LOUKKAANTUMISTEN VAKAVUUS TIELIIKENNEONNETTOMUUKSISSA Luokittelu sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin avulla Liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelma LINTU-julkaisuja 3/2007
LOUKKAANTUMISTEN VAKAVUUS TIELIIKENNEONNETTOMUUKSISSA Luokittelu sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin avulla Liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelma LINTU-julkaisuja 3/2007
LINTU-tutkimusohjelma Yhteyshenkilö: Juha Valtonen Liikenne- ja viestintäministeriö PL 31 00023 Valtioneuvosto p. (09)16002 Koordinaattori: Annu Korhonen Linea Konsultit Oy Ruoholahdenkatu 8 00180 HELSINKI p. 09-72064264 ISBN 951-201-098-7 (painotuote) ISBN 951-201-099-5 (verkkojulkaisu) Edita Prima Oy Helsinki 2007
KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 14.8.2007 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Tilastokeskus Ville Vertanen Laura Aitolehti Sami Kanninen Raini Östlund Julkaisun laji Tutkimus Toimeksiantaja LINTU-tutkimusohjelma Toimielimen asettamispäivämäärä Julkaisun nimi Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa Tiivistelmä Suomen tieliikenneonnettomuustilasto on lähes ainoa eurooppalainen tieliikenneonnettomuustilasto, josta loukkaantumisten vakavuuden luokittelu puuttuu. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, voidaanko tieliikenneonnettomuuksissa loukkaantuneet luokitella vakavasti ja lievästi loukkaantuneisiin sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) avulla. Tutkimuksessa sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteri ja Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineisto yhdistettiin henkilötunnuksen, onnettomuuspäivän ja sairaalahoidon aloittamispäivän perusteella. Hoitoilmoitus yhdistettiin onnettomuuden tietoihin, jos potilaan henkilötunnus vastasi tieliikenneonnettomuuteen osallisen henkilötunnusta ja hoito oli aloitettu kuuden päivän kuluessa onnettomuuspäivästä. Tutkimus perustuu Tilastokeskuksen STAKESilta tätä tutkimusta varten saamaan käyttölupaan. Aineistot voitiin yhdistää ja luokkaantumiset luokitella, koska sekä Tieliikenneonnettomuusaineistossa että sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterissä henkilötunnukset on kirjattu kattavasti. Teknisesti loukkaantumiset voidaan luokitella myös jatkuvassa tilastotuotannossa. Lopullinen vuosiaineisto sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteristä valmistuu tilastovuotta seuraavan vuoden syyskuussa. Jos hoitoilmoitukset otetaan tilastotuotantoon, tieliikenneonnettomuuksien lopullisten vuositietojen valmistuminen siirtyy tämän takia nykyistä myöhempään ajankohtaan. Tehdyn tutkimuksen perusteella vuonna 2005 tieliikenteessä loukkaantui vakavasti 3 114 ja lievästi 6 338 henkilöä. Edellä kuvatun lisäksi STAKES toimitti tutkimusryhmälle aineiston 4 546 liikenteessä tapahtuneesta loukkaantumisesta, jotka eivät olleet tulleet poliisin tietoon. Näiden sairaalahoitoa vaatineiden liikenneloukkaantumisten suuren määrän vuoksi tutkimuksessa pohdittiin myös sitä, voitaisiinko myös nämä tapaukset ottaa jotenkin mukaan liikenneonnettomuuksien tilastointiin. Tässä tutkimuksessa on myös selvitetty Tilastokeskuksen tiedonkeruuvaltuuksia ja sitä, onko tilastolain nojalla mahdollista käyttää hoitoilmoitustietoja loukkaantumisten keston määrittelyssä ilman tutkimuksessa nyt käytettyä käyttölupamenettelyä. Selvityksessä todettiin, että sairaalahoidon keston käyttäminen säännöllisessä tieliikenneonnettomuustilastoinnissa ei ole tämänhetkisen lainsäädännön mukaan mahdollista. Avainsanat (asiasanat) Tieliikenneonnettomuus, loukkaantuminen, loukkaantumisen vakavuusaste Muut tiedot Sarjan nimi ja numero LINTU-julkaisuja 3/2007 Kokonaissivumäärä 55 Jakaja LINTU-tutkimusohjelma Kieli suomi ISBN ISBN 951-201-098-7 (painotuote) ISBN 951-201-099-5 (verkkojulkaisu) Hinta Kustantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Luottamuksellisuus julkinen
PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum 14.8.2007 Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Statistikcentralen Ville Vertanen Laura Aitolehti Sami Kanninen Raini Östlund Typ av publikation Undersökning Uppdragsgivare LINTU-forskningsprogrammet Datum för tillsättandet av organet Publikation (även den finska titeln) Skadors svårighetsgrad i vägtrafikolyckor Referat Statistiken över vägtrafikolyckor i Finland är nästan den enda europeiska statistiken över vägtrafikolyckor, som saknar klassificeringen av skadornas svårighetsgrad. I denna undersökning utreddes, om man kan indela personer som skadats i vägtrafikolyckor i svårt och lindrigt skadade med hjälp av sjukhusens vårdanmälningsregister (HILMO). Statistikcentralen fick tillstånd av STAKES att använda HILMO som material för undersökningen. I undersökningen sammanslogs sjukhusens vårdanmälningsregister och Statistikcentralens material om vägtrafikolyckor på basis av personbeteckning, olycksdag och den dag då sjukhusvården inleddes. Vårdanmälan sammanslogs med uppgifterna om olyckan, ifall patientens personbeteckning motsvarade personbeteckningen för den person som var delaktig i vägtrafikolyckan och vården inletts inom sex dagar från olycksdagen. Materialen kunde sammanslås och de skadade klassificeras, eftersom personbeteckningarna både i materialet om vägtrafikolyckor och i sjukhusens vårdanmälningsregister antecknats täckande. Tekniskt sett är det också möjligt att klassificera skadefallen i den fortlöpande statistikproduktionen. Det slutliga årsmaterialet ur sjukhusens vårdanmälningsregister färdigställs i september året efter statistikåret. Om vårdanmälningar tas med i statistikproduktionen, framflyttas färdigställandet av de slutliga årsuppgifterna om vägtrafikolyckor av denna orsak till en senare tidpunkt än den för närvarande. På basis av undersökningen skadades 3 114 personer svårt och 6 338 personer lindrigt inom vägtrafiken år 2005. Utöver det ovannämnda levererade STAKES till undersökningsgruppen ett material som omfattade 4 546 trafikskador, som inte hade kommit till polisens kännedom. På grund av det stora antalet dylika trafikskador funderade man i undersökningen också på om man på något sätt kunde ta med dessa fall i statistikföringen av trafikolyckor. I undersökningen utredde man också Statistikcentralens datainsamlingsbehörighet och om det med stöd av statistiklagen är möjligt att använda vårdanmälningsuppgifterna vid fastställandet av skadetiden utan det användningstillstånd som nu använts. I utredningen konstaterades att det med stöd av nuvarande lagstiftning inte är möjligt att använda sjukhusvårdens längd i den regelbundna statistikföringen av trafikolyckor. Nyckelord Vägtrafikolyckor, skada, skadans svårighetsgrad Övriga uppgifter Seriens namn och nummer LINTU utredningar 3/2007 Sidoantal 55 Distribution LINTU-forskningsprogrammet Språk finska ISBN ISBN 951-201-098-7 (trycksak) ISBN 951-201-099-5 (nätpublikation) Pris Sekretessgrad offentlig Förlag Kommunikationsministeriet
DESCRIPTION Date of publication 14.8.2007 Authors (from body; name, chairman and secretary of the body) Statistics Finland Ville Vertanen Laura Aitolehti Sami Kanninen Raini Östlund Type of publication Study report Assigned by LINTU Research Programme Date when body appointed Name of the publication Seriousness of injuries in road traffic accidents Abstract Finnish statistics on road traffic accident are among the very few sets of European statistics on road traffic accidents in which injuries are not classified by their severity. This study examined whether injuries sustained in road traffic could be classified into serious and minor injuries by exploiting the data in the care notification register of hospitals (HILMO). The National Reserach Centre for Welfare and Health (STAKES) granted Statistics Finland a one-off licence to use this register for the purposes of this study. The study was conducted by linking the data in HILMO with Statistics Finland s data on road traffic accidents with the help of personal ID numbers, dates of accidents and starting dates of hospital care. A care notification was linked with the data on an accident if the personal ID of a hospital patient matched the personal ID of a person having been involved in a road traffic accident and the care of the patient had started within six days of the accident. The data could be linked and the injuries classified because personal IDs are comprehensively recorded in both the data on road traffic accidents and in HILMO. Technically, injuries could also be classified in routine statistics production. Final annual data become available from HILMO in September of the year following a statistical reference year. If use of the data on care notifications were introduced into statistics production, completion of the final annual data on road traffic accidents would become delayed to a later date than at the moment. According to this study, 3,114 persons were injured seriously and 6,338 persons slightly in Finnish road traffic accidents in 2005. In addition to the described data, the file contained data on 4,546 injuries that had been sustained in traffic but not reported to the police. Because of the large number of such traffic injuries having needed hospital care the study also investigated whether these cases, too, could somehow be included in statistics on road traffic accidents. This study also elaborated on the data collection rights of Statistics Finland and whether by virtue of the Statistics Act the data on care notifications could be utilised in defining how long injuries last. The study concluded that the currently valid legislation does not allow the use of data on the duration of hospital care in routine statistics production. Keywords Road traffick accident, injury, severity of injury Miscellaneous Serial name and number LINTU Reports 3/2007 Pages, total 55 Distributed by LINTU Research Programme Language Finnish ISBN ISBN 951-201-098-7 (printed version) ISBN 951-201-099-5 (electronic version) Price Confidence status public Published by Ministry of Transport and Communications
6 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa Esipuhe Tieliikenteessä tapahtuu päivittäin onnettomuuksia, joissa joku menettää henkensä ja useita loukkaantuu. Tällä tutkimuksella haettiin vastauksia kysymyksiin, olivatko loukkaantumiset luokiteltavissa lieviksi ja vakaviksi sekä millainen kattavuus käytettävillä aineistoilla on. Tämä liikenneturvallisuustyön tietopohjan laatua käsittelevä tutkimus sisältyy liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelmassa LINTU vuonna 2006 käynnistettyihin hankkeisiin. Aineistoina hyödynnettiin poliisin Tilastokeskukselle ilmoittamia tieliikenneonnettomuuksia ja sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteristä HILMO poimittuja liikennetapaturmia. Loukkaantumisten luokittelua varten aineistot yhdistettiin ja muodostettiin loukkaantuneittain hoitokokonaisuudet yhdeksi luokitteluperusteeksi. Myös luokittelun lainsäädännölliset perusteet selvitettiin. Tutkimus aloitettiin syyskuussa 2006 ohjausryhmän kokoontumisella ja se valmistui kesäkuussa 2007. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Auli Forsberg (Tiehallinto) ja jäseninä Juha Valtonen (LVM), Petri Jääskeläinen (Liikenneturva), Jouni Rasilainen (Stakes), Raija Huhtala (Tiehallinto), Heikki Ihalainen (SM, poliisiosasto), Sinikka Parkko (Tilastokeskus), Ville Vertanen (Tilastokeskus), Sami Saarikivi (Tilastokeskus), Inkeri Salo (Liikennevakuutuskeskus) joulukuuhun 2006 asti ja Esa Räty (Liikennevakuutuskeskus) tammikuusta 2007 alkaen. Helsingissä 6.8.2007 Auli Forsberg Liikenneturvallisuuspäällikkö Tiehallinto
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 7 Sisältö Esipuhe...6 1 Johdanto...8 1.1 Tieliikenneonnettomuustilastoinnin nykytila... 8 1.2 Loukkaantumisten vakavuuden luokittelutarve... 9 1.3 Tutkimuksen tavoitteet... 12 2 Tilastointia koskeva lainsäädäntö...13 2.1 Tilastokeskuksen tiedonkeruuvaltuudet... 13 2.2 Hoitoilmoitusten käyttö Tilastokeskuksen tilastoinnissa... 13 3 Tutkimusaineistot...15 3.1 Sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteri HILMO... 15 3.2 Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilasto... 16 3.3 Aineistojen yhdistäminen ja vertailu... 17 3.4 Ongelmat aineistojen kattavuudessa ja yhdistämisessä... 22 3.5 Tilastokeskuksen tilastoinnin ulkopuolelle jäävät loukkaantumiset... 25 4 Loukkaantumisten vakavuuden luokittelu...27 4.1 Sairaalahoidon keston määrittäminen... 27 4.2 Määritelmät... 28 4.3 Tilastointi... 29 5 Aineistojen kehittämistarpeet...33 6 Yhteenveto...34 7 Lähteet...35 8 Liitteet...36
8 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 1 Johdanto 1.1 Tieliikenneonnettomuustilastoinnin nykytila Suomessa tuotetaan tietoja tieliikenneonnettomuuksista toisaalta poliisin tietoon tulleiden, toisaalta vakuutusyhtiöiden korvaamien onnettomuuksien perusteella. Lisäksi kaikki liikennekuolemat tallennetaan Tilastokeskuksessa ylläpidettävään kuolinsyyrekisteriin. Tietoja käytetään tilastoinnin lisäksi tutkimusaineistoina sekä laajemmin liikenneturvallisuustyössä. Tässä tutkimuksessa käytetään pääasiassa Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilastoa ja sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteriä. Tässä tutkimuksessa käsiteltävät aineistot on kuvattu lyhyesti seuraavassa. PATJA-aineisto on poliisin kokoama rekisteriaineisto, jonka ensisijainen tarkoitus on selvittää henkilön mahdollinen rikokseen syyllistyminen. PATJA-aineisto perustuu poliisin tietoon tulleisiin ja kirjaamiin rikosilmoituksiin, joista yhden osan muodostavat liikenneonnettomuudet. Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilastointi perustuu poliisin Tilastokeskukselle toimittamaan PATJA-aineistopoimintaan. Aineistopoiminta kattaa kaikki poliisin tietoon tulleet tieliikenneonnettomuudet. Tilastokeskus tarkastaa tiedot kaikkien henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien osalta ja täydentää aineiston tietoja muilla hallinnollisilla aineistoilla. Aineiston käsittelyssä ja täydennyksessä käytettäviä muita hallinnollisia aineistoja ovat poliisin pakkokeinoaineisto, liikennevahinkojen tutkijalautakuntaaineisto, kuolemansyytilasto, ajoneuvo- ja ajokorttirekisteri sekä Tiehallinnon tiedot tapahtumapaikasta. Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineisto on tämän tutkimuksen perusaineisto. Toinen tässä tutkimuksessa käytetty aineisto on poimittu STA- KESin ylläpitämästä hoitoilmoitusrekisteristä. STAKES kerää hoitoilmoitusrekisteriin (HILMO) tietoa terveyskeskusten, sairaaloiden ja muiden sairaansijoja omistavien laitosten toiminnasta ja niissä hoidossa olleista potilaista sekä kotisairaanhoidon asiakkaista. Tiedot kerätään asiakas-/potilaskohtaisesti hoidon päättyessä sekä vuoden lopussa laitoksissa sisällä olevista potilaista. Tähän tutkimukseen on poimittu ne hoitokokonaisuudet, jotka ovat aiheutuneet liikenneonnettomuudesta. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat lähes kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet. Näiden tutkimusten perusteella kertyvä tutkijalautakunta-aineisto on ainoa liikenneon-
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 9 nettomuuksien tutkimisen näkökulmasta kerättävä aineisto. Liikennevakuutuskeskus kokoaa tiedot ylläpitämäänsä onnettomuusrekisteriin, jota käytetään tilastoinnin lisäksi myös tutkimusaineistona. Edellä mainittujen, tässä tutkimuksessa käytettyjen aineistojen lisäksi Suomessa tilastoidaan liikenneonnettomuuksia myös muihin rekistereihin. Tilastokeskuksen lisäksi myös Tiehallinto ylläpitää Onnettomuusrekisteriä, joka perustuu Tilastokeskuksen aineiston tavoin poliisin PATJA-aineistosta tekemään poimintaan. Aineistopoiminta kattaa kaikki tieliikenneonnettomuudet. Tiehallinto tarkistaa, paikantaa ja tilastoi niistä Tiehallinnon hallinnoimilla maanteillä tapahtuneet onnettomuudet. Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunta (VALT) kokoaa tilastoja onnettomuuksista, joiden yhteydessä on maksettu korvausta liikennevakuutuksista. Aineisto perustuu lähinnä vakuutuksen ottajien antamiin tietoihin. 1.2 Loukkaantumisten vakavuuden luokittelutarve Pohjimmiltaan liikenneonnettomuuksien vammautumisissa on kyse ihmisen kestokyvyn ylittymisestä. Kestokykyyn vaikuttaa vammautumismekanismi, joka on sidoksissa onnettomuusmekanismiin ja onnettomuustyyppiin. Onnettomuusmekanismiin ja onnettomuustyyppiin taas vaikuttaa liikenneympäristö. Vamman vakavuuteen vaikuttaa auton passiivisen turvallisuuden lisäksi tie- ja liikenneympäristö eli käytännössä törmäyskohde ja törmäysnopeus. (Kelkka et al, 2005) Loukkaantumiset aiheuttavat inhimillisen kärsimyksen lisäksi yhteiskunnalle taloudellisia menetyksiä, joita kuvataan onnettomuuskustannusten avulla. Onnettomuuskustannukset muodostuvat seuraavista tekijöistä (Tiehallinto 2006): hallinnolliset kulut (pelastuslaitos, poliisi ja oikeuslaitos) ajoneuvovahingot sairaanhoitokulut (vakuutusjärjestelmän ulkopuolelle jäävät kulut) tuotannolliset menetykset (yksilön osuus bruttokansantuotteen muodostuksessa; ilman oman kulutuksen osuutta) inhimillisen hyvinvoinnin menetys (elämän menetys tai sen laadun pysyvä tai tilapäinen menetys). Liikenne- ja viestintäministeriö on hyväksynyt yksikkökustannukset tieliikennekuolemille, pysyville vammoille sekä vaikeille ja lieville tilapäisille vammoille (taulukko 1).
10 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa Taulukko 1. Henkilövahinkojen yksikköarvot vuonna 2005 (Tiehallinto 2006). Henkilövahinko Euroa Kuolema 1 752 000 Pysyvä vamma 986 000 Vaikea tilapäinen vamma 227 000 Lievä tilapäinen vamma 44 300 Tilapäinen vamma keskimäärin 135 000 Keskimääräinen vamma 221 000 Vakavista loukkaantumisista aiheutuu huomattavasti lieviä loukkaantumisia suuremmat haitat osallisille ja heidän lähipiirilleen sekä tuntuvammat kustannukset. Siksi loukkaantumisten vakavuuden arviointimenettelyjä on tarpeen kehittää ja kohdistaa liikenneturvallisuutta parantavia toimenpiteitä ensisijaisesti kohteisiin, joissa loukkaantumiset ovat vakavia. Nykytila Vuoteen 1966 asti Tilastokeskus julkaisi tilastoa tieliikenneonnettomuuksissa tapahtuneista loukkaantumisista vakavuuden mukaan. Loukkaantumisen vakavuus perustui poliisin onnettomuuspaikalla tekemään arvioon. Käytännöstä luovuttiin, koska poliisi ei kokenut loukkaantumisen vakavuuden määrittelemistä omaan toimenkuvaansa kuuluvaksi. Poliisi on myöhemmin selvittänyt mahdollisuutta jonkinlaiseen loukkaantumisten vakavuuden arviointiin, mutta sopivaa menetelmää ei toistaiseksi ole löydetty. Nykyisin tieliikenneonnettomuustilastossa loukkaantumisia ei luokitella vakavuuden mukaan. Vakavien loukkaantumisten kokonaismäärää voidaan arvioida eri tutkimusten perusteella, mutta vakavien loukkaantumisten määrän muutoksia ei voida seurata. Tieliikenneonnettomuustilaston loukkaantumistieto perustuu poliisin onnettomuuspaikalla tekemään arvioon. Poliisin arvio saattaa tarkentua tutkinnan edetessä, jos onnettomuuden osallisilta saadaan loukkaantumistietoa, mutta käytännössä loukkaantumistietoa ei juuri päivitetä ensimmäisen kirjaamisen jälkeen. Tilastokeskuksessa käydään järjestelmällisesti läpi poliisin laatimat onnettomuusselosteet ja loukkaantumistietoja päivitetään tarvittaessa niiden avulla. Edellisen kerran mahdollisuutta luokitella loukkaantumiset lieviin ja vakaviin loukkaantumisiin hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) ja vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilaston avulla tutkittiin vuonna 1998. Tuolloin todettiin, ettei loukkaantumisten luokittelu ollut mahdollista aineistojen yhdistämisvaikeuksien takia. Erityisesti mainittiin, että ulkoinen syy -diagnoosi, hoitoon tulon syy sekä tapaturmapaikan tiedot pitäisi täyttää huolellisemmin, jotta
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 11 aineistojen yhdistäminen näiden muuttujien avulla olisi mahdollista. (Tilastokeskus 1998) Tavoitetila Loukkaantumisten vakavuutta arvioidaan yleisesti sairaalahoidon keston, erilaisten diagnoosien tai näiden yhdistelmien avulla. Kansainvälisesti tieliikenneonnettomuuksissa loukkaantuneita luokitellaan lievästi ja vakavasti loukkaantuneisiin hoidon keston mukaan. Yleisin luokittelukriteeri vakavalle loukkaantumiselle on vähintään 24 tuntia sairaalahoitoa vaatinut loukkaantuminen (taulukko 2). Suomen tieliikenneonnettomuustilasto on lähes ainoa eurooppalainen tieliikenneonnettomuustilasto, josta loukkaantumisten vakavuuden luokittelu puuttuu. Taulukko 2. ETSC:n (European Transport Safety Counsil) osallistujamaiden liikenneonnettomuustilastoinnin loukkaantumisten luokittelu vuonna 2005. Countries Definitions of seriously injured Definitions of slightly injured Criteria of injury degree Hospitalised Hospitalised>24 hours Hospitalised>7 days +serious injuries Hospitalised+serious injuries Serious injuries Disability>24 hours, or very serious injuries Austria!! Disability+injuries Belgium!! Hospitalisation Cyprus!! Hospitalisation Czech Republic - Denmark!! Hospitalisation+injuries Finland - France!! Hospitalisation Germany!! Hospitalisation Greece!! Hospitalisation Hungary!! Hospitalisation+injuries Ireland!! Hospitalisation+injuries Italy!! Hospitalisation+injuries Latvia!! Hospitalisation Lithuania - Malta!! Injuries Netherlands!! Hospitalisation Poland!! Hospitalisation+injuries Portugal!! Hospitalisation Slovenia!! Hospitalisation+injuries Spain!! Hospitalisation Sweden!! Hospitalisation United Kingdom!! Hospitalisation+injuries Total 2 9 1 5 1 1 9 7 1 1 1 * Liettuassa otettiin loukkaantumisten luokittelu käyttöön vuoden 2006 tilastoinnissa. Other than seriously injured Slight injuries Not hospitalised Hospitalised<7 days +slight injuries Not known STAKESin ylläpitämä hoitoilmoitusrekisteri (HILMO) sisältää sairaalahoitoon saapumispäivän ja hoidosta lähtöpäivän. Onnettomuudessa loukkaantumisen seurauksena aloitetun sairaalahoidon kesto voidaan määrittää yhdistämällä nämä tiedot tieliikenneonnettomuusaineistoon. Hoidon keston mukaan loukkaantuneet voidaan
12 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa luokitella lievästi tai vakavasti loukkaantuneisiin taulukossa 2 esitettyjen kriteerien perusteella. Säännöllinen HILMO-aineiston käyttäminen tieliikenneonnettomuustilaston täydennysaineistona mahdollistaisi lievien ja vakavien loukkaantumisten erottelemisen hoidon keston avulla. Tieto myös auttaisi kohdentamaan liikenneturvallisuustoimenpiteitä. Tilastotiedon käyttäjät ovat antaneet palautetta siitä, että tietoa loukkaantumisten vakavuusasteesta tarvittaisiin niin liikenneturvallisuustyössä ja liikenneympäristön suunnittelussa kuin kansainvälisissä vertailuissakin. Vakavuusasteen mukaan luokitellusta loukkaantumistiedosta ovat kiinnostuneita myös Eurostat, UNECE ja OECD. 1.3 Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen päätavoite oli selvittää, voidaanko tieliikenneonnettomuuksissa tapahtuneiden loukkaantumisten vakavuus määrittää yhdistämällä Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineisto ja sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteri HILMO. Tutkimussuunnitelman mukaisesti tehtävä jakautui seuraaviin vaiheisiin: 1. Yhdistää Tilastokeskuksen vuoden 2005 tieliikenneonnettomuusaineisto ja sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteri HILMO. Yhdistämisen edellytyksenä oli HILMO-aineiston käyttöluvan saaminen tähän tutkimukseen. 2. Laatia tilastoja HILMOsta ja yhdistetystä aineistosta sekä tutkia aineistojen kattavuutta tieliikenneonnettomuustilastoinnin näkökulmasta. 3. Tutkia, voidaanko HILMOn ja tieliikenneonnettomuusaineiston avulla loukkaantumiset luokitella kansainvälisten suositusten mukaisesti (taulukko 2). Myös kansalliset tarpeet tuli ottaa huomioon. 4. Selvittää, voidaanko loukkaantumisten luokittelu ottaa mukaan säännölliseen tilastotuotantoon. 5. Tehdä mahdollisia kehitysehdotuksia sekä HILMO-rekisterin että tieliikenneonnettomuusaineiston ylläpitäjille. Tutkimuksessa selvitettiin myös, onko aineistojen säännölliselle yhdistämiselle ja tulosten julkaisulle lainsäädännöllisiä rajoitteita ja mitä toimenpiteitä vaaditaan, jotta nämä mahdolliset ongelmat voidaan ratkaista.
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 13 2 Tilastointia koskeva lainsäädäntö 2.1 Tilastokeskuksen tiedonkeruuvaltuudet Tilastokeskuksen tiedonkeruuvaltuudet on määritelty tilastolain (280/2004) 14 :ssä (muut tiedot) ja 15 :ssä (henkilötiedot). Valtion viranomaisten tiedonantovelvollisuus on lain mukaan määritelty seuraavasti: Tilastolain 14 :n mukaan valtion viranomaiset ovat velvollisia antamaan salassapitosäännösten estämättä Tilastokeskukselle tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät tiedot hallussaan olevista tietoaineistoista sekä tiedot omasta toiminnastaan, taloudestaan, hoitamistaan tehtävistä, henkilöstöstään ja muista toiminnan edellyttämistä voimavaroista. Tilastolain 15 :n 1 momentin 6 kohdan mukaan valtion viranomaiset ovat velvollisia antamaan salassapitosäännösten estämättä Tilastokeskukselle tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät henkilötiedot, jotka kuvaavat henkilön liikenneonnettomuuteen ja tapaturmiin osallisuutta sekä niiden syitä. Lisäksi 1 momentin 7 kohdan mukaan viranomaiset ovat velvollisia antamaan tiedot, jotka kuvaavat rangaistuksia tai rikoksen kohteeksi joutumista. Arkaluonteisia henkilötietoja saa lisäksi kerätä tiedonantajilta vain silloin, kun arkaluonteinen tieto on vaikuttanut välittömästi koulutuksen, etuuden tai palvelun saantiin tai sen muotoon taikka kun se ilmenee välillisesti koulutuksen, etuuden tai palvelun saantia tai viranomaisen päätöstä tai liikenneonnettomuuden tai tapaturman syitä koskevista tiedoista. 2.2 Hoitoilmoitusten käyttö Tilastokeskuksen tilastoinnissa Tätä tutkimusta varten Tilastokeskus haki STAKESilta tutkimuslupaa HILMO-aineistoon niiltä osin, kun kyseessä oli liikenneonnettomuudessa osallisena ollut henkilö. Tutkimuslupa myönnettiin tutkimuksen ajaksi, jonka jälkeen saatu aineisto tulee hävittää. Tilastokeskuksen oikeutta hoitoilmoitusrekisterin käyttöön laajemmin
14 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa ja säännöllisessä tieliikenneonnettomuustilastoinnissa on käsitelty alla. Tilastokeskuksella on oikeus saada esimerkiksi HILMO-aineisto viranomaisia koskevien salassapitosäännösten estämättä, mikäli sitä käytetään tilastolaissa kuvattuihin tarkoituksiin. Tilastokeskuksella ei kuitenkaan ole voimassaolevan tilastolain 15 :n mukaan oikeutta kerätä hoidon kestoa kuvaavaa tietoa. Hoidon pituutta määrittelevät tiedot eivät kuvaa henkilön liikenneonnettomuuteen ja tapaturmiin osallisuutta tai niiden syitä vaan pikemminkin seurauksia. Tilastolain 15 :ää ei myöskään voitane tulkita siten, että hoidon muoto käsittäisi myös hoidon keston. Hoidon kestoa kuvaavan tiedon käyttäminen säännöllisessä tilastoinnissa edellyttäisi, että tilastolaki kattaa tarvittavat valtuudet. Tilastokeskuksen tulisi saada salassapitosäännösten estämättä tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät henkilötiedot, jotka kuvaavat liikenneonnettomuuksien ja tapaturmien syiden lisäksi niiden seurauksia. Kun tilastolakia seuraavan kerran tarkistetaan, tulisi uudelleen arvioida myös tieliikenneonnettomuuksien tilastointia määrittelevä kohta. Kappaleessa 2.1. kuvattu Tilastolain 15 :n 1 momentin 6 kohdan tulisi kattaa myös onnettomuuksien seuraukset, jolloin loukkaantumisten luokittelu hoitoilmoitusrekisterin avulla olisi mahdollista. Tällöin tilastolain 15 :n 1 momentin 6 kohta olisi muotoiltu esimerkiksi seuraavasti: Valtion viranomaiset ovat velvollisia antamaan salassapitosäännösten estämättä Tilastokeskukselle tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät henkilötiedot, jotka kuvaavat henkilön liikenneonnettomuuteen ja tapaturmiin osallisuutta sekä niiden syitä ja seurauksia.
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 15 3 Tutkimusaineistot 3.1 Sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteri HILMO Sairaalojen poisto-/hoitoilmoitusjärjestelmä on ollut käytössä Suomen terveydenhuoltolaitoksissa vuodesta 1969 lähtien. Poistoilmoitus eli hoidon päättämisilmoitus muuttui hoitoilmoitukseksi vuoden 1994 alusta. Järjestelmä kattaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon laitoshoidon. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (STA- KES) kerää vuosittain terveydenhuollon palveluntuottajilta hoitoilmoitukset (HILMO) päättyneistä hoitojaksoista kaikista vuodeosastoilta poistuneista potilaista sekä päiväkirurgian potilaille myös poliklinikkakäynneistä. Lisäksi vuoden viimeisenä päivänä sairaalassa olevista potilaista tehdään potilaslaskenta. HILMO-tiedot kerätään kaikista kuntien, kuntayhtymien ja valtion sairaaloista sekä yksityissairaaloista. Tiedot kuvaavat potilaan tulo-, hoito- ja lähtötietoja. HILMO-rekisterissä on tietoja terveydenhuollon laitoshoidon tuottajista sekä potilaista ja heidän hoidostaan. Kerättäviä tietoja ovat mm. potilaan tunnistetiedot, ikä, sukupuoli, kotikunta, hoitoaika, diagnoosi- ja toimenpidetiedot sekä tiedot hoitoon lähettävästä tahosta ja jatkohoitopaikasta. Tiedot kerätään potilaskohtaisesti hoidon päättyessä sekä vuoden lopussa laitoksissa sisällä olevista potilaista. Tiedot ilmoittaa palvelun tuottaja. Näistä hoitoilmoituksista kootaan valtakunnallinen terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteri. Rekisteriin tulee vuosittain tietoja noin 700 000 800 000 henkilöstä ja yli 1,3 miljoonasta hoitokerrasta. Rekisterinpitäjänä toimii STAKES, joka päivittää aineiston vuosittain. Ennakkotiedot aineistosta valmistuvat kesäkuussa ja lopullinen aineisto syyskuussa. Rekisterinpidon tarkoituksena on kerätä tietoa terveyskeskusten, sairaaloiden ja muiden sairaansijoja omistavien laitosten toiminnasta ja niissä hoidossa olleista asiakkaista sekä kotisairaanhoidon asiakkaista tilastointia, tutkimusta ja suunnittelua varten. Hoitoilmoitusrekisteriä kehitetään jatkossa nopeuttamalla vuosittaista keruuta ja päivitystä kaikista hoitopaikoista. Vuoteen 2011 mennessä tavoitteena on saada mukaan myös tietoa avoterveydenhuollosta terveyskeskuskäynteineen, jotta voidaan käsitellä potilaan koko hoitokokonaisuutta.
16 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 3.2 Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilasto Tilastokeskuksessa on laadittu Tieliikenneonnettomuustilastoa vuodesta 1968 lähtien. Nykyisessä muodossaan tieliikenneonnettomuustilasto perustuu poliisin PATJA-järjestelmässä raportoituihin onnettomuustietoihin ja kattaa siten poliisin tietoon tulleet henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet. Tieliikenneonnettomuustilasto palvelee liikenneturvallisuustilanteen seurantaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Tilaston tietoja käytetään muun muassa liikenneturvallisuustoimenpiteiden ja liikennesuunnittelun perustana. Valtakunnallisella tasolla käyttäjiä ovat ministeriöt, keskusvirastot ja liikennealan järjestöt, paikallisella tasolla lähinnä kunnat. Kansainvälisesti tiedot toimitetaan muun muassa YK:n Euroopan talouskomissiolle (ECE), Euroopan unionin tieliikenneonnettomuustietokantaan (CARE) ja OECD:n tieliikenne- ja liikenneonnettomuustietokanta IRTADiin. Tilastokeskus saa poliisiasiain tietojärjestelmään (PATJA) tallennetut tieliikenneonnettomuustiedot poliisilta. Tilastoitavan kuukauden tiedot ovat Tilastokeskuksen käytettävissä seuraavan kuukauden alussa. Tilastokeskus tarkastaa tiedot, tekee kihlakuntien poliisilaitoksiin lisäkyselyitä ja täydentää tietoja tarvittaessa muiden rekistereiden tiedoilla. Vuoden 2007 alusta lähtien Tilastokeskus on tarkistanut kuukausittain tiedot myös liikennevahinkojen tutkijalautakuntien tiedoilla kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Tilastokeskus laatii kuukausittain tiedotteen ja taulukkopaketin tarkistetun aineiston pohjalta. Tilastokeskus täydentää aineistoa kuolemansyytilaston tiedoilla kuolleista sitä mukaan, kun tiedot ovat saatavilla. Vuosiaineistoa täydennetään lisäksi Tiehallinnon tiedoilla tapahtumapaikasta ja henkilövahingoista sekä liikennevahinkojen tutkijalautakuntien tiedoilla kuolemaan johtaneista rattijuopumusonnettomuuksista. Tieliikenneonnettomuusaineistoa täydennetään lisäksi vuosittain Ajoneuvohallintokeskuksen ajokortti- ja moottoriajoneuvotiedoilla.
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 17 3.3 Aineistojen yhdistäminen ja vertailu Yhdistäminen Edellä kuvatut sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteri HILMO ja Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineisto yhdistettiin tätä tutkimusta varten henkilötunnuksen, onnettomuuspäivän ja sairaalahoidon aloittamispäivän perusteella. Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineistossa oli 63 088 liikenneonnettomuudessa olleen henkilön henkilötunnus. Jos henkilötunnus vastasi hoitoilmoitusrekisterin henkilötunnusta ja hoito oli aloitettu 30 päivän kuluessa onnettomuuspäivästä, hoitoilmoitus yhdistettiin onnettomuuden tietoihin. Näillä kriteereillä saatiin yhdistettyä 4 061 HILMO-aineiston hoitoilmoitusta. Alkutarkastelujen jälkeen tutkimuksessa päädyttiin rajaamaan hoitoon tulon viive tutkimusaineistossa kuuteen vuorokauteen, jolloin aineisto koostui 3 434 hoitokokonaisuudesta. 100,0 % 3900 3600 90,0 % 3300 80,0 % Hoitoon tulleiden lkm/vrk (n = 4 061 henkilöä) 3000 2700 2400 2100 1800 1500 1200 900 600 2658 563 Lkm Kertymä % 70,0 % 60,0 % 50,0 % 40,0 % 30,0 % 20,0 % Hoitoon tulleiden kertymä prosentteina (100 % = 4 061 henkilöä) 300 10,0 % 0 56 49 48 31 29 37 33 34 36 21 24 22 32 28 25 21 32 20 27 27 21 20 26 20 16 26 24 28 27 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 Viive onnettomuudesta hoidon alkamiseen (vrk) 0,0 % Kuva 1. Sairaalahoitoon 30 vrk kuluessa onnettomuudesta tulleet henkilöt (0 6 vrk kuluessa n = 3 434, 0 30 vrk kuluessa n = 4 061). Sairaalahoitoon 30 päivän kuluessa onnettomuudesta hakeutuneiden henkilöiden viive onnettomuudesta hoitoon tuloon on esitetty kuvassa 1. Tieliikenneonnettomuustilastoinnissa käytetään aikarajana kolmeakymmentä päivää sille, katsotaanko onnettomuudessa saamiinsa vammoihin kuolleen henkilön kuolema liikennekuolemaksi
18 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa vai ei. Sama aikaraja otettiin aluksi rajaamaan sairaalakäyntien määrää. Kuvasta 1 nähdään, että lähes 80 prosenttia (3 221 henkilöä) sairaalassa hoidetuista onnettomuuksien osallisista hakeutui hoitoon viimeistään onnettomuutta seuraavana päivänä, 85 prosenttia (3 434 henkilöä) kuuden päivän kuluessa onnettomuudesta. Tutkimuksen alkuvaiheessa tehtyjen tarkastelujen jälkeen varsinainen tutkimusaineisto rajattiin niihin hoitokokonaisuuksiin, jotka alkoivat viimeistään kuuden vuorokauden kuluessa onnettomuuspäivästä. Rajaus tehtiin, koska havaittiin, että onnettomuushetken ja hoidon aloittamishetken välisen ajan kasvaessa myös epävarmuus näiden tapahtumien yhteydestä kasvaa. Kun sairaalahoitoon hakeutumisen syynä on jokin ulkoinen vamma, merkitään hoitoilmoitukseen tavallisesti ulkoinen syy -diagnoosi, joka kertoo vamman aiheuttajasta ICD 10 -tautiluokituksen (liite 1) mukaisesti. Aineistoja yhdistettäessä pohdittiin, käytettäisiinkö lisäksi hoitoilmoitusrekisteriin merkittyä ulkoinen syy -diagnoosia, mutta tietoa pidettiin liian epäluotettavana yhdistämiskriteeriksi. Hoitoilmoitus ei sisältänyt ulkoinen syy - diagnoosia lainkaan yhdeksässä prosentissa tapauksista siinä aineistossa, joka yhdistyi tieliikenneonnettomuusaineistoon henkilötunnuksen avulla (n = 4 061). Hoitoilmoitustietojen tallentajalla saattaa myös olla virheellinen tieto tai tulkinta vamman aiheuttajasta. Edellisessä aineistojen yhdistämiskokeilussa yhtenä yhdistämisessä käytettynä muuttujana oli ulkoinen syy (Tilastokeskus 1998). Tällöin kuitenkin todettiin, että yhdistäminen ei onnistunut halutulla tasolla. Näillä perusteilla tässä tutkimuksessa todettiin, että ulkoinen syy - diagnoosin ottaminen mukaan yhdistämiskriteereihin saattaa rajata HILMO-aineistosta pois liikenneonnettomuudessa loukkaantuneiden hoitoilmoituksia. Ulkoinen syy -diagnoosia ei näin ollen käytetty yhdistämiskriteerinä. Aineistojen yhdistäminen ja hoitokokonaisuuksien pituuden lisääminen tieliikenneonnettomuusaineistoon on kuvattu kuvassa 2. STAKES toimitti Tilastokeskukselle myös lisäaineiston. Siihen poimittiin kaikki sellaiset vuoden 2005 hoitoilmoitukset, joissa hoitoon tulon ulkoinen syy -diagnoosi viittasi mahdolliseen tieliikenneonnettomuuteen. Lisäaineistosta rajattiin pois ne tapaukset, jotka yhdistyivät Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineistoon henkilötunnusten avulla. Aineisto koostui 5 663 hoitoilmoituksesta, joissa ulkoisen syyn ICD 10 -tautiluokitus (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems) oli liikennetapaturma (koodit V01 V99, liite 1) ja hoidon alkamispäivä sijoittui aikavälille 1.1. 31.12.2005. Näitä hoitoilmoituksia käsiteltiin tutkimuksessa erillisenä, tutkimusta täydentävänä lisäaineistona.
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 19 Kuva 2. Prosessikaavio Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineiston yhdistämisestä sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteriin.
20 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa Aineistojen vertailu HILMO:ssa ei ole tienkäyttäjäryhmää kuvaavaa muuttujaa, mutta tienkäyttäjäryhmä on johdettavissa ulkoinen syy -diagnoosin (ICD10-tautiluokitus, liite 1) avulla niille potilaille, jotka olivat diagnoosin mukaan olleet osallisina liikenneonnettomuudessa. Taulukoissa 3a ja 3b on vertailtu HILMOon ja Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineistoon merkittyjen tienkäyttäjäryhmien samankaltaisuuksia ja eroja henkilöillä, jotka hakeutuivat sairaalahoitoon kuuden päivän kuluessa onnettomuudesta. Aineistojen vertailussa on kuitenkin huomioitava, että ulkoinen syy -diagnoosin ensisijainen tarkoitus ei ole tienkäyttäjäryhmän selvittäminen. Tilastoinnissa on tarkoituksenmukaista käyttää poliisin määrittelemää tienkäyttäjäryhmää. Taulukko 3a. Aineistojen tienkäyttäjäryhmien vertailu (n=3 434). Sarakkeilla PATJA- ja riveillä HILMO-aineistosta johdetut muuttujat. Tienkäyttäjäryhmä HILMOn mukaan Tienkäyttäjäryhmä Tilastokeskuksen aineiston mukaan Jalankulkija Polkupyörä Mopo tai moottoripy örä Henkilö- tai pakettiauto Kuorma- tai linjaauto 2 Muu Yhteensä Jalankulkija 214 31 2 7 2 0 256 Polkupyörä 7 286 14 1 1 1 310 Mopo, moottoripyörä 2 0 467 4 0 2 475 Henkilö- tai pakettiauto 33 12 13 1 517 23 0 1 598 Kuorma- tai linja-auto 5 0 1 15 39 26 86 Epämääräinen 1 45 34 52 112 8 13 264 Puuttuu 22 11 25 370 14 3 445 Yhteensä 328 374 574 2 026 87 45 3 434 1. Ulkoinen syy ei viittaa tieliikenneonnettomuuteen 2. Sisältää myös erikoisautot Taulukko 3b. HILMOn tienkäyttäjäryhmien osuvuus tieliikenneonnettomuusaineiston tienkäyttäjäryhmätietoon Tienkäyttäjäryhmä Osuvuus (%) Jalankulkija 65 Polkupyörä 77 Mopo tai moottoripyörä 81 Henkilö- tai pakettiauto 75 Kuorma- tai linja-auto 45 Muu tienkäyttäjäryhmä 29 Tieliikenneonnettomuusaineiston jalankulkijoista 65 prosenttia on jalankulkijoita myös HILMO-aineiston ulkoinen syy -muuttujasta johdetun tienkäyttäjäryhmän mukaan. Yhdistetyssä aineistossa 21 prosentissa eli 709 tapauksessa ulkoinen syy ei viitannut mihinkään tienkäyttäjäryhmään (264 tapausta, 8 %) tai ulkoinen syy puuttui
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 21 kokonaan (445 tapausta, 13 %). Kuorma- ja linja-autojen kuljettajien ja matkustajien kohdalla tienkäyttäjäryhmätiedot erosivat eri aineistoissa eniten. Näissä poliisin merkitsemä tienkäyttäjäryhmä oli sama HILMOssa vain 45 prosentissa tapauksista, toisaalta tässä ryhmässä myös havaintoja oli vain 87. Taulukossa 3c on kuvattu Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineiston havaintojen yhdistymistä HILMO-aineistoon henkilövahinkojen mukaan. Tilastokeskuksen aineistossa loukkaantuneiksi merkityistä henkilöistä (8 986) yhdistyi hoitoilmoitusrekisteriin 3 363 henkilöä. Kuolleista yhdistyi 71 henkilöä, mikä johtuu siitä, että suurin osa liikenneonnettomuudessa kuolleista menehtyy heti tai ennen sairaalaan pääsemistään. Taulukko 3c. Tieliikenneonnettomuusaineiston havaintojen yhdistyminen hoitoilmoitusrekisteriin Henkilövahinko Tilastokeskuksen aineistossa Lukumäärä Tilastokeskuksen aineistossa Sairaalahoidossa olleet (HILMO) Kuollut 379 71 kuollut heti 311 - kuollut sairaalassa 71 71 Loukkaantunut 8 986 3 363 Ei henkilövahinkoa 53 723 463 Yhteensä 63 088 3 434 Taulukossa 4 on vertailtu tieliikenneonnettomuusaineiston henkilövahinkotietoa sairaalahoidossa olleiden potilaiden hoidon kestoon. Sairaalahoidossa oli kuuden päivän kuluessa onnettomuudesta 463 henkilöä (13 %), jotka eivät poliisin mukaan loukkaantuneet liikenneonnettomuudessa. Heistä 86 loukkaantui niin vakavasti, että vamman hoito kesti vähintään yhden vuorokauden. Taulukossa 4 kuolleiden lukumäärä kuvaa onnettomuuden seurauksena sairaalassa kuolleiden potilaiden määrää. Heistä 23 (32 %) kuoli matkalla sairaalaan tai pian sairaalaan saavuttuaan, muut (68 %) vuorokauden kuluttua onnettomuudesta tai myöhemmin. Taulukko 4. Hoidon kesto poliisin henkilövahinkoluokittelun mukaan Tieliikenneonnettomuusaineistoon Hoidon kesto, vuorokautta Yht. merkitty henkilö- vahinko 0 1 2 4 5 6 7 14 > 15 Ei henkilövahinkoa 67 144 109 39 51 53 463 Kuollut 23 12 12 3 13 8 71 Loukkaantunut 186 752 807 234 424 497 2 900 Yhteensä 276 908 928 276 488 558 3 434
22 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa Tieliikenneonnettomuusaineisto ja hoitoilmoitusrekisteri yhdistyivät varsin luotettavasti, vaikkakin 13 prosentille sairaalahoidossa olleista potilaista poliisi ei ollut merkinnyt henkilövahinkoa. Mikäli henkilö oli hakeutunut hoitoon viiveellä, poliisi on voinut korjata loukkaantumistiedot näiden osalta tutkintapöytäkirjoihin, mutta tietoa ei kuitenkaan ole päivitetty PATJA-rekisteriin. Aineistot voitiin yhdistää, koska molemmat aineistot olivat hyvälaatuisia ja tunnistetiedot oli merkitty kattavasti. Lisäksi oli tärkeää, että tutkittavan aineiston poiminta kohdistettiin koko HIL- MO-rekisteriin eikä vain niihin tapauksiin, joissa ulkoinen syy viittasi liikenneonnettomuuteen. 3.4 Ongelmat aineistojen kattavuudessa ja yhdistämisessä Henkilötunnus avainmuuttujana Aineistojen yhdistämisessä ja hoitoilmoitusten ketjuttamisessa hoitokokonaisuuksiksi haasteeksi osoittautuivat puutteelliset sekä eri tavoin muodostetut keinotekoiset henkilötunnukset. Ulkomaalaisille henkilöille, joilla ei ole suomalaista henkilötunnusta, generoidaan sekä hoitoilmoitusrekisteriin että tieliikenneonnettomuusaineistoon keinotekoiset henkilötunnukset saatujen syntymäaika- ja sukupuolitietojen perusteella. Tunnusten generointimenettely ja taustatietojen saatavuus vaihtelivat sekä aineistojen välillä että HILMO-aineiston sisällä. Generoituja henkilötunnuksia ei voitu luotettavasti käyttää aineistoja yhdistettäessä. Tilastokeskuksen aineistossa onnettomuuksiin osallisista henkilöistä ulkomaalaisia ilman suomalaista henkilötunnusta oli noin kolme prosenttia (1 308). Tilastokeskuksen aineistosta henkilötunnus puuttui kokonaan 1 399 onnettomuuteen osalliselta henkilöltä. Näiden henkilöiden henkilötietojen tallennusta poliisi ei ollut nähnyt tarpeelliseksi, sillä poliisi ei ollut epäillyt heitä asianosaisiksi tai osallisuudesta rikokseen. Hoitoilmoitusrekisterissä oli yhteensä 9 754 hoitoilmoitusta, joissa ulkoinen syy -diagnoosi viittasi tieliikenneonnettomuuteen. Niistä 5 663 (58 %) oli sellaisia, joissa potilaan henkilötunnusta ei löytynyt Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineistosta. Tieliikenneonnettomuus, joka aiheutti osalliselle sairaalahoitoa vaatineen vamman, ei siis ollut tullut poliisin tietoon tai poliisi ei ollut merkinnyt osallisen henkilötunnusta PATJA-järjestelmään.
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 23 Onnettomuuden ja hoitoilmoituksen yhteyden varmistaminen Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineistoa ja hoitoilmoitusrekisteriä yhdistettäessä huomio kohdistui siihen, johtuiko onnettomuuden jälkeinen sairaalahoitoon hakeutuminen tapahtuneesta tieliikenneonnettomuudesta vai muusta syystä. Kun hoitoon hakeutuminen tapahtui onnettomuuspäivänä, voitiin olla varsin varmoja, että hoidon aloittamisen syynä oli poliisin tietoon tullut tieliikenneonnettomuus. Myös myöhemmin aloitetussa hoidossa hoitoon hakeutumisen syy oli todennäköisesti Tilastokeskuksen aineistossa esiintynyt tieliikenneonnettomuus. Tällöin kyseessä olisi viiveellä esiin tullut vamma ja henkilön sairaalahoidon ja onnettomuuden yhdistäminen oli tämän tutkimuksen valossa aiheellista. Tutkimuksessa oletettiin osallisten onnettomuuden ja hoitojaksojen liittyvän toisiinsa, mikäli hoitojakso alkoi pian onnettomuuden jälkeen. Aloitettu hoito saattoi johtua joistain muusta syystä, esimerkiksi sairaudesta tai muusta tapaturmasta, joka on sattumalta tapahtunut pian tieliikenneonnettomuuden jälkeen. Tällöinkin onnettomuus ja sairaalahoito yhdistyivät tässä tutkimuksessa valittujen kriteerien mukaisesti. Tieliikenneonnettomuuteen yhdistyneistä 4 061 hoitoilmoituksista 840 (213+140+487, 20 %) oli sellaisia, joissa hoito oli aloitettu sairaalassa vasta aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua onnettomuudesta (taulukko 5). Taulukko 5. Onnettomuuden jälkeisen hoitoon hakeutumisen viive Tieliikenneonnettomuusaineistoon merkitty henkilövahinko Viive onnettomuudesta hoidon aloittamiseen (vrk) 0 1 2 6 7 10 11 30 Yhteensä Ei henkilövahinkoa 328 135 104 386 953 Kuollut 71 0 0 0 71 Loukkaantunut 2822 78 36 101 3 037 Yhteensä 3 221 213 140 487 4 061 Tutkimuksessa päädyttiin rajaamaan hoitoon tulon viive tutkimusaineistossa kuuteen vuorokauteen. Näin ollen yhdistetty tutkimusaineisto muodostui niistä 3 434 (3 221 + 213) henkilöstä, jotka hakeutuivat sairaalahoitoon viikon kuluessa onnettomuudesta. Hoitoontuloviiveen kasvaessa kasvaa myös todennäköisyys, että hoito ei liity poliisin tietoon tulleeseen onnettomuuteen.
24 LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa HILMO-aineiston kattavuus ja hoidon kesto HILMO-aineisto tuotetaan kalenterivuosikohtaisena aineistona. Siksi yhden vuosiaineiston avulla ei voida seurata potilaan hoitoketjun jatkumista eri sairaaloissa tarkasteluvuoden päätyttyä. Tutkimuksessa käytetty vuoden 2005 HILMO-aineisto ei siis sisältänyt kaikkia hoitoilmoituksia niistä potilaista, jotka olivat mukana potilaslaskennassa 31.12.2005 ja siirtyivät sen jälkeen vuoden 2006 puolella jatkohoitoon muuhun sairaalaan. Sairaalahoidon kokonaiskestoa ei voitu näiltä osin määrittää. Sama koskee vuoden 2005 lopussa tieliikenneonnettomuudessa olleita henkilöitä, jotka hakeutuivat loukkaantumisen vuoksi sairaalahoitoon vasta vuoden 2006 puolella. Sairaalahoidon kokonaiskeston määrittämiseksi kaikille vuonna 2005 tieliikenneonnettomuuksissa loukkaantuneille henkilöille olisi tutkimukseen pitänyt ottaa mukaan myös vuoden 2006 hoitoilmoitukset. HILMO-vuosiaineisto valmistuu tilastovuotta seuraavan vuoden syyskuussa. Vuosiaineiston myöhäinen valmistumisajankohta esti vuoden 2006 aineiston käytön tutkimuksessa. Samasta syystä myöskään tilastovuotta seuraavan vuoden HILMOaineiston sisällyttäminen säännölliseen tieliikenneonnettomuustilastointiin ei ole mahdollista. Mikäli säännöllisessä tieliikenneonnettomuustilastoinnissa käytettäisiin lopullista HILMO-aineistoa, siirtyisi tilaston valmistumisajankohta nykyistä myöhäisemmäksi. HILMO-aineisto ei nykyisellään sisällä täysin kattavasti tietoja koko terveydenhuoltosektorista. STAKESin tavoitteena on saada vuoteen 2011 mennessä hoitoilmoitusten piiriin myös avoterveydenhuolto terveyskeskuskäynteineen, jotta potilaan koko hoitokokonaisuutta voidaan käsitellä. Tieliikenneonnettomuusaineiston kattavuus Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineistossa peittävyys on henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien osalta noin 20- prosenttinen. Eri onnettomuustyyppien peittävyydessä on eroja. Huonoin peittävyys on yksittäisonnettomuuksissa loukkaantuneista polkupyöräilijöistä. Puutteellisuudet johtuvat lähinnä siitä, etteivät onnettomuudet tule poliisin tietoon. Syy siihen, ettei onnettomuuksia ilmoiteta poliisille, on valtaosassa tapauksia vahinkojen pienuus ja korvauksesta sopiminen. Puuttuvista loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista valtaosa on lieviä loukkaantumisia, sillä tieliikennelaki velvoittaa ilmoittamaan onnettomuudesta poliisille vain, jos joku on loukkaantunut vakavasti. (Tielaitos 2000) Tässä tutkimuksessa poliisin aineistoon yhdistyi 3434 liikenneonnettomuuden seurauksena sairaalahoidossa ollutta henkilöä. Näi-
LINTU 3/2007 Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa 25 den lisäksi hoitoilmoitusrekisterissä oli 4 546 loukkaantumistietoa, jotka viittasivat liikenneonnettomuuteen. Tilastoinnin ulkopuolelle jäi siis 57 prosenttia (4 546) liikenneonnettomuuden seurauksena sairaalahoitoa vaatineista loukkaantumisista vuonna 2005. Vuonna 2005 Poliisin tietoon tuli noin 34 000 onnettomuutta, kun taas vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia noin 96 000 liikennevahingosta (taulukko 6). Näiden onnettomuustietojen suuren eron selittävät osin lievät peltikolarit, joista asianomaiset eivät ilmoita poliisille, mutta joista kuitenkin haetaan korvausta vakuutuksesta. Toinen merkittävä ryhmä ovat polkupyöräonnettomuudet, joissa on sekä pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia että keskinäisiä törmäyksiä. (Tielaitos 2000) Taulukko 6. Tieliikenneonnettomuudet 2000 2005 Vuosi Poliisin tietoon tulleet onnettomuudet Liikennevakuutuksesta korvatut liikennevahingot Kuolemaan Loukkaantumiseen johtaneet Kaikki onnettomuudet johtaneet 2000 354 6 279 35 080 84 592 2001 386 6 065 35 660 88 552 2002 367 5 829 34 257 89 403 2003 346 1) 6 561 31 905 89 977 2004 323 6 444 32 669 94 161 2005 343 6 679 34 238 *) 96 000 1) muutos tilastoinnissa *) ennakkotieto 3.5 Tilastokeskuksen tilastoinnin ulkopuolelle jäävät loukkaantumiset STAKES toimitti Tilastokeskukselle myös aineiston, johon poimittiin sellaiset vuoden 2005 hoitoilmoitukset, joissa hoitoon tulon ulkoisen syyn ICD 10 -tautiluokitus oli liikennetapaturma (koodit V01 V99), mutta potilas ei ollut Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineistossa. Aineisto koostui 5 663 hoitoilmoituksesta, joissa hoidon alkamispäivä sijoittui aikavälille 1.1. 31.12.2005. Aineistoon jätettiin jokaiselta henkilöltä vain yksi hoitokerta, jonka lisäksi poistettiin ne tapaukset joissa henkilötunnus oli virheellinen. Tapaukset poistettiin, koska tarkastelussa haluttiin selvittää Tilastokeskuksen aineiston ulkopuolelle jäävien loukkaantumisten määrä. Näin saatiin joukko liikenneonnettomuudessa loukkaantuneita, joita ei ollut tullut poliisin tietoon, mutta jotka olivat saa-