Digitaalikamerat TEKSTI, TESTIT JA KUVAT: JARI TOMMINEN GRAAFIT: EIJA VARJONEN-LUKKARI Kun pokkari jää pieneksi, ei ensimmäiseksi järjestelmäkameraksi kannata ostaa ammattilaitetta. Testasimme, mitä perustason järjestelmät tarjoavat ja mistä niissä on tingitty. Tarjonta yllätti ainakin testaajan. Pokkarista paremmaksi Ensimmäinen järjestelmäni 18 MikroPC 4/2011
Asian ydin Valokuvaus on harrastus, jonka parissa nälkä helposti kasvaa syödessä. Se on myös kiistattomasti jossakin määrin välineurheilua, sillä pienemmät tai yksinkertaisemmat kamerat eivät vain taivu kaikkiin tehtäviin eivätkä kasvaviin vaatimuksiin. Kiinnostuksen kasvaessa edessä on ennen pitkää järjestelmäkameran ostaminen. Pyysimme kaikilta keskeisiltä valmistajilta testiin kaluston vaihtajan ensimmäiseksi järjestelmäkameraksi sopivaa mallia. Mukaan lähtivät Canon, Nikon, Panasonic, Pentax, Samsung ja Sony. Olympukselta ei ole viimeiseen pariin vuoteen tullut markkinoille uutta, tähän tuoteluokkaan sopivaa kameramallia. PERUSTASON aloittelijatason, jos niin halutaan järjestelmäkamera on aina kompromissi. Sen tulisi olla helppokäyttöinen, riittävän monipuolinen ja kuitenkin edullinen ollakseen tarpeeksi houkutteleva taskukamerasta tai superzoomista parempaan vaihtavan silmissä. Videokuvausominaisuudet, korkeat herkkyydet ja matala kohinataso, samoin kuin suuriresoluutioiset kennot, ovat jo arkipäivää ammattilaitteissa. Niiden tuominen mallistossa alaspäin ei siis ole mikään ongelma. Sen sijaan hyvää optiikkaa ei pysty suunnittelemaan ja valmistamaan halvalla. Niinpä harrastelijakameran kylkeen paketoitu niin sanottu kittiobjektiivi onkin yleensä se, jossa valmistaja on ylittänyt aidan matalimmasta kohdasta. Onneksi sen voi myöhemmin vaihtaa. Testin voittajaksi nousee monipuolisilla ominaisuuksilla ja hyvällä ergonomialla varustettu Pentax K-r. Kameran runko on laadultaan lähes ammattitasoa, ja pakettiobjektiivin puutteista huolimatta se tarjoaa huomattavan paljon vastinetta rahalle. Suositukseksi nousee korkeahkosta hinnastaan huolimatta laadultaan pettämätön ja erittäin käyttökelpoisella, kääntyvällä näytöllä varustettu Canon EOS 600D. Miksi järjestelmä? Järjestelmäkameran edut kompakteihin verrattuna ovat hyvin konkreettisia. Vaikka runsas vaihto-objektiivien tai lisävarusteiden valikoima ei niin kiehtoisikaan, isomman kameran selvästi parempi kuvanlaatu ja sen tarjoama täydellinen kontrolli ovat merkittäviä tekijöitä. Laatu paranee pikkukameroihin nähden huimasti jo yksistään järjestelmäkameran isomman kuvakennon ansiosta. Isompi kenno merkitsee suurempaa valoa pyydystävää pinta-alaa, siis suurempaa herkkyyttä ja pienempää kohinaa. Täydet käsisäädöt ja monipuoliset asetukset puolestaan antavat kuvaajan määrätä syntyvän kuvan ilmeen ja olemuksen omien mieltymystensä tai tarpeittensa mukaan. Kaikkien järjestelmäkameroiden ominaisuuksiin kuuluva raakakuvan tallennusmahdollisuus luovuttaa kuvaajalle käytännöllisesti katsoen täydellisen päätösvallan lopputuloksen suhteen. Ja jotta asia ei jäisi epäselväksi isommalla kameralla on myös miellyttävämpi kuvata. Siitä saa paremman otteen, ja se on helpompi pitää vakaana. TESTATUT T T TUOTTEET Canon EOS 600D Nikon D3100 Panasonic Lumix DMC-GF2 Pentax K-r Samsung NX11 Sony SLT-A33 MikroPC 4/2011 19
Digitaalikamerat Samsung oli testiryppäästä ainoa, jonka mukana toimitettiin vakiona objektiivin vastavalosuoja. On omituista, että valmistajat tinkivät tällaisesta muutaman euron osasta, joka kuitenkin on kuvien onnistumisen ja objektiivin suojaamisen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Materiaalien alamäki Valmistajien pyrkimys yhä kevyempiin ja edullisempiin kameroihin on vaikuttanut myös käytettyihin materiaalivalintoihin. Kuten monessa muussakin yhteydessä, kameroissakin erilaiset muovit ovat suurelta osin syrjäyttäneet raskaammat ja kalliimmat metalliseokset. Monissa osissa tällä ei ole sanottavasti merkitystä. Esimerkiksi runkomateriaalina nykyaikaiset polykarbonaatit ovat useimpiin tavanomaisiin käyttötarkoituksiin riittävän kestäviä. Muovit ovat myös helpommin muotoiltavia ja työstettäviä. Muovirunkoisesta kamerasta on silti hyvä muistaa, että sitä ei kannata käyttää naulojen hakkaamiseen seinään. Muovien yleistymisessä on kuitenkin se huolestuttava piirre, että niitä on ryhdytty käyttämään myös osissa, joihin ne soveltuvat hyvin huonosti. Pahimpia esimerkkejä tästä ovat pakettiobjektiiveissa yleistyneet muoviset lukitusbajonetit. Metalliin verrattuna muovien iskunkestävyys ja murtolujuus ovat selvästi heikompia. Muovi myös kuluu helpommin. Varsinkin hankautuessaan metallia vasten, kuten kameroiden objektiivikiinnityksessä, jossa kameranpuoleinen lukitusrengas on edelleenkin metallia. Jos vahinko tapahtuu ja kamera saa sopivan tölväisyn, metallibajonetin kanssa kuvaaja voi selvitä pelkällä säikähdyksellä ja korkeintaan kosmeettisilla vaurioilla. Muovibajonetin murtuessa vahingosta voi syntyä huomattavasti isompia tappioita putoavan objektiivin murskautuessa kivilattiaan. Vertailu > Perustason järjestelmäkameratj Merkki Canon Nikon Panasonic Pentax Malli EOS 600D D3100 Lumix DMC-GF2 K-r Edustaja Canon Nikon Nordic Panasonic Finland Focus Nordic Internet www.canon.fi www.nikon.fi www.panasonic.fi www.focusnordic.fi Hinta, noin 850 550 580 600 Takuu 12 kk 12 kk 12 kk 12 kk Kuvakoko 18 Mpx, 5184 x 3456 14,2 Mpx, 4608 x 3072 12,1 Mpx, 4000 x 3000 12,4 Mpx, 4288 x 2428 Kennon koko ja tyyppi aps-c cmos / 3:2 dx (aps-c) cmos / 3:2 mikro 4:3 cmos / 4:3 aps-c cmos / 3:2 Objektiivi 18 55 mm / f:3,5 5,6 IS 18 55 mm / f:3,5 5,6 VR 14 mm / f:2,5 18 55 mm / f:3,5-5,6 AL Objektiivi (35 mm vastaava) 28,8 88 mm 27 82,5 mm 28 mm 28 85 mm Lähin tarkennus (norm./makro) 25 cm / - 28 cm / - 18 cm / - 25 cm / - Kuvanvakain optinen (obj.) optinen (obj.) ei kenno Valotustavat auto, P, A, S, M auto, P, A, S, M auto, P, A, S, M auto, P, A, S, M, Sv (herkk.) Kuvausohjelmia 7 kpl 5 kpl 17 kpl 17 kpl Suljinajat 30 1/4000 s, B 30 1/4000 s, B 60 1/4000 s, B 30 1/6000 s, B Salamatäsmäys 1/200 s 1/200 s 1/160 s 1/180 s Sarjakuvaus 3,7 k/s 3 k/s 3,2 k/s 6 k/s Herkkyydet auto, ISO 100 12800 auto, ISO 100 12800 auto, ISO 100-6400 auto, ISO 100 25600 Optinen etsin / dioptrisäätö pentapeili 95 % / on pentapeili 95 % / on ei pentapeili 96 % / on Lcd-näyttö 3, 1040000 px, kääntyvä 3, 230000 px 3,0, 460000 px, kosketus 3, 921000 px Still-kuvamuodot raaka, jpeg raaka, jpeg raaka, jpeg raaka (pef/dng), jpeg Muistikortti sd, sdhc, sdxc sd, sdhc, sdxc, Eye-Fi sd, sdhc, sdxc sd, sdhc Akku Li-ion, 1120 mah Li-ion, 7,4 V/1030 mah Li-ion, 7,2 V/1010 mah Li-ion, 7,4 V/1050 mah (2 Laturi / akut vakiona on / on on / on on / on on / on Videokuvaus 1920 x 1080, 30 k/s 1920 x 1080, 24 k/s 1920 x 1080, 30 k/s 1280 x 720, 25 k/s Videotiedostomuoto, codec mov (H.264/PCM) mov (H.264/mpeg-4/PCM) avchd, quicktime (m-jpeg) avi (m-jpeg/mono) Suomenkieliset valikot on on on on Muuta kennonpuhdistus, kennonpuhdistus, kennonpuhdistus, kennonpuhdistus, erikoisetsinkuva takanäytölle etsinkuva takanäytölle tukee 3d-kuvausta, tehosteita, infrapunadatakasvontunnistus siirto Mitat, l x k x s (mm) 133,1 x 99,5 x 79,7 mm 124 x 96 x 74,5 mm 112,8 x 67,8 x 32,8 mm 125 x 97 x 68 mm Paino (runko), noin 570 g 500 g 265 g 600 g 1) Mallin NX10 hinta. NX11:ä ei testin aikaan vielä ollut hinnoiteltu. 2) Sovitteella (lisävaruste) myös 4 x AA. 20 MikroPC 4/2011
Liki kaikissa nykykameroissa on jonkinlainen kuvanvakain. Monissa se on rakennettu objektiiviin, kuten kuvan Canonissa. Vakaimen, kuten automaattitarkennuksenkin, saa halutessaan pois päältä objektiivin kyljessä olevasta kytkimestä. Valota oikein, vältät kohinan Canonin sivusta saranoitu, vapaasti kääntyvä iso näyttö avaa aivan uusia mahdollisuuksia mielenkiintoisten kuvakulmien etsimiselle. Samsung Sony NX11 SLT-A33 Samsung Electronics Sony Finland www.samsung.fi www.sony.fi 500 (1 650 24 kk 12 kk 14,6 Mpx, 4592 x 3056 14,2 Mpx, 4592 x 3056 aps-c cmos / 3:2 aps-c cmos / 3:2 18-55 mm / f:3,5 5,6 OIS 18 55 mm / f:3,5 5,6 SAM 27,7 84,7 mm 27 82 mm 28 cm / - ei ilmoitettu optinen (obj.) kenno auto, P, A, S, M auto, P, A, S, M 12 kpl 8 kpl 30 1/4000 s, B 30 1/4000 s, B 1/180 s 1/160 s 3 k/s (jopa 30 k/s purske) 7 k/s auto, ISO 100 3200 auto, ISO 100 12800 elektroninen / on elektroninen / on 3, 614000 px, AMOLED 3, 921600 px, kääntyvä raaka, jpeg raaka, jpeg sd, sdhc ms pro duo, ms pro-hg duo, sd, sdhc, sdxc Li-ion, 7,4 V/9,6 Wh Li-ion, 7,2 V/1020 mah on / on on / on 1280 x 720, 30 k/s 1920 x 1080 / 50i mpeg-4 (H.264/AAC/mono) avchd (mpeg-4/h.264/ac-3/aac) on on kennonpuhdistus, kennonpuhdistus, etsinkuva takanäytölle, kasvon- ja hymyntunnistus, kasvontunnistus puoliläpäisevä peili 123 x 87 x 39,8 mm 124,4 x 92 x 84,7 mm 355 g 490 g DIGITAALIKAMERAN tapa toimia on monessa suhteessa hyvin samankaltainen kuin diafilmillä. Diafilmin tavoin myös digikamera on hyvin arka ylivalottamiselle. Sen toistoalue mustasta valkoiseen on sen sijaan viime vuosina kasvanut huomattavasti, ja ylittää jo parhaimmillaan jopa värinegatiivifilmin toistokyvyn. Suurimman määrän kuvaan liittyvää tietoa saa talteen, jos kuvausvaiheessa valitsee tallennusmuodoksi raakakuvan (raw). Tällöin kamera tallentaa kuvatiedostoon kennolta tulleet arvot sellaisinaan, ilman minkäänlaista jälkikäsittelyä. Valmiin kuvan tuottaminen tosin vaatii tiedoston käsittelyn jälkikäteen tietokoneessa tarkoitukseen sopivalla ohjelmistolla. Parhaan sävymäärän saa tallennettua, jos kuvausvaiheessa määrittelee valotuksen siten, että kuvasta tulee mahdollisimman vaaleasävyinen. Tämä johtuu siitä, että digitaalisessa tallennustavassa sävyasteikon vaalealle päälle on käytettävissä enemmän tallennustilaa kuin tummalle päälle (MikroPC 3/2007, Näin digikamera toimii, osa 2). EDELLÄ MAINITTUJEN piirteiden vuoksi valotuksen säätäminen digikuvan kannalta parhaaksi mahdolliseksi olisi perinteisin menetelmin varsin hankalaa. Nykykameroiden monilohkomittaus sen sijaan tuottaa useimmiten varsin hyvää jälkeä, mutta toisinaan sekin voi erehtyä todella rankasti. Onneksi kaikissa digitaalisissa järjestelmäkameroissa on kuvan valoisuusarvot näyttävä histogrammitoiminto. Se näyttää kutakin valoisuusarvoa edustavien kuvapisteiden määrän kuvassa. Paras lopputulos saavutetaan, kun valotus säädetään siten, että histogrammikäyrä painottuu mahdollisimman paljon asteikon oikeaan puoliskoon ja mahdollisimman lähelle oikeaa reunaa. Siis vaaleisiin sävyihin. Samalla pitää kuitenkin huolehtia siitä, ettei käyrä törmää asteikon oikeaan reunaan kuin korkeintaan muutaman pikselin osalta. Oikea reuna nimittäin edustaa maksimivaloisuusarvon saaneita, puhtaanvalkoisia kuvapisteitä. Näin valotettu kuva saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa yleissävyltään ylivalottuneelta ja liian vaalealta. Se on kuitenkin helppo korjata kuvankäsittelyohjelmalla oikeansävyiseksi. Monissa kameroissa on histogrammin lisäksi varoitusnäyttö, joka vilkuttaa kuvan puhki ylivalottuneita kohtia. Se on erinomainen lisäapu parhaan valotuksen määrittelyssä. MikroPC 4/2011 21
Digitaalikamerat Hieno runko, vaisu pakettioptiikka Tarkkakennoisin ja kallein Taskujärjestelmä Pentax K-r + SMC Pentax-DA L 18-55 mm/f:3,5-5,6 AL Hinta: noin 600 Canon EOS 600D + EF-S 18-55 IS II Hinta: noin 850 PENTAXIN harrastelijamallissa ei ominaisuuk- 81 100 sien puolesta ole mitään harrastelijamaista. Rungon kyvyt riittäisivät mainiosti ammattimaiseenkin käyttöön nopeine sarjakuvauksineen ja korkeine herkkyysluke-emineen. Jälkimmäisen merkitys vielä korostuu, sillä kameran kohinatasot ovat vaimentamattominakin varsin kohtuulliset. Suurimmat moitteet Pentax saa nokalleen paketoidusta pikku-zoomista. 18 55-millinen pakettiobjektii-tiivi ei erityisemmin häikäise, vaan pikemminkin masentaa heikolla täyden aukon erotuskyvyllään. Pahimmillaan kuvan todellinen tarkkuus vastaa noin megapikselin kameraa, vaikka K-r:ssä on reilun 12 megapikselin kenno. Mahdollinen testivirhe tältä osin suljettiin pois uusintakuvauksella, joka antoi saman tuloksen. Piirto paranee merkittävästi parin aukon himmentämisellä. Muotovääristymien osalta Pentaxin zoomi kuuluu Nikonin ohella testin parhaimmistoon. Useimpien muiden tapaan Pentaxkin käyttää zoomissaan muovibajonettia, joka ei lupaa putkelle pitkää ikää. Pentaxista saa erittäin hyvän otteen ja kuvausasento tuntuu luontevalta. Kaikki tärkeät namiskat ovat hyvin sormien ulottuvilla. Kameran valikot ja hallintatoiminnot ovat selkeitä ja ne oppii nopeasti pienen tutustumisen jälkeen. CANONIN uusin, juuri 78 100 markkinoille tullut satasarjalainen tuntuu edellisiin malleihin tottuneelle hyvin tutulta. Harrastelijakameraksi EOS 600D sijoittuu hintahaitarin yläpäähän, vaikka ei enää nykyään tarjoakaan mitään mullistavaa useimpiin kilpailijoihinsa verrattuna. Pikku-EOS:in merkittävimmät piirteet ovat hulp- pea 18 megapikselin ken- no ja neulanterävä, iso, vapaas- ti kääntyvä näyttö. Juuri kääntyvän näytön soisi yleistyvän kameroissa, sillä se helpottaa huomattavasti vaikeissa paikoissa kuvaamista. Kohinoiltaan EOS on vaimentamattomana hyvää keskitasoa, mutta Canonin vaimennusmenetelmä on yksi parhaista. Canonin paketti-zoomi ei saa kaikkea irti tarkasta kennosta, mutta sijoittuu silti erotuskyvyltään testin kärkipäähän. Ilahduttavasti paras resoluutio sijoittuu jo täydelle aukolle, jolloin tarkkuus ei kärsi vähässä valossa kuvaamisesta. Geometriavirheet ovat laajakulmapään selvää tynnyriä lukuun ottamatta hyvin hallinnassa. Harmittavasti tässäkin objektiivissa on siirrytty muovisen bajonetin käyttöön. Kamerasta saa hyvän otteen, mutta etusormella käytettävä säätörulla on hivenen turhan takana mukavaa asentoa ajatellen. Canonin valikot ja hallinta ovat perinteiseen tyyliin erittäin selkeät. Panasonic Lumix DMC-GF2 + G 14 mm/f:2,5 Asph. Hinta: noin 580 GF2 KUULUU Panasonicin pienten mikro 74 100 4:3 järjestelmäkameroiden perheeseen. Kamera on kooltaan, varsinkin piskuisella 14-millisellä optiikalla varustettuna, jo taskukameroiden luokkaa. Kuitenkin kamerassa on iso cmos-kenno ja täydet järjestelmien ominaisuudet. Lumixin kohinataso on perusherkkyyksillä varsin asiallinen, mutta kasvaa nopeasti herkkyyden noustessa. Suurimman ISO 6400 -herkkyyden kohina ylittää selvästi Pentaxin ISO 25600 -maksimiherkkyyden kohinan. Panasonicin 14-millinen laajakulma kuittaa testin parhaan erotuskyvyn kuvan keskellä, mutta reuna-alueilla kuvan tarkkuus on merkittävästi heikompi. Objektiivia vaivaa myös ronski tynnyrivääristymä, joka saa kuvan pullistelemaan kuin ilmapallo. Hienona yksityiskohtana Panasonic on pitäytynyt metallissa objektiivin bajonettirenkaan materiaalina, mikä antaa aihetta odottaa laitteelle pitkää käyttöikää. Lumixin hallintapainikkeet ja toiminnot ovat tuttuja monista muista merkin kameroista. Valikotkin ovat samanoloiset, kunhan kaivautuu hieman syvemmälle. Ensivaikutelma voi tosin tuntua hieman sekavammalta kuin ennen. Kosketusnäyttö helpottaa käyttöä kuvaustilanteessa. Kuvausote on laitteen kokoon nähden hyvä, mutta oikean etsimen puute haittaa. Kameraan on saatavissa varustekenkään liitettävä videoetsin, mutta se estää lisäsalaman käytön + Lähes ammattilaatuinen runko, korkea herkkyys, alhainen kohina, sähäkkä tarkennus - Heikko pakettiobjektiivi, muovinen bajonetti + Iso kenno, kääntyvä näyttö, käyttökelpoinen objektiivi - Kallis, isohko, muovinen bajonetti + Pieni ja kevyt, kosketusnäyttö, metallibajonetti - Oikean etsimen puute, geometriavirheet, heikko erotuskyky reunoilla 22 MikroPC Mk 4/2011
Järjestelmä ilman varusteita Mainettaan heikompi Kylmää kohinaa Samsung NX11 + i-function 18 55 mm/f:3,5 5,6 II OIS Hinta: arviolta 500 TESTIN TOINEN kääpiökamera on Sam- 74 100 sungin uusi NX11. Laite on niin tuore tulokas, ettei sitä testin kirjoittamisen aikaan oltu vielä edes hinnoiteltu, mutta hinnan voisi kuvitella asettuvan suunnilleen edeltäjän, NX10:n, tasolle. NX11:ssä on pari kiinnostavaa ominaisuutta. Nimittäin jopa 30 k/s purskekuvausnopeus ja kameran toimintojen ohjaus objektiivin tarkennusrenkaan avulla i-function-painiketta painamalla. Samsungin kohinataso on kiitettävän alhainen, testin paras. Tosin kameran korkein herkkyys jää vain ISO 3200:aan. Kameran paketti-zoomi on erotuskyvyltään asiallinen perusoptiikka. Sen suurimmat ongelmat ovat kohtalaisen voimakkaat geometriavääristymät ja hutera muovirakenne. NX11:n rungon muoto on jossakin taskukameran ja superzoomin välimaastossa. Luonteva kuvausote vaatii hieman hakemista, mutta kun se löytyy, kuvaaminen on kohtalaisen miellyttävää. Kameran elektroninen etsin on varsin tarkka ja ripeätoiminen, yksi parhaista. Myös takaseinän iso amoled-näyttö on miellyttävä. Samsungin valikot ovat selkeät ja kameran hallinta on pienen totuttelun jälkeen helppoa. Olematon objektiivi- ja varustevalikoima sekä valmistajan epäasiallinen markkinointitapa vähentävät kameran houkuttelevuutta. Nikon D3100 + AF-S 18 55 mm/f:3,5 5,6 G DX VR Hinta: noin 550 NIKONIN aloittelijamalli 71 100 D3100 kantaa harteillaan merkin maineen raskasta taakkaa eikä oikein jaksa. Kamera yltää laatumaineen tasalle oikeastaan vain erinomaisen käytettävyytensä osalta. Sen sijaan niin optinen laatu kuin yleinen kuvanlaatukin jättävät toivomisen varaa. Nikonin herkkyydet yltävät varsin ylös, ISO 12800:aan asti, mutta tästä ei ole ylettömästi iloa. Kameran kohinataso nimittäin on testin toiseksi korkein. Pakettiin kuuluvan 18 55-millisen zoomin piirtokyky on reilun 14 megapikselin kennoon nähden vaatimaton, mutta muotovirheiltään se on testin parhaimmistoa. Nikonin suurimmat ongelmat liittyvät väritasapainoon, valotukseen ja kontrastinhallintaan. Kamera tekee selvästi liian kellertävää ja jyrkkää jälkeä, ja sillä on huomattavia taipumuksia kuvan vaaleiden alueiden ylivalottamiseen. D3100:n hallintapainikkeet on sijoitettu esimerkillisesti ja niiden käyttö on selkeää. Myös kameran valikot kuuluvat markkinoiden parhaimmistoon. Nikonista saa erittäin hyvän otteen ja kuvausasento on helppo ja miellyttävä. Kamera kuuluukin Pentaxin ja Canonin kanssa ergonomialtaan testin parhaimmistoon. Verkkaisesti toimiva automaattitarkennus saattaa haitata nopeissa kuvaustilanteissa. Sony SLT-A33 + DT 18 55 mm/f:3,5 5,6 SAM Hinta: noin 650 SLT-A33 alias Alpha 33 69 100 jatkaa Sonyn Konica-Minoltalta perimää kameraperhettä harrastelijamalliston alareunan suuntaan. Kamerassa käytetään oudolta tuntuvaa rakennetta: etsimenä on videotähtäin, mutta silti kamerassa on myös peili. Periaatteessa ratkaisussa ei ole mitään järkeä. Alphan suurin herkkyysasetus on ISO 12800, mutta sen hyöty on kyseenalainen kameran korkean kohinatason vuoksi. Sonyn paketti-zoomi on käyttökelpoinen, joskin 14 megapikselin kennoon nähden hivenen vaatimaton. Kummallisena piirteenä objektiivin reuna-alueiden terävyys on keskustaa parempi tärkeillä isoilla aukkoarvoilla. Geometrialtaan optiikka on testin keskitasoa. SLT-A33 tuottaa keinovalossa sävyltään kellertävää ja ulkona huomattavan sinertävää jälkeä. Sonyn kuvat ovat myös melko tummia. Sonyn painikkeiden sijoittelu ei ole kovin luonteva, ja valikotkin ovat hivenen sekavia. Oman hankaluutensa tuo automaattisesti näytölle ponnahtava avusteteksti, joka peittää osan valikosta. Tosin avusteet voi kytkeä myös pois päältä. Kuvausote tuntuu ainakin pitkäsormisesta hieman hankalalta, sillä kameran kahva on jotenkin ahtaan oloinen. Sonyn näyttö on saranoitu typerästi alareunastaan. Jalustaa käytettäessä näyttöä ei pysty kääntämään. + Pieni ja kevyt, vastavalosuoja mukana, nopea purskekuvaus, alhainen kohina - Olematon varustevalikoima, liikaa muovia, alhainen herkkyys + Hyvä ergonomia, pienet geometriavirheet, selkeät valikot - Alhainen erotuskyky, värisävyvirheet, valotus- ja kontrastiongelmat, muovinen bajonetti + Suuri sarjakuvausnopeus, kääntyvä näyttö, kuvanvakain rungossa - Korkea kohinataso, näytön saranointi, epäyhteensopiva varustekenkä, sävyvirheet MikroPC 4/2011 23
Digitaalikamerat Näin testasimme Pisteet TUTKIMME KAMEROITA sekä laboratoriomittausten että käytännön kuvaustestien avulla. Otimme kaikki testikuvat sekä raaka- että jpeg-muodossa. Mittaukset ja kuvaarviot on tehty Dcraw-ohjelmalla tiff-tiedostoiksi puretuista raakakuvista. Kuvatessa käytimme kameroissa mahdollisimman neutraaleja asetuksia, ja kohinanvaimennukset olimme mahdollisuuksien mukaan kytkeneet pois päältä. Akun riittoisuutta emme mitanneet järjestelmäkameroista, sillä käytännön kokemuksen mukaan nykylaitteiden akut kestävät tavanomaisessa käytössä erittäin hyvin. MITTASIMME kameroiden erotuskyvyn normaalipolttovälillä (kinokoossa 50 mm:ä vastaava) kuvan keskeltä ja kulmasta. Määritimme vakioidun laboratoriotestin avul- Merkki Maksimi Canon Nikon Panasonic Pentax Samsung Sony Kuvanlaatu 30 23 17 22 26 23 19 Käytettävyys 30 29 28 19 28 21 23 Tekniset ominaisuudet 20 15 14 15 16 15 15 Mekaaninen rakenne 15 8 9 15 8 11 9 Varusteet 5 3 3 3 3 4 3 Yhteensä 100 78 71 74 81 74 69 Geometriavirheet Lyhyempi palkki parempi Kohina Lyhyempi palkki parempi Canon EOS 600D Nikon D3100 Panasonic Lumix DMC-GF2 Pentax K-r Samsung NX11 Sony SLT-A33 Hinta-laatusuhde Pentax Samsung Panasonic Nikon Sony Canon Objektiivien muotovääristymät. Virheet ovat tynnyrivääristymiä eli pullistumaa, ellei kuvaajassa sanota toisin. Nikonin ja Pentaxin pakettiobjektiivien vääristymät ovat tässä hintaluokassa erittäin hyvin kurissa. Panasonicin laajakulmaobjektiivi puolestaan kuittaa koko testin rankimman tynnyrivääristymän. Samsungin telepään tyynyvääristymä on jo häiritsevää luokkaa. MPC 04/11 Kuviossa on esitetty laitteiden hinta-laatusuhde. Mitä lähempänä vasenta yläkulmaa laite on, sitä parempi on sen hinta-laatusuhde. Linja edustaa varsinaisen testilaiteryhmän keskiarvoa. MPC 04/11 Canon EOS 600D Nikon D3100 Panasonic Lumix DMC-GF2 Pentax K-r Samsung NX11 Sony SLT-A33 Kuvassa esiintyvä kohina haittaa kuvan korjailua ja syö kuvasta yksityiskohtia. Kaikkien kameroiden peruskohina-arvot ovat vaimentamattominakin kohtalaisen hyviä. Parhaat lukemat menevät Samsungille ja Pentaxille, joista jälkimmäinen voi myös ylpeillä testin korkeimmalla maksimiherkkyyslukemalla (ISO 25600). Rankimmin kihisevät Sony ja Nikon, joilla jo perusherkkyyksilläkin kohina on erotettavissa tasaisista sävypinnoista varsinkin tummista. MPC 04/11 24 MikroPC 4/2011
la pienimmät erottuvat yksityiskohdat täydellä ja pienimmällä aukolla sekä kaikilla objektiivin kokonaisilla aukkoarvoilla näiden väliltä. Erottelukriteerinä käytimme vähintään 15 prosentin kontrastia testikuvion yksityiskohtien välillä. Tuloksista laskimme vastaavan tehollisten megapikselien määrän. Tulokseen vaikuttavat ilmaisinkennon lisäksi kameran optiikan laatu, kameran kuvankäsittelyalgoritmit ja kuvatiedoston pakkaustapa. Koska lähtömateriaali on ollut raakamuodossa ja kaikki kuvat on käsitelty samalla sovelluksella ja samoilla parametreilla, testitulokset kuvastavat todellisia eroja kameroiden välillä. OBJEKTIIVIN geometriavirheet mittasimme pienimmällä, suurimmalla ja normaalipolttovälillä. Mittasimme kuvan pisimmän sivun tynnyri- tai tyynyvääristymän (pullistuma tai kurouma) kuvan reunoista. Yli kahden prosentin tynnyrivääristymä on jo häiritsevä. Tyynyvääristymä häiritsee jo pienempinäkin pitoisuuksina. KAMERAN ELEKTRONIIKAN häiriöistä johtuvaa kuvapisteiden värin ja kirkkauden satunnaisvaihtelua kutsutaan kohinaksi. Selvästi alle kahden prosentin vaimentamaton kohinataso on erinomainen. Yli neljän prosentin kohina saattaa häiritä vaativaa käyttöä. Tällaisiin kohinamääriin päästään järjestelmäkameroissa ilman kohinanvaimennusta noin ISO 400 -herkkyydellä, mutta vaimennusta käytettäessä yleensä vasta reilusti toiselle tuhannelle nousevilla herkkyysasetuksilla. Kohinan määrittelyssä käytimme apuna Matlabilla tehtyä mittausohjelmaa. Käytännön testeissä tutkimme muun muassa kameroiden valonmittauksen toimivuutta, toistoalaa ja yleistä kuvanlaatua. Lisäksi kiinnitimme huomiota laitteiden käytettävyyteen ja ergonomiaan. Resoluutio Pidempi palkki parempi Canon EOS 600D f:4,6 f:28 f:5 f:32 Nikon D3100 Panasonic Lumix DMC-GF2 f:2,5 f:2,8 f:4 f:4,5 f:32 Pentax K-r Samsung NX11 f:4,3 Sony SLT-A33 f:5 f:32 Kameroiden erottelukyky megapikseleinä. Mitä suurempi ero kuvakokoon on, sitä heikompi on erotuskyky. Tyypillinen suuruusluokka hyvälaatuisella objektiivilla on noin puolet kuvakoosta tai hieman enemmän. Silmiinpistävimmät seikat ovat Pentaxin huomattavan heikko piirto suurimmilla himmenninaukoilla (f:4,5 ja ) sekä Panasonicin kiinteäpolttovälisen mahtava keskustapiirto, mutta toisaalta heikko reunaalueiden erotuskyky. MPC 04/11 MikroPC 4/2011 25