FLYER Kaakkois-Suomen Ilmailumuseoyhdistys ry:n tiedotuslehti Marraskuu 2/2012 Aimo Waffe Vahvelainen 1.6.1920-18.8.2012 1
Puheenjohtajan pulinat 2/2012. Ankara on ajan virta. Nopeasti laukkaavat taas päivät kohti talvea. Ajan kulun peruttamattomuudesta saimme muistutuksen kesän lopulla kun viesti, Aimo Waffe Vahvelaisen lähdöstä Varjolaivueeseen, meidät tavoitti. Tämä Flyer lehtinen on kynäilty veteraanimme ja sankarimme muistolle. Museomme kesäkausi meni mukavasti. Kesäpoikamme Kalle Vepsäläinen ohjaili lukuisia vieraitamme oikein mukavasti. Toinen kesätyöntekijämme Harri Lattu kyhäili ansiokkaasti museokoneidemme kimpussa. Päätoimena hänellä paneutua noihin, pitäisi joskus nuokin laittaa asioihin joita meillä on rästissä hurumykket. Kuten DK-lisäpolttoainesäiliöiden kiinnilaitto, MG-ohjukset siiven alle paikoilleen ja FM-rungon kokoaminen ym. ym. Paljon saatiin aikaan ja molemmat pojat liittyivät yhdistyksemme jäseniksi. Alkukesästä pidetty museon avoimien ovien päivä oli menestys ja saa varmasti jatkoa tulevana keväänä. Tuonkaltaisiin talkoisiin kannattaa näemmä panostaa. Joensuun Ilmasilta kiltalaiset vierailivat alkukesästä ja toivat mukanaan Kusti Lehmusvuoren joka on Junkers 88 veteraaneja. Meillä nuoremmilla oli hieno päivä kun saimme samalla kertaa tavata Kustin ja Vaffen. Aimo singeerasi Waffe T-paitoja, eivätkä arvanneet kuinka arvokkaan muistoesineen saivat nuo kiltaveljet jotka sen silloin hankkivat. Yhdistyksemme taloutta riivannut, täysin järjetön vesilasku, saatiin vihdoin oikaistua kiitos julkisen median. Etelä- Saimaassa julkaistu yleisönosastokirjoitus ja siitä lähtenyt lehtiuutinen käynnisti sellaisen rumban että asia oikeni viimein. Saimmehan jonkunverran julkisuutta siinä samalla ja kunnallispolitiikkojen ja energiayhtiön suhmuroinnit saivat taas huutia. Helikopterihalli on myös edistynyt. Meille myönnettiin Museovirastolta mu- 2
seoiden harkinnanvaraista tukea 4000 käytettäväksi katteen hankkimiseen ko.pressuhalliin. Myös historianharrastus yhteistyökumppanimme Panssarikilta, lahjoitti varoja katteen hankintaan joten taloudellinen rasitus yhdistyksellemme on hyvin kohtuullinen saatavaan hyötyyn nähden. Kuopiosta pressuhallitoimittajalta hankimme mittatilauksena käypäsen katteen. Kuudensadan neliön pressu maksoi veroineen melko tasan 7000. Toinen päivä lokakuuta pressupaketti haettiin Kuopiosta ja 15.10 oli jännittävä talkoopäivä jolloin nostimme ja levitimme katteen. Saimme talkoo-apua taas helikopterikillalta josta suurkiitos, Saku Liikka, Jarmo Tammisto ja Tapani Vilppola. Ensikertalaisille hallinpystyttäjille oli se kokemus keikkua yli kuudenmetrin korkeudessa 550 kiloa painavan pressunyytin kanssa. Turvallisesti kuitenkin selvittiin haasteesta. Talkoot jatkuvat vielä ensikesänä, onhan halliin saatava kunnolliset ovet ja lattialle olisi hyvä saada asfaltti tai betonilaatta. Mutta mistä rahat? Tästä päästäänkin aasinsillan kautta finanssi asioihin, olisiko apua säätiöstä? Tuskin, koska olemme yhdistyksenä joutuneet maksamaan säätiölle osoitettuja laskuja koko sen ajan mitä tuo toimimaton instanssi on ollut olemassa. Olisikohan syytä keskustella koko säätiön lopettamisesta? Muistutan että säätiö perustettiin tukemaan taloudellisesti ja julkishallinnollisesti museota. Nyt on niin että yhdistys tukee taloudellisesti säätiötä. Avaan keskustelun aiheesta tässä. Puheenjohtaja Kimmo Marttinen 3
LENTOMESTARI AIMO VAHVELAINEN SIIRTYI VARJOLAIVUEESEEN Vahvelaisen kuolemaa kunnioittavista huomionosoituksista. Aimo siunattiin haudan lepoon Ilmavoimien vainajien muistopäivänä 7. syyskuuta 2012 Lappeenrannan Vanhalle hautausmaalle. Aimo Waffe Vahvelainen taisteli ilmassa isänmaan vapauden puolesta ja selvisi sotavuosista lähes kolhuitta. Palve- Rautjärvellä 1. 6. 1920 syntynyt kunnioitettu sotainvalidi ja korvaamaton ystävä, lentomestari Aimo Vahvelainen suoritti viimeisen lentoonlähdön Taavetin linnoituksessa 18. 8. 2012. Kolmen sodan hävittäjälentäjä ja lämmin kanssaihminen poistui tästä maailmasta kauniina kesäpäivänä siniristilippujen alla ja ystävien ympäröimänä Salpalinja perinneyhdistyksen 10-vuotisjuhlan alkaessa. Tieto Aimo Vahvelaisen elämän päättymisestä tuli monelle meistä raskaana yllätyksenä. Ikäluokkansa viimeisiin kuulunut sotilaslentäjä jätti paluukyytipaikan autossamme tyhjäksi, eikä saapunut enää maalliseen kotiinsa. Poistuimme juhlapaikalta hiljaisina Aimoa ajatellen. Kiitän juhlan toimihenkilöitä välittömästi juhlapaikalla järjestetystä, Aimo 4 lua Suomen ilmavoimissa hän luonnehti elämänsä tärkeimmäksi ajaksi. Hän piti kunnia-asiana olla vihollista vastassa ratkaisemassa maamme tulevaisuuden suuria linjoja. Erityisellä lämmöllä Aimo muisti lentäjäveljiään ja kertoi vakavoituen sodan armottomuudesta päättäen usein puheensa hiljaiseen huokaisuun: kunpa sellaiseen ei enää koskaan jouduttaisi. Iskukykyisen hävittäjälentolaivue 24:n sotaretki vei Aimon mm. Ruokolahdelle, Lemille ja Nurmoilaan, jossa Brewsterin pyörät vajosivat lentoonlähdössä liejuun ja kone teki kuperkeikan. Aimo sai muistoksi sotavamman otsaansa. Hän lensi myös Mikkelissä päämajaa suojaamassa ja tapasi henkilökohtaisesti Marskin, joka kätteli Aimoa. Kesäkuun puolivälistä
lukien sodan loppuun 1944 HLeLv 24 tukeutui Lappeenrannan lentokenttään, joka oli jatkuvien pommitusten kohde. Suurhyökkäys Kannaksella alkoi mahtavalla voimalla. Nuori lentäjä oli kiinni ilmasodassa tiukemmin kuin koskaan. HLeLv:n lentokalustona olivat nyt tehokkaat saksalaiset Messerschmitt - koneet, jotka nostivat merkittävästi laivueen iskukykyä. Aimo kävi ilmasotaa Lappeenrannasta jatkosodan päättymiseen saakka. Hänen kohdaltaan sota ei kuitenkaan päättynyt. Nyt edessä olivat sotalennot lapissa, myös pommikoneilla. Maaleina olivat perääntyvät saksalaisjoukot. Pohjoisen, sodan päätyttyä Aimon jatkoi ilmavoimissa laivueohjaajana, kouluttajana ja sotilaslennonjohtajana ja siirtyi eläkkeelle v. 1958. Siviilielämä johti Aimon mm. autovuokraamoyrittäjäksi ja liikenneopettajaksi Helsingissä ja Lappeenrannassa. Myös ilmailumuseotoiminta kutsui Aimon mukaansa. Hänestä tuli Karjalan ilmailumuseon ja Karjalan Ilmailumuseosäätiön perustajajäsen. Aimo Vahvelainen viihtyi ja toimi aktiivisesti paikallisessa sotainvalidiosastossa. Sydänasiana oli seurata ilmailua ja toiminta sotalentäjien perustamassa Pilvenveikot järjestössä. Muistamme lämmöllä suorapuheisen Aimon kanssa vietetyt lukuisat ja aina viihtyisät keskustelutuokiot, joiden keskiössä oli usein ilmailu ja Aimo itse. Poissaolevista henkilöistä hänellä ei ollut pahaa sanottavaksi. Aimo tutustui helposti kanssaihmisiin, miehiin ja naisiin, yli sukupolvien. Ystävien lapset saivat Aimolta lämpöiset halaukset Lentomestari Aimo Vahvelainen palkittiin toimistaan isänmaan hyväksi lukuisilla kunniamerkeillä. Hänen rintapieleensä oli ripustettuna mm. VR 4, VM 2, VM 1 ja Talvisodan muistomitali. Rintataskuun sydämen puolelle oli kiinnitetty 14.6.1940 myönnetty Akseli Gallen Kallelan suunnittelema, sotilaslentäjien suuresti arvostama, vanha lentomerkki, jota on kutsuttu myös Lätkäksi Aimo Vahvelainen palveli Suomen ilmavoimissa 20 vuotta sisältäen kolme sotaa ja 5 sotavuotta. Hän kantoi Tammenlehvää. Lentomestari Aimo Vahvelaisen muistolle kunniaa tehden Jouko Kuronen 5
Dramaattinen juhla, uljas lähtö lentomestarille Salpalinjan perinneyhdistyksen 10- vuotisjuhla Taavetissa 18.8.2012 oli alkamassa aikataulussaan, kun kävi ilmi, että katsomossa oli juuri joku saanut sairaskohtauksen. Ripeät vierustoverit aloittivat elvytyksen välittömästi. Muu yleisö ja ohjelman esittäjät odottivat suosiolla hoitotilanteen päättymistä. Ensivasteen auto ja ambulanssi olivat nopeasti paikalla. Potilas siirrettiin katsomosta sivuun ensiavun jatkamiseksi. Puolen tunnin kuluttua Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Arto Mikkonen ilmoitti yleisölle, että 92-vuotias sotiemme veteraani, lentomestari Aimo Vahvelainen oli juuri menehtynyt. Mikkosen johdolla yleisö seisaaltaan kunnioitti vainajan muistoa hiljaisella hetkellä ja Pohjois-Kymen Sotilaspoikakuoro esitti tilanteeseen sopivan kauniin kappaleen. Mikkonen totesi, että paras tapa kunnioittaa lentomestarin muistoa on viedä ohjelma suunnitellusti läpi. Tilanne oli kaikille paikalla olleille dramaattinen ja koskettava. Salpalinjan perinneyhdistyksen 10-vuotisjuhla oli 6 ollut lentomestarille niin tärkeä, että hän halusi lähteä Lappeenrannasta saakka kunnioittamaan juhlaa läsnäolollaan. Hän on ollut Luumäellä tuttu myös monissa muissa isänmaallisissa juhlissa. Niin surullinen kuin tapahtuma olikin, oli se sotaveteraanin päätepysäkkinä myös uljas. Kuolla isänmaallisessa juhlassa, historiallisessa ympäristössä vanhassa linnoituksessa ja Suomen Salvan pääaseman ja Hamina-Taavetti-linjan välimaastossa, on kunniakas päätös sotilaan pitkälle elämälle. Hän menehtyi paikassa ja tilaisuudessa, jossa hän vielä itse näki, että nykypolvi kunnioittaa ja antaa suuren arvon hänelle ja hänen aikalaistensa teoille. Lentomestari oli uskollinen isänmaalleen loppuun saakka ja ansaitsee nöyrän kunnioituksemme. Salpalinjan salat Terho Ahonen http://salpalinjansalat.blogspot.fi/ 2012/08/dramaattinen-juhla-uljaslahto.html K-SIMY Joulujuhla 29.11.2012 Perinteinen puurojuhla vietetään Lentoaseman kahvilassa klo 18 TERVETULOA
Ystäväämme Aimo Vaffe Vahvelaista muistellen. Aimo Vahvelaisen ensitapaaminen 40-vuotis laivuejuhlassa Rissalassa elokuussa 1979. Kättelymme tapahtui usean muun veteraanin tapaamisen yhteydessä ja silloin ei lähempää keskustelua ehtinyt syntyä. Meitä oli paikalla kolme ulkopuolista; kustantaja Kalevi Keskinen, lentoaseman päällikkö Jouko Kuronen ja Fokker D XXI sekä FR-81 sukellusetsinnöissä ja nostotöissä mukana ollut Timo Nyman. Toinen kohtaaminen oli lappeenrannan lentonäytöksessä elokuussa 1985, mukana lähes laivueellinen Pilvenveikkoja. Olavi Veijalainen kertoi ja esitteli tapaamisen yhteydessä FR-81 sukeltajan Timo Nymanin. Fokker DXXi, FR-110 paljastustilaisuuden ja laivuejuhlan yhteydessä Utissa marraskuussa 1989 ( 50-vuotis juhla ). Immolassa 23.7.1994 Osasto Kuhlmeyn muistokiven paljastusjuhlassa samassa pöydässä juhlalounasta nauttien. Juhlan jälkeen olimme Olavi ja Marjatta Veijalaisilla. Täällä Vaffe avautui ja kertoi talvisodan aikaisesta ilmataistelusta ja luutnantti Kokon saattamisesta hoitoon. Pyysin lisäksi juttua BW-388 uppoamisesta ilmataistelun jälkitilanteessa ja kersantti Jouko Liljan noutoa Seivästöltä. Nämä Vaffe kertoi muistinsa mukaan. Tämä liittyi heinäkuun alussa 1994 BW- 388 etsintään jossa olin amerikkalais-venäläisen ryhmän asiantuntijana. Myöhemmin Vaffe postitti merikortin johon oli merkitty paikka, jonne hänen mielestään BW-388 upposi. Utissa kaksi, Koskelainen Kela Vahvelainen Vaffe, saman lentueen veteraania kohtasi monien vuosien jälkeen mehukkaiden voimasanojen ja muisteloiden yhteydessä. Matka Rissalaan Ilmavoimien Fokkerilla Karjalan Lennoston Killan lipun naulaustilaisuuteen ja illalla takaisin. Tämän jälkeen pidin yhteyksiä puhelimella silloin tällöin, kysellen usein Vesivehmaan aikoja 1940-41. Joutsenossa, Olavi ja Marjatta Veijalaisilla tavattiin heidän merkkipäivillään, mielenkiintoisia asioita kuultiin sodan ajasta ja ilmailusta. Aili Vahvelaisella, Marjatta Veijalaisella ja puolisollani Ritvalla oli omat keskustelun aiheet. 7 Lappeenrannassa, lokakuun alussa 1996, Kaakkois-SuomenIlmailumuseoydhistyksen perustamiskokouksessa tavattiin jälleen. Kahvittelun aikana ja kokouksen lopussa oli juttua menneistä ajoista ja tulevasta museoon liittyvästä ajasta. Selänpään muistomerkin paljastustilaisuus elokuun alussa 2003 jossa keskustelu luisti miesten ja puolisoittemme kesken. Vaffe kertoi mehukkaasti luutnantti O.Mustosen 4 koneen parven olleen vuorokauden kapteeni L.Aholan lentueen vahvistuksena. Pidin puhelin yhteyksiä. Kerran soittoni yhteydessä ilmeni Aili -puolison poismeno. Yhteisen ystäviemme, Olavi ja Marjatta Veijalaisen muistotilaisuuksissa istuimme samassa kahvipöydässä. Hartaissa tilaisuuksissa muistot kääntyivät myös huumorin puolelle. Olavi ja Marjatta eivät olisi pahastuneet, tuntien meidät yhteisten vuosikymmenten ystävyydestä. Syksyllä 2010 pyysin apua jatkosodan ajan valokuvien tunnistamisiin. Puhelu päättyi seuraavasti: -soita kun olette tulossa, vaikka päivää ennen. Näin kävikin. Ystäväni H. Saraluodon kanssa saimme runsaasti Lentolaivue 24:n 1. lentueen sotataipaleen tietoja. Viimeinen lämminhenkinen tapaaminen sattui Selänpään lentokentällä 17.6.2012. Olimme tapahtuma-aikana läheisesti yhteydessä. Jälleen, monenko kerran, vaimoni ja minä saimme eloisasti kertovan Vaffen juttuja kuunnella kenttäoloissa kuin kahvitilaisuudessakin. Aimon ystävällinen ja eloisa karjalainen olemus jäi pysyvästi mieliimme. Siellä Aimo Varjolaivueessa ohjaa pieni pilke silmäkulmassa Aili Vierellään. UNOHTUMATONTA. Timo ja Ritva Nyman Orimattilassa 30.9.2012 Keskellä tähtien Kehdossa pilvien sinisten. Varmasti turvassa. Timo Nyman on ilmailuhistorian harrastaja ja vuosikymmeniä toiminut Suomen menestyksekkäin ja tarmokkain lentokonehylkyjen sukeltaja. Toim. huom.
www.karjalanilmailumuseo.fi MUSEOKAUPPA JA NÄYTTELY avoinna kesän ajan. Lentokentäntie 37 Puheenjohtaja Kimmo Marttinen kimmo.marttinen@gmail.com Rahastonhoitaja Kari Cajander Kimmo Marttinen kimmo.marttinen@gmail.com 8