MINIKÄSPAIKKAA KIRJOMAAN
Sisällys Käspaikka 5 Ikoni ja käspaikka 7 Käspaikan monet tehtävät kirkossa 9 Minikäspaikka 13 Minikäspaikan valmistus 15 Mallit on suunnitellut Ortodoksisen Nuorten Liitto ONL ry:lle tekstiilikonservaattori Leena Säppi, Riisa Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Taitto: Anni Repo Toimitus: Mariina Kellokumpu ja Annakaisa Leussu Kustantaja: Ortodoksisten Nuorten Liitto ONL ry Paino: PunaMusta Oy, 1.painos ISBN: 978-952-9630-38-7 Kreikkalainen risti 18 Venäläinen ortodoksiristi 20 Sauvaristi 22 Pienet käpäliköt 24 Neliomenainen haaran kanssa 26 Kukkilintu 28 Karjalan kukko 30 Parikukko 32 Mehtikana 34 Ukkometso 36 Karjalan kukko ja kanat 38 Nelipyrstölintu 40 Korpimetso 42 Riikinkukko komea lintu 44 Kihlakäet 46 Marinan puutarha 48 Häämaja 54 Ratsastaja 56 Valamo 58 Pieni elämänpuu 60 Elämänpuu 62 Ristikumpu 64 Sielulinnut 66 Tuulipaikka 68 Laatokan linnut 70 Muistiinpanoja 73
Käspaikka Karjalainen nimitys käspaikka tulee sanoista käsi ja paikka (=liina, huivi). Käspaikka on pitkä, kapea ja useimmiten päistään koristeltu pyyheliina, jolla on arkisen käytön lisäksi ollut karjalais-ortodoksiseen kulttuuriin ja etenkin ikoneihin liittyvä merkitys. Ensimmäinen mielikuva käspaikasta on monille kauniisti koristettu liina karjalaisen pirtin suurnurkassa ikonin ylle asetettuna. Monet ovat myös lukeneet kuvauksia karjalaisista vieraspidoista, jolloin pitkät käspaikat on levitetty vieraiden polville käsien pyyhkimistä varten ja murujen kerääjiksi. Tai muistiin on kenties piirtynyt kuva ovensuuhun sijoitetusta nokallisesta käsastiasta ja sen viereen ripustetusta pyyhkeestä, käspaikasta. Pituutta käspaikalla voi olla 2 3 metriä, joskus huomattavasti enemmänkin. Tavallisin leveys on 30 40 cm. Materiaali on alkuperäisimmillään kotona kudottua pellavapalttinaa. Päiden koristelu toteutettiin monin eri kirjonta- ja kudontamenetelmin, esimerkiksi pistokirjonnat, valko- ja leikekirjonta, revinnäinen, punapoiminta ja kankaanpainanta. Etupistokirjontaa eli luotoksittain ompelua pidetään vanhimpana käspaikkojen kirjontamenetelmänä. Kirjontalanka oli aiemmin kotona kehrättyä ja värjättyä pellavaa, harvemmin villaa. Myöhemmin käyttöön tulivat tehdasvalmisteiset puuvillalangat. Karjalassa käytettiin lähes yksinomaan punaista ja valkoista kirjontalankaa. Käspaikkaan kuuluu puhtauden ja puhdistautumisen ajatus ja valkoinen väri liittyy tähän. Punainen puolestaan on auringon ja lämmön väri, hyvän ja kauniin vertauskuva. Käspaikkojen kuviointi on rikasta. Osa kuvioista on kantautunut kaukaa sukupolvilta toisille; samaa kuviota on ommeltu ulkomuistista uudelleen ja uudelleen. Aikojen kuluessa kuviomaailmaan on saatu uusia vaikutteita, esimerkiksi kaupunkilaisvaikutteena syntynyt kukkamaljakkoaihe. Erityisesti kasvi- ja eläinaiheet ovat olleet suosittuja karjalaisissa käspaikoissa geometristen kuvioiden ohella. Puukultti on ollut tärkeä karjalaisten uskomuksissa. Aiheesta on toteutettu käspaikkoihin lukemattomia muunnelmia. Elämänpuu voi haaroittu vine oksineen ja niille sijoiteltuine lintuineen voi täyttää koko käspaikan pään. Lintu on ollut yksi rakkaimmista kuvioaiheista karjalaisilla käspaikan kirjojilla. Lintu symboloi lämpöä, valoa ja satoa. Tuttujen kukkilintujen ja mehtikanojen ohella kirjottiin myös uhkeita itämaisia riikinkukkoja. Linnut symboloivat lämpöä, valoa ja satoa sekä onnea ja niitä on suosittu etenkin hääkäspaikoissa. Lintuja on käytetty myös haudoille tuoduissa käspaikoissa, joita on kutsuttu itkuliinoiksi, muistiliinoiksi tai tuuliliinoiksi tuulipaikoiksi. Vanhan uskomuksen mukaan sielu poistuu ruumiista linnun hahmoisena, sielulintuna. Viereisellä sivulla etupistokirjonnalla koristettu vanha käspaikka Valamon luostarista. Kirjonnan aiheena on tuuhea elämänpuu. Pienten rakennusten sisällä kaksi ihmistä, joita yhdistää olkapäille sijoitettu kaksoislintu. Rakennusten välissä on sarvipäinen ratsastaja. 5
ikoni ja Käspaikka Isä Kalevi Kasala Ikoni (kr. eikoon = kuva) on maalattu kuva hengellisestä todellisuudesta. Se esittää Kristusta tai jotakuta Kirkon kunnioittamaa pyhää henkilöä tai jotain tapahtumaa Raamatusta tai kirkon historiasta. Ikoni on aina yhteydessä kirkon jumalanpalveluselämään, ja siksi se maalataan vain sellaisesta aiheesta, jota käsitellään myös jumalanpalveluksissa. Ikonimaalaukseen liittyy sääntöjä, joita maalarin olisi kunnioitettava, koska ikoni on aina kirkon opetusta. Minkä sana välittää meille kuulon kautta, sen kuva tuo eteemme silmien välityksellä. Voidaan jopa sanoa, että ikoni on kuvallista evankeliumia. Maalattu ikoni vai painokuvaikoni? Ihannetapaus olisi, että se, joka haluaa ikonin itselleen, maalauttaisi sen jollakulla asiansa osaavalla ikonimaalarilla. Näin ikonin tekemisessä toteutuisi myös valmistusvaiheessa siihen kuuluva rukouksellisuus. Käsin maalatussa ikonissa sen materiaalit, puu ja kangas, kananmunaemulsio ja maajauhevärit, sekä maalarin oma taiteellinen luova työ julistavat kaikki Jumalan kunniaa. Kaikilla ei ole taloudellista mahdollisuutta maalauttaa ikonia. Siksi on hyvä, että painotekniikan kehittyessä olemme saaneet laadukkaita ikonipainokuvia, joista voimme valmistaa ikonin kodin seinälle. Myös tällainen painokuvaikoni, kun se siunataan käyttöönsä, voi palvella ikonin päätehtävässä; rukouksen välikappaleena ja apuvälineenä, ikkunana iäisyyteen. Ikonin siunaaminen Ennen käyttöön ottoa valmis ikoni pitää siunata tehtävänsä. Se viedään kirkkoon vaikkapa sunnuntaiaamuna ennen liturgian alkua ja pyydetään pappia tai kirkonisännöitsijää viemään se alttariin siunattavaksi. Ikoni voidaan siunata joko kaikessa hiljaisuudessa alttarissa tai liturgian loppupuolella ns. ambonintakaisen rukouksen jälkeen kirkkosalin puolella. Siunaaminen tapahtuu erityisen rukouksen ja pyhitetyllä vedellä vihmomisen kautta. 7
Rukouksessa pyydetään Jumalan armovoimaa laskeutumaan ikoniin ja täyttämään ikonin edessä rukoilevien rukoukset. Ikonin paikka kotona Perinteinen ikonin paikka on itänurkassa, mutta nykyisen rakennussuunnittelun mukaisissa asunnoissa ei aina ole mahdollisuutta sijoittaa ikonia näin. Ikoni tulee sijoittaa mielellään kunniapaikalle nurkkaan tai seinälle, vastapäätä sisääntulo-ovea, josta sen voi heti nähdä, kun astuu huoneeseen. Tärkeää on löytää ikonille arvokas paikka, jossa ikoni hallitsee huonetta. Sijoituskorkeus tulisi olla silmien korkeutta korkeammalla, mutta ei mielellään ihan katon rajassa. Noin 190 cm (lattiasta ikonin alareunaan) on sopiva korkeus tavallisessa n. 2,5 m korkeassa huoneessa. Aivan ikonin viereen ei pidä laittaa muita kuvia, tauluja tms. Tyhjää tilaa pitää jättää ainakin puoli metriä suuntaansa. Muita ikoneita voi toki ryhmitellä lähemmäskin, niin, että niistä muodostuu kaunis ja tasapainoinen ryhmä. Niin halutessa ikonin päälle voi laittaa käspaikan ja ikonin eteen ripustaa lampukan jossa poltetaan pientä tulta rukouksen aikana. Elävä liekki on palavan rukouksen symboli. KÄSPAIKAN MONET TEHTÄVÄT KIRKOSSA Leena Säppi Ortodoksisessa kirkossa käytetään paljon erilaisia tekstiilejä. Selkeästi liturgisia ovat jumalanpalveluspuvut sekä muut jumalanpalveluksissa käytettävät tekstiilit, kuten ehtoollispeitteet. Näillä tekstiileillä on sekä liturginen että hengellinen merkitys. Muiden tekstiilien, kuten ikoniliinojen, pelenoiden ja käspaikkojen, tarkoituksena on kaunistaa kirkkoa. Karjalassa käspaikkoja lahjoitettiin kirkkoon tai tsasounaan esimerkiksi kuoleman tai sairauden kohdatessa. Jos tyttö kuoli ennen avioitumistaan, voitiin hänen kapioiksi ompelemansa käspaikat lahjoittaa luostariin. Käspaikka ikoniliinana Analogeilla eli kaltevatasoisilla lukupöydillä käytetään kaitaliinamaista käspaikkaa muistuttavaa pelenaa, jossa koristelu on vain pelenan etuosassa. Pelenaksi sanotaan ikonin alapuolelle ripustettavaa suorakaiteenmuotoista koristeliinaa. Kauniisti kirjotulla pelenalla voidaan korostaa seurakunnassa erityisen arvostettua ikonia tai ikonia, joka kuvaa sitä pyhää, jonka muistolle kyseinen kirkko tai rukoushuone on pyhitetty. Käspaikkoja käytetään myös kodeissa ikonien päällä sekä pöydillä kaitaliinoina. Ikonien koristaminen erilaisilla liinoilla on vanhaa perinnettä. Seitsemännessä eku - meenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 787 päätettiin, että ortodoksinen kirkko kunnioittaa ikoneita yhdenvertaisina pyhän Herran ristin ja evankeliumin rinnalla. Reliikkejä eli pyhäinjäännöksiä suojataan rasioin ja peittein, ehtoollisastioiden päällä käytetään ehtoollispeitteitä ja ikoneita suojataan riisoin, kiotakaapein ja koristeliinoin. Näiden tarkoituksena ei kuitenkaan ole peittää ikonia, vaan osoittaa kunnioitusta ja kaunistaa ikonia. Ikoniliinoissa, pelenoissa ja käspaikoissa käytetyt kuva-aiheet ja symboliikka kertovat ikonin merkityksestä ja tärkeydestä. Käspaikka ja Golgata-ikoni Käspaikkaa tai ikoniliinaa käytetään Golgata-ikoniin kuvatun Kristuksen harteilla. 8 9
Golgata-ikoni, myös Golgatan ristiksi kutsuttu, on suurikokoinen ristiinnaulitun kuva, ristin ikoni, joka sijoitetaan kirkkosalin etuosaan, vasemmalle tai oikealla puolelle. Golgata-ikonin kanssa voidaan käyttää myös toista käspaikkaa. Kristuksen ikoniin maalataan liina lannevaatteeksi, ja sen päälle voidaan sitoa käspaikka. Ristin juurelle on usein kuvattu Jumalanäiti eli Neitsyt Maria ja evankelista Johannes. Risti voi olla kiinnitetty Golgatan mäkeä kuvaavaan kiveä muistuttavaan jalustaan. Muutamissa kirkoissa jalustaan on ripustettu pelena. Käspaikka korvaamassa epitrakiilia Epitrakiili (vastaa luterilaista stoolaa) merkitsee pappeuden armoa; ilman epitrakiilia pappi ei voi toimittaa jumalanpalvelusta. Epitrakiiliin kiinnitetyt seitsemän ristiä kuvaavat seitsemää mysteeriota eli sakramenttia, joiden hoitaminen on papinviran sisältö. Epitrakiili kuuluu myös piispan pukuun. Rovasti Erkki Piiroinen muistelee kirjassa Käspaikat pyhäiset pyyhkiet rehtori Nikolai Valmolta saamaansa opetusta Sortavalan pappisseminaarissa 1930-luvulla: Pappi ei toimita mitään kirkollista palvelusta ilman pappeutensa tunnusta, epitrakiilia. Jos pappi kuitenkin joutuu tilanteeseen, jossa hänen tulee toimittaa papillinen palvelus, eikä hänellä ole epitrakiilia mukanaan, hän voi pyytää käyttöönsä puhtaan käspaikan, siunata sen ja asettaa kaulansa ympärille. Näin pappi voi toimittaa pyydetyn palveluksen: kasteen, vihkimisen, ripityksen tai vainajan siunaamisen. Tässä tilanteessa käspaikka toimii arvokkaassa tarkoituksessa epitrakiilin sijaisena. Tämän jälkeen käspaikkaa ei saa enää käyttää arkisesti pyyhkeenä tai kaitaliinana. Näin voidaan menetellä nykyäänkin, mutta käytäntö on varmasti hyvin harvinainen. Käspaikka kirkossa pyyhkeenä Käspaikkaa käytetettiin karjalaisissa kodeissa pyyheliinana. Käspaikkaa käytetään pyyhkeenä myös kirkossa. Ennen liturgian alkua piispa pesee kätensä ja lukee käsienpesurukouksen. Käsienpesu toimitetaan vielä ennen eukaristia-osan alkua. Käspaikan kauneudella korostetaan rituaalin arvokkuutta. Käspaikka jalkojen pesemisen palveluksessa Suuren viikon palvelukset muodostavat koskettavan ja rikkaan kokonaisuuden. Suurena torstaina eli kiirastorstaina muistellaan, kuinka Kristus viimeisellä aterialla pesi ja kuivasi apostolien jalat: Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kantoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. (Joh. 13:4 17.) Tämän tapahtuman muistoksi suuren torstain aamupalveluksen yhteydessä piispa pesee papiston jalat ja kuivaa ne käspaikkaan, johon hän on vyöttäytynyt. Käspaikat mukana ristisaatoissa Ristisaatoissa käspaikka voidaan laittaa ikonin ja alttarievankeliumin kantajan kaulan ympäri tai käsivarsille niin, että ikonia ja alttarievankeliumia kannetaan käspaikan päällä. Vanhan käytännön mukaan maallikon ei tulisi kantaa ikonia ilman liinaa. Ristisaatossa papisto ja kirkkokansa kulkevat joko kirkon ympäri tai kirkosta veden äärelle vedenpyhitystä varten tai johonkin kauempana sijaitsevaan kirkolliseen kohteeseen. Ristisaatossa kannetaan lyhtyä, ristiä, kirkkolippuja, ikoneita ja alttarievankeliumia. Aikoinaan Karjalassa kylien läpi kulkevia ristisaattoja tervehdittiin avoimen ikkunan edessä pitämällä käsissä ikonia ja käspaikkaa. Käspaikka analogipöydän liinana Ortodoksisissa kirkoissa ja tsasounissa käytetään kaltevatasoisia lukupöytiä eli analogeja. Analogin päälle puetaan kirkkovuoden värin mukainen vaate ja liina. Liinana voidaan käyttää myös käspaikkaa. Kauniisti kirjotut pellavaiset käspaikat sopivat hyvin puurakenteisiin tsasouniin, varsinkin kun niihin ei aina ole mahdollista eikä tarpeenkaan hankkia tekstiilejä kaikissa liturgisissa väreissä. Käspaikat ovat elävää perinnettä Vanha perinne oman kirkon kaunistamisessa ei ole katkennut. Uusia käspaikkoja valmistetaan ja lahjoitetaan edelleenkin seurakuntien ja luostareiden kirkkoihin ja rukoushuoneisiin. Seurakuntien kerhojen ja kansalaisopistojen kurssien ansiosta käspaikkojen käyttö on viime vuosikymmeninä lisääntynyt. Käspaikka liittyi jo varhain Karjalassa lapsen syntymään: kätilö saatettiin palkita käspaikalla ja rotinat, lapsen syntymän johdosta perheeseen tuotavat tuliaiset, käärittiin toisinaan käspaikkaan. Kastamaan tulleelle papille varustettiin käspaikka käsien kuivaamista varten. Esimerkiksi Suojärvellä ja Suistamolla oli tapana lahjoittaa papille käspaikka tässä yhteydessä. Kasteen sakramentissa käytetään vielä nykyäänkin käspaikkaa: kastettuaan lapsen pappi kuivaa siihen kätensä, ja myös lapsi voidaan kuivata käspaikkaan. Käspaikka on arvostettu lahja hääparille tai kastettavalle lapselle koristamaan oman nimikkopyhän ikonia. Vanhoihin karjalaisiin kuolemaan ja hautajaisiin liittyviin perinteisiin kuuluivat muun muassa arkunlaskuliinat, hevosen luokkiliinat ja ikkunaan ripustetut sielun kulkutiet eli pellavaiset por taat. Näistä vanhoista perinteistä on jäänyt jäljelle vain tuulipaikka, jota nimitetään myös muistiliinaksi ja itkuliinaksi. Tuulipaikat ovat käspaikkaa kapeampia ja lyhyempiä, ja niitä ripustetaan hautaristeihin muistoksi. Tuulipaikkojen käyttö ei ole yleistä Suomessa, mutta rajantakaisessa Karjalassa niitä näkee enemmän. Sitä mukaa kuin ortodoksinen uskonto levisi, käspaikkaan liitetyt vanhat pakanalliset uskomukset vähenivät ja sulautuivat kristillisiin tapoihin. Käspaikkojen kirkollinen käyttö on tuonut niihin uusia kuvioita ja symboleja. Käspaikkoihin on kirjottu kastemaljoja, rukouslauseita ja esirukouspyyntöjä, kuten esimerkiksi Pyhittäjäisät Sergei ja Herman rukoilkaa Jumalaa puolestamme. Lähde: Säppi, Leena & Oino, Lauri (toim,) 2010. Käspaikka Muistiliina, Helsinki 10 11
Tähän joku kuva? MINIKÄSPAIKKA Leena Säppi Minikäspaikka on suunniteltu pienten ikonien kanssa käytettäväksi. Kirjan helpoimmat mallit onnistuvat hyvinkin nuorilta kirjojilta. Lapselle tärkeintä on tekemisen ilo virheet eivät haittaa! Aikoinaan käspaikkoihin tehtiin virhe ihan tarkoituksella, koska vain Jumala pystyy täydellisyyteen. Anna lapsen nauttia, älä turhaan korjaa hänen virheitään tai siisti hänen käsityötään. Osa kirjan malleista on vaativampia. Näyttävän käspaikan tai tuulipaikan saat leveään aidanauhaan kohtuullisella vaivannäöllä. Vähemmän kokeneen käsityöntekijän on helpompi kirjoa aida-nauhaan kuin pellavapalttinaan. Oi emo, elättäjäni, tee minua tikkariksi, ompelijaksi opeta, kutojaksi, kankuriksi! Olo on tiivi tikkarilla, hyvä onni ompelijalla, kutojalla kuuluisalla, paha karjan paimenella. 13
MATERIAALIT Minikäspaikat kirjotaan valmiiseen aida- tai pellavapalttinanauhaan. Tämän kirjan mallikäspaikat on kirjottu aida-nauhoihin. Nauhaa valmistetaan pellavanvärisenä, luonnonvalkoisena ja valkoisena leveyksillä 3 cm, 5 cm, 7,5 cm, 10 cm ja 19,5 cm. Nauhaa myydään myös värillisillä reunoilla. Nauhaa myyvät käsityötarvikeliikkeet ja sitä voi tilata myös netin kautta. Esimerkiksi: Nappi ja nauha Kuopio (täältä voit ostaa 19,5 cm leveää aida-nauhaa) Ateljé Margaretha netti- ja postimyynti, www.margaretha.fi Askartelu- ja käsityökauppa Kirjokas nettimyynti, www.kirjokas.com Karnaluks Tallinna, shop.kl24.ee Postikorttikokoiselle ikonille sopiva kirjontanauhan pituus on 50 cm, jos käytät kapeaa, noin 5 cm leveää aida-nauhaa. Mitta sisältää saumanvarat. Leveämpi nauha tarvitsee enemmän pituutta asettuakseen kauniisti ikonin päälle. Jos ikonisi on pienempi tai suurempi, mittaa sopiva käspaikan pituus. Kirjontalankana voit käyttää esimerkiksi: - muliinilankaa: 6-säikeisestä langasta erotetaan kirjontaa varten kaksi säiettä, tai jos haluat hyvin ohutta jälkeä, yksi säie - DMC:n kirjontalankaa, väri no 321, vahvuus 25 - helmilankaa, joka sopii erityisesti pienille kirjojille lujuutensa ja paksuutensa vuoksi - nypläykseen tarkoitettua pellavalankaa - pitsin virkkaukseen tarkoitettuja lankoja 1. 2. 3. 4. 5. 1. Muliinilanka, yksi säie 2. Muliinilanka, kaksi säiettä 3. Ancor cotton 18 4. Ancor cotton 20 5. Helmilanka Minikäspaikan valmistus Leena Säppi Käspaikan kirjonta Ompele käsin kapea, noin ½ cm - 1 cm, päärme nauhan molempiin päihin. Nauha kannattaa päärmätä ensin, niin sauman sisään voi pujottaa aloituksen langanpäät. Malleissa on käytetty etupistokirjontaa. Etupistokirjontaa eli luotoksittain ompelua pidetään vanhimpana käspaikkojen kirjontamenetelmänä. Se on helppo tekniikka nuoremmillekin kirjojille. Kirjonta on molemmilta puoliltaan samanlaista. Etupistokirjonnassa harsitaan pistot kahden tai kolmen langan yli. Ensin kirjotaan eteenpäin, ja sitten palataan takaisin lähtöpisteeseen. Kankaan päällä, eli oikealla puolella näkyy joka toinen pisto. Toisella kierroksella, takaisin tultaessa, harsitaan päinvastoin täytetään päältä puuttuvat pistot. Kirjonta on edestakaista etupistoa. Mallista riippuen toinen kirjontakierros kääntyy yleensä päinvastaiseen suuntaan. Jos mahdollista, etene aina portaittain, niin saat kauniimman lopputuloksen. Pienet kirjojat voivat harsia pysty- ja vaakasuunnassakin. Niin on helpompi edetä ja hahmottaa kuvioita. Kirjo tähtimäiset kuviot pisto pistolta järjestyksessä. Jos kirjot ensin alas, vasemmalle, ylös, sikin sokin, tulee kuviosta epäsiisti. Työn aloitus Katso kirjottavaa mallia tarkasti ja etsi oikea aloituskohta. Helpottaaksesi oikean keskikohdan määritystä, voit harsia apu- 14 15
langan alareunaan: kahden langan yli ja kahden langan ali. Jos malli kirjotaan kolmen langan yli, niin kolmen langan yli ja kolmen langan ali. Jos olet tottunut kirjoja, voit ottaa pitemmän kirjontalangan. Pyöritä siitä puolet löysälle nipulle ja kiinnitä hakaneulalla kankaaseen. Älä tee solmua langan päähän. Jos malliisi sopii, pujota aloituslanka päärmeen sisään. Muuten jätä lankaa noin 5 cm ja päätä se jälkikäteen. Päättele lanka nurjalle puolelle pujottamalla lankaa vähän matkaa kirjottuun kohtaan mahdollisimman siististi. Päättele samoin aloituslanka. Jos mahdollista, pujota molemmat langat alapäärmeeseen. Kokenut kirjoja voi ottaa pitkän langan, pyörittää siitä puolet löysälle nipulle ja kiinnittää hakaneulalla kankaaseen. Mieti tarkkaan paikka mistä aloitat. Ensin kirjotaan toinen puoli langasta ja sitten toinen. Ota pala tuohusta (tai käytä lankavahaa), lämmitä sitä hetken ajan käsissäsi, vedä kirjontalanka vahan yli. Langan vahaus helpottaa kirjomista, koska lanka ei mene silmukoille ja solmuun yhtä helposti. Käspaikan päihin voit halutessasi virkata yksinkertaisen pitsin. Yksinkertaisinta on virkata ketjusilmukoilla pieniä kaaria reunaan, tai yhdistellä luovasti kiinteitä-, ketju- ja pylvässilmukoita. Kaupan valmispitsit eivät näytä oikein hyvältä käsin kirjotun käspaikan kanssa. Oman mallin suunnittelu Kirjassa on erilaisia mallivaihtoehtoja, helppoja lapsille sopivia ja vaativampia jo edistyneemmille kirjojille. Yhdistä eri malleja ja luo aivan oma minikäspaikkasi. Mallin voi kääntää peilikuvaksi käspaikan toiseen päähän; esimerkiksi linnut voivat näin katsoa toisiaan. Voit myös suunnitella uusia malleja, käytä apuna ruutupaperia. Laske aida-nauhasta käytettävissä oleva ruutujen määrä: kaksi tai kolme lankaa muodostaa yhden ruudun. Oheiseen taulukkoon on laskettu ruutujen määriä, mutta tarkista lukumäärä, eri valmistajien nauhat voivat olla hiukan erilaisia. Voit käyttää suunnittelussa omaa mielikuvitustasi, sekä etsiä ideoita käspaikkakirjoista tai internetistä hakusanoilla käspaikka tai рушник. Nauhan leveys 1 ruutu = 2 lankaa 1 ruutu = 3 lankaa 5 cm 13 ruutua 8 ruutua 7,5 cm 21 ruutua 14 ruutua 9,5 cm 27 ruutua 18 ruutua 19,5 cm 55 ruutua Viimeistely Silitä valmis minikäspaikka varmuuden vuoksi sideharson tai silitysliinan läpi, ettet vahingossa polta käsityötäsi eikä silitysraudan pohjasta tartu siihen likaa. Käyttötarkoituksia Kirjontamalleja voit käyttää moneen eri tarkoitukseen, esimerkiksi onnittelukortteihin. Se sopii hyvin myös kirjanmerkiksi, koristeeksi, pieneksi huoneentauluksi ja kännykkäpussin kuvioksi. Vanhasta Valamon käspaikasta yksinkertaistettua häämaja -mallia on käytetty hääparin onnittelukortissa, heille lahjaksi annetuissa pyyhkeissä ja leivinliinassa. 16 17