankangas 1 ja Turusensaari

PISTOHIEKAN MUINAISJÄÄNNÖKSET

SUUNNITTELUKOHTEIDEN LUONTOTYYPPI- JA LIITO-ORAVASELVITYS

Ylöjärvi Majniemen kivikautisen asuinpaikan kartoitus 2010

Urjala Naurismonlahti mt. 230 parannusalueen ja suunnitellun kevyen liikenteen väylän alueen muinaisjäännöskartoitus 2011

Lieksa Mäntyjärven ranta-asemakaavan muinaisjäännösselvitys Kesäkuu 2012

Lappeenranta Joutseno Kuurmanpohja / Monnonmäki Saarenoja 2 Kivikautisen asuinpaikan kaivaus 2012

ESPOO, ESPOONKARTANO, MANKBY Liite 1 Georg Haggrén Kuvanro Alue Taso Yksikkö Kuvaus Suunta Päivä Kuvaaja

YLI-II 59 KOTIKANGAS KIVIKAUTINEN ASUINPAIKKA

Etsi Siidan alakerran retkeilynäyttelyn kartasta vastaavat rajat. Vertaa niitä omiin havaintoihisi:

1 Saviastian paloja 4kpl Kylkipaloja, toinen pinta lohjennut. Yhdessä palassa kevyttä naarumutusta tai viivapainannetta. Karkea kvartsisekoite.

Rautakautisen löytöpaikan kaivaus

Vantaan Hakunilan Stenkulla, kivikautisen asuinpaikan pelastuskaivaus

T U T K I M U S R A P O R T T I. TAMMELA Lepokallio. Rautakautisen hautapaikan arkeologinen kaivaus AKDG 4664:3

IISALMI Peltosalmen varikkoalueen muinaisjäännösinventointi

Maaninka Keskisaari eteläosa 1-4 hiilihautojen kaivaus ja Keskisaari Eteläranta ja Haaponiemi esihistoriallisten asuinpaikkojen rajaus 2014

Kasvimakrofossiilitutkimus ja puulajianalyysi Vantaa Mårtensby Santeri Vanhanen 2011

KUUSAMO NISKALAMPI S Varhaismetallikautisen asuinpaikan kaivaustutkimus NIKU 03.

Saaren kartanon (Mynämäki) pihalammen reunakiveys. Kevät 2014.

Haukiputaan Hiidenkankaan kivikautisen asuinpainannealueen luoteisosan kartoitustutkimus keväällä 2009

Tampere Haihara Koekuopitus 2010

Sastamala Tyrvään Vanhankirkon itäpuolelle kaivettavan sähkökaapelikaivannon linjan muinaisjäännöskartoitus 2011 Hannu Poutiainen Tapani Rostedt

2017 KM Porvoon tuomiokirkko KM 41578

-o ~t.1rj. Kylä: Kuortane Inv.nro: f--t(tl ~ lyd. Kunta: KUORTANE Nimi: Soukkakangasl. Kivikautisen asuinpaikan tarkastus: Sepänmaa 2000:

Nokia Sahanranta arkeologinen tarkkuusinventointi 2017

Savonlinna Kylmäniemi a ja b

Siuntio, Pikkala, Hovgård

PERNIÖ, KIRJAKKALA. Näytteenottokuoppien kaivuun valvonta

TAMPERE Aakkula, Paununkatu 18 koekuopitus 2011

Kivikautinen asuinpaikka Janakkalan pitäjän Irjalan. Kesällä vuonna 1938 ilmoitti oikeusneuvo s lföller Kansalli

2. Yleiskuva kesän 2015 kaivausalueiden sijainnista. Etualalla kesällä 2014 täytetty alue 2. SW-NE GH.

MUINAISJÄÄNNÖSTEN INVENTOINTI

RAASEPORI SLOTTSMALMEN LIITE 3 Tarja Knuutinen & Georg Haggrén Yksikkö- ja rakenneluettelo ALUE 1

EURA KUKONMÄKI. Koekaivaus. Hanna-Mari Nieminen Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander 191J'

Sastamala Rautavedenkatu 8 arkeologinen tarkkuusinventointi 2013

RAASEPORI RAASEPORIN LINNA

Siementen tulkinta idätystestissä kuusella, männyllä ja koivulla III / 2010

Loppi Jokila. Ranta-asemakaava-alueen inventointi Kreetta Lesell 2008 M U S E O V I R A S T O. f

HAUHO Adenius Rautakautisen kalmiston ympäristön koekaivaus

TODISTUS TEHTAAN LAADUNVALVONNASTA. Naulalevyrakenteet

PIRKKALA TURSIANNOTKO

ÄÄNEKOSKI Laukaantie Hirvaskangas luvun tien leikkausdokumentointi

Transkriptio:

VANTAA Brunaberget KASVIMAKROFOSSIILITUTKIMUS 2011 Tutkimusraportti Mia Lempiäinen-Avci Turun yliopisto Biologian laitos Kasvimuseo / Paleoetnobotaniikan laboratorio 2011

JOHDANTO Vantaan Brunabergetissä tutkittiin mesoliittista asuinpaikkaa 30.5.-10.6.2011. Kyseessä oli Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivaus, jonka johtajana oli FT, dosentti Petri Halinen. Asuinpaikka sijoittui useammalle eri ikäiselle terassille, joista alimmalla oli asumuksen jäännökset. Keskeinen kaivausalue sijoitettiin asumuspainanteen pohjoisosaan. Sen lisäksi kaivettiin samalla terassilla 2 koekuoppaa (kuopat 2 ja 5), ylimmällä terassilla 2 koekuoppaa (kuopat 3 ja 4) sekä väliterassilla 1 kuoppa (6). Asumuksen jäännös ajoittuu radiohiiliajoituksen perusteella mesoliittisen kauden loppuun, n. 5890-5675 calbc., mutta samalla terassilla ollut tulisija koekuopassa 2 ajoittuu hieman vanhemmaksi, n. 7310-6835 calbc. Kaivauslöydöt olivat pääasiassa kvartsia, liuske- sekä kivilaji-iskoksia ja -esineitä Lisäksi löydettiin palanutta luuta, jota on määritetty hylkeeksi, haueksi ja särkikaloiksi 1. Kaivausten yhteydessä otettiin maanäytteitä makrofossiilisia kasvijäännetutkimuksia varten. Turun yliopiston kasvimuseolle toimitettiin 21 maanäytettä tutkittavaksi. MAANÄYTEMATERIAALI JA TUTKIMUSMENETELMÄT Alla olevassa taulukossa 1 on esitetty maanäytemateriaali. Näytteiden maalajin määritys perustuu kuivasta maa-aineksesta tehtyyn silmämääräiseen havaintoon laboratoriossa. Näytteet olivat punaruskeaa hiekkaa, jossa oli seassa hieman hiiltä, joissain näytteissä myös kuusen neulasia, varpukasvien lehtiä, lahopuuta, juuria ja oksien kappaleita. Taulukkoon näytteen tiedot on kirjoitettu samoin kuin näytepusseissa. Näytteen koko on mitattu kuivuneesta maa-aineksesta ja ilmoitetaan millilitroina (ml). Samasta kohteesta oli otettu useampia näytteitä, joten kaikki näytteet on ilmoitettu taulukossa erikseen, mutta analyysivaiheessa näytteen tulokset on koottu yhteen taulukossa 2. 1 tiedot Petri Haliselta saadusta sähköpostiviestistä 15.12.2011. 1

TAULUKKO 1. Vantaa Brunaberget maanäytteet. NÄYTTEEN TIEDOT MAALAJI koko/ml alue 1, krs 4, N 49 punaruskea hiekka, hiiltä 110 alue 1, krs 4, N 49 punaruskea hiekka, hiiltä 80 alue 1, krs 4, N 49 punaruskea hiekka, hiiltä 80 alue 1, krs 4, N 50 punaruskea hiekka, hiiltä 80 alue 1, krs 4, TID N 51 punaruskea hiekka, hiiltä 120 alue 1, krs 4, TID N 51 punaruskea hiekka, hiiltä 80 alue 1, krs 4, TID N 51 punaruskea hiekka, hiiltä 100 alue 1, krs 4, TID N 51 punaruskea hiekka, hiiltä 40 alue 1, krs 4, N 52 punaruskea hiekka, hiiltä 40 alue 1, krs 4, N 53 punaruskea hiekka, hiiltä 80 alue 1, krs 4, N 53 punaruskea hiekka, hiiltä 100 alue 1, krs 4, N 54 punaruskea hiekka, hiiltä, neulasia 40 alue 1, krs 5, N 59 punaruskea hiekka, hiiltä, juuria ym. 70 alue 1, krs 5, N 61 punaruskea hiekka, hiiltä 100 alue 1, krs 5, N 62 punaruskea hiekka 80 alue 1, krs 5, N 63 punaruskea hiekka 40 alue 1, krs 9, 2339 etelä punaruskea hiekka 150 alue 1, krs 9, jätek.pohja 2340? punaruskea hiekka, hiiltä 40 alue 1, krs 9, jätek.pohja 2340? punaruskea hiekka, hiiltä 40 alue 2, krs 5, TID N 2 punaruskea hiekka 30 alue 2, krs 6, TID N 45 punaruskea hiekka, hiiltä 40 Maanäytteet käsiteltiin Turun yliopiston paleoetnobotaniikan laboratoriossa kellutusmenetelmällä, jossa näyte sekoitettiin lasimaljassa olevaan kädenlämpöiseen veteen. Näytettä sekoitettiin hitaasti puulastalla, jolloin hiekka ja kivet laskeutuivat astian pohjalle ja veden pinnalle jäivät kellumaan orgaaniset jäänteet. Lasimaljasta veden pinnalla kelluva aines kaadettiin siiviläsarjalle, jonka avulla erotettiin näytteeseen jäänyt orgaaninen aines mineraalimaasta. Siivilöille kaadettu massa pestiin kevyen vesisuihkun avulla ja kaadettiin laakealle maljalle, joka suljettiin ja siirrettiin jääkaappiin odottamaan tutkimusta. Kukin näyte käsiteltiin erikseen, maljat ja siivilät pestiin aina ennen seuraavan näytteen käsittelyä. Jokainen kellutettu näyte säilöttiin kukin omassa maljassaan. Siivilöiden avulla saatiin myös mikroskooppinen siemenaineisto erotettua sekä juurista, lehdistä ja lahopuusta. Siiviläsarjan siivilöiden koot olivat 2.5 mm - 1 mm - 0.25 mm. Suuret roskat jäävät suurimmalle siivilälle ja mikroskooppinen aines putoaa 1mm ja 0.25 siivilöille. 1 mm ja 0.25 mm aines otettiin erikseen talteen ja 2

tutkittiin erikseen, mutta 0.25 siivilälle ei yhdessäkään näyteessä jäänyt makrofossiilista ainesta, joten tuloksena ilmoitetaan 1 mm siivilän aines. Näytteet tutkittiin mikroskoopin (Olympus SZX 9) alla ja määritystä varten näytteistä poimittiin kasvijäänteet kevytpuristeisten pinsettien avulla. Näytteistä otettiin talteen kaikki hiiltyneet kasvijäänteet, puuhiilestä otettiin talteeen n. 10% näytteen koko määrästä, sienirihmastojen pahkoja ja luuta. Hiiltymätön aines on peräisin nykyisin kasvavista kasveista, näytteissä esiintyi runsaasti kuusen ja männyn neulasia, männyn lenninsiivellisiä siemeniä, kukintoja, mustikan lehtiä, lehtisammalten lehtiä, juurimassaa, kaarnaa, lahopuuta, heinän korsia ja yksi pahoin kulunut nokkosen (Urtica dioica) siemen. Hiiltymätöntä aineistoa ei otettu talteen. Hiiltyneiden kasvijäänteiden annettiin kuivua määrityksen jälkeen, sitten ne kuvattiin viipalekuvauksena mikroskooppikameralla (Olympus E-P2), jonka jälkeen kuvasarja yhdistettiin kolmiulotteiseksi, kaikilta osin tarkaksi kuvaksi Combine Zp Image Smacking Software ohjelmalla. Hiiltyneet kasvijäänteet säilytetään lasiputkissa Turun yliopiston kasvimuseon makrofossiilikokoelmassa. MAKROFOSSIILIANALYYSIN TULOKSET Makrofossiilista kasvijäänneaineistoa näytteissä oli hyvin niukasti. Näytteistä löytyi hiiltyneitä kuusen (Picea abies) ja männyn (Pinus sylvestris) neulasten palasia sekä lisäksi männyn kaksi siemeniä. Näyte N 49 (alue 1, krs 4) oli makrofossiilien osalta kaikkein monipuolisin, tästä näytteestä löytyivät edellä mainittujen havupuiden neulasia, sekä yksi männyn siemen (kuva 1). Näytteestä N 52 (alue 1, krs 4) löytyi yksi männyn siemen (kuva 2) ja kuusen neulasten palasia (kuva 3). Näytteestä etelä 2339 (alue 1, krs 9) löytyi myös kuusen neulasten palasia (kuva 4). 3

Kuva 1. Hiiltynyt männyn siemen, näyte N 49. Kuva: Nelly Llena Martinez 2011/TY Kasvimuseo. Sama kuva kannessa. Mittakaava 0,5 mm. Kuva 2. Hiiltynyt männyn siemen, näyte N 52. Kuva: Nelly Llena Martinez 2011/TY Kasvimuseo. Sama kuva kannessa. Mittakaava 0,5 mm. Kuva 3. Vasemmalla hiiltynyt oksan palanen, keskellä hiiltynyt kuusen neulanen ja oikealla hiiltyneen kuusen neulasen kärjen rikooutuneita palasia, näyte N 52. Kuva: Nelly Llena Martinez 2011/TY Kasvimuseo. Mittakaava 1 mm. Kuva 4. Hiiltä, sklerootioita ja alhaalla oikealla yksi kuusen neulanen, näyte etelä 2339 Kuva: Nelly Llena Martinez 2011/TY Kasvimuseo. Mittakaava 1 mm. 4

Raportin lopussa esitetyssä taulukossa 2 kasvijäänteiden lukumäärinä ilmoitetaan kokonaiset siemenet ja esimerkiksi neulasten palaset. Kaikki kasvijäänteet on määritelty lajilleen (esimerkiksi Picea abies). Kasvien nimistö on Hämet-Ahti 2 mukainen. Yhteensä näytteistä määritettiin 9 kasvijäännettä, jotka edustavat kahta eri havupuulajia: kuusta ja mäntyä. Kaikissa näytteissä esiintyi sienirihmastojen pahkoja (Fungi) eli sklerootioita ja puuhiiltä sekä joissain näytteissä oli myös hiiltyneitä oksien ja puuvartisten kasvien varren katkelmia, tikkuja ym. Puuhiiltä oli verrattain runsaasti useimmissa näytteissä, joten hiiltä otettiin talteen noin 10% koko näytteen määrästä. Edellä mainitut on listattu sarakkeeseen muut jäänteet ja niiden määrää on arvioitu seuraavalla asteikolla: *niukasti / alle 5 kpl / näyte **kohtalaisesti / 5 20 kpl /näyte ***runsaasti / 20 100 kpl / näyte ****paljon / yli 100 kpl / näyte Näytteestä jätekuopan pohja 2340 (alue 1, krs 9) löytyi lisäksi kaksi palaneen luun sirua (kuva 5). Palat ovat pinnaltaan kuluneita, joten määritys on epävarma ja siksi se on merkitty taulukkoon kysymysmerkillä. Kuva 5. Kaksi palaneen luun sirua? Näyte jätekuopan pohja 2340. Kuva: Nelly Llena Martinez 2011/TY Kasvimuseo. Mittakaava 0,5 mm. 2 Hämet-Ahti & al. 1998. 5

YHTEENVETO Vantaan Brunabergetin näytteistä tutkittiin yhteensä 21 kappaletta, joista määritettiin yhdeksän hiiltynyttä kasvijäännettä. Kaikki jäänteet olivat peräisin havupuista: kuusen neulasia ja männyn neulasia sekä siemeniä. Tutkimustuloksissa on huomioitava kuusen levintään liittyvä seikka. Vantaan alueelle kuusi on levinnyt 4000 3500 ekr., 3 kun taas Brunabergetin asuinpaikka ajoittuu mesoliittisen ajan lopulle 5890 5675 cal BC sekä 7310 6835 cal BC. Näytteistä löytyneet kuusen neulaset ovat joutuneet arkeologisiin kerroksiin nuoremmista kerroksista. Männyn jäänteet puolestaan ajoittuvat todennäköisesti samaan aikaan kuin muu arkeologinen aineisto mesoliittisen ajan kerrostumista. KIRJALLISUUS Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S., 1988: Retkeilykasvio. Helsinki. Tolonen, K. 1983: Kuusen levinneisyyshistoria Suomessa. Sorbifolia 14 (2/1983). Turussa 15.12.2011 Mia Lempiäinen-Avci Turun yliopisto Biologian laitos Kasvimuseo 20014 Turku mialem@utu.fi 3 Tolonen 1983. 6

näytteen tiedot alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 1 alue 2 alue 2 krs 4 krs 4 krs 4 krs 4 krs 4 krs 4 krs 5 krs 5 krs 5 krs 5 krs 9 krs 9 krs 5 krs 6 TAULUKKO 2. Vantaa Brunaberget 2010 hiiltyneet kasvijäänteet. N 49 N 50 N 51 N 52 N 53 N 54 N 59 N 61 N 62 N 63 etelä 2339 jätek. 2340 TID N 2 N 45 KASVILAJI / JÄÄNNERYHMÄ Picea abies - kuusi, neulanen 2 2 1 Pinus sylvestris - mänty, neulanen 2 Pinus sylvestris - mänty, siemen 1 1 MUUT JÄÄNTEET Fungi - sienirihmastojen sklerootio ** * ** * ** * ** * * * * **** * ** puuhiili *** ** *** **** *** *** *** **** * * * **** ** *** luu, palanut 2? oksan katkelmia, tikkuja *** ** *** * *