12 2001 TYÖRYHMÄMUISTIOITA VALTION TYÖAIKATYÖRYHMÄ
Julkaisija: KUVAILULEHTI VALTIOVARAINMINISTERIÖ 30.3.2001 Tekijät (toimielimessä: toimielimen nimi, puheenjohtaja): Valtion työaikatyöryhmä Hallitusneuvos Tuija Wilska, puheenjohtaja Julkaisun laji: Työryhmämietintö Toimeksiantaja: Valtiovarainministeriö Lisätoimeksiannon antopäivä: 23.3.2000 Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen): Eri työaikamuotojen käyttöperiaatteet, lauantaityökorvaus sekä matkustamiseen käytetty aika ja sen korvaaminen Julkaisun osat: Tiivistelmä: Valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 23.2.2000 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan 14 :n mukaisesti valtiovarainministeriö antoi 23.3.2000 työaikatyöryhmälle lisätoimeksiannon selvittää eri työaikamuotojen käyttöperiaatteita, lauantaityökorvausta sekä matkustamiseen käytettyä aikaa ja sen korvaamista. Selvitykset ja tarvittavat kehittämisehdotukset määrättiin tehtäväksi sopimuskauden loppuun eli 31.1.2001 mennessä. Seuraavaa sopimuskautta koskevat neuvottelut aloitettiin lokakuussa 2000. Tällöin myös edellä mainitut selvitettävät asiat tulivat esille valtion virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa. Kunkin asiakokonaisuuden kohdalla onkin lopuksi todettu, muutettiinko työajoista tehtyä valtion virka- ja työehtosopimusta näiltä osin 13.12.2000 solmitulla sopimuksella. Eri työaikamuotojen käyttöperiaatteiden osalta työryhmä tarkasteli työaikojen määräytymisperusteita erityisesti virastoja viikkotyön osalta. Työryhmä selvitti työssään myös eri työaikamuotojen valintaan liittyviä näkökohtia. Työaikamuodosta päätettäessä tarvitaan tietoa viraston toiminnan ja kyseisen tehtävän luonteesta, jotta päädyttäisiin tarkoituksenmukaiseen ratkaisuun. Tältä osin paras tieto on virastolla itsellään. Tästäkin syystä työaikasopimusta tai sen soveltamisohjetta ei syksyllä 2000 käydyissä sopimusneuvotteluissa muutettu. Työaikasopimus rajasi lauantaityökorvauksen aikaisemmin vain jaksotyöhön. Työryhmän selvitysten perusteella työaikasopimuksen lauantaityökorvausta koskeva määräys laajennettiin 1.2.2001 lukien koskemaan myös virasto- ja viikkotyötä silloin, kun virasto- ja viikkotyö on järjestetty siten, että säännöllinen työaika sijoittuu sopimusmääräyksessä sovituille lauantaityökorvauksen maksamisajoille. Matkustamiseen käytettyä aikaa ja sen korvaamista selvitettiin myös edellisellä sopimuskaudella. Nyt työryhmä käsitteli pääasiallisesti työn luonteeseen kiinteästi liittyvää matkustamista. Työryhmä tiedusteli lisäksi joiltain virastoilta niiden näkemyksiä matkustamiseen käytetyn ajan ja työajan suhteesta. Syksyn 2000 sopimusneuvotteluissa ei asiasta kuitenkaan saavutettu yhteisymmärrystä, joten työaikasopimukseen ei toteutettu muutoksia matkustamiseen käytetyn ajan osalta. Avainsanat: Työaika, lauantaityökorvaus, matkustamiseen käytetty aika Muut tiedot: Sarjan nimi ja numero: Työryhmämuistio 12/2001 Kokonaissivumäärä: 15 Kieli: Suomi Jakaja: Valtiovarainministeriö, henkilöstöosasto ISSN: 0788-6322 Hinta: Kustantaja: Valtiovarainministeriö ISBN: 951-804-214-4 Luottamuksellisuus: Julkinen
SISÄLLYS ERI TYÖAIKAMUOTOJEN KÄYTTÖPERIAATTEET, LAUANTAITYÖKORVAUS SEKÄ MATKUSTAMISEEN KÄYTETTY AIKA JA SEN KORVAAMINEN 1 TYÖRYHMÄN TOIMEKSIANTO...5 2 ERI TYÖAIKAMUOTOJEN KÄYTTÖPERIAATTEET...5 2.1 Taustaa...5 2.2 Nykytilanteen kuvaus...6 Virastotyö...6 Viikkotyö...6 2.3 Työaikamuotojen valintaan liittyviä näkökohtia...7 2.4 Kuntasektorin työaikamuodoista...9 2.5 Työryhmän ehdotukset eri työaikamuotojen käyttöperiaatteiden osalta...9 2.6 Työaikasopimus 1.2.2001-31.1.2003...9 3 LAUANTAITYÖKORVAUS...10 3.1 Nykytilanteen kuvaus...10 3.2 Lauantaityökorvaus eri työaikamuodoissa...10 3.3 Työryhmän ehdotukset lauantaityökorvauksen osalta...10 3.4 Työaikasopimus 1.2.2001-31.1.2003...11 4 MATKUSTAMISEEN KÄYTETTY AIKA JA SEN KORVAAMINEN...11 4.1 Taustaa...11 4.2 Matka-ajan lukeminen työajaksi...11 4.3 Työaikalaki ja työneuvoston lausuntoja...12 4.4 Valtion työntekijöiden matka-ajan palkka...12 4.5 Virastojen näkemyksiä matkustamiseen käytetyn ajan ja työajan suhteesta...13 4.6 Kehittämisvaihtoehtoja ja niiden arviointia...14 4.7 Työaikasopimus 1.2.2001-31.1.2003...14
ERI TYÖAIKAMUOTOJEN KÄYTTÖPERIAATTEET, LAUANTAITYÖKORVAUS SE- KÄ MATKUSTAMISEEN KÄYTETTY AIKA JA SEN KORVAAMINEN 1 TYÖRYHMÄN TOIMEKSIANTO Valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 23.2.2000 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan 14 :n mukaisesti valtiovarainministeriö antoi 23.3.2000 työaikatyöryhmälle lisätoimeksiannon selvittää eri työaikamuotojen käyttöperiaatteita, lauantaityökorvausta sekä matkustamiseen käytettyä aikaa ja sen korvaamista. Selvitykset ja tarvittavat kehittämisehdotukset määrättiin tehtäväksi sopimuskauden loppuun eli 31.1.2001 mennessä. Työryhmä on käsitellyt kutakin toimeksiantoon sisältyvää asiaa erikseen. Seuraavaa sopimuskautta koskevat neuvottelut aloitettiin lokakuussa 2000. Tällöin myös edellä mainitut selvitettävät asiat tulivat esille valtion virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa. Kunkin asiakokonaisuuden kohdalla onkin lopuksi todettu, muutettiinko työajoista tehtyä valtion virka- ja työehtosopimusta näiltä osin 13.12.2000 solmitulla sopimuksella. 2 ERI TYÖAIKAMUOTOJEN KÄYTTÖPERIAATTEET 2.1 Taustaa Vanhaa yleislakia työajoista, työaikalakia (vtal, 604/1946) ei suoraan sovellettu virkamiehiin, vaan soveltamisesta oli säädetty asetuksella (472/1968). Työaikalakia sovellettiin niihin päätoimisiin virkamiehiin, jotka asetuksessa oli mainittu. Asetus sisälsi yksityiskohtaiset hallinnonaloittaiset virkanimikeluettelot (2 ja 3 ). Asetuksen 5 :n mukaan, jos virkamieheen hänen tekemänsä työn perusteella olisi voitu soveltaa eri työaikaa säänteleviä säännöksiä tai määräyksiä, oli häneen sovellettava työaikalakia, jos hän pääasiassa suoritti sen alaista työtä. Lisäksi asetuksen 6 :n 1 momentin mukaan, milloin virkamies, joka ei ollut itsenäisessä tai johtavassa asemassa ja jota ei oltu mainittu asetuksen 2 tai 3 :ssä, työn laadun puolesta oli rinnastettavissa em. pykälissä mainittuun virkamieheen, oli myös häneen sovellettava työaikalakia siten kuin asetuksessa säädettiin. Ennen tähän perustuneen lain soveltamispäätöksen tekemistä viraston tuli pyytää asiasta valtiovarainministeriön lausunto. Asetuksen 6 :n 2 momentin mukaan tämä ei kuitenkaan ollut tarpeen, milloin virkanimike vaihtui toiseksi ao. virkamiehen tehtävien kuitenkaan laadultaan olennaisesti muuttumatta. Tämän vuoksi asetus ei välttämättä ollut siinä mainittujen virkanimikkeiden osalta ajan tasalla silloin, kun se uuden työaikalain tullessa voimaan kumottiin. Asetusta muutettiin sen voimassa ollessa vain muutaman kerran. Vanhan työaikalain soveltamisalan piiriin kuuluminen säänteli mm. lain työaikamuotojen noudattamisen virastoissa (yleistyöaika vtal 5, periodityö vtal 6 ). Lain soveltamisalan ulkopuolelle jääneet virkamiehet noudattivat pääosin virastotyöaikaa. Työaikalain alaisten ja virastotyöaikaa noudattaneiden virkamiesten ja työntekijöiden työajoista (kuten eri työaikamuotojen säännöllinen työaika) oli sopimusmääräyksiä niin osana valtion yleistä virkaehtosopimusta ja työehtosopimusta kuin hallinnonalakohtaisissa sopimuksissa.
6 2.2 Nykytilanteen kuvaus Valtion henkilöstön työajat määräytyvät ensisijaisesti työajoista tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen mukaan (työaikasopimus, 13.12.2000). Työaikasopimuksen määräyksiä ei sovelleta sellaisiin virkamiehiin ja työntekijöihin, joiden työajasta on erilliset virka- tai työehtosopimusmääräykset. Merkittävimpiä tällaisia virkamiesryhmiä ovat nykyisin puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen virkamiehet, merenkulkulaitoksen alusten sekä luotsihenkilöstön ja väylänhoitohenkilöstön palvelussuhteen ehdoista tehtyjen virkaehtosopimusten alaiset ja ulkomaanedustuksen virkamiehet. Asetus työaikalain soveltamisesta valtion virkamiehiin kumottiin uuden työaikalain (605/1996) tullessa voimaan. Uutta työaikalakia sovelletaan valtion virkamiehiin, ellei säännöksistä muuta johdu. Työaikalaki sisältää eräitä soveltamisalarajauksia, jotka tulevat noudatettaviksi myös valtion sektorilla, mikäli ko. työtä tehdään valtiolla joko virka- tai työsuhteessa. Samoin valtion virkamiesten työaika-asetuksella (822/1996) on osa virkamiehistä rajattu työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle. Vaikka tietyt tehtävät ja virkamiehet on rajattu työaikalain ulkopuolelle, kuuluvat ne kuitenkin usein joko työaikasopimuksen tai virastokohtaisten työajoista tehtyjen sopimusten soveltamisalan piiriin. Työaikalain soveltamispiiriin kuulumisella on työaikasopimuksen osalta merkitystä ensinnäkin sen vuoksi, että osa sopimusmääräyksistä koskee vain työaikalain alaista henkilöstöä. Toiseksi työaikalain alaisiin sovelletaan sopimusmääräysten lisäksi niitä lain säännöksiä, joista ei erikseen ole sopimuksessa sovittu. Kun työajoista vuoden 1997 sopimusratkaisun yhteydessä tehtiin erillinen virka- ja työehtosopimus, myös sopimuksen rakennetta muutettiin. Työaikasopimuksen alussa mainitaan ne työaikamuodot, joita sopimus koskee, mutta ei kuitenkaan säännellä työaikamuodon valintaa tai niiden käyttöä. Rakennemuutos ei merkinnyt muutoksia virastoissa noudatettuihin työaikoihin. Työryhmä on tarkastellut eri työaikamuotojen määräytymisperusteita lähtökohtanaan työaikasopimuksen työaikamuodot eli virastotyö, viikkotyö ja jaksotyö. Seuraavassa ovat työaikamuotojen lyhyet kuvaukset. Virastotyö on asetuksessa valtion virastojen aukiolosta tarkoitettujen virastojen työaikamuoto sekä vastaava työaikamuoto muissa virastoissa. Virastotyöajassa säännöllinen työaika on 7 tuntia 15 minuuttia vuorokaudessa ja 36 tuntia 15 minuuttia viikossa. Virastotyötä tekeviä eivät kuitenkaan ole esimerkiksi tuomioistuinten tuomarit ja esittelijät, ulosottomiehet, haastemiehet, eivätkä muut henkilöstöryhmät, jotka ovat työaikasääntelyn ulkopuolella tai jotka työnantajan määräyksestä noudattavat edellä sanotusta poikkeavaa työaikaa. Viikkotyö eli työaikalain 6 :n mukainen, muu kuin virastotyö. Viikkotyössä säännöllinen työaika on 6 tuntia 15 minuuttia 8 tuntia vuorokaudessa ja 38 tuntia 15 minuuttia viikossa.
7 Jaksotyö eli työaikalain 7 :n mukainen työ. Jaksotyössä säännöllinen työaika on 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon pituisena ajanjaksona. Työaikalain 7 sisältää luettelon aloista, joilla jaksotyötä voidaan teettää. Näitä ovat mm. poliisi- ja tullilaitokset sekä vankilat. Työaikasopimus ei siis sisällä määräyksiä siitä, missä tehtävissä mitäkin työaikamuotoa sovelletaan, vaan se määräytyy tehtävien luonteen perusteella. Kuten edellä on todettu, jaksotyön käyttö määräytyy TAL 7 :n (vtal 6 ) perusteella. Työaikalain soveltamisesta valtion virkamiehiin annetun asetuksen kumoaminen ei sinänsä edellyttänyt muutoksia virkamiesten tai työntekijöiden käytössä olleisiin työaikamuotoihin. Erityisesti viikkotyöajan noudattaminen virastoissa määräytyy edelleen paljolti em. kumotun asetuksen mukaisesti, milloin työn luonne on säilynyt samana. Joissakin työehtosopimuksissa on määräyksiä työajan pituudesta ja sijoittumisesta eri tehtävissä ja työsopimuksissa voidaan sopia noudatettavasta työaikamuodosta. Työaikasopimuksessa mainittujen työaikamuotojen lisäksi virastoissa on käytössä myös joitain erityisiä työaikamuotoja, esimerkiksi kenttätyö. Lisäksi tilanteissa, joissa toimintoja on valtiollistettu, on lainsäädännöllä voitu taata tuolloin käytössä ollut työaikamuoto, jossa työajan pituus ei vastaa mitään työaikasopimuksen työaikamuodoista. Valtion budjettitalouden henkilöstö jakautui vuonna 1999 eri työaikaperusteisiin seuraavasti (lähde: VTML, marraskuu 1999) Työaikaperuste Henkilöitä, % lkm Virastotyö 70001 55,8 Viikkotyö 16365 13,0 Jaksotyö 14093 11,2 Puolustusvoimien työaika 9221 7,3 Rajavartiolaitoksen työaika 3115 2,5 Ei sovittua työaikaa 3293 2,6 Opettajien työaika* 7415 5,9 Muut työaikaperusteet 1978 1,6 Yhteensä 125481 100,0 * Opettajat, jotka noudattavat kokonaistyöaikaa. Valtaosa henkilöstöstä tekee siis virastotyötä. Lisäksi osa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen henkilöstöä noudattaa myös virastotyöajan mukaista työaikaa (työaikamuotona jaksotyö, jota tehdään virastotyöajan mittaisena). 2.3 Työaikamuotojen valintaan liittyviä näkökohtia Koska jaksotyön käyttömahdollisuudet on pääsääntöisesti määritelty työaikalaissa, liittyy työaikamuotojen käyttöperiaatteiden tarkastelu siis lähinnä virasto- ja viikkotyöhön. Valintaa virasto- tai
8 viikkotyön välillä ei aina ole ollut mahdollista tehdä perustellusti. Seuraavassa on selostettu joitain virasto- ja viikkotyön valintaan liittyviä, käytännössä esiin tulleita näkökohtia. Tehtävien monipuolistuminen Aikaisemmin etenkin ns. työvirastoissa tehtävät voitiin jakaa eri ammattiryhmittäin ja sovellettava työaikamuoto määräytyi tätä kautta. Sittemmin eri ammattiryhmien tehtävien väliset erot ovat vähentyneet mm. toimenkuvien monipuolistuessa. Selkeää jakoa ammatti- ja muihin tehtäviin ei enää ole aina mahdollista tehdä, vaan esimerkiksi ammattitehtävien toimenkuvat ovat laajentuneet sisältämään myös hallinto- ja toimistotehtäviä. Sama työ, sama työaikamuoto Samaa työtä tehdään virastossa pääsääntöisesti noudattaen samaa työaikamuotoa. Jos samassa työyksikössä on erilaisia tehtäviä, siellä voi siten olla käytössä myös erilaisia työaikamuotoja. Osa henkilöstöstä voi noudattaa viikkotyöaikaa, osa virastotyöaikaa. Työskentely samassa yksikössä on kuitenkin ajan kuluessa saattanut joissain virastoissa johtaa siihen, että käytännössä yksikön eri tehtävissä kuitenkin noudatetaan samaa työajan pituutta, ts. perusteet eri työaikamuotojen käytölle ovat voineet ajan kuluessa hämärtyä. Mikäli työaikamuodosta toiseen siirtyminen tällaisessa tilanteessa on tapahtunut ilman asianmukaisia perusteita (esim. em. työaika-asetuksen muutosta tai muuta vastaavaa päätöstä), alkuperäiset perusteet eri työaikamuotojen käytölle ovat edelleen olemassa ja niitä tulisi noudattaa. Toisaalta joissain tapauksissa voi myös olla mahdollista, ettei alunperin valittu työaikamuoto olekaan ollut tarkoituksenmukainen työn luonne huomioon ottaen. Samoin on mahdollista, että muutokset työtehtävissä ovat voineet edellyttää muutosta työaikamuodossa. Palvelussuhdelajin vaikutus Palvelussuhteen lajilla ei sinänsä pitäisi olla merkitystä työaikamuodon valinnassa. Joissakin virastoissa myös palvelussuhdelaji on kuitenkin vaikuttanut työaikamuodon valintaan. Käytännössä menettely on voinut johtaa siihen, että samaa työtä tekevillä virkamiehillä ja työntekijöillä on saattanut olla eri työaika. Näissä tilanteissa on kuitenkin pyritty siirtymään yhtenäiseen työaikaan. Uudet ammattiryhmät Myös muuttuva toimintaympäristö (mm. EU) on tuonut mukanaan uusia työtehtäviä ja ammattiryhmiä. Varsinkin erilaisiin tarkastustehtäviin liittyen on pohdittu, mikä olisi oikea työaikamuoto. Näissä tehtävissä osa tarkastustyöstä tehdään kentällä (esim. maatiloilla), osa hallinnollisena työnä virastossa. Työaikamuodon valinta virastoissa on vaihdellut, osassa on päädytty viikkotyöhön, osassa virastotyöhön. Viraston toiminnalliset tarpeet Työaikasopimus määrittelee kunkin työaikamuodon säännöllisen työajan pituuden. Työajan sijoittelusta ei pääsääntöisesti 1 ole sopimusmääräyksiä. Virastojen aukioloasetuksen (332/94) 4 :ssä todetaan, että viraston aukiolosta riippumatta töiden järjestelystä ja henkilöstön työajan sijoittelusta päättää asianomainen virasto. Eräissä tapauksissa on toiminnallisista syistä ollut tarvetta sijoittaa virastotyötä tekevän henkilöstön työaika perinteisistä järjestelyistä poikkeavasti noudattelemaan jaksotyön työaikoja. Osa henkilöstöä tekee tällöin siis virastotyötä jaksoissa ( jaksotyönä ). Mikäli 1 Kts. kuitenkin esim. työaikasopimuksen 9 2 momentti: Viikkotyössä päivätyötä tekevän työntekijän säännöllinen työaika sijoitetaan kello 07.00-16.00 väliseen aikaan, jollei toisin sovita.
9 työ on luonteeltaan kuulunut TAL 7 :n soveltamisalaan, on joissain tapauksissa myös voitu siirtyä tekemään varsinaista jaksotyötä. 2.4 Kuntasektorin työaikamuodoista Kunnallinen virka- ja työehtosopimus sisältää määräykset kuntasektorin työaikamuodoista. Näitä ovat mm. yleistyöaika, toimistotyöaika ja jaksotyöaika. Joidenkin viranhaltija- ja työntekijäryhmien työajoista on erityismääräyksiä ja -ohjeita (esimerkiksi päivähoidon kasvatushenkilöstö, perhepäivähoitajat, maatalouslomittajat, kunnallisten teattereiden tekninen henkilökunta). Toisin kuin valtiosektorilla, kuntasektorin sopimusmääräykset ja niiden soveltamisohjeet määrittelevät siten tiettyjen ammattiryhmien osalta sovellettavan työaikamuodon. 2.5 Työryhmän ehdotukset eri työaikamuotojen käyttöperiaatteiden osalta Ongelmat eri työaikamuotojen käytössä liittyvät virastoissa etenkin virasto- ja viikkotyöhön. Tilanteet vaihtelevat sektoreittain. Niitä on kuvattu muistion kohdassa 2.3. Yhtenä ratkaisumallina on esitetty eri työaikamuotojen käytön ohjeistamista keskustason sopimus- tai soveltamismääräyksillä. Työaikamuodosta päätettäessä tarvitaan tietoa viraston toiminnan ja kyseisen tehtävän luonteesta, jotta päädyttäisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen ratkaisuun. Tältä osin paras tieto on virastoilla itsellään. Yleisellä tasolla asiasta voidaan esittää seuraavaa. Samaa työtä tulisi pääsääntöisesti tehdä samassa työaikamuodossa. On tärkeää, ettei kehitys eri työaikamuotojen käytön osalta ole hallitsematonta, vaan työaikamuotojen valinta tehdään lähtökohtaisesti työn luonteen perusteella. Eri työaikamuotojen säännöllisen työajan pituudet vaihtelevat, joten työaikamuodon valinnassa on kysymys myös resursoinnista ja kustannuksista. Laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa edellyttää, että henkilöstön asemaan vaikuttavat olennaiset muutokset toteutetaan yhteistoimintamenettelyä noudattaen. Työaikamuotojen käyttöä koskevat ratkaisut tehdään siis edelleen pääosin virastoissa. Uusien tai muuttuneiden tehtävien osalta työaikamuodon valinta tulisi virastoissa tehdä em. perusteilla ottaen siis huomioon työn luonne ja tehtävien pääasiallinen sisältö sekä näissä tai vastaavissa tehtävissä aikaisemmin noudatetut työajat. Mikäli henkilöstöä siirtyy toista työaikamuotoa edellyttäviin tehtäviin esimerkiksi virkanimitystilanteissa, voidaan työaikamuotoa muuttaa vastaavasti. Muut tarvittavat muutokset noudatetuissa työaikamuodoissa tulee toteuttaa em. perusteilla pyrkien yhteisymmärrykseen kyseisen henkilöstön kanssa. Eri työaikamuodot ja erot niiden työaikojen pituuksissa ovat olleet esillä myös palkkausjärjestelmien uudistamisen yhteydessä. Tältä osin työryhmä viittaakin uusien palkkausjärjestelmien edistämiseksi tehtyyn periaatesopimukseen (10.3.1999). Sopimuksen mukaan tasapuolisen kohtelun kannalta mahdollinen työajan pituuksien ero virastossa käytössä olevissa eri työaikamuodoissa, jos molemmissa työaikamuodoissa tehdään samaa työtä samanlaisissa olosuhteissa, voi antaa aihetta virastokohtaisesti kiinnittää asiaan huomiota uusia palkkausjärjestelmiä kehitettäessä. 2.6 Työaikasopimus 1.2.2001-31.1.2003 Eri työaikamuotojen käyttöperiaatteiden täsmentäminen työaikasopimuksessa tai virastotasolla oli esillä työaikasopimusta koskevissa neuvotteluissa. Kuten edellä on todettu, työaikamuodon valinta edellyttää aina tietoa viraston toiminnan ja ko. tehtävän luonteesta, jotta päädyttäisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen ratkaisuun. Tästäkin syystä neuvotteluissa ei muutettu työaikasopimusta tai sen soveltamisohjetta tältä osin.
10 3 LAUANTAITYÖKORVAUS 3.1 Nykytilanteen kuvaus Työaikasopimuksen 22 :n mukaan lauantaityökorvauksena maksetaan jaksotyössä muuna arkilauantaina kuin pääsiäislauantaina klo 6-18 välisenä aikana tehdystä työstä lauantaityökorvauksena tunnilta 25 % yksinkertaisesta tuntipalkasta. Lauantaityökorvausta ei makseta ajalta, jolta maksetaan sunnuntai- tai aattopäivän korvausta. Lauantaityökorvausta ei myöskään suoriteta, mikäli muu työvuoro kuin lauantaityövuoro tai osa siitä on sisään teon tai muun siihen rinnastettavan työaikajärjestelyn vuoksi siirretty lauantaiksi. 3.2 Lauantaityökorvaus eri työaikamuodoissa Työaikasopimus siis rajaa lauantaityökorvauksen maksamisen vain jaksotyöaikamuotoon. Muiden työaikamuotojen (virasto- ja viikkotyö) osalta sopimus ei tunne mahdollisuutta lauantaityökorvauksen maksamiseen. Aikaisempien, vuoteen 1993 saakka voimassa olleiden, työaikaa koskeneiden sopimusmääräysten ja soveltamisohjeiden mukaan valtiovarainministeriö saattoi erityisistä syistä oikeuttaa viraston maksamaan lauantaityökorvausta niille virastotyöaikaa noudattaville virkamiehille, jotka tekivät vuorotyötä. Samoin valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä oikeuttaa viraston myös vanhan työaikalain 5 :n mukaisessa työssä (viikkotyö) maksamaan lauantaityökorvausta niille virkamiehille, jotka tekivät vanhan työaikalain 6 :ssä tarkoitettua jaksotyöhön rinnastettavaa työtä. Näillä perusteilla lauantaityökorvausta saatetaan vielä nykyisinkin joissakin virastoissa maksaa myös muille kuin jaksotyötä tekeville virkamiehille. Siitä huolimatta, että em. määräykset sopimusten selkiyttämisen yhteydessä poistettiin, valtiovarainministeriöllä on edelleen valtion virkaehtosopimuslain 5 :n 2 momentin 3 kohdan perusteella toimivalta ja mahdollisuus tehdä niissä tarkoitettuja päätöksiä. Lauantaityökorvauksen maksamisesta muussakin kuin jaksotyössä on saatettu sopia myös virastojen työehtosopimuksissa. Työaikasopimuksen 32 antaa virastoille mahdollisuuden sopia tietyistä työaikakorvauksista (ml. lauantaityökorvaus) toisin. Työaikakorvauksiin liittyvässä sopimustoiminnassa on kuitenkin otettava huomioon sille keskustasolta asetetut reunaehdot (mm. kustannuspuite). Viraston tarve sijoittaa säännöllistä työaikaa lauantaille on korvauksien osalta jo otettu huomioon eräissä virastojen tekemissä tarkentavissa virkaehtosopimuksissa ja työehtosopimuksissa. Lisäksi joillain hallinnonaloilla on tavoitteena jatkossa laajemminkin sopia työaikakorvaukset sellaisiksi, että ne nykyistä paremmin sopivat viraston toiminnallisiin tarpeisiin. 3.3 Työryhmän ehdotukset lauantaityökorvauksen osalta Työaikasopimuksen mukaan jaksotyössä maksetaan lauantaityökorvaus. Tämä perustuu siihen, että jaksotyössä työtä tehdään säännönmukaisesti myös lauantaisin ja tästä tavanomaisesta poikkeavasta työajasta johtuvasta haitasta on haluttu maksaa korvaus. Lähtökohtaisesti jaksotyössä tehty lauantaityö ei siis ole lisä- tai ylityötä. Säännöllinen työaika määritellään työaikasopimuksessa sen pituuden eikä sen mukaan, miten se sijoittuu vuorokaudelle tai viikolle. Esimerkiksi asetus valtion virastojen aukiolosta ei sinänsä aseta estettä sille, etteikö virastoissa voitaisi työskennellä myös lauantaina, mikäli siihen on toiminnallisia tarpeita.
11 Mikäli virasto- tai viikkotyö on luonteeltaan sellaista, että sitä tehdään säännöllisesti myös lauantaisin, voitaisiin lauantaityökorvaukselle virasto- ja viikkotyössä katsoa olevan vastaavat perusteet kuin jaksotyössä. 3.4 Työaikasopimus 1.2.2001-31.1.2003 Työaikasopimuksessa lauantaityökorvaus laajennettiin koskemaan jaksotyön ohella myös virastoja viikkotyötä. Siten nyt myös virasto- ja viikkotyössä lauantaityökorvausta maksetaan säännöllisen työajan työtunneilta virkamiehelle tai työntekijälle, jonka säännöllinen työaika on järjestetty siten, että se sijoittuu sopimusmääräyksessä sovituille lauantaityökorvauksen maksamisajoille. Virasto- ja viikkotyössä lauantaityökorvausta ei siis makseta sovituille maksamisajoille sijoittuvilta lisä- tai ylityön tunneilta. Maksamisajat ja korvauksen suuruus säilyivät uudessa sopimuksessa ennallaan. 4 MATKUSTAMISEEN KÄYTETTY AIKA JA SEN KORVAAMINEN 4.1 Taustaa Matkustamiseen käytettyä aikaa ja sen korvaamista selvitettiin myös edellisellä sopimuskaudella. Työryhmämuistiossa Keskeytynyt työjakso sekä matkustamiseen käytetty aika (Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 15/99) matkustamiseen liittyvät tilanteet jaettiin työn luonteeseen liittyvään säännönmukaiseen matkustamiseen ja satunnaisempaan, lähinnä virkamatkoihin liittyvään matkustamiseen. Nyt työryhmä on pääasiallisesti käsitellyt työn luonteeseen kiinteästi liittyvää matkustamista. Koska em. työryhmämuistiossa on selostettu myös muiden sektoreiden sopimusmääräyksiä matkustamiseen käytetyn ajan korvaamisesta, niitä ei tässä muistiossa ole erikseen selvitetty. 4.2 Matka-ajan lukeminen työajaksi Työaikasopimuksen 3 :n 1 momentin pääsäännön mukaisesti työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka virkamies tai työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Saman pykälän 2 momentissa pääsääntöä täsmennetään toteamalla, että työajaksi ei lueta mm. matkaan käytettyä aikaa, ellei sitä samalla ole pidettävä varsinaisena työsuorituksena. Työaikasopimuksen määräys matkaan käytetyn ajan lukemisesta työajaksi on tarkoitettu vastaamaan sisällöltään työaikalain 4 :n 3 momentin säännöstä. Matkan aikana työntekijä ei tee työtään eikä ole työpaikalla työhön käytettävissä. Matkaan käytettyä aikaa ei siten lähtökohtaisesti lueta työaikaan. Lopputulokseen ei vaikuta matkustustapa tai se onko työntekijä nimenomaan määrätty matkalle tai muut vastaavat seikat eikä se maksetaanko työntekijälle matkaan käytetystä ajasta korvausta. Matka-aika voidaan lukea työajaksi vain, jos se on samalla työsuoritusta tai kiinteä osa sitä. Työaikasopimuksen soveltamisohjeen mukaan työajaksi luetaan myös kulkemiseen tai kuljetukseen työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaamiseen kulunut aika. Lisäksi matka-aika luetaan soveltamisohjeen mukaan työajan täydennykseksi silloin, kun virkamies tai työntekijä virka- tai komennusmatkaan käytettynä vuorokautena ollut työssä, mutta vähemmän kuin säännöllisen työaikansa tai jaksotyössä vähemmän kuin 7 tuntia 39 minuuttia. Matkustamiseen
12 käytettyä aikaa ei lasketa työajan lisäykseksi sellaisen komennusmatkan vuorokaudelta, joka suoritetaan siirryttäessä virantoimituspaikalta toiselle. Koska työaikasopimuksen soveltamismääräys on tarkoitettu vastaamaan työaikalain säännöstä, sitä sovellettaessa voidaan ottaa huomioon työaikalain perusteluissa mainitut seikat ja työneuvoston lausunnot. Myös vanhempi oikeuskäytäntö on sovellettavissa, koska kuten työaikalain perusteluissakin todetaan lainkohdan tarkoituksena on toisaalta vahvistaa vakiintunut käytäntö ja toisaalta sisällyttää lakiin työneuvoston asiasta muodostama kanta. 4.3 Työaikalaki ja työneuvoston lausuntoja Mitä olennaisempaa matkustus ja siihen liittyvä työn suorittaminen on matkan jälkeen tehtävään työhön verrattuna, sitä selvempää työneuvoston mukaan on, että matka-aika voidaan lukea työaikaan. Seuraavassa joitain työneuvoston ratkaisuja. Säännöstä kulkemisesta tai kuljetuksesta työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan samoin kuin sieltä lähtöpaikkaan palaamisesta on työneuvoston mukaan tulkittava suppeasti. Kyseessä pitää olla työnantaja pakolliseksi määräämä lähtöpaikka (TN 158-49, TN 357-54, 930-73, 1230-88). Kuitenkin tilanteessa, jossa työntekijöiden oli työn luonteen vuoksi tosiasiallisesti pakko käyttää työnantajan yhteiskuljetusta, työneuvosto katsoi heidän olevan siinä määrin sidottuja, että kuljetukseen kulunut aika rinnastettiin työnantajan käytettävissä olemiseen (TN 1078-80). Työneuvoston erilaisia saattajia koskevien lausuntojen mukaan saattotehtävän jälkeistä aikaa paluumatkoineen ei lueta työaikaan, ellei kyse ole moottoriajoneuvon kuljettajan työstä (TN 148-49, TN 182-50, TN 356-54, TN 1234-88). Työnantajan osoittaman ajoneuvon kuljettamiseen liittyen työneuvosto on todennut, että matkaan käytettyä aikaa ei yleensä lueta työaikaan, vaikka työntekijä (muu kuin moottoriajoneuvon kuljettaja) itse kuljettaisi työnantajan tähän tarkoitukseen osoittamaa ajoneuvoa (TN 848-68). Jos ajoneuvossa on samalla määrätty kuljetettavaksi työn tekemistä varten tarpeellista työvoimaa tai tarvikkeita siinä määrin, että kuljettamisen on katsottava muodostuneen luonteeltaan työsuoritukseksi, on matkaan käytetty aika luettava työajaksi. Siihen, onko kuljetus työsuoritusta vai ei, vaikuttaa osittain työnantajan kuljetettavaksi määräämien tarvikkeiden paino (TN 887-70: paino 100-150 kg; TN 1050-78: jos paino satoja kiloja tai yli tuhat kiloa muodostuu kuljettaminen työsuoritukseksi). Työsuorituskriteeriä on työneuvoston mukaan kuitenkin tulkittava suppeasti. Työaikalain säännöksen tarkoituksena ei ole, että työaikaan luetaan esim. junamatkaan käytetty aika, jolloin tutustutaan tulevassa kokouksessa käsiteltäviin asioihin tai muita tämän kaltaisia työsuorituksia. Myöskään työasioiden hoitoa puhelimitse matkan aikana ei työneuvoston mukaan voida pitää työsuorituksena (TN 1362-99). 4.4 Valtion työntekijöiden matka-ajan palkka Matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 18 sisältää määräykset valtion työntekijöiden matka-ajan palkasta. Sopimuksen 18 1 momentin mukaan matkapäiviltä maksetaan palkka siltä matkaan käytetyltä ajalta, jolta työntekijä matkan takia muuten on estynyt saamasta palkkaa, kuitenkin enintään niin pitkältä ajalta, että hän saa säännöllistä päivittäistä työaikaansa vastaavan palkan. Matka-aikaa ei lueta työaikaan.
13 Lisäksi 18 :n 2 momentin nojalla maksetaan sunnuntaina ja pyhäpäivänä sekä muuna työntekijän työtuntijärjestelmän edellyttämänä vapaapäivänä suoritetusta virkamatkasta matka-ajan palkka asianomaisen säännöllistä työaikaa vastaavasti enintään kahdeksalta tunnilta yksinkertaisen tuntipalkan mukaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa lähtökohtana korvausten maksamiselle on se, että työntekijä joutuu työtehtäviensä takia käyttämään osan vapaa-aikaansa matkustamiseen. Em. määräyksen perusteella kuukausipalkkainen työntekijä voi siten saada vapaapäivänään matkustamiseen käytetyltä ajalta matka-ajanpalkan enintään kahdeksalta tunnilta. Korvausta matka-ajalta ei suoriteta työntekijälle, joka tehtäviensä luonteen vuoksi itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä. Edellä mainitulla perusteella matka-ajan palkkaa suoritetaan siis vain todella matkustamiseen käytetyltä ajalta. Milloin työntekijä viettää viikkovapaapäivää tai muutoin on levossa, matka-ajan palkkaa ei suoriteta. Matkustamisen tarkoitukseen liittyvät pysähdykset luetaan matka-aikaan. 4.5 Virastojen näkemyksiä matkustamiseen käytetyn ajan ja työajan suhteesta Työryhmä tiedusteli neljältä virastoilta niiden näkemyksiä matkustamiseen käytetyn ajan ja työajan suhteeseen mahdollisesti liittyvistä ongelmista sekä siitä, miten ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Lisäksi virastoilta pyydettiin kehittämisehdotuksia. Virastojen valinnassa kiinnitettiin huomiota siihen, että niissä tehdään työtä, johon sen luonteen vuoksi liittyy matkustamista. Seuraavassa yhteenveto virastojen vastauksista. Matkustaminen liittyy usein kiinteänä osana viraston toimintaan (esimerkiksi kenttä-, maastotyö), samoin kansainvälinen yhteistyö edellyttää matkustamista. Matkustaminen on osin lisääntynyt viime vuosina mm. työn luonteen muuttuessa entistä kansainvälisemmäksi. Käytännön ongelmat matkustamiseen käytetyn ajan ja työajan suhteen määrittelyssä ovat osin virastokohtaisia, esimerkiksi virastokohtaiset käytännöt eivät aina ole muodostuneet riittävän yhtenäisiksi. Mutta myös säännösten ja määräysten tulkinnanvaraisuus aiheuttaa ongelmia, esimerkiksi tavaran ja henkilöiden kuljettamiseen liittyvät tapaukset sekä työpäivän aikana tapahtuva, työtehtäviin kiinteästi liittyvä matkustaminen työpisteiden välillä. Samoin säännöksissä ja määräyksissä käytetyt käsitteet (esimerkiksi kenttätyö, kokoontumispaikka) voivat joissain tapauksissa olla ongelmallisia. Käytännön ongelmatilanteiden hoitamiseksi virastoissa on joissain tapauksissa annettu lisäohjeita matkustamiseen käytetyn ajan osalta. Ohjeet ovat lähtökohtaisesti työaikasopimuksen ja työaikalain mukaisia. Matkustamiseen käytetyn ajan lukeminen työajaksi on virastojen mukaan kustannuskysymys. Myös mahdollinen matkustamiseen käytetyn ajan korvaaminen vapaa-ajalla olisi ongelmallista, koska se vähentäisi käytettävissä olevia resursseja. Vaikka joitain korvaamisen muotoja voisi virastojen näkemyksen mukaan miettiä, pitäisi perustulkinta matka-ajan ja työajan eroista kuitenkin säilyttää. Toisaalta virastojen mielestä tehtävien jakautumista tulisi kehittää siten, ettei toimenkuvaan kuuluva matkustaminen keskity vain tietyille henkilöille. Tällainen keskittäminen vaikeuttaa myös työaikajärjestelyjen (joustot, muut työaikakäytännöt) toteutumista ja henkilöstön tasapuolista kohtelua.
14 4.6 Kehittämisvaihtoehtoja ja niiden arviointia Virastojen kehittämisehdotuksia Työn luonne voi edellyttää työpäivän kuluessa useita siirtymisiä työpisteestä toiseen. 2 Tällaisissa töissä työaikaa ei aina säännellä lainsäädännössä tai sopimusmääräyksissä, jolloin asianomainen voi itse vaikuttaa työpäivänsä pituuteen. Joissain tapauksissa matkustamista edellyttävien työpäivien pituuteen voidaan vaikuttaa myös työtehtävien suunnittelulla sekä työajan sijoittelulla. Ongelmallisena matkustaminen on koettu tilanteissa, joissa em. mahdollisuuksia ei ole käytettävissä. Virastot ovat ehdottaneet matkustamiseen käytettyyn aikaan liittyvien käsitteiden täsmentämistä. Koska työaikasopimuksen soveltamismääräys matkustamiseen käytetyn ajan osalta on tarkoitettu vastaamaan työaikalain säännöstä, olisi käsitteiden sisällön täsmentämiseen tältä osin haettava ensisijaisesti ohjeistusta työaikalain perusteluista ja työneuvoston lausunnoista. Lisäksi virastojen vastauksissa yhtenä kehittämisehdotuksena esitettiin erillisen korvauksen suorittaminen. Toisaalta virastot toteavat, että tämäntyyppinen kehittämisvaihtoehto on niille aina myös kustannuskysymys. Pääsopijajärjestöjen kehittämisehdotuksia Edellisellä sopimuskaudella valmistuneessa työryhmässä pääsopijajärjestöt esittivät kehittämisvaihtoehtoina mm., että kaikki työtehtäviin kiinteästi liittyvä matkustamiseen käytetty aika luettaisiin työajaksi. Muihin tilanteisiin liittyen pääsopijajärjestöt esittivät korvauksen maksamista tietyt tuntirajat ylittäviltä matkustusajoilta. Uutena kehittämisvaihtoehtona tässä työryhmässä pääsopijajärjestöt ovat esittäneet, että työhön kiinteästi liittyvä matka-aika korvattaisiin yksinkertaisella tuntipalkalla lukematta kuitenkaan tätä aikaa työajaksi. 4.7 Työaikasopimus 1.2.2001-31.1.2003 Syksyllä 2000 käydyissä sopimusneuvotteluissa pääsopijajärjestöt esittivät edellä selostettuja kehittämisehdotuksiaan toteutettaviksi sopimusmuutoksina. Neuvotteluissa ei kuitenkaan saavutettu yhteisymmärrystä, joten työaikasopimukseen ei toteutettu muutoksia matkustamiseen käytetyn ajan osalta. 2 Hallituksen esityksessä työaikalaiksi on katsottu matkustamisen olevan kiinteä osa työsuoritusta ja siten työajaksi luettavaa aikaa esimerkiksi asentajan tai kodinhoitajan siirryttäessä useaan kertaan työpäivän aikana lyhyehköjä matkoja työn suorituspaikasta toiseen.
15 12 2001 Tätä muistiota voi tilata osoitteesta: Valtiovarainministeriö Henkilöstöosasto PL 28 00230 VALTIONEUVOSTO Puhelintiedustelut: 09-160 4909 Muistio löytyy Internetistä osoitteella: http://www.vn.fi./vm ISBN 951-804-214-7 ISSN 0788-6322