YSTÄVÄKIRJE 2/96 Ryttylä 11.12.1996 Jorma ja Lea Pihkala Lähetyskeskus 12310 Ryttylä F (019) 757 112 fax (019) 757 055 jorma.pihkala@online.tietokone.fi Teille on syntynyt Vapahtaja! "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, neitseestä syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt sydämiimme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta." (Gal. 4:4-7) Kolme joulua On kolme joulua. Ensimmäisenä Jumala antoi oman Poikansa tulla tänne meidän keskellemme. Koko Jumalan täyteys asui pienen pienessä Jeesus-vauvassa. Jumalan tulo ihmiseksi on ihmeiden ihme. Golgatan ristin uhrillaan Hän osti meidät vapaaksi synnin, kuoleman ja Sielunvihollisen kahleista. Hän teki sen, että me pääsisimme Jumalan lapsen asemaan. Lopullinen joulu on se suuri taivaallisen valon ja ylistyksen juhla, jossa me pääsemme yhdessä Kristuksen kanssa omistamaan koko sen suunnattoman perinnön, minkä Hän kuolemallaan testamenttasi meille. Kaikki taivaalliset aarteet muuttuvat ihmeelliseksi kokemukseksemme ja loputtomana soi: Kunnia Jumalalle korkeudessa! Uusi maa ja uusi taivas on oleva täynnä rauhaa ja Jumalan mielisuosiota. Joulu on oleva ainainen. Joulu tänään on sitä, että evankeliumin sanan kautta Jeesus Kristus syntyy Pyhässä Hengessä ihmisen sydämeen. Evankeliumin sisällön Paavali tiivistää 1. Kor. 15:3-8 itse asiassa neljään perusasiaan: 1. Kristus kuoli meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan. 2. Hänet haudattiin. 3. Kristus nousi kuolleista kirjoitusten mukaan. 4. Hän ilmestyi yli 500:lle todistajalle. Evankeliumi on siis lauseilla ilmaistavissa oleva viesti, jonka kuka tahansa voi joko kuulla korvillaan tai lukea silmillään. Raamattu sanoo tästä evankeliumista, että se on Jumalan voima, suunnattomasti suurempi ja ihmeellisempi voima kuin Jumalan luomistyössä toiminut Jumalan sanan voima. Eräässä mielessä voidaan tietysti sanoa, ettei ole mitään voimattomampaa kuin muutama lause, joille kuka tahansa voi sulkea silmänsä tai korvansa. Tätä evankeliumin näennäistä heikkoutta Jeesus kuvaa vertauksessaan kylväjästä, jossa Jumalan evankeliumin totuuden sana verrataan siemeneen. Siemenessä on kyllä merkillinen elämän voima, mutta se ei pääse vaikuttamaan kuin hyvässä maaperässä. Jos ja kun ihmissydän avautuu evankeliumin sanalle, evankeliumi vaikuttaa hänessä niin, että ihminen pelastuu. Noihin neljään lauseeseen itseensä ei tietenkään sisälly mitään maagista voimaa sen enempää kuin mihinkään muihinkaan lauseisiin, vaan evankeliumin voima perustuu siihen, että Herra Jeesus Kristus itse on valinnut evankeliumin sanan siksi "ratsukseen", jolla Hän itse ratsastaa ihmissydämen portista sisälle. Kristus itse tulee evankeliumin sanassa, sen alla ja sisällä, ja jakaa ihmissydämeen kaiken sen, minkä Hän omilla pelastusteoillaan on hankkinut:
Jeesus "siirtää" evankeliumin kautta koko Golgatan työn siunauksen ihmisen sydämeen asti. Hän saa Jeesuksen uhrin tähden synnit anteeksi ja täydellisen lahjavanhurskauden. Jeesus siirtää evankeliumin sanassa myös hautaamisensa ja ylösnousemuksensa siunauksen sanan vastaanottajaan. Iankaikkinen elämä, jonka yli kuolemalla ei ole mitään valtaa, lahjoitetaan sydämeen, joka avautuu evankeliumille. Evankeliumin sanan välityksellä ihmissydän pääsee osalliseksi myös siitä, että Ylösnoussut Jeesus ilmestyy hänen sydämelleen, hän oppii tuntemaan Herran ihmeellisen läheisyyden ja suuruuden. Ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Pelastukseen tarvitaan siis evankeliumin kuuleminen ja sen vastaanottaminen. Äärimmäisen tärkeää on, että evankeliumi julistetaan kokonaisena. Jos siitä otetaan pois jotain, niin kuin usein tänä päivänä Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus korvataan epämääräisellä alkuseurakunnan "ylösnousemususkolla", niin tällainen typistetty evankeliumi on turhaa (1. Kor. 15:2,14,17) ja voimatonta. Samoin sellainen evankeliumi, johon lisätään jotain, ei kykene pelastamaan ketään. Evankeliumin tulee olla koko evankeliumi ja vain evankeliumi, jotta Herra Jeesus voisi Pyhän Henkensä kautta tehdä pelastavaa työtään. Uskovan elämä perustuu jatkuvaan evankeliumin sanasta elämiseen ja siinä pysymiseen. Evankeliumista kiinni pitävä pääsee perille iankaikkiseen elämään, taivaalliseen perintöönsä. Rouva F:n adventtimatka Suomeen Lean keväinen matka Japaniin hoitamaan syöpään sairastunutta Fusayo F:ta (43) sai yllättävän jatkon, kun marraskuun alussa rouva soitti ja pyysi saada tulla käymään Suomessa aikuisen tyttärensä Mamin (23) ja nuorimman lapsensa Shigekin (10) kanssa. Olimme aika huolissamme hänen selviytymisestään matkan rasituksista, sillä kurkkusyövän vuoksi hän ei ollut kyennyt syömään enää pariin kuukauteen tänne tullessaan, hän oli laihtunut 30 kg:n painoiseksi ja hänen kipunsa olivat niin kovat, että kipulääkkeiden vaikutuksen lakatessa hänen olonsa käy sietämättömän vaikeaksi. Mutta koska tiesimme, että kysymys oli hänen suuresta unelmastaan ja toisaalta, koska tiesimme, että häntä ei oltu vielä kastettu, toivotimme hänet tervetulleeksi. Jossakin määrin epäilimme hänen mahdollisuuksiaan tulla, mutta käsittämättömällä tahdonvoimalla kipulääkkeiden varassa hän lähti matkaan, vaikka hänen voimansa eivät riittäneet kerrallaan kuin muutaman askeleen ottamiseen. Samalla esitimme useaan suuntaan esirukouspyyntöä, että hänet voitaisiin kastaa tämän matkan aikana. Jumala vastasi rukouksiimme niin, että hänet kastettiin 3.12. muutaman entisen japaninlähetin ja kahden lapsensa läsnäollessa meillä kotona. Hän ja hänen perheensä (mies ja 4 lasta, joista 3 aikuista) tarvitsevat jatkuvaa esirukousta. Inhimillisin mittapuin aika taivaallisen joulun alkaa on rouva F:ta lähellä. Ennen paluutaan Japaniin rouva F jakoi tuntojaan: "Vaikka Suomi on häkellyttävän pimeä ja vaikka itselleni pimeyden kestäminen on aina ollut vaikeaa, täällä ihmiset ovat ihmeen lämpöisiä. Täällä on ollut niin hyvä olla, että voisin hyvin jäädä tänne kuolemaan, ellei mieheni odottaisi minua kotona." Juttelimme paljon taivaan ihanuudesta, siitä Jumalan vanhurskauden valtakunnasta, missä saamme katsella kasvoista kasvoihin Jeesusta Kristusta. Rouva F on tehnyt valmistelunsa taivasmatkaa varten. Kysymykseeni kannattiko näin raskaalle matkalla niin vähäisin voimin tulla, viitaten kasteeseensa, jossa hänet liitettiin Jeesuksen kärsimiseen, kuolemaan ja ylösnousemiseen, hän vastasi: "Tätä varten ovat olleet viimeiset 10 vuotta elämässäni! Jumala on johdattanut minut tänne." Jumalan valtakunnan lähestyminen hänen elämäänsä alkoi oikeastaan jo noin 20 vuotta sitten. Silloin hän ensi kertaa elämässään törmäsi kristittyihin. Nuorena sairaanhoitajana Ananin Keskussairaalassa hän joutui näkemään ilmiön, joka tuntui hänestä
uskomattomalta. Ananin Luterilaisen seurakunnan rouva Okahisan 38 vuotias mies oli juuri kuollut syöpään. Normaalisti kuolemantapauksen yhteydessä omaiset itkevät, mutta siinä potilashuoneessa vainajan ympärillä veisattiin kiitosvirsiä vielä toista tuntia potilaan poisnukkumisen jälkeenkin. Leskikin näytti käsittämättömän onnelliselta, sillä hänen miehensä oli vasta viikkoa aikaisemmin löytänyt elävän uskon Jeesukseen, saanut syntinsä anteeksi ja levon sydämelleen. Sairaanhoitajatar F ei voinut olla näkemättä sitä suurta eroa, mikä oli uskovan kristityn ja buddhalaisen ajallisen kuoleman välillä. Seuraavan kerran rouva F törmäsi kristittyihin 12 vuotta sitten, kun hän joutui hoitamaan perheemme silloin 6-vuotiasta Sampoa pikku leikkauksen jälkeen. Lea oli japanilaiseen tapaan kaiken aikaa potilaan vierellä ja sai monta tilaisuutta jutella tämän silloin jo kolmen lapsen äidin, rouva F:n kanssa. Noista muutamista päivistä kehkeytyi luja ystävyys hänen perheensä ja meidän perheemme välille. Rouva F alkoi ensin käydä ruokapiirissä kotonamme ja sitten kun hänen neljäs, nyt 10 vuotias, lapsensa syntyi, hänelle tuli tilaisuus alkaa käydä kirkossa säännöllisemminkin. Sanan nälkä kasvoi ja kasvoi. Usein hän saattoi yötöistä päästyään käydä hakemansa vauvansa kotoaan ja tulla heti kirkolle opiskelemaan Jumalan sanaa. Väsymys ei ollut este, kun sydän janosi Elämän Leipää. Noihin aikoihin hän alkoi ymmärtää, mistä synnissä on kysymys ja usein hän ripissä kertoi sydämensä taakat ja sai kuulla evankeliumin sanan: "Jeesuksen Golgatan ristillä vuodatetun uhriveren tähden ja Hänen ylösnousemisensa tähden saat kaikki syntisi anteeksi." Parannuksessa hän kääntyi näin Herran puoleen ja sai omistaa Jumalan rauhan. Usko Jeesukseen syntyi hänen sydämeensä. Hänen isänsä, erään japanilaisen uususkonnon innokas kannattaja ja paikallinen kirjallisuuden levittäjä, samoin kuin hänen veljensä näkivät rouva F:ssa tapahtuneen muutoksen ja alkoivat käydä kirkolla. Isä tuli juttelemaan kaikenlaisia uskontoon liittyviä asioita ja veli opiskelemaan englannin kieltä ja Raamattua. Rouva F:n mieskin kiinnostui asioista ja kävi jonkin aikaa erittäin innokkaasti kirkossa Jukka Kallioisen antamassa Raamattu-opetuksessa. Mutta sielujen Murhaaja ei ole valmis liian helpolla luopumaan seuraajistaan. Hänelle tuli kiire. Mies saatiin ensin pelästymään omaa uskonnollista innostumistaan ja sen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia työpaikalla. Niin kirkossa käynti sai jäädä. Isä taas sai tyttärensä käymään oman uskontonsa vaikutusvaltaisen opettajan puheille, joka neuvoi häntä: "Kristityt ja me Oomoto-uskonnon palvelijat uskomme samaan Jumalaan. Voit aivan rauhassa uskoa Jeesukseen, mekin kunnioitamme Häntä, mutta älä nyt kuitenkaan kristillistä kastetta ota. Se ei ole tarpeen, uskosi Jumalaan riittää." Rouva ei halunnut nousta isänsä ja miehensä tahtoa vastaan ja niin jo pitkälle suunniteltu kaste jäi joksikin aikaa häneltä saamatta. Mutta usko Jeesukseen ei hänen sydämestään sammunut. Viime helmikuussa saimme sitten puhelun Japanista. Kirkkaalla ja valoisalla äänellä rouva F kertoi, että hänessä oli todettu pitkälle kehittynyt syöpä, joka hoitamattomana johtaisi kuukaudessa kuolemaan. Lea lähti siltä istumalta hankkimaan lentoliput Japaniin ja lähti häntä kuukauden päiviksi hoitamaan, niin kuin aiemmissa kirjeissä olemme kertoneet. Liisa Pollarikin sai tilaisuuden käydä Japanin matkallaan häntä tervehtimässä. Alussa koko perhe oli niin shokissa kuulemastaan, että itki ja valitti hänen ympärillään. Itse asiassa sairaan rouvan tehtävänä oli lohduttaa perheen jäseniä kertomalla, millaiseen ihanaan taivaalliseen valtakuntaan hän pian pääsisi. Solumyrkyt tehosivat sen verran, että ollaan jo loppuvuodessa.
Maanantaina 2.12. kysyin häneltä: "Tiedätkö minkä lahjan haluaisin Sinulle antaa?" Hän vastasi: "Kyllä tiedän, olen tiennyt sen jo 10 vuotta. Sinä haluaisit kastaa minut." Seuraavana päivänä hän sanoi: "Voisinko minä ihan tällaisenani saada kasteen?" Kun tiesin hänen vilpittömän parannuksen tekemisensä ja aidon uskonsa Jeesukseen, vastasin: "Juuri sellaisenasi saat käydä Jumalan armoliittoon." Ennen lähtöä paluumatkalle, joka osoittautui odotettuakin hankalammaksi, kun Japanin päässä oli raju talvimyrsky hän totesi: "Nyt tuntuu siltä, että tänä jouluna voisin todella iloita, riemuita ja juhlia. Iesusama ga umarete, hontoo ni omedetoo gozaimasu." Jeesus on syntynyt, olemme todella onniteltavia sen tähden. Työkuvioista Keväällä kuvittelin kirjoittavani kiertokirjeitä vähän tiuhempaankin tahtiin, kun siihen on kehotettu, mutta harvoin on ollut niin kiireistä ja rankkaa syksyä, kuin mitä nyt on takana päin. Toukokuussa saimme 30 hengen vierailija porukan Länsi-Japanin Ev.lut. Kirkosta, kesäkuussa tuli aviopari Osakasta ja Nuorten Kesään 7 vierasta. Osa vierailijoista samoin kuin vuodeksi vapaaehtoistyöhön Hämeenlinnan Ilonpisaraan tullut Shihoko (20) olivat ei-kristittyjä, joten ihan aitoon lähetystyöhön japanilaisten parissa on avautunut tilaisuuksia täällä Suomessakin. Syksyn kiireitä ovat lisänneet parin lähetyskoulun oppilaille pitämäni luentosarjan valmistelu. Varsinkin Jobin kirjan luentojen kirjoittaminen oli itsellenikin suureksi avuksi ja antoi tiettyä perspektiiviä katsella niitä vaikeuksia, joissa perheenä olemme kuluneenkin vuoden aikana joutuneet taistelemaan. Julistuskierroksillani olen viime kirjeen jälkeen vieraillut ainakin seuraavilla paikkakunnilla: Kouvola, Kajaani, Vaasa, Vähäkyrö, Lahti, Orimattila, Heinola, Vammala, Anjalankoski, Koijärvi, Helsinki, Joroinen, Turenki, Tervakoski, Hauho, Lappeenranta, Haapajärvi, Kalajoki, Kaustinen, Ylivieska, Seinäjoki, Lappajärvi, Hämeenlinna, Loppi, Nurmes, Viiala, Tampere, Haapavesi, Nivala, Lohtaja, Veteli, Liminka, Oulu, Lumijoki, Sippola, Vaala, Skövde, Göteborg, Surahammar, Karlskoga, Skoghall, Långshyttan, Borlänge, Järbo, Loimaa, Karinainen, Turku. Erityisesti olen aina iloinnut, kun olen saanut vierailla kouluissa, sillä monien nuorten ja lasten sydän on auki. Lämpimät kiitokset monipuolisesta vieraanvaraisuudesta, jota olen runsaana saanut osakseni. Puhujamatkoillani olen pyrkinyt auttamaan myös piirejä ATK-ongelmissa. Kesällä saimme SEKL:iin lahjoituksena uuden palvelintietokoneen ja ohjelmien taittoon onnistuimme hankkimaan uuden tehokkaan koneen, joten tiukasta taloustilanteesta huolimatta olemme "konekurjuutemme" kanssa jotenkin pärjänneet. Internetin kotisivujen rakentelukin on meneillään, mutta vasta uuden vuoden alku puolella päästään pitämään avajaisia. Piirit ovat tässäkin SEKL:n edellä. Kolmella piirillä on jo kotisivunsa. Tiedon valtatielle on vietävä evankeliumi mahdollisimman laajalle lukijakunnalle. Perheen kuulumiset Hannan ja Sepon työkuvio Brysselissä jatkuu vielä ainakin vuoden. Hanna valmistui kesällä kansainväliseksi ekonomiksi aiemman japanologian maisterin pätevyytensä lisäksi. Hän sai töitä japanilaisesta Sumitomo-konsernin Brysseliläisestä toimistosta. Molempien rikas palvelu kansainvälisessä seurakunnassa on jatkunut. He kokevat olevansa omalla paikallaan.
Sinikka on ollut koko vuoden Hämeenlinnan Ilonpisarassa ja olemme iloinneet jokaisesta, joka on jaksanut häntä tervehtimässä. Elämä ei aina ole ollut hänelle helppoa. Helenan kurssilaiset valmistuivat Lepaalla, mutta hän sai jatkaa harjoittelijana ja suorittaen tenttejä, jotka ovat vielä rästissä. Hänelle kesä ja syksy ovat olleet erityisen raskaita, mutta päivästä päivään Herra on auttanut. Tätä kirjoittaessani hän on parin viikon sairaslomalla. Asakoa ja Tomioa ei juuri Ryttylässä ole kovin usein näkynyt kesän jälkeen. Opiskelu, opiskelijaseurakunta ja seurustelu näyttää vievän heidän aikansa. Tomiolla alkaa tammikuussa armeija. Mutta molemmille kuuluu oikein hyvää. Sampo yrittää orientoitua kevään ylioppilaskirjoituksiin, vaikka syksyn koe on otettu jo myös kuvioihin mukaan - luokatonta lukiota kun käydään. Kaarinalla oli ensimmäinen varsinainen konsertti ja muutenkin piano tuottaa iloa ja joskus paineitakin. Lea on harrastanut työn hakua. Ties kuinka monet hakemukset tänäkin vuonna on lähetetty. Usein hän on päässyt "hyväksi kakkoseksi". Kokemusta ei korkealle tässä maassa noteerata. Ikää katsotaan sitäkin tarkempaan. Marraskuun alusta toukokuuhun hän toimii aamupäivisin Hikiän päiväkodissa dysfaattisen lapsen henkilökohtaisena avustajana. Lean isä (86) on sairastunut vakavasti. Suljemme hänet esirukouksiinne. Jeesus-joulua Sinulle ja rakkaillesi! Jorma, Lea ja lapset