Kalaasiviikko 2. 12.8.2007 1 Giovedi (to) Tänään. Tänään vihdoin alkaa seikkailu, jota on vuosi odoteltu. Töistä kotiin etuajassa. Lentokentälle, jossa buukataan laukut suoraan Roomaan, ja hankitaan ne sitten pois Tavataan Cocco Bellot. Yhdessä illalliselle Holiday Inniin. Vielä salaisuuksia jäljellä, ja odottavaa oloa. Helsinki Airport Gateway yöpymistä varten varattuna. Sielläpä oli vilpoista yö valvoa: ylikierroksia tuhat! Venerdi (pe) Aamulla tapaamme kaikki paitsi Paavolat lentokentällä. Ihanaa, nämä hullut ihanat ihmiset ovat tosiaankin lähdössä! Muut lentävät Pisaan (ja Nürnbergiin), me ja Rajakankaat Roomaan. Meille jää siten eniten päiviä olla perillä. Rooman jo niin tutulla lentokentällä auton vuokraus: Ford C-Max oli meille ja laukuillemme riittävä. Autostrada veti hyvin italialaisten lomakauden alusta huolimatta. Lounaalla moottoritien ristorantessa Pekka sai kuulla, ettei mennäkkään Montepulcianoon yöksi vaan suoraan Arezzoon suoraan Il Palazzaccioon juhlaviikkomme juhlahuoneistoon! Olihan sankari ihmeisssään, lasten kanssa vain myhäilimme. Montepulcianon viehättävä, keskiaikainen kukkulakaupunki käytiin matkalla kuitenkin katsomassa. Nouseva ukkosmyrsky esti perusteellisemman tutustumisen, mutta ajelimme pitkin Toscanan maaseudun pikkuteitä. Ihailimme sypressien ja plataanien ja kumpuilevien viinitarhojen maisemaa. Interhomen avaimenhaltija olisi vasta viideltä talolla, joten ehdimme etsiä kaupan Arezzon Ipercoopista tuli viikon aikana hyvin tuttu. Kaupassa saatiin Pekan kanssa kokeilla italian alkeiden oppeja käytännössä: ei talven tiistai-iltoina ihan turhaan oltu Michelan tunneilla käyty. Sitten kohti Fattoria San Fabianoa, ja sen taloa Il Palazzacciota. Löydettiinhän se. Kuvia on talvi katseltu, mutta hienompi talo oli kuin toivottiin. Kiersimme huoneesta toiseen ja altaalle, emmekä uskoneet todeksi, että NYT on se kauan odotettu ja isosti valmisteltu viikko edessä. Sabato (la) Heräämme Toscanan aamuun, toiset varhemmin, toiset myöhemmin. Kauppaan hankkimaan saapuville ruokaa ja muita tarpeita. Jo edellisenä iltana keittiön kehnous oli kaihertanut, ja aiheuttanut kuuraamista, mutta emme antaneet kovastikaan rasittaa: vietimme iltapäivän altaalla. Uiminen maistui: neljästään uitiin neljä kilometriä. Ja nautittiin maisemasta, auringosta, lomasta, Toscanan tuulesta, odotuksen tunteesta. Ensimmäisinä tulivat Kokot ja Manniset, heti perään Rajakankaat. Benvenuti!! Talokierros. Päivän aikana kaavailemani huonejako sopi näille, kuten sitten seuraavaksi tulleillekin. Ferraria ja leirikoulun säännöt ehdittiin juuri saada pois päiväjärjestyksestä kun Lemposet ja Junilat tulivat
kätevästi GPS:ien johdattamina talolle. Hannibalin lailla Alppien yli viiimeisenä saapuivat, eivät barbaarit, vaan Paavolat. Ja vauhdilla olivat Itävallasta tulleetkin. Gruppo San Lorenzo oli koossa! Illan ohjelmassa oli tutustuminen taloon ja ensimmäisen yhteisen sapuskan saaminen alakerran saliin. Antipasteja, pastaa ja gelatoa menussa, mikä sitten toistui muutaman kerran, perfetto! Kaikille maistui, ja lopuksi limoncello-tilkka yömyssyksi. Tiskikone oli edelleen toimintakelvoton, joten miehet keittiöön tiskaamaan! Syntyi Gruppo Grappa: kovasti ääntä ja puhtaat astiat! Illan lopuksi jaoin Grande Competizione -kaavakkeet: 26 kysymystä historiasta, Italiasta, ruuasta ja juomasta sekä grupposta ratkaisisivat, mikä perhe vapautuisi aamiaisvuorosta. Intensiteetti kysymyksiin ja niihin vastaamiseen vaihteli Sitä paitsi lepakot ja tähtitaivas kiinnostivat erityisesti miesväkeä yön tunteina enemmän kuin mikään paperinen tieto ;) 2 Domenica (su) Buon Giorno: ensimmäisenä yhteisenä aamuna päävastuu aamiaisesta Satokankailla lomaviikon sunnuntai oli kaunis ja lämmin. Osa grupposta lähti aamupäiväksi kävellen antiikkimarkkinoille, ja osa jäi altaalle. Iltapäivällä altaalla olivatkin sitten kaikki. Ja Jussi alias Giovanni ui, ja ui ja ui. Olihan porukan nuorin oppinut uimaan edellisenä iltana, suunnilleen heti Palazaccioon tultuaan! Iltapäiväksi kaikki olivat saaneet tietokilpailulaput valmiiksi. Kun tarkastus ja tuomarointi olivat valmiit, oli palautteen ja voittajajoukkueen julkistuksen aika. Ferraria kului, mutta tuomaria lahjottiin harmittavan vähän. Illaksi varattu ristorante Buca di San Francesca on Suomen ystävä Marion (Mario de Filippis alias Mario Kippis, kuten hän itse kertoi) paikka. Kun Mikkokin vihdoin saatiin seuraamme, nautimme kelpo ateriallisen tyypillisiä toscanalaisia herkkuja. Ennen kuin hurjassa taksikyydissä palattiin Il Palazzaccioon käveleskeltiin vielä Centro Storicon hiljaisilla, lämpimillä kaduilla. Lunedi (ma) Aurinkoisen aamun toscanalaista värikylläisyyttä lisäsi Hannun ja Mian vuorollaan laittama aamiainen. Kaurapuuro persikkakiisselin kanssa oli molto bene! Helteisen päivän ohjelmassa oli Ipercoop (kuinka PALJON ruokaa ja juomaa sieltä rahdattiinkaan viikon aikana!) ja allaselämää. Daniela (housekeeperiksi tituleerattu koiranulkoiluttaja, joka kävi aamupäivisin esittämässä siivoustyötä) esittäytyi gruppolle ja näytti miten tiskikone potkitaan käyntiin. Aamupäivän jatkuneet kiihkeät vesipallo-ottelut ja muut vesileikit toivat nälän: lounaaksi pastaa ja saavillinen salaattia. Piperryksiä ja gourmet-viritelmiä palatsin keittiön välineistöllä (tai tarkemmin ottaen sen puutteella) ei 22 hengelle paljon kokkailtu. Illaksi hankkiuduimme Arezzon keskustaan, jossa tiedettiin olevan jonkun sortin karnevaali. San Donato on Arezzon suojeluspyhimys, jonka vuosittaista juhlaa vietetään 6.8. Miten onnekasta meille! Näimme upean historiallisen, rummutuksen tahtiin marssivan kulkueen, piipahdimme
iltamessussa ja ilta huipentui puoli tuntia kestäneeseen ilotulitukseen. Että sellainenkin sitten kalaasiviikon ohjelmaan sattui. 3 Martedi (ti) Suuren Juhlan Päivä. Festa di Pekka. Aamiaisvuorossa Cocco Bellot Kirstin avustuksella. Prosciuttoa ja salamia riitti, kuten kaikkia muitakin aamiasherkkuja. Helteisestä päivästä (+ 33 o C terassin mittari parhaimmillaan) huolimatta kaksi autollista shoppaajia lähti Dorikset ja TomTomit (GPS:t) viritettyinä kohti Foianoa, jossa on Valdicchianan Outlet-myymälöiden kylä. Kuuden tunnin ja 27 kassin jälkeen tyytyväiset shoppaajat palasivat altaan vilvottavaan veteen ja keittiöön avuksi. Sankari vietti päivän altaalla, mutta ei ollut suinkaan ainoa, joka silmin nähden nautti olostaan. Juhlan tuntu hetkessä, elämisen sietämätön keveys, tai carpe diem, tai jotain muuta; millä tällaisen onnen on ansainnut? Pekan 50-vuotisjuhlavastaanotto alkoi Sala di Gruppo Grappassa (lasiterassi itäpäädyssä) klo 19.30. Puhumaan en pystynyt, eikä tarvinnutkaankun Barry White laulaa sen kaiken, mitä aioin sanoa You're the First, the Last, My Everything. 50-vuotisjuhlavastaanotoilla on tapana olla vähän pönäköitä kekkereitä. Nyt ei ollut. Oli kyllä puheita ja onnittelumaljoja, mutta oli myös ystävyyttä, kauniita nuoria, Fiascoa, ääntä ja hiljaisuuttakin, Arezzon ankkaa, lepakoiden katselua, viiniä, liikutuksen kyyneleitä, tanssia, hienosti pukeutuneita vieraita, Saaran ja Tompan ikimuistoinen lahjapuhe, anagrammeja, antipasteja, nuorison iloa, musiikkia vuodesta 1957 tähän päivään, unelman toteutumista. Illan pimetessä olo jatkui epätodellisena. Mercoledi (ke) Rajakankaat aamukeittiössä. Väittivät, että aamiainen oli tavallista vaatimattomampi kun kenellekään ei kuitenkaan maistu. Kumpikaan väite ei pitänyt paikkaansa. Aamiaishetket Il Palazzaccion terassilla olivat hienoja. Raukeus ja ympäröivän maiseman kauneus, kukkojen kiekuminen, uuden päivän viipyilevä alku, yhdessäolo, tomaattien maukkaus ja hedelmävatien runsaus, huoleton nauru, prosciuttojen suolainen maku ja Ferrarin kuplat tuoremehulasissa jättivät muistoja monien aistien arkistoihin. Aamupäiviin kuului myös liikunta: enemmän tai vähemmän uinti/juoksu/kävelyriippuvaisia oli joukossa monia. Keskiviikoksi oli sovittu yhteiskuvan ottaminen. Kaikille paidat päälle ja kuvaan. Marianne ja Reija kameroineen Palatsin etupihalla ja takapihalla. Gruppo istumassa ja seisomassa, Gruppo talossa sisällä ja talon ulkopuolella. Kun ryhmäkuvat oli otettu kävelimme viinitarhan poikki, muutaman sata metriä Fattoria San Fabianon tilalle. Tutustumaan San Fabianon viininvalmistukseen ja lounaalle ja maistelemaan viinejä. Federica maistatti ja mehän maistoimme. Ja hyvältähän se Armaiolo maistui. Salute! San
Fabianon jälkeen oli sateenuhka, joten Saaran, Maijan, Saara Maijan, Eijan kanssa lähdettiin piipahtamaan kaupungille. Ja kuka meistä löysi jotain: Saara! Kuinka yllättävää. Illallisen laittoivat Luigi ja Hutski aivan kuten olivat luvanneet jo vuosi sitten! (olikohan vaimoilla mitään osuutta keittiötyöskentelyyn?) Eikä ollut mikä tahansa illallinen: show kuului pakettiin. Buona notte aikaisin, sillä aamulla oli lähtö Firenzeen. Mitenkäs ne taksit tilattiinkaan? 4 Giovedi (to) Aamiaspäivystyksessä kaikki Marian johdolla. Taksien tullessa pihaan oli hyvästeltävä ensimmäinen perhe. Kun me muut lähdimme junalla Arezzosta Firenzeen, Junilat jäivät vielä aamupäiväksi talolle (mm siivoamaan aamiaisen pois pöydästä) ja lähtivät sitten kohti Pisaa, josta iso osa porukasta perjantaina lensi Helsinkiin. Arrivederci. Firenzen juna oli perillä Santa Maria Novellan asemalla klo 9.45, jolloin Tuija Haalahti otti meidät johdatettavakseen. Kuljimme päivän aikana halki Firenzen, sen museoiden ja historian. Sää Firenzessä oli kaupunkipäivälle mitä parhain. Oli mukavan lämmintä, mutta ei hikistä, vilvoittava tuuli lisäsi matkaajan nautintoa. Myös opas kaupunkipäivälle oli mitä parhain. Tuija sai seurueen insinööritkin kiinnostumaan historiasta. Hannu oli ihmeissään, että oli käynyt samana päivänä kahdessa museossa ja ollut ihan kiinnostunut! Nähtiin Botticellit, Lippit, Caravaggio, renessanssin naismaalari, kuultiin Mediceistä ja pysähdyttiin Paratiisin portille (eikö me viikko sillä jo oltu?). Duomo sykähdytti: oli erilainen kirkko kuin aiemmat näkemämme. Jotenkin kummallisen tyylikäs. Lounas nautittiin mukavassa trattoriassa, pizza ja pastat maistuivat ja Ilkan mahakipu (viikon ainoa sairausjuttu, jollei lasketa meitsin vanhoja silmiä) talttui bistecca fiorentinalla (valtava T- luupihvi). Puolet porukasta jaksoi lähteä vielä Accademiaan tapaamaan Michelangelon Daavidia (tangaposket). Hannelle jälleennäkeminen oli ison liikutuksen paikka. Gruppon nuorin, Jussi, jaksoi reippaasti mukana. Yhteiskierros päättyi halauksiin Accademian museokaupassa: Manniset ja Kokot jäivät Firenzeen, josta heidän matkansa jatkui seuraavana päivänä Pisan kautta Helsinkiin ja Ouluun. Shoppailujen, Ponte Vecchion ja Piazza della Signorialla nautitun (poskettoman kalliin) proseccon jälkeen gruppon jäljelle jääneet palasivat kukin ajallaan vielä Il Palazzaccioon. Siellä Mikko keräsi lapset ja lapsenmieliset ympärilleen: Uno-turnaus jatkui myöhään yöhön. Yön vaihtuessa aamuksi Maria, Ilkka ja Saara Maria jättivät palatsin, ajoivat Pisaan liittyen kotiinpalaavien pääryhmään. Venerdi (pe) Ei riittänyt että ystävät lähtivät perhe toisensa jälkeen vaan myös lämpö tuntui katoavan. Maijan kanssa laiteltiin pieni aamiainen, joka sentään saatiin nauttia vielä auringossa, leppoisasti,
mutta puolenpäivään mennessä nousi ukkonen. Jäätelölounaan jälkeen lähtivät sitten Kirsti, Mikko ja Maija. Rajakankaat sentään kanssamme tyhjenevässä linnassa, mutta ikävä alkoi vaivata. Altaalle ei sateessa huvittanut mennä. Oli jo ryhdyttävä pakkaamaan. Palatsin viimeisenä iltana vielä yksi puhe ja lahja meille. Veli, Eija ja Sonja menivät ajoissa nukkumaan; Rooman koneelle oli lähdettävä aamuyöstä. Mille grazie e arrivederci! 5 Sabato (la) Me heräsimme tyhjään palatsiin lauantaiaamuna. Oli tehtävä talon ja tilien tarkastus. Paola lupasi, että kun tulemme uudelleen tiskikone toimii, eikä housekeeperinä enää ole Daniela. Lähdimme kohti Roomaa. Matkalla Outletista ostettiin lukiovaatteita, ja sitten Autostradaa Rooman rannikolle, Lido di Ostiaan. Tunnelma ja maisema kovin erilaiset kuin Toscanassa, mutta lentokenttähotelliksi (8 km Fiumicinosta) Välimeren rannan designhotelli (esempio: kylppäri Alessia alusta loppuun) paikka oli hulppea. Iltapäivä kului rusketuksen syventämiseen (huom. Saara ja Matti) ja kahlailuun ja torkkumiseen (vihdoin muistin, miten nukutaan). Kotiutuvilta viestejä, kiitoksia reissusta. Tuntui mukavalta. Illalliselle kalaravintolaan. Pekka oikeasti 50 v. Oli lämmin, oli vielä loma. Domenica (su) Lido Fiumicino Helsinki lentokentän Deli Tower Oulunsalo ja Rantapelto klo 20.30. Tutto a posto, kaikki hyvin. Katastrofin kaikki ainekset muokkautuivatkin once in a lifetime -viikoksi. Ylikierrokset hidastuivat, helpotus ja hyvä mieli valtasivat. Ystävät tekivät lomasta juhlan. Päivät kaikki erilaisia, näkemistä ja kokemista, olemista ja puhumista riitti. Viikko ei ollut vain pakoloma, saatikka pakkoloma, vaan oikeasti juhlaviikko. Hieno viikko!