KUOPION HIIPPAKUNNAN PIISPA Päätöslausunto Vaara-Karjalan seurakunnan piispantarkastuksessa 2016 Olen suorittanut kirkkojärjestyksen 18. luvussa mainitun piispantarkastuksen Vaara-Karjalan seurakunnassa. Sen johdosta annan seuraavan päätöslausunnon. Sitä tulee tarkastella Joensuun seurakuntayhtymästä annetun päätöslausunnon yhteydessä ja rinnalla. Piispantarkastuksen tarkoitus Ennen varsinaista seurakunnan analyysiä on puhuttava piispantarkastuksen tarkoituksesta. Haluan muistuttaa kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että seurakunnan tehtävä on hengellinen. Kirkkolain ensimmäisen pykälän mukaan kirkkomme tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa uskoa, joka on lausuttu kolmessa varhaisen kirkon uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa (KL 1:1 ). Tämä on kuin kompassi, joka antaa toiminnalle suunnan, tai kuin nuottiavain, joka antaa kaikkeen työhömme iloisen sävelen. Jumala on meidät luonut, Kristus on meidät armahtanut ja Pyhän Hengen välityksellä kolmiyhteinen Jumala synnyttää uskomme, vahvistaa rakkauttamme, liittää meidät uskovien yhteisöön eli seurakuntaan ja lopulta tekee meidät osallisiksi omasta jumalallisesta elämästään. Kirkon tehtävä määritellään seuraavassa pykälässä näin: Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa, jakaa pyhiä sakramentteja ja toimii lähimmäisen rakkauden toimittamiseksi (KL 1:2 ). Ja sitten tulee olennainen eli se, että kirkon tehtävää toteuttavat seurakunnat: Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä (KL 4:1). Piispantarkastuksen tarkoitus on selvittää, miten seurakunta on hoitanut tätä tehtävää, ja vielä enemmän, miten sen tulisi mahdollisimman hyvin tulevaisuudessa hoitaa tätä tehtävää. Tämä seurakunnan tehtävä on hengellinen ja se yhdistää teitä kaikkia. Toiseksi, vaikka seurakunnan tehtävä on hengellinen, silti seurakunta on konkreettinen ja koostuu ruumiillisista ihmisistä. Siksi seurakunnan asioita on hoidettava yhteisten pelinsääntöjen
2 mukaan, keskinäisessä rakkaudessa ja hyvässä järjestyksessä. Siksi tarkastelemme seurakuntaa seuraavaksi myös hallinnollisesti. Yleistä Vaara-Karjalan seurakunta on vielä melko nuori. Se perustettiin 2005, kun Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran seurakunnat yhdistettiin. Juuret kuitenkin ulottuvat aina 1600-luvulle saakka. Ja se näkyy. Täällä hengellinen elämä on juurevaa. Monet ihmiset edustavat suopalokristillisyyttä : Jumalasta ei paljon huudella eikä omaa uskoa pidetä esillä, mutta ulkokuoren alla sydämessä kytee vahva ja sitkeä uskon liekki. Seurakunta on kaksinapainen, keskuksina toimivat Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kirkot ja seurakuntatalot. Heinävaara on kasvamassa kolmanneksi navaksi, jossa asuu myös melko paljon lapsiperheitä ja tämä kehitys on hyvä teidän ottaa huomioon. Hoilolassa on perinteikäs rajaseutukirkko minulle henkilökohtaisesti hyvin rakas ja ilokseni siellä on eläväistä ja vireää toimintaa. Lisäksi täällä asuu paljon ihmisiä pitäjällä, vaaroilla ja kylissä. Seurakunta on ja sen tulee olla kaikkia Vaara-Karjalan alueella asuvia ihmisiä varten. Seurakunnassa on noin 3500 seurakuntalaista. Koska väestö keskittyy kasvukeskuksiin, väkimäärä tuskin tulee nousemaan. Silti pitää muistaa, että täällä on hyvä syntyä, kasvaa, elää ja kuolla. Seurakunnan kannattaisi mahdollisesti yhdessä esimerkiksi Enon kanssa tuoda esille seurakuntayhtymän luottamuselimissä, miten yhtymän tulonjakoperusteita voitaisiin hienosäätää siten, että Vaara-Karjalan erityispiirteet, erityisesti kaksinapaisuus ja pitkät matkat, voitaisiin ottaa huomioon. Kirkot ja kiinteistöt ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja rakkaudella hoidetut. Erityinen kiitos siitä kuuluu seurakuntamestareille Jouni Heiskaselle ja Jukka Heikuralle. Tukitoimissa toimivat myös pitkällä ja vankalla kokemuksella seurakuntasihteeri Pirkko Hämäläinen, kaiken tiedonkulun risteys ja emäntä Maija-Leena Heiskanen, seurakuntatyön moniammattilainen. Seurakunnan toiminnasta Jumalanpalvelukset toimitetaan viikoittain pyhäisin Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kirkossa kello 10 ja 13. Lisäksi Hoilolassa pidetään messu ja kirkkokahvit noin kerran kuussa. Tämä kuulostaa hyvältä ja toimivalta järjestelyltä. Jumalanpalvelus on hengellisen elämän keskus niin seurakunnalle kuin yksityiselle kristityllekin. Se on kuin säännöllisesti sykkivä sydän, joka auttaa jaksamaan arjessa ja kuljettaa voimaa koko elimistöön. Osallistuminen jumalanpalveluksiin ei täällä kuitenkaan ole hiippakunnan kärkeä. Siksi on tärkeää, että sen merkitystä korostetaan ja sen toimittamista kehitetään mahdollisimman rikkaaksi. Jumalanpalvelus on kaikkia työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia yhdistävä asia. Olen iloinen siitä, että valittu kirkkoherra Anne Angervo on ottamassa jumalanpalveluselämän kehittämisen yhdeksi painopisteeksi. Tämä on teidän kaikkien yhteinen
3 asia. Erityinen vastuu siitä kuuluu kirkkoherran lisäksi pastori Jukka Erkkilälle ja kanttori Katri- Mari Huotarille. Käsitykseni mukaan kohokohtia kirkkovuodessa ovat täällä ainakin adventti, jouluaatto, joulupäivä, kiirastorstai, konfirmaatiokirkot ja pyhäinpäivä. Emme ehtineet puhua pääsiäisen merkityksestä. Suosittelen harkitsemaan sitä, millaista olisi toimittaa pääsiäisen messu ikivanhaan tapaan myös ikivanhaan luterilaiseen tapaan pääsiäisyönä. Havaintojeni mukaan monessa seurakunnassa jouluyön ja pääsiäisyön messuun tulee paljon nuoria aikuisia, lomalaisia ja muita, jotka muuten käyvät jumalanpalveluksessa harvakseltaan. Yksi vaihtoehto olisi toimittaa pääsiäisyön messu Kiihtelysvaarassa ja jouluyön messu Tuupovaarassa. Lapsi- ja perhetyötä on tehnyt määräaikaisena Taru Keinänen. Alueen lapsia on saavutettu hyvin. Olen kuullut paljon hyvää palautetta Taru Keinäsen työstä. Nuorisotyönohjaaja Jenna Koivisto hoitaa pontevasti nuoriso- ja rippikoulutyötä. Rippikouluvahvuus on noin 30-40 nuorta. Suurien välimatkojen johdosta isona haasteena on se, miten järjestää kokoavaa toimintaa nuorille, joilla ei vielä ole ajokorttia. Tässä voi auttaa ensiksi sosiaalinen media, joka on ubiikkia siellä keskustella voi kuka tahansa, milloin ja missä tahansa. Toisaalta ruutua tuijottaville nuorille tekee hyvää, että seurakunta kokoaa heidät yhteen leirille tai retkelle. Sitä myös nuoret itse toivovat. Siinä on seurakunnassa todellinen markkinarako. Rippikoulu on kirkon kasvatustyön lippulaiva ja ylpeys. Sitä tullaan ihmettelemään ja ihastelemaan myös ulkomaita. Yhtymän kaikissa seurakunnissa tarkastusseurue on kiinnittänyt huomiota siihen, että viiden vuorokauden pituinen rippileiri on liian lyhyt silloinkin kun sitä edeltää niin sanottu kaupunkijakso. Pullonkaula ei käsitykseni mukaan ole kiinni Vaara- Karjalasta, vaan siitä, että yhtymässä on luotu tällainen käytäntö. Rippileirien pituutta ei kuitenkaan voi säädellä vain Vaivion kurssikeskuksen käyttöasteesta ja tarpeista käsin. Lähtökohta on seurakuntien kasvatustyön ja nuorten tarpeet. Siksi tässä asiat on järjestettävä yhtymän puolesta niin, että vähintään kuuden vuorokauden rippileirit ovat mahdollisia. Jotta rippikoulun synnyttämä ilo ja into käytetään hyödyksi, on erittäin tärkeää, että panostatte myös isoiskoulutukseen. Diakoniaa hoitavat Vaara-Karjalan seurakunnassa kokeneet ja korkeatasoiset ammattilaiset Suvi Luopakka Tuupovaarassa ja Reima Hassinen, entinen työtoverini, Kiihtelysvaarassa. Käsitykseni mukaan täydennätte erinomaisella tavalla toisianne. Te olette seurakunnan tuntosarvet näillä kylillä. Te olette Jumalan rakastavat kädet monelle ihmiselle. Kun palvelut näyttävät kaikista vastakkaisista vakuutteluista huolimatta valuvan kohti Joensuun keskustaan, teidän työnne merkitys tulee entisestään kasvamaan. Vaara-Karjalassa on monia huono-osaisia, jotka hartaasti odottavat erilaista tukea ja apua. Monet tuntevat itsensä yksinäisiksi, toisilla on leipähuolia, monissa mökeissä elää sinnitteleviä vanhuksia ja jonkin verran on myös niitä lähimmäisiä, joiden mielen tasapaino on hauras. Harvinaista ei ole, että samalla ihmisellä on kaikki nämä murheet. Tosiasia on myös, että monen oman elämän ja perhe-elämän on pilannut pullon paha henki. Kunnioitan teidän osaamistanne ja
4 omistautumistanne. Toivon, että saatte rinnallenne riittävästi seurakuntalaisia, jotta ette jäisi palvelutyössänne yksin. Seurakunnassa on johtokuntien tilalle perustettu kuusi eri seurakuntalaisista koostuvaa vastuuryhmää. Mielestäni tämä ratkaisu on hyvä: tiimi antaa tukea työntekijöille ja toisaalta vapaaehtoistyö tukee seurakunnan jäsenyyttä. Miettikää kuitenkin, ovatko näiden vastuuryhmien tehtävät riittävän kirkkaat ja onko ryhmien jaotus ja lukumäärä sopiva. Pitäisin erinomaisena, jos kukin vastuuryhmä voisi muiden toimiensa lisäksi liturgin johdolla suunnitella ja toteuttaa 2-3 jumalanpalvelusta vuodessa. Seurakunnan musiikkityöstä emme ehtineet kovin paljon puhua. Vaikutelmani on, että täällä on laulavasti väkeä, mutta että kirkkokuorojen toiminta on hiipunut. Yleinen periaate on, että kokopäivätoiminen kanttori johtaa jumalanpalvelusten ja toimitusten lisäksi myös kirkkokuoroa, osa-aikaiselle kanttorille riittää, että hän hoitaa jumalanpalvelukset ja toimitukset. Virsien laulaminen on äärimmäisen tärkeä osa luterilaista hengellistä elämää, siksi rohkaisen kaikenlaiseen virsilauluun kaikenlaisissa tilanteissa kaikenikäisten ihmisten kanssa. On tärkeää, että lapsia kasvatetaan laulamaan ja rukoilemaan virsien välityksellä. Ensi syksynä käyttöön otettava virsikirjan lisävihko antaa erinomaisen piristysruiskeen virsien vaalimiselle. Lokakuun 13. päivänä on suunnitteilla hiippakunnallinen tempaus, jossa uusi lisävihko lauletaan läpi, jos ei kokonaan, niin ainakin osittain. Miettikää, mitä tempauksia voisitte tehdä, jotta saisitte ihmiset laulamaan lisävihkossa olevia uusia virsiä. Aikuistyössä esimerkiksi Majataloillat ovat keränneet ilahduttavasti väkeä. Lähetystyössä on kolme aluekohdetta Japanissa. Toivon teidän miettivän, voisi seurakunnalla olla oma nimikkolähetti, joka toisi kasvot lähetystyölle ja ehkä myös uutta virtaa lähetystyön tukemiseen. Lähetystyön edistäminen määritellään kirkkolainsäädännössä paitsi seurakunnan tehtäväksi (KL 4:1) myös jokaisen seurakuntalaisen (KJ 4:4) tehtäväksi. Huomatkaapa tämä! Seurakunnassa toteutettiin työyhteisön hyvinvointia koskeva tutkimus työkonsultti Antti Kokkosen johdolla. Siinä vahvuuksiksi osoittautui, että työntekijöillä on erittäin korkea sitoutuminen ja motivaatio eli kutsumus. Työ koetaan palkitsevaksi ja vaikutusmahdollisuuksia pidetään hyvinä. Kehittämishaasteisiin kuuluvat erityisesti työn- ja vastuunjako, mahdollisten ristiriitatilanteiden hallinta, perehdyttäminen ja alaistaidot. Kokkosen mukaan tutkimustulokseen vaikutti se, että syksyllä sitä tehtäessä kysymys seurakunnan tulevasta johtajasta oli vielä auki. Nyt tämä odotus on päättynyt. Seurakunta on valinnut itselleen uuden, mutta tutun, hyvän, mutta erinomaisen kirkkoherran, rovasti Anne Angervon. Hänen johdollaan seurakunta on jo ryhtynyt moniin kehittämistoimiin ja sen synnyttämä myönteinen pöhinä tuli vahvasti esiin tarkastuspäivänä. Hänen johdollaan seurakunnalla on hyvä tulevaisuus. Onnea Vaara-Karjalan seurakunnalle, Jumalan siunausta rovasti Anne Angervolle uuteen tehtävään! Virkaanasettaminen toimitetaan sitten, kun päätös on saanut lainvoiman, alusvan suunnitelman mukaan elokuun jälkipuoliskolla. Vaara-Karjalalle oma tulevaisuussuunnitelma
5 Kaikkein tärkein asia koskee tulevaisuuden suunnittelua yhdessä. Joensuun seurakuntayhtymässä on ollut yksi, yhteinen strategia, seurakunnilla ei ole ollut omaa strategiaa eli tulevaisuussuunnitelmaa. Toimintaympäristöt kuitenkin ovat erilaisia jo Rantakylän ja Joensuun välillä, puhumattakaan Vaara-Karjalan ja Joensuun välillä. Kun olemme tarkastusseurueella käyneet läpi kaikki seurakunnat ja yhtymän, meistä näyttää tärkeältä, että jokainen seurakunta laatii oman tulevaisuussuunnitelman tämän vuoden aikana. Sillä on monia etuja. Se auttaa teitä tunnistamaan juuri Vaara-Karjalan erikoispiirteet ja täällä asuvien ihmisten tarpeet. Se yhdistää työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, auttaa panostamaan voimallisesti yhdessä oikeisiin asioihin ja toisaalta auttaa rajaamaan työtä. Se myös muistuttaa, että kirkon työtä toteuttavat seurakunnat täällä Vaara-Karjalan seurakunta ja yhtymän tehtävä on tukea seurakuntaa tässä tehtävässä. Olisi tärkeää, että otatte tulevaisuuden rohkeasti omiin käsiin ja teette itsellenne tulevaisuussuunnitelman. Mahtavaa olisi, jos saisitte suunnitteluun mukaan myös eri ikäisiä ja eri alueilla asuvia seurakuntalaisia. Jotta strategia olisi innostava ja jotta kaikki siihen sitoutuvat, se suunnitellaan kirkkoherran johdolla yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja mahdollisuuksien mukaan myös seurakuntalaisten kanssa. Lopullisen suunnitelman hyväksyy seurakuntaneuvosto. Kehittämistehtävät Seurakunnan itsearvioinnin, asessorimuistion, työhyvinvointikyselyn, yhteisten keskustelujen ja omien havaintojeni pohjalta annan KJ 18. luvun 7 :n nojalla Vaara-Karjalan seurakunnalle seuraavat kehittämistehtävät: 1. Tämä päätöslausunto ja asessorimuistion jaetaan tiedoksi ja keskustelua varten kaikille seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille. Näiden asiakirjojen pohjalta käydään avoin, arvioiva keskustelu työntekijöiden kokouksessa ja seurakuntaneuvostossa. 2. Seurakunta jatkaa työilmapiirin kehittämistä työhyvinvointikyselyssä esille tulleissa yksityiskohdissa. Tässä uudella kirkkoherralla on jo olemassa suunnitelma. Luotan siihen, että kykenette toteuttamaan sen omin toimin. 3. Seurakunta laatii Vaara-Karjalan seurakunnan tulevaisuussuunnitelman eli strategian kuluvan vuoden aikana. Sen tulee olla lyhyt, konkreettinen, innostava ja sellainen, että tuloksia voidaan sopivan ajan jälkeen arvioida. Se laaditaan kirkkoherran johdolla yhteistyössä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Olisi erityisen arvokasta, jos mukaan voidaan saada myös seurakuntalaisia. 4. Seurakunta ottaa yhdeksi ja kaikkia työaloja yhdistäväksi painopisteeksi jumalanpalveluselämän kehittämisen. Jumalanpalveluksen kehittäminen on luonteva yhdistää tulevaisuussuunnitelmaan. 5. Seurakunnassa jatketaan vahvan vapaaehtoistyön kehittämistä niin, että kasvatus-, diakonia-, musiikki-, lähetys- ja jumalanpalvelustyö saavat entistä enemmän voimaa seurakuntalaisten osaamisesta ja omistautumisesta. Myös tämä on luonteva kytkeä osaksi Vaara-Karjalan seurakunnan tulevaisuussuunnitelmaa seurakunnan harkitsemalla tavalla. Lääninrovasti suorittaa jälkitarkastuksen vuoden kuluessa tästä päivämäärästä lukien ja toimittaa siitä minulle muistion.
6 Pyhä Raamattu vertaa seurakuntaa kolmeen asiaan. Ensiksi se puhuu seurakunnasta Jumalan vaeltavana kansana, joka on liikkeellä ja jolla on yhteinen päämäärä, taivaan koti. Tukekaa toisianne, jotta voisitte kulkea tätä tietä yhdessä ja saavuttaa ikuisen päämäärän. Toiseksi se puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina, jossa on yksi pää ja erilaisia jäseniä. Kunnioittakaa toistenne erilaisia lahjoja ja tehtäviä. Kolmanneksi seurakuntaa verrataan Jumalan perheväkeen. Se velvoittaa meitä katsomaan toisiamme lempeästi ja rakastavasti niin kuin omia perheenjäseniä katsotaan. Emme ole muukalaisia emmekä vihollisia, vaan rakkaita sisaria ja veljiä. Olkaa yhdessä tekemässä Vaara-Karjalan seurakunnasta tällaista uskon, toivon ja rakkauden yhteisöä. Herra olkoon teidän kanssanne. Kiihtelysvaarassa 5. päivänä toukokuuta 2016 Jari Jolkkonen Kuopion hiippakunnan piispa