VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Triptyl 10 mg tabletti, kalvopäällysteinen Triptyl 25 mg tabletti, kalvopäällysteinen Triptyl 50 mg tabletti, kalvopäällysteinen 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi tabletti sisältää 10 mg, 25 mg tai 50 mg amitriptyliinihydrokloridia. Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 10 mg tabletti: laktoosimonohydraatti 85,5 mg ja kokkeniilipunainen A (E124) 0,001 mg. 25 mg tabletti: laktoosimonohydraatti 74,5 mg ja paraoranssi (E110) 0,0004 mg. 50 mg tabletti: laktoosimonohydraatti 150,2 mg. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Tabletti, kalvopäällysteinen. 10 mg tabletti: Sininen, pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinentabletti. 25 mg tabletti: Keltainen, pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti. 50 mg tabletti: Valkoinen tai luonnonvalkoinen, pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Depression eri muodot, kuten endogeeninen, reaktiivinen ja neuroottinen depressio, atyyppiset depressiot, skitsofreniaan liittyvät depressiiviset oireet ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiivinen vaihe Unettomuus, erityisesti kun siihen liittyy depressiivisiä oireita Krooniset kiputilat, kuten sentraalinen tai perifeerinen neuropaattinen kipu, fibromyalgia, sekä lisälääkkeenä erilaisissa tuki- ja liikuntaelinperäisissä kivuissa Migreenin ja lihasjännityspäänsäryn estohoito. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Depressiot: Alkuannos 25 50 mg/vrk. Aloitusannos voidaan jakaa 1 3 osaan vuorokaudessa. Annostusta voidaan tarvittaessa suurentaa 25 mg joka toinen päivä kunnes toipuminen tai maksimi hoitoannos on saavutettu. Lisäannokset annetaan pääasiassa iltaisin. Tavoiteannostasona voidaan pitää 150 mg (-225 mg) vuorokaudessa, jonka puitteissa hoitovastetta voidaan perusteellisesti odottaa. Yli 150 mg vuorokausiannos jaetaan useampaan annoskertaan. Maksimi annos on 300 mg/vrk. Ylläpitoannos on sama kuin optimaalinen terapeuttinen annos. Annoksen nostossa on syytä huomioida yksilölliset erot lääkkeen siedettävyyden suhteen, potilaan ikä, samanaikaiset muut sairaudet ja lääkehoito (ks. 4.5). Depressiolääkehoito on oireiden mukaista ja sen tulisi jatkua paranemisen jälkeen riittävän kauan,

yleensä noin 6 kuukautta (4 9 kuukautta), oireiden uusiutumisen estämiseksi. Potilaiden, jotka kärsivät toistuvasta masennuksesta (unipolaarinen depressio), ylläpitohoidon jatkaminen usean vuoden ajan voi olla tarpeellista. Ylläpitolääkehoito edellyttää potilaan tilan seuraamista vähintään kuuden kuukauden väliajoin silloinkin, kun potilas on täysin oireeton. Lääkitys tulisi lopettaa asteittain annosta pienentämällä parin viikon aikana. Unettomuus: Yleensä 10 25 mg/vrk, korkeintaan 50 mg/vrk, ennen nukkumaan menoa. Vanhuksille aluksi 10 mg/vrk. Vakavaan masennustilaan liittyvä unettomuus edellyttää suurempia annoksia. Krooniset kiputilat ja migreenin tai lihasjännityspäänsäryn estohoito: Lääkitys aloitetaan 10 25 mg ilta-annoksena. Hoitovasteesta riippuen vuorokausiannosta voidaan suurentaa 10 25 mg joka kolmas päivä. Tavoiteannoksena voidaan pitää 50 75 mg/vrk. Tarvittaessa voidaan antaa 150 mg/vrk jaettuina annoksina (suurempi annetaan iltaisin). Pediatriset potilaat Triptylin turvallisuutta ja tehoa lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu (ks. myös kohta 4.4). 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille Feokromosytooma Välitön sydäninfarktin jälkeinen toipumisaika Haarakatkokset Hoitamaton sulkukulmaglaukooma Akuutti alkoholi-, barbituraatti-, ja opiaattimyrkytys Epäselektiivisen monoamiinioksidaasin (MAO) estäjän samanaikainen käyttö. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Itsemurha/itsemurha-ajatukset tai masennuksen paheneminen Masennukseen liittyy lisääntynyt alttius itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhiin (itsemurhaan liittyvät tapahtumat). Tämä alttius säilyy kunnes itse taudissa tapahtuu merkittävää paranemista. Koska paranemista ei ehkä tapahdu ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloituksesta, tulee potilaita seurata tarkoin siihen saakka, että paranemista tapahtuu. Kliinisen kokemuksen perusteella tiedetään, että itsemurha-alttius kasvaa taudin paranemisen alkuvaiheessa. Itsemurhavaaran vuoksi masennuspotilaalle ei pitäisi määrätä suuria määriä trisyklisiä antidepressantteja yhdellä kertaa. Myös muihin psykiatrisiin käyttöaiheisiin, mihin amitriptyliiniä voidaan määrätä, voi liittyä lisääntynyt alttius itsemurhaan liittyviin tapahtumiin. Lisäksi nämä muut sairaudet tai oireet voivat esiintyä yhtä aikaa masennuksen kanssa. Siksi samat varoitukset kuin hoidettaessa vaikeasti masentuneita potilaita tulee ottaa huomioon hoidettaessa potilaita, joilla on näitä muita psykiatrisia oireita. Potilaat, joilla on aiemmin ollut itsemurha-ajatuksia tai -käyttäytymistä, tai joilla on merkittävässä määrin itsemurhaan liittyviä ajatuksia ennen hoidon aloitusta, ovat alttiimpia itsemurha ajatuksille ja yrityksille, ja heitä tulee tarkkailla erityisesti hoidon aikana. Meta-analyysi lumekontrolloiduilla psykiatrisilla aikuispotilailla tehdyistä masennuslääketutkimuksista osoitti, että alle 25-vuotiailla potilailla alttius itsemurhakäyttäytymiseen lisääntyi masennuslääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Riskialttiita potilaita tulee seurata tarkkaan etenkin hoidon alkuvaiheessa ja kun tehdään muutoksia annostukseen. Potilaiden (ja heidän hoitajiensa) tulee kiinnittää huomiota mahdolliseen masennuksen pahenemiseen, itsemurhakäyttäytymisen tai -ajatusten lisääntymiseen tai outoon käytökseen. Jos tällaista esiintyy, tulee välittömästi hakeutua lääkärin hoitoon.

Pediatriset potilaat Triptyl-tabletteja ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon. Ei ole osoitettu, että trisykliset masennuslääkkeet tehoaisivat masennukseen tässä ikäryhmässä. Muita masennuslääkkeitä koskevissa tutkimuksissa niihin on nuorilla ja lapsilla liittynyt lisääntyneitä itsemurhayrityksiä ja itsemurha-ajatuksia sekä vihamielisyyttä. Riskiä ei voida sulkea pois myöskään Triptyl-tablettien osalta. Lisäksi trisyklisiin masennuslääkkeisiin liittyy sydän- ja verisuonihaittojen riski kaikissa ikäryhmissä. Tämän lääkeryhmän pitkäaikaisen käytön turvallisuutta/vaikutusta lasten ja nuorten kasvamiseen, kypsymiseen sekä kognitiiviseen kehittymiseen ja käyttäytymisen kehitykseen ei tunneta. Muut Hoidettaessa maksan, sydämen tai keuhkojen vajaatoimintaa sairastavia, diabeetikkoja, vanhuksia, epileptikkoja tai sydämen rytmi- tai johtumishäiriöistä (ks. kohta 4.8) kärsiviä potilaita on noudatettava huomattavaa varovaisuutta ja pyrittävä pienimpään tehokkaaseen annokseen. Amitriptyliini voi olla haitallista parkinsonismia sairastaville ja antikolinergiselle vaikutukselle herkille potilaille, kuten sulkukulmaglaukoomaa tai eturauhasen liikakasvua sairastaville. Ristiallergian vuoksi varovaisuutta on noudatettava annettaessa amitriptyliinia potilaalle, joka on allerginen jollekin trisykliselle mielialalääkkeelle. Amitriptyliini kuten muut antidepressiiviset lääkkeet voi provosoida maanisen jakson alkamisen siihen alttiilla potilailla. Manian oireiden ilmaantuessa Triptyl-lääkitys on lopetettava ja maniaan aloitettava asianmukainen lääkitys. Amitriptyliiniä on käytettävä varoen yleisanestesian yhteydessä. Yleisanesteettien ja trisyklisten mielialalääkkeiden samanaikaisen käytön seurauksena hypotension ja rytmihäiriöiden riski kasvaa. Epäselektiivistä MAO:n estäjää käyttäneelle potilaalle ei saa aloittaa amitriptyliiniä, ennen kuin on kulunut 2 viikkoa tällaisen MAO:n estäjän lopettamisesta (ks. 4.5). Pitkäaikaisen lääkityksen äkillisestä lopettamisesta voi seurata vieroitusoireita, kuten ruoansulatuskanavan oireita, päänsärkyä ja huonovointisuutta, unettomuutta, parkinsonismin kaltaisia oireita ja maniaa. Valmiste sisältää apuaineena laktoosia, minkä vuoksi potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. 10 mg tabletti sisältää väriaineena kokkeniilipunainen A:ta (E124) ja 25 mg tabletti paraoranssia (E110), jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Amitriptyliini voimistaa muiden aineiden, esimerkiksi alkoholin, sedatiivien, anksiolyyttien, antidepressanttien, antipsykoottien, unilääkkeitten ja sedatiivisten antihistamiinien, keskushermostoa lamaavaa vaikutusta. Amitriptyliini voimistaa muiden antikolinergisten aineiden vaikutuksia sekä voi mahan ja suolen tyhjenemistä hidastaessaan vaikuttaa muiden aineiden imeytymiseen. Amitriptyliinia saavilla potilailla adrenaliini saattaa aiheuttaa verenpaineen laskua (adrenaliinin käänteisreaktio).

Amitriptyliini voi heikentää klonidiinin, metyylidopan, reserpiinin ja bretyylin verenpainetta laskevaa vaikutusta. Amitriptyliinin käyttö muiden rytmihäiriöille altistavien aineiden kanssa lisää arytmiariskiä. Amitriptyliini voi pidentää varfariinia saavien potilaiden protrombiiniaikaa. Sympatomimeetit, levodopa ja tyroksiini voivat yhdessä amitriptyliinin kanssa aiheuttaa voimakkaan sympaattisen tonuksen, lisätä rytmihäiriöriskiä ja nostaa verenpaineen vaarallisen korkeaksi. Epäselektiivisten monoamiinioksidaasin estäjien ja amitriptyliinin yhteiskäyttö voi johtaa hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin, hypertermiaan ja kouristuksiin. Reversiibeleillä MAO-A:n estäjillä, kuten moklobemidilla, ei ole merkittävää vaaraa. Mahdollisen yhtäaikaisen käytön yhteydessä annoksia olisi kuitenkin syytä pienentää tavanomaisesta (ks. myös 4.4). Amitriptyliini ja muut CYP2D6:n kautta metaboloituvat aineet voivat estää toistensa metaboliaa. CYP2D6:n kautta metaboloituvat ja yhteisvaikutuksille herkkiä ovat mm. perfenatsiini, tioridatsiini, tsuklopentiksoli, haloperidoli, risperidoni, imipramiini, desipramiini, klomipramiini, lofepramiini, nortriptyliini, mianseriini, paroksetiini, fluoksetiini, fluvoksamiini, sertraliini, venlafaksiini, dekstrometorfaani, kodeiini, tramadoli, enkainidi, flekainidi, propafenoni, meksiletiini, alprenololi, metoprololi, propranololi, timololi, fenytoiini ja klorokiini. Lisäksi kinidiini, valproaatti, simetidiini, dekstropropoksifeeni ja flukonatsoli voivat estää amitriptyliinin metaboliaa. Disulfiraami nostaa plasman amitriptyliinipitoisuutta. Varovaisuutta on noudatettava myös yhteiskäytössä muiden serotonergisesti vaikuttavien lääkkeiden (esim. SSRI-/SNRI-lääkkeet ja triptaanit) kanssa, sillä yksittäisissä raporteissa on kuvattu serotoninergisen oireyhtymän kehittymistä tapausselostuksina. Karbamatsepiini, fenobarbitaali, mäkikuismavalmisteet ja tupakointi voivat nopeuttaa amitriptyliinin eliminaatiota. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Amitriptyliini läpäisee istukan ja erittyy äidinmaitoon. Suurina annoksina se aiheuttaa joillekin eläinlajeille sikiövaurioita, ihmisellä sen ei kuitenkaan tiedetä olevan teratogeeninen. Äidin loppuraskauden aikana käyttämä amitriptyliini voi aiheuttaa antikolinergisiä oireita vastasyntyneelle. Imeväisen äidinmaidosta saaman amitriptyliinin ja nortriptyliinin määrä on pieni, mutta niiden lääkevaikutuksia imeväiseen ei voida varmuudella ennakoida. Varmuuden vuoksi Triptyl-hoidosta on syytä pidättäytyä raskauden ja imetyksen aikana, mikäli se on mahdollista. Jos hoitoa pidetään välttämättömänä, on käytettävä pienintä tehokasta annosta ja pyrittävä lääkkeettömään jaksoon noin 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos päädytään rintaruokintaan, vastasyntynyttä tulee seurata mahdollisten lääkevaikutusten suhteen. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Amitriptyliinin antikolinerginen vaikutus voi heikentää näöntarkkuutta. Lisäksi amitriptyliini aiheuttaa sedaatiota ja motorisen suorituskyvyn heikkenemistä. Erityisesti ensimmäisten hoitoviikkojen aikana potilaitten kyky ajaa autoa ja suoriutua tarkkuutta vaativista tehtävistä on heikentynyt. Hoidon jatkuessa sedatoivaa vaikutusta kohtaan kuitenkin kehittyy toleranssia. 4.8 Haittavaikutukset Amitriptyliini, kuten muut trisykliset masennuslääkkeet, voi hoidon alkuvaiheessa aiheuttaa antikolinergisiä haittoja, kuten suun kuivumista, virtsaretentiota, akkommodaatiovaikeutta, sykkeen nousua, ummetusta, sulkukulmaglaukooman akutisoitumista, impotenssia ja muistihäiriöitä. Nämä

haittavaikutukset häviävät yleensä lääkityksen jatkuessa. Epidemiologiset tutkimukset, jotka on tehty pääasiassa yli 50-vuotiaille SSRI- tai trisyklisiä masennuslääkkeitä käyttäville potilaille, ovat osoittaneet suurentuneen riskin luunmurtumiin. Suurentuneen luunmurtumariskin vaikutusmekanismia ei tunneta. Hyponatremiaa (yleensä iäkkäillä ja mahdollisesti antidiureettisen hormonin epäasianmukaisen erityksen oireyhtymän (SIADH) seurauksena) on raportoitu esiintyneen masennuslääkkeiden käytön yhteydessä. Amitriptyliinin käytön yhteydessä on raportoitu seuraavia haittavaikutuksia: Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: Hyvin yleinen ( 1/10), Yleinen ( 1/100, < 1/10), Melko harvinainen ( 1/1000, < 1/100), Harvinainen ( 1/10 000, < 1/1 000), Hyvin harvinainen (< 1/10 000) Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Veri ja imukudos Immuunijärjestelmä Aineenvaihdunta ja ravitsemus Psyykkiset häiriöt Hermosto Silmät Kuulo ja tasapainoelin Sydän Verisuonisto Ruuansulatuselimistö Yleinen Melko harvinainen Harvinainen Tuntematon Agranulosytoosi, eosinofilia, leukosytopenia, trombosytopenia Yliherkkyysreaktiot Ruokahalun lisääntyminen, painon nousu Desorientaatio Muistihäiriöt, ataksia, annoksesta riippuva keskushermoston lama (väsymys ja sedaatio), uneliaisuus, päänsärky, keskittymisvaikeudet, huimaus, parestesia Akkommodaatiovaikeu det, mydriaasi, näön hämärtyminen Sykkeen nousu, QT-ajan pidentyminen, rytmi- ja johtumishäiriöt 1) Ortostaattinen hypotensio Suun kuivuminen, ummetus, pahoinvointi, Hypomania, mania, ahdistuneisuus, unettomuus, painajaisunet Sulkukulmaglaukoo man akutisoituminen Tinnitus Hypertensio Oksentelu, ripuli Ruokahalun väheneminen, painon lasku Hallusinaatioiden lisääntyminen skitsofreniapotilailla, delirium (iäkkäillä potilailla) Kouristukset Sydäninfarkti Paralyyttinen ileus, korvasylkirauhasen Itsemurhaajatukset ja itsemurhakäyttäytyminen (ks. 4.4)

Maksa ja sappi Iho ja ihonalainen kudos Munuaiset ja virtsatiet Sukupuolielim et ja rinnat Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat makuaistin muutokset Impotenssi, priapismi, ejakulaatiovaikeudet Hikoilu Valoyliherkkyys Virtsaretentio turvotus Transaminaasiarvojen kohoaminen, kolestaattinen ikterus Nokkosrokko, dermatiitti, kutina, hiusten lähtö Gynekomastia, galaktorrea Kuume 1) erityisesti suurina annoksina ja muiden sydämen sähköiseen toimintaan vaikuttavien lääkkeitten kanssa käytettäessä. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL 55 00034 FIMEA 4.9 Yliannostus Amitriptyliinin hengenvaarallinen annos aikuiselle on yli 1 g. Yliannostuksen oireina yllä esitetyt amitriptyliinin haitat ilmenevät voimakkaina. Yleensä ilmenee lyhyt kiihotus ja mahdollisesti kouristuksia, joita seuraavat hypotensio, refleksien heikkeneminen ja nopeasti etenevä kooma. Antikolinergiset oireet voivat olla voimakkaita. Oireet ovat voimakkaimmillaan yleensä noin vuorokausi yliannoksesta, ja hengenvaara voi kestää 4 6 vrk. Hoito on oireenmukainen. Lääkehiili, suolenhuuhtelu ja mahdollisesti mahahuuhtelu estävät imeytymistä. Elektrolyytti- ja happo-emästasapainon häiriöt on hoidettava aktiivisesti. Rytmihäiriöihin annetaan lidokaiinia tai fenytoiinia. Digitalista ja kinidiiniä ei saa käyttää. Heräämisvaiheessa (mutta ei akuuttivaiheessa) antikolinergisiä oireita voi harkinnan mukaan hoitaa fysostigmiinillä (2 mg i.v.). Hemodialyysistä ja hemoperfuusiosta ei ole hyötyä. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Epäselektiiviset monoamiinien takaisinoton estäjät, ATC-koodi: N06AA09. Amitriptyliini on trisyklisiin mielialalääkkeisiin kuuluva tertiaarinen amiini. Se estää jokseenkin yhtä tehokkaasti sekä noradrenaliinin että 5-hydroksitryptamiinin takaisinottoa synapsiraosta

presynaptiseen hermosoluun ja voimistaa siten näiden amiinien vaikutusta. Lisäksi se salpaa muskariini-, H1- ja α1-reseptoreita ja heikosti myös dopamiinireseptoreita. Amitriptyliini kohottaa depressiivisten ihmisten mielialaa aiheuttamatta euforiaa sekä parantaa keskittymis- ja aloitekykyä. Kliiniset vaikutukset ilmenevät 2 4 viikon kuluttua hoidon alusta. Amitriptyliini ei kohota normaalia mielialaa. Amitriptyliinilla on jo pieninä annoksina analgeettista vaikutusta kroonisiin kiputiloihin. Sen vaikutus kipuun näyttäisi olevan riippumaton vaikutuksesta mielialaan. Kipua lievittävä vaikutus alkaa nopeammin kuin mielialaa kohottava vaikutus eikä korreloi lääkkeen plasmapitoisuuteen. 5.2 Farmakokinetiikka Amitriptyliini imeytyy lähes täydellisesti ruoansulatuskanavasta, alkureitin aineenvaihdunnan vuoksi sen hyötyosuus on n. 50 %. Huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 4 8 tunnissa suun kautta annostelusta. Amitriptyliinista on plasmassa vapaana 5 % ja sen jakaantumistilavuus on15 l/kg. Se läpäisee istukan ja erittyy äidinmaitoon. Amitriptyliinin puoliintumisaika on 10 28 tuntia. Se metaboloituu aktiivisiksi metaboliiteiksi: nortriptyliiniksi, hydroksi-amitriptyliiniksi ja hydroksinortriptyliiniksi, joista nortriptyliinilla (puoliintumisaika 30 h) on huomattava kliininen merkitys. Hydroksylaatioreaktiot katalysoi sytokromi P450 2D6. Amitriptyliini erittyy virtsaan pääasiassa hydroksyloituneina metaboliitteinaan ja niitten konjugaatteina. Maksan vajaatoimintaa sairastavat, vanhukset ja geneettisesti hitaat metaboloijat eliminoivat amitriptyliinia tavanomaista hitaammin. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Amitriptyliinilla ei ole karsinogeenista vaikutusta. Amitriptyliini ja muut trisykliset mielialalääkkeet ovat teratogeenisia kanoille ja kaniineille mutta eivät rotille eivätkä hiirille. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Tablettiydin: Laktoosimonohydraatti Maissitärkkelys Povidoni Piidioksidi Magnesiumstearaatti Tablettipäällyste: 10 mg tabletti Polyvinyylialkoholi Makrogoli Titaanidioksidi Talkki Kinoliininkeltainen Indigokarmiini Kokkeniilipunainen A (E124) Karnaubavaha. 25 mg tabletti Polyvinyylialkoholi Makrogoli Titaanidioksidi Talkki Kinoliininkeltainen Indigokarmiini Paraoranssi (E110) Karnaubavaha.

50 mg tabletti Hypromelloosi Titaanidioksidi Laktoosimonohydraatti Makrogoli Triasetiini Karnaubavaha. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 2 vuotta. 6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot HDPE-tölkki ja LDPE-korkki. 10 mg tabl.: 30 ja 100 tablettia 25 mg tabl.: 100 tablettia 50 mg tabl.: 100 tablettia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisvaatimuksia. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Orion Oyj Orionintie 1 02200 Espoo 8. MYYNTILUVAN NUMERO 10 mg tabletti: 759 25 mg tabletti: 760 50 mg tabletti: 761 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 16. joulukuuta 1964 Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 19. tammikuuta 2006 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 18.12.2014