SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA 1999 Julkaistu Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 1999 N:o 999 1009 SISÄLLYS N:o Sivu 999 Laki kuntien yleisestä kalleusluokituksesta annetun lain 6 :n muuttamisesta... 2517 1000 Laki eläintautilain 15 :n muuttamisesta... 2518 1001 Laki työturvallisuuslain muuttamisesta... 2519 1002 Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain muuttamisesta 2521 1003 Asetus virkamiesten maksuttoman sairaanhoidon järjestämisestä puolustusministeriön hallinnonalalla annetun asetuksen kumoamisesta... 2522 1004 Asetus turvallisista konteista vuonna 1972 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta... 2523 1005 Asetus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen muuttamisesta... 2524 1006 Valtioneuvoston päätös maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1999 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetun valtioneuvoston päätöksen 12 :n muuttamisesta... 2526 1007 Valtioneuvoston päätös lihan kuljetusavustuksista vuonna 1999... 2527 1008 Sisäasiainministeriön päätös holhoustoimessa tarvittavan edunvalvontapalvelun tuottajalle maksettavasta korvauksesta... 2529 1009 Maa- ja metsätalousministeriön päätös mehiläisyhteiskuntien lukumäärään perustuvan tuen suuruudesta vuonna 1999... 2531 N:o 999 Laki kuntien yleisestä kalleusluokituksesta annetun lain 6 :n muuttamisesta Annettu Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan kuntien yleisestä kalleusluokituksesta 29 päivänä joulukuuta 1973 annetun lain (955/1973) 6, sellaisena kuin se on laissa 1341/1995, seuraavasti: 6 Tämä laki on voimassa vuoden 2003 loppuun, ja sitä sovelletaan kalleusluokitukseen vuosiksi 2000 2003. Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 1999. Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI HE 29/1999 HaVM 3/1999 EV 36/1999 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö 119 1999 490301
2518 N:o 1000 Laki eläintautilain 15 :n muuttamisesta Annettu Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 15 :ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 424/1994, 1193/1996 ja 491/1997, uusi 5 momentti seuraavasti: 15 Sen lisäksi mitä 3 momentissa säädetään, eläimistä peräisin olevaa jätettä käsittelevien laitosten, jotka valmistavat eläinten rehua tai rehun raaka-ainetta, on suoritettava valtiolle maksu tämän lain mukaisesta valvonnasta, joka 5 :n 2 momentin nojalla on säädetty muun viranomaisen kuin läänineläinlääkärin, kunnaneläinlääkärin tai tarkastuseläinlääkärin tehtäväksi. Maksu on määrättävä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaisesti, jollei Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000. Ennen lain voimaantuloa saadaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä HE 49/1999 MmVM 4/1999 EV 53/1999
2519 N:o 1001 Laki työturvallisuuslain muuttamisesta Annettu Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1958 annetun työturvallisuuslain (299/1958) 9 b, 17 :n 1 momentti, 23 :n edellä oleva väliotsikko, 34 :n 3 momentti ja 36 :n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 9 b ja 34 :n 3 momentti laissa 144/1993, sekä lisätään lakiin uusi 9 c ja sen edelle uusi väliotsikko, jolloin nykyinen 9 c, sellaisena kuin se on laissa 287/1988, siirtyy 9 d :ksi ja nykyinen 9 c :n edellä oleva väliotsikko siirtyy 9 d :n edellä olevaksi, ja 23 :ään uusi 2 momentti seuraavasti: 9b Työt ja työvälineet sekä työssä käytettävät koneet, laitteet ja tarpeelliset apuvälineet on pyrittävä mitoittamaan ja sijoittamaan siten, että ne mahdollistavat työntekijöiden ruumiilliset ja henkiset edellytykset huomioon ottaen työn tarkoituksenmukaisen suorittamisen. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota yhtäjaksoisesti ja yksipuolisesti kuormittavan työn lieventämiseen ja sen aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseen. Järjestelyissä on tarvittaessa otettava huomioon vammaiset ja muut työntekijät, joiden terveyden ja turvallisuuden varmistaminen työssä edellyttää erityisiä toimenpiteitä. Työolosuhteiden kehittämisperiaatteita 9c Työnantajan on 9 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun selvityksen ja arvioinnin perusteella suunniteltava, valittava ja mitoitettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet seuraavien periaatteiden mukaisesti: 1) vaarojen torjuminen ennakolta jo niiden syntyvaiheessa; 2) yleisesti vaikuttavien työsuojelutoimenpiteiden ensisijaisuus yksilöllisiin verrattuina; 3) vaarallisen korvaaminen vaarattomalla tai vähemmän vaarallisella; 4) tekniikan kehityksen huomioon ottaminen. 17 Milloin työssä joudutaan käsittelemään myrkyllistä tai muuta terveydelle vaarallista ainetta tai milloin työolosuhteista muutoin saattaa aiheutua myrkytyksen, tartunnan taikka hapen puutteen vaaraa, on ryhdyttävä 9 c :ssä mainitut periaatteet huomioon ottaen tarpeellisiin suojelutoimenpiteisiin. HE 33/1999 TyVM 1/1999 EV 20/1999 Neuvoston direktiivi 89/391/ETY; EYVL N:o L 183; 29.6.1989, s. 1
2520 N:o 1001 Paloturvallisuus ja pelastautuminen 23 Työnantajan tulee 9 :n 5 momentti huomioon ottaen nimetä yksi tai useampi henkilö huolehtimaan palontorjuntaan ja työntekijöiden evakuointiin liittyvistä yhteydenpito- ja muista käytännön tehtävistä työpaikalla. 34 Työnantajan on varmistettava, että hänen työpaikallaan työtä teettävä ulkopuolinen työnantaja ja siellä työskentelevä ulkopuolisen työnantajan työntekijä ovat saaneet tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä. Työnantajan on varmistettava myös, että ulkopuolinen työnantaja saa tarpeelliset tiedot työpaikan palontorjuntaan, ensiapuun ja evakuointiin liittyvistä toimenpiteistä ja näihin tehtäviin nimetyistä henkilöistä. 36 Milloin työntekijäin lukumäärä taikka työn laatu tai muut työolosuhteet niin vaativat, tulee työpaikalla olla ainakin yksi ensiavun antamiseen perehtynyt henkilö sekä siihen sopiva huonetila. Henkilöä nimettäessä tulee ottaa huomioon 9 :n 5 momentti. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000. Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Peruspalveluministeri Eva Biaudet
2521 N:o 1002 Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain muuttamisesta Annettu Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa 16 päivänä helmikuuta 1973 annettuun lakiin (131/1973) uusi 10 a seuraavasti: 10 a Työnantajan tulee huolehtia siitä, että työsuojeluvaltuutetulla ja varavaltuutetulla on tehtävänsä hoitamiseksi mahdollisuus saada asianmukaista koulutusta työsuojelua koskevista säännöksistä ja ohjeista sekä muista tehtävien hoitamiseen kuuluvista asioista. Valtuutetun koulutuksen suunnittelua ja järjestelyä on asianmukaisesti ja riittävän ajoissa käsiteltävä työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajansa kesken. Kouluttamisen on tapahduttava työaikana, jollei 8 :ssä tarkoitettujen osapuolten kesken sovita toisin. Koulutuksesta ei saa aiheutua kustannuksia työsuojeluvaltuutetulle eikä varavaltuutetulle. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000. Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Peruspalveluministeri Eva Biaudet HE 33/1999 TyVM 1/1999 EV 20/1999 Neuvoston direktiivi 89/391/ETY; EYVL N:o L 183; 29.6.1989, s. 1
2522 N:o 1003 Asetus virkamiesten maksuttoman sairaanhoidon järjestämisestä puolustusministeriön hallinnonalalla annetun asetuksen kumoamisesta Annettu Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 1999 Puolustusministerin esittelystä säädetään: 1 Tällä asetuksella kumotaan virkamiesten maksuttoman sairaanhoidon järjestämisestä puolustusministeriön hallinnonalalla 24 päivänä marraskuuta 1983 annettu asetus (875/1983). 2 Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 1999. Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 1999 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Ministeri Eva Biaudet
2523 N:o 1004 Asetus turvallisista konteista vuonna 1972 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta Annettu Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 1999 Liikenneministerin esittelystä säädetään: 1 Genevessä 2 päivänä joulukuuta 1972 turvallisista konteista tehty kansainvälinen yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 29 päivänä syyskuuta 1998, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 23 päivänä lokakuuta 1998 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu 10 päivänä marraskuuta 1998 Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteerin huostaan, tulee voimaan 10 päivänä marraskuuta 1999 niin kuin siitä on sovittu. 2 Tämä asetus tulee voimaan 10 päivänä marraskuuta 1999. Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 1999 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen (Sopimusteksti on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjan n:ossa 111/1999)
2524 N:o 1005 Asetus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen muuttamisesta Annettu Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Opetusministerin esittelystä muutetaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 6 päivänä marraskuuta 1998 annetun asetuksen (806/1998) 1 :n 2 momentti, 12 :n 1 momentin 4 ja 5 kohta ja 27 :n 1 momentin 5 kohta sekä lisätään 12 :ään uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti: 1 Perusopetuksen yksikköhinnan laskeminen Kuntayhtymän yksikköhintaa laskettaessa asukastiheytenä käytetään kuntayhtymän jäsenkunnista perusopetukseen varainhoitovuotta edeltäneen vuoden syyskuun 20 päivänä osallistuneiden oppilaiden määrien mukaan painotettua jäsenkuntien asukastiheyksien keskiarvoa. Yksikköhintaa korotetaan saaristoisuuden perusteella, jos se kunta, jossa opetus pääasiassa järjestetään, on saaristokunta. 12 Ammattikorkeakoulujen yksikköhintojen laskeminen Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 20 :ssä tarkoitetut ammattikorkeakoulujen tutkintokohtaiset yksikköhinnat ovat korkeammat kuin yksikköhinnat muussa samaan tutkintoon johtavassa koulutuksessa seuraavasti: 4) sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon johtavissa bioanalytiikan, radiografian ja sädehoidon sekä suun terveydenhuollon koulutusohjelmissa 20 prosenttia ja mainittuun tutkintoon johtavassa hammastekniikan koulutusohjelmassa 40 prosenttia; sekä 5) humanistisen alan ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa viittomakielentulkin koulutusohjelmassa 20 prosenttia. Ammattikorkeakoulun yksikköhintaa korotetaan niiden opiskelijoiden osalta, joille ammattikorkeakoulun ylläpitäjä antaa erityisiä opetus- tai oppilashuoltopalveluita opiskelijan vamman tai siihen rinnastettavan syyn takia. Korotus on 50 prosenttia opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 16 :n nojalla vahvistetusta ammattikorkeakoulujen yksikköhintojen keskimääräisestä markkamäärästä. 27 Ammatillisen koulutuksen yksikköhinnat eräissä tapauksissa Sen lisäksi, mitä 8 :ssä säädetään, opetusja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain
N:o 1005 2525 19 :ssä tarkoitetut ammatillisen koulutuksen koulutusalakohtaiset yksikköhinnat ovat korkeammat kuin yksikköhinnat muussa saman koulutusalan koulutuksessa seuraavasti: 5) vapaa-aika- ja liikunta-alalla liikunnanohjaajan koulutuksessa 40 prosenttia, viittomakielentulkin koulutuksessa 30 prosenttia sekä muussa mainitun alan opistoasteen koulutuksessa 10 prosenttia; sekä Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000. Asetusta sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä yksikköhintoja vuodelle 2000. Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Opetusministeri Maija Rask 2 490301/119
1R 9DOWLRQHXYRVWRQSllW V PDDMDSXXWDUKDWDORXVWXRWWDMLOOHYXRGHOWDPDNVHWWDYDVWDSRKMRLVHVWDWXHVWDDQQHWXQ YDOWLRQHXYRVWRQSllW NVHQ QPXXWWDPLVHVWD $QQHWWX+HOVLQJLVVlSlLYlQlPDUUDVNXXWD 9DOWLRQHXYRVWRRQPDDMDPHWVlWDORXVPLQLVWHUL QHVLWWHO\VWl PXXWWDQXWSlLYlQlMRXOXNXXWDDQWDPDQVDSllW NVHQ QPRPHQ WLQVHXUDDYDVWL (OlLQ\NVLNN lnrkwlpdnvhwwdydwwxhw 7XNHD PDNVHWDDQ HQLQWllQ VHXUDDYDVWL PNHOlLQ\NVLNN $OXHHW & & &SRKMRLQHQ MDVDDULVWR & & & & 33 33 3 3 HPROHKPlW VRQQLWNNMD\OL XXKHWYXRKHW VLDW NDQDW PXXVLLSLNDUMD KHYRVHW 7lPl SllW V WXOHH YRLPDDQ SlLYlQl PDUUDVNXXWD +HOVLQJLVVlSlLYlQlPDUUDVNXXWD 0DDMDPHWVlWDORXVPLQLVWHUL.DOHYL+HPLOl <OLWDUNDVWDMD(VD+LLYD
2527 N:o 1007 Valtioneuvoston päätös lihan kuljetusavustuksista vuonna 1999 Annettu Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 1999 Valtioneuvosto on 30 marraskuuta 1994 maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/1994) 3 :n 1 momentin, sellaisena kuin se on laissa 1343/1996, nojalla maaja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt: 1 Soveltamisala Kirjanpitovelvollisille lihan ostajille voidaan maksaa valtion talousarvion rajoissa vuosittain tämän päätöksen mukaisesti maaja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/1994) 6 :ssä tarkoitettua valtion tukea, jota jäljempänä sanotaan lihan kuljetusavustukseksi, enintään 1 miljoona markkaa. Kuljetusavustusta maksetaan tuotantopaikalta teurastamoon tai teurastuspaikkaan tapahtuvista nautojen, sikojen, lampaiden, siipikarjan, hevosten ja vuohien kuljetuksista. 2 Lihan kuljetusavustuksen jako Kuljetusavustusta tämän päätöksen nojalla maksettaessa noudatetaan seuraavaa maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1999 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (943/1998) liitteessä 1 tarkoitettua aluejakoa: Alue C3 (P4): Kuusamo ja Posio Alue C4 (P4): Kolari, Pelkosenniemi, Salla ja Savukoski; Kittilä ja Sodankylä lukuunottamatta C4 (P5) kuuluvia osia. Alue C4 (P5): Enontekiö, Inari, Muonio ja Utsjoki; Kittilästä ja Sodankylästä maa- ja metsätalousministeriön hyväksymät osat. 3 Lihan kuljetusavustus Lihan kuljetusavustusta voidaan maksaa eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen hyväksymien teurastamoiden tai kunnan valvontaviranomaisten hyväksymien teurastuspaikkojen punnituslipukkeiden tai -päiväkirjojen osoittamien ruhopainojen perusteella siten, että C4 (P5) alueella tuotetun lihan osalta suoritetaan avustusta enintään 80 penniä kilolta ja C4 (P4) ja C3 (P4) alueella tuotetun lihan osalta enintään 35 penniä kilolta. Edellä 2 :ssä tarkoitetulta C4 (P5) alueelta teurastamoon tai teurastuspaikkaan tapahtuvasta sairaan eläimen erillisestä kuljetuksesta voidaan maksaa kuljetusavustusta lihan ostajalle enintään 700 markkaa kuljetuskertaa kohden. Edellä 1 momentissa tarkoitettua kuljetusavustusta ei makseta. 4 Lihan kuljetusavustuksen maksaminen Maa- ja metsätalousministeriö maksaa li-
2528 N:o 1007 han kuljetusavustuksen saajan pankki- tai postisiirtotilille. 5 Takaisinperintä Jos lihan ostaja on saanut lihan kuljetusavustusta perusteettomasti tai enemmän kuin tämän päätöksen mukaan olisi voitu myöntää, noudatetaan liikaa maksetun määrän takaisinperinnän osalta, mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/1992) on säädetty. Lihan ostajalta, joka ei noudata tässä päätöksessä tai sen nojalla annettuja määräyksiä, maa- ja metsätalousministeriö voi evätä lihan kuljetusavustuksen joko kokonaan tai osaksi. 6 Valvonta Työvoima- ja elinkeinokeskuksen tulee Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 1999 osaltaan valvoa tämän päätöksen ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista. Lihan kuljetusavustusten saaja on velvollinen antamaan maa- ja metsätalousministeriön ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen määräämälle tarkastajalle vaadittaessa tilaisuuden kirjanpitonsa sekä tili- ja muiden asiakirjojen tarkistamiseen lihan kuljetusavustuksen maksamiseen liittyvien seikkojen osalta ja muutoinkin avustamaan tarkastuksen suorittamisessa. 7 Tarkemmat määräykset Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta. 8 Voimaantulo Tämä päätös tulee voimaan 10 päivänä marraskuuta 1999. Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Ylitarkastaja Esa Hiiva
2529 N:o 1008 Sisäasiainministeriön päätös holhoustoimessa tarvittavan edunvalvontapalvelun tuottajalle maksettavasta korvauksesta Annettu Helsingissä 3 päivänä marraskuuta 1999 Sisäasiainministeriö on holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä annetun lain (443/1999) 6 :n nojalla päättänyt: 1 Soveltamisala Tässä päätöksessä määrätään holhoustoimessa tarvittavan edunvalvontapalvelun tuottajalle valtion varoista maksettavasta korvauksesta ja sen perusteesta. Edunvalvontapalveluiden kustannukset korvataan valtion talousarvioon tarkoitusta varten varatun määrärahan rajoissa. 2 Korvausten maksaminen Maistraatti maksaa korvauksen edunvalvontapalvelun tuottajalle siten kuin tässä päätöksessä määrätään. Ahvenanmaan maakunnassa korvauksen maksaa lääninhallitus. Korvaus maksetaan maistraatin päätöksen mukaisesti ilman erillistä hakemusta. 3 Korvaus vuonna 1999 Edunvalvontapalvelujen tuottajalle maksetaan korvauksena edunvalvontapalvelujen tuottamisesta 0,31 markkaa kunnan asukasta kohden. Jos kunta tuottaa edunvalvontapalveluista vain osan, korvaus maksetaan kunnalle ja muulle palveluntuottajalle edunvalvontojen lukumäärän mukaisessa suhteessa. Tällöin edunvalvontojen lukumääränä otetaan huomioon holhousasioiden rekisterin mukaan kunnalla ja muulla palveluntuottajalla 7.12.1999 olleet edunvalvonnat. Asukaslukuna otetaan huomioon kunnan väestötietolain (507/1993) 18 :n mukainen asukasluku vuoden vaihteessa 1998 1999. Korvaus maksetaan joulukuussa 1999. 4 Korvaus vuonna 2000 Edunvalvontapalvelujen tuottajalle maksetaan korvauksena edunvalvontapalvelujen tuottamisesta 3,00 markkaa kunnan asukasta kohden, kuitenkin vähintään 800 markkaa ja enintään 1200 markkaa edunvalvontaa kohden. Jos kunta tuottaa edunvalvontapalveluista vain osan, määräytyy korvaus kunnan ja muun palvelun tuottajan kesken edunvalvontojen lukumäärän mukaisessa suhteessa. Asukaslukuna otetaan huomioon kunnan väestötietolain 18 :n mukainen asukasluku vuoden vaihteessa 1999 2000. Edunvalvontojen lukumääränä otetaan huomioon holhousasioiden rekisterin mukaan kunnalla ja muulla palveluntuottajalla 1.3.2000 olleet edunvalvonnat. Korvaus maksetaan viimeistään kesäkuussa 2000.
2530 N:o 1008 5 Voimaantulo Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä jou- Helsingissä 3 päivänä marraskuuta 1999 lukuuta 1999 ja on voimassa vuoden 2000 loppuun. Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen Ylitarkastaja Jukka Aalto
2531 N:o 1009 Maa- ja metsätalousministeriön päätös mehiläisyhteiskuntien lukumäärään perustuvan tuen suuruudesta vuonna 1999 Annettu Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 1999 Maa- ja metsätalousministeriö on 21 päivänä huhtikuuta 1999 mehiläistaloudelle vuodelta 1999 maksettavasta kansallisesta tuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (503/1999) 4 :n 2 momentin nojalla päättänyt: 1 Tuen suuruus Kotimaisen hunajan tuottajahinnan noustua vuosien 1991 1994 keskimääräistä tuottajahintaa korkeammaksi mehiläistaloudelle ei makseta vuodelta 1999 mehiläisyhteiskuntien lukumäärään perustuvaa kansallista tukea. 2 Voimaantulo Tämä päätös tulee voimaan 10 päivänä marraskuuta 1999. Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 1999 Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Ylitarkastaja Sauli Jokela
SDK/SÄHKÖINEN PAINOS N:o 999 1009, 2 arkkia PÄÄTOIMITTAJA JARI LINHALA OY EDITAAB, HELSINKI 1999