EV ELÄMÄ JA VALO Romanilähetyslehti 7,50 1-2013 Itä-Euroopan romanilähetystyölle koordinaattori Voiko Raamattu olla elämäni ilon lähde? 20 12 Meidän täytyy muuttaa vääriä ihanteita 8 Ennakkoluulot ja asenteet romukoppaan 23 Palvellaan yhdessä
PÄÄKIRJOITUS 1-2013 SISÄLTÖ Lupausten varaan! Lovibongo praal! Näin uuden vuoden alkaessa meillä ihmisillä on taipumus tehdä monenlaisia päätöksiä ja lupauksia. Joku ehkä lupaa parantaa tapojaan, toinen taas pyrkii muuttamaan elämänsä tottumuksia. Valitettavan usein täytyy kuitenkin itsekin lupauksia tehneenä tunnustaa, että harvoinpa ne omat päätökset ovat kauaksi kantaneen. Ehkä vähän aikaa on päätökset pitäneet, mutta kohta taas olen huomannut, kuinka lujat päätökseni ovat alkaneet lipsua. Niinpä olenkin todennut, että lienee olla viisainta olla lupaamatta liikoja, edes itselleen Mutta, on ihmisen hyvä kuitenkin tietää, että on olemassa lupauksia, joiden kestävyyttä ei tarvitse arvailla. Raamattu on täynnä lupauksia, joissa Jumala lupaa erilaisia asioita meille ihmisille. Jumalan lupauksille ominaista on myös se, että niistä voi tulla meille jokaiselle aivan henkilökohtaisia. Yksi voimakkaimmista lupauksista kuuluu Jeesuksen sanomana näin; Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. Se ei ole teoriaa, vaan Jeesuksen seuraajaan arkitodellisuutta. Näinä epävakaina maailmanaikoina on suunnattoman arvokasta omistaa elämäänsä sellaisia lupauksia joiden tietää kestävän ja pysyvän voimassa, ajassamme tapahtuvista muutoksista huolimatta. Tälle aikakaudelle tyypillistä on hallitusten, poliitikoiden tai suurten yritysjohtajien epävarmat lausunnot tulevaisuudesta ja kestävyydestä. Kukaan ei tunnu oikein tietävän mihin kannattaa sijoittaa ja mille pohjalle kannattaisi tulevaisuutta rakentaa. Tuntuukin, ettei tänään kukaan uskalla luvata juuri mitään. Jakkes aro nevo bereȟȟesko byrjiba meen komujen hin džinta te tšeeerel froȟlaagi sömsibi ta lovibi. Fani iek lovila te sasjavel lesko maneri, vauro kammela te paruvel lesko ieko dživibosko narvale sakko diivesko tšeeribi. Bi narvales maan mote te iegavaa, te me niina hin tšertom buut lovibi, bi doola naa rökkyde duural. Fani kuti tiija me hin orkudom te rikkavaa phallo lovibonna, bi huort me hin dikjom, sar doola mengo drouve lovibi hin byrjyde te džan teelal. Doolesko doȟme hin tenkadom, te hin fi iniba te me na lovavaa tšii helle mange kokares. Bi komunis hin tšiȟko te džaanel, te hin lovibi, so na džana teele. Kurko Liin hin pherto lovibonna, kai Deevel lovila menge komujenge froȟlaagi saaki.deevelesko lovibonna aavela menge kokareske iego loviba. Iek koni džoralide loviba so Jeesus phenjas, hin: Me aaȟȟaa tumensa aro bolibosko ennos. Douva na aaȟȟendo ranniba, bi doola aaȟȟena Jeesusesko paalal staaviboskiireske sakko diivesko tšatšiba. Aka diivesko palvuno bolibosko tiijaha hin horttas veeravitiko te iekavel ajasaave lovibi, so komunis tšaanela te doola hin tšatše, vaȟka amengo aka diivesko aaȟȟibi paruvena. Aka tiijake fallibosko, politikosko, ta bare praalunengo naaluno tiijako rakkibi aaȟȟena narvale. Tšek na horttas džaanela, savo drom mote aro naaluno tiija te džal.aka diives tšek na romula te lovavel tši. Deevel kammela dženom lesko Lau te del amengo sarrake drouvo potnos. Dživiba, so hin tšerto Develesko Laavesko praal ta doolesko lovibonsa, hin sterto ta stil, vaȟka fanulas tši. 2 Pääkirjoitus 4 Evankelista Juhani Valentin 60 vuotta 8 Meidän täytyy muuttaa vääriä ihanteita 11 Uskootulon ABCD 12 Itä-Euroopan romanilähetystyölle koordinaattori 16 Lukijan sana 18 Kolumni - Tino Varjola 19 Daavid ja Goljat 20 Voiko Raamattu olla elämäni ilon lähde? 22 Tämä askarruttaa 23 Palvellaan yhdessä! 28 Isä meidän -rukous - osa 3 30 Heimo Hagert - evankelista ja rukoilija 34 Laulu romanikielellä 35 Järjestösivu 30 4 12 Jumala haluaa kuitenkin sanansa kautta antaa huomiseemme varman ja kestävän perustan. Elämä, joka rakennettaan Jumalan ikuisen sanan ja sieltä löytyvien lupausten varaan tulee kestämään myös aikamme vaiheet. Katsokaamme siis tulevaisuuteen uskalluksella ja rohkeasti vuoren päältä, jonka nimenä on: Jumalan lupaukset! Ame laha te dikken amengo naaluno tiija baro bergako praalesta. Doolesko nau hin: Deevelesko lovibi. risiba/käännös: Tuula Åkerlund EV ELÄMÄ JA VALO ELÄMÄ JA VALO Kristillinen romanityön lehti - Ilmestyy neljä kertaa vuodessa - 49. vuosikerta Julkaisija: Elämä ja Valo ry. Välimäenkatu 8, 31700 Nokia Puh. 040-7000 134 info@elamajavalo.fi www.elamajavalo.fi Toimituskunta: Tino Grönfors, päätoimittaja Susanna Hedman Henry Lindgren Maruska Lindeman Tuula Baltzar Layout: Rainer Lindeman Paino: PK-Paino Oy, Tampere ISSN 0781-058X Tino Grönfors Tino Grönfors päätoimittaja/ȟeeruno ranniboskiiro Päätoimittaja: Tino Grönfors Puh. 045-139 8765 tino_gronfors@hotmail.com Toimitussihteeri: Rainer Lindeman Puh. 045-892 7710 rainer.lindeman@gmail.com Julkaisumateriaali: Välimäenkatu 8 31700 Nokia info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset: FI58 1119 3000 1093 22 NDEAFIHH Kannen kuva: Markus Keväänranta Vaasalainen Heimo Hagert jakaa kadulla Hyvä Sanoma -lehteä. Tilaushinnat: Kestotilaus 25,00/vuosi (Suomi), 30,00/vuosi (muut maat) Vuositilaus 27,00/4 nroa (Suomi), 32,00/4 nroa (muut maat) Lahjatilaus 25,00/4 nroa (Suomi), 30,00/4 nroa (muut maat)
teksti: Tino Grönfors valokuvat: tino grönfors ja Juhani Valentinin kuva-arkisto Evankelista Juhani Valentin 60 vuotta En voi olla tottelematta taivaallista näkyä! Evankelista Juhani Valentin täytti hiljattain 60 vuotta. Laajasti tunnetun ja arvostetun evankelistan vuosikymmeniin mahtuu sekä iloja että suruja. Kaiken keskellä soi kuitenkin kiitosvirsi Jumalalle! Merkkipäiväänsä Juhani vietti pienen kaavan mukaan perhepiirissä. 60-vuotias Juhani on edelleen kiireinen ja nopealiikkeinen mies, jolla eläkepäivät on vielä kaukana tulevaisuudessa. Mutta mikä laittaa ihmisen liikkeelle aina uudelleen ja uudelleen? - Minun täytyy lainata Paavalin sanoja (Apt. 26:19). Minäkään en ole voinut olla tottelematta taivaallista näkyäni. Jumala on antanut sydämelleni vahvan näyn evankeliumin viemisestä eteenpäin ja rakastan saada toteuttaa kutsumustani. Olen itse saanut kokea, kuinka Jeesus on muuttanut minun kohtaloni ja haluan tätä sanomaa Jumalan muuttavasta voimasta jakaa niin laajasti kuin vain voin, vastaa Juhani. Juhanin kokemus uskoontulosta ja sen seurauksista on konkreettinen osoitus muutoksesta, jonka vain Jumala pystyy tekemään. - Kun ajattelen elämääni taaksepäin, näen selkeästi sen, kuinka väärät valinnat johtivat elämääni kohti tuhoa jo aivan nuoruudestani saakka. Ensimmäisen kerran karkasimme kotoa edesmenneen veljeni Rainerin kanssa. Olin silloin 6-vuotias ja veljeni 7-vuotias. Lähdimme junalla Lahdesta Helsinkiin ja hortoilimme pitkin Helsinkiä useita päiviä. Siitä lähtien elämäni alkoi mennä huonoon suuntaan, muistelee Juhani. Hyvin varhain Juhanin elämän täytti erilaiset päihteet ja sitä kautta myös rikollinen elämäntapa. Tupakan poltonkin hän aloitti jo 8-vuotiaana. - Vuonna 1971 ollessani 19-vuotias sain ensimmäisen vankilatuomioni ja siitä alkoi päihteiden ja rikosten kierre, joka kesti aina vuoteen 1985 asti. 14 vuoden aikana olin vangittuna lähes kymmenen vuotta. Viranomaisten mielestä Juhani oli toivoton tapaus, joka uusi rikoksensa aina siviiliin päästyään. - Se oli kohdallani täysin totta, kunnes elämääni tuli Hän, joka voi muuttaa toivottomimmankin ihmiselämän, Juhani muistelee risaista nuoruuttaan. Hengelliset asiat olivat Juhanille kuitenkin myös hyvin tuttuja, olihan Juhanin isä Hemmi Valentin evankelista ja hengellisen romanityön sekä etenkin telttatyön pioneereja. - Vanhempani olivat uskovaisia ihmisiä ja yrittivät tietysti opettaa myös minulle terveitä hengellisiä arvoja. Uskonkin, että vanhempieni rukoukset olivat nuoruudessani kantava ja varjeleva voima. Vaikka itse elin erossa Jumalasta, taivaassa kuitenkin kuultiin rukoukset ja Jumalalla oli suunnitelma elämäni varalle. Niin alhaalla kukaan ei kulje Vuoden 1984-1985 vaihteessa alkoi Jumalan ääni kuulua Juhanin elämässä. - Olin jälleen vankilassa Mikkelin läänillä. Vuosi oli 4 Juhani 1960-luvun alkupuolella. 5
Musiikki on Juhanille kaikki kaikessa. juuri vaihtunut ja vuoden ensimmäisenä tiistaina lähdin vankivaunukuljetuksella Mikkelistä kohti Helsinkiä, Sörnäisten vankilaa. Kuljetuksen aikana mietin elämääni ja sitä mihin kaikkeen elämäntapana oli johtanut. Haavelinnat joita joskus oli, oli nyt osoittautunut valheiksi. Juhani koki, että syntielämä, jota oli elänyt, olikin vain rikkonut ja tuhonnut hänen nuoruutensa. - Yhtäkkiä mieleeni nousi laulun sanat jota vankilaevankelista Pauli Blomerus minulle usein Mikkelin vankilassa lauloi: Maailman teiltä etsin onnen rantaa, mutta synti tuskan sieluun toi. Uupuu ken saa tunnon kuormaa kantaa, täyttä rauhaa maa ei antaa voi. Tuon laulun sanat kuvasivat täysin minun elämääni, Juhani muistelee. Laulun sanojen puhutellessa Juhania, hän tajusi, että ei voi koskaan saada sitä onnea tästä maailmasta, jota oli niin tavoitellut. Hän tajusi, että ainoa ratkaisu oli antaa elämäni Jumalalle. - Siinä vankivaunussa tein ratkaisun ja pyysin syntejäni anteeksi, kertoo Juhani Valentin iloisena. Juhanin saavuttua Sörnäisten vankilaan hän tapasi siellä heti erään tutun vangin. Hän sai houkuteltua Juhanin vielä muutaman päivän ajaksi synnin teille, mutta uskon ratkaisun hän oli jo tehnyt. Juhani ei halunnut palata entiseen. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä loppiaisviikonloppuna Juhani teki lopullisen päätöksen. - Sanoin Jumalalle, että tässä minä olen. Jos voit, ota minut vastaan ja anna kaikki syntini anteeksi. Siinä hetkessä, kun annoin koko elämäni ja sydämeni Jumalalle, koin uudestisyntymän Jumalan lapseuteen. Samassa valtava rauha laskeutui sydämeeni ja tiesin, että nyt olin saanut sen mitä olin aina etsinyt, kertaa Juhani uskoontuloaan. Samassa hetkessä Juhanin elämään laskettiin myös kutsumus taivaasta ja sydämen täytti näky hukkuvista sieluista. - Seuraavina päivinä vankilassa halusin heti todistaa uskoontulostani ja kokemastani sisäisestä muutoksesta. Minulla oli pari vankitoveria, jotka olivat tulleet aikaisemmin uskoon ja he johdattivat muita vankeja Jumalan tuntemiseen. Seurasin heidän toimintaansa ja halusin samoin voittaa sieluja Jeesukselle. En tiennyt mitä piti tehdä, mutta kerroin Jeesuksesta muille vangeille ja kun joku halusi tulla uskoon, niin johdatin halukkaita näiden aiemmin uskoon tulleiden luokse ja he sitten rukoilivat heidän puolesta. Siitä alkoi evankelistan tehtäväni, nauraa Juhani Valentin. Kahdesti armahdettu Vaikka sisäiset olosuhteen sydämen maailmassa olivat vaihtuneet, ei se poistanut sitä tosiasiaa, että vielä oli vuosia vankeutta jäljellä. Tuomiota, jota Juhani oli lusimassa, oli jäljellä vielä yli neljä vuotta. Kaiken lisäksi tuomio, jota hän istui oli täysin perusteeton. - Keskustelin asianajajani kanssa ja kerroin hänelle, kuinka olin tullut uskoon ja ehdotin, että valittaisimme tuomiosta vielä Korkeimpaan oikeuteen. Asianajajani nauroi ja sanoi, että mahdollisuudet, että Korkein oikeus käsittelisi jutun uudestaan, on mitättömät vain n. 1% luokkaa. Vastasin hänelle, että olen saanut todellisen armahduksen Jumalalta ja olen valmis suorittamaan koko tuomion loppuun asti. Jos Jumala haluaa, niin Hänellä on valta vaikuttaa niin, että oikeus tapahtuisi ja tuomioni purettaisiin, kertoo Juhani. Niinpä he laittoivat hakemuksen uudelleenkäsittelystä menemään ja kuinka ollakaan, ihme tapahtui. Asia käsiteltiin uudestaan ja Korkeimman oikeuden tuomari totesi Juhanin syyttömyyden ja sanoi, että mies on päästettävä välittömästi vapauteen. - Näin minusta tuli kahdesti armahdettu, Jumalan ja ihmisten tahoilta, naurahtaa Juhani. Kutsumuksen tiellä Heti vankilasta päästyään tie kohti uutta kutsumusta alkoi avautumaan. Juhani suuntasi vankilasta suoraan Kiuruvedelle Alina-tädin hautajaisiin. Siellä Juhani todisti uskostaan ensimmäistä kertaa kokouksessa ja sai myös olla mukana laulamassa. - Siitä päivästä alkaen olen saanut olla ihmisten rinnalla myös surun hetkillä. Sain aloittaa kiertäen hautajaisia kokeneempien evankelistojen, kuten Feija Grönforsin, Veikko Hekkalan ja edesmenneen Armas Baltzarin mukana. Pidimme kokouksia ja lohdutimme surevia Jumalan Sanan lohdutuksella. Oltuaan uskossa noin kolmen vuoden ajan Juhania pyydettiin mukaan Elämä ja Valo yhdistyksen järjestämille telttaviikoille. Hän oli aluksi mukana oppimassa telttatyötä ja pian siitä tulikin työmuoto, joka on ollut sen jälkeen hänelle aina todella arvokas ja läheinen. - Hiljalleen vastuuni kasvoivat ja sain toteuttaa sisäistä näkyäni olla pysäyttämässä niitä, jotka surmapaikalle hoippuvat, niin kuin Raamattu sanoo. Erikoisen hienoa on ollut jatkaa isäni jalanjäljissä. Näin Jumalan uskollisuus on jatkunut jo toiseen polveen, Juhani toteaa. Myös seurakunta näki Juhanin armoituksen ja kutsumuksen ja vuonna 1993 silloisen Juhanin kotiseurakunnan, Hollolan helluntaiseurakunnan, paimen kutsui hänet luoksensa. - Hän kertoi, että olemme seuranneet vaellustasi ja nähneet armoituksesi. He halusivat seurakuntana siunata minut evankelistaksi Jumalan vainiolle. Aluksi Juhani vastusteli kutsua, koska koki riittämättömyytensä vajavaisena ihmisenä tuohon arvokkaaseen tehtävään. Hän oli myös elänyt niihin aikoihin hyvin vaikeissa elämäntilanteissa, joiden seurauksena tunsi omaa epäonnistumista ja vajavaisuutta. - Kuitenkin tämä viisas paimen rohkaisi minua sanoen, kuinka he vanhemmistona olivat varmoja siitä, että Jumala suosittelee minua työhönsä. Jos kelpaan tällaisena Jumalalle, kelpaan myös heille. Seurakunnan luottamus oli valtava rohkaisu ja niinpä sain astua virallisesti evankelistan tehtävään ja kutsumukseni maailmaan, muistelee Juhani lämmöllä. Kutsumustyö evankelistana onkin vienyt Juhania sen jälkeen kaikkialle Suomeen ja myös rajojemme ulkopuolelle. Hätä kanssaihmisistä on laittanut liikkeelle uudelleen ja uudelleen. - Olen saanut toteuttaa kutsumustani hyvin laajasti. Alkuvuosina sain olla useilla lähetysmatkoilla yhdessä Veikko Hekkalan ja Armas Baltzarin kanssa silloisen Neuvostoliiton alueilla. Sain olla heidän kanssaan uranuurtajina Itä-Euroopan romanityössä. Ne olivat pienten alkujen päiviä, sillä silloin Veikko sai erikoisesti sydämelleen Itä-Euroopan romanit ja niiden aikojen seurauksena syntyikin tänään laajasti tunnettu Yhdelle vähimmistä -työ. Oli siunattua saada olla mukana aloittamassa jotain niin suurta ja hienoa. Suurella kunnioituksella ajattelen näitä veljiä, kun minutkin ottivat silloin matkoille mukaan. Kaiken keskellä Juhani on kokenut suurta Jumalan uskollisuutta. - Hän on pitänyt minusta kiinni ja käyttänyt tällaista tavallista mustalaismiestä. Olen saanut antaa omat pienet lahjani Hänen käyttöönsä ja Jumala on siunannut. Olen saanut kantaa oman korteni yhteiseen kekoon siellä missä olen liikkunut ja vaikuttanut, kiitos Jumalalle, toteaa Juhani Matkaa jatkuu Vaikka 60 vuotta on nyt mittarissa, askel ei tunnu Juhania painavan. Iloinen evankelista kosketinsoittimen ja Raamatun kanssa on monille tuttu näky eri puolilla. - Tänään elämäni koostuu edelleen samoista asioista. Haluan toteuttaa Jumalalta saatua näkyäni parhaani mukaan. Juhani kiertää romanien hautajaisia tuoden Jumalan Sanan valoa surun keskelle. Hän vierailee myös eri puolella Suomea seurakunnissa pitäen kokouksia ja vierailen myös säännöllisesti eri vankiloissa pitäen tilaisuuksia ja tavaten ihmisiä, joilla on samanlaista elämäntaustaa kuin itsellään. - Olenpa saanut jälleen viime vuosina olla mukana lähetystyössä Latviassa tekemässä työtä paikallisten romanien parissa. Latviassa olemme käyneet ryhmällä, johon kuuluu Olli Grönfors, Keijo Baltzar sekä muutamia nuorempia uskovia Savon alueelta. On ollut hienoa palvella siellä yhdessä nuorempien kanssa ja kokea todellista sydämen yhteyttä ikäeroon katsomatta. Siihen haluan myös muita työntekijöitä kannustaa. Meidän tulee kannustaa ja kasvattaa nuoria työhön mukaan. Elämä ja Valo-lehden lukijoille Juhani haluaa lähettää myös terveisensä. - Haaveenani on nähdä joukko nuoria ja meitä vanhempia ihmisiä, jotka ovat koko sydämellään antautuneita kutsumuksena ja näkynsä toteuttamiseen. Haluan rohkaista meitä kaikkia pitämään arvossa taivaallista kutsumusta, johon meidät kaikki on kutsuttu. Sananlaskujen kirjoittajan mukaan; Pelastetaan ne, jotka vielä surmapaikalle hoippuvat. Eletään uskoamme todeksi. Viedään evankeliumia kukin omalla tavallamme eteenpäin ja pidetään voittajan kruunustamme kiinni, toteaa lahtelainen evankelista Juhani Valentin. Juhani yhdessä isänsä telttatyöpioneeri Hemmi Valentinin kanssa Romanilähetyksen teltalla 1965. 6 Juhani Valentin siunattiin evankelistaksi Hollolan helluntaiseurakunnassa vuonna 1993. 7
Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget. (Snl.16:2) Jani yhdessä poikiensa Hemmin ja Alvarin kanssa. Oululainen Jani Långström: Meidän täytyy murtaa vääriä ihanteita teksti: jani långström, Maruska lindeman kuvat: MerTZi lindgren 27-vuotias Jani Långström kertoo oman todistuksensa nuoren mustalaispojan hapuilusta, synnin sokaisevuudesta, ristin armosta, aikuistumisesta ja Jeesuksen hyvyydestä. Kuten romaniperheissä on tavallista, kuuli Janikin lapsesta asti uskonasioista. Hän sai kuulla isovanhempiensa luona monesti saarnoja C-kaseteilta, ja hänet opetettiin rukoilemaan ennen nukkumaan menoa. - Muistan kun ensimmäisen kerran tulin uskoon ja täytyin Pyhällä Hengellä. Kuulin isovanhempieni luona C-kasetilta Ossi Hämäläisen laulavan ja huomasin, että kyyneleet valuivat, vaikka kuinka yritin estellä. Kaikki katsoivat minuun ja tätini kysyi minulta, haluaisinko tulla uskoon. Hän siunasi minua ja tein ensimmäisen ratkaisuni silloin. Tapanani oli jo hyvinkin nuorena keskustella Jumalalle, se oli puhdasta lapsen uskoa, jolloin sai olla maailman huolista vapaa ja vilpitön. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä Aika meni eteenpäin ja maailma alkoi kiinnostaa Jania aika nopeasti. Hän näytti ikäisiään paljon vanhemmalta ja niin hän myös käyttäytyi. - Minua sanottiin pikkuvanhaksi. Olin kuin magneetti. Otin mallia itseäni vanhemmista nuorista ja heidän käytöksestään, kuinka he elivät elämäänsä. Minun mielestäni nuoren miehen piti elää, palaa ja vaikuttaa! Janin ollessa 13-vuotias, hän alkoi pukeutua aikuisten lailla ja luoda itselleen niin sanottua uutta identiteettiä. Hän omaksui itselleen aivan vääränlaisia roolimalleja. - Minua kyllä kiellettiin siitä ja yritettiin puhua, mutta olin aika jääräpäinen. Niinpä pidin oman pääni. 15-vuotiaana Jani uskoi olevansa aikuisen miehen kengissä. Hän omisti ensimmäisen autonsa jo vuotta aikaisemmin. - Voitte kuvitella miltä se tuntui ja miten jännittävää se oli. Ajokortin hankinnasta Janilla ei ollut tietoakaan. Koulunkäynti kiinnosti sitäkin vähemmän. Sitä Jani piti aivan hyödyttömänä ja ajatteli, että hänellä on omat lait ja katsoo itse oman nokkansa eteen. Rikoksia alkoi pikkuhiljaa karttua Janin tilille - sakkoja ja kortitta ajoja. - Karkasin kotoa reissuun ensimmäisen kerran jo 12-13-vuotiaana. Tätä tapahtui useasti. Karkailin kotoa ja reissasin. Maisemat vaihtuilivat. Mikä Jumalan armo, että olen tässä tänä päivänä. Miten monesta vaaratilanteesta olenkaan selvinnyt! Kohti täysi-ikäisyyttä Janin suurin odotus oli, että täyttäisi 18 vuotta ja saisi laillisesti päättää omasta elämästäni. Mutta niin kuin varmaan osaatte aavistaa, niin eihän se tosiaan mennyt niin. - Vuoroon tuli syyn ja seurauksen laki. Kun tein rikoksia ja koulunkäynti ei sujunut, niin tieni johti laitokseen eli perhekotiin. Se oli täydellinen tyrmäys 15 vuotiaan pojan maailmassa. Syytin muita vapauteni menettämisestä ja katkeroiduin entistä enemmän kaikkia kohtaan. Kysyin monesti Jumalalta: miksi minulle aina, miksi muut saivat tehdä mitä halusivat? Jälkeenpäin Jani on ymmärtänyt, että Jumalalla oli suunnitelmia hänen varalleen. Tuolloin hän kuitenkin syytti muita ongelmistaan, vaikka ne olivat itse aiheutettuja. - Koin monia pettymyksiä. Tunsin miten maailma on julma minua kohtaan. Tuntui niin kuin olisin ollut lintu, joka ei saanut tuulta siipiensä alle. Perhekodissa Jani kävi oppivelvollisuuden loppuun hyvin arvosanoin. Janin ongelma koulunkäynnissä ei koskaan ollut se, ettei osannut. Häntä vain ei kiinnostanut paikalla. - Pari vuotta meni laitoksessa ollessa, ja pääsin pois. Vähän aikaa siinä mentiin rauhassa. Hain ja pääsin ammattikouluun catering-alalle. Puolen vuoden päästä totesin, ettei se ollut minun juttuni ja lopetin. Ja taas mentiin. Lopulta Jani täytti 18 vuotta. Ajokorttimahdollisuudet oli menetetty. Sakkoja ja ajokieltoja alkoi taas tulla kortitta ajosta. Jani teki niitä asioita, jotka hänen mielestään kuuluivat nuoren romanimiehen elämään. - Sain asunnon. Se oli unelmien täyttymys. Vai oliko? Ei ollut. Asuin siinä jonkun vuoden, ja jokin 8 9
Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme (Ps. 40:1) Uskoontulon uupui, mutta mikä? Älä anna minun kuolla syntisenä! Jani oli välillä tehnyt parannusta ja tullut uskoon pitkin nuoruuttaan monet kerrat uudelleen. - Raamatussakin kerrotaan nisunjyvästä. Mihin se tippui, kuivuiko se minun elämästäni, kantoiko se hedelmää? Jani voi sanoa, että hän eli elämäänsä nuoren mustalaispojan tunteissa. Hän ei ollut kunnolla viettänyt lapsuuttaan. Hän aikuistui liian varhain. - Nuoren pojan elämään ei olisi pitänyt kuulua niitä asioita, joita elämääni kuului. Jotain oli jäänyt kesken, jotain uupui elämästäni. Minun oli vaikea pitää Jumalaa isänäni, koska minulla ei ollut aiemmin ollut sellaista. En voinut uskoa Jumalaa isänä omalle kohdalleni. Tuhlaajapojan kertomus saa kyyneleet silmiini tänäkin päivänä. Jani asettui aloilleen 18-vuotiaana ja eli arkitodellisuutta. Hän täytteli toimeentulotukihakemuksia vailla minkäänlaista ammattia, joka jo jokaisella 18-vuotiaalla pitäisi normaalisti olla. Hänestä tuntui, kuin olisi jäänyt jostakin paitsi, jotakin uupui. Hän mietti mikä se olisi. - Jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän, että se oli Jumala. Silloin en sitä ymmärtänyt tai luulin ymmärtäväni, mutta erehdyin. Täytin sitä tyhjyyttä maailman hedelmillä. Lopussa Jani aukaisi vankilan portit. Sekään ei enää tuntunut pahalta paikalta. Tietenkin hänestä oli kurjaa menettää vapaus, mutta Jani lähti sinne sillä mielellä, että linnasta selviää lusimalla. - No niin, taas sitä oltiin jonkun aikaa rauhassa, mutta ei se kauaa kestänyt. Maailma veti minua aina uudelleen puoleensa ja sokaisi, mammonalla ja muilla maallisilla asioilla. Ystäviä ja omaisia lähti rinnalta. Synti ei tuottanutkaan enää nautintoa, en ollut onnellinen. Se ilo,jonka joskus sai irti, ei ollut aitoa se oli viimeistään aamulla tipo tiessään. Sydämessä poltti synti, se runnoi minua. Tavallaan totuin siihen maailmaan, turruin. Muistan rukoilleeni usein ennen nukkumaan menoa: Jeesus älä minun kuolla syntisenä! Jani vaipui masennukseen, vaikkei sitä päältäpäin huomannutkaan. Synti oli rikkonut häntä paljon. Saatana teki työtä Janin elämässä ja vaikutti myös hänen ympärillään oleviin ihmisiin. - Uskon, että Jumala vaikutti elämässäni tuolloinkin. Hän salli asioita tapahtuvan, jotta nöyrtyisin ja tajuaisin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Hän. Kylvetty siemen kasvoi hedelmää Eräänä päivänä, yksin kotonaan Jani teki sen. - Annoin elämäni kokonaan Hänelle. Ymmärsin, että olin tullut T-risteykseen. Toinen tie menisi kadotukseen ja toinen kirkkauteen. Minä valitsin kirkkauteen vievän tien. Jani on nykyään 27-vuotias, ja ollut uskossa kolme vuotta. Hän on tänä aikana käynyt kasteella ja liittynyt Oulun vapaaseurakuntaan. Jani opiskelee toista vuotta oppisopimuksella Pohjois-Suomen Romanit ry:llä. Hänen tavoitteenaan on valmistua nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ensi vuonna. - Minulla on kuusihenkinen perhe. Niin kuin minua opetettiin lapsena rukoilemaan aina iltaisin, niin saan minäkin opettaa lapsiani rukoilemaan. Se siemen putosi oikeaan kohtaan! Olen saanut kasvaa armosta uskossa ja kasvan koko ajan. Kivutonta tämä ei ole ollut, mutta minulla on tieto siitä, että kerran olen me kaikki Jumalan kasvojen edessä. Vanhempien vaikutusmahdollisuudet lapsiin - Missä on ihminen sydämesi? Onko se luovutettu Jumalalle? Maailma ei anna kuin hetkellisen hyvän olon tunteen, lopussa ei sitäkään, synti runtelee ihmistä. Herätkää totuuteen! Nuorille haluan sanoa: älkää omaksuko vääriä malleja elämäänne. Se on saatanan juoni tehdä työtään teissä. Tiedän mistä puhun. Voimme olla varmoja siitä, että Jeesus kuoli ristillä sinun ja minun puolesta. Hän otti kaiken tuskan päälleen, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh.3:16) Jani haluaa kehottaa vanhempia tukemaan lapsiaan opiskelun tielle ja vaikuttaa heidän ajatusmaailmaansa. - Meidän täytyy murtaa vääriä ihanteita ja käsityksiä siitä, että maailma olisi kaunis paikka. Meidän täytyy kertoa totuus siitä valheesta, jonka saatana on valehdellut. A Tunnusta tarvitsevasi Jeesusta. Kukaan ei tule Taivaallisen Isän luo muutoin kuin Jeesuksen kautta. Hän kuoli sovittaakseen syntisi. Hän nousi kuolleista ja elää ollakseen aina Sinun Vapahtajasi. B Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle Jokainen ihminen on rikkonut Jumalan tahdon ja elää erossa Hänestä. Jeesukseen uskova voi pelotta tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa, sillä Jeesus on syntisten ystävä. Voit rukoilla vaikkapa seuraavin sanoin: Taivaallinen Isä. Tiedän, että olen rikkonut Sinua vastaan ja poikennut Sinun tahdostasi. Uskon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja että Hän sovitti minun syntini. Tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja kääntyä Hänen avullaan synneistäni. Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Aamen. C Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi Uskoontulo ei ole tunteen, vaan uskon asia. Sinulla on lupa ja etuoikeus tunnustaa uskosi. Raamattu sanoo: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva. D Tutustu Raamattuun ja toisiin uskoviin Lue Raamattua ja opettele henkilökohtaisesti tuntemaan, millainen Jeesus todella on ja mitä Hän sanoo. Etsi ystäviä, joiden kanssa voit jakaa löytösi. Taivaallinen Isä tahtoo, että Hänen lapsensa löytävät itselleen hengellisen kodin, jossa he voivat kasvaa ja vahvistua. Saatat kuulla monia mielipiteitä ja eri näkemyksiä seurakunnista, kasteesta ja muista kysymyksistä, mutta älä unohda, että Sinulla on aina mahdollisuus tutkia asioita omasta Raamatustasi. 10 11
Harjukosket asuivat Tuzlan kaupungissa joka on n. 160 000 asukkaan kaupunki koillisosassa maata. Pääuskonnoltaan väestö on muslimeja. Kaustisilla asuu Harjukosken onnellinen perhe, johon Jannen ja Annen lisäksi kuuluvat 11-vuotias Aatu sekä 13-vuotias Emma. Janne työskentelee tällä hetkellä Kaustisten helluntaiseurakunnan pastorina, mutta osan työajastaan hän käyttää Itä-Euroopan romanilähetystyön koordinoimiseen. Monivuotinen haave ja rukous toteutui Itä-Euroopan romanilähetystyölle koordinaattori teksti: rainer lindeman valokuvat: harjukoskien kuva-albumi Vuoden alusta toteutui pitkäaikainen haave omasta romanilähetystyön koordinaattorista. Neuvottelut Fida International ry:n ja Elämä ja Valo ry:n kanssa tuottivat tulosta. - Tämä on sellainen pään avaus, toteaa Elämä ja Valo ry:n hallituksen puheenjohtaja Keijo Baltzar. Pään avaus siinä mielessä, että Kaustisten helluntaiseurakunta antaa Jannen käyttää jokusia päiviä kuukaudessa pelkästään romanityöhön. Kuluvan vuoden aikana Janne kehittää koordinaattorille toimenkuvan ja avaa joitakin kontakteja kotimaassa sekä ulkomailla toimiviin lähetystoimijoihin. - Tulevaisuuden tavoitteena on pystyä palkkaamaan romanilähetystyön koordinaattori kokoaikaisesti, kertoo Keijo Baltzar toiveikkaana. Uskonratkaisu Keuruun nuorisojuhlassa Kaustisella asuva ja sieltä kotoisin oleva Janne Harjukoski on ollut evankeliumin kanssa tekemisissä koko pienen ikänsä. - Kasvoin ilmapiirissä, jossa hengelliset asiat, rukous ja lähetystyö olivat luonnollinen osa arkeamme, muistelee Janne. Henkilökohtaisen uskonratkaisun Janne teki murrosikäisenä. Tämän hän teki, vaikka ei ollut ns. maailman teitä kulkenutkaan. - Paras ystäväni Tuomo Isokangas pyysi minua mukaansa juhannuskonferenssiin Keuruulle kesällä 1993. Lähdin mielenkiinnosta mukaan ja perjantain nuortenjuhlassa olin valmis antamaan elämäni Jeesukselle. Odotin innolla kokouksen loppua, koska tiesin, että silloin kysyttäisiin henkilöitä, jotka haluavat antaa elämänsä Jeesukselle, kertoo Janne Harjukoski. Janne sai kokea vapautuksen, vaikkei ollut koskaan ollutkaan syvällä syntielämässä. - Pyhä Henki oli vaikuttanut synnintunnon ja koin vapautuksen ja anteeksiannon voimakkaasti tuossa alttarihetkessä. Jumalan työtoverina erilaisissa tehtävissä Samaisessa alttarihetkessä, jossa Jannelle julistettiin synnit anteeksi, hänelle lausuttiin profetaalliset sanat, kuinka hän tulisi palvelemaan Jumalaa monissa eri tehtävissä. - Tuossa tilanteessa, sain sydämeeni myös varmuuden, että Jumala haluaa tehdä minun kanssani yhteistyötä. Nuori miehenalku Kaustisten kylästä saa ilmoituksen itse maan ja taivaan luojalta. Ihmeellistä, pohtii Janne Harjukoski miettiliäänä. Lopullisen varmistuksen juuri lähetystyöstä Janne koki lukiessaan raamattua. - Luin Matteuksen evankeliumia ja tulin kohtaan, jossa Jeesus lausuu opetuslapsilleen lähetyskäskyn. Siinä yksinkertaisuudessaan ymmärsin, että se velvoittaa myös minua. En jäänyt odottelemaan mitään tulikirjaimia tai ilmestyksiä asiasta. Siinä hetkessä lupauduin Ju malalle, vieköön se sitten vaikka lähetyskentille. Romanit ovat olleet lähellä Jannen sydäntä lapsuudesta asti, koska oli kuullut isänsä usein kertovan tarinoita omasta lapsuudestaan ja heidän kodistaan, joka oli avoinna siihen aikaan kiertäville romaniperheille. - Ne kertomukset ovat jääneet mieleeni ja myönteinen suhtautuminen romaneihin on kylvetty jo lapsuudessa sydämeeni. Isältäni olenkin oppinut kuinka on äärimmäisen tärkeää, mitä me opetamme ja puhumme erilaisista ihmisistä lapsillemme, muistuttaa Janne. Jannen ollessa Savonlinnan helluntaiseurakunnassa nuorisopastorina, hän tutustui perheensä kanssa paikallisiin romaneihin, joista mainittakoon erityisesti Blomeruksen Kyösti, Natasja ja Milaja. - He ovat tätä nykyä lähetystyössä Espanjassa. Sa- 12 13
Bosniassa, Kiseljakin kylässä oleva toimintakeskus, jossa pidetään lasten kerhot, nuorten illat, naisten illat jne. Talo toimii muutenkin romanikylän olohuoneena. Jannen perustama salibandyjoukkue oli hieno mahdollisuus tavoittaa lapsia ja nuoria urheilun kautta. Salibandy oli uusi laji Bosnia-Hertsegovinassa, jota saatiin olla tuomassa romaneiden kautta maahan. Romanit olivat ensimmäisiä jotka pelasivat salibandya Bosniassa! Joukkue pelaa nykyään Bosnian sarjassa, jossa on mukana viisi joukkuetta. vonlinnan vuodet olivat aikoja, jolloin syvä rakkaus romaniheimoa kohtaan laskettiin perheemme sydämillemme. Romanien parissa Bosniassa Lähetystyön ovet avautuivat Harjukosken perheelle ja he muuttivat Bosniaan vuonna 2006. Työjaksoa Bosniassa kerääntyi neljä ja puoli vuotta. Maassa oli pari vuotta aiemmin alkanut Fida International ry:n hallinnoima kehitysyhteistyöhanke romanien parissa. Bosnia oli kärsinyt sodasta ja ihmisten elinolot olivat surkeita. - Aloittaessamme työn kylillä, koimme välillä olevamme käveleviä euroja, naurahtaa Janne. Sodan jälkeinen humanitaarinen avustustyö oli jatkunut pitkään. Ihmiset olivat tulleet riippuvaisiksi avustuksista, mitä monet hyväntahtoiset ihmiset ja järjestöt olivat tehneet. - Se ei ollut kuitenkaan ratkaissut köyhyyttä ja kurjuutta heidän keskellään. Halusimme taloudellisen auttamisen sijaan keskittyä voimakkaasti lapsi- ja nuorisotyöhön, koska ymmärsimme, että nuorissa riippuu näiden kylien tulevaisuus, kertoo Janne Harjukoski. Harjukoskien tekemän lapsi- ja nuorisotyön kautta romaniyhteisössä lisääntyi tietoisuus lasten koulunkäynnin merkityksestä koko yhteisölle. - Tälläkin hetkellä näistä kylistä on 50 romanilasta kummiohjelman piirissä ja näin heidän koulunkäyntinsä on mahdollista. Monet suomalaiset romaniperheet ovat juuri näiden lasten kummeja. Lähetystyötä voidaan tehdä monella tavalla, iloitsee Janne. Itä-Euroopan romanilähetystyön koordinaattori Vuoden alusta alkoi Harjukoskien elämässä Fida International ry:n ja Elämä ja Valo ry:n yhteinen koordinaattoritehtävä. - Tällä hetkellä teen työtä osa-aikaisesti. Opettelen työtä ja luon pikkuhiljaa toimenkuvaa ja tehtäviä, mitkä tulevat koordinaattorin tehtäviin sisältymään. Tehtävään liittyykin erityistä haastetta, koska tällaista tehtäväkokonaisuutta ei ole kummallakaan järjestöllä aikaisemmin ollut. Janne kokee koordinaattorin tehtävän erittäin haastavana, mutta myös etuoikeutena. - Kun ajattelen millaisia henkilöitä romanien itsensä keskeltä Suomesta tähän työhön olisi tarjolla, se laittaa minut vakavalle paikalle tutkimaan omaa kutsua. Tämä innostaa vahvistumaan ja oppimaan myös uusia asioita, joita tehtävässä tarvitaan, sanoo Janne Harjukoski. Jannen työkenttä on myös siinä mielessä harvinainen, että sitä ei voida rajata vain yhteen maahan, koska romaneita on Itä-Euroopan jokaisessa maassa. - Se asettaa omat lisähaasteensa työhön. Toisaalta se tuo myös oman mielenkiintonsa. Kun tiedustelin Jannelta työn varsinaisia tehtäviä, hän luettelee niitä pitkän litanian. Hän kuitenkin ymmärtää, että hänen aikansa on rajallinen. - Kaikkeen ei pieni ihminen pysty, mutta ensisijainen tavoite on luoda verkostoja. Täytyy saada mahdollisimman monet eri tahot, jotka tekevät romanilähetystyötä Itä-Euroopassa saman pöydän ääreen keskustelemaan ja visioimaan tulevaisuutta yhdessä, kertoo Janne innoissaan. Tämän tavoitteena on karsia mahdollisia päällekkäisiä työmuotoja ja ohjata heitä yhdessä saavuttamaan Itä-Euroopan romanit evankeliumilla. - Vierailen myös seurakunnissa pitäen infotilaisuuksia romanilähetystyöstä. Jannen tehtävänä on myös luoda suhteita kansainvälisiin järjestöihin ja seurakuntiin, jotka tekevät työtä romanien parissa. - Avainhenkilöiden löytäminen on rukousaiheeni. Toki myös olemassa olevien suhteiden ylläpitäminen on tärkeää. Harjukoskien vuosien vaikutus Bosniassa auttaa tässä tehtävässä. - Pyrin hyödyntämään Balkanilla asuessamme luotuja suhteita ja kontakteja romaniseurakuntien ja eri herätysliikkeiden välillä. Merkittävä tehtäväni on myös auttaa ja tukea Fidan Itä-Euroopan lähettejä kehittämään romanilähetystyötä työalueellaan. Me suunnittelemme esim. aktioita ja muita tukitoimia yhdessä lähettien kanssa mikäli tarvetta ilmenee. Romanityön haasteet ja tulevaisuus - Jo vuosia sitten, kun olimme Bosnian tiimimme kanssa rukouksessa ja paastossa, saimme profetaalisen sanoman. Siinä kerrottiin romanien hengellisen läpimurron tapahtumisesta tulevaisuudessa. Tuon sanoman toteutumista olen jo saanut pienimuotoisesti nähdä toteutuvan. Viime aikoina olen huomannut, että eri palaset alkavat loksahdella monin paikoin kohdilleen ja uusia ihmisiä, sekä Suomessa, että muualla on herännyt tähän haasteeseen. Jannea ilahduttaa erityisesti Suomen romanien nuoren sukupolven esiintulo lähetystyön saralla. - Nuoret ovat valmiita lähtemään lähetyskentille tekemään työtä oman kansansa parissa. Työ tuntuu etenevän nyt laajalla rintamalla, iloitsee Janne. Janne tahtookin jättää itsensä ja koko perheensä esirukouksien alle. Hän ymmärtää, että omin voimin ei pitkälle pötkitä. - Me tarvitsemme rukoustukeanne. Toiseksi, tahtoisin muistuttaa lukijoita Jeesuksen sanoilla Johanneksen evankeliumista (Joh. 9:4), missä Jeesus sanoo selvästi, että nyt kun on vielä päivä, niin meidän on tehtävä niitä tekoja, joita Jumala meiltä odottaa. Monet päivittelevät pimeyttä ja elävät niin kuin olisi jo yö, jolloin ei voi työtä tehdä. Tällainen ajattelu lamaannuttaa meidät ja tekee toimettomaksi Jumalan elopelloilla. Haluan rohkaista sinua nousemaan lopun ajan sadonkorjuuseen korjaamaan myös Itä-Euroopan romaneita Jumalan valtakuntaan. Sinua tarvitaan, muistuttaa Itä-Euroopan romanilähetystyön koordinaattori Janne Harjukoski. Zula (vas.) oli yksi ensimmäisten uskoontulleiden joukosta Kiseljakin kylällä. Hän on käynyt kasteella ja liittynyt paikalliseen seurakuntaan, jonka yhteydessä Harjukosketkin toimivat. Kuvassa Zula opettaa kädestä pitäen uusia henkilöitä Raamattupiirissä etsimään Raamatun jakeita. Janne kertoo Zivinicen romanikylällä lasten leirillä hyvää sanomaa Jeesuksesta. 14 15
LUKIJAN SANA SIRPA HAATAJA Vapaaksi vaatimusten viidakosta! Tässäkö kaikki? Elämä tuntuu rullaavan meidän jokaisen kohdalla aamusta iltaan, päivästä ja vuodesta toiseen samaa taattua rataansa. Yhteiskunta muuttuu, asiat vanhanaikaistuvat hurjalla vauhdilla. Pari vuotta sitten ostetut kengät ovat auttamattomasti liian kapeat, tylpät, väärän väriset tai korkuiset ja siksi lähes naurettavan näköiset luultavasti muidenkin mielestä, joten on vaan pakko heittää ne pois ja ajanmukaistua, olematta silti persoonaton ja helposti unohdettava massan mukana möngertäjä. Jokainen meistä haluaa olla jotakin erilaista, erikoista, ikimuistettavaa ja tärkeää. Älykkö, työn sankari, musiikin virtuoosi, supersisustaja, himomaratoonari, luova taiteilija, huippukokki, autoammattilainen, paras myyjä, tehokkain eläkeläinen, huomatuin lapsukainen. Lista olisi loputon, kuin myös lista niistä ihmisistä, jotka odottavat, että edes joku huomaisi, kiittäisi, hyväksyisi, rakastaisi lopultakin sitä sisäistä ihmistä, joka meissä jokaisessa pohjimmiltaan asuu - ilman kunnian ja urotekojen häilyvää kruunua. Kun on perfektionisti eli täydellisyyttä tavoitteleva luonne, ajaa itsensä ajan myötä vaatimusten viidakkoon. Minä samoilin tuossa itse aiheuttamassani viidakossa vuosikausia ja väsytin itseni. En osannut olla tyytyväinen itseeni ja tekemisiini, vaan ajattelin, että olisi pitänyt tehdä tuo ja tuokin vielä paremmin. Koin huonoa omanarvontuntoa, ja jätin asioita yrittämättä epäonnistumisen pelossa, tarkoituksena elää riskitöntä elämää. Kun ei edes yritä, ei mokaa, jne.. Tämä ruokki sisäistä tyytymättömyyttäni, mikä kumpusi omaa itseäni sättivänä ja vähättelevänä puhetyylinä, vaikka samalla yritin tehdä enemmän ja enemmän saadakseni toisten ihmisten ihailun. Kuvittelin sen olevan puhdasta nöyryyttä, mutta Jumala näytti minusta totuuden: se oli pohjimmiltaan ylpeän ihmisen säälittävä yritys saada huomiota ja arvonantoa. Kohota toisten silmissä, olla paras. Kerran kuulin sitten tällaisen toteamuksen: Riippumatta siitä, kuinka hyvä olet, tulee elämässä vastaan varmasti vielä joku parempi. Haa, tässä se oli, totuus, joka kolahti. Mihin olinkaan pyrkinyt? Olin asettanut omanarvontuntoni riippuvaiseksi ihmisten mielipiteistä ja ajanut itseni ansaan. Jumala alkoi puhua minulle siitä, mikä on tärkeää Hänelle: se salassa oleva, aito, teeskentelemätön ihminen. Jumala osoitti minulle, että halusin enemmän ihmisten hyväksyntää kuin Jumalan hyväksyntää, ja siksi elämäni ei ollut tältä osin tasapainossa. Kun ymmärsin tämän, se vapautti minut elämään armollisemmin itseäni ja toisia kohtaan. Kun Jumala kerran rakastaa ja arvostaa minua äärettömästi, se riittää.tämän lisäksi elämässäni on ihmisiä, jotka rakastavat minua tällaisenaan, ja sekin riittää. Täydellisyydentavoittelusta ei tietenkään kokonaan pääse eroon, ja on tärkeää tehdä toimensa hyvin, mutta tuohon labyrinttiin ei kannata itseään ahdistaa. Vain Jeesus on täydellinen, ja epätäydellisyytensä tunnustavan ihmisen tulee asettaa täysi luottamuksensa Häneen. Silloin saa terveen itsetunnon. Se vapauttaa elämään ja uskaltamaan. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Fil. 4: 13. Kirjoittaja työskentelee JIK Ky:ssä vs. tiedottajana ja toimii Kurikan Helluntaiseurakunnassa mm. säestäjänä ja lapsityön vastuuhenkilönä. 16 17
KOLUMNI TINO VARJOLA PiiRRos Ja teksti: Mikael MÄkinen Daavid ja Kirjoittaja toimii Lahden helluntaiseurakunnassa diakoniapastorina. Daavidin isä, Iisai, päätti lähettää poikansa katsomaan kolmea veljeään, jotka olivat Israelin armeijassa. Israelilaiset olivat sodassa filistealaisten kanssa. Molemmat armeijat olivat leireissään, ja Daavid saapui sinne tuoden eväitä veljilleen. Mutta leirissä oli kova hälinä päällä, sillä filistealaisten joukko lähestyi! Konimiehiä ja naisia tarvitaan? Kolumnia kirjoittaessani olemme valmistautumassa Helluntaiherätyksen yhteisiin Talvipäiviin, joka kokoaa vuosi vuoden jälkeen seurakuntien vastuunkantajat yhteen. Tämän vuoden teema on palvelun vuosi. Miksi moista teemavuotta tarvitaan, eikö palvelu ole itsestään selvää kristitylle? Olen ollut mukana Talvipäivien työryhmässä suunnittelemassa diakoniapäivää ja odotan sitä innolla. Diakonityötä on ruvettu pohtimaan erilaisissa seurakuntien työryhmissä, on herätty näkemään diakoniatyön merkitys, mutta ennen kaikkea sen raamatullisuus. Olemme ehkäpä seurakuntina hiukan jälkijunassa asian suhteen, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Miksi palvelun teema on nostettava oikeasti ja rohkeasti esiin, eikö olisi trendikkäämpää puhua karismaattisuudesta, voimasta tai lähetystehtävästä? Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä asioita, joita olemme korostaneet, mutta olemmeko unohtaneet Jeesuksen antaman mallin palvelusta kaikessa tohinassa? Seurakunnan perustehtävä koostuu kuitenkin yhteydestä, palvelusta sekä julistuksesta. Näiden tulisi olla tasapainossa keskenään! Sitten Goljat, jättiläismäinen mies filistealaisten leiristä, astui esiin ja huusi: Israelilaiset! Onko teissä joku, joka uskaltaa taistella! Jumalannekin on niin heikko, että ei voi teitä puolustaa! Tämän kuultuaan Daavid nousi. Minä haluan taistella häntä vastaan! Silloin hänen veljensä hämmästyivät. Sinä? Sinähän olet vasta pieni poika. Et sinä pärjäisi! Tähän Daavid vastasi tyynesti. Monesti olen pelastanut lampaan leijonan tai karhun kynsistä. Ja mikä tärkeämpää, Jumala on puolellani! Kun tuli aika lähteä Goljatia vastaan, valitsi Daavid purosta viisi sileää kiveä. Kun Goljat näki hänen tulevan, hän pilkkasi tätä sanoen: Mikä häpeä! Te lähetätte minua vastaan pienen pojan! Luuletteko minua koiraksi jolle heitellään keppiä? Daavid juoksi kohti jättiä, kohotti linkonsa ja heilautti sitä taitavasti ja tarkasti. Kivi osui Goljatin päähän ja tämä kaatui maahan! Sen nähdessään filistealaiset saivat jalat alleen, ja pakenivat Daavidia ja Israelin Jumalaa! Sana diakonia tulee sanoista dia (läpi, kautta) + konia (pöly, kalkki) siis tomun kautta. Jotakin arvokasta siis tulee esiin aivan kuin meidän (tomun) kauttamme, palvelussa ja toisaalta palvelussa aina kädet likaantuvat. Elämme aikaa, jossa raha, kiire ja oman edun tavoittelu on totta kaaleitten elämässä. Myös kristityt menevät helposti mukaan tähän oravanpyörään. Mutta tuoko se sittenkään onnea ja sisäistä rauhaa? Voisiko vuoden 2013 nimetä myös kaaleitten keskellä Palvelun vuodeksi? Palvelussa Jumalan rakkaus todellistuu ja tulee lähelle ihmistä. Mitä tapahtuisi jo kaaleet pahan puhumisen, itsekkyyden ja vihan pitämisen sijaan palvelisivat toisiaan Kristuksen rakkaudella. Kysymys ei ole suurista asioista, pienet muutokset omassa elämässä ja asenteessa saa itse asiassa suuria aikaan. Palvelussa myös ihminen kokee syvää rauhaa, iloa sekä merkitystä. Jumala on myös salatulla tavalla läsnä palvelussa ja antaa siunauksen myös palvelijalle. Opiskeluaikaan kävin erään vanhan kaaleen naisen luona, joka oli hyvin murheellisen näköinen. Kysyin häneltä murheen ja huolen syytä. Hän ei ensin tahtonut sitä kertoa, mutta aikani vaadittuani hän kertoi erään (sähkö)laskun painavan mieltään. Olin juuri saanut kuukausittaisen opintorahan ja koin sisäistä kehotusta maksaa tuon laskun. Maksoin noin 50 markan suuruisen laskun ja itselleni tuli niin hyvä olo. Tililleni jäi vielä reilut 100 markkaa ja se riitti minulle. Tuo vanha täti oli iloinen huojentunut saadessaan laskunsa maksetuksi. Noin 3-4 viikon kulutta minulle tuli kirje, jossa kerrottiin minun saaneen 500 markan opintostipendin! Konit, siis hevoset ovat kuuluneet kaaleitten kulttuuriin ja arkipäivään. Konimiehet puhuvat koneista, vaikka ei olisi edes omaa konia. Voisimmeko kaikki olla (dia)konimiehiä ja naisia palvellen toisiamme ja eläen rakkauden kaksoiskäskyä todeksi vuonna 2013? Siinäpä meille jokaiselle riittää haastetta kerrakseen! 18 19
RAAMATUNOPETUS Muistan nuorena, kun tutkin isäni raamattua ja lukiessani Psalmeja, sen ensimmäisen luvun vieressä oli kirjoitettua tekstiä. Siinä luki lyhyesti ja ytimekkäästi: Testamentti isältä minulle. Voiko Raamattu olla elämäni ilon lähde? Isoisälläni, Kustilla, ei ollut paljon maallista omaisuutta jaettavaksi, mutta hänellä oli jotain paljon arvokkaampaa. Hän oli osoittanut suvullemme tien Jumalan yhteyteen ja Raamatun mielenkiintoiseen maailmaan. Isoisäni oli ymmärtänyt Jumalan Sanan tärkeän merkityksen kristityn kasvuprosessissa. Raamatun sanotaan olevan maailmalla myyntilistoilla kestosuosikin asemassa, mutta liian monen kodin hyllyillä kirja jää vain koristeeksi. Siksi uskon, että Raamattu on toisaalta myös maailmanlaajuisesti vähemmin arvostettuja kirjoja. Voi mitä haaskausta! Jos ymmärtäisimme kirjan arvon ja voiman, se ei olisi enää vain koriste. Autuas = ylionnellinen Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu. (Ps. 1:1-6) Kun opimme tuntemaan Raamatun kirjoittajan ja päähenkilön, se muuttuu jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi kirjaksi. Psalmissa kirjoittaja mainitsee, että ilo löytyy juuri Herran laista, raamatusta. Siinä mainitaan, että se joka rakastaa Herran lakia on autuas eli ylionnellinen. Raamattuun ja Jumalaan liittyy paljon iloa ja Hän on itse ilon lähde. Tämän vuoksi meidän tulee olla kiinnostuneita Hänestä ja Hänen sanastaan. Tuotamme hedelmää Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan (Ps. 1:3) Jumala lupaa, jos syvennymme Raamattuun, että elämämme alkaa tuottaa hedelmää. Elämämme alkaa tuottaa niitä kaivattuja Hengen hedelmiä, jolloin olemme siunaukseksi myös muille. Hengen hedelmät eivät ole tarkoitettu vain itse nautittaviksi. Nämä ovat niitä ikuisia hedelmiä, joita meitä kehotetaan kantamaan. RAINER LINDEMAN Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi (Joh. 15:16). Meistä tulee kestäviä Niille, jotka löytävät ilonsa Herran laista, luvataan, että he ovat kuin puita, joiden lehdet eivät lakastu (Ps. 1:3). Jos pysymme lähellä Jeesusta, emme kuivu ja menetä hengellistä elinvoimaamme. Ei riitä, että meillä on suuria hengellisiä kokemuksia silloin tällöin, vaikka nekin ovat elämässämme tärkeitä. Ellemme ole juurtuneet syvälle Kristukseen ja hänen sanaansa, emme tule kestämään elämän myrskyissä. Me menestymme Psalminkirjoittaja sanoo, että ihminen, joka iloitsee Jumalan Sanasta, menestyy kaikissa toimissaan (Ps. 1:3). Elämämme tämän jälkeen ei välttämättä ole aineellisesti rikasta, mutta menestymme asioissa, joilla on todellista merkitystä: suhteessamme Jumalaan ja lähimmäisiin. Raamattua tutkimalla ja siihen syventymällä muutumme luonteeltamme enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2. Kor. 3:18) Miksi emme jo tänään päättäisi, että Raamattu on meidän ilomme lähde? Päätä tänään, että Raamatun lukeminen ja tutkiminen on elämäsi tärkeimpiä asioita. Mikäli mahdollista, lue Raamattua joka päivä. Jumalan lupaus kuuluu myös sinulle: jos etsit ilosi Herran laista, sinusta tulee puu, joka on istutettu raikkaan veden äärelle, tuotat elämässäsi hedelmää ja menestyt kaikissa toimissasi. Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä. (Ps. 119:18) Mielenkiintoisia retkiä Raamatun mielenkiintoiseen maailmaan. 20 21
Lahden helluntaiseurakunnan johtava pastori Petri Viinikkala rohkaisee seurakunnan vastuunkantajia: Tälle palstalle voit lähettää mieltäsi askarruttavia kysymyksiä, joihin yritämme löytää vastauksia. Voit lähettää kysymykset osoitteella: info@elamajavalo.fi tai Elämä ja Valo lehti Välimäenkatu 8, 37100 NOKIA t. Elämä ja Valo lehden toimitus Kuka on uudestisyntynyt? Kuka pelastuu? Puhutaan, että uudestisyntynyt on ihminen, joka tunnustaa uskovansa Jeesukseen. Mitä, jos hän ei elä raamatun mukaan, eikä ole muutenkaan kiinnostunut viettämään aikaa Jeesuksen kanssa? Riittääkö pelastumiseen vain se, että sanoo, joo kyllä mä uskon, mutta silti elää miten sattuu? Vai vaatiko se enemmän? Petri Viinikkala (vas.) ihmettelee yhdessä Keijo Baltzarin kanssa äänitekniikan ihmeellistä maailmaa. Ennakkoluulot ja asenteet romukoppaan Palvellaan yhdessä! Jeesus sanoo: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:12) Jeesuksen vastaanottamiseen liittyy kääntyminen eli parannuksen tekeminen. Kääntyminen taas on sitä, että tunnustamme Jumalalle syntimme, pyydämme niitä anteeksi Jeesuksen kautta ja uskomme Jumalan antavan ne Jeesuksen tähden anteeksi. Ilman kääntymistä on mahdoton tulla Jumalan lapseksi ja elää Hänen lapsenaan. Niinpä uudestisyntyneen ihmisen on vaellettava joka päivä parannuksessa, eli pyydettävä syntejään anteeksi ja uskottava ne anteeksi Jeesuksen nimessä. Vanhassa testamentissa asia ilmaistaan näin: Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. (Snl 28:13) Rikkomuksensa hylkäämistä on jo esimerkiksi se, että me Jumalan edessä päätämme ja pyydämme armoa olla enää tekemättä sitä syntiä, jota pyydämme anteeksi. Johannes kirjoittaa: Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:9). Jukka Mäkinen kirjoittaja toimii Satakunnan helluntaiseurakuntien koulupastorina Romanit ovat olleet osa Suomen seurakuntaelämää jo vuosikymmenien ajan. Lahden helluntaiseurakunnan toiminnan parissa on 40-50 romania. 22 23
On hyvä, että työssä voidaan huomioida kulttuurista, perinteestä ja tavoista nousevia erityiskysymyksiä. Romanien aktiivinen osallistuminen seurakuntamme toimintaan on vahva todistus oikeanlaisesta yhteydestä. Usein saatetaan miettiä, tarvitaanko seurakunnissa erityistä romanityömuotoa. Mielipiteitä löytyy sekä puolesta että vastaan. Myös Petri joutui miettimään kysymystä monelta eri kantilta. - Tämä on hiukan vaikea asia. Parasta olisi, jos yhteys seurakunnassa olisi sellainen, että kaikki olisivat yhdenvertaisia ja yhtä. Mutta toisaalta on hyvä, että työssä voidaan huomioida kulttuurista, perinteestä ja tavoista nousevia erityiskysymyksiä, toteaa Lahden helluntaiseurakunnan johtava pastori Petri Viinikkala. Lahden helluntaiseurakunnan parissa toimivan Ristin Sanoma kuoron harjoitukset ovat juuri alkamassa. Kuoron jäsenet koostuvat Lahden alueen pääosin helluntaiseurakunnan romaneista. Kuoroa johtaa seurakunnan jäsen Roni Valentin. Petri Viinikkala käyskentelee heidän parissaan niin kuin kotonaan. - Romanit palvelevat seurakunnassa monissa eri työmuodoissa. Ristin Sanoma kuoro on mahtava Jumalan työkalu seurakuntamme toiminnassa. Ryhmänä he kokoontuvat viikoittain myös yhteiseen rukousiltaan, kertoo Petri. Romanit ja musiikki Romanit osataan yleensä liittää musiikkiin ja näin ollen myös seurakunnassa musiikin eri tehtävissä palvelemiseen. Lahden helluntaiseurakunnassa näin ei toimita, vaan tehtäviä löytyy monelta eri saralta. - Esimerkiksi seurakuntamme diakoniapastori on romani. Myös vanhimpana, evankelistoina, rukouspalvelijoina, pyhäkoulun avustajina, järjestysmiehinä, sekä monissa muissa tehtävissä löytyy romaneja, Petri luettelee. Petri Viinikkala ei osaa erotella seurakunnassa romaneja ja pääväestöä omiksi erityisryhmiksi. Hän ei korosta kummankaan ryhmän erityismerkitystä. - Tietenkin romanien aktiivinen osallistuminen seurakuntamme toimintaan on vahva todistus oikeanlaisesta yhteydestä seurakuntalaisten kesken, toteaa pastori Petri Viinikkala. Seurakunta on koti Lahden helluntaiseurakunnan vanhimpana toimivalle Keijo Baltzarille seurakunta merkitsee erityisesti kotia ja perhettä. - Perhettä, jonka kanssa voin jakaa iloni, mutta minne voin myös tuoda surut sekä murheet ja ne jaetaan kansassani. On hienoa kuulua johonkin, jossa minut hyväksytään sellaisena kuin olen, iloitsee Keijo Baltzar Keijo tietää, että seurakuntayhteys koetaan Lahdessa romanien parissa tärkeänä asiana ja asian vahvistavat Ristin Sanoma -kuorossa ja pienten pyhäkoulussa palveleva Sonja Hagert sekä seurakunnan vahtimestarina toimiva Kari Asp. - Koen uskoni vahvistuvan seurakunnan keskellä ja sieltä saan opetusta sekä rukoustukea, jota usein tarvitsen, Sonja Hagert vakuuttaa. Ristin Sanoma -kuoro palvelee Jumalaa musiikin lahjoillaan. Vierailevina tähtinä kuorokuvassa ovat pastorit Tino Varjola (ylh.vas.) ja Petri Viinikkala (alh.kesk.). Kuoronjohtaja Roni Valentin ylärivillä äärimmäisenä oikealla. Pastoreiden tehtävät ovat moninaiset. Kuvassa Tino Varjola (vas.) ja Petri Viinikkala rentoutuvat musiikin parissa. 24 25
Jos käymme seurakunnan tilaisuuksissa harvakseltaan, niin vaikea meidän on tutustua muihin seurakuntalaisiin. Yhteistyö muiden vetäjien kanssa onnistuu, eivätkä lapset tai heidän vanhemmat ole kiinnittäneet minuun mitään erityistä huomiota, vaikka olen romani. Keijo ei voi vain kuunnella, vaan innostuu Sonjan kommentista. - Onhan seurakunta osa kristityn luonnollista elämää, Keijo sanoo. Tehtävien moninainen kirjo Kari Asp on toiminut Lahden helluntaiseurakunnan vahtimestarin tehtävissä noin vuoden ajan. Karilla kesti jonkun aikaa löytää oma tehtävänsä seurakunnan laajasta tehtäväkentästä. Kari sai rohkaisua ja neuvoja palveluspaikan löytymiseen erityisesti seurakunnan kahdelta vanhimmiston jäseneltä. - En ole kokenut tehtävässä erityisiä vaikeuksia. Joskus on kyllä katsottu pitkään, kun mustalaisella lukee nimikyltissä VAHTIMESTARI. Hyvin on kuitenkin suhtauduttu, naurahtaa Kari. Keijo Baltzar kokee yhteistyön tekemisen seurakunnan keskellä helpoksi. Sen hän arvelee johtuvan seurakunnan rikkaasta kulttuurirakenteesta. - Meillä on seurakunnassa erittäin rikas kulttuuritarjonta, useita eri kansallisuuksia. Seurakuntaan sisälle pääsy kiinni osittain omasta aktiivisuudesta Seurakuntaan sisälle pääsy voi joskus olla hankalaa, varsinkin suuremmissa seurakunnissa. Toisaalta seurakuntaan sisälle pääsy on osittain kiinni myös siitä, kuinka aktiivisesti käymme tilaisuuksissa. - Pääsin seurakuntaan aika nopeasti sisälle. Hakeuduin itse toimintoihin mukaan ja pyrin tutustumaan seurakuntalaisiin. Mitä aktiivisempi seurakuntakävijä olet, sen nopeammin sinut opitaan tuntemaan. Jos käymme seurakunnan tilaisuuksissa harvakseltaan, niin vaikea meidän on tutustua muihin seurakuntalaisiin, Keijo muistuttaa. Sonja Hagert on muuttanut Lahteen Kuopiosta ja siinä yhteydessä vaihtui myös seurakunta. Pienemmästä seurakunnasta muuttaminen suureen seurakuntaa voi tuoda mukanaan erillaisia ongelmia. - Kuulun nykyään Lahden Helluntaiseurakuntaan, joka on moninkertainen Kuopion Vapaakirkkoon verrattuna, enkä sen vuoksi tunne vielä paljon seurakuntalaisia. Eri toimintojen kautta olen kuitenkin tutustunut uusiin ihmisiin ja tunnen olevani omalla paikallani, Sonja kertoo. Keijo Baltzarin mielestä eräs tärkeä seikka on myös seurakunnan työntekijöiden osuus, miten he huomioivat romanin, kun hän tulee uutena uuteen kotiin. Ennakkoluulot ja asenteet romukoppaan Vaikka romanit ovat asuneet Suomessa jo 500 vuoden ajan ja ovat elävöittäneet seurakuntaelämää jo vuosikymmeniä, asenteita heitä kohtaan löytyy vieläkin, jopa seurakuntatasolla. Petri Viinikkala haluaa kuitenkin rohkaista ja kehottaa seurakunnan vastuunkantajia ja seurakuntalaisia tarkistamaan ovatko heidän asenteensa ja ajatuksensa Raamatun mukaisia. - Heitetään ennakkoluulot ja asenteet romukoppaan. Palvellaan yhdessä, rohkaisee Lahden helluntaiseurakunnan johtava pastori Petri Viinikkala. Lahden helluntaiseurakunta järjesti vuoden 2013 seurakuntien vastuunkantajien Talvipäivät tammikuussa. Talkooväessä mukana oli runsaasti myös seurakunnan romaneja. Ansaitulla tauolla ovat Miranda Asp (vas.), Jasmin Valentin ja Säde Flink. Seurakunnan pyhäkoulutyössä ovat mukana Teresa Lindgren (vas.) ja Sonja Hagert. Pyhäkoulutyössä mukana on myös kuvasta puuttuva Marianne Florin. 26 27
Amaro Daad -mangjiba Isä meidän -rukous OSA 3 EV -lehdessä käydään läpi Isä meidän -rukouksen selitystä Katekismuksen mukaan. Tekstit romanikielelle on kääntänyt Henry Hedman. Sarja alkoi EV-lehden numerossa 3-2012. Aiemmin ilmestyneet artikkelit ovat käsitetelleet kohtia: Isä meidän, joka olet taivaissa ja Pyhitetty olkoon nimesi. Mo vel to vollako boliba. Deevelesko vollako boliba hin Deevelesko neer aaȟȟiba ta tšeerela butti aro dai boliba ta aro altino. Sar Saro Vollaboskiiro Jou fallila hilo tšeeribosko boliba, vaȟka ame na vojuvaha te dikken lesko volla. Deevel hin lovadas te rikkaves saare are pesko vast, taala panna, ka ame dikkaha bengesko volla bi barjuves. Talviale! 5,- 5,-/kpl Maro Daad -magjibossa ame kammaha, te Kurko Onnos mote džiivel aro mengo džii ta delas passiba menge Deevelesko kamlibosta. Deevel kammela te fallaves sakko diives lesko laaveha mengo tenkibi ta tšeeribi, jakkes te ame passahas endo les ta aaȟȟanas Kristusesko kannime följibongiire. Deevelesko vollako boliba na lena auri komuja. Saaro tšiȟkiba tšeerela Deevel kokares. Aro mangjiba ame kammaha, te lesko butti džorjalvelas aro hilo Kristusesko khangari ta te, ame vojuvahas dielaven lesko kamliba aro boliba bi kaana. Ame mangjaha džoor te len dielos aro Kristusesko diijime biȟibosko buttiako pherdiba. Deevelesko vollako boliba pherdila pherdos jekkar saare komujenge aro altino stedos. Jeesus phenjas: Risuven, taala deulino vollako boliba hin aulo neer! (Matt. 4:17) Jeesus phenjas: Rooden anglal saaren Deevelesko bollako boliba ta lesko hortto džintiba, ni tumen lena saare dauva. (Matt. 6:33) elämä ja Valo klassikko vol 1 Alida ja Rainer - Ystävälleni elämä ja Valo klassikko vol 4 Timi Keiski - Samalla viivalla Allan Roth - Taivas avoinna (Katekismos, käännös/risiba Henry Hedman) Tulkoon sinun valtakuntasi. Jumalan valtakunta on Jumalan läsnäoloa ja vaikutusta tässä maailmassa ja ikuisuudessa. Kaikkivaltiaana hän hallitsee koko luomakuntaa, vaikka emme aina voikaan nähdä hänen valtaansa. Jumala on luvannut pitää kaiken käsissään silloinkin, kun näemme pahan vallan vain kasvavan. elämä ja Valo klassikko vol 2 Henry Nyman - Nuoruuden aika elämä ja Valo klassikko vol 5 Marko Enroth - Voiko rakkautta suurempaa Leif Lindeman - Täältä ikuisuuteen isä meidän -rukouksessa pyydämme, että Pyhä Henki asuisi sydämessämme ja vakuuttaisi meidät Jumalan rakkaudesta. Jumala tahtoo joka päivä sanallaan ja Hengellään hallita ajatuksiamme ja tekojamme, jotta uskoisimme yksin häneen ja olisimme Kristuksen kuuliaisia seuraajia. Jumalan valtakuntaa eivät saa aikaan ihmiset. Kaiken hyvän vaikuttaa Jumala yksin. Rukouksessa pyydämme, että hänen tekonsa vahvistuisivat koko Kristuksen kirkossa ja että voisimme välittää hänen rakkauttaan maailmaan jo nyt. Rukoilemme voimaa osallistua Kristuksen antaman lähetystehtävän toteuttamiseen. Täydellisesti ja kaikille ilmeisellä tavalla Jumalan valtakunta toteutuu kerran iankaikkisuudessa. Jeesus julisti: Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle! (Matt. 4:17) Jeesus sanoi: Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. (Matt. 6:33) (Katekismus) elämä ja Valo klassikko vol 3 Freidiba Boodos - Shalom Leukku Stenroos - Valkea kyyhky www.elamajavalo.fi puh. 040-7000 134 Leukku Stenroos - Sydän tuntee 28 29
Vaasalainen 78-vuotias evankelista ja rukoilija Heimo Hagert Heimo on kadulla tavannut monenlaisia etsijöitä. - Keskellä katua olen saanut rukoilla useiden ihmisten puolesta. Kääntykää koko sydämestänne Jeesuksen puoleen! Heimo Hagertin avatessa kotiovensa lämmin Pyhän Hengen läsnäolo on heti aistittavissa. Se on varmaan yksi syy miksi Heimon kotiin on aina niin kiva tulla. Kodissa kokoontuu kolme kertaa viikossa rukousryhmä, johon kokoontuu 4-8 henkeä rukoilemaan paikkakunnan ja eri asioiden puolesta. Heimolle rukous on aina ollut erittäin tärkeää. TeksTi ja ValokuVaT: Markus keväänranta Heimo on ollut uskossa vuodesta 1962 lähtien eli jo kunnioitettavat 51 vuotta. Heimon tullessa uskoon, hänelle oli heti päivän selvää, että haluaa todistaa ja kertoa Jeesuksesta kaikille ihmisille. Hänelle on tullut tutuksi vankilat, kadut, sairaalat, seurakunnat ja monien ihmisten kodit. Heimo on tuttu näky kadulla jakamassa kokouskutsuja, Hyvä Sanoma lehtiä tai omaa elämänkerta vihkosta. Heimo Hagertista välittyvä Jumalan rakkaus saa monet ihmiset pysähtymään juttutuokioon ja keskellä katua hän on johdattanut monia ihmisiä taivastielle. Heimo on tehnyt ympäristötyötä noin 40 vuoden ajan, eikä vain Vaasassa. Tämän lisäksi hän on toiminut työssä Laihiassa sekä Ruotsissa Rinkebyssä ja Tenstassa. 12-vuotiaana maailmalle Heimon lapsuus, niin kuin siihen aikaan muillakin, oli ankea. 12-vuotiaana hän lähti kotoa pois, koska isänsä ei hyväksynyt Heimoa. Tämä sai nuoren pojan tekemään vakavan päätöksen. - Lähdin huonot vaatteet ylläni kotoa maantielle. Siinä oli kaikki mitä omistin. Tein töitä maatiloissa, siinä toivossa, että saisin ruokaa tai pienen palkan. Joskus sain vain katteettomia lupauksia palkasta, jota en koskaan saanut. Nälkä oli lapsella kova ja paikkoja särki kovan työpäivän jälkeen. Päivät kuluivat työtä tehden, mutta yön tultua Heimo itki usein itsenä uneen. - Koti-ikävä raastoi mieltäni. Äitiäni kaipasin eniten, sillä hän oli minua rakastanut. 12-vuotiaana ajattelin, että miksi elämäni on näin raskasta ja kovaa? Tädin luo Kangasniemelle Elämä jatkui taloissa työtä tehden ja ikää tuli lisää. Pikku hiljaa elämään tuli kuvioihin mukaan erilaisia petoksia ja muita rötöksiä. - Jumala antaa jokaiselle etsikkoajan. Hän kutsuu ihmistä 2-3 kertaa, niin oli minunkin kohdalla, muistelee Heimo. Heimo matkusti nuorena miehenä Kangasniemelle tätinsä ja hänen miehensä luo. Kangasniemellä elettiin tuolloin herätyksen aikaa. Ihmisiä oli tullut paljon uskoon ja niin myös Heimon täti. - Minä kuitenkin pilkkasin usein tätiäni ja pilkkaan yhtyi myös tätini mies. Meidän pilkkanaurumme ei kuitenkaan tehonneet häneen, vaan aina hän tuli onnellisena kotiin hengellisistä tilaisuuksista. Usein Heimo näki hänet myös itkemässä. Hän ei silloin ymmärtänyt miksi hän itki. - Myöhemmin ymmärsin, että hänellä oli murhe ja huoli meistä, minusta ja miehestään. Näimme kuinka tätini elämä oli muuttunut kokonaan ja tämä puhutteli meitä. Tädin uskoontulo puhutteli Heimoa Tädin muuttunut elämä jatkoi hiljaista puhettaan ja lopulta se ja rukoukset tekivät tehtävänsä ja hänen miehensä tuli myös uskoon. - Minä ihmettelin. Ajattelin, että kuinka hänkin lähti tuohon hullutukseen mukaan. Näin hänen itkevän ja sitten hän sanoi minulle: Heimo, me olemme kaikki syntisiä ja tarvitsemme pelastajaa. Olin jo siinä pudota polvilleni, mutta piti vain esittää kovaa naamaa. Tädin ja hänen miehensä uskoontulo puhutteli Heimoa, mutta hän ei antanut periksi. - Uskovat puhuivat, kuinka Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Itse kannoin katkeruutta sisälläni ja se oli osasyy miksi en uskonut, että kukaan voisi rakastaa minua. Heimo ajatteli, että nyt kun tädin mieskin tuli uskoon, hänen on parasta jatkaa matkaa ja lähteä Kangasniemeltä. Vaikka Heimo tiesi olevansa suuri syntinen, hän ei aikonut tulla uskoon. - Tein päätöksen lähteä pois tätini luota, koska sillä siellä oleminen alkoi tuntua vaikealta. Hehän olivat molemmat uskossa. Ennen lähtöään Heimo meni tätinsä ja hänen miehensä kanssa kokouksiin ja siellä Jumala puhutteli häntä. - Jumala käytti julistaja Uuno Suopankia välikappaleenaan. Yhtäkkiä hän sanoi, kuin suoraan minulle: Kuule sinä nuori mies, joka luulet ettei sinua kukaan rakasta ja luulet olevasi niin syntinen, ettei Jumalakaan sinusta piittaa, Jeesuksen veri ja armo kuuluu sinullekin. Et sinä sen takia joudu kadotukseen, että olet suuri syntinen, vaan se sinut hukuttaa, jos et ota Jeesusta vastaan. Jeesuksen kieltäminen sinut hukuttaa. Tuo puhe vaikutti Heimossa niin voimakkaasti, että hän joutui valinnan paikalle. Jatkaako entistä onnetonta tietään, vai ottaako Jeesuksen muuttavan armon vastaan. - Kävin sisäistä kamppailua. Kävin toisessakin tilaisuudessa ja siellä kuoro lauloi tunteisiin vetoavasti: Muista nuoruuteen ei turvata voine kenkään täällä alhaalla, kuolon kellot kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina, mutta ilman pelastusta uskalsin lähteä sieltäkin pois. Käyn vielä tansseissa ja sitten lähden Heimo oli tehnyt päätöksensä. Hän ei aikonut tulla uskoon. Hän asteli tanssialueelle ja aikoi nauttia elämästään. Tansseissa kuitenkin kaikki tuntui turhalta ja Heimo lähti sieltä kesken pois. - Kävellessäni poispäin sisimmässäni pyöri ajatus: Ei sinun elämälläsi ole mitään väliä. Et saa nautintoa, etkä rauhaa tansseissa. Ei Jumalakaan antanut sinulle rauhaansa. Sitten kuulin toisenlaisen äänen, joka puhui minulle niin kuin ihminen olisi puhunut: Tietenkin sinä Heimo voit elää niin kuin tahdot ja tehdä syntiä, mutta muista: Minun tuomiotani sinä et voi välttää. Ihmisen täytyy tehdä tili, jopa jokaisesta turhasta sanasta. Heimo pelästyi ja kääntyi katsomaan kuka hänelle puhui. - Ajattelin olenko kenties hermoromahduksen partaalla, kun tällaisia ääniä kuulen. Kaksi voimaa taisteli Heimon sisällä. Jumala 30 31
- Isäni kanssa saimme sopia asiat ja annoin kaiken hänelle anteeksi, muistelee Heimo Hagert. hetkissä ilmestynyt. - Eräänkin kerran muistan, kun Jumala ilmestyi ja sanoi: Vie sanomaa. Veri Jeesuksen voi puhdistaa. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matt. 24:42) Muutto Ruotsiin 1980-luvulla Heimo sai elää hyvää aikaa Ruotsissa. Hän oli mukana ja eli aikaa herätyksen keskellä. Työtä Heimo teki ympäristötyötiimin kanssa. - Ovelta ovelle kierrettiin. Aina kun nähtiin suomalainen sukunimi nimitaulussa, menimme ovelle ja kutsuimme kokouksiin sekä annoimme hengellistä luettavaa. Heimo Hagert muistelee, että työtä tehtiin yhdessä ja puhallettiin samaan hiileen. - Me todistettiin ja julistettiin evankeliumia. Meillä oli yhteinen näky voittaa sieluja Jumalalle. Rukousta ja paastoa oli jo tuolloin paljon ja Heimo uskoo sen olevan tänä päivänäkin avain moneen asiaan. Erään kerran, kun Heimo oli rukouksessa, Jumalan Henki sanoi: Seuraa tuota miestä. Hänelle osoitettiin tarkka kohde ja Heimo seurasi häntä kolmen kuukauden ajan. - Aina kun näin tämän miehen, todistin ja kerroin hänelle jotain Jumalasta. Kannoin tätä miestä rukouksissani. Eräänä päivänä mies sitten jättäytyi ja tuli uskoon. Minä olin jo turhautunut välillä, mutta Jumala sanoi uudestaan: Seuraa tuota miestä. Suurin ihme, jonka olen kokenut ja saanut todistaa on kun tuo mies tuli uskoon. Mikä siunaus lasketaan hänen kauttaan koko perhekuntaan. Tänään tuo mies ja hänen koko perheensä palvelevat Jumalaa. Jos tämä mies ei olisi tullut uskoon, ei välttämättä kukaan perheestä palvelisi Jumalaa. Kun yksi on perheen keskellä kuuliainen, siitä seuraa valtava siunaus. Meidän ei tule antaa periksi, vaan olla kuuliaisia ja nöyriä Jumalan palvelijoita. avasi Heimon ymmärryksen ja hän tiesi, että se on Jumala, joka puhui. Sen jälkeen Heimo uskalsi vastata ja sanoa Jumalalle: Jos näin kurjan syntisen voit pelastaa, Jumala tässä on elämäni. - Sen sanottuani kehoni lävitseni virtasi ihmeellinen lämmin virtaus. Olo tuntui ihmeen kevyeltä. Tuntui kuin olisin saanut pudottaa 100 kilon säkin pois hartioiltani. Kun Heimo palasi tätinsä kotiin, he huomasivat heti muutoksen ja heti alkoi kiitoskokous. Heimo oli niin onnellinen, että uni sinä yönä ei tullut silmään. - Olin saanut rauhan sisimpääni, sellaisen mitä ei voi maailmasta koskaan saada. Rötökset anteeksi Heimo palasi Vaasaan ja menin satamaan töihin. Rahaa saatuaan Heimo alkoi pikku hiljaa maksaa entisiä tekosiaan ja velkojaa pois sekä pyysi heiltä anteeksi. Kun Heimo kertoi eräälle miehelle työpaikalla Jeesuksesta, hän kysyi oliko Heimo se romanimies, joka oli käynyt makselemassa velkojaan ja pyytänyt tekosiaan anteeksi. - Vastasin miehelle kyllä näin on. En osannut johdattaa miestä uskoon, mutta todistin hänelle ja otin mukaan kokouksiin ja siellä tämä mies tuli uskoon. Hän jäi minun mieleeni, mies itki ja kiitteli Jeesusta ja sanoi nyt lapset saavat uuden isän. Ennen uskoontuloa mies oli kova ryyppäämään ja kun hän joi, koko perhe kärsi siitä. Monet antoivat Heimon velat ja rotökset anteeksi. - Monia sain Jumalan armosta johdattaa myös uskoon. Heimo sai paljon anteeksi Jumalalta ja ihmisiltä, mutta hän ymmärsi myös, että hänen täytyy antaa anteeksi. Lapsuuden aika ja huono isäsuhde oli kasvattanut katkeruutta isää kohtaan. - Isäni kanssa saimme sopia asiat ja annoin kaiken hänelle anteeksi. Joskus Heimo Hagertin elämässä on tullut myös niitä hetkiä, jolloin hän on kysellyt Jumalalta omaa kutsumusta ja kipuillut, onko lainkaan Jumalan valtakunnan työntekijä. Jumala on niissäkin Seurakunta surussa mukana Seurakunta on Heimolle rakas paikka. - Se on hengellinen koti, totuuden pylväs ja perustus sekä Kristuksen ruumis. Kun yllättäen Heimon puoliso nukkui pois, seurakunta tuki Heimoa surussa ja rukoili hänen kanssaan. - Se joka jää pois seurakuntayhteydestä on onneton ihmislapsi. Puolison menetys oli Heimolle kova pala. Hän on kuitenkin kokenut, että Jumala on ollut uskollinen. - Hän on kantanut minua vaikeuksien läpi. Menetyksen tuskan ja ikävän keskellä Hän on lohduttanut minua. Kaikki asiat, myös vastoinkäymiset, jos asennoidumme oikein ja turvaamme Jumalaan, vie loppujen lopuksi lähemmäksi Häntä. Heimo Hagert tietää, että Jumalan uskollisuuden ja Hänen armonsa avulla hän on selvinnyt. Terveiset EV-lehden lukijoille Heimo haluaa välittää lehden lukijoille sanomansa: - Haluan sanoa kaikille lukijoille: Antautukaa koko sydämestä Jumalalle ja olkaa nöyriä. Lähestykää Jumalaa paastoten ja rukoillen. Tutkikaa Jumalan Sanaa. Vaikka välillä olisimme koettelemuksissa ja ahjossa, Jumala niissäkin hetkissä puhdistaa meitä, jotta me kantaisimme paljon hedelmää. Tämän lisäksi Heimo haluaa muistuttaa lehden lukijoita tärkeällä asialla. - Erään kerran kun viivyin rukouksessa ja kyselin Herralta tekstiä kokoukseen, en kokenut saavani Häneltä mitään. Menin nukkumaan ja näin näyn kuinka 3-5-vuotias tyttö tuli luokseni ja sanoi minulle: Puhu Jeesuksen takaisin tulemisesta. Kerro ihmisille, että Jeesus tulee pian. Tiedän ja koen, että tulee varoittaa ja kehottaa ihmisiä valvomaan, sillä Jeesus tulee pian. Varokaa, ettei se päivä yllätä teitä. Kääntykää koko sydämestänne Jeesuksen puoleen. Heimon kotona vallitsee lämmin ja rakkaudellinen ilmapiiri. 32 33
Olen kuullut on kaupunki tuolla säv./san. Aleksandr Lvovich suom. Vali Kunnas käännös romanikielelle Viljo Koivisto Me hin hunjon: hin rankano fooros. Praal boliba, glimmengo rinka. Neer glimmengo glimmiba ranna. Doori jekkar, me laa aaȟȟaa. Halleluja, kaan tšambaa mo džiili. Halleluja, laa tšonako fooros. Vahka staaviba alti na tšiȟko. Laa jekkar me raal deulenni. Me hin hunjon: hin phuu uutan veeros, uutan haaniba, kurriba, hooli. Duk, dukiba doori na butte. Doori jekkar, me laa aaȟȟaa. Halleluja, hin loȟiba doori. Halleluja, na toȟjiba butte. Doori tšekkar na tšinime aaȟȟaa. Me hin avjol kaan neer deulenni. Me hin hunjon: hin parnide koola. Ta hin rankano, tšonako fooros. Ta loȟano teulengo huupa. Doori jekkar, me laa aaȟȟaa. Helleluja, bi paarkavaa onnos, kaanka khunnaa me teulengo džilja. Phirro aaȟȟaa, me bolibosta. Doori huot kaan me laa aaȟȟaa. Olen kuullut, on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien usvain. Luona välkkyväin taivasten rantain. Siellä kerran, ah, olla mä saan. Halleluja, mun lauluni raikuu. Halleluja, mä kaupunkiin kuljen. Vaikka jalkani uupuen vaipuu. Joka askel mun kotiin päin vie. Olen kuullut, on maa ilman vaivaa, ilman kyyneltä, taistoa, huolta. Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota. Siellä kerran, ah, olla mä saan. Halleluja, siel riemuita voimme. Halleluja, jo epäilys haihtui. Enää koskaan en horjuen kulje. Olen saapunut Jumalan luo. Olen kuullut, on valkoinen puku ja on hohtavat kultaiset kruunut, sekä autuas taivainen suku. Siellä kerran, ah, olla mä saan. Halleluja, nyt henkeni kiittää, kun jo kuulla voin taivaisen laulun. Side katkee mi maahan mut liittää. Tiedän, siellä jo pian olla saan. Elämä ja Valo ry:n hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt keijo Baltzar puheenjohtaja Lahti, 0400-681 774 Henry Zitron varapuheenjohtaja Salo, 045-111 8210 tom Bollström sihteeri Pori Jussi asp hallituksen jäsen Espoo terno lindeman hallituksen jäsen Salo tino Grönfors hallituksen jäsen Sonkajärvi Manu Hagert hallituksen jäsen Kouvola veijo Heikkilä hallituksen jäsen Teuva Ilmestymisaikataulu 2013 NUMERO ILMESTYY AINEISTO 1-2013 HELMI-MAALISUU 15.1.2012 2-2013 TOUKO-KESÄKUU 15.4.2012 3-2013 SYYS-LOKAKUU 15.8.2012 4-2013 MARRAS-JOULUKUU 15.10.2012 ILMOITUSKOOT JA HINNAT: 1,00 /pmm Seurakuntien tapahtumailmoitukset veloituksetta! Palstaleveydet: 1 palsta 56 mm 2 palstaa 116 mm 3 palstaa 176 mm Kannatusruutu: Yritykset/seurakunnat 50,00 (56 mm x 50 mm) Markus keväänranta hallituksen jäsen Kurikka kyösti lindeman hallituksen jäsen Helsinki kyösti svart hallituksen jäsen Kokkola Mika vehkasaari varajäsen Pirkkala leena svarts varajäsen Ylöjärvi Rainer lindeman toiminnanjohtaja Huittinen, 040-700 0134 Maarit eno rahastonhoitaja/toimistosihteeri Sastamala, 045-271 7557 Missä on minun EV-lehteni? Etkö saanut tilaamaasi EV-lehteä postilähetyksessäsi? Älä huoli. Siihen löytyy ratkaisu! Jotta löytää sinut, muista ilmoittaa uusi osoitteesi mahdollisimman pian muuton jälkeen. Näin varmistat EV-lehden saamisen ilman harmittavia taukoja. Elämä ja Valo -lehden toimitus www.elamajavalo.fi Tinkimättömästi evankeliumin asialla jo vuodesta 1964 Kaikki ilmoitukset nelivärisiä. Elämä ja Valo -lehti ei ole alv-velvollinen. Aineisto: PDF- tai EPS-muodossa. Värit prosessiväreinä (CMYK). Kuvien minimireloluutio 300 dpi. Aineiston toimitus: info@elamajavalo.fi Ryhtymällä lukijaksi tuet romanilähetystyötä Suomessa ja ulkomailla. www.elamajavalo.fi 34 35
HENRY ZITRON Rakkaus pohjaton Henry Zitronin odotettu ensiäänite sisältää hengellisen musiikin klassikoita. Hinta 15,00 KATUSOIHDUT Tulessa puhdistettu kulta Katusoihdut -ryhmän kauan odotettu uutuusäänite. Reipasta, iloista ja nuorta energiaa sisältävä äänite johdattaa kuulijan Raamatun perimmäisten kysymysten äärelle. Hinta 12,00 RICHARD RUUTH Rakkaus ristillä Richard Ruuthin ensimmäinen sooloäänite. Richard tunnetaan mm. romanikuoron johtajana. Äänite sisältää Allan Mäntyniemen uusimpia lauluja. Hinta 14,00 Leikkaa tästä Leikkaa tästä Leikkaa tästä