Miksi Jumala loi näkyväisen maailman? Raamatussa kerrotaan, että Jumala on luonut kaiken olevaisen näkymättömästä. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. (Hebr 11:3.) Kaikki olevainen on saanut olemisensa näkymättömän Jumalan luomistyön tuloksena. Jumala on luonut maan ja taivaan ja kaiken, mitä niissä on olemassa, sanansa ja Poikansa kautta. (Psa 33:6; Joh 1:1-3,18; Kol 1:15-17; Hebr 1:1-13; 2Piet 3:3-6; 1Joh 4:12.) Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on näkymättömän Jumalan näkyvä kuva. (Hebr 1:3; 2Kor 4:4.) Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti ja hänessä kaikki viisauden sekä tiedon aarteet ovat kätkettyinä. (Kol 2:9,3.) Hän on luonut maailman ja Isä on luonut kaiken hänen kauttaan, hänessä ja häneen. (Room 11:36; 1Kor 8:6; Kol 1:15-17; Ilm 4:11.) Jumalaa ei voi kukaan nähdä eikä häntä ole kukaan koskaan nähnyt. Jumalan ainosyntyinen Poika on ilmoittanut meille Isän ja valmistanut tien hänen tykönsä. (Joh 1:18; 1Joh 4:12.) Tie Jumalan tykö käy Kristuksen veren ja ruumiin uhrin kautta, hänen nimessään ja Pyhässä Hengessä. (Efe 2:18; Hebr 10:14-25.) Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä: ei kukaan pääse Isän tykö muutoin kuin hänen kauttansa. (Joh 14:6.) Ihmisille ei ole annettu muuta nimeä, missä meidän tulee pelastuman kuin Jeesus, joka on suomeksi: Herra pelastaa tai Herrassa on pelastus. Jeesuksen nimi on sama kuin Isän nimi, mutta hänellä on myös salattu uusi nimi, mitä hän ei ole ilmoittanut maailmalle. (Jes 9:5; Joh 5:43; 17:7; Ilm 3:12; 19:12.) Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä, jotka voivat ilmestyä näkyvinä, mutta ovat joskus luonnollisin silmin näkymättömiä palvelukseen lähetettyjä henkiolentoja. (Matt 1:20; Luuk 2:9; Hebr 1:13; 2Kun 6:16,17.) Uskon isille, Moosekselle ja Israelin kansalle ilmestyneet jumalat tai jumalan pojat olivat enkeleitä. (1Moos 28:12; 2Moos 3:3-14; 13:21; 14:19; Apt 7:35; Psa 82:1-8.) Enkelistä käytettiin Jumalan nimeä, JHVH, kun hän saapui Jumalan lähettämänä ja hänen valtuuksillaan varustettuna. Joskus enkeli tarkoittaa ihmistä, jolloin hän on Jumalan sanansaattaja tai lähettiläs. (Ilm 1:20.) Enkeli voi ilmestyä ruumiillisesti ja muistuttaa ihmistä, miestä. Enkelit voivat ruokailla ja ihmiset ovat halunneet yhtyä heihin sukupuolisesti. (1Moos 18:1-19:17.) Muuan enkeli paini Jaakobin kanssa ja antoi hänelle nimeksi Israel, Jaakobin voitettua painiottelun. (1Moos 32:24-32; Hoos 12:5.) Muinaisia sankareita ja jättiläisiä on pidetty enkelien jälkeläisinä, kun jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin. (1Moos 6:3.) Enkeleillä näyttäisi siten olevan kyky kuolla ja elää niin kuin ihmisillä. (Psa 82:1-8.) Tulinen järvi tuomion paikkana on tehty alun perin saatanaa ja hänen kanssaan langenneita enkeleitä varten, ei ihmistä varten. (Matt 25:41.) Jumala ei ota huomaansa enkeleitä, mutta Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. (Hebr 2:16.) Aabrahamin siemen tarkoittaa Kristusta Jeesusta ja hänen omiaan eli Jeesuksen opetuslapsia. (Gal 3:16,29.) Jumalasta syntyneet uudet luomukset perivät taivaan yhdessä pyhien kanssa. (2Kor 5:17; Gal 6:15; 1Piet 1:23; Joh 3:3-8; Efe 4:20-24; Kol 3:10,11; 1Joh 3:8-10; 5:1.) Kristus saapuu takaisin tuhannen tuhansine pyhine enkeleineen. (Jda 1:14; 1Tess 3:13; Matt 24:31.) Pyhät enkelit ovat kirkkauden henkiolentoja, jotka eivät ole langenneet syntiin. (Dan 10.13; Ilm 1:1; 12:7; 22:6-9.) Heidän paikkansa on taivaassa. (Ilm 4:6-10; Hes 10:1-22.) Vain langenneet enkelit heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa heidät surmataan ja tuhotaan lopullisesti. (Ilm 20:9-15.) Heidän joukossaan on laajalti suojelevainen enkeliruhtinas, joka oli paratiisissa aikojen alussa. (Hes 28:11-20.) Hän on langennut kerubi, vastustaja eli saatana ja paholainen eli kreikankielellä diabolos. Miksi Jumala loi aineellisen maailmankaikkeuden olentoineen? Miksi hän ei tyytynyt tekemään jotakin aineetonta ja hengellistä, enkeleitä? Miksi on kuolemaa ja kärsimystä? Miksi luodut olennot on ikään kuin suunniteltu kuolemaa varten? Miksi ekojärjestelmä perustuu eloonjäämisen kamppailuun? Miksi eliöiden pitää kuolla, jotta toiset saavat elää ja jatkaa sukua? Miksi on loisia ja petoja, kipua, kärsimystä ja kuolemaa?
Onko Jumala suunnitellut luomakunnan alusta asti kuolemaa varten? Hänen on Raamatun ilmoituksen perusteella täytynyt tietää etukäteen se, että ihminen lankeaa syntiin ja kuolema tulee ihmisen kiroukseksi. Jumala näkee edeltä ne, jotka pelastuvat ja voi ennustaa tulevia tapahtumia: Jumala näkee siis tulevaisuuteen, joten hänen on täytynyt ilmeisesti nähdä myös lankeaminen syntiin etukäteen. (Room 8:29; 1Piet 1:2; 2Tim 1:9; Ilm 13:8; Psa 139:16; Joh 16:13.) Miksi hän teki Aatamin ja Eevan, jos tiesi heidän lankeavan syntiin? Oliko syntiin lankeaminen hänen suunnitelmansa? Tekivätkö Aatami ja Eeva syntiä Jumalan tahdon mukaan? Entä saatana? Lankesiko hänkin kapinaan Jumalaa vastaan suunnitellusti, Jumalan tahdosta? Jumala ei voi suunnitella syntiä ja tahtoa synnin tekemistä. Jos Jumala tahtoisi ihmisten ja enkeleiden tekevän syntiä, olisi hän itse kuin saatana: maailmankaikkeuden pahin henkiolento. Synnin seurauksena on tullut kipua, kärsimystä ja tuskaa luomakuntaan, mitä ei voida sanoin kuvata eikä mittalaitteilla mitata. Onnettomuudet, vammat, sairaudet ja henkinen pahoinvointi ovat käsittämättömiä koettelemuksia ihmisille sekä eläimille. Miksi Jumala sallii ihmisten ja eläinten kärsiä? Avainsana on sallimus. Jumala sallii pahaa tapahtuvan ja suvaitsee syntiä maailmankaikkeudessa tiettyyn rajaan asti. Kun syntien mitta on täyttynyt, tulee tuomio syntien tähden. Kun Jumala tiesi etukäteen ihmisten ja saatanan lankeavan syntiin, valmisti hän etukäteen myös pelastuksen pois synnistä ja tuomion alta. Hän suunnitteli lähettävänsä Poikansa maailmaan sijaiskärsijäksi ja sovittajaksi synnin tähden. Jeesus ei tehnyt kenellekään väärämielistä pahaa ja eli synnittömän elämän. Hän kärsi syyttömänä ruumiin kuoleman syntisten ja syyllisten puolesta, ettei meitä tarvitsisi rangaista syntien tähden ruumiin kuoleman jälkeen. Jeesuksen ruumiin ja veren uhri toi meille sovituksen Isän Jumalan kanssa ja lunastuksen sieluistamme. Jeesus on ostanut meidät verellään itselleen omaisuuskansaksi ja pyhäksi papistoksi, joka ahkeroi tehdä hyviä tekoja. Paholaisella ei ole valtaa sieluihimme, kun olemme Jeesuksen Kristuksen nimen ja veren turvassa hänen juoniaan vastaan. Jumala tietää pelastaa hurskaat lapsensa kiusauksilta, mutta sallii jumalattomien hukkua syntiturmelukseensa. Rakkaus on vapaaehtoista. Jumala ei pakota ketään pitämään hänen käskyjään. Alussa oli vain yksi käsky, mikä olisi ollut helppo pitää. Aatami ja Eeva ovat yksin syypäitä syntiinsä, sillä Jumala ei tehnyt synnistä houkuttelevan näköistä vaan sielun vihollinen valehteli, että syntiä kannattaa tehdä. Paholainen on vastuussa siitä, että hän vietteli ihmiset syntiä tekemään, mutta ihmiset ovat vastuussa siitä, että he ovat langenneet viettelyn tuloksena syntiä tekemään. Me emme voi puolustaa omia syntejämme oikeudenmukaisesti Jumalan edessä, sillä jokainen on valinnut ja oppinut tekemään juuri sitä syntiä, mitä hän tekee. Syntiä ei ole pakko tehdä vaan meillä on vaihtoehtona pidättäytyä sitä tekemästä ja tehdä pelkästään luvallisia sekä hyviä asioita. Tästä syystä Jumala voi tuomita jokaisen ihmisen oikeudenmukaisesti, koska ihmisille on annettu kyky erottaa hyvä pahasta ja valita hyvä, jos he vain tahtovat niin tehdä. Koska emme ole tahtoneet, ansaitsemme pelkästään kuoleman ja ikuisen eron Jumalasta. Jumalan rakkaus menee kuitenkin ylitse oikeudenmukaisen tuomion, mistä syystä hän pelastaa ne, jotka uskovat hänen Poikansa nimeen ja evankeliumin sanomaan. Jumalan silmissä on oikeudenmukaista antaa syyllisille synnit anteeksi ja pelastaa heidät yksin armosta. Ihmisten oikeudenmukaisuuden mukaan syylliset tulisi tuomita, mutta kun on kyse omasta kohtalosta, on lähes jokainen valmis ottamaan vastaan armahduksen, kun puhutaan maallisesta oikeudenkäynnistä. On erikoista, että vain harvat haluavat armoa, kun on puhe taivaallisesta oikeudenkäynnistä ja sielun ikuisesta kohtalosta. Ihmiset ovat pahasti eksyneitä, ellei heille kelpaa ilmainen armo. Synti on sokaissut heidän silmänsä niin, etteivät he halua päästä niistä eroon vaan tahtovat jatkaa katumatta ja häpeämättä synnissä elämistä. Anteeksiantamuksen kylkiäisinä tulee lahja vapautua synneistä, mikä ei kelpaa syntejä rakastaville sieluille. Se on ikävää heidän kannaltaan, mutta tuomion kannalta tapahtuu heidänkin mukaansa oikeus, kun syylliset tuomitaan lopulta rangaistukseen.
Rangaistuksen ankaruudesta ja kestosta voi tietysti esittää valituksen Jumalalle, mutta on varmaa, ettei hän tuomitse väärin ketään ihmistä kuoleman jälkeen. Ruumiin kuolema ei ole ihmisen olemisen loppu, joten Jumala voi riistää ihmisen hengen, jos tahtoo ja kykenee silti tuomitsemaan hänet oikein. Ihminen ei voi saada ikuista elämää omin voimin ja oman viisauden avulla, sillä kaikkien ihmisten henki ja elämä on lopulta yksin Jumalan käsissä. Hän pelastaa ja hukuttaa, mutta tekee sen täysin oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti. Jokaista ihmistä kiusaa hänen himonsa ja kun se tulee raskaaksi, synnyttää se synnin, ja synti saa aikaan hengellisen kuoleman. Hengellinen kuolema on ero Jumalasta, missä ihminen on itsestään tietoinen sielullinen olento. Sama kuoleman tila jatkuu ikuisesti, mikäli ihminen ei ota vastaan Jumalan armoa eläessään. Jumalan armo kasvattaa meitä, niin että me hylkäämme synnin ja jumalattomat himot. Me elämme jumalisesti, siveästi ja vanhurskaasti odottaessamme Herran saapumista takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Jumalan armo ei ole vain syntien anteeksisaamista Kristuksen tähden vaan se on kasvattava voima, mikä saa meidät muuttamaan mielemme suhteessa syntiin ja maailman himoihin. Jumalalla on jokin tarkoitus, miksi hän teki näkyväisen maailman elävine olentoineen. Kun Jeesus nousi ylös kuolleista, ilmestyi hän opetuslapsille lukittujen ovien takana ja aterioi heidän nähtensä. (Luuk 24:33-45; Joh 20:19-21.) Hän aterioi myös myöhemmin, Tiberiaan järven rannalla. (Joh 21:1-15.) Jeesuksen ylösnoussut ruumis oli lihaa ja luuta eli se oli aineellinen ruumis, ei pelkkä henki. Tämän perusteella on oletettavaa, että pelastuneet ovat myös aineellisessa ruumiissa, kun pääsemme perille asti uusiin taivaisiin ja uuteen maahan, missä vanhurskaus asuu. (1Tess 4:13-17; 1Kor 15:34-58; 2Piet 3:10-13; Ilm 21:1-22:5.) Taivaallinen ruumis on kuitenkin samalla hengellinen ruumis, niin ettei se voi enää koskaan kärsiä kipua tai kuolla. Olo Jumalan taivaassa on jotakin niin ihmeellistä, ettei sitä voitane täysin ymmärtää ennen kuin sinne päästään. Odotamme ruumiin ylösnousemuksen toivossa siihen asti, kunnes Herra tulee. Pääsemme jo kuoleman hetkellä Herran tykö odottamaan ylösnousemusta. (Fil 1:22-24; Ilm 6:9-11; Luuk 23:43; 2Kor 12:2-4.) Ylösnousemuksessa ei mennä miehelle eikä naiselle, joten paratiisissa ei ole sukupuolielämää. (Matt 22:29-30.) Siellä ollaan kuin enkelit taivaassa. Olotilan täytyy olla jotakin käsittämättömän mahtavaa, kun avioliiton ihanuuskaan ei vedä sille vertoja! Yksi asia on varmaa: taivaassa ei ole tylsää. Tärkein asia on taivaassa se, että Jeesus on siellä yhdessä Isänsä kanssa ja Pyhässä Hengessä. Jumala on silloin kaikki kaikissa eikä väärämielistä pahaa tehdä enää koskaan. (1Kor 15:27,28; Ilmestyskirja luvut 21-22.) Kirousta ja kuolemaa ei ole enää olemassa eikä uudessa Jerusalemissa tarvita auringon valoa, koska Karitsa on sen lamppu ja kaikkivaltias Jumala valaisee kaupungin valollaan. Luomakunnan ekologinen järjestys ja ravintoketju puhuvat sen puolesta, että kaikki olisi suunniteltu toimimaan siten kuin se toimii. Jumala on luonut planktonin, pieneliöt ja hyönteiset ravintoketjun pohjalle, mistä muut eliöt saavat ravintonsa. Kasvit on suunniteltu kuolemaan, jolloin ne tuottavat uutta elämää ja ovat ravintona muille luoduille. Systeemi on erittäin monimutkainen ja hienosäätöinen, niin että vähäisetkin muutokset ekosysteemissä voivat johtaa eliölajien sukupuuttoon ja ekokatastrofiin. Osa tästä rappeutumisesta voidaan selittää synnin seurauksena ja siten, että koko maailma on pahan vallassa. (1Joh 5:19; Efe 2:1-3; 6:12) Koko luomakunta yhdessä huokaa Jumalan lasten kirkkauden ja vapauden ilmestymistä. (Room 8:17-25.) Kaikkea tuskaa ja kärsimystä ei voida silti selittää pelkästään tällä asialla. Osa ekosysteemistä on Jumalan suunnittelemana sellainen kuin on. Ihmisen kuolema ei ole ollut alun perin Jumalan suunnitelma. Vapaan tahdon omistava ihminen saattoi kuitenkin langeta syntiin, minkä Jumala oli ottanut huomioon suunnitellessaan jo etukäteen tien ulos kuolemasta, minkä kirouksen alle synti ihmiskunnan johti. Ruumiilliset vammat ja kärsimykset ovat synnin teon seurausta ja perinnöllinen kirous Aatamilta koko ihmiskunnalle. Ruumiin kuolemalta ei voi kukaan ihminen välttyä, mutta Jumala voi herättää kuolleet muuttuneina uuteen ikuiseen elämään, mikä on ilosanoma niille, jotka uskovat. Muille
kuolema on lohduton asia, sillä heillä ei ole ikuisen elämän toivoa. He joutuvat rangaistaviksi pahojen tekojensa tähden. Jumala karkotti Aatamin ja Eevan pois paratiisista sen vuoksi, etteivät he vain söisi siellä ollessaan elämän puusta ja eläisi iankaikkisesti. (1Moos 322-24) Jos ihminen olisi syönyt elämän puusta paratiisin keskellä ollessaan synnin vallassa, olisi hän jäänyt synnin valtaan ikuisesti. Karkotus pois paratiisista ja syntisen ruumiillinen kuolema ovat siten siunaukseksi ja pelastukseksi ihmiskunnalle. Kukaan ei olisi voinut nousta ylös kuolleista, ellei Kristus olisi noussut synnittömänä ylös ensin ja valmistanut siten tietä muille ihmisille Isän tykö. (1Kor 15:12-28; Room 5:12-21; Hebr 2:14-18; Ilm 1:17.) Jeesuksen ylösnouseminen koituu siten pelastukseksi kaikkien aikojen ihmisille, vaikka nämä olisivat kuolleet ruumiin kuoleman jo ennen Kristuksen ylösnousemusta ja taivaaseen astumista. Uudet taivaat ja uusi maa, mihin pelastuvat pääsevät, on paikka ja olotila, missä ei voi enää tapahtua luonnonkatastrofeja ja onnettomuuksia, mitkä johtavat kuolemaan. Kipua, itkua ja parkua ei ole enää olemassa, sillä kaikki entinen on mennyt. Jumala pyyhkii ikävät muistot pois pelastuneiden mielistä ja niin saamme olla ikionnelliset Jeesuksen luona. (Ilm 21:4.) Mitään kirousta tai kuolemaa ei ole enää oleva. Jumala näkee, että ihmiset ja mahdollisesti taivaassa olevat enkelit elävät ikuisesti lankeamatta syntiin enää koskaan. Tämä on se suunnitelma, mikä Isällä Jumalalla on ollut alusta asti. Jostakin syystä saatanalle ja hänen kanssaan langenneille enkeleille sekä syntisille ihmisille ei kelvannut hänen tahtonsa tekeminen, mistä syystä kaikki eivät pääse taivaaseen. Ne, jotka tekevät Jumalan tahdon, pelastuvat kuitenkin Jumalan armosta. (Matt 7:21-23; 1Joh 2:15-17.) Jumalan tahto ja käsky on se, että me uskomme hänen ainosyntyisen Poikansa nimeen ja rakastamme toisiamme, niin kuin Kristus on rakastanut meitä. (1Joh 3:23,24.) Tämä edellyttää sitä, että meidän tulee olla valmiit antamaan henkemme toinen toisemme edestä. (1Joh 3:16.) Tämä on mahdollista Pyhän Hengen avulla, sillä Paavali oli jopa valmis olemaan kirottu pois Kristuksesta toisten hyväksi. (Room 9:1-5.) Sellaista rakkautta ei voi saada mikään muu aikaan kuin Jumala Pyhän Hengen kautta. (Room 5:1-11.) Jumalan tuomiot ovat käsittämättömät ja hänen tiensä tutkimattomat. (Room 11:32-36.) Uskovaisen ihmisen on mahdoton tietää kaikkia Jumalan aivoituksia ja suunnitelmia. Voimme tietää vain sen, minkä Jumala ilmoittaa meille sanansa kautta ja kaikki muu pysyy salassa: se on Herran, meidän Jumalamme. (5Moos 29:29.) Emme tiedä, miten Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti kaikki maailman ihmiset, mutta niin hän kuitenkin tekee. Ihmiset ja enkelit eivät kykenisi sellaiseen tehtävään. On parempi jättää sielun kohtaloa koskevat tuomiot sen tähden yksin Jumalan päätettäviksi. Toisen ihmisen hengellisen tilan arviointi ja jumalattoman varoittaminen ei ole silti väärin vaan se on Jumalan tahto meihin nähden. (Hes 3:17-21.) Jotta voimme varoittaa toista synnistä ja sen seuraamuksista, pitää meidän ensin tuomita synti ja synnin tekijä. (2Kor 12:19-13:5.) Jeesus käski meidän tuomita oikein, että siitä olisi jotakin hyötyä Jumalan näkökannalta katsottuna. (Joh 7:24.) Oikean tuomion langettaminen on rakkautta ja voi johtaa toisen sielun pelastumiseen. (Jaak 5:19,20.) Vaikka toinen ei ottaisi varoituksen sanaa ja nuhdetta kuullakseen, on sen tekeminen kuitenkin meidän velvoitteemme, jos Herraa tahdomme totella. (Apt 8:20-24) En voi ymmärtää sitä, miksi Jumala ei tyytynyt pelkästään hengellisiin ja näkymättömiin olentoihin: miksi hän loi näkyväisen ja aineellisen maailman? Voin silti pitää hänen päätöstään ja valintaansa oikeana. Minulla ei ole oikeutta tuomita Jumalaa väärämieliseksi ollakseni itse oikeassa häntä ainoata vastaan. (Job 40:3.) Vaikka en kaikkea hänen tahtoaan ymmärtäisikään, voin luottaa silti siihen, että hän tuomitsee ihmiset oikein ja hänen tekonsa ovat myös luomisen suhteen vanhurskaat. Ihmisen ymmärrys on rajallinen eikä hän käsitä, vaikka jotakin luulisi ymmärtävänsä Jumalan suurista ihmeistä ja salaisuuksista. (Snj 8:17) Se, mikä tuntuu nyt käsittämättömältä ja vaikealta ymmärtää, on kirkastunut tai painunut unholaan taivaassa. Tärkeintä on Herraa odottaessa pyrkiä siihen, että meidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi Jumalan lapsiksi hänen tulemuksessaan.
Jos haluamme seistä Ihmisen Pojan tulemuksessa, tulee meidän rukoilla ja valvoa alati oman sydämemme tilaa, ettemme vain paatuisi synnin pettämänä ja lähtisi seuraamaan epäjumalia. Epäjumala voi olla joku toinen ihminen, minä itse, synti tai jokin itsessään viaton asia kuten tieto. Jotkut palvovat tietoa epäjumalana ja levittävät tuskaa ympäristöönsä, kun eivät osaa rakastaa lähimmäistään. Tieto ilman rakkautta on raakuutta, mutta rakkauden kautta tieto ja käsittäminen koituvat ihmisten tosi parhaaksi. Saakoon Jumala varjella meidät kaikelta pahalta ja johdattaa meitä yhä syvemmälle hänen Poikansa sekä Isän tuntemisessa. Meidän ei tarvitse tietää ja ymmärtää kaikkea, mutta saamme kiittää Jumalaa siitä ymmärryksestä, mikä meille Pyhän Hengen ja Jumalan sanan kautta annetaan. Tästä kirjoituksesta ei tullut tämän kummempaa, mutta minua se ainakin rauhoitti, sillä ymmärrän oman vajavaisuuteni ja käsittämiseni rajallisuuden entistä paremmin. Näen Jumalan edelleen täysin oikeudenmukaisena ja oikeamielisenä tuomarina, mutta sitä enemmän rakastavana Isänä, joka ei tahdo maksaa meille meidän tekojemme mukaan vaan antaa meille synnit anteeksi oman itsensä tähden. Hän armahtaa tekojaan, koska on meidän Isämme ja Luojamme eikä tahdo tehdä meille väärämielistä pahaa. Oikeamielistä pahaa hän silti tekee ja sen vuoksi Jeesuksen tarjoaman pelastuksen kieltävät ihmiset joutuvat tuomittaviksi tekojensa mukaan. Näin on Herra meille sanassaan asioita opettanut eikä siitä opetuksesta tule luopua ja vaihtaa sitä väärän jumalan julistamiseen, joka ei tuomitse ketään. Petteri Haipola 9.11.2006