Esko Valtanen 9.4.2012 Ylösnousemusvoima on todellista Suunnitelma on järkevä Voi sanoa näin, että Jumalan suunnitelma kaikilta osin mikä koskee meitä, niin se on tosi mahtavaa. Minä olen aina hirveän vaikutettu, kun ajattelen tällaista kokonaiskuvaa Jumalan suunnitelmasta. Se on niin looginen, se on niin tasapainoinen. Se on niin ihmeellinen, kun näkee nyt sen koko suunnitelman mikä Hänellä oli aivan alusta siihen apostoliseen aikaan asti, jolloin vielä kirjoitettiin jotakin mitä Jumala teki ja sen jälkeen seurakunnan aika alkoi. Se on aivan mahtava asia miten Jumala suunnitteli tämän. Siinä ei ole mitään sellaista hötkyilyä, vaan Jumalalla oli tietyt aikamäärät miten Hän suunnitteli sen. Ja sitten, kun aika täyttyi Jumala toteutti sen, lähetti Poikansa Jeesuksen. Ei liian aikaisin eikä liian myöhään, vaan kun aika oli täytetty Jeesus tuli maan päälle. Ja vielä sitten, että Jumala ei ollenkaan hätiköinyt Jeesuksen toiminnan aloittamisessa. Kolmekymmentä vuotta Jeesus sai olla ihan rauhassa, valmistautua sitä tehtävää varten, jonka Hän sitten toteutti. Ja se tehtävä, minkä Hän ihmisten keskellä varsinaisesti teki, oli vain noin kolme ja puoli vuotta, suhteellisen lyhyt aika. Hän oli vähän yli kolmekymmentävuotias kun tuo tehtävä oli suoritettu. Ja tuosta ajasta jos se olisi vaan jäänyt tuohon aikaan, niin siitä ei olisi paljon jäänyt meille käteen. Meillä olisi kirja jossa olisi vaan ihmeitä ja kaiken näköisiä tapahtumia, valtavasti kaiken näköistä mistä kerrottaisiin jälkipolville, jos Hänen elämänsä olisi jäänyt vain näihin vaiheisiin. Mutta Jeesuksen elämässä tähdättiin, ja se huipentui, ihan niihin loppuhetkiin. Kaikkein tärkeimmät vaiheet Jeesuksen elämässä olivat viimeiset päivät, kun Hän maan päällä vaelsi. Ja niistä viimeisistä päivistäkin kuusi viimeistä tuntia, kaikkein tärkeimmät. Ja tästä kuudesta viimeisestä tunnista, siitä vain viimeinen hetki se hetki, kun Jeesus sanoi: Se on täytetty! Siihen päättyi Jeesuksen tehtävä maan päällä sovitustyö, noihin kolmeen sanaan, se on täytetty. Siihen laitettiin piste ja siihen ei tarvinnut enää mitään lisätä sen jälkeen, ja se oli siinä. Ja tuo kaikki mitä siihen mennessä tapahtui ristillä, se oli meidän pelastumiseksemme. Saimme syntimme anteeksi ja saamme anteeksi tuon sovitustyön kautta, kun Jeesus huusi: Se on täytetty! Yhteys Isään aukeni ja meille tuli oikeus omistaa taivaan kansalaisuus, noiden sanojen perusteella. Meidät sovitettiin Jumalan kanssa. Mutta jos ajatellaan, että kaikki olisi päättynyt tuohon. Jeesus olisi kuollut, sitten maatunut hautaan ja sen jälkeen oltais lähdetty julistamaan vain sitä mitä ristillä tapahtui. Sehän oli vain sanoja. Ja opetuslapsetkin, sinä aikana kun Jeesus oli ristillä, ja vielä senkin jälkeen kun Hän oli haudassa, niin he olivat hyvin epäileväisiä hehän itkivät. He itkivät sitä, että mitä tästä oikein tulee, heidän johtajansa on haudattu.
Vaikka Jeesus oli puhunut ylösnousemuksestaan, että Hän nousee kolmantena päivänä, mutta ei se ollut ainakaan heille itsestään selvää. Kaikki osoittaa sen että he murehtivat ja itkivät, kaikki näytti valuvan hukkaan. Ja jos se olisi jäänyt tälle tasolle, niin ei mitään evankeliumia olisi kyllä maailma saanut kuulla sellaisen porukan kautta, niiden opetuslasten kautta jotka siinä itkivät ja vaikeroivat sitä, että nyt kaikki loppui tähän. Jopa naisetkin. Eivät hekään välttämättä uskoneet kukaan opetuslapsista, niistä jotka Jeesusta seurasivat, eivät he uskoneet että Jeesus nousee ylös kuolleista. Jos he olisivat uskoneet, niin eivät naiset olisi menneet hajuvesien kanssa Jeesuksen ruumista hoitamaan, palvelemaan ja tekemään kaiken näköisiä tällaisia. He olisivat julistaneet: Ei! Jeesus sanoi, että kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös, ja se olisi ollut siinä. Ei me mitään hajuvesiä tarvita. Hän nousee ylös haudasta Hänen ruumiinsa muuttuu, ja kaikki alkaa siitä mennä eteenpäin ihan toisella lailla. Kyllä täytyy sanoa, että jos me vain ja meidän julistuksemme on vain pelkästään se, mitä tapahtui ristillä, niin se jää ontumaan. Se vaati ehdottomasti sen, että oli myöskin ylösnousemus! Ilman ylösnousemusta tämä evankeliumi olisi todella puutteellinen. Ja itse asiassa se, että on ylösnousemus, niin se on sellainen joka on ehkä kaikkein vaikeimmin ihmisten ymmärrettävissä. Että ruumis, joka maatuu tuonne vähitellen, siitä on luita vähän aikaa ja sitten kohta ei niitäkään, eikä näy yhtään mitään. Koko ruumis on liuennut sinne maahan, maatunut. Kukaan ei löydä sieltä muutaman sadan vuoden kuluttua yhtään mitään. Hyvissä olosuhteissa voi jotakin löytyä, mutta pääasiassa ei yhtään mitään. Ja sitten kun tähän tilanteeseen aletaan julistaa ylösnousemusta, niin tämä menee ylitse normaalin ihmisen käsityskyvyn. Vielä se että me julistetaan sovitusta, syntien anteeksi saamista. Se on vielä sillä tavalla vaan mielen alueella, otetaan vastaan Jeesus ja se on ihan ok, me saamme iankaikkisen elämän ja näin. Mutta kun siihen lisätään tämä todellisuus, että on myöskin olemassa ylösnousemus, ja itse asiassa se on se valtavan tärkeä asia ylösnousemus, niin silloin muuttuu jo ihmisten suhtautuminen. Ja tästä tulee juuri se mistä Raamatussa puhutaan. 1. Korinttolaiskirje 1:18 Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen menevät, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Sana rististäkin on jo hullutus! Mutta sitten kun me alamme puhua ylösnousemuksesta, koska sellaista ei ollut koskaan tapahtunut. Kuinka voidaan käsittää, että ihminen joka on hävinnyt tuohon maahan, niin hän voi ykskaks sieltä vaan nousta, tulla vaan sieltä esiin. Sehän on ihan käsittämätöntä. Ei koskaan ennen ole tapahtunut tällaista, miten se voi olla mahdollista? Ja meille, jotka uskomme tämä on aivan oleellinen asia, että me uskomme että on olemassa ylösnousemus. Ja jos on olemassa ylösnousemus, se tietää sitä että jonkun takia kaikki ihmiset kerran ikään kuin kaivetaan tuolta maasta esiin, niitten on noustava. Jokaisen ihmisen on noustava kerran ylös kuolleista. Toiset vanhurskasten ylösnousemukseen ja toiset sitten tuomion ylösnousemukseen, mutta kaikkien ihmisten on kerran noustava. Kuolleiden ylösnousemus
Ja tämähän se kaikkein kauheinta onkin juuri, kun ihmiset tajuavat sen että jos on kuolleitten ylösnousemus, niin miksi sitten ihmiset nostetaan ylös kuolleista? Joku syy sillä on. Ja sitten kun he tajuavat sen: Hei, me joudummekin olemaan vastuussa elämästämme, niin silloin he sanovat: Tuota minä en voi uskoa! Sen tähden tämä maailma pilkkaa niitä jotka uskovat, että on olemassa ylösnousemus. Silloinkin kun Paavali puhui siellä Ateenassa Areiopagilla, siellä ovat tällaiset sanat, kun hän oli siellä kertonut kuolleitten ylösnousemuksesta, ja lisäsi siihen vielä että sen jälkeen tulee tuomio. Siellä ihmiset alkoivat pilkata kuullessaan ylösnousemuksesta. Siellä se oli pilkan aihe Paavalin julistuksessa: Mitä sinä oikein höpiset. Ja vielä tuomio, että me joudutaan johonkin tuomiolle? Sinne me kaadutaan ja maadutaan. Näin tämä maailma ajattelee. Sen tähden tämä evankeliumin sanoma on kyllä tosi voimakas, ja se on hullutus tälle maailmalle ellemme usko, että kaikki mitä Raamatussa sanotaan on totta. Ja kun Paavali vielä sitten maaherra Festukselle, siellä oli Agrippa ja ketä olikaan paikalla, niin Paavali oikein väkevästi julisti ylösnousemusta kuolleista, hän julisti siellä koko evankeliumin. Vähän aikaa nuo miehet kuuntelivat ja Festus huutaa suurella äänellä: Sinä olet hullu, Paavali! Suuri oppi hulluttaa sinut. Tämä on tämän maailman ajattelu tästä asiasta. Mutta jos ei olisi ylösnousemusta, niin me olisimme tosi surkeassa tilanteessa. Jos olisi vaan ristin sanoma, mutta ei olisi mitään toivoa että me kerran pääsisimme johonkin, niin tästä menisi kokonaan pohja. Jumala suunnitteli tämän ihan radikaalin sanoman, ja tämän todistajaksi apostolit tulivat. He tulivat, kun he ylösnousemuksen jälkeen alkoivat viedä evankeliumia eteenpäin. Kyllä he puhuivat pelastuksesta, rististä ja kaikesta sovituksesta ja niistä, mutta ennen kaikkea heistä sanotaan, että he olivat ylösnousemuksen todistajia! He näkivät siellä nämä asiat. Koska juutalainen on valtavan konkreettinen, he tarvitsevat tekoja. Jos olisi ollut vaan Jeesuksen ristinkuolema ja muutamat sanat siellä viimeiset sanat: Se on täytetty, niin se olisi jäänyt jotenkin leijumaan ilmaan ellei olisi tapahtunut jotain tosi konkreettista. Sen tähden se, että Jeesus nousi ylös kuolleista, se oli sellainen lähtölaukaus. En minä tiedä mikä muu olisi saanut opetuslapset menemään eteenpäin. Vaikka minkälainen Jumalan voima olisi tullut, mutta se että he joutuivat tekemisiin näkymättömän maailman kanssa: Hei, tämä Jeesus, joka oli meidän kanssa, Hän oli tullut näkymättömästä maailmasta. Hän oli Jumalan Poika, ja Hän kulki meidän kanssamme. Se tuli niin todelliseksi. Ja kun he sitten katsoivat, kun Jeesus neljäkymmentä päivää puhui heidän kanssaan, niin sitten lopuksi Hän siunasi heitä nosti kädet siunaten heitä Öljymäellä. Jeesus nousee siitä tuonne ylös pilviin ja opetuslapset katselevat: Vau! Tämä on aivan mahtavaa!!! Siis tämän jälkeen heissä vasta alkoi syntyä todellinen usko koko tähän Jumalan pelastussuunnitelmaan. Me näemme sen nyt ikään kuin kaukaa tämän kaiken, mutta heille tarvitsi olla näin konkreettinen Jumalan suunnitelma ja toteutuminen. Ja tällaista kun ei ollut koskaan ennen tapahtunut, niin se olikin sitten sellainen asia, että vaikka Jeesus oli noussut ylös kuolleista, niin useita päiviä että monet vielä epäilivät tätä asiaa. Vaikka naiset tulivat sieltä haudalta kertomaan, että he näkivät enkeli-näyn ja että Jeesus on noussut ylös kuolleista, niin eivät opetuslapset uskoneet. He ihmettelivät vain että mitä tämä kaikki oikein on, vaikka Jeesus oli puhunut siitä. Pelkät puheet eivät auttaneet vaan heidän todella täytyi nähdä se tosiasia.
Ja kun Maria Magdaleena sai ensimmäisenä nähdä Jeesuksen siellä haudalla, sen jälkeen apostolit vähitellen, pikkuhiljaa alkoivat uskoa. Vaikka toiset kertoivat apostolit toisilleen, niin eivät vielä kaikki uskoneet. Ja kun Jeesus oli Galileassa, niin sielläkin oli vielä opetuslapsia, kun Jeesus oli heidän kanssaan. Hän söi siellä, paistoi kalaa, keskusteli heidän kanssaan, niin toiset vielä epäilivät: Voiko tämä olla se Jeesus, että Hän kuoli, nousi ylös ja nyt Hän on tässä. Se oli niin uskomaton juttu heille. Ja tämä osoittaa sen, että todella tarvittiin näin radikaali juttu. Ei pelkkä ristinsanoma, vaan ylösnousemussanoma, jotta ihmiset uskoisivat ja että se on konkreettinen ja todisteita on riittävästi. Ja lopuksi sitten ennen kuin Jeesus meni ylös taivaaseen, Hän ilmestyi viidelle sadalle opetuslapselle, että todistajia oli kyllä paljon ettei siitä ollut kiinni. Ja Jumala suunnittelikin sen näin että on riittävä määrä todistajia. Mutta yksi asia mikä on Raamatussa kerrottu, on tämä Tuomaksen asia. Johanneksen evankeliumi 20:25-29. Minä en lue näitä jakeita kaikkia, mutta minä otan siitä vain tuon yhden asian, joka on tärkeä. Siellä muut opetuslapset olivat nähneet Jeesuksen, he olivat puhuneet Hänen kanssaan. Ja kului kahdeksan päivää niin Tuomaskin tuli mukaan siihen tilanteeseen jossa sitten Jeesus ilmestyi. Mutta ennen sitä vaikka opetuslapset puhuivatkin tästä asiasta, niin Tuomas ei uskonut. Joh. 20:25 Mutta hän (Tuomas) sanoi heille: Ellen näe Hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni Hänen kylkeensä, en minä usko. Tuomas sanoi tällaisen lauseen siellä ja tiedättekö, taivas kuunteli tätä lausetta. Minä oikein havahduin, että vau! Tässä oli hyvin epäuskoinen lause, ja Jeesus kuunteli tuolla näkymättömässä maailmassa. Me tuossa ylistimme Jumalaa väkevästi, julistimme asioita taivaallisiin, taivas kuunteli niitä. Ja kun Tuomas sanoi tämän lauseen niin taivas kuunteli sitä. Mitäs tämä Tuomas oikein puhuukaan siellä, Jeesus kuunteli sitä. Hän oli yksi opetuslapsista epäuskoinen. Sitten Jeesus ilmestyi sellaisessa tilanteessa jossa myöskin Tuomas oli paikalla ja Hän sanoi Tuomaalle tällaiset sanat. Joh. 20:27 Sitten Hän sanoi Tuomaalle: Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen. Sitten Jeesus jatkaa. Joh. 20:29 Jeesus sanoi hänelle: Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat. Tässä nähdään se että kuinka tärkeitä ovat meidän sanat Jumalalle. Kun me uskossa julistamme asioita, Jumala kuuntelee niitä ja niillä on vaikutus taivaallisissa. Ja kun me puhumme epäuskon sanoja niin kuin Tuomas tässä puhui, taivas kuunteli. Onneksi Jeesus puuttui asiaan ja tuli ja osoitti: Hei, älkää puhuko mitä hyvänsä. Kaikki mitä te sanotte, se kirjataan taivaassa. Tämäkin on aika radikaali juttu. Tämä lause kirjattiin kirjoihin taivaassa, ja Jeesuksen täytyi tulla ottamaan kiinni tästä lauseesta ja osoittaa: Ei, tämä ei ole se henki missä te menette eteenpäin. Tämä ei ole uskonhenki, vaan tämä on epäuskoa. Ja koska miljoonat ihmiset tämän jälkeen joutuvat uskomaan tämän saman, ilman että he ovat nähneet Jeesusta, niin täytyi kirjoittaa tällainen: Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat. Ja tässä tilanteessa meitä auttaa todella Jumalan Pyhä Henki.
Neljänkymmenen päivän aikana kun opetuslapset olivat siinä, niin he näkivät todella, saivat opetusta siitä mitä Jeesuksen kuolema, ylösnousemus ja kaikki se tarkoitti. Ja minä uskon että niiden päivien aikana siellä pidettiin ehkä parhaimmat raamattutunnit. Siellä heille avautui koko Vanhan Testamentin kirjoitusten maailma. Niitä ei ole kirjoitettu meille suoraan mitä Jeesus opetti siellä, mutta Hän lähti Vanhan Liiton kirjoituksista ja sanoi: Tällä tavalla siellä on kirjoitettu minun kärsimisestä, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja näin ne kirjoitukset ovat käyneet toteen. Jumala ei ole sallinut sillä tavalla näitä kirjoittaa muistiin, vaikka varmaan jossakin opetuslasten puheiden ja muiden joukossa tämä meni eteenpäin. Ehkä siellä evankeliumien kirjoittajat kuulivat ne sanat, ja sitä kautta siihen on tullut tiettyä sanomaa myöskin tuosta. Ja Paavali varmasti kuuli nuo sanat mitä Jeesus oli siellä puhunut ja opettanut. Koska hänellä oli suuri tehtävä pakanoiden apostolina avata kirjoituksia, että me ymmärtäisimme Jumalan salaisuuksia, että kaikki oli kirjoitettu jo sinne. Jumalallinen suunnitelma Mutta sitten kun nämä neljäkymmentä päivää oli kulunut ja opetuslapset saivat käskyn: Älkää lähtekö Jerusalemista ennen kuin Isä antaa teille Pyhän Hengen, jonka Hän on luvannut. Heidän piti odottaa Jerusalemissa kymmenen päivää. He eivät tosin tienneet kuinka kauan, vaan odottaa siellä tietyn ajan. Se oli kymmenen päivää kun sitten sen jälkeen Pyhä Henki tuli. Ja tässäkin meillä on yksi tärkeä opetus, se tulee tässä odottamisessa. Olisi luullut Jumala olisi suunnitellut niin, että kohta heti kun Jeesus menee ylös, niin ei muuta kuin menette yhteen, evankeliumi lähtee eteenpäin. Saatte Pyhän Hengen, saatte kokea taivaallisen Hengen läsnäoloa, saatte voiman ja lähdette julistamaan evankeliumia. Ei, vaan Hän sanoi: Odottakaa sen lupauksen täyttymistä. Ja opetuslapset menivät yläsaliin kymmeneksi päiväksi, niin kuin me nyt tiedämme sen asian, silloin he eivät sitä tienneet. Ja tuo aika ei ollut pelkästään vaan passiivista: Okei. Jeesus sanoi, että Isä lähettää Pyhän Hengen. Ollaan täällä nyt porukalla koolla ja katsotaan mitä tulee tapahtumaan. Koska Pyhä Henki on luvattu, niin kyllä Hän tulee sieltä. Tässä Jumala halusi opettaa meille yhden tärkeän asian tästä opetuslasten toimintatavasta. Se oli hyvin jumalallista että he menivät sinne ja sanotaan: Ja he olivat yksimielisesti rukouksessa sen kymmenen päivää. Siellä olivat apostolit, mutta sinne tuli mukaan myöskin Jeesuksen äiti ja Hänen veljensä. On mielenkiintoista, että tässä vaiheessa, kun Jeesus oli noussut ylös kuolleista, hekin tulivat kuvioihin mukaan vasta tässä vaiheessa. Heistä ei puhuta muuta kuin silloin alkuvaiheessa kuinka he vähän niin kuin piikittelivät Jeesusta: Mikä sinä luulet olevasi profeetta! Mene Jerusalemiin ja puhu siellä niin että koko Israelin kansa saa tietää. Puhu rabbien edessä, puhu siellä näitä asioita. Mitä sinä täällä Galileassa puhut? Ja tällä tavalla hekään eivät uskoneet, että heidän veljensä voisi olla Jumalan Poika. Näin luonnollinen oli se tilanne missä Jeesus oli. Mutta sitten kun ylösnousemus oli tapahtunut, veljissä tapahtui täydellinen muutos. He tulivat sinne ja he varmaan katuivat syvästi sitä etteivät he tajunneet, että heidän veljensä oli kuitenkin Jumalan Poika, joka oli heidän keskellään.
Mutta se mitä tapahtui tuon kymmenen päivän aikana, niin minä uskon että siellä tapahtui paljon asioita. Ja se on tärkeä asia mitä siellä tapahtui ennen kuin Pyhä Henki saattoi tulla. Ei se ollut noin vaan, että Jumala antaa koko sen joukon päälle Pyhän Hengen. Kymmeniä ihmisiä oli mukana, ehkä satakaksikymmentä oli rukoilemassa lopulta siellä, että siihen vaan annetaan Pyhä Henki. Minä uskon, vaikka ei Raamattu sitä suoraan sano, mutta se ylösnousemustapahtuma oli niin radikaali, että siellä tehtiin syvää parannusta kaikista asioista. Yksi asia oli se, joka varmaan käytiin läpi siinä, oli se mitä tapahtui ehtoollisella, että he siinä alkoivat arvioimaan sitä kuka heistä mahtaa olla suurin tässä joukossa. Ja siinä Jeesus joutui heitä vielä ehtoollisella ojentamaan ja selvittämään tätä asiaa. Näin inhimillisiä ajatuksia heillä oli. Ja se on jo melkein jos ajatellaan näin, me suomalaiset emme edes kehtaisi kysyä kuka meistä on suurin. Jos me ollaan suuria niin me ollaan suuria, ei sitä sen kummemmin tarvitse kyselyä keneltäkään, ollaan mitä ollaan, eikä edes kehdata tällaista kysyä. Mutta he kehtasivat kysyä, juutalaiset ovat hyvin suoria. Ne sanoo suoraan asioita mitä ne ajattelee. Ja siellä yläsalissa käsiteltiin varmaan tuo asia. Ei voinut Jumalan Henki tulla mihinkään eripuraiseen joukkoon, vaan siellä täytyi olla yksimielisyys. Ja sen takia sanotaan, että he olivat yksimielisesti koolla. Ja heillä ei ollut mitä hyvänsä rukousta siinä, eivät he rukoilleet toinen toisensa puolesta varmaankaan, vaan siinä oli yksi ainoa rukous. Ja se oli se miksi he olivat koolla, se että Jeesus sanoi: Odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, eli Pyhän Hengen tulemista heidän päälleen, ja sitä he rukoilivat. Olisi luullut, niin kuin monesti ajatellaan rukouksesta: Okei. Jumala on päättänyt asian tehdä näin. Mitäs tässä enää rukousta tarvitaan muuta kun pyöritetään peukaloita, ollaan vaan ja möllötetään, katsotaan milloin se tulee ja odotellaan. Jutellaan kaiken näköistä hauskaa ja puhellaan ja tällä tavalla, kerrotaan vitsejä ja näin. Kyllä se sieltä tulee sitten kohta, kun Jumala on kerta sen päättänyt! Tiedättekö, tällainen asenne on todella kaukana siitä mitä Jumalan ihmisten tulisi ajatella. Kyllä Jumala odotti tuona aikana että siinä oltiin tosissaan. Tehtiin parannusta kaikista näistä asioista, keskinäisistä eripuraisuuksista ja mitä siellä olikaan. Ja varmaan Jeesuksen veljetkin katuivat kaikkia mitä olivat sanoneet ja tehneet, suhtautumistaan ja kaikkea. Siellä oli hyvin nöyrää porukkaa, ja yhtä he rukoilivat: Jumala, anna Pyhän Henkesi läsnäolon tulla! Se rukous keskittyi vain yhteen ainoaan asiaan. Ja tämä, kun se fokusoitui tuohon, niin se oli Jumalan tarkoitus, että he olivat avoimia astioita Jumalan läsnäolon ilmestymiselle tuossa paikassa. Ja se toi alas sen taivaan, että he olivat yksimielisiä siinä rukouksessa ja odottivat. Ja kaikki saivat kokea sitten Jumalan Hengen tulemisen! Tämä on sitä Jumalan suunnitelmien sellaista virtaamista, jossa mennään ihan asioita, se on aivan järkeen käypää ja siinä on selkeät jumalalliset periaatteet taivaalliset periaatteet, joiden mukaan mennään. Ettei tämä ole mitään sellaista arpapeliä tai noin jotakin, vaan siinä on ihan systemaattiset säännöt Jumalan Valtakunnassa. Ne periaatteet ovat myöskin voimassa, kun on hengenmaailman asioista kysymys, ja ne ovat voimassa myöskin tässä näkyvässä maailmassa. Meidän täytyy vaan oppia tietämään ja tuntemaan ne.