EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Luxemburg, 15. lokakuuta 2007 (OR. en) Toimielinten välinen asia: 2005/0260 (COD) 10076/6/07 REV 6 AUDIO 26 TELECOM 77 CONSOM 75 PI 24 CODEC 596 SÄÄDÖKSET JA MUUT VÄLINEET Asia: Neuvoston 15 päivänä lokakuuta 2007 vahvistama YHTEINEN KANTA Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta 10076/6/07 REV 6 HKE/phk
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2007/ /EY, annettu, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan, ottavaa huomioon komission ehdotuksen, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 1, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 2, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 3 1 2 3 EUVL C 318, 23.12.2006, s. 202. EUVL C 51, 6.3.2007, s. 7. Euroopan parlamentin lausunto annettu 13. joulukuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 1
sekä katsovat seuraavaa: (1) Neuvoston direktiivillä 89/552/ETY 1 sovitetaan yhteen tiettyjä televisiolähetystoimintaa koskevia jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä. Audiovisuaalisten mediapalvelujen uudet lähetysteknologiat edellyttävät kuitenkin sääntelyjärjestelmän mukauttamista siten, että siinä voidaan ottaa huomioon rakenteellisten muutosten, tieto- ja viestintätekniikoiden leviämisen ja teknologian kehittymisen vaikutukset liiketoimintamalleihin ja erityisesti kaupallisen lähetystoiminnan rahoitukseen sekä varmistaa mahdollisimman hyvät kilpailuedellytykset ja oikeusvarmuus eurooppalaiselle tietoteknologialle sekä Euroopan mediayrityksille ja sen media-alan palveluille ja lisäksi taata kulttuurien ja kielten moninaisuuden kunnioittaminen. (2) Vaikka televisiolähetystoimintaa koskevia jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä sovitetaan jo yhteen direktiivillä 89/552/ETY, tilattavien (on-demand) audiovisuaalisten mediapalvelujen kaltaiseen toimintaan liittyvissä säännöissä on eroavaisuuksia, joista osa saattaa haitata näiden palvelujen vapaata liikkuvuutta Euroopan yhteisössä ja vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. (3) Audiovisuaaliset mediapalvelut ovat niin kulttuurin kuin kaupan alan palveluja. Niillä on kasvava merkitys yhteiskuntien, demokratian varsinkin tiedonvälityksen vapauden, mielipiteiden moninaisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaamalla koulutuksen ja kulttuurin kannalta, ja sen vuoksi on perusteltua soveltaa näihin palveluihin tiettyjä erityissääntöjä. 1 Neuvoston direktiivi 89/552/ETY, annettu 3 päivänä lokakuuta 1989, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 97/36/EY (EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60). 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 2
(4) Perustamissopimuksen 151 artiklan 2 kohdassa määrätään, että yhteisön on otettava kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon perustamissopimuksen muiden määräysten mukaisessa toiminnassaan erityisesti kulttuuriensa monimuotoisuuden vaalimiseksi ja edistämiseksi. (5) Euroopan parlamentti pyysi Dohan kierroksesta ja WTO:n ministerikokouksesta 1 päivänä joulukuuta 2005 1 ja 4 päivänä huhtikuuta 2006 2 antamissaan päätöslauselmissa jättämään julkiset peruspalvelut kuten audiovisuaaliset palvelut palvelujen kaupan vapauttamista koskevan GATS-neuvottelukierroksen ulkopuolelle. Euroopan parlamentti tuki 27 päivänä huhtikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa 3 kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevaa Unescon yleissopimusta, jossa todetaan erityisesti, että "kulttuuritoiminnoilla, hyödykkeillä ja palveluilla on sekä taloudellinen että kulttuurinen arvo, koska ne toimivat identiteettien, arvojen ja merkitysten välittäjinä eikä niitä siten voi kohdella pelkästään kaupallista merkitystä omaavina". Unescon yleissopimus hyväksyttiin yhteisön puolesta kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen tekemisestä 18 päivänä toukokuuta 2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 4. Yleissopimus tuli voimaan 18 päivänä maaliskuuta 2007. Tässä direktiivissä kunnioitetaan mainitun yleissopimuksen periaatteita. 1 2 3 4 EUVL C 285 E, 1.12.2006, s. 126. EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 104. EUVL L 201, 25.7.2006, s. 15. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 3
(6) Perinteiset audiovisuaaliset mediapalvelut kuten televisio ja kehittymässä olevat tilattavat audiovisuaaliset mediapalvelut tarjoavat huomattavia työllisyysmahdollisuuksia yhteisössä varsinkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sekä edistävät talouskasvua ja investointeja. Kun pidetään mielessä yhdenvertaisten mahdollisuuksien merkitys ja todelliset eurooppalaiset audiovisuaaliset mediapalvelumarkkinat, olisi noudatettava sisämarkkinoiden perusperiaatteita, kuten vapaata kilpailua ja yhdenvertaista kohtelua, jotta voidaan varmistaa audiovisuaalisten mediapalvelumarkkinoiden avoimuus ja ennustettavuus sekä saavuttaa ongelmaton pääsy markkinoille. (7) Audiovisuaalisia mediapalveluja tarjoavat eurooppalaiset yritykset joutuvat toimimaan kehittymässä oleviin tilattaviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovellettavan sääntelyn osalta oikeudellisesti epävarmassa ja toimintaedellytyksiltään epätasapuolisessa ympäristössä. Kilpailun vääristymisen välttämiseksi, oikeusvarmuuden parantamiseksi, sisämarkkinoiden täydentämiseksi ja yhtenäisen tietoalueen synnyn helpottamiseksi on siten tarpeen, että sekä televisiolähetystoiminnalla tarjottaviin (lineaariset audiovisuaaliset palvelut) että tilattaviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin (ei-lineaariset audiovisuaaliset mediapalvelut) sovelletaan ainakin tiettyjä yhteensovitettuja perussääntöjä. Direktiiviin 89/552/ETY sisältyvät perusperiaatteet eli alkuperämaan periaate ja yhteiset vähimmäisvaatimukset, ovat osoittautuneet toimiviksi ja ne olisi tästä syystä säilytettävä. (8) Komissio antoi 15 päivänä joulukuuta 2003 audiovisuaalialan sääntelyn tulevaisuutta Euroopassa koskevan tiedonannon, jossa se korosti, että alan sääntelyssä on sekä nyt että tulevaisuudessa turvattava tietyt yleiset edut, kuten kulttuurien moninaisuus, oikeus tiedonsaantiin, median moniarvoisuus, alaikäisten suojelu ja kuluttajansuoja sekä yleisön tietoisuuden ja medialukutaidon edistäminen. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 4
(9) Julkisesta yleisradiotoiminnasta 25 päivänä tammikuuta 1999 annetussa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa 1 vahvistettiin uudelleen, että julkisen yleisradiotoiminnan tehtävän täyttäminen edellyttää edelleen tekniikan kehityksen hyödyntämistä. Yksityisten ja julkisten audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajien rinnakkaiselo erottaa eurooppalaiset audiovisuaaliset mediamarkkinat muista. (10) Komissio on tehnyt aloitteen "i2010: eurooppalainen tietoyhteiskunta", jolla pyritään edistämään kasvua ja työllisyyttä tietoyhteiskunta- ja media-aloilla. Kyse on kattavasta strategiasta, jonka tarkoituksena on tukea eurooppalaista sisällöntuotantoa, digitaalitalouden kehittymistä ja tietotekniikan käyttöönottoa osana tietoyhteiskunnan palvelujen sekä mediapalvelujen, verkkojen ja päätelaitteiden lähentymiskehitystä nykyaikaistamalla ja hyödyntämällä kaikkia Euroopan unionin politiikan välineitä: sääntelyä, tutkimusta ja kumppanuuksia teollisuuden kanssa. Komissio on sitoutunut luomaan yhdenmukaiset sisämarkkinapuitteet tietoyhteiskunta- ja mediapalveluille nykyaikaistamalla audiovisuaalisten palvelujen oikeudelliset puitteet, ensimmäisenä askeleena vuonna 2005 tehty komission ehdotus "televisio ilman rajoja" -direktiivin nykyaikaistamisesta ja muuttamisesta audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaksi direktiiviksi. i2010 - aloitteen tavoite saavutetaan periaatteessa antamalla toimialojen kasvaa ja pitämällä sääntely vain tarpeellisissa rajoissa samalla kun vastaperustettujen pienyritysten, jotka luovat tulevaisuudessa vaurautta ja työpaikkoja, annetaan kukoistaa, innovoida ja luoda työllisyyttä vapailla markkinoilla. 1 EYVL C 30, 5.2.1999, s. 1. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 5
(11) Euroopan parlamentti on 4 päivänä syyskuuta 2004 1, 22 päivänä huhtikuuta 2004 2 ja 6 päivänä syyskuuta 2005 3 antanut päätöslauselmat, joissa kehotettiin mukauttamaan direktiiviä 89/552/ETY rakenteellisten muutosten ja teknologian kehityksen huomioon ottamiseksi siten, että samalla kunnioitetaan kaikilta osin direktiivin perusperiaatteita, jotka pätevät edelleen. Lisäksi se antoi periaatteellisen tuen kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle, jossa määritetään perussäännöt kaikille audiovisuaalisille mediapalveluille ja lisäsääntöjä televisiolähetystoiminnalle. (12) Tällä direktiivillä edistetään perusoikeuksien kunnioittamista, ja siinä otetaan kaikilta osin huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa 4 ja erityisesti sen 11 artiklassa tunnustetut periaatteet. Tältä osin tämä direktiivi ei millään tavoin saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta kunkin valtion valtiosääntöön sisältyviä säännöksiä, jotka koskevat painovapautta ja tiedotusvälineitä koskevaa sananvapautta. 1 2 3 4 Euroopan parlamentin päätöslauselma aiheesta "Televisio ilman rajoja" (EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 453). Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:ssa ja varsinkin Italiassa tapahtuvasta sananvapauden ja tiedonvälityksen perusoikeuksien rikkomisesta (perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohta) (EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1026). Euroopan parlamentin päätöslauselma "televisio ilman rajoja" -direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2001 2002 (EUVL C 193 E, 17.8.2006, s. 117). EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 6
(13) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa velvoitteisiin, joita jäsenvaltioille aiheutuu teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY 1 soveltamisesta. Näin ollen direktiivin 98/34/EY 8 artiklassa määriteltyjen menettelyjä koskevien velvoitteiden olisi koskettava sellaisia ehdotuksia tilattaviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovellettaviksi kansallisiksi toimenpiteiksi, jotka ovat luonteeltaan ankarampia tai yksityiskohtaisempia kuin ne, joita pelkkä tämän direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä edellyttää. (14) Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/21/EY 2 ei sen 1 artiklan 3 kohdan mukaan rajoiteta yhteisön tasolla tai kansallisella tasolla yhteisön oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti sisällön sääntelyyn ja audiovisuaalialan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin. (15) Mikään tämän direktiivin säännös ei saisi vaatia tai kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uusia toimi- tai viranomaislupajärjestelmiä minkään tyyppiselle audiovisuaaliselle mediapalvelulle. 1 2 EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/96/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 81). EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 717/2007 (EUVL L 171, 29.6.2007, s. 32). 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 7
(16) Tässä direktiivissä olisi audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmän käsitettävä ainoastaan sellaiset audiovisuaaliset mediapalvelut, siitä riippumatta, ovatko ne televisiolähetyksenä tarjottavia vai tilattavia, jotka ovat joukkoviestintäpalveluja eli palveluja, joiden vastaanottajiksi on tarkoitettu merkittävä osa suuresta yleisöstä ja joilla voi olla selkeä vaikutus merkittävään osaan suuresta yleisöstä. Sen soveltamisala olisi rajoitettava palveluihin siten kuin ne on määritelty perustamissopimuksessa, ja siksi sen piiriin olisi kuuluttava kaikenlainen taloudellinen toiminta, mukaan luettuna julkisen palvelun yritysten harjoittama toiminta, mutta se ei saisi kattaa toimintaa, joka on pääasiassa muuta kuin taloudellista ja joka ei kilpaile televisiolähetystoiminnan kanssa, kuten yksityisiä verkkosivustoja ja palveluja, jotka sisältävät yksityisten käyttäjien tuottaman audiovisuaalisen sisällön tarjoamista tai levittämistä jaettavaksi ja vaihdettavaksi asiasta kiinnostuneiden eri ryhmien sisällä. (17) Tilattaville audiovisuaalisille mediapalveluille on ominaista, että ne ovat televisioohjelmien kaltaisia eli ne kilpailevat samasta yleisöstä kuin televisiolähetykset, ja käyttäjä voi palvelujen luonteen ja niiden vastaanottamistavan johdosta perustellusti olettaa, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sääntelyn mukainen suoja koskee näitä palveluja. Tämän huomioon ottaen sekä vapaata liikkuvuutta ja kilpailua koskevien erojen torjumiseksi ohjelman käsite olisi tulkittava dynaamisesti ottamalla huomioon televisiolähetystoiminnassa tapahtuvan kehityksen. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 8
(18) Tässä direktiivissä olisi audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmän käsitettäväjoukkotiedotusvälineet siltä osin kuin ne suorittavat suurta yleisöä koskevia tiedonvälitys-, viihdytys- ja valistustehtäväänsä, mihin olisi sisällyttävä audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, mutta ei minkäänlaista yksityisluonteista viestien vaihtoa, kuten sähköpostiviestien lähettämistä vähäiselle määrälle vastaanottajia. Määritelmän ulkopuolelle olisi jätettävä kaikki palvelut, joiden päätarkoituksena ei ole ohjelmien tarjonta, eli palvelut, joissa audiovisuaalista sisältöä esiintyy ainoastaan satunnaisesti eikä sen välittäminen ole palvelun päätarkoitus. Tällaisia ovat esimerkiksi verkkosivustot, joilla on pelkästään oheisaineiston asemassa audiovisuaalisia elementtejä, kuten animoituja graafisia elementtejä, lyhyitä mainospaloja tai tuotteeseen tai muuhun kuin audiovisuaaliseen palveluun liittyvää tietoa. Näistä syistä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä myös tietyn rahallisen panoksen käsittävät pelit kuten arpajaiset, vedonlyönnit ja muu rahapelitoiminta, online-pelit ja hakukoneet, mutta ei vedonlyöntiin tai rahapeleihin kohdistuva yleisradiotoiminta. (19) Tässä direktiivissä olisi mediapalvelujen tarjoajan määritelmän ulkopuolelle jätettävä sellaiset luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ainoastaan välittävät ohjelmia, joista toimituksellisessa vastuussa on kolmas osapuoli. (20) Televisiolähetystoimintaan kuuluvat tällä hetkellä erityisesti analoginen ja digitaalinen lähetystoiminta, streaming-lähetykset, webcasting-lähetykset ja jälkilähetysvideot, kun taas tilausvideopalvelu (video-on-demand) on tilattavaa audiovisuaalista mediapalvelua. Tämän direktiivin vaatimusten olisi sellaisten televisiolähetysten tai televisio-ohjelmien osalta, joita sama mediapalvelujen tarjoaja tarjoaa lisäksi tilattavana audiovisuaalisena mediapalveluna, katsottava yleensä täyttyvän televisiolähetyksiin eli lineaariseen lähetystoimintaan sovellettavien vaatimusten täyttyessä. Jos erilaisia palveluja tarjotaan rinnakkain ja ne ovat selvästi erillisiä palveluja, tätä direktiiviä olisi sovellettava kuhunkin kyseessä olevaan palveluun. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 9
(21) Sanomalehtien ja aikakauslehtien sähköisten versioiden ei olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan. (22) Tässä direktiivissä käsitteellä audiovisuaalinen olisi tarkoitettava äänen kanssa tai ilman ääntä olevaa liikkuvaa kuvaa, joten se kattaa mykkäelokuvat mutta ei äänilähetyksiä eikä radiopalveluja. Vaikka audiovisuaalisen mediapalvelun pääasiallisena tarkoituksena on tarjota ohjelmia, tällaisen palvelun määritelmän olisi katettava myös tällaisiin ohjelmiin liittyvä tekstisisältö, kuten tekstityspalvelut ja sähköiset ohjelmaoppaat. Erilliset tekstipohjaiset palvelut eivät saisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan eikä direktiivillä saisi olla vaikutusta jäsenvaltioiden vapauteen säännellä tällaisia palveluja kansallisella tasolla perustamissopimuksen mukaisesti. (23) Toimituksellisen vastuun käsite on keskeisessä asemassa määriteltäessä mediapalvelun tarjoajan asemaa, ja siten myös audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmän kannalta. Jäsenvaltiot voivat täsmentää toimituksellisen vastuun näkökohtia, etenkin tehokkaan valvonnan käsitettä, antaessaan tämän direktiivin täytäntöönpanosäännöksiä. Tällä direktiivillä ei olisi rajoitettava niitä poikkeuksia vastuusta, joista säädetään tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY 1 ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä"). 1 EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 10
(24) Televisiolähetystoiminnan yhteydessä reaaliaikaisen katselun käsitteen olisi sisällettävä myös lähes reaaliaikainen katselu, koska ohjelman lähettämisen ja vastaanoton välillä voi esiintyä eripituisia lyhyitä viiveitä, jotka johtuvat lähetysprosessiin liittyvistä teknisistä syistä. (25) Kaikkien audiovisuaalisten mediapalveluiden määritelmään sisältyvien ja johdanto-osan 16 23 kappaleessa selitettyjen piirteiden olisi toteuduttava samanaikaisesti. (26) Televisiomainonnan ja teleostoslähetysten rinnalle olisi tässä direktiivissä otettava käyttöön laajempi audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän käsite, jonka piiriin eivät kuitenkaan saisi kuulua viralliset tiedotukset eivätkä korvauksetta lähetettävät hyväntekeväisyysvetoomukset. (27) Alkuperämaan periaate olisi säilytettävä tämän direktiivin ydinperiaatteena, koska se on keskeisen tärkeä sisämarkkinoiden aikaansaamisen kannalta. Tätä periaatetta olisi sen vuoksi sovellettava kaikkiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin, jotta mediapalvelun tarjoajille voidaan taata oikeusvarmuus, joka on välttämätön edellytys uusille liiketoimintamalleille ja tällaisten palvelujen käyttöönotolle. Periaate on olennaisen tärkeä myös tietojen ja audiovisuaalisten ohjelmien vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi sisämarkkinoilla. (28) Vahvan, kilpailukykyisen ja yhdennetyn eurooppalaisen audiovisuaalisen alan edistämiseksi sekä median moniarvoisuuden lisäämiseksi kaikkialla Euroopan unionissa vain yhdellä jäsenvaltiolla olisi oltava tiettyä audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajaa koskeva lainkäyttövalta, ja tiedon moniarvoisuuden olisi oltava Euroopan unionin perusperiaate. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 11
(29) Teknologian kehityksen ja erityisesti satelliittivälitteisten digitaalilähetysten kehittymisen johdosta olisi lisäperusteita mukautettava, jotta voidaan varmistaa asianmukainen sääntely ja sen tehokas täytäntöönpano ja antaa toimijoille on todellista valtaa tällaisen audiovisuaalisten mediapalvelujen sisällön suhteen. (30) Koska tämä direktiivi koskee palveluja, jotka tarjotaan Euroopan unionin suurelle yleisölle, sitä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin, jotka yleisö voi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa vastaanottaa tavanomaisen kuluttajalaitteen avulla suoraan tai epäsuorasti. Tavanomaisen kuluttajalaitteen määrittely olisi jätettävä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtäväksi. (31) Perustamissopimuksen 43 48 artiklassa määrätään sijoittautumisvapautta koskevasta perusoikeudesta. Sen vuoksi mediapalvelujen tarjoajien olisi yleensä voitava valita vapaasti jäsenvaltio, johon ne haluavat sijoittautua. Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi korostanut, että "perustamissopimuksessa ei kielletä yritystä tarjoamasta vapaasti palvelujaan silloin, kun se ei tarjoa palveluja siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut" 1. 1 Asia C-56/96 VT4, tuomion 22 kohta; asia C-212/97 Centros v. Erhvervs- og Selskabsstyrelsen; ks. myös asia C-11/95, komissio v. Belgian kuningaskunta ja asia C-14/96, Paul Denuit. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 12
(32) Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa yksityiskohtaisempia tai tiukempia sääntöjä lainkäyttövaltaansa kuuluviin mediapalvelun tarjoajiin alueilla, joita tämän direktiivin mukainen yhteensovittaminen koskee, kuitenkin varmistaen, että nämä säännöt ovat yhdenmukaisia yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden kanssa. Sellaisia tilanteita varten, joissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluva televisiolähetystoiminnan harjoittaja tarjoaa televisiolähetyksiä, jotka on suunnattu kokonaan tai pääosin toisen jäsenvaltion alueelle, vaatimus jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä ja, sääntöjen kiertämisen ollessa kyseessä, asiaa koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön koontaminen lainsäädännöksi 1 olisi yhdistettynä sovellettavien menettelyjen tehostamiseen tarkoituksenmukainen ratkaisu, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden huolenaiheet vaarantamatta alkuperämaan periaatteen asianmukaista soveltamista. Yhteisöjen tuomioistuin on perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklaan liittyvässä oikeuskäytännössään kehittänyt yleisen edun mukaisten sääntöjen käsitteen, joka sisältää muun muassa kuluttajansuojaa, alaikäisten suojelua ja kulttuuripolitiikkaa koskevia sääntöjä. Yhteistyötä pyytävän jäsenvaltion olisi varmistettava, että kyseessä olevat yksityiskohtaisemmat kansalliset erityissäännöt ovat objektiivisesti katsoen välttämättömiä, että niitä sovelletaan ketään syrjimättä, ja että ne eivät mene pidemmälle kuin on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi. (33) Jäsenvaltion arvioidessa tapauskohtaisesti, onko johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen mediapalvelujen tarjoajan lähetykset suunnattu kokonaan tai osittain sen omalle alueelle, se voi käyttää indikaattoreita, kuten mainos- ja/tai tilaustulojen alkuperä, palvelun pääasiallista kieltä tai sellaisten ohjelmien tai kaupallisten tiedonantojen lähettämistä, jotka on suunnattu erityisesti sen jäsenvaltion yleisölle, jossa ne vastaanotetaan. 1 Asia C-212/97, Centros v. Erhvervs-og Selskabsstyrelsen; asia C-33/74, Van Binsbergen v. Bestuur van de Bedrijfsvereniging; asia C-23/93, TV 10 SA v. Commissariaat voor de Media, 21 kohta. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 13
(34) Jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin nojalla ja alkuperämaan periaatteen soveltamisesta huolimatta toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan televisiolähetysten vapaata liikkuvuutta, mutta ainoastaan tietyin edellytyksin ja tässä direktiivissä säädettyä menettelyä noudattaen. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin toistuvasti katsonut, että palvelun tarjonnan rajoituksia, kuten kaikkia poikkeuksia perustamissopimuksen perusperiaatteista, on tulkittava suppeasti 1. (35) Tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen osalta niiden vapaan tarjoamisen rajoittamisen olisi oltava mahdollista vain sellaisten ehtojen ja menettelyjen mukaisesti, jotka ovat samat kuin direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa jo säädetyt. (36) Komissio tähdensi Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassaan tiedonannossa "Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa", että kussakin tapauksessa on tarpeen tehdä huolellinen analyysi soveltuvasta sääntelytavasta erityisesti sen toteamiseksi, onko lainsäädäntö toivottavaa asianomaisella alalla ja asianomaista ongelmaa varten, vai olisiko harkittava muita vaihtoehtoja, kuten yhteissääntelyä tai itsesääntelyä. Kokemus on lisäksi osoittanut, että yhteis- ja itsesääntelyvälineiden käytöllä, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeusperinteet, voi olla merkittävä asema toteutettaessa korkeatasoista kuluttajansuojaa. Toimenpiteet yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kehittyvien audiovisuaalisten mediapalvelujen alalla ovat tehokkaampia, jos ne toteutetaan palvelujen tarjoajien oman aktiivisen tuen avulla. 1 Asia C-355/98, komissio v. Belgia, Kok. 2000, s. I-1221, tuomion 28 kohta ja asia C-348/96, Calfa, Kok. 1999, s. I-11, tuomion 23 kohta. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 14
Itsesääntely on siten eräänlainen vapaaehtoinen aloite, jolla taloudellisille toimijoille, työmarkkinaosapuolille ja hallituksista riippumattomille järjestöille tai yhdistyksille annetaan mahdollisuus hyväksyä keskuudessaan itseään koskevia yhteisiä suuntaviivoja. Jäsenvaltioiden olisi erilaisten oikeudellisten perinteidensä mukaisesti tunnustettava merkitys, joka tehokkaalla itsesääntelyllä voi olla voimassa olevan lainsäädännön ja/tai hallinnollisten mekanismien täydentäjänä, sekä sen hyödyllinen vaikutus tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiselle. Vaikka itsesääntely saattaa muodostaa täydentävän menetelmän tämän direktiivin tiettyjen säännösten täytäntöön panemiselle, sillä ei saisi korvata kansalliselle lainsäätäjälle kuuluvia velvoitteita. Mahdollisimman vähäisenä pidettävä yhteissääntely tarjoaa itsesääntelyn ja kansallisen lainsäätäjän välisen oikeudellisen yhteyden jäsenvaltioiden oikeusperinteiden mukaisesti. Yhteissääntelyssä olisi säilytettävä valtion mahdollisuus puuttua asioihin siinä tapauksessa, että sen tavoitteita ei saavuteta. Tämä direktiivi rohkaisee yhteissääntelyn ja itsesääntelyn käyttöön, mikä ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden virallisiin velvoitteisiin direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sillä ei olisi velvoitettava jäsenvaltioita perustamaan yhteis- ja itsesääntelyjärjestelmiä eikä keskeytettävä taikka vaarannettava nykyisiä yhteis- ja itsesääntelyä koskevia aloitteita, joita jo toteutetaan jäsenvaltioissa ja jotka toimivat tehokkaasti. (37) Medialukutaidolla tarkoitetaan kuluttajan taitoja, tietämystä ja ymmärrystä, joiden avulla hän voi käyttää tiedotusvälineitä tehokkaasti ja turvallisesti. Medialukutaitoiset henkilöt pystyvät tekemään valistuneita päätöksiä, ymmärtämään sisällön ja palvelujen luonteen sekä hyödyntämään uusien viestintätekniikoiden tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet. He pystyvät muita paremmin suojaamaan itseään ja perhettään haitalliselta tai loukkaavalta aineistolta. Medialukutaidon kehittämistä kaikilla yhteiskunnan aloilla olisi sen vuoksi edistettävä ja edistymistä olisi seurattava tiiviisti. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 15
Alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen 20 päivänä joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseen 1 sisältyy jo joukko mahdollisia toimenpiteitä medialukutaidon edistämiseksi, kuten esimerkiksi opettajien ja kouluttajien ammattitaidon jatkuva kehittäminen, erityinen opastus Internetin käytössä lapsille jo hyvin varhaisessa vaiheessa sekä vanhemmille avoimia oppitunteja tai kansalaisille suunnattujen kansallisten tiedotuskampanjoiden järjestäminen kaikissa tiedotusvälineissä, jotta voidaan antaa tietoja Internetin vastuullisesta käytöstä. (38) Televisiolähetystoiminnan harjoittajilla on mahdollisuudet hankkia yksinoikeuksia yleisöä suuresti kiinnostaviin lähetyksiin. On kuitenkin olennaisen tärkeää edistää moniarvoisuutta monimuotoisen uutistuotannon ja ohjelmatoiminnan avulla kaikkialla Euroopan unionissa ja noudattaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa tunnustettuja periaatteita. (39) Jotta voidaan turvata tiedonsaantia koskevan perusvapauden toteutuminen ja taata katselijoiden etujen kattava ja asianmukainen suoja Euroopan unionissa, televisiolähetystoiminnan harjoittajien, joilla on yksinoikeudet yleisöä suuresti kiinnostaviin tapahtumia koskeviin lähetyksiin, olisi myönnettävä muille lähetystoiminnan harjoittajille tasapuolisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin oikeus käyttää yksinoikeudet asianmukaisesti huomioon ottaen lyhyitä otteita näistä tapahtumista yleisissä uutisohjelmissa. Näistä ehdoista olisi tiedotettava hyvissä ajoin ennen yleisöä suuresti kiinnostavaa tapahtumaa, jotta muilla olisi riittävästi aikaa käyttää tätä oikeutta. Lähetystoiminnan harjoittajan olisi voitava käyttää tätä oikeutta erityisesti lähetystoiminnan harjoittajan puolesta toimivan välittäjän avulla tapauskohtaisesti. Tällaisia lyhyitä otteita voivat käyttää Euroopan unionin laajuisiin lähetyksiin kaikki kanavat, myös erikoistuneet urheilukanavat, ja niiden kesto saisi olla enintään 90 sekuntia. 1 EUVL L 378, 27.12.2006, s. 72. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 16
Oikeutta saada käyttää lyhyitä otteita olisi sovellettava rajat ylittävältä pohjalta vain silloin, kun se on välttämätöntä. Tämän vuoksi lähetystoiminnan harjoittajan olisi ensin pyydettävä aineiston käyttöön saamista sellaiselta samaan jäsenvaltioon sijoittautuneelta lähetystoiminnan harjoittajalta, jolla on yksinoikeudet yleisöä suuresti kiinnostavaan tapahtumaan. Yleisten uutisohjelmien käsite ei saisi käsittää lyhyiden otteiden keräämistä viihdekäyttöön tarkoitettuihin ohjelmiin. Alkuperämaan periaatetta olisi sovellettava sekä lyhyiden otteiden saantiin että niiden välittämiseen. Rajat ylittävissä tapauksissa tämä tarkoittaa sitä, että eri lakeja olisi sovellettava peräkkäin. Ensiksi olisi lyhyiden otteiden käyttöön saamiseen sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon alkuperäisen signaalin toimittava (eli käyttöön antava) lähetystoiminnan harjoittaja on sijoittautunut. Tämä on yleensä jäsenvaltio, jossa kyseinen tapahtuma järjestetään. Jos jäsenvaltio on ottanut käyttöön vastaavan järjestelmän kyseisen tapahtuman käyttöön saamiseksi, sen lainsäädäntöä olisi joka tapauksessa sovellettava. Toiseksi olisi lyhyiden otteiden lähettämiseen sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon lyhyitä otteita lähettävä lähetystoiminnan harjoittaja on sijoittautunut. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 17
(40) Tämän direktiivin vaatimukset, jotka koskevat aineiston saantia lyhyitä uutisraportteja varten yleisöä suuresti kiinnostavista tapahtumista, eivät saisi vaikuttaa tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2001/29/EY 1 ja asiaa koskevien tekijänoikeuksien ja niiden lähioikeuksien alan kansainvälisiin yleissopimuksiin. Jäsenvaltioiden olisi helpotettava yleisöä suuresti kiinnostavien tapahtumien saatavuutta antamalla pääsyn lähetystoiminnan harjoittajan signaaliin tässä direktiivissä tarkoitetuin tavoin. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valita muita vastaavanlaisia tässä direktiivissä tarkoitettuja keinoja. Näihin keinoihin kuuluu muun muassa pääsy kyseisten tapahtumien tapahtumapaikalle signaaliin pääsyn asemesta. Lähetystoiminnan harjoittajia ei olisi estettävä sopimasta yksityiskohtaisemmista järjestelyistä. (41) Olisi varmistettava, että mediapalvelujen tarjoajien käytäntö tarjota suoria uutisohjelmiaan tilattavina palveluina suoran lähetyksen jälkeen on yhä mahdollista niin, ettei yksittäistä ohjelmaa tarvitse muokata poistamalla siitä lyhyitä otteita. Tämä mahdollisuus olisi rajoitettava saman mediapalvelujen tarjoajan tilattuna toimittamaan samanlaiseen televisioohjelmaan niin, että sitä ei voida käyttää lyhyisiin otteisiin perustuvien uusien tilattavien liiketoimintamallien luomiseen. (42) Tilattavat palvelut eroavat televisiolähetystoiminnalla tarjottavista palveluista käyttäjien valinta- ja hallintamahdollisuuksien sekä palvelujen yhteiskunnallisten vaikutusten suhteen 2. Sen vuoksi on perusteltua säännellä tilattavia audiovisuaalisia mediapalveluja kevyemmin siten, että niiden osalta olisi noudatettava ainoastaan tämän direktiivin perussääntöjä. 1 2 EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10. Asia C-89/04, Mediakabel. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 18
(43) Audiovisuaalisten mediapalvelujen erityisluonteen vuoksi ja etenkin siksi, että niillä on vaikutusta ihmisten mielipiteenmuodostukseen, on erityisen tärkeää, että käyttäjät tietävät tarkkaan, kuka on vastuussa näiden palvelujen sisällöstä. Sen vuoksi on tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat, että käyttäjillä on koko ajan vaivaton ja suora pääsy mediapalvelujen toimittajaa koskeviin tietoihin. Kunkin jäsenvaltion on päätettävä yksityiskohtaisista käytännön järjestelyistä, joilla tähän tavoitteeseen päästään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännön muiden asiaan liittyvien säännösten soveltamista. (44) Audiovisuaalisten mediapalvelujen haitallisen sisällön saatavuus huolestuttaa edelleen lainsäätäjiä, media-alaa ja lasten vanhempia. Edessä on myös uusia haasteita, jotka liittyvät erityisesti uusiin jakeluteknologioihin ja uusiin tuotteisiin. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön sääntöjä, joilla suojellaan alaikäisten fyysistä, henkistä ja moraalista kehitystä sekä yksilöiden ihmisarvoa kaikissa audiovisuaalisissa mediapalveluissa, myös audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä. (45) Alaikäisten fyysisen, henkisen ja moraalisen kehityksen sekä ihmisarvon suojelemiseksi toteutettavissa toimenpiteissä olisi löydettävä tarkka tasapaino sananvapautta koskevan perusoikeuden kanssa, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Tällaisilla toimenpiteillä, joihin kuuluvat muun muassa henkilökohtaisten tunnuslukujen (PIN-koodit) käyttö, suodatinjärjestelmät tai merkinnät, olisi sen vuoksi pyrittävä varmistamaan riittävä alaikäisten fyysisen, henkisen ja moraalisen kehityksen sekä ihmisarvon suojelu varsinkin tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen osalta. 10076/6/07 REV 6 HKE/phk 19