Helmipöllöjen (Aegolius funereus) syyspyynnin kehittyminen Valassaarilla kukkopillistä usb-soittimeen Kuva Christer Hangelin. Jan Hägg/4.12.2015 Valassaaret tunnetaan syksyisten, ajoittain jopa runsaina vaeltavien helmipöllöjen läpikulkupaikkana. Lajin vaellus alueen läpi on antanut oivat mahdollisuudet niiden tutkimiselle ja siinä lintuasemalla onkin jo pitkät perinteet. Vuotuinen tutkimus alueella juontaa juurensa 70-luvun lopulle. Tätä ennen lajia tavattiin vuosien varrella vain satunnaisesti. Esimerkiksi lintuja oli toisinaan havaittu olleen päivälevolla saaressa ja eräinä iltaöinä havainnoijat olivat saaneet yksittäisiä lintuja näkyville viheltämällä. Merkkejä lajin vaelluksesta oli siis havaittavissa jo aiemmin. Kun syksyllä 1976 asemalla rengastettiin pikkulintuja Sakari Pohjolan johdolla, pikkulintupyynnin ohessa havaittiin myös seitsemän helmipöllöä, joista osa tuli verkkoihin. Tuolloin heräsi idea, että varta vasten helmipöllöjä houkuttelemalla niitä voitaisiin pyytää asemalla vieläkin enemmän. Alkusysäys helmipöllöpyyntiin oli saatu. 1 Sakari Pohjola ja Timo Hurme lintuaseman kuistilla syyskuussa 1976. Kuva Christer Hangelin. Juha Lehtinen ja majakan maastosta löytynyt helmipöllö 11.5.1975. Kuva Christer Hangelin.
Helmipöllöpyynti käynnistyy Vuotta myöhemmin, syksyllä 1977 saaressa edelleen rengastajana toiminut Pohjola käynnisti asemalla ensimmäistä kertaa helmipöllöpyynnin virittämällä lintuaseman läheiseen lepikkoon kolmen verkon rivin, jonka takana istuttiin yöaikaan helmipöllön ääntä matkien. Apuna käytettiin mm. kukkopilliä, jonka avulla pöllöjen houkuttelu oli vaivattomampaa, kuin pelkällä suulla viheltelemällä. Tulokset olivat aikakaudelle erinomaisia ja syksyn 1977 rengastussumma ajanjaksolla 22.9.-14.10. oli peräti 112 helmipöllöä. Yksistään syksyn parhaana yönä 30.9. saatiin koko yön kestäneessä pyynnissä 44 yksilöä verkkoihin. Pyyntiä tehostetaan Seuraavana vuonna, syksyllä 1978 käytettiin aseman helmipöllöpyynneissä ensimmäistä kertaa nauhuria lajin houkuttelemiseen verkkoihin. Verkkoja oli aseman notkossa käytössä kolme ja pyyntiöitä kertyi syyskaudelle yhdeksäntoista. Tulokset olivat jälleen erinomaisia, peräti 291 lintua rengastettiin asemalla kauden aikana. Esimerkiksi parhaana syyskuisena iltana ja yönä (25.9.) rengastajien Lintuasemalla alkuvuosina käytössä ollut kukkopilli. Kuva Jan Hägg. vilkkaan yön tulos oli peräti 59 helmipöllöä verkkoihin ja renkaisiin. Aseman havaintopäiväkirjaan komeasta vaellusyöstä oli kirjattu mm. seuraavasti: "Todellista pöllöilyä: klo 21.00 mennessä 9, 22.00 mennessä 18, 23.00 27, 24.00 34, 4.30 59. Sähköä voitiin käyttää lähes 24.00 asti, patterit toimivat 3.30 asti ja kukkopillillä napattiin loput. Sää oli unelma: viileä, täysin tuuleton ja melkein selkeä, yön loppupuolella kuu valaisi mukavasti maisemaa. Takaisku Vuosi 1979 ei kuitenkaan rengastusten osalta mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti. Pohjola ei tuolloin saareen päässyt ja syyskauden helmipöllöpyyntiä suoritettiin ainoastaan Pekka Puhjon porukan toimesta lokakuun alkupuoliskolla yhden viikon jaksolla, jolloin tuloksena oli viitenä yönä peräti 126 yksilöä renkaisiin. Lyhyen jakson tulos oli erinomainen. On ilmiselvää, että kauden pyyntiluvut olisivat olleet huomattavasti suurempia, mikäli pyyntikausi olisi ollut pidempi. Tuukka Pahtamaalle osoittamassaan kirjeessä lokakuussa -79 Pohjola kertoi, että Valassaarilla on nyt rengastettu 3 vuoden aikana 529 helmipöllöä, joten kyllä se vaan Suomen parhaita pöllöpaikkoja on. Tarkoituksena oli tulla jälleen syksyllä -80 helmipöllöjä pyytämään, mutta Pohjolan yllättävän poismenon ( 7.11.1979, s. 27.6.1924) johdosta rengastusvastuu siirtyikin muiden harteille. Perintö jäi kuitenkin elämään. Hän tuli aloittaneeksi Valassaarten helmipöllörengastukset ja lukuisat muut tulivat jatkamaan innokkaana hänen jälkeensä jättämää työtä. Ote havaintopäiväkirjasta 23.9.1977. Kuva Jan Hägg. 2
Huippuvuodet 1980-luku oli lintuasematoiminnan kulta-aikaa. Asema oli useimpina vuosina keväin syksyin varsin hyvin miehitettynä ja useita aktiivisia harrastajia oli mukana havaintotoiminnassa. Aikakausi Valassaarilla oli myös helmipöllörengastuksen huippuaikaa. Lähes parikymmentä eri rengastajaa osallistui vuosikymmenen aikana syksyn pyynteihin ja näistä puolet (8) vähintään kahtena pyyntikautena. Neljällä rengastajalla aktiivinen toiminta jatkui vuosikymmenen vaihteen ylitse seuraavalle aikakaudelle. 80-luvulla pyyntitoiminta oli muotoutumassa. Kasettinauhuri lajin houkuttelemiseksi oli jo säännöllisessä käytössä ja pyyntipaikalla käytössä olevien pikkulintuverkkojen määrä ylti parhaina vuosina jopa seitsemään. Pyyntikausi oli myös useimpina vuosina kuukauden mittainen, syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin saakka kattaen hyvin lajin päävaelluksen ajankohdan. Ajanjakso sisälsi useita tuloksiltaan erinomaisia vuosia. Parhaimpia ja mieleenpainuvimpia helmipöllön vaellussyksyjä koettiin mm. vuosina 1980 (278 reng.), 1986 (348 reng.) ja 1989 (242 reng.). Samoille vuosille ajoittuivat luonnollisesti myös parhaat pyyntiyötkin: 53 yksilöä verkkoihin 27.9.86, 57 yks. 5.10.86, 50 yks. 26.9.89 ja 53 yks. 4.10.89. Vuosikymmenen loppuun mennessä helmipöllöjä oli rengastettu jo 2250, joista 80-luvulla 1711 syksyistä yksilöä. Pyyntitoiminta taantuu 1990-luvulle tultaessa helmipöllövaelluksen seuranta oli jo vakiintunut osaksi syksyistä lintuasematoimintaa. Rengastajien määrät olivat kuitenkin 80-luvun huippuvuosikymmenestä laskeneet. Osa vanhemmasta harrastajasukupolvesta ja satunnaisemmin toimivista rengastajista oli jäänyt pois pyyntitoiminnasta vähitellen. 90-luvulla syyspyynteihin osallistui yhteensä enää kaksitoista rengastajaa, joista kahdeksalla oli pyyntiä vähintään kahtena eri vuonna. Rengastusvastuu lepäsi silti vain harvojen harteilla. Vuosikymmenen alkupuoliskon pyynneistä vastasi pääosin neljä rengastajaa, jotka olivat aloittaneet aktiivisen pyyntitoimintansa saarella tosin jo 80-luvun puolivälissä tai sen lopulla. 90-luvun loppuun mennessä näistäkin kaksi jäi pois. Uusia aktiivisia rengastajia saatiin aikakaudella vain yksi. Vuosikymmenen lopulla helmipöllöjen rengastus oli enää vain kolmen aktiivisen rengastajan vastuulla. Pienestä aktiiviporukasta huolimatta, kymmenvuotisella ajanjaksolla ei ylletty huippuvuosien kaltaisiin vaellussummiin. Ainoastaan vuosina 1990, 1995 ja 1997 rengastustuloksissa yllettiin sadan yksilön paremmalle puolelle (vastaavat luvut 137, 126 ja 184). Aikakauden vilkkaimpina pyyntiöinä pyydettiin kuitenkin huippuvuosien tapaan reilut viisikymmentä helmipöllöä yössä. Parhaimmat yöt: 54 yksilöä verkkoon 2.10.95 ja 51 yks. 29.9.97. Vuosikymmenen loppuun mennessä helmipöllörengastuksissa oli päästy jo lukuun 3151, joista 90-luvulla 901 syksyistä yksilöä. Uusia ideoita 2000-luvun alku koki pienen piristysruiskeen aktiivirengastajien joukossa. Tuolloin kaksi uutta pöllörengastajaa tuli täydentämään muutoin niin pientä rengastajaryhmää. Lisäksi vuosikymmenen puolivälissä saatiin vielä kaksi rengastajaa lisää. Vaikka asema sai vuosikymmenen alkupuoliskolla neljä uutta rengastajaa, niin saman verran jättäytyi pois vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Parhaimmillaan kymmenvuotisella ajanjaksolla yöllisiä rengastajia oli kuitenkin yhdeksän, joista kahdeksalla oli pyyntiä vähintään kahtena eri vuonna. Vuosikymmenen päättyessä pöllöpyynti oli kolmen aktiivisen harrastajan varassa. Helmipöllöpyynneissä saatiin 90-luvun heikompien vuosien jälkeen nähdä jälleen vilkkaampia vaellussyksyjä. Viitenä syksynä (2002, 2003, 2005, 2006 ja 2009) yllettiin vähintään sataan rengastettuun yksilöön (vastaavat luvut 304, 144, 186, 118 ja 172). Huippuvuonna 2002 koettiin myös aikakauden vilkkain rengastusyö. Tuolloin 7.10. pyydettiin verkoilla 48 helmipöllöä. Vuosikymmenen loppuun mennessä helmipöllörengastuksia Valassaarilla oli kertynyt jo 4382 kappaletta, joista 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä 1229 syksyistä rengastusta. 2000-luvulla itse pyyntimenetelmissä ei ollut tapahtunut muutoksia, mutta jonkin verran siihen liittyvässä tarpeistossa. Saaressa asustelevien kettujen 1 ja supikoirien 2 aiheuttama häirintä verkkopyynnille oli tuttua läpi kaikkien vuosikymmenten ja pahimmillaan ne olivatkin merkittävä uhka verkoissa roikkuville pöllöille. Tähän ongelmaan saatiin vuosituhannen alkupuoliskolla tehokas ratkaisu ns. kettuverkolla. Kyseessä oli syksyllä 2002 Sakari Ikolan ( 26.8.2006, s.15.9.1958) lintuasemalle tuoma suurisilmäinen, korkeudeltaan noin metrin oleva ja väriltään oranssi suojaverkko, joka asetettiin pyyntikauden ajaksi Asemanotkon ympärille lintuverkkojen suojaksi. Verkon todettiin pitävän ketut ja supikoirat varsin tehokkaasti loitolla pyyntipaikalta. 1) Kettu vakiintui saaren asukkaaksi 60-luvun lopulla. 2) Supikoiria on havaittu alueella vuodesta 1976. 3
Pienen ryhmän toimintaa 2010-lukua on nyt käyty hieman yli puolen välin. Ajanjakson 2010-15 aikana saatiin mukaan kaksi uutta rengastajaa asemalle, mikä on enemmän kuin toivottavaa helmipöllörengastuksen toiminnan varmistamiseksi, koska jakson alkuvuosina toiminta oli vain kolmen rengastajan varassa. Nyt viimeisten parin viime vuoden aikana rengastustoimintaa on pyöritetty suunnitellusti viiden aktiivisen helmipöllörengastajan voimin. Näistä aktiivisista ansioitunein on Tuija Warén, joka vuodesta 1984 alkaen on työskennellyt asemalla jo 26 syksynä helmipöllöjen parissa! Helmipöllörengastuksia hänelle on kertynyt Valassaarilta vuoden 2015 loppuun mennessä 572. Helmipöllöjen vaelluksen voimakkuus vaihtelee syksystä ja vuodesta toiseen, eivätkä vuodet olleet nytkään toistensa kaltaisia. Vuosikymmenen alkupuoliskolla päästiin yli sataan rengastettuun yksilöön kolmena vuonna: 2011 (128r), 2014 (140r) ja 2015 (110r), mutta yli neljänkymmenen yksilön pyyntiyön summiin ei ajanjaksolla 2010-15 päästy lainkaan. Vuoden 2015 loppuun mennessä helmipöllörengastuksia oli kertynyt jo yhteensä 4975. Luku sisältää vuotta 1977 edeltäneet varhaisemmat neljä rengastusta (1955 2r ja 1968 2r). Viimeisen 20 vuoden aikana helmipöllöjen Suomen ja Ruotsin kantojen tiedetään taantuneen nopeasti, mikä saattaa näkyä jonkin verran myös Valassaarten aineistossa mm. alhaisempina rengastusmäärinä ja huippuöiden pienempinä pyyntilukuina. Jää nähtäväksi, ylletäänkö enää tulevaisuudessa huippuvuosien kaltaisiin vaelluksiin ja massaöihin. Helmipöllöpyynnin alkuvuosien jälkeen, ei vuosikymmenten saatossa itse pyyntitekniikassa ollut tapahtunut kovinkaan suuria muutoksia. Vuosien varrella rengastajat olivat kokeilleet pyynnissä pienisilmäisten pikkulintuverkkojen ohella hieman kookkaampaa rastasverkkoa ja vielä sitäkin suurempisilmäistä petoverkkoa. Jälkimmäisen kohdalla helmipöllöt takertuivat ja sotkeentuivat varsin hyvin, mikä hidasti linnun irrottamista. Rastasverkot olivat tehokkuudeltaan verrattomia pöllöjen tarttuessa erittäin hyvin niihin, mutta ongelmaksi muodostuikin lähinnä ruuhkaisten pyyntiöiden kiire, jolloin turhan paljon aikaa irrottamiseen ei juuri ollut. Pikkulintuverkot eivät tehokkuudeltaan yltäneet rastasverkkojen tasolle, mutta niiden todettiin toimivan Valassaarilla parhaiten, sillä lintujen irrottaminen niistä kävi yleensä nopeasti. Lisäksi ne olivat pöllöystävällisiä, eivätkä ne käytännössä lainkaan aiheuttaneet tappioita esimerkiksi venäytettyinä siipinä. Nykyisin Asemanotkon pikkulintuverkkojen määräksi on vakiintunut 6-7 kpl yhdeksänmetristä verkkoa, jotka kiertävät aukion laitoja pitkin ääniatrapin jäädessä niiden keskelle. Vuosituhannen alkupuoliskolla käyttöön otettu ketuilta ja supikoirilta suojaava, ns. kettuverkko oli säännöllisessä käytössä useita vuosia, mutta viimeisten vuosien aikana tämä erikoisverkko on ollut vähemmällä käytöllä. Yksi syy lienee verkon työläässä käyttöönotossa ja sen purkamisessa sekä verkon vähittäisestä rikkoontumisesta. Pyyntitekniikan pysyessä asemalla vuodesta toiseen lähes ennallaan, koettiin sitä vastoin laitteistopuolen toiminnassa merkittäviä muutoksia vuosikymmenen vaihtuessa. Läheiseltä merivartioasemalta oli saatu sähköä jo vuosikymmenten ajan. Käytössä olleet kasettinauhurit olivat vuosikymmenten saatossa vaihtuneet mikrohifistereoon, josta kasetilla tai cd-levyllä oleva pöllön puputus välittyi parikaapelia pitkin Asemanotkossa olevalle kaiuttimelle. Merivartioaseman toiminnan virallisen päättymisen jälkeen vuonna 2009 tuli tilanteeseen suuri muutos, sillä sähkönsaanti lintuasemalle loppui seuraavan vuoden heinäkuun alkuun mennessä. Asemalle jouduttiin hankkimaan syksyyn 2010 mennessä aurinkopaneelit sähkön tuottamiseksi atrappipyyntiin. Myöhemmin syksyllä paneelien tueksi hankittiin vielä bensakäyttöinen aggregaatti varavoimaksi, jolloin sähköä riitti jotakuinkin aseman rengastustoimintaan ja valaistukseen. Kiinteällä aurinkopaneelilla akkuineen ja asemalla olevilla stereoilla jatkettiin seuraavat vuodet. Kenties mielenkiintoisin viime aikojen uudistus pyyntitoiminnassa koettiin vuonna 2014. Tuolloin hankittiin Kinter MA-600 minivahvistin (usb-soitin) akkuineen varustettuna siirrettävällä 30W aurinkopaneelilla, joilla korvattiin parikaapelin vetämisen tarve lintuasemalta Asemanotkoon verkkopaikalle. Ketun järsimien parikaapelien korjaaminen miltei vuosittain oli vihdoin jäänyt historiaan. Rengastajien kirjoa Vuoden 2015 päättyessä suunnitelmallista helmipöllöpyyntiä on jatkunut Valassaarilla nyt jo 39 vuoden ajan. Tuona aikana kaikkiaan 35 eri harrastajaa on rengastanut alueella lajia. Tyypillisimmillään yksittäinen rengastaja on pyytänyt helmipöllöjä vain yhtenä vuotena (15 henkilöä) tai kahtena vuotena (6 henkilöä). Usean vuoden pyytäjät ovat jo selvästi harvemmassa. Pitkän linjan eli vähintään kymmenen vuotta asemalla rengastaneita harrastajia oli ainoastaan viisi ja näistäkin vain kolmen toiminta oli yhä aktiivista. Näiden viiden pisimpään asemalla pyytäneiden henkilöiden osuus kaikista rengastetuista helmipöllöistä on tällä hetkellä lähes puolet. Varsin suuri osa alueen pyydetyistä helmipöllöistä on siis ollut näiden henkilöiden käsittelyssä. Tilastojen valossa lajin ehdoton pyyntikuningatar on Tuija Warén (26 pyyntivuotta asemalla) ja tämän hetken pyyntikuningas on vielä jonkin aikaa Mikko Hänninen (652 helmipöllörengastuksellaan asemalla). Tulevat vuodet näyttävät milloin ja kuka nappaa seuraavan pyyntikuninkuuden, sillä rengastus asemalla jatkuu. 4
Kiitokset Helmipöllöpyynnin historiikin valmistuminen on ollut kiehtova prosessi. Paljon jäi varmasti vielä sanomatta, mutta jostain pitää aina aloittaa. Erityiskiitos Christer Hangelinille, jonka ansiosta ajatus helmipöllöpyynnin taustojen kirjoittamisesta kypsyi ideasta valmiiksi tekstiksi ja joka taustatietojen lisäksi antoi myös hyviä sisältöön liittyviä neuvoja. Tuukka Pahtamaa antoi arvokasta tietoa pöllöpyynnin alkutaipaleelta. Kiitokset myös pitkään asemanhoitajana toimineelle Gunnar Staralle, joka kertoi mielenkiintoisia tarinoita menneiltä pyyntivuosilta ja antoi samalla runsaasti taustatietoja pyynnin alku- ja keskivaiheilta. Kiitoksen ansaitsevat myös kaikki pöllörengastajina asemalla työskennelleet henkilöt. Heidän rengastustietokannassa olevat tuloksensa esiin kaivoi Rengastustoimiston Seppo Niiranen. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä erityisen suuret kiitokset tarpeellisia lisätietoja antaneelle ja Helmipöllö. Kuva Jan Hägg. historiikkia kommentoineelle Mikko Hänniselle, sillä hän veti minut aikanaan mukaan helmipöllöjen kiehtovaan maailmaan ja opetti minut pöllörengastuksen saloihin. Sillä tiellä ollaan vieläkin. Kiitos. Lähteet Hangelin, C. 2015: Henkilökohtainen tiedonanto 12.3.2015 ja 2.12.2015. Hildén, O. 1991: Valsörarnas häckfåglar år 1990. OA-Natur 8: 15-27. Hildén, O., Hurme, T. & Taxell, C.G. 1979: Häckfågelstudier och sträckobservationer på Valsörarna. Österbotten 1978: 5-119. Hägg, J. 2010: Valassaaret 2010. Moniste. Julkaisematon tiivistelmä raportista Valassaaret 2010 Miehitys ja havainnot. Hägg, J. 2014: Valassaaret 2014 Miehitys ja havainnot. Moniste. Hänninen, M. 2015: Henkilökohtainen tiedonanto 13.10.2015. Pahtamaa, T. 2015: Henkilökohtainen tiedonanto 8.3.2015. Rengastustoimisto, Niiranen, S. 2015: Henkilökohtainen tiedonanto 17.3.2015 ja 25.11.2015. Stara, G. 2015: Henkilökohtainen tiedonanto 10.3.2015 ja 24.3.2015. Stara, G. & Taxell C.-G. 1987: Fågelstudier på Valsörarna 1979-1984. Österbotten 1985-1986: 76-103. Taxell, C-G. 1977: Valsörarna 1977. Årsrappport 1977. Ostrobothnia Australis. Moniste. Taxell, C-G. 1978: Valsörarna 1978. Årsrappport 1978. Ostrobothnia Australis. Moniste. Taxell, C-G. 1979: Valsörarna 1979. Årsrappport 1979. Ostrobothnia Australis. Moniste. Valassaarten lintuasemapäiväkirjat sekä asemalomakkeet Valkama, J., Saurola, P. Lehikoinen, A., Lehikoinen, E, Piha, M., Sola, P. & Velmala, W. 2014: Suomen Rengastusatlas. Osa II. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö, Helsinki. Österblad, L. 1968: Valsörarna ett paradis för fåglar och forskare. Österbotten 1968: 7-38. 5
Parhaat pyyntiyöt Valassaarilla Valassaarten helmipöllörengastukset, kontrollit (vähintään 50 yksilön pyyntityöt) ja löydöt vuosina 1977-2015 Pvm Rengast. Vieraskontr. Summa Rengastaja 25.9.78 59 59 S. Pohjola 5.10.86 55 2 57 J. Rajander 6.10.79 55 55 P. Puhjo 2.10.95 49 5 54 M. Hänninen 27.9.86 53 53 J. Rajander 4.10.89 48 5 53 G. Stara 29.9.97 44 7 51 M. Hänninen 26.9.89 44 6 50 R. Jakobsson Lähde: Rengastustoimisto ja asemapäiväkirjat Pitkän linjan helmipöllöpyytäjät Valassaarilla (yli kymmenenä vuonna helmipöllöjä asemalla rengastaneet) Rengastaja Nro Kotipaikka Aloitusvuosi Viimeisin pyyntivuosi Pyyntivuosia Tuija Warén 826 Molpe 1984 2015 26 Gunnar Stara 860 Pietarsaari 1986 2005 14 Jan Hägg 2769 Pietarsaari 2001 2015 13 Mikko Hänninen 2574 Kauhava 1994 2005 11 Pekka Peura 2900 Vaasa 2006 2015 10 Helmipöllöjen vaelluksen ajoittuminen Valassaarilla vuosina 1977-2015 6
Helmipöllöpyyntiin osallistuneet rengastajat Valassaarilla vuosina 1977-2015 (n=4971) (lisäksi taulukossa on mukana tarkastelujaksoa varhaisemmat kaikki neljä rengastusta vuosilta 1955 ja 1968) 1955 1968 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 VUOSISUMMA: 2 2 112 291 126 278 163 182 44 186 63 348 115 96 242 137 76 59 26 74 126 52 184 77 90 Ilppo Kangas 2 Järvinen Pauli 2 79 162 Andersson Jarl-Gunnar 36 38 Sakari Pohjola 112 291 Puhjo Pekka 126 Taxell Carl-Gustav 116 51 20 29 Pahtamaa Tuukka 47 5 Hildén Olavi 69 Pasanen Esko 2 Niiranen Seppo 13 Blomqvist Roger 49 3 36 4 7 51 Numminen Tapani 3 Yrjölä Rauno 1 Warén Tuija 133 60 4 3 51 27 7 5 9 7 21 5 14 Stara Gunnar 64 9 8 90 11 6 5 12 7 5 3 25 Andersson Pehr-Erik 107 60 42 61 23 20 5 1 13 Wistbacka Ralf 25 7 Malinen Pertti 10 Rajander Johan 142 16 8 Hästbacka Hans 6 Jakobsson Rune 43 78 21 25 20 6 Backlund Tom 13 11 14 Peltomäki Jari 18 Hakala Jouko 2 Rantamäki Ari 48 Hänninen Mikko 20 91 45 150 55 Ikola Sakari Hägg Jan Tuomainen Susanna Nikkinen Lauri Kunttu Sampo Peura Pekka Kannonlahti Jouni Nousiainen Ismo Lampinen Markus Osala Tapio (jatkuu) 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 SUMMA Pyyntivuosia VUOSISUMMA: 53 63 304 144 64 186 118 52 73 174 75 128 50 90 140 110 4975 (1977-2015) Ilppo Kangas 2 Järvinen Pauli 243 2 Andersson Jarl-Gunnar 74 2 Sakari Pohjola 403 2 Puhjo Pekka 126 1 Taxell Carl-Gustav 216 4 Pahtamaa Tuukka 52 2 Hildén Olavi 69 1 Pasanen Esko 2 1 Niiranen Seppo 13 1 Blomqvist Roger 3 13 166 8 Numminen Tapani 3 1 Yrjölä Rauno 1 1 Warén Tuija 21 4 38 2 14 34 5 1 35 15 21 31 5 572 26 Stara Gunnar 4 7 256 14 Andersson Pehr-Erik 332 9 Wistbacka Ralf 32 2 Malinen Pertti 10 1 Rajander Johan 166 3 Hästbacka Hans 6 1 Jakobsson Rune 193 6 Backlund Tom 38 3 Peltomäki Jari 18 1 Hakala Jouko 2 1 Rantamäki Ari 48 1 Hänninen Mikko 32 9 87 79 42 42 652 11 Ikola Sakari 16 32 5 53 3 Hägg Jan 27 134 63 17 100 12 32 29 11 22 11 53 18 529 13 Tuomainen Susanna 3 3 1 Nikkinen Lauri 8 8 1 Kunttu Sampo 12 12 1 Peura Pekka 23 40 36 135 63 71 16 63 8 9 464 10 Kannonlahti Jouni 61 10 19 90 3 Nousiainen Ismo 8 4 47 59 3 Lampinen Markus 6 6 1 Osala Tapio 44 12 56 2 (Lähde: Rengastustoimisto) 7