Digi-TV:n palveluntekijän opas Mikael Rinnetmäki, Ari Pöyhtäri
Digi-TV:n palveluntekijän opas Mikael Rinnetmäki, Ari Pöyhtäri HELSINKI 2001
ISBN 952-457-053-X Kansi: Oddball Graphics Oy Kannen kuva: Mitja Sirola, Sofia Digital Oy Paino: Paino-Arra Oy, 2001 4
Esipuhe Digitaalinen televisiotoiminta käynnistyi Suomessa tänä syksynä ja ensimmäiset sovellukset ovat jo nähtävillä. Digitelevision uusien sisältömuotojen ja käyttötapojen kehittyminen tulee kuitenkin jakautumaan monen vuoden, ehkä vuosikymmenien ajanjaksolle. Kun elokuvakamera keksittiin, se sai seistä vuosikausia teatterin katsomossa yhden katsojan paikalla, kunnes joku keksi, että kameraakin voi liikuttaa. Internet puolestaan ehti varttua kahdenkymmenen vuoden ikään, ennen kuin todellinen läpimurtosovellus, www, keksittiin. Samalla tavoin television digitaalisuuden ja erityisesti interaktiivisuuden suuret innovaatiot ovat vielä keksimättä, mutta epäilemättä ne ovat joka päivä yhä lähempänä. Nyt käsillä olevan oppaan tuottaminen nähtiin Tekesin kansallisen USIX-teknologiaohjelman johtoryhmässä hyvänä tapana edistää ja nopeuttaa tätä kehitystä. Digitelevision tulee olla helppo, tehokas ja miellyttävä käyttää niin insinöörille kuin mökin mummollekin. Sovelluksissa tulee huomioida käyttäjän tilanne ja antaa hänelle siihen sopivat mahdollisuudet osallistua tai olla osallistumatta. Oppaassa haluttiin painottaa juuri käyttäjälähtöisyyttä nostamalla palvelunkehittäjien mieleen yleisiä ja erityisesti digitelevisioon soveltuvia käytettävyysperiaatteita. Toinen perustava lähtökohta oli tunnistaa ainakin ilmeisimmät sudenkuopat, joita kehittäjien kannattaisi välttää. Digitelevision tärkeäksi sisältömuodoksi tulee todennäköisesti muodostumaan katsojien toisilleen tuottama sisältö, vaikkakin sen muotoa on vielä vaikea ennakoida. Meillä suomalaisilla on varmasti myös hyvät edellytykset keksiä, mikä on mobiilisuuden ja kännyköiden liittymäpinta television interaktiivisuuteen. Tulevaisuuden palveluja ja sisältöjä kehitettäessä on tärkeää jättää myös tilaa odottamattomalle. Kuten tuotekehittäjät sanovat hyvä tuote on sellainen, jota on helppo käyttää väärin, siis odottamattomalla mutta hyödyllisellä tai viihteellisellä tavalla. Tekes on teettänyt tämän oppaan edistääkseen digitelevision palvelujen ja sisältömuotojen käytettävyyttä. Toivomme oppaan myös edistävän ja helpottavan digi-tv-sisältöjen tuottamista ja digi-tv:n käyttöönottoa laajemminkin. Lokakuussa 2001, Tekes 5
6
Sisältö 1 Johdanto 9 2 Digitaalinen televisio 10 2.1 Tekniset ominaisuudet 10 3 Sovellustyypit 13 3.1 Ohjelmaoppaat 13 3.2 Informaatiopalvelut 15 3.3 Vuorovaikutteiset TV-ohjelmat 17 3.4 Kommunikaatiopalvelut 19 3.5 Ajanviete- ja viihdesovellukset 20 3.6 Transaktiosovellukset 22 4 Grafiikka 23 4.1 Piirtotasot 23 4.2 Resoluutio ja kuva-ala 24 4.3 Värit 24 4.4 TV-kuva 25 4.5 Kuvat 25 4.6 Animaatio 25 4.7 Kirjasimet 25 4.8 Kohdistin 26 4.9 Valmiit käyttöliittymäkomponentit 26 5 Digi-TV-palveluiden suunnitteluperiaatteet 27 5.1 Käytettävyys 27 5.2 Käyttäjä 27 5.3 Vuorovaikutus 28 5.4 Ohje 32 5.5 Käytettävyyden testaus 33 6 Superteksti-TV 35 6.1 Superteksti-TV-selaimen toiminnot 35 6.2 Superteksti-TV-järjestelmä 36 7 Superteksti-TV-sivustojen suunnitteluperiaatteet 40 7.1 Sivuston sisältö 40 7.2 Navigointitapa 40 7.3 Sivujen ulkoasu 42 7.4 Toteutus 42 8 Tulevaisuus 43 9 Sanasto 44 10 Lähteet 46 10.1 Standardit 46 10.2 Käytettävyys ja käytettävyystestaus 46 10.3 Digi-TV:n käytettävyys ja sisältöjen suunnittelu 46 10.4 Digi-TV verkossa 46 11 Kuvaluettelo 48 7
8
1 Johdanto Digi-TV on täällä. Syyskuussa 2001 uudet digikanavat ovat aloittaneet toimintansa ja tuhansissa suomalaisissa kodeissa on jo digiboksi. Ensimmäisen sukupolven laitteissa ei kuitenkaan ole vuorovaikutuksen ja osallistumisen mahdollistavia ominaisuuksia. Vuorovaikutteinen televisio aloittaakin Suomessa vasta vuoden 2002 puolella. Sovelluksia on Suomessa nähty vasta muutamia prototyyppitasolla. Sen sijaan esimerkiksi Englannissa televisiosovelluksia on käytetty jo useamman vuoden ajan. Vakiintuneita tapoja eri toimintojen ja ominaisuuksien esittämiseen ja käyttämiseen ei ole syntynyt, mutta useita yrityksiä ja erehdyksiä on maailmalla jo tehty ja joitain periaatteita opittu. Palveluiden tuotanto jakautuu alkuvaiheessa kahtia. Monipuoliset vuorovaikutteiset sisällöt joudutaan luomaan käsin ohjelmointiprojektina. Tämä on vaivalloinen ja resursseja vaativa tapa, mutta mahdollistaa hyvinkin monipuolisten palveluiden tuottamisen. Toisaalta yksinkertaisemmat palvelut on helpompi luoda valmiin selaimen sisällöksi. Sisällöntuotanto on helpompaa ja myös olemassaolevien sisältöjen muuntaminen digi-tv-sisällöiksi onnistuu. Vuorovaikutteisen digi-tv-sovelluksen suunnittelussa tarvitaan monen eri ammattikunnan yhteistyötä. Design on nähtävä laajempana prosessina kuin vain visuaalisen ilmeen luomisena sovellukselle. Tärkeä osa sovelluskehitystä on sovelluksen käytettävyyden suunnittelu, joka vaatii omaa osaamistaan. Grafiikassa taas ovat olennaisia niin TV-graafikon tieto television ominaisuuksista kuin WWW-graafikon osaaminen tiedostokoon minimoinnin suhteen. Tässä oppaassa käydään läpi digi-tv:n ominaisuuksia ja digi-tv-palveluiden suunnitteluperiaatteita. Oppaassa keskitytään lähinnä käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun, ei niinkään sovellusten ohjelmointiin tai digi-tv-palveluiden ansaintalogiikoihin. Lähteinä ovat olleet pääasiallisesti oppaat ja ohjeistot Englannista ja Ruotsista. Suurelta osin oppaan sisältöön on vaikuttanut myös Sofia Digital Oy:n yhteistyö Suomen suurimpien digi-tv-toimijoiden kanssa nk. kansallisten sovellusten määrittelyssä, toteutuksessa sekä koulutuksessa. Digi-TV-palveluiden suunnittelusta on mahdotonta kertoa kaikkea yhdessä kirjassa. Tämän oppaan loppuun on koottu käytetyistä lähteistä suositeltavaa jatkolukemista. 9
2 Digitaalinen televisio 2.1 Tekniset ominaisuudet Suomessa digitaalisen television toteutukseen on valittu DVB-MHP-standardi (Digital Video Broadcasting, Multimedia Home Platform). DVB-organisaation määrittelemä MHP-standardi on kokoelma erilaisia määrittelyjä. Nämä määrittelyt yhdessä muodostavat ensimmäisen avoimen digitaaliseen televisioon tarkoitetun ohjelmistorajapinnan. DVB-MHP-ohjelmistorajapinnan avulla voidaan taata digi- TV-sovellusten yhteensopivuus eri valmistajien vastaanottimissa. DVB Digi-TV:n yleisin jakelutekniikka on DVB, Digital Video Broadcasting. Tekniikka toimii niin maanpäällisessä (DVB-T, terrestrial) kuin kaapeliverkossakin (DVB- C, cable) ja satelliitin välityksellä (DVB-S, satellite). Maanpäällinen jakelutie poikkeaa kaapeli- ja satelliittijakelusta pienemmän kapasiteettinsa osalta. Satelliitin ja kaapelin välityksellä kanavia ja datapalveluita voidaan välittää huomattavasti enemmän kuin maanpäällisessä verkossa. Satelliitteja, maanpäällistä ja kaapeliverkkoja operoivat eri tahot, minkä johdosta palveluiden tarjoaminen kaikille katsojille ei aina ole yksinkertaista. Digi-TV:n paluukanavana voi toimia mikä tahansa tietokoneenkin internetiin liittävä kanava. Mahdollisia tekniikoita ovat puhelinmodeemi tai ISDN, kaapelimodeemi, laajakaistaliittymä tai langaton verkkoyhteys. MHP Vuorovaikutteisuuden toteuttamiseen on Suomessa valittu Java-pohjainen MHPstandardi. Muita sovellusalustoja digi-tv-ympäristöön ovat mm. OpenTV ja Canal Technologiesin MediaHighway. MHP-määrittely pitää sisällään eriasteisia profiileja, jotka on tarkoitettu eri käyttötarkoituksiin. Profiilit ovat Enhanced Profile, Interactive Profile ja Internet Access Profile. Enhanced Profile mahdollistaa vastaanottimessa yksinkertaisen paikallisen toiminnallisuuden, kun taas Interactive Profile mahdollistaa lähetysvirtaan liitetyn vuorovaikutuksen. Internet Access Profile tarjoaa nimensä mukaan mahdollisuuden käyttää internetpalveluita vastaanottimessa. Ensimmäiset käyttöön tulevat MHP-vastaanottimet toteuttavat standardin version 1.0.1, joka käsittää MHP:n Interactive Profilen. Seuraavan sukupolven laitteissa on jo versio 1.1 ja sen Internet Access Profile, joka mahdollistaa internet-yhteyden käytön paluukanavan avulla. Tulevaisuuden vastaanotinten ominaisuuksiin kuuluu mm. kovalevytallennusmahdollisuus, jolloin vastaanotinta voidaan käyttää todella monipuolisena videotallentimena. Vastaanottimet Digi-TV-vastaanottimena voi toimia joko erillinen vastaanotinlaite eli digiboksi, tai integroitu vastaanotin, jossa digi-tv-ominaisuudet on paketoitu television yhteyteen. Vastaanottimena saattaa toimia myös lisäkortilla varustettu tietokone. Teknisiltä ominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään vastaanottimet saattavat poiketa toisistaan suuresti. DVB-MHP-standardi määrittelee minimivaatimukset, jotka jokaisen vastaanottimen tulee täyttää, mutta markkinoille tulee myös huomattavasti tehokkaampia laitteita. DVB-MHP-standardin lisäksi vastaanotinten ominaisuuksia pyrkivät ohjaamaan myös alueelliset yhteenliittymät, kuten NorDig ja F.U.N. -organisaatiot. NorDig on pohjoismaisten digi-tv-toimijoiden organisaatio, joka antaa laitevalmistajille 10
suosituksia pohjoismaisille markkinoille tulevista digi-tv-laitteista. F.U.N. (Free Universe Network) toimii samalla asialla Saksan markkinoilla. On huomattava, että laitevalmistajat eivät ole sitoutuneet näiden organisaatioiden suosituksiin samalla tavoin kuin DVB-MHP-standardiin. Kaukosäädin DVB-MHP-standardi määrittelee minimivaatimukset laitteiden kaukosäätimille. Kaukosäätimistä tulisi löytyä vähintäänkin seuraavat näppäimet: nuolinäppäimet ylös, alas, vasemmalle ja oikealle OK TXT Numeronäppäimet 0-9 Värinäppäimet järjestyksessä punainen, vihreä, keltainen, sininen OK- ja TXT-näppäimet voidaan kaukosäätimessä kuvata jollain toisellakin tavalla, esimerkiksi symbolilla. NorDig-organisaation NorDig II -määrittelyssä näppäimiä ovat näiden lisäksi seuraavat: Power on/off Programme up/down Volume up/down TV Back TV-näppäimellä poistutaan sovelluksesta suoraan TV-tilaan. Back-näppäin on tarkoitettu OK-näppäimellä suoritetun valinnan perumiseen, paluuseen valikon edelliselle tasolle tai valikosta poistumiseen. Näppäimistä vain Back-näppäin on sovellusten käytettävissä. Kuva 1. NorDig II -määrittelyn mukainen kaukosäädin. Kuva 2. Digi-TV-laitteiden kaukosäätimet ovat erilaisia.nokian MediaTerminal-laitteen kaukosäätimessä (vas.) on kannen alla näppäimistö tekstinsyöttöä varten. Oikealla Sonyn IDTV-vastaanottimen kaukosäädin. Lisäksi suositellaan toteutettaviksi seuraavia näppäimiä, joiden ulkoasun laitteen valmistaja voi määritellä vapaasti: Navigator Application EPG/Guide On huomattava, että kaikissa DVB-MHP-vastaanottimissa ei tule olemaan NorDig II -määrittelyn mukaisia näppäimiä. Ainoat vaaditut näppäimet ovat DVB-MHPstandardissa määritellyt pakolliset näppäimet. 11
Myös DVB-MHP-standardi määrittelee lukuisia muita näppäimiä, joilla sovellusten käyttöä voidaan tehostaa tai helpottaa. Näiden näppäimien käyttöä ei kuitenkaan saisi edellyttää. Tekstin syöttöön saattaa käytössä olla langaton näppäimistö. Todennäköisimmin näppäimistö löytyy kuitenkin vain monipuolisimmista laitteista. Tekstin syöttöön voidaan käyttää myös näppäimistön korvaavia menetelmiä. Toimikorttien tuki Digi-TV:n käyttöön liittyvät myös erilaiset toimikortit. DVB-MHP-standardin versio 1.0.1 pitää sisällään määrittelyn vain salauksenpurkukortille (Conditional Access Card). Salauksenpurkukortilla saadaan näkyviin maksulliset kanavat. Pay-per-view-palveluiden toteuttaminen salauksenpurkukortilla ei kuitenkaan onnistu suoraan. Varsinaiset toimikortit (Smart Card) mahdollistavat käyttäjän tunnistamisen ja transaktiotoiminnot, maksamisen TV:n välityksellä. Tuki toimikorteille kuuluu DVB-MHP:n versioon 1.1. Grafiikkaominaisuudet Vastaanotinten grafiikkaominaisuuksia ja minimivaatimuksia käsitellään tässä oppaassa tarkemmin luvussa 4. Ääni Äänen käsittely saattaa vastaanottimissa toimia eri tavoin, eikä siihen pääse suoraan vaikuttamaan. Vastaanotin saattaa vaimentaa televisiolähetteen äänet sovelluksen tuottamien äänien ajaksi, tai äänet saattavat kuulua yhtä aikaa. Yleensä on hyvä antaa televisiolähetteen äänen kuulua sovelluksen taustalla, eikä esimerkiksi peittää sitä jatkuvalla taustamusiikilla. Näin katsoja voi halutessaan seurata äänen avulla TV-ohjelman kulkua ja saada selville koska hänen lempiohjelmansa alkaa. 12
3 Sovellustyypit 3.1 Ohjelmaoppaat Ohjelmaoppaat ovat digi-tv:n perussovelluksia. Ne kertovat katsojille, mitä ohjelmia eri kanavilla lähetetään parhaillaan ja seuraavaksi. Ohjelmaoppaat voidaan jakaa vastaanotinten pysyväismuistissa sijaitseviin navigaattoreihin ja lähetysvirrasta ladattaviin ohjelmaoppaisiin. Vastaanotinten pysyväismuistissa sijaitsevien navigaattoreiden (Event Service Guide, ESG) perustehtävänä on toimia käyttöliittymänä vastaanotinten asetusten muuttamiseen, virittämiseen kanaville, ym. mutta niiden avulla saadaan käyttöön myös eri kanavien ohjelmatiedot. Perustoiminnallisuus sisältää usein selailutoiminnon (zapping), jossa tieto kanavan nimestä ja kanavalla parhaillaan meneillään olevasta ohjelmasta välähtää ruudulla kanavaa vaihdettaessa. Toinen perustoiminto on kahden ohjelman (parhaillaan ja seuraavaksi esitettävä ohjelma) ohjelmatietojen esittäminen. Kuva 3. Näkymä Triaxin satelliittivastaanottimen navigaattorista. Toisena tyyppinä on olemassa laajempia ohjelmaoppaita (Electronic Programme Guide, EPG), jotka ladataan digi-tv-verkosta vastaanotinten muistiin. Näitä sovelluksia hallinnoivat digi-tv-operaattorit, esimerkiksi TV-kanavat. Näiden ohjelmaoppaiden avulla ei ole tarkoitus muuttaa vastaanotinten asetuksia, vaan ne keskittyvät tarjoamaan katsojille laajoja ohjelmatietoja kanavilla lähetettävistä ohjelmista. Tällaiset ohjelmaoppaat toteutetaan vuorovaikutteisten sovellusten ohjelmointirajapintojen, esimerkiksi MHP:n, OpenTV:n tai MediaHighwayn avulla. Tällaisissa ohjelmaoppaissa pyritään tarjoamaan tietoja enemmän kuin vain parhaillaan ja seuraavaksi lähetettävistä ohjelmista, esimerkiksi seitsemän seuraavan päivän ohjelmatiedot. Lisäksi voidaan tarjota eri kanavien ohjelmatietoja ohjelmatyypin mukaan lajiteltuna, esimerkiksi näyttää kaikilta kanavilta tulevat elokuvat yhdessä näkymässä. Rajanveto navigaattorin ja ohjelmaoppaan ominaisuuksien välille on vaikeaa, mutta se, ladataanko ohjelmaopas verkosta televisiolähetteen mukana vai kuuluuko se vastaanottimen perusominaisuuksiin, on hyvä perusjaottelu sovellusten välillä. Suomessa kansallinen ohjelmaopas (jatkossa Ohjelmaopas) on kaikilla digi-tvkanavilla samanlainen. Ominaisuuksina siihen kuuluu kahdeksan päivän ohjelmatiedot, radiokanavien listaus, ohjelmatiedot ohjelmatyypeittäin ja eri kanavien superteksti-tv-palveluiden käynnistäminen. 13
Kuva 4. SkyDigitalin ohjelmaopas Englannin satelliittiverkossa. Kanavat on listattu vertikaalisesti, ohjelmat horisontaalisesti. Kuva 5. Canal Digitalin ohjelmaopas satelliittiverkossa. Kanavat on listattu horisontaalisesti, ohjelmat vertikaalisesti. Kuva 6. Suomen maanpäällisten digi-tv-kanavien Ohjelmaopas. Kanavat ja ohjelmat on listattu vertikaalisesti. 14
3.2 Informaatiopalvelut Informaatiopalvelut voidaan jakaa yksisuuntaisiin ja kaksisuuntaisiin (paluukanavaa hyödyntäviin) palveluihin. Sovellustyyppinä yksisuuntaiset informaatiopalvelut ovat nykyisen teksti-tv:n seuraajia. Teksti-TV:n tapaan ne ovat TV-verkossa välitettäviä, katsojille ilmaisia palveluita, joissa itse sovellus ja sen sisältämä informaatio ladataan TV-verkosta. Kuva 7. BBC:n yksisuuntainen superteksti-tvpalvelu Englannin maanpäällisessä TV-verkossa. Samankaltaisuutta on myös siinä, että sisällöt niihin välitetään karusellimaisesti (objektikarusellin avulla). Muutoksena nykyiseen teksti-tv-palveluun näissä sovelluksissa on mahdollista esittää laajempia sisältöjä, rakentaa hyperlinkkejä sivujen välille sekä käyttää useita eri kirjasintyyppejä, kuvia ja taustagrafiikoita. Englannissa näistä palveluista puhutaan nimellä digital teletext, Suomessa käytetään käsitettä superteksti-tv. Kuva 8. Telewestin kaksisuuntainen informaatiopalvelu Englannin kaapeli- TV-verkossa. Kaksisuuntaisina informaatiopalvelut muistuttavat TV-ruudulle optimoitua WWWselainta. Ne eroavat yksisuuntaisista superteksti-tv-palveluista siinä, että ne käyttävät pääsääntöisesti paluukanayhteydellä internetistä ladattavaa sisältöä. Niiden 15
Kuva 9. SkyDigitalin yksisuuntainen superteksti- TV-palvelu Englannin satelliitti-tv-verkossa. käyttömukavuus on siis suoraan verrannollinen käytettävissä olevan internet-yhteyden nopeuteen. Lisäksi ne eroavat yksisuuntaisista informaatiopalveluista siinä, että itse sovelluksia ei ladata TV-verkosta, vaan ne sijaitsevat vastaanottimien pysyväismuistissa navigaattorin tapaan. Rajanveto näidenkin sovellustyyppien välillä on vaikeaa. Myös superteksti-tvtyylisiin, aluksi yksisuuntaisiin palveluihin voidaan myöhemmin lisätä paluukanavaominaisuuksia. Kuva 10. Kuvitteellinen esimerkkisivu tehtynä Suomen Superteksti-TVselaimeen. Käyttöliittymä ja sisältö tässä esimerkissä englanninkielisiä. Suomen superteksti-tv-järjestelmä, Superteksti-TV, on kaikille Suomen maanpäällisille digi-tv-toimijoille yhteinen. Näin ollen kaikkien digi-tv-kanavien superteksti-tv-palvelujen käyttöliittymä ja käyttötapa sisältöjen selailuun on samanlainen. Tilanne on erilainen kuin Englannissa, jossa jokaisella TV-toimijalla on käytössään oma superteksti-tv-järjestelmänsä. Englannissa katsoja joutuu siis eri kanavilla käyttämään näitä informaatiopalveluja hieman eri tavoin. Suomen Superteksti-TV:ssä on tuki nykyiselle sivujen kolminumerojärjestelmälle, hyperlinkeille, värinäppäimillä käynnistettäville sivukohtaisille pikalinkeille sekä tekstin suurennokselle. Käytettävissä ovat myös kuvat, grafiikka ja tekstin monipuolinen muotoilu. 16
3.3 Vuorovaikutteiset TV-ohjelmat Vuorovaikutteisuus, interaktiivisuus, sopii periaatteessa mihin tahansa ohjelmatyyppiin. Esimerkiksi elokuvan yhteydessä voidaan tarjota lisätietoa elokuvan näyttelijöistä, dokumentin yhteydessä lisätietoa dokumentin aiheesta, urheilulähetyksen yhteydessä tilastotietoja lajista ja mainoksen yhteydessä tuotteeseen liittyviä tarkempia kuvauksia ja tilaustietoja. Digi-TV:n alkuvaiheessa vuorovaikutteisia osioita on tehty eniten urheiluohjelmien yhteyteen. Urheiluohjelmat ovatkin hyvä kohde vuorovaikutteisille sovelluksille, koska urheiluohjelmien katsojat ovat jo tottuneet laajaan, lähetyksen yhteydessä välitettävään lisäinformaatioon. Informaatiopalvelujen tapaan vuorovaikutteiset ohjelmat voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin interaktiivisuuden asteen ja paluukanavan käytön mukaan. Enhanced TV Yksinkertaisimmillaan vuorovaikutteiset TV-ohjelmat ovat superteksti-tv-tyyppisiä yksisuuntaisia lisätietopalveluja, joiden sisällöt liittyvät tiettyyn ohjelmaan. Näistä ohjelmista käytetään myös nimitystä enhanced TV, koska ne vain lisäävät (engl. enhance) olemassa olevaan ohjelmaan jotain materiaalia ja toimivat ikään kuin vuorovaikutteisena TV-grafiikkana. Kuva 11. Opetusohjelmissa käytettävä sanakirjapalvelu Ranskan satelliittiverkossa. Interactive TV Paluukanavaominaisuudet tuovat ohjelmiin kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen, jossa katsoja voi lähettää paluukanavalla informaatiota myös TV-ohjelman lähettäjälle. Näistä kaksisuuntaisista, ohjelmaan liittyvistä sovelluksista voidaan puhua todellisina vuorovaikutteisina TV-ohjelmina (interactive TV). Dynaamisuus ja synkronointi Edelliset vuorovaikutteisten ohjelmien tyypit voidaan luokitella vielä dynaamisuuden asteen ja synkronisuuden mukaan. Dynaamisuuden aste vuorovaikutteisissa ohjelmissa voidaan määritellä sen mukaan, onko sovelluksen sisältö tehty valmiiksi ennen ohjelman lähetystä vai päivitetäänkö sovelluksen sisältöä ohjelman aikana. Edellisessä tapauksessa kysymyksessä on staattinen sovellus ja jälkimmäisessä dynaaminen. Teknisesti on helpompi toteuttaa staattisia sovelluksia. Synkronisuus vuorovaikutteisissa ohjelmissa tarkoittaa sitä, että ohjelmaan voidaan liittää triggereitä, joilla voidaan linkittää ohjelman tiettyyn hetkeen tai kohtaukseen erilaisia vuorovaikutteisia sovelluksia. Teknisesti ja työmäärällisesti hel- 17
Kuva 12. Discovery Channelin luontodokumentti, jossa on mukana lisätietopaketti. pompaa on kuitenkin tehdä ns. semisynkronoituja sovelluksia, joissa sovelluksen ja sen sisällön välittäminen vastaanottimelle ajastetaan alkamaan samaan aikaan kuin itse TV-ohjelma on lähetyksessä. Kuva 13. Nuortenohjelma ROFL Tanskan digi- TV:stä. Ohjelma sisältää paluukanavaominaisuuksia, mm. kysymysosuuden. Vuorovaikutteisilla ohjelmilla on siis itse asiassa kolme ulottuvuutta, jonka mukaan niitä voidaan tarkastella: kaksisuuntaisuus, dynaamisuus ja synkronisuus. Yksinkertaisinta sovellustyyppiä edustaa yksisuuntainen, staattisen sisällön omaava sovellus, joka välitetään katsojille samaan aikaan kuin TV-ohjelma tai kokonaan ohjelmavirrasta riippumatta. Monimutkaisinta sovellustyyppiä edustaa taas kaksisuuntainen, ohjelman lähetyksen aikana sisältöä päivittävä sovellus, jota ohjataan ohjelman aikana triggereillä. Yksinkertaisimmissa vuorovaikutteisissa digi-tv-sovelluksissa katsoja saa vain selata sovellukseen rakennettuja valmiita näkymiä. Dynaamisemmassa sovelluksessa näkymät saattavat muuttua TV-ohjelman tapahtumien mukaan. Paluukanavaa voidaan käyttää katsojan syöttämän tiedon lähettämiseen tai mahdollisesti personoidun lisätiedon noutamiseen tietojärjestelmistä. Paluukanavan 18
Sovelluksen monimutkaisuus paluukanavaton sovellus ilman muuttuvaa sisältöä sovellukset, jotka yhdistelevät kolmea eri ominaisuutta, esimerkiksi paluukanavaton sovellus paluukanavaa käyttävä sovellus, joka käyttää ohjelman aikana muuttuvaa sisältöä ja joka voi sisältää triggereitä ohjelmavirtaan muuttuvalla sisällöllä tai paluukanavaa käyttävä sovellus ilman muuttuvaa sisältöä ei paluukanavaa staattinen Ominaisuudet paluukanava dynaaminen avulla lähetetty tieto voi edelleen vaikuttaa lähetykseen, sekä sovellukseen että TV-ohjelmaan, esimerkiksi äänestyksen kautta. 3.4 Kommunikaatiopalvelut Kommunikaatiopalvelut digi-tv:ssä ovat pääsääntöisesti paluukanavaa hyödyntäviä sovelluksia. Kommunikaatiopalvelut voidaan rakentaa kuitenkin myös siten, että ne hyödyntävät kännykän tekstiviestiominaisuuksia television nykyisten chat-palveluiden tyyliin, jolloin itse vastaanottimessa ei tarvitse olla paluukanavavalmiutta. Kuva 14. Vuorovaikutteisten sovellusten monimutkaisuus ominaisuuksien mukaan luokiteltuna. Kuva 15. AOLTV:n chatpalvelu. Sovellustyypit käsittävät lähinnä erilaiset chat- ja sähköpostisovellukset digi-tv:ssä. Ne voivat olla linkitettynä muihin sovellustyyppeihin siten, että esimerkiksi interaktiivinen ohjelma sisältää chat-tyyppisen kommunikaatiopalvelun, tai ne voivat olla omia itsenäisiä, ns. stand-alone -sovelluksia. 19
Kuva 16. Sovelluksen tiedonkulku ja yhteydet muihin järjestelmiin. Monimutkaisessa järjestelmässä paluukanavan kautta voidaan noutaa lisätietoja ja lähettää tietoa, joka edelleen vaikuttaa lähetettävän sovelluksen toimintaan. 3.5 Ajanviete- ja viihdesovellukset Ajanviete- ja viihdesovellusten alue sisältää hyvin erityyppisiä sovelluksia. Sille voidaan olettaa tulevaisuudessa myös syntyvän eniten uusia, innovatiivisia sovelluksia. Esimerkiksi Englannissa interaktiivinen pelikanava Playjam on digi- TV:n käytetyin vuorovaikutteinen palvelu. Todennäköisesti tältä sovellustyyppialueelta löytyvätkin digi-tv:n todelliset läpimurtosovellukset. Ajanviete- ja viihdesovelluksista löytyy luonnollisesti paljon erilaisia pelejä. Ne ovat myös teknisesti helppoja toteuttaa, koska perusmuodossaan ne eivät ole sidoksissa ohjelmaan, eivätkä välttämättä tarvitse paluukanavaa. Lisäksi suosiota ovat varsinkin Englannissa saavuttaneet erilaiset vedonlyöntisovellukset. Myös visailuohjelmiin liitetyt pelisovellukset, joissa katsojat voivat omalta kotisohvaltaan kilpailla ohjelman mukana, kuuluvat tämän sovellusalueen piiriin. Kuva 17. Sähköpostisovellus Tanskan kaapeli- TV-verkossa. 20
Kuva 18. Space Invaders -tyyppinen peli Englannin TwoWayTV-kanavalta. Kuva 19. Ladbrokesin vedonlyöntipalvelu ITVdigitalin yhteydessä Englannissa. Kuva 20. Ruotsin digi- TV:n interaktiivinen etvostoskanava. 21
3.6 Transaktiosovellukset Erilaiset transaktiosovellukset mahdollistavat tuotteiden tilaamisen ja maksamisen digi-tv:n välityksellä. Transaktiopalvelut ovat linkitettävissä eri sovellustyyppeihin. Siten esimerkiksi peleihin voi liittyä osia, joissa uusista peleistä tai pelien uusista ominaisuuksista joutuu maksamaan. Lisäksi esimerkiksi vuorovaikutteisten ohjelmien ja mainosten yhteydessä voidaan tarjota mahdollisuus tilata tuote suoraan sovelluksesta käsin. Transaktiopalvelut sisältävät myös erilliset digi-tv:n ostoskanavat, jotka ovat nykyisten TV-shoppien päivitetty muoto. Niissä tarjotaan laajoja tuotekatalogeja, joista käsin tuotteita voi tilata. Yksinkertaisimmillaan tilaus tapahtuu lähettämällä paluukanavalla tilauslomake palvelun tarjoajalle, joka sen jälkeen lähettää tuotteen ja laskun tilaajalle. Monimutkaisemmissa sovelluksissa käytetään hyväksi myös sähköistä rahaa. Erilaiset päätepankkisovellukset digi-tv:ssä voidaan lukea myös transaktiopalveluihin. Näissä palveluissa on mm. mahdollista maksaa laskuja kotoa käsin. 22
4 Grafiikka Digi-TV-palveluiden ulkoasua suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee ottaa huomioon niin television kuvaputken tekniikka kuin standardeissa määritellyt laitteiden minimivaatimuksetkin. Televisioympäristössä toimineet graafiset suunnittelijat tietävät, mitkä värit toimivat televisiossa ja minkälainen teksti on luettavuudeltaan hyvä. WWW-graafikoilla puolestaan on hyvä tietämys kuvien tiedostokoon optimoinnin menetelmistä. Tiedostokokoon ei televisiopuolella tähän mennessä ole tarvinnut kiinnittää huomiota. Tässä luvussa käsitellään digi-tv-ympäristön grafiikkaominaisuuksia, DVB-MHPstandardin mahdollisuuksia ja rajoituksia, television kuvaputken asettamia suunnitteluvaatimuksia väreille ja luettavuudelle sekä joitain suunnitteluperiaatteita käyttöliittymän eri elementeille. 4.1 Piirtotasot Piirto televisioruudulle tapahtuu kolmessa tasossa. Alimmaiselle tasolle piirretään mahdollinen MPEG I-Frame -taustakuva, sen päälle televisiolähetteen videokuva ja päällimmäiseksi sovelluksen piirtämä grafiikka. Kuva 21. Piirtotasot Sovellus voi käyttää TV-kuvaa taustallaan joko täysikokoisena tai 1/4-kokoon pienennettynä. Muihin kokoihin venytetty TV-kuva saattaa olla mahdollinen joissain vastaanottimissa, mutta ei kaikissa. 23
4.2 Resoluutio ja kuva-ala Grafiikkatason kuva-ala on 720x576 pikseliä, TV-kuvan kuvasuhteesta riippumatta. Se venytetään vaakasuunnassa TV-lähetteen kuvasuhteen mukaisesti vastaamaan TV-kuvan leveyttä. Televisiossa pikselit eivät ole neliön muotoisia. Grafiikkatason kuvasuhde on 5:4, mutta se venytetään tilanteesta riippuen 4:3 tai 16:9-kuvasuhteen kuvalähetteen päälle. Tällöin grafiikkatason kuvasuhde on 4:3-tilassa 16:15 ja 16:9-tilassa 64:45. Esimerkiksi tietokoneympäristössä käytetyt kuvat täytyy erikseen skaalata, jotta ne näkyisivät televisiossa oikeassa suhteessa. DVB-MHP-laitteet saattavat tukea myös nk. square-pixel-resoluutioita, kuvasuhteelle 4:3 768x576 ja kuvasuhteelle 16:9 1024x576 pikseliä. Näillä resoluutioilla pikselit ovat vastaavilla kuvasuhteilla neliön muotoisia. Tuki squarepixel-resoluutioille ei kuitenkaan ole DVB-MHP-laitteille välttämätön ominaisuus. Sovellus saa tietoonsa millä kuvasuhteella taustan kuvalähete lähetetään, mutta useimmissa tapauksissa ei ole mielekästä muuttaa sovelluksen ulkoasua tai sen käyttämiä kuvia kuvalähetteen kuvasuhteen mukaan. Kaikki kuvat ja grafiikka tulisi ennemminkin suunnitella niin, että ne ovat luettavissa ja ymmärrettävissä molemmilla kuvasuhteilla. Jätä kuvan laidoille turva-alueet Vastaanottimet poikkeavat toisistaan suuresti varsinaisen näkyvän kuva-alan osalta. Jotkut televisiot saattavat jättää suurenkin osan kuva-alan reunoista näyttämättä. Tämän vuoksi televisiografiikassa on aina jätettävä ruudun reunoille vähintään 40-50 pikselin marginaalit, joille ei piirretä mitään olennaista informaatiota. Vältä ohuita viivoja Televisio piirtää ruudulle vuorotellen parilliset ja parittomat vaakajuovat kuvasta. Tästä syystä ohuet viivat välkkyvät usein havaittavasti ja silmää ärsyttävästi. Vaakasuuntaisten viivojen tulisikin olla ainakin kolmen pikselin paksuisia. 4.3 Värit Sovellusten käytössä on periaatteessa yli 16 miljoonaa väriä käsittävä 32-bittinen väriavaruus. Kaikki vastaanottimet eivät kuitenkaan tue oikeasti täyttä värimääritystä, vaan näyttävät kuvien ja grafiikan värit niin hyvin kuin osaavat pienemmällä värimäärällä. Mikäli vastaanotin toteuttaa vain vaaditun läpikuultavuuden asteen, 30% läpikuultavuuden, pyöristää se määritellyt arvot seuraavasti: < 10% Ei läpikuultavuutta 10% - 90% 30% läpikuultavuus > 90% Täysin läpinäkyvä Kuva 22. Alfakanavan osittainen toteutus. WWW-ympäristöä varten on määritelty 216 värin nk. web safe -paletti, jonka värejä kaikki graafiset selaimet tukevat. Myös DVB-MHP-standardissa on määritelty kaikille vastaanottimille yhteiset vakiovärit. Myös läpikuultavuudelle on rajoituksia. Periaatteessa käytössä on koko alfakanava, mutta ainoa välttämättä vaadittu toteutus on 30% läpikuultavuus. Laitteet saattavat tukea useampia arvoja ja pyöristävät läpikuultavuuden aina sopivaan tuettuun arvoon. Läpikuultavuuden toteuttaminen piirtotason elementtien välillä on monissa vastaanottimissa todella hidasta. Sen sijaan läpikuultavuus videotasolle onnistuu paremmin. Vältä kirkkaita värejä Värejä ja sävyjä suunnitellessa täytyy tuntea joitain televisiotekniikan aiheuttamia rajoitteita. Esimerkiksi kirkkailla väreillä, etenkin kirkkaalla punaisella, on taipumus levitä ruudulla. Hieman vähemmän kirkkaat, murretut sävyt on usein myös helpompi sovittaa toisiinsa. Parhaita värejä tekstille ovat valkoisen ja keltaisen sävyt, taustaksi sopii tumma sininen tai musta. Luettavuutta parantaa tekstin ja taustan kirkkauskontrasti, etenkin vaalea teksti tummalla pohjalla on hyvä yhdistelmä. Värikontrastilla ei ole yhtä suurta vaikutusta luettavuuteen. Esimerkiksi kirkas vihreä teksti erottuu kuvaruudulla paremmin tummalta vihreältä pohjalta kuin kirkkaampaa punaista taustaa vasten. Kirkkauskontrastia voi tarkkailla esimerkiksi katsomalla käyttöliittymää ilman värejä, mustavalkotelevisiolla tai -tulosteena. 24