Matkaraportti Yonsei University, spring 2013 Elina Nenonen, k93650 Aalto University School of Business
1. Johdanto Vietin kevään 2013 vaihto-opiskelussa Etelä-Korean pääkaupungissa Seoulissa, melkein 40 000 oppilaan Yonsei Universityssä. Vaihto Koreassa oli kulttuurieroista ja kielimuurista huolimatta erittäin positiivinen ja antoisa kokemus, ja voin lämpimästi suositella Seoulia, mikäli Aasia vaihtokohteena kiinnostaa. 2. Valmistautuminen vaihtoon Hakupapereiden täyttäminen Yonseihin sekä opiskelijaviisumin saaminen olivat kummatkin melko kivuttomia prosesseja ilman kovinkaan raastavaa byrokratiaa. Hakemus Yonseihin täytetään yliopiston kotisivuilla, tosin se tulee myös lähettää paperiversiona yliopistoon seuraavien dokumenttien kanssa: 1. Oman yliopiston hyväksymiskirje 2. Opintosuoritusote 3. Suosituskirje opettajalta 4. Opiskelusuunnitelma 5. Todistus matkavakuutuksesta (jonka voi toimittaa myös myöhemmin) (kotisivuilla puhutaan myös tähän liittyvästä lääkärintodistuksesta jota en muistaakseni koskaan hankkinut) 6. Kopio passista 7. Todistus riittävistä rahavaroista (esim. tiliote ja/tai todistus Kelalta tukien maksamisesta) 8. Todistus riittävästä englannin kielen taidosta Itse sain paikan Yonsei SK Global House-opiskelija-asuntolasta, jolloin asuntolaan tulee myös toimittaa tuberkuloositodistus. Vaikka tämän pyytäminen saattaakin aiheuttaa terveyskeskuksessa pientä huvittuneisuutta ja älä huoli, tuskin sinulla sitä on -rauhoittelua, saa testin tilanteen selittämisen jälkeen tehtyä helposti esimerkiksi YTHS:llä. Viisumin saanti vaatii lisäksi seuraavat dokumentit: 1.Oman yliopiston hyväksymiskirje 2. Todistus siitä, että on kirjoilla oleva opiskelija (opiskelijakortti ei kelpaa) 3. Todistus riittävistä rahavaroista 4, Passi ja passikuva Viisumi maksaa 40 euroa, ja sen sai muistaakseni viikossa tai parissa Etelä- Korean suurlähetystöstä.
Lisäksi kurssi-ilmoittautuminen tuli tehdä internetissä ennen vaihdon alkua, mikä oli ehdottomasti valmistautumisen raastavin prosessi Yonsein lapsenkengissä olevien nettisivujen ansiosta. Usko Koreaan kaiken teknologian edelläkävijänä hitaasti hiipui yrittäessäni löytää haluamiani kursseja errorviestien täyttämästä kurssiportaalista. Jos kursseja ei löydy portaalista kuten itselleni kävi, kurssi-ilmoittautuminen onnistuu onneksi myös sähköpostitse, mikäli proffien sähköpostiosoitteet onnistuu googlettamaan. Yonsein nettisivut eivät olleet korealaisista sivuista ainoat, jotka tuottivat ongelmia. Myös Korean maahanmuuttoviraston sivut (www.hikorea.go.kr), joilla voi varata ajan alien registration cardin hakemista varten (joka toimii väliaikaisena paikallisena henkilöllisyystodistuksena) toimivat katastrofaalisesti, etenkin muilla selaimilla kuin Internet Explorerilla. 3. Saapuminen paikan päälle Saavuin Seouliin pari päivää ennen asuntolaan pääsyä, joten olin varannut lähellä sijaitsevalta Ewhan alueelta hostellin. Vaikka koen matkustelleeni melko paljon eri puolilla maailmaa, Seouliin saapuminen oli tähänastisen elämäni ehdottomasti pahin kulttuurishokki. Kahden korean sanan sanavarastostani huolimatta olin vielä lentokentältä lähtiessäni toiveikas selviytymiseni suhteen, kuvitellen bussikuskin olemattoman englannin taidon olevan harvinainen poikkeus. Onnistuttuani jäämään pois oikealla asemalla ja kysellessäni ohikulkijoilta jatkoohjeita kuitenkin tajusin, ettei juurikaan kukaan vastaantuleva puhu (tai uskalla puhua) englantia. Jäinkin aina (kuten kevään aikana monta, monta muuta kertaa) tilanteeseen yksin seisomaan kädet levällään, kun paikalliset ensin loivat minuun pelästyneen katseen, jonka jälkeen he alkoivat kiusaantuneena hihittämään, lopulta hipsien tilanteesta mahdollisimman rivakasti pois. Vastaava ongelma syntyi myös paria päivää myöhemmin taksikuskien kanssa yrittäessäni päästä hostellilta yliopistolle. Vaikka kampus sijaitsi alle kilometrin päässä lähtöpaikastani, heittivät pari ensimmäistä taksikuskia minut ulos taksista tajuttuaan, etteivät ymmärrä lausumistani tai englanniksi kirjoitettua Yonsein kampuksen osoitetta. Kyseisissä tilanteissa turistien pelastus on jokaisesta taksista löytyvä tulkkausnumero, johon soittamalla saa aina jonkun kertomaan kuskille määränpään koreaksi. Myös koreaksi kirjoitetusta osoitteesta on hyötyä, mikäli haluaa päästä perille.
4. Asuminen Asuin kevään Yonsei SK Global House-asuntolassa, josta sain onnekseni oman huoneen double-huoneen sijasta. Asuntolan huoneet ovat todella pieniä, eikä kirjoituspöydän ja sängyn lisäksi liikkumatilaa juuri jää. Asumisratkaisu oli mielestäni kuitenkin erittäin toimiva, sillä kaikki kurssini sijaitsivat viereisessä rakennuksessa. SK Housen yhteydestä löytyy myös pieni ruokakauppa sekä useita ruokapaikkoja, joten laiskoina päivinä hengissä pysyminen ei käytännössä vaatinut edes rakennuksesta poistumista. SK:ssa oli myös helppo tutustua ihmisiin, sillä asuntolassa on useita satoja opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Single-huoneen vuokra maksoi kuukaudessa noin 430 euroa, tosin summa maksettiin neljän kuukauden könttänä tilisiirrolla jo ennen vaihtoa. Mikäli asuntolasta ei onnistu saamaan paikkaa tai double-huoneessa majailu ei innosta, kannattaa muistaa että yliopiston läheltä on mahdollista saada myös vuokrattua yksityisiä kämppiä kohtuuhintaan. 5. Kurssit Toivuttuani henkisesti kurssi-ilmoittautumisen aiheuttamasta hajotuksesta oli mukavaa huomata, että kurssit itsessään eivät vaadi kovinkaan fenomenaalisia opiskelusuorituksia. Maisteriopiskelijana valitsin kurssini GSIS-laitokselta (Graduate School of International Studies), josta löytyi monia mielenkiintoisen kuuloisia valtiotieteitä, poliittista taloutta ja kansainvälisiä suhteita käsitteleviä kursseja. Käytyäni jo Suomessa ylimääräisiä kielten kursseja päädyin lopulta valitsemaan vain kolme seuraavaa kurssia: International Political Economy Kurssi käsitteli nimensä mukaisesti kansainvälistä poliittista taloutta sekä nykypäivän ajankohtaisia ilmiöitä kuten globalisaatiota, finanssikriisejä ja pakolaisuutta. Kiinnostavaa oli myös esim. poliittisten peliteorioiden tai muiden valtiotieteellisten käsitteiden soveltaminen käytäntöön. Kurssin professori tosin keskittyi usein puhumaan ja heittämään läppää kaikesta muusta kuin itse aiheesta, jota tosin tuskin kukaan vaihtarimentaliteetilla varustettu opiskelija kuitenkaan pisti pahakseen. Professori antoi meille kätevästi lähes kaikki koekysymykset opeteltavaksi viikkoa ennen koetta, joten tenttien läpäisykään ei osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi.
Financial Institutions and Global Financial System Vaikka kurssi tuntui alkuun lähinnä jo 1. vuoden rahoituksen peruskurssilla sivuutettujen itsestäänselvyyksien jauhamiselta, muuttui sisältö loppua kohden erittäin mielenkiintoiseksi ja yleissivistyksen kannalta hyödylliseksi. Mielestäni ainoa miinus oli kurssikirjan painottuminen lähes yksinomaan Yhdysvaltojen pankki- ja rahoitustoimintaan. Kurssilla oli kaksi koetta ja yksi ryhmätyö, joihin keskinkertaisesti panostamalla arvosanaksi tuli kuitenkin A. KINU Special Lecture Series on North Korea: Politics, Economy and Foreign Policy Luentosarja Pohjois-Koreaan liittyvistä teemoista oli uniikkiutensa vuoksi kursseista ehdottomasti mielenkiintoisin. Toisaalta oli sääli huomata, että huonojen (tai mahdollisesti hyvien, mutta huonosti englantia puhuvien) luennoitsijoiden verbaalinen puuro sai välillä hohdon katoamaan mitä mielenkiintoisimmistakin aiheista. Kurssiin sisältyi tentin lisäksi noin 10 sivun mittainen tutkimus, joka taisikin olla koko lukukauden raskain urakka. 6. Vapaa-aika & yleistä korealaisesta kulttuurista Ravintolat ja ruokakulttuuri Seoulissa voi joka nurkasta löytää hyviä ja edullisia ravintoloita joka lähtöön. Ravintoloissa syöminen oli myös aina houkutteleva vaihtoehto, sillä kampuksen lähellä olevista ruokakaupoista oli vaikeaa löytää tuoreita vihanneksia, voita, juustoa, leipää tai melkeinpä mitään mitä on länsimaisesta jääkaapista tottunut löytämään. Suosikkejamme olivat korealaiset BBQ-ravintolat, joissa voi grillata tilaamansa ruoan pöydässä olevalla grillillä. Jakaminen on keskeinen osa korealaista ruokakulttuuria, ja usein sama ruoka tilataan koko ryhmälle, minkä jälkeen murkinaa voi kaapia omaan pieneen kippoon. Mikäli puikoilla syöminen on Koreaan saapuessa epävarmaa, oppii sen olosuhteiden pakosta erittäin nopeasti. Länsimaisista eriskummalliselta saattaa vaikuttaa myös se, etteivät veitset ole minkäänlainen osa paikallista keittiökulttuuria. Mikäli esimerkiksi nuudeleita tarvitsee pilkkoa, tarjoilija tulee tekemään sen saksilla. Muistelen edelleen korealaista ruokaa sekavin tuntein, sillä monien erinomaisten ravintoloiden lisäksi mieleen ovat myös jääneet usein vuodatetut, liiallisen chilin aiheuttamat tuskankyyneleet. Korealaisissa ravintoloissa mausteiden kanssa ei
ole tapana ujostella, mikä on terveellistä muistaa ruokaa tilatessa. Tunnetuimmat perinneruoat kuten liharuoka bulgogi tai kasvispata bibimbap ovat maustetasoltaan kuitenkin melko inhimillisiä, sopien myös länsimaisille makuhermoille. Sen sijaan chilinen kaaliruoka nimeltä kimchi (jolta on vaikea välttyä missään korealaisessa ravintolassa) ei itselläni mennyt alas vielä neljän kuukauden harjoittelunkaan jälkeen. Mikäli jossain vaiheessa bulgogit alkavat kuitenkin tulemaan korvista ulos, on SK Housen vieressä monissa vaihtareissa suuria tunteita herättänyt Lord Sandwichniminen ravintola. Lord Sandwichin patonkireseptit lähentelivät suorastaan neroutta, mikä korvasi paikallisittain tyyriit 6-7 euron hinnat. Ihmiset Vietin ensimmäisen vaihtoni Etelä-Amerikassa suurimmaksi osaksi paikallisten kanssa, minkä jälkeen olin Koreassa hieman pettynyt siihen, että ihmisiin oli haastavaa saada minkäänlaista kontaktia. Lopulta luovutin neuvojen kysymisen tai myyjille puhumisen suhteen, sillä tuntui että englantia puhuessani ainoastaan nolostutin puhekumppanini. Paikallisten syyttämisen sijasta on kuitenkin aiheellista kohdistaa sormi myös olemattomiin korean taitoihini, sillä ne harvat korealaiset joihin onnistuin tutustumaan (jotka kuitenkin puhuivat hyvää englantia vain koska olivat asuneet pitkään ulkomailla) olivat todella hauskoja ja avoimia ihmisiä. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka valtava kulttuurinen aukko ikäisteni korealaisten nuorten ja heidän vanhempiensa sukupolven välillä vallitsee. Kun keski-ikäiset korealaiset edelleen vaalivat siveellisyyttä ja perinteisiä korealaisia arvoja (sekä tuulipukuja ja aurinkovisiirejä), voi nuorten päältä bongata mitä lyhyempiä roiskeläppiä. Valtaosa nuorista pukeutuu kuitenkin erittäin tyylikkäästi, eivätkä he suostu luopumaan korkkareistaan ja jakuistaan kovimmillakaan pakkasilla. Ryhmään kuulumisen tunne on korealaisille erittäin tärkeää, eikä joukosta erottautumista katsota hyvällä. Huolestuttavimmillaan tämä kulminoituu äärimmäisen yleisiin kauneusleikkauksiin. Useimmin leikkaukset kohdistuvat silmiin, sillä korealaiset haluavat suurentaa niitä näyttääkseen länsimaisemmilta. Kuulemani (tosin vahvistamattoman) tutkimustiedon mukaan Yonsein naispuolisista opiskelijoista 50% olisivat tehneet jonkin kauneusleikkauksen. Korealaiset ovat tunnetusti myös erittäin työorientoituneita, mikä näkyi myös koulun kirjastossa, jossa ihmiset saattoivat viettää vuorokausia putkeen. Toisaalta työ orientoituneisuus ei välttämättä ole oikea termi kuvaamaan
ainakaan korealaista opiskelumeininkiä, sillä yleensä suurin osa opiskelijoista näytti joko pelaavan tai nukkuvan kirjastossa. Alkoholi Ennen vaihtoa mielikuvani aasialaisten alkoholinkäytöstä perustui lähinnä kansainvälisten viikkojen aasialaisvieraisiin, jotka makasivat yhden siiderin juotuaan X-asennossa ruokapöydällä. Niinpä olinkin yllättynyt siitä, että korealaiset vaikuttivat juovan alkoholia jopa suomalaisia enemmän. Maan kansallisjuoma on noin 20-prosenttinen riisi viina nimeltä soju, jota kuulemma jokaisen yli 20-vuotiaan korealaisen arvellaan kuluttavan lähes 100 pulloa (!) vuoden aikana. Alkoholinkäyttöä ei hillitse myöskään se, että yksi pulloa sojua maksaa noin 1-2 euroa. Matkustusmahdollisuudet Mikäli vaihtoaikanaan haluaa myös nähdä muuta Itä-Aasiaa, Etelä-Korean sijainti on tähän tarkoitukseen melko oivallinen. Itse kävin vaihtoaikanani Pohjois- Koreassa, Kiinassa, Japanissa, Taiwanissa ja Filippiineillä. Seoulista Kiinaan ja Japaniin pääsee edullisimmillaan 100 eurolla, kun Filippiineille tai Taiwaniin meno-paluut maksavat yleensä 200-300 euroa. Myös Koreasta löytyy paljon näkemisen arvoisia paikkoja, kuten rantakaupunki Busan tai maan eteläpuolella sijaitseva Jeju-saari. Jeju on outo sekoitus perinteistä korealaista kulttuuria sekä trooppisten rantakohteiden rentoa meininkiä. Saari myös pursuaa mitä erikoislaatuisimpia museoita, jotka kuitenkin tuntuvat hieman väkisin väännetyiltä turistipyydyksiltä, sillä harvalla niistä on mitään tekemistä korealaisen kulttuurin kanssa. 7. Yhteenveto Kaikkiaan Koreassa (ja hieman muuallakin) vietetyt neljä kuukautta olivat erittäin hauskoja ja opettavaisia, ja vaihdosta jäi kokemusten lisäksi monta hyvää ystävää. Kevätlukukausi oli mielestäni loistavaa aikaa olla Koreassa, sillä tällöin on tilaisuus nähdä parisen viikkoa kestävä kirsikkakukka-aika, sekä kokea myös Yonsein valtava Akaraka-festivaali. Myös sää on kevätlukukautena suurimman osan ajasta melko hyvä. Seoulia vaihtokohteena harkitseville suosittelisin kuitenkin lämpimästi edes jonkinasteisia korean opintoja, sillä kieltä osaamalla saa kokemuksesta varmasti paljon enemmän irti.
Kuvia Seoulista