Haitalliset levät ja terveys

Harri T. Kankaanpää TEEMA: KESÄNUMERO 2011 Haitalliset levät ja terveys Ympäristössämme kuhisee valtava joukko erilaisia yhdisteitä, joista osalla on tunnettuja haitallisia terveysvaikutuksia vesieliöille ja ihmisille. Nämä yhdisteet voidaan jaotella tuotantolähteen perusteella kahteen ryhmään: ihmisen esimerkiksi teollisuudessa tuottamiin klassisiin ympäristömyrkkyihin ja luonnossa syntyviin haitta-aineisiin. Näiden eri lähteistä peräisin olevien haitta-aineiden suhteet muuttuvat ympäristössä muun muassa silloin, kun myrkyllisten eliölajien määrä lisääntyy. On olennaista tarkastella, mille haitta-aineille ihminen ajasta ja paikasta riip puen altistuu ja mitkä ovat haitta-aineiden yhteis vaikutukset. Kesäisissä vesistöissä luonnon haitta-ainetilanne vertautuu syksyiseen metsään. Osassa satokauden sienistä esiintyy myrkyllisiä peptidejä, vaikka muutoin sienet ovat ekosysteemin kannalta arvokkaita. Toksisuutta kasvattavat sieniin maaperästä kertyneet teolliset saasteet (kuten raskasmetallit), mutta sienten itsensä tuottamien peptidien toksisuus on kuitenkin hallitseva kokonaisriskin kannalta. Samalla tavalla vesistöissä planktonlevät ovat kesän satokauden tuotteita. Niiden tuottamat toksiinit erityisesti juuri peptidit muodostavat merkittävän riskitekijän. Haitalliset levät ovat maailmanlaajuinen ongelma. Fykotoksiinit on ryhmänimitys haitallisten kasviplanktonlajien tuottamille toksisille yhdisteille. Nämä yhdisteet ovat yleensä vesiliukoisia ja verraten haihtumattomia. Uhkakuvana on, että ilmastonmuutoksen aiheuttama vesistöjen lämpeneminen ja Itämeren suolapitoisuuden pieneneminen voivat lisätä haitallisten tuottajalajien ja siten myös fykotoksiinien esiintymistä. Tässä katsauksessa tarkastellaan, mitä haittaleviä ja fykotoksiineja kotivesissämme esiintyy, miten niille voi altistua ja minkälaisia vaikutuksia niillä on. Lisäksi annetaan ohjeita altistumisen välttämiseksi. Fykotoksiinit ja niiden lähteet Vesiympäristössämme esiintyy useita kasviplanktonleviä, jotka kesäkaudella runsastuessaan voivat aiheuttaa akuutteja tai kroonisia terveysvaikutuksia. Yleisimpiin haitallisiin levälajeihin kuuluu panssarileviä ja syanobakteereita (sinileviä), joista etenkin jälkimmäiset ovat lähivesiemme kemiallisen tilan kannalta olennaisia. Erityisen riskialtis ajankohta terveysvaikutusten syntymiselle on heinä-elokuu. Makeissa, rehevissä vesissä ongelmia aiheuttavat etenkin Microcystis- ja Anabaena-sukujen syanobakteerit. tavataan myös haitallisia panssarileviä, mutta merellä fykotoksiinien pääasiallinen lähde on syanobakteeri Nodularia spumigena (Sivonen ym. 1989). esiintyvä nodulariini-r-pentapeptidi ja järvien eri mikrokystiinit (heptapeptidejä) ovat kesäaikana todennäköisesti vesistöjen yleisimpiä ympäristömyrkkyjä. Muiden planktonlajien mahdollisuutta aiheuttaa myrkytyksiä ei voi väheksyä, mutta niiden aiheuttamat riskit vaikuttavat edellä mainittuihin syanobakteereihin verrattuna varsin pieniltä. Taulukossa on koostettuna kotimaisten vesien merkittävimmät haittalevät ja niiden tuottamat fykotoksiinit. Syy-yhteys tuottajalajien ja fykotoksiinien välillä ei ole aina selvä. Tietyn periaatteessa myrkyllisen planktonlajin kukinta ei välttämättä aina tarkoita sitä, että se tuottaa sille ominaista fykotoksiinia juuri havaintopaikalla. Tilannetta monimutkaistaa myös eräiden 1335 = Artikkeli on avoin kaikille Duodecim 2011;127:1335 40

KESÄNUMERO 2011 Taulukko. Kotimaisissa vesissä esiintyvät haitalliset kasviplanktonlajit ja niiden aiheuttamat oireet. Kotimaiset lähteet Pääasiallinen myrkyllinen yhdiste tai yhdisteryhmä Esiintymisympäristö ja -ajankohta Oireita* Lisätietoja Järvissä sya nobakteerit Anabaena lemmermannii, Microcystis aeruginosa, Oscillatoria aghardii ja Nostoc. jokin Anabaena-laji (Halinen ym. 2007). Syanobakteeri Nodularia spumigena Anabaena ja mahdollisesti Aphanizomenonsukujen syanobakteerit Panssarilevä Dinophysis Järvissä todennäköisimmin syanobakteeri Anabaena lemmermannii** panssarilevä Alexandrium ostenfeldii*** Syanobakteerit Nodularia spumigena ja Aphanizomenon sp Mikrokystiinit (MK) Nodulariini-R (NOD-R) Järvissä kesä syyskuussa heinä syyskuussa heinä syyskuussa Ihokosketus: ärsytys ja allergiset oireet. Vesihöyry- tai pisara-altistus: silmien ja nenän vuotaminen, yskä, kurkkukipu, rintakivut, astmaoireet, allergiset reaktiot. Nieltynä: vatsaoireet ja ripuli, jano, väsymys, oksentelu, päänsärky, nopea tai heikko syke, kuumeilu. Suuremmat annokset nieltynä/inhaloituna: proteiinifosfataasien inhibitio (Yoshizawa ym. 1990), maksavauriot, maksasolujen apoptoosi tai nekroosi, ääritapauksissa kuolema. Krooninen altistus: maksasyöpä. Kuten yllä. NOD-R on syöpävaarallisempi kuin MK:t. Anatoksiini-a Järvissä kesällä Hermomyrkky: hoipertelu, halvaantuminen, lihasten nykiminen, hengen haukkominen, epätasainen syke, kouristukset, hengitys elinten halvaantuminen, suuremmilla annoksilla kuolema. Levien aiheuttamat allergiset iho-oireet kuten yllä. Pektenotoksiinit, dinofysistoksiinit ja okadahappo Gonjautoksiinit 2 ja 3 (GTX-2 ja GTX-3) ja saksitoksiini (STX) Syanobakteeri Anabaena lapponica Sylindrospermopsiini BMAA heinä syyskuussa (Kuuppo ym. 2006, Hällfors ym. 2010) Järvissä heinä elokuussa (Rapala ym. 2005)** runsaimmin Föglön salmessa Ahvenanmaalla touko syyskuussa (Kremp ym. 2009). Takajärvi (Askola), kesä 1999 (Spoof ym. 2008). kesä syyskuussa (Jonasson ym. 2010). DSP-oireyhtymä: ripuli, väsymys, oksentelu, rintakivut. Suuremmat annokset ai heut ta vat maksavaurioita. Yleensä ei kuolleisuutta. Toipuminen noin kolmessa päivässä. Okadahappo on syöpävaarallinen. Hermomyrkky (PSP-oireyhtymä): suunympäryksen ja kasvojen pistely, polttelu ja puutuminen, nielemisvaikeudet, päänsärky, huimaus, hoipertelu, näköhäiriöt, ataksia, uneliaisuus, kuume, ihottuma, takykardia, ääritapauksissa hengityspysähdys. Sytotoksiini: ripuli, hengityksen haukkominen, verenvuodot sisäelimissä, maksan laajentuminen, maksasolujen nekroosi, munuaisten epiteelisolunekroosi. Mahdollisesti syöpävaarallinen (maksasyöpä). Glutamaattireseptoriantagonisti: aiheuttaa kehityshäiriöitä jyrsijöissä (Karlsson 2010). Ihmisvaikutukset kiistanalaisia, jos esiintyy lainkaan. Osa tutkijoista uskoo laukaisevan ALS-sairauden. Hyvin tutkittu järvissä, joissa pahimmillaan erittäin suuria levätiheyksiä ja MKpitoisuuksia. Vain vähäisempiä esiintymiä. MK:t kertyvät simpukoihin ja joidenkin kalojen maksaan. vain yksi tunnettu MK-muoto. Merellä eniten tutkittu; pahimmillaan erittäin suuria levätiheyksiä ja NOD-R-pitoisuuksia. Biokertymä kuten MK:lla. Aineisto vähäistä. Suora altistuminen on epätodennäköistä. Okadahappoa on todettu vain simpukoissa ja kampeloissa. Järviaineisto vuosilta 2002 2003. Meriaineisto vuosilta 2003 2004. Alexandrium hohtaa häirittynä. Ei todettu tutkimuksen muissa järvi- ja Itämerinäytteissä. Laji on harvinainen. Aineisto vuosilta 2007 2008. Pitoisuudet pieniä. Todettu myös eläinplanktonissa ja kaloissa. Esiintyminen todellista, vaikutukset erittäin kiistanalaisia. * MK:n ja NOD-R:n tapauksissa mukana myös syanobakteerisolujen aiheuttamat oireet. ** Vain STX analysoitu mainittuina kuukausina. *** PST-yhdisteistä esiintyvät GTX-2, GTX-3 ja STX. DSP = diarrhetic shellfish poisoning = ripulia aiheuttava, äyriäisravinnosta saatu myrkytys. PST = paralytic shellfish toxin = halvaantumista aiheuttava, äyriäisiin kertyvä (fyko)toksiini. PSP = paralytic shellfish poisoning = halvaantumista aiheuttava, äyriäisravinnosta saatu myrkytys H. T. Kankaanpää

Tutkimusalus Aranda havainnoimassa levätilannetta Itämerellä kesällä 2006. (Kuva: Harri Kankaanpää) syanobakteerien kyky tuottaa useita erilaisia fykotoksiineja. Lisäksi fykotoksiineja voi esiintyä vedessä tai veden äärellä vielä sangen pitkään leväkukintojen kuihduttua. Tietyissä olosuhteissa fykotoksiinit ovat sangen pysyviä, mutta luonnollisesta alkuperästään johtuen ne kuitenkin ennen pitkää hajoavat luonnon kierto kulussa. Olennaista onkin, ehtivätkö fykotoksiinit aiheuttaa vasteita elimistössä ennen metaboloitumistaan ja hajoamistaan. Fykotoksiinit voidaan jakaa vaikutustensa perusteella hermomyrkkyihin eli neurotoksiineihin, maksamyrkkyihin eli hepatotoksiineihin, ripulia aiheuttaviin äyriäismyrkkyihin, muistinmenetystä aiheuttaviin myrkkyihin, solumyrkkyihin eli sytotoksiineihin, siguatoksiineihin ja atsaspiirihappomyrkkyihin. Näistä kolme ensin mainittua aiheuttavat suurimmat riskit lähialueillamme. Viime vuosina Itämeren syanobakteereissa ( Jonasson ym. 2010) on todettu β-metyyliamino-l-alaniinia (BMAA), joka muodostaa oman erikoistapauksensa. Kuvassa 1 on esitetty kaavamaisesti kotimaisen vesiluontomme olennaisimpien fykotoksiinien ajallista vaihtelua ja kokonaisriski. Kirjoittajan tietojen mukaan Suomessa ei ole sattunut syanobakteerien aiheuttamia vakavia sairastumistapauksia. Kotieläimistä ainakin lehmiä ja koiria on menehtynyt Itämeren rannikkoalueilla (myös Suomessa) syanobakteerimyrkkyihin. Taulukossa esitetyt tiedot fykotoksiinien esiintymisestä perustuvat osin varsin hajanaiseen aineistoon tai jopa yksittäisiin havaintoihin. Suomessa ei ole fykotoksiinien ympäristöseurantaa. Oireiden aiheuttajaa selvitettäessä olisi tärkeää tietää, mille levälajistolle potilas on altistunut. Tätä ei aina saada selville, koska vesistöjen levälajistoa seurataan vain valikoiduilla alueilla. Potilaan itsensä keräämä vesinäyte voi kuitenkin antaa arvokasta lisätietoa lajistosta, mikäli näyte toimitetaan esimerkiksi alueellisille ympäristöviranomaisille tai Suomen 1337 Haitalliset levät ja terveys

KESÄNUMERO 2011 10 8 Suhteellinen 6 runsaus 4 2 0 2 Suhteellinen 1 runsaus 0 10 Suhteellinen 8 riski 6 4 2 0 0 2 4 6 8 10 12 MKt (Microcystis,Anabaena) NODR (Nodularia) NT (Alexandrium) DST (Dinophysis) LPS (syanobakteerit) BMAA (syanobakteerit) 0 2 4 6 8 10 12 Aika (kk vuoden alusta) Kuva 1. Kaavamainen esitys Suomen vesistöissä esiintyvien fykotoksiinien runsauksista ja yhteisvaikutuksena syntyvästä riskistä. Arvot ovat mallinnettuja ja suuntaa-antavia eivätkä perustu jatkuvaluonteiseen seurantaaineistoon. MK = mikrokystiinit, NODR = nodulariini-r, NT = hermomyrkylliset yhdisteet (lähinnä PST-yhdisteet), DST = DSP-oireyhtymän yhdisteet, LPS = lipopolysakkaridit (allergia), BMAA = b-metyyliamino-l-alaniini (syanobakteereista). Sylindrospermopsiiniä (taulukko) ei ole tarkasteltu vähäisen aineiston takia. 1338 ympäristökeskukselle (SYKE). Yleisimmät fykotoksiinit voidaan tunnistaa käyttäen kromatografisia ja vasta-aineperusteisia menetelmiä. Muutamissa suomalaisissa laboratorioissa on käytössä menetelmiä yleisimpien fykotoksiinien kvantitatiiviseen analysointiin. Altistumismahdollisuudet Todennäköisyys altistua fykotoksiineille on vaihteleva ja usein olemattoman pieni. Etenkin maksalle myrkyllisten yhdisteiden osalta vaatii paljon huonoa onnea tai välinpitämättömyyttä, jotta altistuisi niin suurelle myrkkypitoisuudelle, että akuutteja vaikutuksia ilmenisi. Leväkukintoihin on kuitenkin syytä suhtautua niin kuin ne olisivat aina myrkyllisiä. Mahdollisia altistusreittejä on useita. Suora altistuminen vesillä tai veden äärellä. Kontakti haittaleviin tai fykotoksiineihin voi syntyä uidessa (nieleminen, iho, haavat), veneillessä, kalastaessa, peseytyessä (iho, haavat) tai löylyä heitettäessä (inhalaatio). Myrkytystietokeskus selvitti Suomen Akatemian rahoittamassa Mikrobit ja ihminen tutkimus ohjelmassa suomalaisten syanobakteeriesiintymien aiheuttamia oireita vuosina 2004 2005 (Lepistö ym. 2006). Pääosa tutkimuksessa haastatelluista syanobakteereille altistuneista oli 6 12-vuotiaita. Tavallisesti he olivat altistuneet uidessaan ja saaneet ainoas taan lieviä oireita. Raportissa suositellaan altistuneille aina oireiden ilmaannuttua lääkärintutkimusta, jälkitarkastusta ja näytteiden ottoa. Fykotoksiinien inhalaatio vesihöyryn mukana keuhkoihin on vaarallisimpia altistusreittejä. Vettä jossa on tai on äskettäin ollut syanobakteereita, ei saa käyttää löylyvetenä. Voimakkaiden leväkukintojen aikana vesillä liikuttaessa kova potkurivirta tai varsinkin vesiskootterin nostattama vesisumu voi myös altistaa fykotoksiineille. Altistuminen nielemisen kautta vaatii suurehkoja annoksia lapset H. T. Kankaanpää

ovat pienemmän painonsa vuoksi suuremmassa vaarassa. Ihoaltistus on kaikissa tapauksissa mahdollinen, mutta varsinaiset fykotoksiinit eivät siirry ihon läpi elimistöön. Uima-asuun jäänyt leväaines on myös riskitekijä. Satunnaiset yleisön lähettämät näytteet viittaavat käänteisosmoosin poistavan ainakin peptiditoksiinit merivedestä juomaveden valmistuksessa, mutta systemaattisia selvityksiä tästä ei ole. Altistuminen lähiravinnon kautta. Haitallisten levien kukinnan aikana ja sen jälkeen joissakin kalalajeissa ja erityisesti simpukoissa esiintyy varsinkin maksalle myrkyllisiä fykotoksiineja. Määrät vaihtelevat tapauskohtaisesti. Muista fykotoksiineista ei juuri ole aineistoa. Järvisimpukoiden, Itämeren sinisimpukoiden sekä kampelan maksan käyttöä ravintona tulisi välttää. Ravinnosta saadun annoksen haitallisuutta on vaikea arvioida; oraalinen altistus puhdasaineelle (mikrokystiinit, nodulariini) on hiirillä yleensä noin sata kertaa vähemmän haitallinen verrattuna altistumiseen puhdasaineelle intraperitoneaalisesti (Kiviranta ym. 1990). Altistuminen tuontiravinnon kautta tai ulkomailla. Tuontielintarvikkeissa, lähinnä äyriäisissä (Hallikainen ym. 2010), voi esiintyä hermostolle myrkyllisiä yhdisteitä tai eksoottisia fykotoksiineja, joita ovat esimerkiksi atsaspiirihapot, brevetoksiinit (brevetoxins), siguatoksiini (ciguatoxin), domoiinihappo (domoic acid), gambieroli (gambierol), jessotoksiinit (yessotoxins), maitotoksiini (maitotoxin, ciguateratyyppinen), palytoksiinit (palytoxins), ostreosiinit (ostreocins) tai polykavernosidit (polycavernosides). Näiden yhdisteiden vaikutuksia ei tässä tarkastella. Tuotantomaan oma elintarvikekontrolli yleensä pysäyttää riskierät. Matkailijat tai työkomennuksella olevat voivat altistua fykotoksiineille etenkin maissa, joissa elintarvikekontrolli tai vedenpuhdistustekniikka on puutteellista. Oireet saattavat ilmetä viiveellä vasta kotimaahan palattua. Tutkimustyöskentely kenttäoloissa tai laboratoriossa. Ympäristötutkijat voivat altistua leville ja fykotoksiineille esimerkiksi kerätessään levänäytteitä, käsitellessään viljelmiä, kuivattua levämassaa, toksiiniliuoksia tai levistä YDINASIAT 88Haitallisia, erilaisia akuutteja oireita aiheuttavia leviä esiintyy yleisesti Suomen vesistöissä kesällä. 88Vakaviakin seurauksia voi syntyä, jos haittaleviä tai niiden tuottamia yhdisteitä (fykotoksiineja) joutuu kehoon erityisesti hengityksen kautta. 88Iho-oireet aiheutuvat levien pintarakenteesta, elimelliset oireet lähinnä fykotoksiineista. 8 8 Normaali varovaisuus ja viranomaisten antamien ohjeiden noudattaminen vähentävät altistumisriskiä. tehtyjä uutteita. Yleensä kyseessä ovat kotimaisista vesistöistä peräisin olevat näytteet. Vaikutukset ovat moninaisia Fykotoksiinien akuutit vaikutukset ovat hyvin dokumentoituja (taulukko). Tärkeimpiä ovat erilaiset ärsytysoireet, suolisto-oireet, maksavauriot ja neurologiset vaikutukset. Altistuminen fykotoksiineille aiheuttaa usein myös häiriöitä aineenvaihdunnassa, esimerkiksi entsyymiaktiivisuuksien muutoksia (mm. glutationi-s-transferaasit, peroksidaasit ja asetyylikolinesteraasi). Pienempien pitoisuuksien aiheuttamista pitkäaikaisvaikutuksista ei juuri ole tutkimustietoa. Fykotoksiineista mikrokystiinien ja nodulariini-r:n tiedetään lisäävän syöpäriskiä. Kiinassa etenkin mikrokystiineillä saastunut juomavesi on aiheuttanut valtavia terveysongelmia siellä maksasyöpä on joillakin alueilla hyvin yleinen. Ihokosketus syanobakteerien kanssa voi aiheuttaa allergiaa tai muita yliherkkyysoireita. Syynä pidetään yleisesti syanobakteerien pinnalla olevia endotoksisia lipopolysakkarideja (LPS, eivät siis varsinaisia fykotoksiineja). LPS:t voivat aiheuttaa myös septisen sokin ja vahvistaa varsinaisten fykotoksiinien vaikutuksia. Syanobakteerit saattavat harvinaisissa tapauksissa laukaista anafylaktisen reaktion (Salmela ym. 2001). Yhteiselossa syanobak- 1339 Haitalliset levät ja terveys

KESÄNUMERO 2011 teerien kanssa esiintyy usein erilaisia gramnegatiivisia bakteereita, joiden tuottamat endotoksiinit voivat lisätä haittavaikutuksia (Rapala ym. 2002). Syanobakteerien tuottaman BMAA-aminohapon vaikutuksista on varsin runsaasti tutkimustietoa, mutta etenkin vaikutukset ihmisiin ja yhteys laajempiin epidemioihin ovat hyvin kiistanalaisia. On pidetty mahdollisena, että BMAA:lla voi olla osuutta joissakin neurologisissa sairauksissa. Lopuksi Erilaiset haitalliset levät voivat kiusata lämpiminä kesäpäivinä. Niiden aiheuttamaa uhkaa ei voi väheksyä mutta ei liikaa korostaakaan. Ihmiset ja eläimet ovat Pohjolassa selvinneet haitallisten levien kanssa ilmeisesti jo tuhansia vuosia. Yhteiselo haitallisten levien ja toksiinien kanssa onkin järjestelykysymys riittävä suojautuminen saavutetaan ohjeita noudattamalla ja etenkin tervettä järkeä käyttämällä. HARRI T. KANKAANPÄÄ, FT, ympäristöekologian dosentti Suomen ympäristökeskus, Merikeskus Hakuninmaantie 6, 00430 Helsinki sidonnaisuudet Ei sidonnaisuuksia KIRJALLISUUTTA Halinen K, Jokela J, Fewer DP, Wahlsten M, Sivonen K. Direct evidence for production of microcystins by Anabaena strains from the Baltic Sea. Appl Env Micro biol 2007;73:6543 50. Hallikainen A, Rautala T, Karlström U, ym. Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat. Helsinki: Evira 2010. Hällfors H, Hajdu S, Kuosa H, Larsson U. Vertical and temporal distribution of the dinoflagellates Dinophysis acuminata and D. norvegica in the Baltic Sea. Boreal Env Res 2011;16:121 35. Jonasson S, Eriksson J, Berntzon L, ym. Transfer of a cyanobacterial neurotoxin within a temperate aquatic ecosystem suggests pathways for human exposure. Proc Natl Acad Sci U S A 2010;107:9252 7. Karlsson O. Distribution and long-term effects of the environmental neurotoxin β-n-methylamino-l-alanine (BMAA): brain changes and behavioral impairments following developmental exposure. Väitöskirja. Uppsalan yliopisto 2010. Kiviranta J, Saario E, Sivonen K, Niemelä SI. Mouse oral toxicity of the cyanobacterium Nodularia spumigena and inhibition of hepatotoxicity by hydrocortisone. Acta Pharm Fennica 1990;99:69 76. Kremp A, Lindholm T, Dressler N, ym. Bloom forming Alexandrium ostenfeldii (Dinophyceae) in shallow waters of the Åland archipelago, northern Baltic Sea. Harmful Algae 2009;8:318 28. Kuuppo P, Uronen P, Petermann A, Tamminen T, Granéli E. Pectenotoxin-2 and dinophysistoxin-1 in suspended and sedimenting organic matter in the Baltic Sea. Limnol Oceanogr 2006;51:2300 7. Lepistö L, Rapala J, Hoppu K, Berg K, Pietiläinen OP. Sinilevämyrkyt Suomen järvissä ja niiden yhteys ihmisille aiheutuneisiin oireisiin (MICMAN). Väliraportti. Helsinki: Suomen ympäristökeskus 2006. www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=52906&lan=fi. Rapala J, Lahti K, Räsänen LA, Esala AL, Niemela SI, Sivonen K. Endotoxin associated with cyanobacteria and their removal during drinking water treatment. Water Res 2002;36:2627 35. Rapala J, Robertson A, Negri AP, ym. First report of saxitoxin in Finnish lakes and possible associated effects on human health. Environ Toxicol 2005;20:331 40. Salmela J, Lahti K, Hoppu K. Sinileväpitoinen saunavesi voi aiheuttaa oireita ihmisille. Suom Lääkäril 2001;56:2891 5. Sivonen K, Kononen K, Esala AL, Niemelä SI. Toxicity and isolation of the cyanobacterium Nodularia spumigena from the southern Baltic Sea in 1986. Hydro biologia 1989;185:3 8. Spoof L, Berg KA, Rapala J, ym. First observation of cylindrospermopsin in Anabaena lapponica isolated from the boreal environment (Finland). Environ Toxicol 2006;21:552 60. Yoshizawa S, Matsushima R, Watanabe MF, ym. Inhibition of protein phosphatases by microcystins and nodularin associated with hepatotoxicity. J Cancer Res Clin Oncol 1990;116:609 14. Summary Harmful algae and health Harmful algae are a worldwide problem. Phycotoxins is a general term for toxic compounds produced by harmful species of the phytoplankton. This review deals with the occurrence of harmful algae and phycotoxins in the Baltic Sea and other domestic waters, the ways of getting exposed to them, and their effects. Advice on how to avoid the exposure is provided. 1340 H. T. Kankaanpää