Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus 7.3.2011 17.4.2011 Joni Kärki ja Mikko Lehtola
Matka alkoi Oulaisten rautatieasemalta sunnuntaina 16.3. Juna oli yöjuna, ja sen oli tarkoitus lähteä matkaan 22:53, mutta luonnollisesti se oli myöhässä. Junaan noustuamme ja paikat löydettyämme olikin jo aika myöhä, mutta junassa nukkuminen oli hankalaa. Penkit olivat huonot tyynyistä puhumattakaan ja ilma oli kuivaa. Aika kuitenkin kului, enemmän tai vähemmän hereillä. Helsinkiin saavuimme reilut puoli tuntia myöhässä. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska olimme varanneet tarpeeksi aikaa laivaan siirtymiseen. Otimme Helsingin rautatieasemalta taksin ja suunnistimme Viking Linen satamaterminaaliin. Perille päästyämme ihmettelimme paikan hiljaisuutta, kello oli kahdeksan ja terminaali aukeaisi vasta yhdeksältä. Aikamme ihmeteltyämme ja tuuriamme kirottuamme (ulkona oli kylmä odottaa tunnin verran) huomasimme lyhyen matkan päässä pienen kahvilan. Siellä kahvia juodessa ja munkkia syödessä aika kului rattoisasti. Siirryimme satamaterminaaliin heti yhdeksältä. Laiva lähtisi kello 11:30, joten kiirettä ei olisi: lähtöselvityksen ehtisi tehdä mainiosti. Terminaalissa laivan lähtöä odotellessa olimme jo melko väsyneitä. Itse laivamatka oli kuitenkin mukava, ehkä yksi reissun parhaimpia hetkiä. Tallinnaan saavuimme jälleen noin puoli tuntia myöhässä kello 14:30. Koska seuraava linja-auto Tarttoon lähtisi 15:00, tuli meille kiire löytää taksi, jolla päästä bussiasemalle. Taksin löytäminen olikin helppoa, oikeastaan taksi löysi meidät siinä vaiheessa, kun pimeän taksin kuski tuli kauppaamaan palveluitansa meille. Hyppäsimme tavaroinemme kyytiin ja otimme suunnaksi bussijaam. Asemalta lipun ostaminen oli varsin vaivatonta ja olimmekin linjurissa noin kello 15:00 aikaan. Viimeinen kolmen tunnin pyrähdys Tarttoa kohti saattoi alkaa. Linja-autossa tuli torkuttua, sen minkä jännitykseltään pystyi. Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki ja sitä pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina, siellä sijaitsee myös maan vanhin yliopisto. Tartto sijaitsee Viron kaakkoisosassa, noin 200 kilometrin päässä Tallinnasta. Tartossa meitä oli vastassa Kutsehariduskeskuksen edustajat, jotka veivät meidät koululle, jossa asuntolammekin sijaitsi. Sinne päästyämme kohtasimmekin ensimmäiset varsinaiset ongelmat, meille ei meinannut löytyä huonetta eikä kukaan oikein tuntunut tietävän saapumisestamme. Viimein meille löydettiin yösija, mutta myöhemmin saimme tietää, että huone, jonka olimme saaneet, on väärä. Saimme kuitenkin pitää huoneen ja saimme iloksemme tietää, että kämppäkaverimme tulisivat myös Suomesta. Tunsimme kuitenkin olevamme vähän eksyksissä, koska meidät oli vain
saatettu huoneeseen eikä kukaan opastanut meitä sen enempää. Tämä onkin asia, jonka toivon olevan tulevilla vaihtareilla kunnossa, informaation täytyy pelata kunnolla. Ensimmäinen viikko menikin lähinnä kaupunkiin tutustuessa, kunnes työpaikkamme ja aikamme selvisivät. Työskentelimme Kutsehariduskeskuksen yhteydessä toimivassa oppilasravintolassa, jossa tarjoiltiin aamulla aamiainen rakennuksen yhteydessä olevan hotellin asiakkaille ja myöhemmin ravintola toimi lounasravintolana. Iltaisin saattoi olla myös yksityistilaisuuksia. Työaikamme oli 8:00 15:00 ja vain arkipäivisin. Aikana, jona työskentelimme keittiöllä toimi kolme eri oppilasryhmää, ja työskentely kaikkien ryhmien kanssa ei ollut aina kovin helppoa tai mielekästä. Työtehtäviimme kuului aluksi enemmän ylläpitotyöt, kuin varsinainen ruoanvalmistus. Ongelmia alkuun tuli, koska opettaja ei puhunut englantia vaan kommunikaatio täytyi hoitaa oppilaiden kautta, eikä sekään aina ollut täysin mutkatonta. Ensimmäiset pari viikkoa keittiöllä olivat meille aika hankalia, mutta sitten pidimme henkilökunnan kanssa yhdessä palaverin, jossa sovittiin käytännön asioista ja tämän jälkeen työnteko alkoikin sujua huomattavasti paremmin. Tällainen palaveri olisikin pitänyt järjestää heti alkuunsa. Pääsimme vihdoin käsiksi varsinaiseen ruoanlaittoon. Yleensä valmistimme kaikki lounaalle tarjoiltavat liharuoat joka päivä. Lihat tulivat aina kokonaisia, valmiita kuutioita, suikaleita tai pihvejä ei tunnettu, joten lihankäsittely tuli viimeistään silloin tutuksi. Lihoja marinoimme, leivitimme ja valmistimme erilaisia kastikkeita, joihin usein pilkoimme kasviksia: sipulia, valkosipulia, herkkusieniä yms. Lisäksi teimme ylläpitotöitä. Puolessa välissä vaihtoa sairastuimme molemmat ja jouduimme olemaan töistä kaksi päivää pois, mikä oli todella sääli, koska keittiöllä oli siihen aikaan erittäin mukavaa. Nautimme liharuokien valmistamisesta todella paljon. Lisäksi keittiöllä vallitsi siihen aikaan todella hyvä ja rento ilmapiiri. Silloin keittiöllä ollut ryhmä oli mahtava ja heidän kanssaan olisi toivonut tekevänsä töitä pidempäänkin. Viimeiselle viikolle tuli kuitenkin taas eri ryhmä, joka ei niin hyvin ottanut meitä omakseen, mutta tällöin jo kotiinpaluu oli niin vahvasti mielessä, että viimeisen viikon jaksoi pusertaa läpi. Haikein mielin - mutta innokkaina Suomeen paluusta - suunnistimmekin siis pian jo kotia kohti, aika oli mennyt kuitenkin nopeammin, kuin osasimme arvata, vaikka välillä tuntui aika vaikealta. Mikäli työnteko ei aina ollut niin mielekästä, vapaa-aikanamme meillä oli todella hauskaa. Tartto on nuorisokaupunki ja se tarjoaa erittäin paljon virikkeitä ja toimintaa vuorokauden ympäri läpi viikon, mikäli turnauskunto vain kestää. Sanoisinkin, että töissä jaksamista
auttoi huomattavasti mukava kaupunki, edulliset ravintolat ja kaupat. Niitä kun jaksaa vielä työpäivän päätteeksi ja viikonloppuisin kiertää ei tule tekemisestä pulaa. Kokonaisuudessaan reissusta jäi positiivinen mielikuva päällimmäiseksi, vaikka kohtasimmekin ajoittain melkoisia ongelmia, välillä olimme jo valmiita palaamaan takaisin Suomeen. Mutta sitkeä yritys palkittiin tässäkin tilanteessa. Mikäli ulkomaanvaihto kiinnostaa vähääkään, sinne kannattaa hakea, koska kokemuksena se on korvaamaton. Matkalla väsy iski aina silloin tällöin. Paikallinen autotalli. Olutpanimon taidetta.
Kävimme tutustumassa myös kylpyläkulttuurin mekkaan, Pärnuun. Eräs matkan kohokohtia. Tarton maisemaa A. Le Coq:n olutpanimon katolta kuvattuna.
Vaahtokylpy oli poikaa raskaan työviikon jälkeen.