Pamausrasti 2 / 2014 Vihtavuoren Pamaus ry. Suunnistusjaosto www.vihtavuorenpamaus.net 1
Paljon vanhaa, hiukan uutta Vihtavuoren Pamauksen juhlava, mutta samalla leppoisa 80-vuotisjuhla on tätä kirjoitettaessa juuri takana. Paljon on seura tehnyt hyvää työtä vanhoina aikoina. Mutta hiukan uutta on kuluvankin vuoden aikana saatu aikaan ainakin suunnistuksessa. Ehdottomasti päällimmäinen asia on juniorityön uudelleen aktivoituminen. Se on paljon enemmän kuin vain miellyttävän suuri määrä mukana olleita lapsia. Juniorityö kertoo sitä vetävien tarmosta ja arvostuksesta lajiamme kohtaan. Se viestii myös siitä, että mukaan tulleiden nuorten vanhemmille suunnistus on harrastus, jonka piirissä he mieluusti näkevät jälkikasvunsa. Nuorison mukaan veto on seuran suurin ja tuottavin investointi. Pamauksen juniorityön edellisen kukoistuskauden tukireittiporukka on tänä päivänä seuran suunnistustyön kantavia voimia. Onnistuminen ruokki itseluottamusta niin paljon, että koetettiin pyydystää vähän suurempaa kalaa. Koululiikuntaliiton suunnistusmestaruuskilpailujen järjestäminen meni kuitenkin ensi yrittämällä sivu suun. Historiasta on hyvä ammentaa muulloinkin, kuin juhlavuosien juhlapäivinä. Niinpä mukana on taas Riston katsaus siihen, miltä seuran suunnistus näytti tasan 25 vuotta sitten. Ei pahalta. Jukolan, iltarastikatsauksen ja muun kausisisällön lisäksi mukana on pieni syötti ajatusten herättelyyn. Voisinko minäkin olla tekemässä tätä kaikkea enemmänkin kuin tilastolukuna. Toivotaan, että tuleva talvi tarjoaa ulkoliikkujalle vaihtelevampia mahdollisuuksia kuin edellinen. Unski 2
Suunnistuksen lähtöviitoitus Juhlivan seuramme viime vuosien toiminnassa suunnistus on ollut hyvin tärkeä laji. Siksi oli luontevaa, että historiikinkin kirjoittajaksi kutsuttiin suunnistusaktiivi. Juha Niemistö otti tehtävän hoitaakseen ja hyvin hoitikin. Kirja on yhtä aikaa tiivis, helppolukuinen ja asiapitoinen. Kannattaa ehdottomasti haalia käsiin ja lukea läpi. Yhden lajiryhmän harrastajalle seuran muu toiminta jää yleensä vieraaksi. Sama on niiden asioiden laita, jotka ovat tapahtuneet ennen omaa mukaantuloa. Juhan kokoama historiikki on oiva lääke molempiin yleissivistyksen puutostiloihin. Ohessa tarinaa seuran suunnistustyön kahdesta ensimmäisestä vuosikymmenestä. Vihtavuoren Pamauksen suunnistustoiminta on jatkunut lähes 70 vuotta katkeamattomana vuodesta 1946. Tällöin perustettiin suunnistusjaosto. Seuran ensimmäisiä menestyneitä suunnistajia oli Aleksi Valkonen, joka voitti piirinmestaruuksia ikämiehissä. Mukana olivat myös mm. Tauno Väisänen ja Martti Korhonen sekä naisista Leena Niemi, Leena Halinen ja Pirkko Jussila, jotka voittivat piirinmestaruuden viestissä. Sirkka Polkunenkin suunnisti silloin tällöin. Nuorten esiintulo alkoi 1950- luvulla. Matti Tammela voitti kolme henkilökohtaista piirinmestaruutta, joista viimeisen M-sarjan hiihtosuunnistuksessa. Myös Pentti Tammela voitti 16 v. piirinmestaruuden. Suurin menestys kuitenkin saavutettiin vasta 1960- luvulla. Jukolan viestiin osallistuttiin ensi kertaa vuonna 1955 ja sijoitus oli 72. Tuloksista voi päätellä, että parhaiten vauhdissa pysyi Rauno Alanko. Hän oli paremmalla puolella 115 juoksijan joukossa osuusajoissa. Tämän jälkeen Pa- Seuran 80-vuotisjuhla kokosi kappelin täyteen. Suunnistajia oli mukana paljon. 3
mausta ei löydy Jukolan viestin tulosluettelosta ennen vuotta 1965. Sen sijaan Laukaan Urheilijoilla oli vuonna 1959 oma joukkue, jossa oli Vihtavuoren suunnistajia. Juha Toloselle seuran standaari Vihtavuoren Pamauksen korkein huomionosoitus, seuran standaari, myönnettiin seuran 80-vuotisjuhlassa Juha Toloselle. Hän on ollut seuramme suunnistustyön tukena monessa roolissa. Juha on aktiivinen kilpailija sekä kesäsuunnistuslajeissa että hiihtosuunnistuksessa. Kilpailutietämys, ratamestaripätevyys ja järjestelyosaaminen ovat tehneet Tolosesta rautaisen suunnistuksen ammattilaisen, jolta seuramme on saanut aina tarvitessaan pätevää ja pyyteetöntä apua kilpailutapahtumien pakollisiin valvonta-, tarkkailu- ja tuomaritehtäviin. Siviilityössään kunnan sivistystoimen-johtajana Juha Tolonen on Seppo Virran ohella kuulunut niihin avainhenkilöihin, joille kuuluu suuri ansio kunnan myönteisestä suhtautumisesta suunnistukseen, sen seuratyöhön ja junioritoimintaan. Ansiomerkkejä suunnistusväelle Juhlivan seuramme huomionosoituksista sai suunnistusväki osansa. Eikä syyttä. Suunnistus on jo pitkään ollut yksi aktiivisimmista jaostoista. Pitkäaikaista ja merkittävää työtä suunnistuksen eteen tehneitä kultaisen ansiomerkin saajia olivat: Juha Lehtimäki, Pasi Lehtimäki, Juha Niemistö, Heikki Kekoni ja Petri Alvoittu. Aktiivista ja tärkeää työtä suunnistuksen eteen ovat tehneet myös hopeisen ansiomerkin saajat. Hopeamerkin saajia olivat Pia Westerberg, Katri Kastikainen-Kivelä, Unto Eskelinen, Taisto Kotila ja Kari Puurunen. Hyvä yritys Koululiikuntaliiton suunnistusmestaruuskilpailujen järjestämisoikeudet vuosille 2016 ja 2017 olivat haussa alkusyksystä. Uudelleen virinnyt juniorityö ja tuoreessa muistissa ollut oravapolkuleiri olivat sen verran tuoneet kunnianhimoa ja itseluottamusta, että 4
ViPa päätti hakea kisoja. Kilpailut olisi järjestetty yhteistyössä Laukaan kunnan ja Laukaan opettajien ammattijärjestön kanssa. Aivan pienistä kisoista ei puhuta. Osanottajia arvioitiin tulevaksi noin 1500. Kilpailun kokonaisbudjetti olisi ollut karkeasti 40 000 euroa. Kelpo summa siitä olisi jäänyt vaivan palkaksi seurallekin. Tällä kertaa ei tärpännyt. Vuoden 2016 kisat menivät Kajaaniin ja vuonna 2017 järjestäjänä on Pori. Mutta ei varistella tuhkaa päälle. Ensi kerralla olemme vahvempia. Hakemuksen teko on nyt opeteltu ja sujuu. Juniorityöstä karttuu kokemusta. Olemme valmiiksi koululiikuntaliiton muistissa. Ja kun ajatellaan ilon kautta, niin hyvähän se vain on, että noin tärkeälle tapahtumalle riittää halukkaita järjestäjiä. Päivittelyä Tiedottajien iänaikainen murhe on miettiä, millä ihmeen keinoilla ylittäisi uutiskynnyksen ja saisi yhteisölleen positiivista julkisuutta. Usein turhautuu, tehty työ ei näy missään. Ja joskus hyvin harvoin käy niin kuin tässä tarinassa. Julkisuus tulee pyytämättä ja yllättäen luokse ja tarjoutuu olemaan käytettävissä. Päivi Anttonen sattui olemaan Kalajokilaakson iltarastien kaikkien aikojen sadastuhannes suunnistaja. Onko se Päivin ansiota vai kaikkien niiden yhtä vaille sadantuhannen, jotka olivat muistaneet käydä rasteilla häntä ennen? Tai ehkä ei kenenkään ansiota, vaan satumaista tuuria. Ei tuuria vaan fiksuutta oli järjestäjäseuralta huomata, että näillä iltarasteilla se satatonninen täyttyy. Asiaa todistamaan kutsuttu paikallislehden toimittaja tietenkin riemastui, kun tasaluvun täyttäjä oli aivan toisesta maakunnasta. Ihka oikea ulkomaalaisvahvistus ja vielä hauskannimisestä seurasta. Palstatilaa irtosi varmaankin enemmän kuin oli alun perin suunniteltu. 5
Lisäpotkua jaoston työhön Haluatko mukaan Vipan suunnistusjaoston toimintaan? Jaosto kokoontuu tarpeen mukaan keskustelemaan ja päättämään suunnistusväen yhteisistä asioista. Kokoontumisia on keskimäärin joka toinen kuukausi - joskus harvemmin joskus useammin. Jokaisella jaostolaisella on oma vastuualueensa. Nykyiset jaostolaiset ja vastuut näet nettisivuiltamme vihtavuorenpamaus.net -> suunnistus -> yhteystiedot. Olemme valmiita myös tarvittaessa "kierrättämään" ja uusimaan tehtäviä. Lisävoimat ovat aina tarpeen. Mikäli olet innostunut tulemaan mukaan jaoston toimintaan ja vaikuttamaan asioihin, ota yhteyttä nykyisiin jaostolaisiin. Ilmoita samalla mistä tehtävästä tai minkä tyyppisestä suunnistukseen liittyvästä toiminnasta olisit kiinnostunut. Muistathan myös, että voit aina laittaa jaostolle palautetta, ideoita ja kehitysehdotuksiasi! Lääketieteen Nobel suunnistustaidon löytäjille Se, miten ihminen pystyy monimutkaisissa ympäristöissä tietämään paikkansa ja menemään haluamaansa suuntaan, on askarruttanut tiedettä jo hyvin kauan. Aivotutkijat John O Keefe sekä May-Britt ja Edvard Moser ovat saaneet asiasta niin paljon selkoa, että saivat lääketieteen vuoden 2014 Nobel-palkinnon. He löysivät aivojen hippokampuksesta paikka- ja koordinaatiosoluja, jotka tallentavat tietoa kuljetusta matkasta ja suunnasta. Kun solut vielä yhdistävät nämä tiedot näköhavaintoihin, ihmiselle jää muistikuvat paikoista, joissa hän on ollut. Alzheimerin tautiin sairastuneelle alkaa ensiksi tulla vaurioita niihin osiin aivoja, joissa paikkasolut sijaitsevat. Siksi Alzheimerin tautia sairastava eksyy helposti. Tavallisen suunnistajan ei kuitenkaan tarvitse ensiksi epäillä terveytensä lopullista menetystä, jos rastia ei satu löytymään. Suunnasta harhautumiseen voi olla muitakin syitä kuin vakava aivovaurio. 6
Savolainen vuoristorata Maasto ei ollut oikein juostava, totesi Kuopio-Jukolan voittajajoukkueen ankkuri pikahaastattelussa heti maaliintulon jälkeen. Saman asian havaitsivat kaikki muutkin, jotka numerolapun kanssa metsään lähtivät. Kalliokiipeily oli paikoin etenemismuoto, jolle ei ollut vaihtoehtoja. Pelkkä läpipääsy oli harrastajasuunnistajille kelpo suoritus. Liekö Huuhanvuoren maaston ansiota, että vuorilta tulleilla joukkueilla oli jonkinlaista kotikenttäetua, niin myös Vihtavuorelta saapuneilla. ViPa ei taistellut kärkisijoista, mutta mukanaolo oli kokonaisuutena onnistunut. Hylkäyksiä ei tullut, vaan kaikki joukkueet saivat ehjän suorituksen. Venlajoukkueet ottivat yli 1200 startanneen joukossa sijat 497 ja 553. Miesten joukkueita lähti metsään yli 1600. Vihtavuorelaisten sijoitukset olivat 559, 1175 ja 1180. Uusi näyttävä viiri helpotti suunnistamista ainakin teltta-alueella. Jukolan rasteilla on aina oma hohtonsa. 7
Pimeä juttu Aluemestaruuskisoista oli tänä vuonna seuramme järjestelyvastuulla AM-yö. Hietasyrjän tuttu kumpareinen maasto oli hyvä paikka kisoille. Pohja on hyväkulkuista ja polkuja ja ajouria riittää tarkkailtavaksi asti. Kartalle sai fyysisesti haastavat ja taitoa vaativat, mutta silti inhimilliset radat. Haapalan koulu oli toimiva paikka järjestää kisakeskuksen palvelut. Naisten sarjan ehdoton voittajasuosikki, JRV:n Merja Rantanen, ei pettänyt veikkaajia. Eroa toiseksi tulleeseen seuratoveri Mia Tainiin tuli yli viisi minuuttia. Miesten pääsarja oli odotetusti Terän jäsentenvälinen. Vaikka mitalimetalleja olisi ollut kolmen sijasta kahdeksan, olisivat teräläiset kuitanneet ne kaikki. Yllättävää oli vain voittajan ero seuraavaan. Pavel Kubat oli yli neljä minuuttia Petri Saarta nopeampi. Samanlaista seuraylivoimaa löytyi nuorista naisista ja vanhoista miehistä. D16-sarjassa kaiken vei Suunta Jyväskylä ja H80-sarjassa Rasti E4. Yösuunnistuksen ratavalmistelut tehdään päiväsaikaan. Rogaining jatkui ja jatkuu Toissa kesän pisterastikokeilu sai liikkeelle tasan sata kilpailijaa, joiden rastit olivat yhdellä 1:15000 kartalla Peurungan ja Oitinmäen maastoissa. Viime kesän kokeilu oli jo kunnianhimoisempi seuran juhlavuoden nimikkokisa. Kaikki saivat muistomitalin, parhaat ja onnekkaimmat muitakin palkintoja. Osallistujiakin oli toistakymmentä enemmän kuin 2013. Päästiin myös koekäyttämään rogainingiin suunniteltua tulospalvelujärjestelmää. 8
Suunnistustehtäväkin oli edellisvuotista konstikkaampi. Vihtavuoren juhlarogainingin rastit olivat kolmella kartalla, yleiskartalla ja kahdella suunnistuskartalla. Kaikissa kartoissa oli eri mittakaava. Se hämäsi joitakin kokeneempiakin. Rynnättiin Hirsikankaan kartalle poimimaan isojen pistemäärien rasteja. Sama pistemäärä olisi löytynyt vähemmällä matkanteolla kyläkeskuksesta ja Yhteislähtö on aina näyttävä ja kilpailuhenkeä herättelevä hetki. Lähtijöiden takana oli seinä, joten lähtösektori oli kaikilla sama. Pian kuvan tilanteen jälkeen porukka jakautui kolmeen pääsuuntaan. sen kupeesta Kuhajärvien kartalta. Yleiskartan karttamerkit yllättivät myös suunnistuskarttaan tottuneita. Tehdasalueen ylipääsemätön aita ei ollut merkintänä tuttu, mikä aiheutti melkoisen lisälenkin muutamalle, joiden ajatus oli siirtyä Kuhajärveltä voimalinjan alueen rasteille Siikajärven pohjoispuolitse. 9 Reitin suunnittelu yhdessä on osa rogainingin viehätystä. Ratamestari on itse asiassa rastimestari, koska mitään ratoja ei ole. Harmituksista huolimatta tai ehkä juuri niiden ansiosta mukaan tulleet nauttivat kisasta, jota loistava sää vielä suosi. Ficote Oy:lle suuri kiitos erinomaisen kilpailukeskuksen käyttöönsaannista. Ensi keväänä ruusurogaining Ei tämä tähän lopu. Jaostossa on jo ideoitu vuoden 2015 pisterasteja uusia asioita kokeillen. Kisa on tarkoitus järjestää äitienpäivän aattona, lauantaina 9. toukokuuta, jolloin suunnistajien kilpailuruuhka ei ole vielä alkanut. Kun päivä on viikonloppuna, on mahdollista tar-
jota myös pidempikestoisia sarjoja. Muistomitaleita ei jaeta, mutta kahdesta sukupuolesta toiselle ajateltiin jakaa ruusut. Alustavasti kisakeskuksen paikaksi on kaavailtu Kuusan kanavan tienoota. Siinä on mukavasti kahta puolta sopivalla etäisyydellä suunnistuskarttoja. Suunnitelmat tarkentuvat talven mittaan. Niemistön Juhan kirjoittaman historiikin kannessa poseeraa toinen seuramme kaikkien aikojen suuruuksista, maratonin Euroopan mestari Mikko Hietanen. Suuruuksista toinen, hiihdon olympiavoittaja ja moninkertainen suurkisojen mitalisti Sirkka Vilander, kilpailuaikoinaan Sirkka Polkunen, oli vielä keskuudessamme silloin, kun historiikki julkistettiin. Juhlaan hän ei enää jaksanut tulla ja elämänliekki hiipui pois vain tovi sen jälkeen. Vaikka hiihto oli Sirkan päälaji, kävi hän silloin tällöin myös rasteilla. Taas kaksi tonnia rikki iltarasteilla Tiistairasteja järjestettiin 18 kertaa ja rogaining kerran. Osallistumisia oli 2011, kolmannen kerran yli kaksi tuhatta. Viiden vuoden etappeina kasvu on ollut vakaata: 1994: 582, 1999: 700, 2004: 1431, 2009: 1897 ja 2014: 2011 osallistumista. Kiitos kuuluu kaikille, eniten rastien järjestäjille. Suosituimmat rastit viime kesänä olivat Jyrylänkangas (162), Peurunka (147) ja Riuttamäki (140). Kaikille iltarasteille osallistui vain Taisto Kotila. Yhden päähän jäivät Emilia Seppänen, Juha Niemistö, Irma Moilanen ja Tarmo Ahola. Nuorista aktiivisin oli Tomi Kyrönlahti, hän kävi rasteilla kolmetoista kertaa. Aktiivisuuskiertopalkinnot menevät Taistolle ja Tomille. 10
Neljännesvuosisadan takaa Risto Häkkinen Tutkaillaanpa taas mitä 25 vuoden takainen Pamaus Rasti-lehti piti sisällään. Lehden ovat toimittaneet Aimo Lehtimäki ja Risto Häkkinen ja lisäksi suunnitusjaostossa ovat olleet Tarja Okker, Matti Suutari, Juha Niemistö ja Janne Valkonen. Perinteinen Retun juttu Jukolasta oli tällä kertaa saanut otsikon Pääministerin henkivartijana Jukolassa. Juttu on yli kaksisivuinen, joten lyhennystarve on suuri. Linja-autolla kohti Joutsenoa, tauko Kaisan kamarissa Mikkelissä. Perillä teltat, pöydät ja grillit pystyyn. Järjestäjien edustaja ilmoittaa, että tähän ei saa leiriytyä, koska pääministeri seurueineen majoittuu lähelle. Asiasta neuvoteltiin ja tulos oli no saatte jäädä. Tuli uusi mies, joka mitätöi edellisen lupauksen, alkoi uusi neuvottelu, joka sekin päättyi meidän voittoomme, tosin pienellä vallatun alueen supistamisella. Luvattiin olla samalla Holkerin henkivartijoina ja teimmekin sen hyvin, sillä ei siellä sabotoijia, eikä pommimiehiä näkynyt. Jatkossa Retu kertoo kokemastaan Satuinpa näkemään Jukolan viestin ratkaisun tai paremminkin tappelun, jossa suomalainen suunnistaja oli saavana ja häviävänä osapuolena. Ja juttu jatkuu Sittenpä alkoi viitoituksen varteen kerääntyä porukkaa yhteislähtötunnelmaa katsomaan. Tavallista enemmän olikin yhteislähdössä mukana joukkueita, taisipa olla peräti neljännenkin osuuden miehiä jokunen. Vipan joukkueista vain 1.joukkue selvisi ankkuriosuudelle ennen yhteislähtöä. Suuri yhteislähdössä olevien määrä kieli ratojen vaikeudesta. Otsikon Kesä -89 alle on Juha Niemistö koonnut kesän kilpailuiden tietopaketin. Ilmoittautumisten perusteella pihkaniskamme läpäisivät noin 430 kilpailusuoritusta. Eniten seuralaisiamme kiinnostivat lähimpien maastojen kilpailut (pm 30 ja Sumiainen sekä Uurainen 26 osallistujaa). Pm-viesteissä ja partiossa meiltä oli peräti 10 joukkuetta molemmissa. Normaalimatkalla saatiin 5 mitalia. Hannu Natri ja Teemu Pynnönen kultaa, Matti Suutari ja Juha Häkkinen hopeaa sekä Kari Kekoni pronssia ja moni muukin lähenteli pokkausvauhtia. 11
Kansallisissa kilpailuissa puhdistettiin palkintopöydiltä yhteensä 45 palkintoa, joista 10 ykkös-, 15 kakkos- ja 20 kolmospalkintoa. Kolmasosan kaikista näistä veivät alle 12 vuotiaat ilopillerimme. Lopuksi Juha kirjoittaa niin hienosti, että se on pakko ottaa mukaan. Yhteenvetona voimme päätellä edelläolevasta, että Vipa on varsin hyvin näkyvissä kansallisella tasolla ja optimismia tulevaisuutta kohden on hyvä pitää yllä. Suunnistuksen onnistumista ja lajista saatavaa tyydytystä emme suinkaan mittaa yksin sijoituksilla tai rankipisteillä. Ennen muuta etsimme varmaankin mahdollisimman tasapainoista, fyysisesti ja henkisesti antoisaa suoritusta. Aina voimme oppia uutta ja kokea uusia maastoja. Satojen kanssaharrastajien kanssa jutusteleminen lähtöpaikoilla, puffeteissa ja saunoissa ja suihkuissa antaa paljon elon suolaa. Olisi tärkeää, että uskaltaisimme antaa itsellemme kelpo tunnustuksen. Suoritimme osamme maastontallauksesta mahdollisimman terveellisesti luontoäidin helmassa, vaihtelevissa maastoissa, vaihtelevasti kuin koko elämä. Saimmepa hien irti ja hapenottokykykin taisi pikemmin nousta kuin laskea. Sen varassa jaksamme tehdä työtä koulussa, kotona ja työpaikalla varmaan pikkasen innokkaammin, kun vielä tiedämme, että maastot odottavat jälleen tulevana vuonna rakkaudella myös vipalaisia. Otsikolla Oravapolkukoulun toiminnasta on allekirjoittaneen kertomana mm:ssa Touko-kesäkuussa oravapolkukoulun toiminta käsitti pääasiassa suunnistusta. Harjoituksia pidettiin ohjaajien vetämissä ryhmissä, pari- ja yksinsuunnistuksina. Kesäkuussa järjestimme 2-päiväisen suunnistusleirin Haapalan retkituvalla. Elokuun puolessa välissä jatkettiin suunnistusharjoitusten merkeissä. Kävimme omien harjoitusten lisäksi pari kertaa LaukU:n torstairasteilla. Syyskuun alussa teimme retken Tampereelle Särkänniemeen. Matka tehtiin junalla, joka jo sinänsä monine tunneleineen oli monelle elämys. Perillä meillä oli liput kaikkiin paikkoihin, mutta huvipuistohan se näytti eniten vetävän. Suunnistusharjoitukset loppuivat syyskuun puoleen väliin, jonka jälkeen ohjelmassa oli palloym. leikkejä ulkona. Isompien ryhmä teki lokuun alussa uintiretken Peurunkaan. Tämän jälkeen siirryimmekin saliin, jossa vallitsevina ovat olleet erilaiset pallopelit. 12