RIKOSHISTORIA Murhaaja pakeni yli Atlantin Huhtikuussa 1968 afroamerikkalainen ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King ammuttiin hotellinsa parvekkeelle Memphisissä, ja hyvinpukeutuneen miehen nähtiin poistuvan tekopaikalta. Kun murha-ase löytyi lähistöltä, käynnistyi liittovaltion poliisin FBI:n siihenastisen historian mittavin ajojahti. TROELS USSING Kevyt tuulenvire puhalsi Mississippijoelta halki Memphisin kaupungin ja vilvoitti Martin Luther Kingin kasvoja. Lorraine Moteliin majoittunut 39- vuotias afroamerikkalainen baptistipastori ja kansalaisoikeustaistelija nojasi toisessa kerroksessa sijaitsevan huoneensa parvekkeen kaiteeseen ja jutteli paikallisten ihmisoikeusaktivistien kanssa. Hän oli saapunut edellisenä päivänä Tennesseen osavaltion suurimpaan kaupunkiin Memphisiin osoittaakseen tukeaan puhtaanapitotyöntekijöiden lakolle. Huhtikuun 4. päivän illansuussa hän oli tullut käväisemään motellille vaihtamaan vaatteita ennen kuin hän lähtisi paikallisen pastorikollegansa kotiin syömään illallista. Illasta taitaa tulla sen verran viileä, että sinun kannattaa ottaa päällystakki mukaan, huikkasi Kingiä pysäköintipaikalla autonsa luona odotteleva autonkuljettaja Salomon Jones. OK, Jones! Sinä se jaksat aina pitää minusta huolta, King vastasi. Hän otti taskustaan mento- 64 Historia 18 2014 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Print: wso Status: 815 - PDF PROCES Layout:sfm Red.sek: Martin Luther Kingin ampuneesta James Earl Raysta tuli Yhdys valtojen etsityin rikollinen. AP/POLFOTO lisavukkeen ja oli juuri kääntymässä mennäkseen sisälle, kun jostakin kajahti laukaus. Kello oli 18.01. King lysähti parvekkeen betonilattialle. Luoti oli murskannut hänen alaleukansa ja tunkeutunut syvälle kaulaan. Kun Salomon Jones ja muut pihalla olleet ehtivät paikalle, King makasi parvekkeella laajenevassa verilammikossa ja sai vaivoin sanottua heille: Kaikki on ohi. Vaikka jokainen näki, miten paha tilanne oli, kaikki yrittivät rohkaista Kingiä vakuutellen, että tämä selviäisi kyllä. Pian hänen kasvonsa kuitenkin muuttuivat tuhkanharmaiksi, hänen huulensa alkoivat sinertää ja hänen verenpaineensa romahti. Kun ambulanssi ja poliisit saapuivat Lorraine Moteliin, ambulanssimiehet joutuivat toteamaan, että Martin Luther King ei tulisi toipumaan saamastaan osumasta. Maailmankuululla ihmisoikeustaistelijalla oli enää vain hetki elinaikaa. Koko maailma uskoi murhaajan jäävän nopeasti kiinni, mutta yllättäen tekijä onnistuikin pakoilemaan YHTEENVETO Taustaa: 1960-luvulla Yhdysvaltojen etelävaltioiden afroamerikkalaiset kamppailivat Yhdysvallat saadakseen yhtäläiset oikeudet valkoihoisten kanssa. Mustien kansalais oikeusliikkeen johtaja Martin Luther King oli valkoisten ääriliikkeiden tappolistalla. Tapahtumat: Kingin murhaaja James Earl Ray pakeni Kanadaan ja edelleen Eurooppaan. Hänen määränpäänsä oli Rhodesia, josta häntä ei luovutettaisi Yhdysvaltoihin. Seuraukset: Martin Luther Kingin murha nosti etelävaltioiden mustien puuttuvat kansalaisoikeudet kaikkien tietoisuuteen, ja mustien kansalaisoikeusliike sai yleisen mielipiteen puolelleen. Memphis Historia 18 2014 65 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
RIKOSHISTORIA poliisia pitkään, vaikka ajojahdista tulikin FBI:n siihen asti kaikkein suurin etsintäoperaatio. King oli sekä rakastettu että vihattu Vuonna 1968 murhattu Martin Luther King oli Yhdysvaltojen mustien kansalaisoikeusliikkeen näkyvin hahmo. Alabaman osavaltion Montgomeryn baptistikirkon uusi pastori King nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1955 Montgomeryn bussiboikotin yhteydessä, kun mustat nousivat Martin Luther Kingin johdolla kapinaan vastaan säädöstä, jonka mukaan heidän täytyi nousta linjaautoon takaovesta sisään ja luovuttaa paikkansa ja siirtyä auton takaosaan, jos autoon tuli istumapaikkaa tarvitsevia valkoihoisia matkustajia. King piti kuuluisan yhdenvertaisuutta kannattavan puheensa Minulla on unelma vuonna 1963, ja vuonna 1964 vasta 35-vuotias King sai Nobelin rauhanpalkinnon väkivallattomasta kansalaisoikeustoiminnastaan. Yhdysvaltalaiset äärioikeistolaiset rotukiihkoilijat vihasivat Kingiä, ja heidän joukossaan oli myös 39- vuotias tapa rikollinen James Earl Ray. Hän oli noin vuotta aikaisemmin paennut kuorma-auton lavalle piiloutuneena Jefferson Cityn vankilasta Missourista, missä hän oli kärsinyt kahdeksantoista vuoden tuomiotaan useista aseellisista ryöstöistä. Ensimmäisellä viikolla pakonsa jälkeen Ray oli seuraillut Kansas Cityyn menevää rautatietä länteen päin. Hän oli päätellyt poliisin olettavan, että hän lähtisi kohti itää, jossa asui hänen veljensä, ja arveli voivansa karistaa poliisit kannoiltaan lähtemällä päinvastaiseen suuntaan. Viikot ja kuukaudet kuluivat, eikä Rayta tavoitettu. Hän alkoi olla varma, ettei hän jäisi lainkaan kiinni. Hän asettui Eric S. Galtin nimellä vuonna 1967 Los Angelesiin, jossa hän muun muassa kävi tanssikoulua, kouluttautui baari mestariksi ja toimi vapaaehtoistyöntekijänä George Wallacen presidentinvaalikampanjassa. Ray kannatti Wallacea, koska tämä ajoi rotuerottelun säilyttämistä ja vastusti Yhdysvaltojen mustien kansalaisoikeusliikettä. Ray inhosi mustia ja vihasi erityisesti kansalaisoikeusliikkeen johtajaa Kingiä. Hän käytti Kingistä pilkkanimeä Martin Luther Coon eli Martin Luther "mutiainen". Rayn viha kasvoi lopulta niin suureksi, että keväällä 1968 hän lähti Memphisiin tarkoituksenaan tappaa King. Murhaaja vaani Kingiä Huhtikuun 4. päivänä 1968, vain kolme tuntia ennen murhaa, James Earl Ray kirjoittautui John Willardin nimellä Bessie Brewerin matkustajakotiin Memphisissä. Ray oli seurannut Martin Luther Kingin liikkeitä tiedotusvälineistä ja lukenut paikallislehdestä, että King asui Lorraine Motelin huoneessa 306. Ray otti Bessie Brewerin matkustajakodista ensin huoneen numero 8 mutta kävi melkein saman tien vaihtamassa sen huoneeseen 5B, josta oli suora näköyhteys Lorraine Moteliin ja Kingin huoneeseen. Ray maksoi viikosta ja asettui huoneeseensa. Vain 60 metrin päässä Martin Luther Kingillä oli unelma Martin Luther King tuli tunnetuksi 1950- ja 1960-luvuilla Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeen johtajana. Liike ajoi etelävaltioiden mustille samoja oikeuksia kuin valkoihoisilla oli. King ei hyväksynyt väkivaltaisia keinoja kansalaisten yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi. Hän oli innostava puhuja, joka kuuluisassa Minulla on unelma -puheessaan kuvaili toiveidensa mukaista tulevaisuuden Yhdysvaltojen yhteiskuntaa: Minulla on unelma, että jonain päivänä neljä pientä lastani voivat elää maassa, jossa heitä ei arvioida heidän ihon värinsä perusteella vaan sen perusteella, mitä he ovat. Minulla on unelma tänään! CORBIS/ALLOVER Martin Luther King puhui joukkokokouksissa kaikkien Yhdysvaltojen asukkaiden yhtäläisistä kansalaisoikeuksista. 66 Historia 18 2014 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
oli Lorraine Motel ja huone 306, jonka parvekkeella Kingistä otetun kuvan hän oli nähnyt lehdessä. Ray kävi ostamassa itselleen kiikarin ja asettui sen kanssa huoneensa ikkunaan odottamaan Kingiä. Vähän ennen kuutta illalla Ray näki Kingin avaavan parvekkeen oven ja astuvan ulos parvekkeelle. Ray otti laukkunsa ja laatikon, jossa oli hänen Remington-kiväärinsä vihreään kankaaseen käärittynä. Hän meni kylpyhuoneeseen, jonka ikkunasta näkyi parhaiten Kingin parvekkeelle. Hän avasi ikkunan, latasi kivääriinsä yhden ainoan patruunan, nousi kylpyammeeseen asettamalleen jakkaralle, nojasi seinään ja työnsi kiväärinpiipun ulos ikkunasta. Kingin pää täytti kiväärin kiikaritähtäimen koko näkökentän. Oli kuin Ray olisi seissyt aivan vihaamansa Kingin vieressä. Kello 18.01 Ray painoi liipaisinta. Ihan kuin olisi kuulunut laukaus! Ray pani kiväärin kiireesti takaisin laatikkoon ja kääräisi sen ja pienen laukkunsa kiväärin suojana olleeseen vihreään kankaaseen. Hän tempaisi oven auki ja asteli rivakasti käytävän poikki. Ihan kuin olisi kuulunut laukaus! sanoi yksi matkustajakodin asukas Rayn harppoessa ohi. Sitä se olikin, vastasi Ray ykskantaan vältellen näyttämästä kasvojaan häntä puhutelleelle miehelle. Ray juoksi portaat alas, meni ulos ja käveli autolleen South Main Streetille. Ketään ei tullut vastaan. Vasta kun hän oli melkein autonsa kohdalla, hän näki kolme poliisiautoa ja poliiseja, jotka oli hälytetty murhan vuoksi hotellille. Ray pudotti kiireesti kankaaseen kääräisemänsä aselaatikon ja laukun kadun varressa olevan peliautomaatteja myyvän ja huoltavan Canipe s Amusement Companyn ovisyvennykseen. Guy Canipe oli sisällä ja kuuli kolahduksen, kun jokin kova esine osui oveen. Uteliaana hän meni katsomaan, mikä kolahduksen oli aiheuttanut, ja näki tuntemattoman, hyvinpukeutuneen miehen nousevan valkoiseen Ford Mustangiin. Näitkö, kuka se oli? huusi häntä kohti pistooli kädessään juokseva poliisi jo kaukaa Canipelle, joka tutki yrityksensä ovelle pudotettua kääröä. Canipe kertoi näkemästään apulaisseriffi Judson Ghormleylle, joka oli selvästi tyytyväinen silminnäkijältä saamiinsa tietoihin, vaikka epäilty olikin päässyt karkuun. Olen Main Streetillä talon numero 424 edessä, ja minulla on täällä mahdollinen murha-ase. Epäilty poistui Main Streetiä etelään päin: nuori, valkoihoinen mies yllään tumma puku... Luultavasti liikkeellä valkoisella Mustangilla, Ghormley lateli radiopuhelimeensa. Ampumisesta oli kulunut vain kymmenen minuuttia, ja poliisilla oli jo oletettu murha-ase, epäilty ja kuvaus hänestä. Poliisi luuli, että pidätys olisi vain ajan kysymys. FBI otti tutkinnan hoitaakseen FBI:n Memphisin osaston johtaja Robert Jensen saapui ensimmäisten joukossa tapahtumapaikalle. Tavallisesti murhatutkimukset hoidettiin paikallisen poliisin voimin, Kingin murhaaja ihaili Hitleriä James Earl Ray toivoi, että mustista päästäisiin Yhdysvalloissa eroon ottamalla mallia natseista. Ray vihasi nuoresta pitäen kaikkia muita kuin valkoisia amerikkalaisia. Huolimatta siitä, että Saksa oli toisessa maailmansodassa Yhdysvaltojen vihollinen, Ray palvoi Adolf Hitleriä niin palavasti, että hän kantoi toisen maailmansodan aikana Führerin kuvaa lompa kossaan. Kun hän oli sodan jälkeen suorittamassa sotilaspalvelustaan Länsi-Saksassa, hänestä tuli entistä vankkumattomampi rotuopin kannattaja. Jimmy ihaili Hitleriä, koska Hitler olisi hänen mielestään pystynyt tekemään Yhdysvalloista valkoisten maan, jossa ei olisi juutalaisia eikä neekereitä, kertoi James Earl Rayn veli Jerry toimittajalle Martin Luther Kingin murhan jälkeen. Myös eräs Rayn baarituttavuus oli pannut merkille hänen piintyneen rasisminsa: Hän vihasi mustia aivan järjettömästi. Hän ei sietänyt heitä ollenkaan. Jos oli hänen kanssaan eri mieltä asiasta, hän kävi päälle. Ray vihasi mustia ja erityisesti Kingiä niin paljon, että hän oli sanonut muille vangeille Jefferson Cityn vankilassa: Jos minä joskus pääsen täältä pois, minä tapan sen. James Earl Ray ihaili kansallissosialismia ja kannatti Yhdysvaltojen natsipuoluetta. Ray jätti murha-aseen, Remington Gamemaster -kiväärin, kadun varteen lähelle murhapaikkaa. mutta tämä ei ollut mikään tavallinen surmatyö, ja niin Jensen lähti varmuuden vuoksi Lorraine Motelille. FBI:n apulaisjohtaja Cartha DeLoach ottikin pian yhteyttä Jenseniin. Valtionsyyttäjä haluaa, että otamme asian hoidettavaksemme, DeLoach sanoi, ja selitti, miksi: Tämä tapaus täytyy ehdottomasti selvittää mahdollisimman pian. Kaikki liikenevät voimat on otettava käyttöön. Komenna joka iikka heti töihin niin pitkäksi aikaa kuin ne vain pysyvät tolpillaan, apulaisjohtaja jatkoi. Liittovaltion poliisissa 21 vuotta työskennellyt Jensen ei mennyt paniikkiin, vaan ryhtyi järjestelmällisesti töihin. JAMES EARL RAY AP/POLFOTO, CORBIS/ALLOVER, NATIONAL ARCHIVES Historia 18 2014 67 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
RIKOSHISTORIA CORBIS/ALLOVER OG GETTY IMAGES Salaliittoteoriat: FBI tai Ku Klux Klan olivat Kingin murhan takana Martin Luther Kingin murha synnytti salaliittoteorioita, joiden mukaan murhan olivat itse asiassa tilanneet korkean tason virkamiehet tai alamaailma eikä ajatus ollut James Earl Rayn, mitättömän rasistin, oma. Virallisten lähteiden mukaan FBI:n johtaja J. Edgar Hoover piti Kingiä kansankiihottajana ja uhkana kansakunnan turvallisuudelle. Tällä perusteella salaliittoteoreetikot ovat päätelleet, että FBI järjesti Kingin murhan. Toisten teorioiden mukaan Ku Klux Klan maksoi James Earl Raylle Kingin murhasta. Valkoisten amerikkalaisten ylivaltaa ajava Ku Klux Klan varmasti unelmoi Kingin pääsevän hengestään, mutta on myös mahdollista, että Ray vain toivoi Ku Klux Klanin palkitsevan hänet surmatyöstä. Rikosteknikot mittasivat, kuvasivat ja analysoivat murhapaikan, ja poliisit keräsivät silmin näkijöiltä lausunnot. Useimmat kertoivat laukauksen tulleen matkustajakodista. Matkustajakodin toisen kerroksen huone 5B ja kylpyhuone olivat pian tutkimuksen kohteena. Huoneesta löytyi uusi kiikarikotelo, ja matkustajakodin omistaja ja epäillyn nähneet asukkaat kertoivat kuulusteluissa, että huoneeseen oli majoittunut hyvin pukeutunut, tummatukkainen, valkoihoinen mies. Mies oli kirjautunut sisään nimellä John Willard. Robert Jensen pani pari miestään etsimään John Willard -nimisiä henkilöitä ja ajoi itse paikalliselle FBI:n toimistolle, johon Main Streetiltä löydetty käärö oli tuotu. Illalla Jensen avasi käärön kumihansikkaat kädessään ja asetteli sen sisällön siistiin riviin pöydälle. Laukussa oli peseytymisvälineitä, mikä sopi yhteen sen kanssa, että silminnäkijät olivat kuvailleet miestä siistiksi. Remington-kivääri oli uusi, ja Jensenin ihmeeksi siinä oli vielä sarjanumerokin tallella, minkä ansiosta sen ostopaikka oli helppo selvittää. Kääröstä löytyivät vielä kiikarit ja niiden kuitti. Kiikarit kuuluivat mitä ilmeisimmin koteloon, joka oli löytynyt huoneesta 5B. Oli siis todennäköistä, että huoneen 5B asukas oli sama henkilö, joka oli jättänyt asekäärön Main Streetin varrelle ovisyvennykseen. FBI sai kivää ristä kaksi selvää sormenjälkeä, joten FBI:n varajohtaja Cartha DeLoach oli tyytyväinen ja uskoi vakaasti, että murhaaja saataisiin pian kiinni. Ray pakeni Kanadaan James Earl Ray oli päässyt valkoisella Mustangillaan jo satojen kilometrien päähän. Hän oli ajanut pysähtymättä koko yön Sekä FBI:n päällikkö että Ku Klux Klan halusivat eroon Martin Luther Kingistä. Tennesseen ja Mississippin halki kohtaamatta ainoatakaan poliisia. Hän oli kuunnellut radiota koko matkan ajan ja ihmetellyt, millaisen kaaoksen hänen ampumansa luoti oli saanut aikaan. Ensin oli kerrottu, että Martin Luther King oli kuollut pian sen jälkeen, kun hänet oli tuotu sairaalaan. Sen jälkeen olivat alkaneet uutiset mellakoista ja tulipaloista monissa maan suurimmissa kaupungeissa mustien purkaessa suuttumustaan Kingin murhasta. Kun Ray pääsi Alabamaan, hän kuuli radiosta, että poliisi etsi valkoista Ford Mustangia ja siististi pukeutunutta valkoihoista miestä. Ray tajusi olevansa kuin tarjottimella rakkaassa autossaan, mutta päätti silti jatkaa sillä Atlantaan, Georgiaan, josta hän oli vuokrannut huoneen muutamia kuukausia aiemmin. Aamulla puoli yhdeksän maissa huhtikuun 5. päivänä Ray saapui Atlantaan, missä hän jätti autonsa pysäköintialueelle ja haki asunnoltaan rahansa ja revolverinsa. Yhden aikaan iltapäivällä Ray nousi Atlantassa Cincinnatiin menevään Greyhound-bussiin. Murhasta oli kulunut 19 tuntia, ja viimein hän saattoi ummistaa silmänsä ja uneksia Rhodesiasta, minne hän aikoi paeta ja asettua loppuiäkseen asumaan. Rhodesia eli nykyinen Zimbabwe oli kolme vuotta aikaisemmin itsenäistynyt Britanniasta, eikä maata kovin ottein johtavalla valkoisen vähemmistön hallituksella ollut luovutussopimusta Yhdysvaltojen kanssa, koska Yhdysvallat ei ollut tunnustanut koko valtiota. Mutta ennen kuin Ray pääsisi Rhodesiaan, hänen täytyi ensin päästä Cincinnatiin, Detroitiin ja Kanadaan. Hänen pakomatkansa oli siis vasta alussa. FBI pääsi Eric Galtin jäljille James Earl Rayn körötellessä bussin kyydissä pohjoiseen FBI:n erikoisagentit John Bauer ja Stephen Darlington kävivät järjestelmällisesti läpi Memphisin majoitusliikkeitä selvittääkseen, oliko valkoisella Ford Mustangilla liikkunut mies asunut Memphisissä muuallakin kuin Bessie Brewerin matkustajakodissa. FBI:llä oli jo tiedossaan, että nimi John Willard oli väärä, koska ainoa sopivan ikäinen John Willard oli vankilassa ja sen vuoksi epäilysten ulkopuolella. Yli vuorokauden kestäneiden etsintöjen jälkeen FBI:n agentit tulivat New Rebel Moteliin, jonka omistaja muisti Fordilla saapuneen asukkaan. Motellin omistaja James Earl Ray pakeni Eurooppaan Ramon George Sneydin nimelle väärennetyllä Kanadan passilla. PASSPORT COLLECTOR 68 Historia 18 2014 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
tutki huhtikuun kolmannen päivän majoituskortteja ja löysi etsimänsä: Mustang, rekisterinumero 1-38993, omistaja luki kortista. Entä asiakas minkä niminen hän oli?, Bauer kysyi. Motellinomistaja käänsi hotellikortin agenttien nähtäväksi: Eric S. Galt, Bauer luki. Uusi, tärkeä johtolanka oli löytynyt. Sillä välin Eric S. Galt ei ollut haaskannut aikaa. Hän oli ylittänyt Kanadan rajan taksilla ja jatkanut Kanadan puolella junalla Torontoon. Perille päästyään hän oli 6. huhtikuuta vuokrannut huoneen puolalaisen Szpakowskin pariskunnan luota. Huhtikuun 8. päivän aamuna Ray meni kirjastoon ja halusi tutkia paikallisia sanomalehtiä 1930-luvulta. Hänet ohjattiin mikrofilmihuoneeseen, jossa hän etsi lehdistä uutisia itsensä ikäisten henkilöiden syntymästä. Vuonna 1932 syntynyt Ramon George Sneyd sopi parhaiten hänen tarkoituksiinsa. Nimi oli riittävän tavallinen, ettei se herättäisi huomiota. Ray soitti varmistussoiton oikealle Sneydille esitellen itsensä passivirkailijana, joka halusi varmistaa, oliko oikealla Sneydillä passia tai passihakemusta vireillä. Kun ei ollut, hän vain pahoitteli erehdystä ja tarpeetonta soittoa. Kolme päivää myöhemmin Ray osti teatterimeikkejä ja silmälasit. Hän värjäsi ihonsa ja kulmakarvansa tummemmiksi, kampasi hiuksensa jakaukselle, pani silmälasit päähänsä ja kävi otattamassa itsestään passikuvan, jossa hän näytti lähinnä professorilta. Ray meni passikuvien ja väärennetyn syntymätodistuksen kanssa Kennedy Travel Bureau -matkatoimistoon ja varasi itselleen lentolipun Lontooseen, mitä varten hän Rotukiihkoilija pyrki Afrikkaan James Earl Ray pakeni Yhdysvaltojen halki autolla Kanadaan ja sieltä lentäen Britanniaan ja edelleen Portugaliin. Portugalista hänen oli tarkoitus jatkaa laivalla Luandaan ja sieltä maitse lopulliseen päämääräänsä Rhodesiaan. 3 Taksilla rajan yli Ray otti Detroitissa taksikyydin Kanadan puolelle ja nousi Toronton junaan. 1 Detroit Memphis Toronto Atlanta Omalla autolla Memphisistä Ammuttuaan Martin Luther Kingin Memphisissä Ray pakeni. Hän ajoi Ford Mustangillaan Tennesseen ja Mississippin halki Atlantaan, Georgiaan. 4 Hankki väärällä nimellä passin Torontossa Ray hankki Kanadan passin ja osti meno-paluulipun Lontooseen. Atlantin valtameri Bussilla pohjoiseen Atlantassa Ray haki asunnoltaan rahansa ja revolverinsa ja lähti bussilla pohjoiseen kohti Detroitia. James Earl Ray pakeni murhapaikalta valkoisella Ford Mustangillaan. Lontoo 2 6 Lissabon Välilasku Lontoossa 5 Lontoosta Ray lensi Lissaboniin. Portugalista hänen oli tarkoitus jatkaa laivalla kohti lopullista määränpäätään, Rhodesiaa. Lissabonista laivaan Lissabonista Rayn aikomuksena oli jatkaa laivalla Angolaan ja sieltä maitse Afrikan mantereen poikki Rhodesiaan. 7 Kiinniotto 8 Ray palasi Lontooseen ja jäi kiinni Brysselin koneen lähtöselvityksessä. Viisumi viivästi Ray ei päässyt Rhodesiaan, koska Angolan viisumin saaminen olisi kestänyt viikon. Ainoa sopiva laiva lähti kuitenkin jo kahden päivän kuluttua, eikä seuraavasta ollut tietoa. Luanda RHODESIA GETTY IMAGES Historia 18 2014 69 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
RIKOSHISTORIA AP/POLFOTO tarvitsi myös passin. Lento lähtisi 6. toukokuuta, johon mennessä passi olisi valmis. Ray antoi passikuvansa virkailijalle ja sopi tulevansa noutamaan liput ja passin kahden viikon kuluttua. Matkatoimistovirkailija kirjoitti passihakemukseen saatteen: Kiireellinen. Asiakkaamme haluaa päästä lähtemään mahdollisimman pian. Murhaajan kurssikuva löytyi Torstai-iltapäivänä 11. huhtikuuta atlantalaisella pysäköintipaikalla kuhisi poliiseja ja FBI:n agentteja. James Earl Rayn kuusi päivää aikaisemmin Atlantaan jättämä Ford Mustang oli löytynyt. Eräs lähitalon asukkaista oli alkanut ihmetellä, miksi valkoinen auto oli seissyt pysäköintipaikalla päiväkausia. Poliisit tarkistivat rekisterinumeron, ja huomasivat, että auto oli sama, jolla Eric Galt oli saapunut Memphisiin. Auton tuulilasissa oli tarra, jonka mukaan siihen oli vastikään vaihdettu öljyt Los Angelesissa sijaitsevassa autohuollossa. Huoltoliikkeestä FBI sai osoitteen, jossa Galt oli asunut kaksi kuukautta Los Angelesissa. Rayn unelma oli valkoinen ylivalta Ray ihaili Rhodesian valkoisen vähemmistön ylivertaista asemaa mustaan enemmistöön nähden. James Earl Ray aikoi paeta eteläisessä Afrikassa sijaitsevaan Rhodesiaan eli nykyiseen Zimbabween. Maan valkoinen vähemmistö oli irrottanut Rhodesian Britanniasta vuonna 1965, koska pelkäsi brittien luovuttavan maan mustien hallintaan. Rhodesian vähälukuiset valkoiset pitivät maan mustan enemmistön törkeää alistamista täysin oikeutettuna: Uudisraivaajina meidän harteillamme on sivilisaation ylläpitäminen tässä alkeellisessa maassa, julisti Rhodesian pääministeri Ian Smith maan itsenäisyyspuheessa. Ray ihaili Rhodesian kovaa linjaa mustia kohtaan, mutta vielä tärkeämpää hänelle oli se, että maalla ei ollut luovutussopimusta Yhdysvaltojen kanssa, koska Yhdysvallat ei ollut edes tunnustanut maan itsenäisyyttä. Ray elätteli toiveita, että Rhodesian johto kiittäisi ja ylistäisi häntä Martin Luther Kingin murhaamisesta. Ray halusi nimenomaan Rhodesiaan, jossa valkoinen vähemmistö kohteli maan mustaa enemmistöä täysin mielivaltaisesti. Vuokranantaja muisti Galtin hyvin: Tumma taaksepäin kammattu tukka. Hiljainen tyyppi. Siisti puku, hän kertoi FBI:n agenteille. Sanoiko Galt, mihin hän oli menossa? Hmm, juu Atlantaan, Georgiaan, mies vastasi ja etsi osoitteen. FBI sai myös selville, että Galt oli Los Angelesissa asues saan harrastanut tanssia mutta lopettanut aloitettuaan baarimestarikurssin. FBI:n agentti Theodore A Hearn meni seuraavana päivänä käymään Sunset Boulevardilla sijaitsevaan baarimestarikouluun. Koulun johtaja Tomas Lau kehui Galtin luontaisia edellytyksiä alalle: Oikein sopiva baarimestariksi. Ahkera ja järjestelmällinen henkilö. Lau ei kuitenkaan osannut kuvailla, miltä Galt näytti. Mutta minulla on täällä kyllä kuva hänestä, hän jatkoi. Miksi ihmeessä? agentti A Hearn hämmästeli. Meillä otetaan aina kuva kaikista valmistuneista diplomin ja johtajan kanssa, Lau kertoi. Hän löysi arkistostaan maaliskuun 2. päivänä otetun kuvan baarimestarin kirjaansa ylpeänä esittelevästä Galtista. Siinä hän nyt oli. Hoikka mies puku päällä ja solmio kaulassa Martin Luther Kingin murhasta etsitty mies. Murhaajan oikea nimi saatiin selville FBI:n agentit Atlantassa alkoivat tutkia Galtin jälkeensä jättämää omaisuutta. Galtin asunnosta löytyi kaupunkien ja maiden karttoja, muun muassa Atlantan kartta, johon oli ympyröity Martin Luther Kingin koti ja alue, josta valkoinen Ford Mustang löytyi. Meksikon kartasta saatiin sormenjälki, joka vastasi murha-aseessa olevaa. FBI oli nyt varma asiastaan: Galt oli Kingin murhaaja. Keskiviikkona 17. huhtikuuta FBI julkaisi pidätysmääräyksen, jossa Galtin todettiin olevan aseistettu ja vaarallinen. Seuraavana aamuna etsityn miehen kuva julkaistiin kaikkien maan sanomalehtien etusivulla. FBI:n tietokannassa oli 82 miljoonan ihmisen sormenjäljet, ja niiden vertaileminen olisi tuonaikaisilla menetelmillä kestänyt iäisyyden. Sen perusteella, että epäilty vaihtoi toistuvasti asuinpaikkaa ja käytti peitenimiä, tutkintaa johtava FBI:n varajohtaja Cartha DeLoach päätti rajata haun ennen Kingin murhaa etsintäkuulutettuihin henkilöihin, joita oli vain 53 000. Jo seuraavana päivänä DeLoach sai puhelun FBI:n sormenjälkiyksikön johtajalta, Les Trotterilta. Mies on löytynyt! Täydellisesti yhteensopivat sormenjäljet löytyivät muutama minuutti sitten sormenjälkikortista numero 702. Tekijä on taparikollinen, ja hänen nimensä on James Earl Ray, Trotter hehkutti. Muutamaa päivää myöhemmin Ray avasi television majapaikassaan Torontossa. Hän halusi nähdä The FBI -ohjelman, jonka lopussa näytettiin Yhdysvaltojen kymmenen etsityintä rikollista. Yllätys oli melkoinen, kun hänen kasvonsa lävähtivät ruutuun ja vieläpä oikealla nimellä. Rayn vangitsemiseen johtavista tiedoista on luvattu 100 000 dollarin palkkio, kertoi ohjelman juontaja. Herra Sneyd ylittää Atlantin Vaikka FBI:llä oli valokuva, murhatutkimukset eivät edistyneet mitenkään seuraavien kahden viikon aikana. Rayn 70 Historia 18 2014 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
uusi henkilöllisyys Ramon George Sneydinä ei ollut paljastunut. Toukokuun 6. päivänä silmälasipäinen herra Sneyd nousi Toronton kansainvälisellä lentokentällä koneeseen. Hän saapui seuraavana aamuna Lontooseen, josta hän jatkoi edelleen Portugaliin Lissaboniin. Kaikki näytti aluksi lupaavalta: Ray löysi Lissabonista laivan, jolla hän pääsisi 130 dollarilla Angolaan, kunhan saisi viisumin. Sitten hänelle selvisi, että viisumin saaminen kesti viikon, ja laivan lähtöön oli enää kaksi päivää. Ray etsi kuumeisesti toista mahdollista laivaa, muttei löytänyt sellaista. Niinpä hän lensi toukokuun 17. päivänä takaisin Lontooseen aikoen yrittää myöhemmin Brysselin kautta eteenpäin. Sillä aikaa FBI selvitteli Rayn aikeita tämän entisiltä sellitovereilta. Eräs heistä kertoi Rayn puhuneen aikeestaan paeta vankilasta Kanadaan ja sieltä ulkomaille, koska Kanadan passi oli helppo saada. Tämän heiveröisen vihjeen perusteella FBI pyysi Kanadan poliisia tarkastamaan kaikki huhtikuun 1967 jälkeen jätetyt passihakemukset. Kaikkiaan 12 kanadalaista poliisia pantiin vertailemaan yli 250 000 passihakemuksen kuvaa Rayn kuviin. Kesäkuun 1. päivänä Robert Wood sai Ramon George Sneydin passikuvan eteensä. Hän tarkisti onko vasen korva lievästi ulkoneva, onko leuassa kuoppa ja ovatko kasvojen mittasuhteet samat. Tämä voisi olla Ray silmälasit päässään, huusi Wood. Soitto oikealle Sneydille vahvisti, että hänellä ei ollut passia. Soittokierros matkatoimistoihin paljasti, että Ramon George Sneyd oli matkustanut Lontooseen. FBI otti välittömästi yhteyttä Scotland Yardiin, ja väärän Sneydin passikuva lähetettiin kaikille Britannian lentokentille ja matkustajasatamiin. Häkkilintu lennähti hetkeksi vapauteen James Earl Ray tuomittiin 99 vuoden vankeuteen Brushy Mountainin vankilaan. Vaikka vankilan piti olla pakovarma, Ray onnistui karkaamaan vankilasta vuonna 1977, ja hän pääsi taas hetkeksi FBI:n etsityimpien rikollisten listalle. Ray jäi kiinni jo 54 tunnin kuluttua ja sai vielä vuoden lisää tuomioonsa. Hän kuoli vankeudessa 70-vuotiaana 23. huhti kuuta 1998. maasta, joten poliisilla oli valtuudet pidättää hänet. Ray vietiin Scotland Yardiin. Siellä hänen matkalaukustaan löytyi takki, jossa oli nimikointi Eric Galt. Meillä on syy olettaa, että te ette ole Kanadan kansalainen vaan yhdysvaltalainen, sanoi kuulustelija rikosylikomisario Thomas Butler. No niin Olenhan minä, Ray mutisi. Eikä teidän nimenne ole Sneyd vaan James Earl Ray, ja teidät on etsintäkuulutettu Yhdysvalloissa erittäin vakavista rikoksista, kuten ampuma-aseella tehdystä murhasta, Butler totesi. Rayn 65 päivää kesänyt pako oli ohi. Lue lisää Ray pakeni vuonna 1977 Brushy Mountainista, joka oli yksi Yhdysvaltojen tarkimmin vartioiduista vankiloista. Hampton Sides: Hellhound on His Trail: The Electrifying Account of the Largest Manhunt in American History, Anchor 2011 Gerald Posner: Killing the Dream: James Earl Ray and the Assassination of Martin Luther King Jr., Open Road Media 2013 George McMillan: The Making of an Assassin: The Life of James Earl Ray, Little, Brown 1976 Oikeusministeriön tutkintaraportti: www.justice.gov/crt/about/crm/mlk/part1.php M. HODGE Kingin murhaaja jäi kiinni Kesäkuun 8. päivänä James Earl Ray aste li revolveri taskussaan Lontoon Heathrown kentän kakkosterminaaliin lähteäkseen Belgiaan Brysseliin. Hän uskoi, että pääsisi Belgian kautta halvalla ja helposti Rhodesiaan. Saisinko passinne, kiitos, sanoi lähtöselvitystiskin nuori virkailija. Ray kaivoi takintaskustaan Kanadan passin. Kanadan passi sai taaempana seisovan Scotland Yardin etsivä Philip Birchin valpastumaan. Hän tarkisti etsintäkuulutettujen luettelon ja huomasi Sneydin nimen. Birch meni ja koputti Rayta olalle ja pyysi tältä kohteliaasti: Tulisitteko hetkeksi tänne. Ray lähti rauhallisesti mukaan luullen kyseen olevan rutiinitarkastuksesta. Vasta, kun hänelle tehtiinkin ruumiintarkastus ja hänen takataskustaan löytyi ase, hän alkoi hermostua ja selitellä. Olen menossa Afrikkaan. Ajattelin, että siellä saattaa tarvita asetta, Ray puolustautui. Hänellä ei ollut lupaa aseelle, ja hän oli yrittänyt salakuljettaa luvattoman aseen FBI:ssä pelättiin, että James Earl Ray murhattaisiin, minkä vuoksi hänellä oli luotiliivi aina siirrettäessä. SHELBY COUNTY REGISTER Katso tallenne James Earl Rayn FBI:n kuulustelusta ja testaa tietosi: historianet.fi/earl Historie 18 2014 71 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se